perjantai 4. toukokuuta 2018

Digitalisaatio voi edistää sukupuolten tasa-arvoa

Digitalisaatio esitetään usein mörkönä, joka uhkaa hävittää monia  ammatteja, myös asiantuntijatehtäviä, jotka työllistävät akateemisia naisia. Tekoäly paitsi suomentaa myös kirjoittaa artikkeleita, ratkoo juridisia ongelmia ja tekee sijoituspäätöksiä. Uhkaako koulutetuilta asiantuntijanaisilta loppua työ? 

Naisjärjestöjen Keskusliiton 2.5.2018 järjestämä seminaari valoi uskoa digitalisaation mahdollisuuksiin. Digitalisaatio edistää sukupuolten tasa-arvoa, jos naiset ja tytöt ottavat asian tehtäväkseen. Työtehtäviä ja uramahdollisuuksia on koulutetuille naisille runsain mitoin, mikäli koulutus on oikeaa. Diplomi-insinööreistä, matemaatikoista ja muista luonnontieteellisen koulutuksen saaneista ja osaavista naisista on huutava pula jo nyt. Seminaarin alustajat ihmettelivät, miksi matematiikka, tiede ja tekniikka eivät kiinnosta tyttöjä ja naisia. PISA- tutkimuksen mukaan 15-vuotiaat helsinkiläistytöt ovat matemaattisissa taidoissa jopa maailma huippuluokkaa. Taito ei kuitenkaan realisoidu jatko-opintovalinnoissa eikä myöhemmin työelämässä. Teknillisen Korkeakoulun opiskelijoista vain kymmenen prosenttia on naisia. Älynlahjoista asia ei siis ole kiinni vaan pikemminkin asenteista. Ehkä ei oikein tiedetäkään millaisia töitä diplomi-insinööri (DI) voisi tehdä. Tiedoksi, että DI voi päästä esimerkiksi Valtiovarainministeriön ylijohtajaksi kuten eräs seminaarin esiintyjistä.



Digitalisaatio helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista , kun moni työ ei enää ole paikkaan sidottua. Myös terveydenhuollossa ja sosiaalityössä digitalisaation avulla voidaan kehittää helposti saatavilla olevia palveluja. Kehitysmaiden naiset ovat hyötyneet, kun digitalisaation ansiosta yrittäjyys on helpompaa. Työelämä muuttuu, ja kuka tahansa voi perustaa yrityksen. Pomoa ei tarvita, ainoastaan asiakkaita.

Kuulostaako tämä siltä kuin taivas kohta laskeutuisi maan päälle, jos vain tytöt menisivät opiskelemaan teknisiä- tai luonnontieteitä ja päätyisivät töihin ICT-yrityksiin? Näin helppoa se ei ole. Seminaarissa tuli esille huoli maahanmuuttajanaisten pääsystä osalliseksi digitaalisaatiosta. Monet eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa edes omalla äidinkielellään. Heille jo nykyisetkin digitaaliset palvelut, veroilmoitus, pankkiasioiminen, lääkäriajan tilaaminen jne.  voivat olla ylivoimaisia. Vaikka suomen kielikin jo sujuisi, voi tietokoneen ja mobiililaitteiden puuttuminen tehdä digipalvelujen käytön mahdottomaksi.

Mikä koskee maahanmuuttajia, koskee myös monia vammaisia ja ikääntyneitä kansalaisia. Miten varata aika lääkärille, miten hoitaa pankkiasioitaan miten täyttää veroilmoitus tai vahinkoilmoitus vakuutuslaitokseen, miten pysyä mukana yhteiskunnassa? Moni iäkäs turvautuu tietokoneen ja älypuhelimen äärellä lapsiinsa tai  lapsenlapsiinsa. Entä ne yksinäiset, joilla ei ole lähipiirissään diginatiiveja?

Digitalisaatio luo loistavia mahdollisuuksia, mutta myös riskin syrjäytyä oman elämän hallinnasta. Digitalisaatiota vastaan ei kannata taistella, vaan pitää huoli siitä, että digipalvelut ovat helppoja käyttää ja että laitteita on tarjolla myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa. Voitaisiinko esimerkiksi taloyhtiöihin varata yhteinen laite kaikkien käyttöön, kuten seminaarissa ehdotettiin.

