Akateemiset naiset

UWE-konferenssi kokoaa akateemiset naiset Vuosaaren Rantapuistoon kesäkuussa

2012-02-08T01:36:00.000-08:00

Kävimme jokunen viikko sitten keskustoimiston väen kanssa katsastamassa University Women of Europe -konferenssimme tilat Helsingin Vuosaaressa. Kokoushotelli Rantapuiston valtti on sen luonnonläheinen sijainti upeine saaristolaismaisemineen. Luontoa on hyödynnetty hienosti myös hotellin arkkitehtuurissa ja sisustuksessa. Erityisen vaikutuksen tähän talven pimeydestä hieman nuukahtaneeseen vierailijaan teki hotellin valoisa avaruus. Kokoustiloja ja ruokasalia hallitsevista suurista ikkunoista tulvi runsaasti valoa, joka pehmensi kauniisti huoneiden puu- ja kivipintoja. Kevään lähestyessä valon määrä kasvaa hitaasti mutta varmasti, ja voimme kesäkuussa odottaa konferenssiimme vieläkin vaikuttavampaa luonnonvalaistusta!

Rantapuisto

Paikan päällä pohdimme hotellin henkilökunnan kanssa konferenssin käytännön ratkaisuja. Niistä yksi tärkeimpiä on viikonlopun menu. Yli sadan ihmisen joukkoon mahtuu monenlaisia erityisruokavalioita, mutta niiden yksityiskohtainen etukäteiskartoitus sekä Rantapuiston laaja buffet-valikoima takaavat sen, että kaikki konferenssivieraat pääsevät osalliseksi herkuttelusta.

Rantapuisto

Konferenssin ohjelmaan on varattu hyvin aikaa yhdessäoloon ja rentoutumiseen, uusien ja vanhojen ystävien tapaamiseen. Torstai-iltana kokoonnumme Helsingin kaupungin järjestämälle vastaanotolle, josta suuntaamme Etu-Töölöön Temppeliaukion kirkkoon nauttimaan urkuri Tapio Tiitun konsertista. Konsertti kallion sisään rakennetussa kivikirkossa tulee olemaan elämys!

Helsingin kaupungin matkailu- ja kongressitoimiston materiaalipankki / Markku Juntunen

Perjantai- ja lauantai-illoiksi meille on varattu Rantapuistossa viisituntiset saunavuorot, joiden aikana jokainen ehtii halutessaan käydä myös pulahtamassa läheisessä meressä.

Rantapuisto

Hienojen puitteiden ja hemmottelun lisäksi UWE-konferenssi tarjoaa myös kiinnostavaa asiaa. Perjantaipäivän luennoitsijoiksi ovat varmistuneet kansainvälisissä oikeuslääketieteellisissä tehtävissä ansioitunut professori Helena Ranta, levon merkityksestä aivotyöskentelyssä paljon puhunut aivotutkija, professori Kiti Müller sekä viimeistäänkin juuri päättyneissä presidentinvaaleissa meille kaikille tutuksi tullut vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet.

Luentojen herättämistä ajatuksista keskustellaan luentojen jälkeen kokoontuvissa keskusteluryhmissä. Perjantai-iltapäivällä kokoontuvat myös workshopit, joissa pohditaan niin määräaikaisia työsuhteita, UWE:n tulevaisuutta kuin pohjoismaista yhteistyötäkin. Itse olen erityisen kiinnostunut kuulemaan, mihin suuntaan haluatte liiton kansainvälistä toimintaa kehittää. Samasta teemasta voinemme keskustella lisää vielä myös lauantaisessa UWE:n vuosikokouksessa.

Sunnuntaina pakkaamme kimpsumme ja kampsumme, mutta ennen kuin hyvästelemme toisemme, ehdimme käydä ihastelemassa Helsingin historiallista keskustaa. Ja jos sää suinkin sallii, voimme käydä myös Suomenlinnassa ja nauttia siellä kevyen iltapäiväpiknikin. Olemme hankkineet akateemisille naisille myös edullisia pakettimatkatarjouksia Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan. Ulkomaiset vieraamme ovat kyselleet lisäksi myös mahdollisuudesta vierailla kylpylöissä ja Lapissa, joten jos olet kiinnostunut yhdistämään konferenssin pieneen lomamatkaan, hyvää matkaseuraa löytyy varmasti!

