tiistai 23. lokakuuta 2018

Minna Helle: Järki ja tunteet

Kirjan nimi on sama kuin Jane Austenin romaanissa, mutta siihen yhtäläisyys päättyy. Vai päättyykö sittenkään? Romaanihan tämä teos ei ole, mutta kirjoittajassa on ehkä hieman samaa kuin Austenin päähenkilöissä: tarmokkuutta, omapäisyyttä, aloitekykyä.

Minna Helle on tullut suurelle yleisölle tutuksi valtakunnansovittelijana; ensimmäisenä naisena siinä virassa. Hän hoiti työtään menestyksekkäästi ja kohautti sitten ainakin iltapäivälehtiä ja ammattiyhdistysliikettä siirtymällä teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi keväällä 2018, kesken nelivuotiskauttaan. Silloisista lehtiotsikoista saattoi saada sen käsityksen, että hänen menettelynsä olisi ollut epäeettistä. Hän oli sovitellut lakkoja ja samalla oli ollut tähtäimessä uusi työ toisen osapuolen palveluksessa. Kukaan valtakunnansovittelija ei kai aiemmin ollut vaihtanut työtään muuhun kuin eläkkeeseen.

Minna Helle kirjoitti tänä vuonna myös tämän kirjan. Omien sanojensa mukaan hän halusi jakaa sen, mitä on viimeisten vuosien aikana oivaltanut ja toivoo pystyvänsä vaikuttamaan siihen, että Suomessa pystytään saamaan aikaan fiksuja ja tulevaisuuden kannalta hyviä ratkaisuja.

Toden totta, kun kirjaa lukee, alkaa lukija väkisinkin muistella oman elämänsä ristiriitatilanteita ja miettiä omaa käytöstään. Miten menettelin silloin? Juuri tuohon olen tainnut syyllistyä. Olisiko pitänyt tehdä noin? Ja tietysti nyt, kun hallitus ja ammattiyhdistysliike käyvät isoa taistelua irtisanomislaista, kirjan anti tuntuu erittäin ajankohtaiselta.

Kirjan alkupuolella Helle kertoo lyhyesti lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskelustaan, mutta ei jää niihin muistoihin kovin pitkäksi aikaa. Oikeustieteen opintojen jälkeen hän rakensi uraansa tarmokkaasti kuuden vuoden ajan, mutta sitten alkoi biologinen kello tikittää. Jos halusi perhettä, sen aika oli nyt. Samaan aikaan hän sai ensimmäisen suuren työtehtävänsä Akavan edustajana tupo-neuvottelujen työryhmässä. Hyvällä tahdolla molemmat urakat pystyttiin hoitamaan, niin raskaat neuvottelut kuin odottavan äidin jaksaminen niiden aikana.

Lapsen synnyttyä Helle palasi mahdollisimman pian takaisin työelämään. Hän törmäsi ennakkoluuloihin ja epäilyihin, ettei todella välitä lapsestaan ja asettaa uransa perheen edelle. Hyvällä itsetunnolla varustettu Helle päätti elää omaa elämäänsä, sulkea korvansa kritiikiltä ja itse luoda rajansa. Lämpimän kiitoksen arjen sujumisesta hän antaa ex-miehelleen. Vanhemmat erosivat tyttären ollessa 3-vuotias, ja sen jälkeen molemmat vanhemmat ovat vastanneet lapsenhoidosta vuoroviikoin.

Loppuosa eli n. 2/3 kirjasta on jaettu neuvottelutaitoja ja –tilanteita pohtiviin lukuihin. Miten riidat syntyvät? Miten riidat ratkaistaan? Uutta sopimuskulttuuria tarvitaan muuttuvassa maailmassa ja lopuksi annetaan vielä ohjeita otsikolla Muista ainakin nämä.