Joukossa on voimaa! Seminaarin puhujat yhteiskuvassa.

Kaikkien tyttöjen ei myöskään tarvitse ryhtyä insinööreiksi, mutta kaikkien insinöörien pitäisi oppia muotoilemaan palvelut käyttäjäystävällisiksi. Tytöillä ja naisilla on siinä paljon annettavaa!


Helena Hiila-O'Brien

Kirjoittaja on tyttökoulun lyhyen matematiikan suorittanut eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteilija, entinen Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja, jota 8- ja 10-vuotiaat tyttärenpojat mielellään neuvovat digitaalisten laitteiden käytössä.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

”Tuliko läksyjä?” kysyvät Anneli ja Raija - Lappeenrannan Akateemiset Naiset auttavat koululaisia Me-talossa

Lappeenrannassa kauppakeskus Oprin toiseen kerrokseen avattiin kaksi vuotta sitten Me-talo, joka on tarkoitettu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön ja sen tarkoitus on edistää asukkaiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Eri puolelle Suomea perustetuissa Me-taloissa pyritään katkaisemaan lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymiskierre. Lappeenrannassa toimintaa johtaa ja koordinoi Lappeenrannassa ennestään toimiva Nicehearts-yhdistys. Lappeenrannan Me-talo tarjoaa kahtena päivänä viikossa iltapäivätoimintaa alakouluikäisille. Koululaiset saavat välipalaa ja paikan vakituinen henkilökunta järjestää heille erilaista ikäisilleen sopivaa toimintaa klo 13-16.

Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja Raija Heikkonen huomasi Me-taloon tutustuessaan ilmoituksen läksynurkkatoiminnasta osana iltapäivätoimintaa. Raija hoksasi, että siinäpä yhdistyksellemme oiva tilaisuus auttaa ja edistää opiskelumyönteisyyttä. Yhdistyksestämme löytyi heti neljä vapaaehtoista tutustumisjaksolle Me-talon toimintaan ja läksynurkkaan, ja seuraavana syksynä aloimme auttaa tarvitsevia läksytehtävien tekemisessä. Kymmenisen lasta kaupungin keskustan alueen kouluista käy viikoittain siellä koulun jälkeen. 

Koululaiset ovat olleet vastaanottavaisia ja myönteisiä. He eivät ole varsinaisesti tarvinneet suurtakaan apua tehtävien tekemisessä eikä kyse ole tukiopetuksesta. Joskus lapset tarvitsevat apua tehtäviin rauhoittumiseen. Useinkin he vastaavat: ”Ei tullut läksyä”, ”Tein jo koulussa” tai ”Teen ne kotona”. Nuo vastaukset hyväksymme ja myös sen, että lapsi lapsella voi tarve vain levätä vähän aikaa koulusta tultuaan. Meillä on aina takataskussa jotakin kielellisesti kehittävää; sanaleikkejä tai pikku tietokilpailuja. Annelilla on opetustyönsä ajoilta hyviä kokemuksia sanakilpailuista kielen oppimisen innostajana ja häneltä syntyy myös helposti materiaalia niihin. Vietämme usein iltapäivää läksyjen jälkeen pöydän ääressä juttelemassa ja seuraamassa koululaisten askartelua. Hauskaa on ollut osallistua vaikka pienenpienien helmien yhdistämiseen kuvioiksi (Hama-helmet) ja iloita siitä, että sorminäppäryys on vielä eläkkeellä ollessa tallella. Joskus tärkein antimme lapsille on kuuntelevan aikuisen läsnäolo koulupäivän jälkeen.

Olemme itsekin oppineet yhtä sun toista. Mielenkiintoista on ollut seurata esimerkiksi nykyisten alakoululaisten matematiikan tehtävien ratkaisumalleja yhtälölaskuissa. Eräs ekaluokkalainen rakensi kerran läksyjen jälkeen loistavan temppuradan. Siihen kuului hulavanne, yhdellä jalalla hyppiminen, kärrynpyörä, roomalainen kärrynpyörä ja tasapainolauta. Raija lähti kotiin päivän jumppatreenit tehneenä!

