torstai 6. elokuuta 2020

Maailmanmeno

Meno hurja maailmassa,
moni paikka rauhaa vailla.
Köyhät, orvot, sairaat, kurjat,
nälässä elävät, lesket,
tytöt vailla koulutusta,
naiset ilman oikeutta.

Lapset, pienet, nuoret, heikot,
vanhukset, vajaakykyiset
menettävät kaiken toivon 
kamalissa taisteluissa.

Rikkaat mennä porskuttavat,
tavaraa, rahaa, kasaavat,
kokoavat tarpeetonta
omaisuutta, kiinteistöjä.
Mielet täynnä ahneutta,
kulutus on tärkein taito.
Mitä vielä ostaa voisin?
Minne voisin matkustella?
Kiertää voi veroja aina.
Muualle sijoitettuina
poissa eurot, kalleudet
verottajan kahmaisulta.

Merenpinta huuhtoo kohta
asumukset, maat ja kansat.
Pakolaiset miljoonittain
uutta etsivät kotia.
Kuka ottaa vastaan heidät,
ystävänä antaa suojan?

Muoviroskia merissä,
alta maan porataan öljyt.
Maailman hakataan metsät,
poroksi palavat pellot.

Yhteisvastuu puuttuu meiltä,
aikamme on itsekkäiden.
Ruokajonot kaikenlaiset
arkipäivän uutisissa.
Kohtaa sairaat kilpailutus,
sortaa vanhukset ja lapset.

Sääliä ja lempeyttä,
armoa ja rakkautta,
hyvyyttä ja oikeutta
kaipaa ihminen jokainen,
antaa, ottaa, toivoo aina.
Siispä toimeen tarttukaamme!


Aila Tuula Isotalo
Säkylä
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.


Aila Isotalo vetää Suomen Akateemisten Naisten Liiton runopiiriä, joka kokoontuu Zoomissa joka kuun ensimmäinen maanantai klo 18.00 - 19.00 (seuraavan kerran 7. syyskuuta 2020). Piirin kokoontumisissa jäsenemme esittelevät runoja, jotka ovat ravistelleet heidän ajatuksiaan, muovanneet maailmankuvaansa ja tarjonneet sytykettä yhteiskunnallisen muutoksen ajamiselle. Kokoontumisissa voi myös esitellä omia runojaan luottamuksellisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Tervetuloa!

maanantai 18. toukokuuta 2020

Yrityskylä Pirkanmaa esillä Dubaissa – kansainvälisen konferenssin satoa

Seitsemäs kansainvälinen kasvatusalan ja yhteiskuntatieteiden konferenssi pidettiin Dubaissa 20. - 22. tammikuuta tänä vuonna. Tässä tutkijoille ja opettajille suunnatussa konferenssissa kasvatusta ja koulutusta lähestyttiin lukuisista eri näkökulmista: teknologisesta, sosiologisesta, yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja johtamisen näkökulmista. Osanottajat olivat lähinnä Aasian maista, kaukaisimmat Etelä-Afrikasta.



Professori Anita Padmanabhanunni University of the Western Cape yliopistosta, Etelä-Afrikasta piti mielenkiitoisen esitelmän historiallisesta traumasta, toisin sanoen miten apartheid-politiikka on vaikuttanut yliopistossa opiskeleviin opiskelijoihin traumatisoituvasti. Mielenkiintoinen oli myös tohtori Gloria Oghenegweken esitys kansainvälisten öljy-yhtiöiden toiminnasta Nigeriassa ja miten se on positiivisesti vaikuttanut maan naisten asemaan. Professori Anjum Bano Kazimi Iqran Pakistanista selvitti taasen esitelmässään niitä syitä, mitkä aiheutuvat äärimmäisestä stressistä väkivaltaisiin tekoihin yhteiskunnassa. Esimerkkinä hän mainitsi naiset ja perheväkivalta. Jälkeenpäin sainkin häneltä sähköpostikutsun osallistua virtuaalisesti seuraavaan Iqran yliopistossa Pakistanissa järjestettävään konferenssiin. Suomalainen koulutus näyttää kiinnostavan.