En tässä ala näitä tarkemmin eritellä, mutta niihin kannattaa kyllä perehtyä. Tämän kirjan antaisin luettavaksi työelämänsä alkuvaiheessa olevalle nuorelle, joka joutuu osallistumaan erilaisiin neuvotteluihin ja palavereihin. Neuvottelutaitoa meillä ei vielä opeteta läheskään tarpeeksi oppilaitoksissa ja tässä on oiva apu tutustua lähemmin sen tekniikkaan.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Muistot talteen

Monet Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset ovat juhlineet äskettäin pyöreitä vuosiaan. Meidän yhdistyksemme Lappeenrannassa vietti viimeksi kolme vuotta sitten 60-vuotisjuhlaansa.

Juhlaa valmistellessa tuli mieleen, että yhdistyksen toiminnasta pitäisi tehdä historiikki. Tuumasta toiseen: retki kaupunginarkistoon, jossa oli tallella kokoustietoja vuosikymmenten takaa. Ihan alkuvuosien pöytäkirjoja ei löytynyt, mutta muuten monia mielenkiintoisia papereita ja lehtileikkeitä.

Päätimme toteuttaa historiikin digitaalisena kuvakirjana. Sellaisen teko on helppoa. Tietokoneelle saa ladata valmiita ohjelmia netistä ilmaiseksi. Maksuttomia ne ovat tietysti siksi, että kun ihmiset lataavat niitä koneelle, tekevät kuvakirjan ja tilaavat, valmiiksi painettu tuote tietysti maksaa. Ihan halpoja valmiit kirjat eivät ole, mutta ainakin Ifolorilla, jota olen itse käyttänyt, voi jokainen tilaaja itse päättää, haluaako kalliimman de luxe-version vai vaikka edullisemman kierrekantisen kirjan. Esimerkiksi sidottu, pehmeäkantinen 36-sivuinen kirja A4-kokoisena maksaa n. 25 €

Kirjan tehneelle yhdistykselle suurin hyöty tulee siitä, että kirjoja voidaan tilata täsmälleen se määrä kuin halukkaita ostajia on. Varastoon ei siis jää lojumaan jo maksettuja kappaleita. Ja jos joku tilaamatta jättänyt tulee katumapäälle myöhemmin, uuden kappaleen voi tilata vielä vuosien kuluttua – kunhan vaan tiedostot siirretään koneen vaihdon yhteydessä uuteen koneeseen.

Koska meidän kirjamme julkaisusta on jo kolme vuotta, en enää muista, montako kirjaa tarkalleen meni, mutta aika moni jäsenistä halusi sen muistoksi itselleen. Kirjan voi myös ladata julkaistavaksi ja katsottavaksi nettiin. Tästä linkistä pitäisi löytyä meidän kirjamme katsottavaksi. Aikaisemmin linkki säilyi netissä kuukauden ajan, mutta nyt en huomannut sivuilla mainintaa aikarajoituksesta.

Kuvakirjojen teko on myös hauskaa puuhaa. Ohjelmat kehittyvät ja tekniikan oppii nopeasti. Sivumäärä täytyy valita, esim. 36 s tai 48 sivua, ja siksi jouduimme keksimään hieman täytejuttuja, jotta saatiin joka sivulle jotain. Jos aloitusvaiheessa on valinnut liian pienen sivumäärän, sitä voi muuttaa työn edistyessä. Välillä ohjelma ilmoittaa, että kuvan resoluutio on liian heikko, mutta kyllä ne heikommatkin kuvat aika hyvin valmiissa kirjassa näkyvät.

Suosittelen ehdottomasti ainakin pienille yhdistyksille kuvahistoriikin tekoa. Onpa mielessä käynyt, että uuden kirjan voisi tehdä vaikka kymmenen vuoden välein. Siellähän ne kaupunginarkistossa säilyvät, ja kenties joku tutkija niistä joskus hyötyy.

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset

perjantai 4. toukokuuta 2018

Digitalisaatio voi edistää sukupuolten tasa-arvoa

Digitalisaatio esitetään usein mörkönä, joka uhkaa hävittää monia  ammatteja, myös asiantuntijatehtäviä, jotka työllistävät akateemisia naisia. Tekoäly paitsi suomentaa myös kirjoittaa artikkeleita, ratkoo juridisia ongelmia ja tekee sijoituspäätöksiä. Uhkaako koulutetuilta asiantuntijanaisilta loppua työ? 