Me-talossa tapahtuu paljon ja myös iltapäivähoitopäivinä siellä on samanaikaisesti muutakin toimintaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijat pitävät terveyskioskia, jossa saa mittauttaa verenpaineen tai verensokerin. Runebergin päivänä mielenterveysseura tarjosi hyvän mielen torttukahvit. Joskus kuuluu takahuoneesta yhteislaulua tai pianonsoittoa. Joskus siellä on ollut taidenäyttely. Me-talossa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, ohikulkumatkalla olevia kaupunkilaisia, alan ammattilaisia sekä opiskelijoita harjoittelujaksoillaan. Tervetuloa tutustumaan!

Anneli Kankkunen ja Raija Heikkonen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

”Tasa-arvon saavuttaminen koko maailmaan kestää nykyvauhdilla 270 vuotta” - YK:n CSW62-istunnon pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen asema

Naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) kokous on YK:n toiseksi suurin  tapahtuma ja tänä vuonna CSW62-kokouksen tapahtumamäärä kasvoi edelleen viime vuodesta ja sivu- ja rinnakkaistapahtumien määräksi ilmoitettiin jo yli 700.

CSW62:n pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen

Päällimmäisenä aiheena ensimmäisen CSW-viikon tapahtumien sisällöistä nousi esiin tyttöjen heikko asema.  Eri kehitysohjelmien toimenpiteet kohdistuvat usein joko lapsiin, jolloin päähuomio helposti kiinnittyy poikiin, tai aikuisiin naisiin, jolloin tyttölapset ja teini-ikäiset tytöt jäävät näkymättömiksi. Kuitenkin juuri tytöt ovat usein kaikkien haavoittuvimmassa asemassa ja tarvitsisivat siksi erityishuomiota ja erityistoimenpiteitä.

Maaseudun tyttöjen asema on vielä erityisen ongelmallinen ja heidän asemaansa heikentämään kasautuvat monet tekijät kuten köyhyys, lapsiavioliitot, varhaiset raskaudet ja niihin liittyvät riskit, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden heikko saatavuus tai niiden puuttuminen kokonaan, väkivalta, koulupudokkuus, vastuu veden ja ravinnon hankinnasta, silpominen. Lista on pitkä ja lopputulos melkein musertavaa kuultavaa.

CSW62:n seurantateemana naisten osallistuminen ja pääsy mediaan sekä tieto- ja viestintäteknologiaan

Viikon aikana osallistuin useisiin tapahtumiin, joissa nousi esiin naisten ja tyttöjen asema mediassa. Toimittajina toimiviin naisiin kohdistetaan erilaista painostusta kuin miehiin, se on usein seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkaamista tai perheeseen kohdistuvaa uhkailua. Lisäksi naisiin kohdistuu ulkonäköön tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvaa häirintää selvästi enemmän kuin miehiin. Naistoimittajien lisäksi häirintää ja uhkailua kohdistetaan myös niihin toimittajiin, jotka tutkivat ja kirjoittavat ”naisten asioista”.  Huolenaiheena nähtiin se, että naisten ”tila” mediassa on pienenemässä – se näkyy naistoimittajien työn vaikeutumisena mutta myös naisia koskevien asioiden vähäisenä huomiona, mutta toisaalta myös naisten esittämisenä mediassa perinteisissä rooleissa, perheenäiteinä tai vaikka automainosten yhteydessä (mutta ei kuljettajina vaan vähäpukeisina koristeina).

SANLin Helvi Sipilä-seminaari 

Kansainvälinen Helvi Sipilä –seminaari järjestettiin nyt jo 13. kertaa. Tänä vuonna seminaari järjestettiin rinnakkaistapahtumana. Seminaarin tapahtumapaikka oli melko kaukana YK:n päärakennuksesta (4 W 43rd street), mutta osallistujia oli silti paikalla lähes 40.  Seminaarin otsikko oli tänä vuonna pääteemaan liittyen ”Rural Women in a Changing Word”. 