Käykää oitis katsastamassa konferenssin ohjelma osoitteessa: http://www.uwe2012.net/Program

Konferenssiin tulee ilmoittautua huhtikuun alkuun mennessä.

/SS

Olisiko oppimista?

2012-02-01T10:05:00.000-08:00

En jää usein sanattomaksi. Tänään jäin.
Myyrmäen Luetaan yhdessä –ryhmässä sen ensimmäisestä kokoontumisesta lähtien mukana ollutta Halimo –rouvaa kohtasi joulun jälkeen suuri suru. Hänen 20-vuotias poikansa menehtyi leikkauksen komplikaatioihin. Matkojeni vuoksi pääsin vasta tänään suruvalittelukäynnille. Pieni kukkakimppu kädessä soitin ovikelloa. Onneksi kotona oli lähihoitajatytär, sillä kaikesta opetuksesta ja opettelusta huolimatta keskustelumme käy aika kankeasti. Puhe liikkui aluksi poismenneessä, mutta vähitellen tyttären avustuksella pääsimme muistelemaan ensimmäistä tapaamistamme. Halimoakin nauratti, kun muistelimme, miten hullulta olivat tuntuneet ne/me kaksi naista, jotka piirtelivät koukeroita taululle. Mitä he oikein tahtoivat? Minä muistan saman asian vähän toisesta näkökulmasta – miksi nuo opiskelijat eivät reagoi. Vähitellen meille opettajille selvisi, että ryhmä koostui täysin lukutaidottomista. Tänään on vaikeaa ymmärtää, miten emme tienneet sitä. Joka tapauksessa näiden yhteisten kommellusten muisteleminen vei hetkeksi ajatukset pois surusta.

Tytär keitti kahvia ja vähitellen makuuhuoneesta alkoi tulla vaatekappale toisensa jälkeen. Tuli pitkä kukikas puuvillamekko, tuli siihen kuuluva alushame ja vielä huivi. Pinon kruunasi kultaa hohteleva hajuvesipullo. Sen verran jo alkaa olla kokemusta, että epäilin pinon siirtyvän minulle. Olin oikeassa. Kun tein lähtöä, haettiin muovikassi ja lahjat siirrettiin siihen. Yritin estellä, mitä ei tietenkään otettu edes kuuloonkaan. Monin kiitoksin lähdin kohti kotia.
Osaisinko oppia tästä jotain? Jos pienillä tuloilla elävä leskiäiti antaa minulle kokonaisen vaatekerran, mikä olisi minun lahjani jollekulle tarvitsevalle. Vieraanvaraisuus ja ystävän muistaminen ovat jotain jota maahan muuttaneet opettavat meille. Me emmimme kympin antamista keräyksiin, mutta kuka on nuukuudellaan rikastunut. Olen sanaton ja pohdin asiaa.
MLT

IFUW-WOW Joint Statement to CSW 2012: Education for Rural Girls

2012-01-29T12:15:00.000-08:00

Helmi-maaliskuun vaihteessa suuri joukko naisia maailman eri puolilta kokoontuu New Yorkiin YK:n Commission on Status of Women kokoukseen. Yksi paikalla olevista järjestöistä on IFUW, meidän keskusjärjestömme. Tässä on yksi sen esittämistä lausunnoista. Kokouksen aiheena on maaseudun naisten elinolojen parantaminen. IFUW ottaa kantaa tyttöjen toisen asteen koulutukseen. Koko lausunto löytyy IFUW.org sivulta. 29.1.12. MLT

Education, a Crucial Foundation for Rural Women’s Economic Empowerment

Access to quality secondary education is essential if girls, particularly rural girls, are to achieve their full economic potential. A joint statement submitted by IFUW and the Worldwide Organization for Women (WOW) to the Fifty-sixth Session of the Commission on the Status of Women to be held in 2012, points out that there is a clearly established, positive relationship between keeping girls in school and future earning power. Each year of secondary schooling increases girl’s future wages by 10 to 20 percent, but for many girls this remains an unattainable dream. Girls under the age of 16 make up more than 90 per cent of the global domestic work force, and out of 130 million out-of-school young people, 70 per cent are girls.

Significant barriers continue to keep girls out of school. These rang from lack of financial resources, traditional preferences for educating boys, distance to schools, lack of safe school facilities and environments, lack of female role models and traditional religious and cultural practices such as female genital mutilation and early/forced marriage.