Naisjärjestöjen Keskusliiton 2.5.2018 järjestämä seminaari valoi uskoa digitalisaation mahdollisuuksiin. Digitalisaatio edistää sukupuolten tasa-arvoa, jos naiset ja tytöt ottavat asian tehtäväkseen. Työtehtäviä ja uramahdollisuuksia on koulutetuille naisille runsain mitoin, mikäli koulutus on oikeaa. Diplomi-insinööreistä, matemaatikoista ja muista luonnontieteellisen koulutuksen saaneista ja osaavista naisista on huutava pula jo nyt. Seminaarin alustajat ihmettelivät, miksi matematiikka, tiede ja tekniikka eivät kiinnosta tyttöjä ja naisia. PISA- tutkimuksen mukaan 15-vuotiaat helsinkiläistytöt ovat matemaattisissa taidoissa jopa maailma huippuluokkaa. Taito ei kuitenkaan realisoidu jatko-opintovalinnoissa eikä myöhemmin työelämässä. Teknillisen Korkeakoulun opiskelijoista vain kymmenen prosenttia on naisia. Älynlahjoista asia ei siis ole kiinni vaan pikemminkin asenteista. Ehkä ei oikein tiedetäkään millaisia töitä diplomi-insinööri (DI) voisi tehdä. Tiedoksi, että DI voi päästä esimerkiksi Valtiovarainministeriön ylijohtajaksi kuten eräs seminaarin esiintyjistä.



Digitalisaatio helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista , kun moni työ ei enää ole paikkaan sidottua. Myös terveydenhuollossa ja sosiaalityössä digitalisaation avulla voidaan kehittää helposti saatavilla olevia palveluja. Kehitysmaiden naiset ovat hyötyneet, kun digitalisaation ansiosta yrittäjyys on helpompaa. Työelämä muuttuu, ja kuka tahansa voi perustaa yrityksen. Pomoa ei tarvita, ainoastaan asiakkaita.

Kuulostaako tämä siltä kuin taivas kohta laskeutuisi maan päälle, jos vain tytöt menisivät opiskelemaan teknisiä- tai luonnontieteitä ja päätyisivät töihin ICT-yrityksiin? Näin helppoa se ei ole. Seminaarissa tuli esille huoli maahanmuuttajanaisten pääsystä osalliseksi digitaalisaatiosta. Monet eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa edes omalla äidinkielellään. Heille jo nykyisetkin digitaaliset palvelut, veroilmoitus, pankkiasioiminen, lääkäriajan tilaaminen jne.  voivat olla ylivoimaisia. Vaikka suomen kielikin jo sujuisi, voi tietokoneen ja mobiililaitteiden puuttuminen tehdä digipalvelujen käytön mahdottomaksi.

Mikä koskee maahanmuuttajia, koskee myös monia vammaisia ja ikääntyneitä kansalaisia. Miten varata aika lääkärille, miten hoitaa pankkiasioitaan miten täyttää veroilmoitus tai vahinkoilmoitus vakuutuslaitokseen, miten pysyä mukana yhteiskunnassa? Moni iäkäs turvautuu tietokoneen ja älypuhelimen äärellä lapsiinsa tai  lapsenlapsiinsa. Entä ne yksinäiset, joilla ei ole lähipiirissään diginatiiveja?

Digitalisaatio luo loistavia mahdollisuuksia, mutta myös riskin syrjäytyä oman elämän hallinnasta. Digitalisaatiota vastaan ei kannata taistella, vaan pitää huoli siitä, että digipalvelut ovat helppoja käyttää ja että laitteita on tarjolla myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa. Voitaisiinko esimerkiksi taloyhtiöihin varata yhteinen laite kaikkien käyttöön, kuten seminaarissa ehdotettiin.