Seminaarin avasi Suomen NNKY-liiton pääsihteeri Anne Pönni, joka toimi myös seminaarin moderaattorina. Ensimmäisenä puhujana oli Kati Partanen, joka on maanviljelijä Iisalmesta ja toimii lisäksi maailman viljelijäjärjestön WFO:n naisten komitean puheenjohtajana. Hänen puheenvuoronsa toi esiin konkreettisella tavalla esiin mm. maanomistukseen ja tuotantovälineiden omistukseen liittyvät globaalit ongelmat naisten osalta. YWCA:n edustajina oli maailmanjärjestön pääsihteeri Malayah Harper sekä Nepalin YWCA:n edustajana Nirmala Gurung. Malayahin puheenvuorossa nousi esiin se, että kansallisissa politiikoissa ja ohjelmissa maaseudun naiset ja tytöt ohitetaan.  Kaiken kaikkiaan nuoret tytöt ja heidän tarpeensa jäävät näkymättömiksi, kun päätöksiä tehdään ja siksi tarvitaankin elämänkaariajattelua, jolloin tarpeet arvioidaan erikseen eri elämänvaiheissa. Nirmalan piti koskettavan puheenvuoron omasta matkastaan kastiyhteiskunnan pohjalta esikuvaksi ja aktiiviseksi toimijaksi. Tasa-arvosuurlähettiläs Anne Meskanen kertoi omia kokemuksiaan Kosovosta ja Afganistanista ja nosti esiin naisten matalan osallistumien työelämään sekä monet maanomistukseen ja naisten taloudelliseen päätöksentekoon liittyvät ongelmat. Seminaarin päätteeksi käytiin vilkas keskustelu, johon yleisö osallistui aktiivisesti.

Vasemmalta: Malayah Harper, Nirmala Gurung, Anne Meskanen ja Kati Partanen.

Tasa-arvo etenee aivan liian hitaasti

Tasa-arvokysymykset ovat näkyvästi esillä YK:ssa kahden viikon ajan vuosittain, mutta UN Womenin pääjohtajan Phumzile Mlambo-Ngcukan mukaan tällä vauhdilla tasa-arvon saavuttaminen koko maailmassa kestää 270 vuotta. Missä muussa asiassa olisimme valmiit hyväksymään tavoitteelle tällaisen aikataulun?

Marita Salo
Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kotoutumistyö ja koulutetun väestön maastamuutto puhuttivat Akateemisia Naisia Kaunasissa

Yli sata Akateemista Naista oli koolla Kaunasissa 29.9.-1.10.2017 juhlistamassa Liettuan Akateemisten Naisten 90-vuotisjuhlavuotta sekä keskustelemassa muuttoliikkeestä ja Euroopan tulevaisuudesta.

Perjantai-ilta alkoi tervetulojuhlalla Kaunasin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa viehättävässä ravintolassa, jossa saimme nauttia sekä perinteisistä ruoista että tanssista ja laulusta. Liettuankielisten laulujen sanoista emme paljoa ymmärtäneet, mutta sydämellinen tunnelma välittyi ja piirissä tanssittiin pitkälle iltaan.

Varsinainen konferenssi alkoi lauantaiaamuna Kaunasin kaupunginvaltuuston upeassa istuntosalissa ja meidät toivottivat tervetulleeksi niin Kaunasin kaupunginjohtaja kuin Liettuan Akateemisten Naisten puheenjohtajakin. Lisäksi saimme kuulla Liettuan presidentin sekä Euroopan Akateemisten Naisten puheenjohtajan lähettämät tervehdykset.

Konferenssiohjelma oli korkeatasoinen ja puhujien joukossa oli useita Liettuan parlamentin jäseniä samoin kuin Itämeren maiden Akateemisten Naisten puheenvuoroja. Suomen kolmannen sektorin menestyksekäs työ maahanmuuttajanaisten parissa sai ansaitsemaansa huomiota kun sekä Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallinnoima Luetaan yhdessä -projekti että MONIKA-Naiset liitto ry. esittelivät toimintaansa. Luetaan yhdessä -hankkeesta paikalla oli projektipäällikkö Henna-Maija Syrjälä ja MONIKA-Naisista koordinaattori Riikka Laitinen. Molempien esitykset löyyvät Liiton verkkosivuilta.