If rural women are to achieve their full economic potential, we must also look beyond school enrolment and completion, to question the quality and relevance of the education provided. Students, particularly girls, must learn core and specialised skills that will equip them for entry into the labour market. This is far from the case in many rural areas. Educated rural girls face disappointment if unable to find jobs that meet their qualifications. Other girls, seeing that staying in school does not lead to income, have little incentive to continue their education.

The International Federation of University Women (IFUW) and the Worldwide Organization for Women (WOW) urge governments, both from developing countries and also those countries that provide development assistance, to ensure that policies and programmes are put in place and that the necessary financial resources are provided to ensure that girls can enjoy full access to secondary education that provides a sound basis for their economic future.
This statement was prepared with input from IFUW member in India, Nepal, Nigeria, Rwanda and Sierra Leone

Tammikuussa tavataan - Luetaan yhdessä -verkoston kuulumisia

2012-01-19T03:10:00.000-08:00

Luetaan yhdessä -verkosto päätti vuoden 2011 hienoissa tunnelmissa. Ryhmien määrässä rikottiin 60 ryhmän rajapyykki ja maantieteellinen levinneisyytemme tasoittui, kun Kuopiossa aloitti kolme uutta Luetaan yhdessä -ryhmää. Kirsikkana kakun päällä oli tietysti joulukuinen Demokratiapalkinto Oikeusministeriön myöntämänä.

Palkinnon valitsijaraadissa oli viisi jäsentä, joista verkoston valitsi Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä. Valintaperusteeksi hän blokissaan kertoo: " Halusin omassa valinnassani nostaa esille Luetaan yhdessä -verkoston, sillä se on monikulttuurista ja valtakunnallista toimintaa, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukee vihapuheiden ja -käytöksen aikana suomalaisten ja maahanmuuttajien ennakkoluulotonta kohtaamista ja omaa vahvan eettisen sekä demokraattisen osallistumisen mahdollisuuden yhteiskuntaan naisten omaa osaamista vahvistamalla".

Palkinnon jälkeen olikin makoista jäädä hyvin ansaitulle joululomalle. Ryhmät ovat palanneet tammikuussa asteittain työn touhuun, ja taas luetaan yhdessä ympäri Suomen. Ryhmien kokoontumistiedot löytyvät verkkosivuiltamme. Keväällä on perinteisen opetuksen lisäksi tarjolla monenmoista: seminaareja, tapahtumia ja messuja. Tärkeimpänä tietysti verkoston uusi toimintamuoto: Auroras.

Auroras on korkeakoulutettujen suomalaisten ja maahan muuttaneiden naisten monikulttuurinen yhteisö. Auroras -sarja käynnistyy 31.1.2012 Helsingissä, Eurooppa-salissa, Euroopan komission Suomen edustustossa, Malminkatu 16, alkaen klo 17. Tilaisuudessa puhuvat Koneen henkilöstöjohtaja Kerttu Tuomas aiheena nainen ja työelämä sekä Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi aiheesta naisena eurooppalaisessa työelämässä.

Auroras -tapaamisissa vuorovaikutus on kahdensuuntaista: Koulutetut maahanmuuttajanaiset saavat syventävää tietoa suomalaisesta työelämästä, parantavat kielitaitoaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Vastaavasti suomalaisilla on tilaisuus tutustua monikulttuurisessa ympäristössä mielenkiintoisiin naisiin ja tukea heitä omien verkostojensa avulla kotoutumisessa. Katso lisätietoja kotisivuiltamme: www.auroras.fi.

SANL:n uuden assistentin tervehdys

2012-01-18T05:51:00.001-08:00

Olen Susanna Sulkunen ja työskentelen SANL:n toimistossa Helsingissä määräaikaisesti 11. tammikuuta alkaen kesäkuun loppuun.

Olen 35-vuotias filosofian lisensiaatti ja yleisen historian väitöskirjani Pohjois-Irlannin rauhanprosessista on loppusuoralla. Historian lisäksi olen opiskellut hallintotiedettä, valtio-oppia, naistutkimusta, kasvatustiedettä, sosiologiaa, journalistiikkaa, kehitysmaatutkimusta ja kansainvälistä politiikkaa. Opintojeni ohessa olen harrastanut järjestötoimintaa Suomi-Irlanti -seurassa ja Suomen Punaisessa Ristissä sekä työskennellyt tutkimustehtävissä Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.