Kielten oppimista teknologisesta näkökulmasta käsitelleessä esityksessä tuotiin esiin, miten kieltä voi oppia silloin, kun kohderyhmänä ovat lahjakkaat lapset, autistiset lapset ja videopohjaisesti vähän isommat opiskelijat. Professori Kenichi Sasaki Hokkaidon yliopistosta Japanista esitteli Taxpayer-ohjelmaa, jossa opiskelijoita pyritään opettamaan maksamaan veroja ja samalla suunnittelemaan omaa talouttaan. Taxpayer -ohjelma kuulukin kiinteänä osana maan opetussuunnitelmiin.

Yrityskylä Pirkanmaata esittelin lähinnä oppilaiden kokemana oppimisympäristönä. Tutkimukseen oli haastateltu liki kaksisataa yrityskylässä käynyttä oppilasta. Tärkeimpänä oppimiskokemuksena yrityskylässä käynnistään oppilaat nimesivät sen, mistä raha tulee ja miten sitä käytetään. Muita tärkeitä oppimiskokemuksia olivat johtajana toimiminen ja työnteon oppiminen. Oppilaat pitivät myös siitä ammatista, jonka he olivat valinneet. Samanlaisia kokemuksia oppilaiden oppimisesta oli tämän syksyn tuoreessa aineistossa: "opin työntekoa, vuorovaikutustaitoja ja rahan käsittelyä".

Kriittisen puheenvuoron amerikkalaisesta yhteiskunnasta, sen epätasa-arvosta ja köyhien asemasta luennoi esitelmässään professori Thomas William Simon. Väliajalla hän kysyikin minulta, pitääkö paikkansa, että Suomessa on ilmainen koulutus ja terveydenhoito? Samalla hän viittasi USA:ssa näkemäänsä tv-ohjelmaan. Ainakin Suomen erinomainen koulutusjärjestelmä tunnetaan maailmalla osanottajina olleita maita Kirkistania ja Asserbaizania myöten.

FT, KL Auli Ojala

torstai 7. toukokuuta 2020

Mustarastaalla on asiaa

Mustarastaalla on asiaa,
ei se pelkää koronaa.
Meillä haravat heiluvat,
linnut puissa laulavat.

Hyppynarun ostin,
vie kyllä tovin
ennen kuin hyppelen
kuin kevään leivonen.

Aila Isotalo
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Raha

Onko raha olemassa,
jos ei sitä näy
eikä käteinenkään käy?

Rahan syvin olemus?
Sehän on vain sopimus.
Kun on paljon tavaraa,
kaikki pitää vakuuttaa.

Omaisuus pian katoaa,
hurjin liekein palaa,
kun sähköjohto kärvähtää
tai joku hullu sytyttää.

Kannattaako ahnehtia,
kun pitää aina vahtia,
ettei tulva upota,
homekin voi pilata.

Omaisuutta ei saa mukaan
arkkuun eikä uurnaan.
Kaikki tänne jää,
perikunta kierrättää.

Aila Isotalo
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Kirja-arvio: Suomalaisen naisen aseman ja tasa-arvon historiaa

Kun korona-aikana pitää lenkillekin lähteä yksin, mietin, antaisivatko äänikirjat uutta potkua ulkoiluun. Päätin kokeilla, ostin tukevasti päässä pysyvät kuulokkeet, latasin puhelimeen Pirkko Koskenkylän Pohjantuulet-sarjan ensimmäisen osan ja lähdin ulos.

Pohjantuuli on romaani, jota voisi kutsua viihderomaaniksikin, mutta mielestäni se on paljon enemmän. Puitteet ovat monista muista kirjoista tutut: on kaksi tyttöä, jotka ystävystyvät ja ystävyys kantaa heitä läpi elämän. Alku tuntui siis tavanomaiselta ja jopa tylsältä. Henkilöitä oli paljon ja heitä esiteltiin pitkään ja hartaasti. Mutta kun tarina lähti etenemään, seurasin sitä todella kiinnostuneena.