Projektipäällikkö Henna-Maija Syrjälä esittelee Luetaan yhdessä -verkoston toimintaa.

Baltian maiden puheenvuoroissa korostui huoli maastamuutosta ja koulutetun nuoren väestön lähtemisestä. Aivovuoto on näissä maissa todellinen ongelma ja se korostui Liettuan parlamentaarikkojen puheenvuoroissa, joissa puhuttiin mm. paluumuuton tukemisesta.

Päivän ohjelma oli varsin tiivis, mutta on syytä nostaa vielä esiin Norjan Akateemisten Naisten edustajan Anne Holden Rönningin puheenvuoro, jossa hän korosti voimakkaasti kielitaidon merkitystä kotoutumisessa ja maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan.

Konferenssipäivän jälkeen saimme kokemaan aivan uskomattoman hienon Kaunasin kaupungin filharmonisen orkesterin konsertin kauniissa konserttitalossa. Konsertin jälkeen pääsimme nauttimaan vielä hienosta iltatilaisuudesta konserttitalon lämpiössä.

Kauno filharmonija http://kaunofilharmonija.lt/

Sunnuntaiaamuna jatkoimme pienellä työryhmässä yhteisen päätöslauselman muotoilua ja kolmen tunnin jälkeen olimme päässeet sanamuodosta yksimielisyyteen. Päätöslauselman voit lukea täältä.

Seuraavan Itämeren Akateemisten Naisten konferenssin järjestämisvuorosta keskusteltiin myös ja seuraavan konferenssin järjestämistä tarjottiin Suomelle tai Norjalle. Konferenssi toteutuisi aikaisintaan vuonna 2019 ja alustavasti aiheeksi valikoitui maahanmuuttajien kotoutuminen ja integraatio.

Suomesta oli mukana kymmenkunta osallistujaa ja lisää olisi mahtunut - kertakaikkisen lämmin ja hieno tunnelma oli Kaunasin konferenssissa! Kaunas on kaunis ja vireä yliopistokaupunki, jonne tekisi mieli matkustaa vielä uudelleen.

Olethan jo liittynyt Akateemisten Naisten keskusteluryhmään Facebookissa, siellä konferenssitunnelmia voi seurata aina tuoreeltaan!

Kansainvälisten asioiden koordinaattori (CIR)
Marita Salo

torstai 7. syyskuuta 2017

Turun Akateemisten Naisten ystävyysvierailu Tarttoon keväällä 2017

Yhdistyksestämme lähti 23 naista keväiseen Tarttoon. Kyseessä oli vastavierailu Tarton Akateemisten Naisten Turkuun edellisenä vuonna tekemälle vierailulle. Matka taittui laivamatkan lisäksi mukavasti omalla bussillamme, ja perillä moni meistä jaksoi osallistua vielä sama iltana Villa Tammekannissa järjestettyyn ohjelmaan.

Villa Tammekann eli Granö-keskus on Alvar Aallon suunnittelema funktionalistinen rakennus. Keskus on nimetty Suomesta Tarton yliopistoon kutsutun maantieteen professorin J. G. Granön mukaan, ja tämä Turun yliopiston ja Tarton yliopiston yhteinen keskus avattiin vuonna 2000. Yksi Granön ensimmäisiä oppilaita oli nuori August Tammekann ja hänestä tuli Granön seuraaja Tarton yliopiston maantieteen professorina. August Tammekann pyysi Aaltoa suunnittelemaan perheelleen talon Tarttoon, Tähtmeren puistomaiseen kaupunginosaan, ja Villa Tammekann toteutettiin vuonna 1932.

Monia vaiheita on sittemmin mahtunut Villa Tammekanin historiaan. Tammekann perheineen joutui pakenemaan Suomeen kesällä 1940 II maailmansodan alkaessa. Tähtvere säästyi onneksi raskailta pommituksilta, mutta rapistui ajan saatossa. Vuonna 1991 Viron itsenäistyttyä rakennus palautettiin Paavo ja Eeva-Maija Tammekannille. Turun yliopistosäätiö kiinnostui rakennuksesta Granön pojan akateemikko Olavi Granön aloitteesta, ja kauppa tehtiin 1998. Tämän jälkeen rakennus peruskorjattiin täysin. Tänään Villa Tammekann palvelee Granö-keskuksena ja tutkijaresidenssinä. Rakennus noudattaa tänäkin päivänä Alvar Aallon henkeä ja sisustus kalusteineen on hyvin ”aaltomainen”. Mukanamme vierailulla oli Eeva Granö.