Joukossa on voimaa! Seminaarin puhujat yhteiskuvassa.

Kaikkien tyttöjen ei myöskään tarvitse ryhtyä insinööreiksi, mutta kaikkien insinöörien pitäisi oppia muotoilemaan palvelut käyttäjäystävällisiksi. Tytöillä ja naisilla on siinä paljon annettavaa!


Helena Hiila-O'Brien

Kirjoittaja on tyttökoulun lyhyen matematiikan suorittanut eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteilija, entinen Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja, jota 8- ja 10-vuotiaat tyttärenpojat mielellään neuvovat digitaalisten laitteiden käytössä.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

”Tuliko läksyjä?” kysyvät Anneli ja Raija - Lappeenrannan Akateemiset Naiset auttavat koululaisia Me-talossa

Lappeenrannassa kauppakeskus Oprin toiseen kerrokseen avattiin kaksi vuotta sitten Me-talo, joka on tarkoitettu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön ja sen tarkoitus on edistää asukkaiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Eri puolelle Suomea perustetuissa Me-taloissa pyritään katkaisemaan lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymiskierre. Lappeenrannassa toimintaa johtaa ja koordinoi Lappeenrannassa ennestään toimiva Nicehearts-yhdistys. Lappeenrannan Me-talo tarjoaa kahtena päivänä viikossa iltapäivätoimintaa alakouluikäisille. Koululaiset saavat välipalaa ja paikan vakituinen henkilökunta järjestää heille erilaista ikäisilleen sopivaa toimintaa klo 13-16.

Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja Raija Heikkonen huomasi Me-taloon tutustuessaan ilmoituksen läksynurkkatoiminnasta osana iltapäivätoimintaa. Raija hoksasi, että siinäpä yhdistyksellemme oiva tilaisuus auttaa ja edistää opiskelumyönteisyyttä. Yhdistyksestämme löytyi heti neljä vapaaehtoista tutustumisjaksolle Me-talon toimintaan ja läksynurkkaan, ja seuraavana syksynä aloimme auttaa tarvitsevia läksytehtävien tekemisessä. Kymmenisen lasta kaupungin keskustan alueen kouluista käy viikoittain siellä koulun jälkeen. 

Koululaiset ovat olleet vastaanottavaisia ja myönteisiä. He eivät ole varsinaisesti tarvinneet suurtakaan apua tehtävien tekemisessä eikä kyse ole tukiopetuksesta. Joskus lapset tarvitsevat apua tehtäviin rauhoittumiseen. Useinkin he vastaavat: ”Ei tullut läksyä”, ”Tein jo koulussa” tai ”Teen ne kotona”. Nuo vastaukset hyväksymme ja myös sen, että lapsi lapsella voi tarve vain levätä vähän aikaa koulusta tultuaan. Meillä on aina takataskussa jotakin kielellisesti kehittävää; sanaleikkejä tai pikku tietokilpailuja. Annelilla on opetustyönsä ajoilta hyviä kokemuksia sanakilpailuista kielen oppimisen innostajana ja häneltä syntyy myös helposti materiaalia niihin. Vietämme usein iltapäivää läksyjen jälkeen pöydän ääressä juttelemassa ja seuraamassa koululaisten askartelua. Hauskaa on ollut osallistua vaikka pienenpienien helmien yhdistämiseen kuvioiksi (Hama-helmet) ja iloita siitä, että sorminäppäryys on vielä eläkkeellä ollessa tallella. Joskus tärkein antimme lapsille on kuuntelevan aikuisen läsnäolo koulupäivän jälkeen.

Olemme itsekin oppineet yhtä sun toista. Mielenkiintoista on ollut seurata esimerkiksi nykyisten alakoululaisten matematiikan tehtävien ratkaisumalleja yhtälölaskuissa. Eräs ekaluokkalainen rakensi kerran läksyjen jälkeen loistavan temppuradan. Siihen kuului hulavanne, yhdellä jalalla hyppiminen, kärrynpyörä, roomalainen kärrynpyörä ja tasapainolauta. Raija lähti kotiin päivän jumppatreenit tehneenä!