Tarina alkaa Uusikaarlepyystä vuonna 1858, jolloin kaupunki palaa lähes kokonaan. Toinen päähenkilö, Anna, on nuorena hukkuneen merimiehen tytär, ja hänen äitinsä on miehensä kuoleman jälkeen tehnyt jotain tavatonta. Hän on anonut lupaa saada perustaa leipomo kaupunkiin ja harjoittaa leipurin ammattia. Itsenäinen ammatinharjoittaminen ei ollut naisille itsestään selvä oikeus, kun miesvaltaiset ammattikunnat vartioivat reviireitään kuin koirat luutaan. Nuorelta leskeltä ei kuitenkaan lupaa kehdattu evätä, ja niin Matilda-äiti sai perustaa leipomonsa.

Toinen päähenkilö, Aune, tulee Oulusta. Hänen äitinsä on jättänyt perheensä miehen kelvottomien edesottamusten takia ja lähtenyt kotiseudulleen, ja kun isä päättää lähteä Amerikkaan etsimään uutta elämää, Aune päätyy ensin äitinsä luo ja jossain vaiheessa samaan palveluspaikkaan Annan kanssa.

Tyttöjen kohtalot muodostuvat hyvin erilaisiksi. Hiljainen, rauhallinen ja kiltti Anna rakastuu merimieheen, joka kuitenkin viipyy poissa vuosikausia ilman elonmerkkejä. Lopulta Anna lähtee Pälkäneelle asti lapsenpiiaksi, kokee lyhyen ja epärealistisen rakkauden ja joutuu palaamaan kotiin aviottoman lapsen kanssa.

Aune päätyy Tampereelle pumpulienkeliksi ja ponnistelee sieltä yhteiskunnassa ylöspäin päätyen lopulta jopa Jyväskylän seminaariin saakka.

Tarkemmin tyttöjen vaiheita on turha kuvailla. Kirjailija kuljettaa heitä läpi monenlaisien kohtaloiden ja kaikissa käänteissä ovat Suomen historian vaiheet vahvasti mukana. Aune tunnettiin Suorasuuna jo Finlaysonin tehtaassa työskennellessään ja myöhemmin hän yhä voimakkaammin alkaa ajaa naisten ja lasten aseman kohentamista. Aunea ihmetyttää yhä uudestaan, kuinka laki, jonka pitäisi olla kaikille sama, kohtelee naisten ja miesten oikeuksia niin eri tavoin.

Kirjan päähenkilöiden ja heidän jälkeläistensä kanssa seurataan Suomen tapahtumia halki vuosikymmenten. Kuullaan suomen kielen heikosta arvostuksesta, suomenmielisyydestä, sortokausista, yleislakosta, eduskuntauudistuksesta ja sitten tuleekin jo jääkäriliikkeen ja vuoden 1918 vuoro. Niiden jälkeen alkaa itsenäisen valtion rakentaminen, kieltolain aika ja viimein kauan odotettu avioliittolain uudistus vuonna 1930. Siihen saakka nainen oli tarvinnut aviomiehensä luvan työssä käymiseen ja miehellä oli ollut oikeus vaimon kiinteään omaisuuteen. Ei sarja vielä tähänkään pääty. Sen mukana eletään vielä 1930-luvun lama ja sotavuodet aina vuoteen 1948 saakka. Ihan loppupuolella kirjailija itse syntyy mukaan romaaniin, joten ilmeisesti tässä on ollut hänen sukunsa henkilöitä esikuvana ja innoittajana.