Perjantai-iltaan mahtui myös iltatilaisuus tarttolaisten ystävien kanssa Ylle Kurmin kauniissa kodissa. Maistelimme suolaisia paloja ja tutustuimme virolaisiin ystäviimme.

Lauantaina lähdimme katsastamaan uutta, vuonna 2016 avattua Viron kansallismuseota (Eesti Rahva Muuseum). Museossa osallistuimme mielenkiintoiselle suomenkieliselle opastuskierrokselle, ja tutustuimme Viron historiaan aina kivikaudelta saakka. Viron museota kuvaa suuri virolaisten kansallistunne ja visuaalisuus. Mielenkiintoinen spesialiteetti oli hyvin säilynyt monoliitti. Viron uudessa kansallismuseossa vierailu oli ehkä ystävyysmatkamme kohokohta, niin moderni ja mielenkiintoinen museo oli. Se on Baltian maiden suurin. Siellä toki kannattaa vierailla useammankin kerran.



Lauantaipäivänä tutustuimme Tarton kauniiseen keskustaan, ruokailimme ja teimme ostoksia. Iltapäivällä saimme myös nauttia opastetusta kävelykierroksesta Tarton keskikaupungin historiallisessa osassa. Oppainamme toimivat suomea puhuvat Ann ja Tony Seilenthal (apulaisprofessori Tarton yliopistossa). Reittimme varrella tutustuimme entisiin virolaisiin suurmiehiin, joille oli pystytetty patsaita puistoon. Yksi näistä oli kuningas Kustaa II Adolf, joka perusti aikoinaan Tarton yliopiston. Mielenkiintoinen kohde oli myös Tarton yliopiston observatorio. Kävelykierroksemme päättyi Tarton yliopistolle.

Iltaohjelmamme oli Uhti-nimisen kylän kievarissa, jossa valmistimme virolaisia herkkuja yhdessä Tarton Akateemisten Naisten kanssa. Ilta oli sydämellinen ja solmimme uusia ystävyyssuhteita.

Sunnuntaina meidän oli hyvästeltävä kaunis Tarton kaupunki ja ihanat tarttolaiset ystävämme. Matkalla tutustuimme vielä Virossa joka kevät järjestettäviin Tyrin kukkamarkkinoihin, jossa oli kukkien taimien lisäksi käsitöitä, elintarvikkeita ja ruokaa ostettaviksi. Monet tekivätkin pieniä ostoksia kotiin vietäväksi.

Paluumatkalla iltalaiva oli tupaten täynnä. Lähdimme kuitenkin kohti Helsinkiä mukanamme mukavia muistoja Tartosta.

Matkan järjestelyistä annamme suuren kiitoksen hallituksemme jäsenelle Aino Mansikkamäelle, joka huolehti siitä, että matkamme sujui erinomaisesti ja aikataulusta kiinni pitäen. Ja siitä, että matkamme ohjelma oli niin monipuolinen ja mielenkiintoinen!

Marjatta Rantala
Turun Akateemiset Naiset, hallituksen jäsen


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Lukutaitoja rakentamassa: Luetaan yhdessä

Lukuvuonna 2013 – 14 keräsin tutkimusaineistoa ammatillista lisensiaatintyötäni varten eräässä pääkaupunkiseudun Luetaan yhdessä-opetusryhmässä. Kokemus oli silmiä avaava: Tila oli täynnä vieraita kasvoja, jotka nauroivat ja puhuivat eri kieliä. Pöydän ääressä ympärilläni oli ryhmä naisia, joiden kanssa minulla oli niukasti yhteistä kieltä ja joille minun oli tarkoitus avata lukemisen ja kirjoittamisen saloja. Minulla ei ollut kokemusta opettamisesta tai koulutusta tehtävään, tutkimusideani alkoi tuntua keinotekoiselta ja olin aivan pihalla. Lyhyesti: vuodesta oli muodostumassa suurenmoinen seikkailu.