Me-talossa tapahtuu paljon ja myös iltapäivähoitopäivinä siellä on samanaikaisesti muutakin toimintaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijat pitävät terveyskioskia, jossa saa mittauttaa verenpaineen tai verensokerin. Runebergin päivänä mielenterveysseura tarjosi hyvän mielen torttukahvit. Joskus kuuluu takahuoneesta yhteislaulua tai pianonsoittoa. Joskus siellä on ollut taidenäyttely. Me-talossa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, ohikulkumatkalla olevia kaupunkilaisia, alan ammattilaisia sekä opiskelijoita harjoittelujaksoillaan. Tervetuloa tutustumaan!

Anneli Kankkunen ja Raija Heikkonen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

”Tasa-arvon saavuttaminen koko maailmaan kestää nykyvauhdilla 270 vuotta” - YK:n CSW62-istunnon pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen asema

Naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) kokous on YK:n toiseksi suurin  tapahtuma ja tänä vuonna CSW62-kokouksen tapahtumamäärä kasvoi edelleen viime vuodesta ja sivu- ja rinnakkaistapahtumien määräksi ilmoitettiin jo yli 700.

CSW62:n pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen

Päällimmäisenä aiheena ensimmäisen CSW-viikon tapahtumien sisällöistä nousi esiin tyttöjen heikko asema.  Eri kehitysohjelmien toimenpiteet kohdistuvat usein joko lapsiin, jolloin päähuomio helposti kiinnittyy poikiin, tai aikuisiin naisiin, jolloin tyttölapset ja teini-ikäiset tytöt jäävät näkymättömiksi. Kuitenkin juuri tytöt ovat usein kaikkien haavoittuvimmassa asemassa ja tarvitsisivat siksi erityishuomiota ja erityistoimenpiteitä.

Maaseudun tyttöjen asema on vielä erityisen ongelmallinen ja heidän asemaansa heikentämään kasautuvat monet tekijät kuten köyhyys, lapsiavioliitot, varhaiset raskaudet ja niihin liittyvät riskit, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden heikko saatavuus tai niiden puuttuminen kokonaan, väkivalta, koulupudokkuus, vastuu veden ja ravinnon hankinnasta, silpominen. Lista on pitkä ja lopputulos melkein musertavaa kuultavaa.

CSW62:n seurantateemana naisten osallistuminen ja pääsy mediaan sekä tieto- ja viestintäteknologiaan

Viikon aikana osallistuin useisiin tapahtumiin, joissa nousi esiin naisten ja tyttöjen asema mediassa. Toimittajina toimiviin naisiin kohdistetaan erilaista painostusta kuin miehiin, se on usein seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkaamista tai perheeseen kohdistuvaa uhkailua. Lisäksi naisiin kohdistuu ulkonäköön tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvaa häirintää selvästi enemmän kuin miehiin. Naistoimittajien lisäksi häirintää ja uhkailua kohdistetaan myös niihin toimittajiin, jotka tutkivat ja kirjoittavat ”naisten asioista”.  Huolenaiheena nähtiin se, että naisten ”tila” mediassa on pienenemässä – se näkyy naistoimittajien työn vaikeutumisena mutta myös naisia koskevien asioiden vähäisenä huomiona, mutta toisaalta myös naisten esittämisenä mediassa perinteisissä rooleissa, perheenäiteinä tai vaikka automainosten yhteydessä (mutta ei kuljettajina vaan vähäpukeisina koristeina).

SANLin Helvi Sipilä-seminaari 

Kansainvälinen Helvi Sipilä –seminaari järjestettiin nyt jo 13. kertaa. Tänä vuonna seminaari järjestettiin rinnakkaistapahtumana. Seminaarin tapahtumapaikka oli melko kaukana YK:n päärakennuksesta (4 W 43rd street), mutta osallistujia oli silti paikalla lähes 40.  Seminaarin otsikko oli tänä vuonna pääteemaan liittyen ”Rural Women in a Changing Word”. 