Alussa kysyin, antaisiko kirja uutta potkua ulkoiluun. Vastaus on kyllä! Välillä tyyli tosin tuntui niin opettavaiselta, että tokko olisin jaksanut kaikkea lukea, mutta kuunnellessa reilu tunti ja 5-6 km sauvakävelyä kului huomaamatta. (Pari kertaa yritin kuunnella kotona sängyn päällä loikoillen, mutta nukahdin.) Huomasin ihan odottavani, että pääsen taas kuulemaan lisää. Ja kuulemista riittää: kirjasarjassa on seitsemän osaa ja jokaisessa kuunneltavaa n. seitsemän tuntia. Nyt sarja loppui ja jatkan uudella haasteella – saksankielisen romaanin kuuntelulla!

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Koulutus ja terveydenhoito ovat järjestäytyneen yhteiskunnan perusta

Nyt kun koronavirus kiertää vauhdilla maapalloa, niin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kaikki tytöt täytyy kouluttaa. Jokaisen maailman tytön pitäisi saada vähintään toisen asteen koulutus. Pitkällä aikavälillä tyttöjen kouluttaminen estää väestönkasvun. Sen seurauksena taudit eivät leviä niin helposti kuin tällä hetkellä. Koulutettujen naisten lapset ovat myös terveempiä kuin köyhyydessä elävien lukutaidottomien naisten lapset. Jokaiselle ihmiselle yhteisillä verovaroilla kustannettu koulutus ja terveydenhoito on järjestäytyneen yhteiskunnan perusta.

Mikäli koronavirus leviää pakolaisleireissä, siitä tulee kammottavan pahaa jälkeä. Sata vuotta sitten riehuneeseen espanjantautiin arvioidaan kuolleen 50–100 miljoonaa henkeä. Valitettavasti nyt on mahdollista päästä samaan.

Pitääkö ihmisten jatkuvasti lennellä maasta toiseen? Mielestäni maamme lainsäädännöllä täytyy rajoittaa yksityishenkilöiden lentokoneella tekemiä lomamatkoja. Lentovero ei riitä, koska rikkaat pystyvät aina maksamaan sen.

Suomalaiset ovat vieneet yrityksiään maihin, joissa työvoima on halpaa. Työntekijät voivat joutua työskentelemään suoranaisessa orjuudessa. Kaikkien työoloja ei pystytä mitenkään valvomaan. Edullisten tavaroiden ja elintarvikkeiden lisäksi saamme myös viruksia ja bakteereita. Suomen omavaraisuutta on lisättävä. Tulevaisuuden kriisit saattavat olla nykyistä pahempia.

Uudenmaan sulkeminen on osoittanut, että ei kaikkien kannata pakkautua pääkaupunkiseudulle. Siellähän sekä hyvä että huono leviävät nopeasti. Suomessa pitää huolehtia siitä, että myös maaseudulla voi asua ja tehdä työtä.

Nyt suurin osa suomalaisista menee internettiin. Hirvittää ajatella, mitä tapahtuu, jos tietojärjestelmät alkavat kaatua. Suosittelen paperisten kirjojen lukemista. Voit aloittaa vaikkapa Ilkka Remeksen kirjasta Jäätyvä helvetti.

Ilmastonmuutos on niin pitkällä, että kaikki formulakisat ja ralliautokilpailut pitää kieltää kokonaan. Niin kauan kuin ne ovat sallittuja, minä en palele omassa kodissani.


Aila Tuula Isotalo
TL, FM
Säkylä

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Kansainväliset naiset työelämään

Ensimmäinen Auroras-verkoston tilaisuus järjestettiin Eurooppasalissa vuonna 2012, teemana ”Nainen ja työelämä”. Yhtä kiinnostava ohjelma ja puhujat olivat samassa paikassa Auroran päivän seminaarissa 10.3.2020, missä nostettiin esiin naisten osaaminen, erityisesti kansainvälisten naisten. Edelleen tuntuu olevan ajankohtainen ensimmäisessä Auroras-tilaisuudessa esitetty ajatus: ”Mitä tahansa naiset tekevät, heidän pitää olla tuplasti parempia kuin miehet, jotta heitä pidettäisiin edes puoliksi yhtä hyvinä.”