Vahvan näkemyksen sukupuolten välisestä tasa-arvosta olen omaksunut jo kotona työpaikkansa tasa-arvovaltuutettuna aikoinaan toimineelta isältäni. Myös sukuni naiset ovat aina kannustaneet minua pitämään kiinni oikeuksistani ja kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle. Muutettuani Jyväskylästä pois aloitin heidän kanssaan sähköpostiringin, jossa kommentoimme säännöllisesti perhekuulumistemme ohella myös yhteiskunnallisia tapahtumia ja teemoja. Vapaa-ajallani harrastan monipuolisesti elokuva-, musiikki- ja kuvataiteita sekä opiskelen venäjää Helsingin aikuislukiossa. Mieleni tyhjennän vesijumpassa ja virkkaamalla milloin minkäkin vuosikymmenen muodin mukaisia peittoja, huiveja, hameita, kravatteja...

SANL:ssa työtehtäviini kuuluvat uuden valtakunnallisen jäsenrekisterin kokoaminen, kesäkuisen UWE-konferenssin valmistelut sekä liiton viidessätoista vuodessa jälleen varsin mittavaksi paisuneen arkiston järjestäminen. Vuoteen 1995 saakka muodostunut arkisto deponoitiin 2002 Kansallisarkistoon, jossa se on keskushallituksen luvanvaraisesti tutkijoiden käytettävissä. Lisäksi tulen osaltani kehittämään liiton ulkoista ja sisäistä viestintää. Yksi tärkeimpiä tehtäviäni on alentaa teidän, arvoisten SANL:n jäsenten, kynnystä kirjoittaa ajatuksianne tähän blogiin. Voisitte kertoa esimerkiksi paikallisyhdistystenne tapahtumista tai esitellä ja jakaa tietoa omasta erikoistumisalastanne. Koska olen itse perehtynyt poliittiseen väkivaltaan ja koulutussosiologiaan, tulen kevään aikana kirjoittamaan tänne juttuja siitä, miten koulutus auttaa lisäämään hyvinvointia ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa. Hieman kepeämmässä hengessä tulen myös esittelemään teille yhteistyökumppaneitamme sekä maahanmuuttajanaisten Luetaan yhdessä - ja Auroras -verkostoissa mukana toimivia ihmisiä niin pääkaupunkiseudulta kuin sen ulkopuoleltakin.

Tämän blogin lisäksi voitte seurata juttusarjoja myös Facebookissa

http://www.facebook.com/pages/Auroras/230641547001896
http://www.facebook.com/pages/Luetaan-yhdess%C3%A4-verkosto/202827529734781
Liitolle on suunnitteilla myös oma Facebook-sivusto. ”Tykkäämällä” nyt käytettävissä olevia Luetaan yhdessä - ja Auroras -verkostojen sivuja, saatte uutissyötteeseenne ilman eri ”surffausta” tuoreimmat kuulumiset UWE-konferenssin valmisteluista (http://www.uwe2012.net/home), SANL:sta sekä lukutaitoverkostoista. Liiton viestintäkanavia voi tarpeen vaatiessa hyödyntää myös liiton paikallisten 90-vuotisjuhlallisuuksien mainostamisessa!

Naisverkostot ovat juuri niin aktiivisia ja näkyviä kuin sen yksittäiset jäsenetkin, joten, hyvät naiset, muistakaa kirjoittaa blogiimme, antaa palautetta liiton keskushallinnolle, esitellä kehitysideoitanne sekä - tietysti - ilmoittautua pikaisesti Helsingissä kesäkuun alussa pidettävään UWE-konferenssiin!

Yhteistyöterveisin,
Susanna
info@uwe2012.net, p. 045 869 1617

Uusia tuulia akateemisten naisten järjestötoimintaan

2011-12-11T11:26:00.000-08:00

Akateemisten naisten järjestämistä tilaisuuksista varmaan suuri osa on esitelmiä. Mikä sen virkistävämpää kuin kuulla uusia ja joskus haastaviakin ajatuksia. Mutta tuoreet ideat ovat kullan arvoisia. Helsingin Akateemisten naisten uusi puheenjohtaja Leena Tiitu oli tälle syyskaudelle järjestänyt musiikkitilaisuuksia hauskalla teemalla Perinteestä ponnistaen – Toiveikkaana tulevaisuuteen. Yhteistyökumppanina on ollut Isovanhemmat ry.