Lukuvuoden aikana käsitykseni lukutaidosta muuttui radikaalisti. Olin lähtenyt tutkimaan lukutaitoa kuin mitattavaa suuretta, jonka oletin lisääntyvän vuoden aikana ja jolla arvelin olevan vaikutuksia ihmisten osallisuuden kokemuksiin. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisten viikkojen aikana, että tällaisia tuloksia en pystyisi löytämään. Osa opiskelijoista oli ollut ryhmässä jo aiempina vuosina, eikä heidän lukutaidossaan voinut huomata selviä muutoksia. Sen sijaan aloin kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea he saivat aikaan: hoitivat perheasioita ja ostivat sohvia, järjestivät lääkäriaikoja ja tapasivat ystäviä. Monet seurasivat ajankohtaisia asioita ja olivat kiinnostuneita suomalaisista tavoista, ja kaikilla oli valtava määrä sellaista tietoa ja kokemusta, joka oli minulle aivan uutta. Kukin opiskelija oli omassa arjessaan taitava ja toimintakykyinen, ja kuvitelmani itsestäni heidän osallisuuttaan lisäämässä alkoi näyttää nololta ja alentuvalta.

Uusi lukutaitotutkimus näkee lukutaidon pikemminkin sosiaalisena ilmiönä kuin sarjana opittuja ja mitattavia taitoja. Keskeistä on tarkastella lukemiseen liittyviä sosiaalisia kytkentöjä ja opiskelijan elämäntilannetta samalla muistaen, että aikuisella oppijalla on aina tietoa ja taitoja joltain alalta. Tutkimuksessani lukeminen näkyi yhteisenä tekemisenä, johon vaikuttivat ryhmän sisäiset tekijät, opiskelijan arki ja laajemmat kulttuuriset tekijät.

Samalla opiskelijoiden yhteiset keskustelut ja opetuksen ohessa tapahtuva muu toiminta alkoivat vaikuttaa hyvin tärkeiltä. Ryhmässä toteutui oppimiselle tärkeä turvallinen tila, jossa opiskelijat viihtyivät yhdessä ja jossa he saivat toisiltaan ja opettajilta tukea. Osa eteni vuoden aikana opinnoissaan ja jatkoi virallisille kursseille, osa jäi ryhmään seuraavaksikin vuodeksi. Jokunen jäi pois vuoden aikana kukin omista syistään. Kuitenkin ryhmä tuntui olevan kaikille merkittävä, ja jonain kevätlukukauden päivänä huomasin äkkiä syksyllä aakkosia harjoitelleiden ryhmäläisten kirjaimellisesti lukevan yhdessä: toisiaan tukien ja neuvoen, keskustellen ja luoden yhteistä ymmärrystä tekstistä.

Tutkimuksen myötä opin, että aina mitattava edistyminen ei ole tärkeintä. Sitäkin tarvitaan: taitotasojen asettaminen ja tavoitteellinen opettaminen ovat olennaisia asioita silloin, kun opiskelija pyrkii jatkamaan opintoja ja pääsemään työelämään. Luetaan yhdessä –toiminnan voima on kuitenkin siinä hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä, jossa opiskelija voi jättää arkensa vaatimuksissa oppitunteja väliin ja tulla taas uudelleen menettämättä paikkaansa. Ammattiopettajat ansaitsevat oman arvostuksensa, ilman muuta. Tärkeitä ovat kuitenkin myös vapaaehtoiset, jotka antavat aikaansa ja kohtaavat opiskelijat ihmisinä viikko toisensa jälkeen. Tämä näkyy Luetaan yhdessä -toiminnassa silloinkin, kun ryhmän kokoonpano muuttuu joka kerta eikä kellään ole kynää tai kun viime kerrasta ei tunnu jääneen mieleen mitään ja jonkun puhelin soi koko ajan. Opiskelijat ovat arvokkaita riippumatta työelämäpotentiaalistaan ja jatkosuunnitelmistaan, ja ryhmissä on tilaa kaikille. 