Koulutettujen kansainvälisten naisten työmahdollisuuksien edistäminen on ollut alusta asti Auroras-verkoston tavoitteena. Heidän osaamistaan ja kielitaitoaan ei pitäisi jättää hyödyntämättä varsinkaan nyt, kun Suomeen halutaan lisää kansainvälisiä osaajia paikkaamaan työvoimavajetta.


Monipuolinen ohjelma toi hankepäällikkö Emmi Juutilaisen sujuvasti moderoimassa seminaarissa esiin koulutettujen naisten kohtaamia haasteita ja niihin ratkaisuja. Europarlamentaarikko Henna Virkkunen totesi, että korkeammasta koulutustasostaan huolimatta, naisten työllisyysaste Euroopassa on matalampi kuin miesten. Samoin naisten palkkataso on Euroopassa keskimäärin 16 % huonompi kuin miesten. Voimme toivoa, että Euroopan komission johtajan Ursula von der Leyenin tasa-arvotavoitteet toteutuvat. Suomessa eroja voidaan kaventaa Virkkusen mukaan uudistamalla perhevapaita, purkamalla segregaatiota ja nostamalla työpaikkojen diversiteettiä. Viimeinen on tärkeä tavoite myös Auroras-verkostolle.


Helsingin yliopiston sosiologian professorin Sirpa Wreden tutkimukset suomalaisesta työelämästä ovat osoittaneet, että suomalaiset pitävät helposti omaa tapaansa toimia järkevänä ja näkevät siirtolaiset uhkana. Tämä johtaa helposti ”me ja muut” -ajatteluun. Ratkaisuksi Wrede ehdotti moninaisuuden hyväksymistä valtavirraksi ja uuden toimintakulttuurin rakentamista työpaikoilla. Wrede nosti esiin myös puutteellisen perehdyttämisen. Sitä pitäisi paremmin yksilöidä, muualta tulleet tarvitsevat perehdytyksessä erilaisia asioita. Mieleen tulikin aiemmassa Auroras-tilaisuudessa esiintyneen kiinalaisen otsikko: ”He eivät tiedä, mitä me emme tiedä”. Tutkimallaan hoiva-alalla Wrede on huomannut, että EU:n ulkopuolelta tulevat päätyvät helpoimmin sijaisiksi ja keikkatyöläisiksi. Samoin siirtolaiset harvoin nousevat johtotehtäviin. Näin on varmaan muillakin aloilla.

Mervi Kataisen mukaan työelämän tasa-arvotilanteessa EU:n alueella on positiivista se, että naisten ja miesten työllisyysasteiden ero on kaventunut viime vuosina. Molempien työllisyys on parantunut, naisten enemmän. Erityisesti naisilla alhainen koulutustaso johtaa dramaattiseen laskuun työllisyysasteessa. Naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa 40 %, kun ei verrata pelkästään perusansiota, vaan otetaan mukaan osa-aikatyöt, palkkaerot aloittain sekä vanhempien vapaat.

Auroras-verkoston kohderyhmän eli kansainvälisten osaajanaisten Suomessa kohtaamista haasteista kertoi kulttuuritulkki ja tuoreen International Working Women of Finland -järjestön puheenjohtaja Chiara Costa-Virtanen. Hän esitteli myös ratkaisuja, miten he voivat löytää tiensä suomalaisessa työelämässä.


Yksi haasteista on koulutuksen todistaminen, jos Suomessa ei ole vastaavaa koulutusta. Costa-Virtasen neuvo oli pitää todistuksen lisäksi mukana selvitystä, minkälaisia töitä voi tehdä. Oman verkoston puutetta hän kertoi itse paikanneensa ottamalla yhteyttä ihmisiin, jotka hänen mielestään tekevät ”unelmaduunia” ja pyytänyt heitä kertomaan työstään.