Seminaarin avasi Suomen NNKY-liiton pääsihteeri Anne Pönni, joka toimi myös seminaarin moderaattorina. Ensimmäisenä puhujana oli Kati Partanen, joka on maanviljelijä Iisalmesta ja toimii lisäksi maailman viljelijäjärjestön WFO:n naisten komitean puheenjohtajana. Hänen puheenvuoronsa toi esiin konkreettisella tavalla esiin mm. maanomistukseen ja tuotantovälineiden omistukseen liittyvät globaalit ongelmat naisten osalta. YWCA:n edustajina oli maailmanjärjestön pääsihteeri Malayah Harper sekä Nepalin YWCA:n edustajana Nirmala Gurung. Malayahin puheenvuorossa nousi esiin se, että kansallisissa politiikoissa ja ohjelmissa maaseudun naiset ja tytöt ohitetaan.  Kaiken kaikkiaan nuoret tytöt ja heidän tarpeensa jäävät näkymättömiksi, kun päätöksiä tehdään ja siksi tarvitaankin elämänkaariajattelua, jolloin tarpeet arvioidaan erikseen eri elämänvaiheissa. Nirmalan piti koskettavan puheenvuoron omasta matkastaan kastiyhteiskunnan pohjalta esikuvaksi ja aktiiviseksi toimijaksi. Tasa-arvosuurlähettiläs Anne Meskanen kertoi omia kokemuksiaan Kosovosta ja Afganistanista ja nosti esiin naisten matalan osallistumien työelämään sekä monet maanomistukseen ja naisten taloudelliseen päätöksentekoon liittyvät ongelmat. Seminaarin päätteeksi käytiin vilkas keskustelu, johon yleisö osallistui aktiivisesti.

Vasemmalta: Malayah Harper, Nirmala Gurung, Anne Meskanen ja Kati Partanen.

Tasa-arvo etenee aivan liian hitaasti

Tasa-arvokysymykset ovat näkyvästi esillä YK:ssa kahden viikon ajan vuosittain, mutta UN Womenin pääjohtajan Phumzile Mlambo-Ngcukan mukaan tällä vauhdilla tasa-arvon saavuttaminen koko maailmassa kestää 270 vuotta. Missä muussa asiassa olisimme valmiit hyväksymään tavoitteelle tällaisen aikataulun?

Marita Salo
Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kotoutumistyö ja koulutetun väestön maastamuutto puhuttivat Akateemisia Naisia Kaunasissa

Yli sata Akateemista Naista oli koolla Kaunasissa 29.9.-1.10.2017 juhlistamassa Liettuan Akateemisten Naisten 90-vuotisjuhlavuotta sekä keskustelemassa muuttoliikkeestä ja Euroopan tulevaisuudesta.

Perjantai-ilta alkoi tervetulojuhlalla Kaunasin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa viehättävässä ravintolassa, jossa saimme nauttia sekä perinteisistä ruoista että tanssista ja laulusta. Liettuankielisten laulujen sanoista emme paljoa ymmärtäneet, mutta sydämellinen tunnelma välittyi ja piirissä tanssittiin pitkälle iltaan.

Varsinainen konferenssi alkoi lauantaiaamuna Kaunasin kaupunginvaltuuston upeassa istuntosalissa ja meidät toivottivat tervetulleeksi niin Kaunasin kaupunginjohtaja kuin Liettuan Akateemisten Naisten puheenjohtajakin. Lisäksi saimme kuulla Liettuan presidentin sekä Euroopan Akateemisten Naisten puheenjohtajan lähettämät tervehdykset.