Tutkimus herätti minussa monia ajatuksia opetusmateriaaleista ja resursseista, mutta lopulta tärkeintä oli kuitenkin hyväksyvä ja kannustava yhdessäolo. Näin kevätlukukauden lopulla toivon, että jokainen vapaaehtoinen opettaja katsoo taaksepäin kuluneeseen lukuvuoteen arvostaen ja ylpeänä itsestään. Teidän ansiostanne moni opiskelija on saanut kokea iloa ja onnistumista ja nähdä välillä kovin kylmästä Suomesta lämpimän puolen. Mikä voisi olla sen hienompaa?

Silja Remes, YTL 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Reflections of CSW61

The sixty-first session of the Commission on the Status of Women took place at the United Nations Headquarters in New York from 13 to 24 March 2017 and I had the opportunity to participate the event during the first week as an advisor to the Finnish delegation. CSW is the second largest event at the UN and it shows – the event gathers thousands of participants all over the world. During these two weeks the huge UN headquarter building looks very much like a global village run by women.  The general discussion is held in the huge General Assembly Hall that you can recognise from news clips. At the same time, the numerous conference rooms of the UN building are full of side events organised by permanent missions and UN entities. In addition to that, NGOs are organising parallel events outside the UN premises.

The Finnish delegation started each day with a morning briefing and that was an excellent opportunity to learn the highlights of the previous day, allocate the most important events between the participants and get to know the special interests of the other members. That enabled efficient coverage of the most important events with the resources at hand. It was interesting to note that many countries seemed to have sizeable delegations with numerous NGO representatives.

It has to be said that sitting in the General Assembly Hall was impressive as you can see the signs of more than 190 member states and their delegates sitting behind the desks. It is a unique space with an universal atmosphere that is difficult to describe as any word seems inadequate. We heard carefully drafted speeches and also some dramatic ones. It is fascinating that somehow cultural stereotypes become alive and walk along the long corridors of the complex UN building.

CSW61 opening session. 

Proudly sitting behind the sign of Finland!

As a first-timer I missed a couple of interesting events because the conference rooms were full in just minutes and the Finnish generally accepted queuing model did not apply. It was easy to get sympathy from the Britons in this issue. Fortunately, the offering of different events was endless - if only you were able to find your way to the right place. Luckily the security guards were everywhere and able to answer any question with clear instructions.

Finnish Federation of Graduate Women (FFGW) has been the coordinator of the organising parties behind the International Helvi Sipilä seminar since 2006. The topic of the 12th seminar organised on 16th  March 2017 was Empowered Futures – Sustainable Economies.  The seminar was opened by the Finnish Minister of Social Affairs and Health, Pirkko Mattila followed by prominent speakers such as Senior Research Scientist Sari Pekkala Kerr from Wellesley College, General Secretary Malayah Harper from World YWCA and Programme Specialist Nancy Khweiss from Fund for Gender Equality, UN Women. The seminar was chaired by Eva Biaudet, a member of Parliament and President of the National Council of Women Finland. We had full house in spite of having the last session of the day and the instant feedback from the crowd and the speakers was very positive.

The seminar program can be found here

Ms. Sari Pekkala Kerr giving an excellent presentation.
During the week I was happy to meet some other members of the  “Graduate Women family” and we had interesting discussions concluded with promises to keep in touch and to meet again soon. Next chance will be in Graz, Austria in August this year.

When you attend dozens of events during one week, the ones with something unique stand out from the crowd. During this week, my personal list includes the opening speech of General Secretary António Guterras that was impressive and carefully crafted, the discussion forum with Dr. Hanan Ashrawi who was inspiring and articulate and the brilliant presentation by Sari Pekkala Kerr who made the Finnish audience extremely proud.

The week at CSW61 gave a new perspective and context not only to my pro bono work but also to my daily work. The challenges and obstacles women face in different corners of the world are quite different on the surface but still they all boil down to the lack of equality and lack of equal opportunity.

More information about CSW61 can be found at the website of UN Women.

Text and photos:

Marita Salo
Coordinator of International Relations, Finnish Federation of Graduate Women
maritasalo123[a]gmail.com