Kolmas haaste oli se, että suuri osa työpaikoista ei tule julkiseen hakuun. Costa-Virtanen neuvoi tutkimaan yritysten omia sivuja ja ottamaan yhteyttä yrityksiin, jotka kiinnostavat. Sivuilla kannattaa täyttää avoimia hakemuksia ja, kun on aktiivisesti itse yhteydessä, saattaa saada myös vinkin, kun sopiva paikka on avautumassa. Hän piti tärkeänä mentorointia sekä ryhmätukea, jossa olisi mukana myös kantasuomalaisia.

Näitä molempia tarjoaa Auroras-verkosto. Nyt käynnissä olevan hankkeen ansiosta Auroras-verkostolla on vapaaehtoisten lisäksi kahden ihmisen työpanos. Se on erinomainen mahdollisuus toiminnan kehittämiseen ja pyörittämiseen. Pääkaupunkiseudulla Auroran päivän seminaarin lisäksi keskeinen toimintamuoto ovat työelämän suomen kielen taitoa edistävä keskusteluryhmät. Auroras-toimintaa on myös Vaasassa ja Turussa.

Auroras-verkostoa hallinnoivan Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja sen paikallisjärjestöjen yhteistyötä Auroras-verkostoon kuuluvien kansainvälisten osaajien välillä kannattaisi kehittää. Paikalliset tapaamiset voisivat tarjota kiinnostavia oman alan kohtaamisia. Järjestötoiminta voisi myös edistää kansainvälisten koulutettujen naisten osaamista kohti suomalaista työelämää.

Teksti ja kuvat: 
Virve Obolgogiani

torstai 5. maaliskuuta 2020

Työmies on palkkansa ansainnut, työnainen ei?

Kun naiset vaativat lisää palkkaa, heitä pidetään itsekkäinä. He eivät ajattele yhteiskunnan etua. Heille sanotaan: ”Ettekö te nyt ymmärrä, että siihen ei ole varaa!” Naisten hyväntahtoisuuteen vedotaan, ja heitä on helppo syyllistää.

Kun miehet vaativat palkankorotuksia, niin he useimmiten saavat niitä. Ei juuri vedota miesten omiintuntoihin. Kun vertaa ammattikorkeakoulun käyneitä naissairaanhoitajia ja miesinsinöörejä, niin miehet voittavat reilusti. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta työnainen näköjään ei. Naistohtori ei välttämättä saa parempaa palkkaa kuin miesmaisteri.

Köyhät, joissa on paljon pienituloisia eläkeläisnaisia, laskevat kymppejä ja miettivät, ostaisivatko tällä viikolla ruokaa vai lääkkeitä. Kaikkein varakkaimmat laskevat miljoonia ja miettivät, mitä niillä tekisi ja mihin seuraavaksi sijoittaisi. Näin suuret tulo- ja varallisuuserot eivät ole hyväksyttäviä.

Kun on kyse suurista tuloista, niin pääomatulojen veroprosentti on pienempi kuin ansiotulojen. Mielestäni työ- ja pääomatulot pitäisi laskea yhteen ja verottaa koko summaa progressiivisesti. Silloin ei olisi mahdollista keinotella veroilla, vaikka luulen kyllä, että rikkaat keksivät aina keinoja saadakseen mahdollisimman paljon itselleen.

Katsoin joulukuun tiliotteestani, että olin saanut talletuskorkoa 2 euroa 68 senttiä. Siitä maksoin veroa 80 senttiä. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Aila Tuula Isotalo, TL, FM
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Julkaistu myös Turun Sanomissa 29.2.2020 ja Satakunnan Kansassa 2.3.2020

perjantai 7. helmikuuta 2020

Seitsemän vuosikymmentä korkeasti koulutettujen naisten voimaa Tampereella

Tampereen Akateemiset Naiset ry. on vanhimpia yhä toimivia naisyhdistyksiä Tampereella ja sen lähialueella. Yhdistys on korkeasti kouluttautuneiden naisten yhdysside, joka edistää akateemisen työelämän tasa-arvoa ja tukee naisten tieteellistä työtä. Nämä teemat ovat olleet alusta asti yhdistyksen toiminnan keskiössä, ja ovat sitä edelleen.