Konferenssiohjelma oli korkeatasoinen ja puhujien joukossa oli useita Liettuan parlamentin jäseniä samoin kuin Itämeren maiden Akateemisten Naisten puheenvuoroja. Suomen kolmannen sektorin menestyksekäs työ maahanmuuttajanaisten parissa sai ansaitsemaansa huomiota kun sekä Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallinnoima Luetaan yhdessä -projekti että MONIKA-Naiset liitto ry. esittelivät toimintaansa. Luetaan yhdessä -hankkeesta paikalla oli projektipäällikkö Henna-Maija Syrjälä ja MONIKA-Naisista koordinaattori Riikka Laitinen. Molempien esitykset löyyvät Liiton verkkosivuilta.

Projektipäällikkö Henna-Maija Syrjälä esittelee Luetaan yhdessä -verkoston toimintaa.

Baltian maiden puheenvuoroissa korostui huoli maastamuutosta ja koulutetun nuoren väestön lähtemisestä. Aivovuoto on näissä maissa todellinen ongelma ja se korostui Liettuan parlamentaarikkojen puheenvuoroissa, joissa puhuttiin mm. paluumuuton tukemisesta.

Päivän ohjelma oli varsin tiivis, mutta on syytä nostaa vielä esiin Norjan Akateemisten Naisten edustajan Anne Holden Rönningin puheenvuoro, jossa hän korosti voimakkaasti kielitaidon merkitystä kotoutumisessa ja maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan.

Konferenssipäivän jälkeen saimme kokemaan aivan uskomattoman hienon Kaunasin kaupungin filharmonisen orkesterin konsertin kauniissa konserttitalossa. Konsertin jälkeen pääsimme nauttimaan vielä hienosta iltatilaisuudesta konserttitalon lämpiössä.

Kauno filharmonija http://kaunofilharmonija.lt/

Sunnuntaiaamuna jatkoimme pienellä työryhmässä yhteisen päätöslauselman muotoilua ja kolmen tunnin jälkeen olimme päässeet sanamuodosta yksimielisyyteen. Päätöslauselman voit lukea täältä.

Seuraavan Itämeren Akateemisten Naisten konferenssin järjestämisvuorosta keskusteltiin myös ja seuraavan konferenssin järjestämistä tarjottiin Suomelle tai Norjalle. Konferenssi toteutuisi aikaisintaan vuonna 2019 ja alustavasti aiheeksi valikoitui maahanmuuttajien kotoutuminen ja integraatio.

Suomesta oli mukana kymmenkunta osallistujaa ja lisää olisi mahtunut - kertakaikkisen lämmin ja hieno tunnelma oli Kaunasin konferenssissa! Kaunas on kaunis ja vireä yliopistokaupunki, jonne tekisi mieli matkustaa vielä uudelleen.

Olethan jo liittynyt Akateemisten Naisten keskusteluryhmään Facebookissa, siellä konferenssitunnelmia voi seurata aina tuoreeltaan!

Kansainvälisten asioiden koordinaattori (CIR)
Marita Salo

torstai 7. syyskuuta 2017

Turun Akateemisten Naisten ystävyysvierailu Tarttoon keväällä 2017

Yhdistyksestämme lähti 23 naista keväiseen Tarttoon. Kyseessä oli vastavierailu Tarton Akateemisten Naisten Turkuun edellisenä vuonna tekemälle vierailulle. Matka taittui laivamatkan lisäksi mukavasti omalla bussillamme, ja perillä moni meistä jaksoi osallistua vielä sama iltana Villa Tammekannissa järjestettyyn ohjelmaan.

Villa Tammekann eli Granö-keskus on Alvar Aallon suunnittelema funktionalistinen rakennus. Keskus on nimetty Suomesta Tarton yliopistoon kutsutun maantieteen professorin J. G. Granön mukaan, ja tämä Turun yliopiston ja Tarton yliopiston yhteinen keskus avattiin vuonna 2000. Yksi Granön ensimmäisiä oppilaita oli nuori August Tammekann ja hänestä tuli Granön seuraaja Tarton yliopiston maantieteen professorina. August Tammekann pyysi Aaltoa suunnittelemaan perheelleen talon Tarttoon, Tähtmeren puistomaiseen kaupunginosaan, ja Villa Tammekann toteutettiin vuonna 1932.