Sarjan päätti eilen Pikkuväen Kauneimmat Joululaulut. Oli mieletön tuuli ja piiskaava räntäsade. Kun työnsin vähän toisella vuodella olevan lapsenlapseni rattaita kohti Temppeliaukion kirkkoa epäilin, että olemme ainoat kuulijat. Mutta erehdyin raskaasti. Kirkossa oli kaikenikäistä väkeä kuin helluntaiepistolassa - näin sopii kai ilmaista tässä yhteydessä. Paikalle oli tullut juuri niitä, joita ilmoituksessa oli peräänkuulutettu, mummeja ja kummeja ja nuoria perheitä pienten lasten kanssa. Kun Pikku-Kakkosen Siina laulatti joukkoa, tunnelma oli korkealla. Kun usein tuntuu siltä, että harrastukset vievät aikaa jälkipolvilta, on mukava joskus voida yhdistää kaksi erilaista asiaa.

Helsingin akateemisten naisten uudet ideat eivät suinkaan lopu tähän. Joulun jälkeen yhdistyksen jäsenet aloittavat Auroras-toiminnan, jossa Suomeen muuttaneet koulutetut naiset ja yhdistyksen jäsenet voivat tavata . Mahtaako juuri Auroras ollut yksi syy, joka on houkutellut Helsingin yhdistykseen viisitoista uutta jäsentä ja lisää on kuulemma tulossa. Toiminnasta voi lukea lisää kotisivuilta www.auroras.fi.

Vuosi päättyy pian ja edessä on uuden kauden alku. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksissä on todettu jäsenistöä ja ennen kaikkea uusien rekrytointia parhaiten palvelevaksi. Kaikki me olemme yhtä mieltä siitä, että SANL tarvitaan. Vahvuutemme on siinä. että emme ole ammattijärjestö, vaan kaikkien koulutettujen naisten asialla. Vain sanoman levittämiseen tarvitaan vielä vähän nostetta .

MLT

Mitä vikaa julkispalveluissa?

2011-11-10T02:37:00.000-08:00

Valtio ja kunnat ovat käynnistäneet hiljaisen vallankumouksen: julkisista hyödykkeistä kuten hoivasta, ja jopa hyvin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hoidosta on tehty markkinahyödykkeitä. Vanhojen ihmisten siinä missä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien hoiva- ja asumispalveluita on alettu kilpailuttaa kuin mitä tahansa tavaraa (HS 13.10. ja 23.10). Seuraukset ovat usein huolestuttavia. Monilla alalle työntyvillä yrityksillä ei ole kokemusta sosiaalisten tehtävien hoitamisesta eikä työntekijöillä hoivatyön edellyttämää itsenäisyyttä. Julkinen sektori perustuu tyystin yrityksistä poikkeaville arvoille, kuten esimerkiksi yhteisvastuulle, oikeudenmukaisuudelle ja kansalaisten tasapuoliselle kohtelulle ja julkiselle päätöksenteolle.

Markkinahenkistä monituottajamallia on perusteltu valinnanvapaudella, mutta mitä sille on oikeastaan tapahtunut? Aidoilla markkinoilla kuluttaja voi ostaa eettisesti ja ekologisesti tuotettua ruokaa tai sähköä, mutta kuntien luomilla hoivamarkkinoilla hän ei useasti voi valita mitään, vaan saa tyytyä halvimmalla tuotettuun pitkälle standardoituun hoivapalveluun. Kunta pakottaa kansalaiset suurten yritysten hoiva-asiakkaiksi, halusivat he sitä tai eivät. Aito valinta edellyttää, että myös hoivakuluttajalla on oikeus valita halutessaan paikallisen pienyrityksen, julkisen sektorin, järjestön tai seurakunnan tuottamaa palvelua. Mikä monituottajamalli on sellainen, jossa yhdenlainen eli julkinen monopoli korvataan toisenlaisella eli yritysmonopolilla? Miksi monessa kunnassa valinnanvapaus koskee vain tilaajapomoja? Onko kansalaisia johdettu harhaan?