Akateemiset Naiset Tampereella


Tampereen Akateemiset Naiset ry. (TANry) perustettiin kansainvälisten esikuvien innoittamana 27.10.1949, ja rekisteröitiin 1956. Perustamiskokoukseen Tampereen Suomalaiselle Klubille saapui 35 akateemista naista. Kokouksen puheenjohtaja LL Elli Järvinen-Tapiola ja sihteeri FM Aino Salminen valittiin yhdistyksen ensimmäisiksi johtokunnan puheenjohtajaksi ja sihteeriksi.

Yhdistys on alusta lähtien järjestänyt jäsenilleen kuukausittain tietopuolista ohjelmaa eri tieteen- ja yhteiskunnan aloilta sekä tutustumiskäyntejä ja retkiä.

1980-luvulla TANry oli kolmanneksi suurin Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) paikallisyhdistyksistä. 1990-luvun huippuvuosista jäsenmäärä laski, mutta aallonpohjan jälkeen se nousi jälleen. Vuonna 2019 yhdistykseen liittyi 14 uutta jäsentä. Vuosien varrella TANry:ssä on ollut 15 puheenjohtajaa.  Yhdistyksessä on tänään yli 70 jäsentä. Heistä yksi on kunniajäsen.

Monitieteinen jäsenistö 


TANry:n jäsenistön tutkinto- ja ammattitausta heijastaa Tampereen koulutusmahdollisuuksia ja työmarkkinoita. 1950-luvulla jäsenistä lähes kolmasosa oli hammaslääkäreitä. Muut jäsenet olivat filosofian maistereita, lääkäreitä, varanotaareja  ekonomeja sekä arkkitehti, diplomi-insinööri ja proviisori. Hammaslääkärien ja lääkärien määrää selittänee se, että he tekivät usein työtään yksityisvastaanotoillaan. Yhdistystoiminta tarjosi akateemisen tutkinnon suorittaneille naisille jo tuolloin kansainvälisen vertaisverkoston.

Nyt  jäseniä on eniten humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta.  Muita tieteenaloja ovat hallinto-, talous- ja oikeustieteet, opetus-, kasvatus- ja terveystieteet, tekniikan alat sekä musiikki- ja taideala. Kolmasosalla jäsenistä on tohtorin tutkinto.



Tietoa, kulttuuria ja tasa-arvoa 


TANry:n toiminta käynnistyi aktiivisesti. Alkuvuosina kuultiin esitelmiä naisten asemasta ja naisten terveyden edistämisestä kuten ryhtivirheiden korjaamisesta tai hammasmädän ehkäisystä. Tutustumiskäynnit suuntautuivat teollisuuteen ja lähiseutujen kulttuurikohteisiin.  Esimerkkeinä voi mainita Pyynikki Oy:n, Kaisu Heikkilä Oy:n sekä Viittakiven kansainvälisen kansankorkeakoulun Hauholla ja Hattulan keskiaikaisen kirkon. Jäsenten matkakertomukset maailmalta valokuvien ja filmien kera edistivät kansainvälisyyttä.

TANry osallistui sodan jälkeiseen jälleenrakennukseen avustaen vuosikymmeniä kajaanilaista kummiperhettään, jonka isä oli haavoittunut.  Yhdistyksen vierailu 1957 Koukkuniemen vanhainkodissa aloitti 34 vuotta kestäneen perinteen, joulun aloituksen Jukolassa ohjelmallisine tarjoiluineen ja lahjoineen asukkaille.