Monia vaiheita on sittemmin mahtunut Villa Tammekanin historiaan. Tammekann perheineen joutui pakenemaan Suomeen kesällä 1940 II maailmansodan alkaessa. Tähtvere säästyi onneksi raskailta pommituksilta, mutta rapistui ajan saatossa. Vuonna 1991 Viron itsenäistyttyä rakennus palautettiin Paavo ja Eeva-Maija Tammekannille. Turun yliopistosäätiö kiinnostui rakennuksesta Granön pojan akateemikko Olavi Granön aloitteesta, ja kauppa tehtiin 1998. Tämän jälkeen rakennus peruskorjattiin täysin. Tänään Villa Tammekann palvelee Granö-keskuksena ja tutkijaresidenssinä. Rakennus noudattaa tänäkin päivänä Alvar Aallon henkeä ja sisustus kalusteineen on hyvin ”aaltomainen”. Mukanamme vierailulla oli Eeva Granö.

Perjantai-iltaan mahtui myös iltatilaisuus tarttolaisten ystävien kanssa Ylle Kurmin kauniissa kodissa. Maistelimme suolaisia paloja ja tutustuimme virolaisiin ystäviimme.

Lauantaina lähdimme katsastamaan uutta, vuonna 2016 avattua Viron kansallismuseota (Eesti Rahva Muuseum). Museossa osallistuimme mielenkiintoiselle suomenkieliselle opastuskierrokselle, ja tutustuimme Viron historiaan aina kivikaudelta saakka. Viron museota kuvaa suuri virolaisten kansallistunne ja visuaalisuus. Mielenkiintoinen spesialiteetti oli hyvin säilynyt monoliitti. Viron uudessa kansallismuseossa vierailu oli ehkä ystävyysmatkamme kohokohta, niin moderni ja mielenkiintoinen museo oli. Se on Baltian maiden suurin. Siellä toki kannattaa vierailla useammankin kerran.



Lauantaipäivänä tutustuimme Tarton kauniiseen keskustaan, ruokailimme ja teimme ostoksia. Iltapäivällä saimme myös nauttia opastetusta kävelykierroksesta Tarton keskikaupungin historiallisessa osassa. Oppainamme toimivat suomea puhuvat Ann ja Tony Seilenthal (apulaisprofessori Tarton yliopistossa). Reittimme varrella tutustuimme entisiin virolaisiin suurmiehiin, joille oli pystytetty patsaita puistoon. Yksi näistä oli kuningas Kustaa II Adolf, joka perusti aikoinaan Tarton yliopiston. Mielenkiintoinen kohde oli myös Tarton yliopiston observatorio. Kävelykierroksemme päättyi Tarton yliopistolle.

Iltaohjelmamme oli Uhti-nimisen kylän kievarissa, jossa valmistimme virolaisia herkkuja yhdessä Tarton Akateemisten Naisten kanssa. Ilta oli sydämellinen ja solmimme uusia ystävyyssuhteita.

Sunnuntaina meidän oli hyvästeltävä kaunis Tarton kaupunki ja ihanat tarttolaiset ystävämme. Matkalla tutustuimme vielä Virossa joka kevät järjestettäviin Tyrin kukkamarkkinoihin, jossa oli kukkien taimien lisäksi käsitöitä, elintarvikkeita ja ruokaa ostettaviksi. Monet tekivätkin pieniä ostoksia kotiin vietäväksi.

Paluumatkalla iltalaiva oli tupaten täynnä. Lähdimme kuitenkin kohti Helsinkiä mukanamme mukavia muistoja Tartosta.

Matkan järjestelyistä annamme suuren kiitoksen hallituksemme jäsenelle Aino Mansikkamäelle, joka huolehti siitä, että matkamme sujui erinomaisesti ja aikataulusta kiinni pitäen. Ja siitä, että matkamme ohjelma oli niin monipuolinen ja mielenkiintoinen!

Marjatta Rantala
Turun Akateemiset Naiset, hallituksen jäsen