Koska siirtyminen julkispalvelumallista monituottajamalliin vilisee ongelmia, tarvitsemme laajaa julkista keskustelua ja perusteellista tutkimusta siitä, miten palveluja nyt tuotetaan. Ketkä tästä asiantuntija- ja Sitra-vetoisesta hiljaisesta vallankumouksesta hyötyvät ja ketä siitä kärsivät? Onko moraalisesti oikein, että haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hoivaa palveluntuottaja, jonka tehtävä on voiton maksimointi eikä suinkaan yhteinen hyvä. Miksi pohjoismaisesta palvelumallista halutaan luopua, vaikka se satojen vertailututkimusten mukaan on ollut kustannustehokas, kansalaisia tasa-arvoistava ja institutionaalista vakautta tehokkaasti ylläpitävä järjestelmä. Miksi päättäjät eivät tunne tutkimuksia? Pohjoismaisen sosiaalipolitiikan taidokuutta on ollut sekin, että järjestöt ja julkinen sektori ovat tehneet hienoa yhteistyötä jo kauan. Näistä periaatteista kannattaisi pitää kiinni, sillä juuri niistä pohjoismainen julkispalvelumalli maailmalla tunnetaan ja siitä syntynyttä osaamista voisi myydä maailmalle osaamisen nopean hukkaamisen sijasta.

Anneli Anttonen

Sosiaalipolitiikan professori

Tampereen yliopisto

Taasko naiset vaiennetaan Afganistan-kokouksessa?

2011-11-04T12:53:00.000-07:00

IFUW:n lokakuun UP DATE:issa (www.ifuw.org) on afganilaisten naisten Akateemisten Naisten Maailmanliiton presidentille Marianne Haslegravelle esittämä vetoomus, että Bonnissa 5.12. kokoontuvassa Afganistan-kokouksessa kuuluisi myös naisten ääni.

Viesti toi elävästi mieleeni vuoden 2009 CSW- kokouksen oheistapahtuman, jonka Afganistanin naiset olivat järjestäneet. Puhujina paikalla oli kaksi upeaa naista, toinen opetusministeri ja toinen rohkeaa kieltä käyttävä naisjärjestöjen edustaja. Kolmas oli maan YK-suurlähettiläs, mies tietenkin. Kaikki kolme puhuivat naisten keskeisestä roolista rauhanprosessissa. Kun tuli kysymysten vuoro, yleisöstä nousi nainen, joka tiedusteli suurlähettiläältä: ”Kun kerran naisten panos on niin tärkeä rauhan aikaansaamisessa, miksi Lontoon Afganistan-kokouksessa ei ollut ainuttakaan afgaaninaista?” Suurlähettiläs pyöritteli sanoja ja lopuksi tuli esiin varmaan alitajunnasta todellinen löytö: ”Jos naiset esittäisivät asiansa selkeämmin, niin..” En ollut uskoa korviani ja niin vahvistin vielä vierustoverilta, olinko kuullut oikein. Olimme sanattomia.

Nyt ollaan samanlaisen kokouksen kynnyksellä. Marraskuun kolmantena IFUW:N presidentti vetosi kirjeellään kaikkiin akateemisten naisten järjestöihin. On äärettömän tärkeää, että Bonnin kokousta edeltävässä kansalaisfoorumissa kuuluu myös Afganistanin naisten ääni ja että heidän viestinsä tulee myös kokoontuvien ulkoministerien tietoon.

On helppo vetäytyä sen luulon suojaan, että kukapa Suomen Akateemisten Naisten Liittoa kuulisi. Onneksi meillä on jo kokemusta siitä, että EU-elimissä olevat suomalaisedustajat huomaavat saamansa viestit. Toinen asia toki on, miten kuultu muuttuu positiivisiksi teoiksi. Silti aina kannattaa yrittää.

Marianne Haslegrave pyysi jokaista maajärjestöä selvittämään, onko maan ulkoministeri niiden yhdeksänkymmenen maaedustajan joukossa, jotka kokoontuvat Bonniin. Niinpä nyt vain kiireesti nettiin tutkimaan Suomen osanottajatilannetta ja laatimaan kirjelmää!

ML Toivanen

Koulutus maksulliseksi?

2011-06-30T06:01:00.001-07:00

Tasaisin väliajoin maassamme nousee esiin ajatus koulutuksen maksullisuudesta. Viimeksi Helsingin Sanomissa 12.6. taloustieteen professori Matti Virén ehdottaa Britannian mallia, jossa on koulutusmaksuja aletaan periä valmistumisen jälkeen.

Tässä mallissa on useita ongelmia. Ensinnäkin, jos vain korkeakoulutus olisi maksullinen, se voisi vähentää halukkuutta kouluttautua pitkälle, vaikka lahjakkuutta ja motivaatioita muuten olisikin. Hyvä koulutus kuitenkin hyödyttää paitsi yksilöä itseään, koko yhteiskuntaa. Toisekseen, nyky-yhteiskunnassa korkeakoulutus ei todellakaan ole mikään tae työllistymiselle. Korkeakoulutus itsessään on riski jo nytkin, sillä moni joutuu ottamaan opintolainaa, minkä maksaminen on hankalaa pätkä- ja silpputöiden sekä työttömyyden vuorotellessa valmistumisen jälkeen. Harva pystyy nytkään keskittymään opiskeluun ilman lainaa tai työntekoa: yleensä opiskelijat päätyvät tekemään huonosti palkattuja hanttihommia. Sellaisissa maissa, joissa koulutus on maksullista, opiskelijatyttöjen työskentely seksialalla ei ole lainkaan tavatonta.

Kolmas ongelma on sukupuolten välinen tasa-arvo. Yhä suurempi osa korkeakouluopiskelijoista on naisia, mutta naisten on erityisen vaikea työllistyä valmistumisen jälkeen varsinkin vakituisiin työsuhteisiin. Syynä on tietysti työnantajien syrjintä lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan. Jos lapsi tai lapset on jo tehty, syrjintä perustuu pienen lapsen äitiyteen.

Minä aloitin yliopisto-opiskelun monen mutkan jälkeen vasta 25-vuotiaana ja valmistuin kolmikymppisenä laajalla tutkinnolla sekä kiitettävillä papereilla yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Pian valmistumiseni jälkeen sain lapsen. Vauvavuoden jälkeen alkoi armoton työnhaku. Pitkään ja tuloksetta. Lapseni on nyt 2,5-vuotias, ja kotiäitiyden lisäksi olen tehnyt satunnaisia kirjoitustöitä kotoa käsin sekä hieman kouluttajan keikkoja viikonloppuisin. Tuloni ovat jääneet todella mitättömiksi: lähinnä kyse on taskurahoista kotihoidontuen päälle. Tässä työnhaun varrella on itketty monet itkut ja olen pohtinut, kannattiko todella opiskella. Nyt onneni on kuitenkin kääntynyt, sillä syksyllä pääsen töihin. Mikä lottovoitto!

Olen lähtöisin työläisperheestä ja olen lähisukuni ensimmäinen maisteri. Arvostan todella paljon sitä, ettei Suomessa ole lukukausimaksuja. Toki koulutus maksaa yhteiskunnalle, mutta emmeköhän me suomalaiset maksa mielellämme veroja maksuttoman koulutuksen takaamiseksi.

Riina Simonen

Kympin tytöt ja kasin pojat

2011-06-01T11:03:00.000-07:00

Asuuko viisaus vain miehissä, kysytään HS:n pääkirjoituksessa 30.5 2011. Kysymyksen taustana on tieto, että kun Oral Hammaslääkäreiden toimitusjohtaja Marina Vahtola eroaa tehtävästään yhtiön toimitusjohtajana, ei yhdessäkään suomalaisessa pörssiyhtiössä enää ole johdossa naista.

Viime viikolla pääkaupunkiseudun akateemisten naisten yhdistysten yhteisessä seminaarissa oli aiheena Kympin tytöt johtajina. Kolmen luennoitsijan sanoma oli HS:n pääkirjoituksen suuntainen; naisen tie johtoon on pitkä ja kivikkoinen.

Julkishallinnossa ja politiikassa naisia on nimitetty johtotehtäviin, mutta todellisesta tasa-arvosta ollaan vielä kaukana. Hyvä esimerkki oli seminaarin yhden luennoitsijan kertoma tapaus: tieteellisen konferenssin viidestäkymmenestä luennoitsijasta yksi oli nainen! Tieteellisestä pätevyydestä ei taatusti ollut kysymys, sillä naiset ovat jo nyt keskimäärin miehiä paremmin koulutettuja. Todennäköisemmin kyseessä on se, mihin HS viittaa pääkirjoituksessaan, asennevamma, joka tuntuu olevan erikoisen syvällä Suomessa.

Vielä ongelmallisempi on tilanne yritysmaailmassa. Siellä vallitsee edelleen kulttuuri, joka suosii miehiä johtoa valittaessa. Käytäntöä voidaan puolustella jopa sillä, että valintojen perusteena on henkilökohtainen pätevyys. Mutta kun pätevyyden kriteerit nousevat miehisestä organisaatiokulttuurista, veljesverkosto osaa nimetä sopivan johtajan jo ennen kuin varsinainen hakuprosessi edes käynnistyy.

HS:n pääkirjoituksen mukaan naisten nostaminen ylimmille paikoille laajentaisi yritysten rekrytointipohjaa. ja auttaisi hahmottamaan maailmaa nykyistä laajemmasta näkökulmasta. Sama koskee luonnollisesti myös julkishallintoa, jossa suuri osa akateemisen koulutuksen saaneista tällä hetkellä työskentelee.

Suomen Akateemisten Naisten Liitto on tänä vuonna panostanut erityisesti nuorten naisten ongelmallisten työtilanteiden esiintuomiseen. Se on tärkeä painopistealue, mutta tarvitaan muutakin. SANL:n tulee seurata naisten urakehitystä. Ei riitä että hyvin koulutettu nainen saa työn, hänelle täytyy myös taata samat uralla etenemismahdollisuudet kuin miespuolisille kollegoille.

Meidän tulee verkottua, selvittää mitä osaamista on niin nykyisissä kuin potentiaalisissa jäsenissä, tukea toisimme. Hyvä veli -verkostoja ei pidä lähteä jäljittelemään, mutta osaavat kanssasisaret ansaitsevat tuen. Ei ole yhteiskunnan eikä yksilön etujen mukaista että kympin tytöt häviävät kilpailussa kasin pojille.

Marja Liisa Toivanen

Gendering human rights: Adjusting our language regarding “harmful practices”

2011-05-26T01:03:00.000-07:00

Words shape gendered social-cultural and relational thinking. The expression “harmful practices” is often used to refer to gender-based violence. Using the expression “human rights violations” instead of “harmful practices” enacts a rights-based educational approach.

By verbalizing and visibilizing “practices” – a word that means the usual way of doing things – into a human rights “violation” framework, shifts perceptions. Decoding language and perceptions turns such “practices” into “violations”. This helps remove the misogynistic discrimination and stigmatization women and girls suffer because of gender-blaming or blaming-the-victim that occurs globally.

When we refer to acts of gender-based violence, such as harassment, acid burning and domestic sexualized torture, as “human rights violations” and not merely “harmful practices”, we shift these into the human rights framework. For example, sexualized torture is a violation of Article 5 of the Universal Declaration of Human Rights, and of General Recommendation 19/7(b) of the Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women. Both state that no one shall be “subjected to torture or to cruel, inhuman or degrading treatment or punishment”.

Naming the human rights instruments that address the human rights violations delivers these instruments into the awareness of everyday living, immediately introducing people to a rights-based educational experience. This can translate how women and girls think about the violations they suffer, counteracting gender-based discrimination, stigmatization and devaluation as illustrated by an African woman who, after hearing me, a Canadian, talk on non-state torture (NST), said:

“Don’t stop talking … about atrocities that happen to women in your country … which I thought only happened to African women … I thought that there must be something wrong with us … with me as an African woman.”

A rights-based educational approach decodes socio-cultural relational misogynistic cover-ups and challenges the minimization of gender-based violence. For example, in Bangladesh, “eve-teasing” is a coded term that covers up or diminishes misogynistic bullying and harassment of girls, often preventing them from attending school [1]. Using a rights-based approach, “eve-teasing” can be considered a human rights violation under article 19 of the Convention on the Rights of the Child.

Acid burning [2], and domestic sexualized torture [3], can be situated as forms of NST under the Convention against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment (CAT) thereby claiming women and girls’ human right not to be subjected to torture.

All human rights are women and girls’ human rights – there must not be gender-biased exceptions.

Jeanne Sarson, Canadian Federation

Jeanne Sarson has been a Member-at-Large of the Canadian Federation since 2009. She is a grass root supporter and human rights defender, researcher, published author and educator focused on the human rights violation of non-state torture in the private sphere. With a colleague she manages the website: www.nonstatetorture.org

Suomen Akateemisten Liiton blogi nyt avattu.

2011-05-19T20:57:00.000-07:00

Suomen Akateemisten Naisten Liitto - Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund on 20.5.2011. avannut blogin.

SANLon järjestö, jonka tehtävänä on vahvistaa akateemisesti koulutettujen naisten asemaa edistämällä naisten välistä verkostoitumista ja vaikuttamalla aktiivisesti yhteiskunnan kehitykseen.SANL on kaikille akateemisen tutkinnon suorittaneille naisille avoin järjestö. SANL on perustettu vuonna 1922 ja se on poliittisesti sitoutumaton.

Tervetuloa seuraamaan!