Sen jälkeen TANry siirtyi  hyväntekeväisyydestä tukemaan naisten tieteellistä työtä. Yhdistys on 1996 lähtien jakanut perustajajäsen LL Elli Tapiola-Järvisen testamenttilahjoituksesta stipendejä ja kannustuspalkintoja korkeatasoisten opinnäytetöiden tekijöille. Kannustuspalkinto on myönnetty 22 henkilölle.

Yhteiskunnallisen korkeakoulun muutto Tampereelle 1960 toi TANry:n toimintaan uusia teemoja, kuten kylmän sodan, kehitysavun tai kansantalouden näkymät.  Tasa-arvokysymysten aiheina olivat
Miestenhän maailma on – vai onko?, Nainen ja politiikka ja Naisten rooli. Suomen ensimmäinen naissuurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson kertoi diplomaatin työstä ja erityisesti naisesta diplomaattina. Tasa-arvoteema vahvistui seuraavalla vuosikymmenellä. TANry:n 20-vuotisjuhlassa 1977 professori Elina Haavio-Mannila esitelmöi aiheenaan Naisen aseman kansainvälistä vertailua.

1980-luvulla TANry tiivisti yhteyksiä Tampereen yliopiston tutkijoihin. Jäsenilloissa kuultiin heidän esityksiään kansainvälisestä talouskehityksestä, Euroopan Neuvoston toiminnasta, vanhustyön uudistuksista ja lääketieteen ajankohtaisista aiheista.

TANry:n 1990-luvun jäsenilloissa korostuivat ympäristö- ja energiakysymykset, tietotekniikan edistyminen, talous ja muuttuva työelämä. Akateemisen työn muutoksia tarkasteltiin johtamisen ja opettajankoulutuksen näkökulmista. Kestävä kehitys sekä syöpätutkimuksen ja geeniteknologian edistysaskeleet olivat myös esitelmien aiheita.

2000-luvulla tutustumiskäyntejä on tehty korkeakouluihin, biotekniikan ja IT-alan edelläkävijäyrityksiin, hyvästä henkilöstöjohtamisesta palkittuihin yrityksiin sekä julkisen hallinnon yksiköihin uusittua Eduskuntataloa myöten kulttuurikohteita unohtamatta.

Yhteistyö on voimaa 


TANry solmi 1950-luvulla yhteyksiä naisten aseman vahvistamista ajaviin naisyhdistyksiin, kuten Tampereen Liike- ja virkanaiset ry:hyn, Tampereen Nuorten Naisten Kristilliseen yhdistykseen, Tampereen Yrittäjänaiset ry:hyn sekä Tammerkosken ja Tampereen Soroptimistiklubeihin. Vierailut ja yhdistysten väliset ristikkäisjäsenyydet edistivät yhteisiä tavoitteita.

Akateemisten naisten yhteistyö jatkuu nykyään keskustelufoorumina Tampereen Naisyhdistyksen, Tampere I Zonta -kerhon, Tammerkosken ja Tampereen Soroptimistien sekä Tekniikan Akateemisten Naisakatemian TEKNAT kanssa.

Tasa-arvokysymykset nousivat julkiseen keskusteluun 1960-luvun lopulla.  Tamperelaiset naisjärjestöt järjestivät YK:n naisten vuoden 1975 juhlan Tampereen yliopiston juhlasalissa. Juhlan inspiroimana perustettiin järjestöjen yhteistyöverkosto.

Valtakunnallinen vaikuttaja 


TANry on ollut yksi SANL:n aktiivisimmista paikallisyhdistyksistä, jolla on ollut sekä kansainvälistä että valtakunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.

TANry on osallistunut kansainvälisiin kokouksiin ja kongresseihin 1950-luvulta lähtien ja järjestänyt ohjelmaa kansainvälisille vieraille. TANry on toiminut pitkäjänteisesti liiton keskushallituksessa ja sen toimikunnissa sekä järjestänyt lähes joka vuosikymmen liiton yhden syyskokouksen.

1970-luku oli yhteiskunnallisen aktivoitumisen ja tasa-arvotyön aikaa. Yhdistys oli mukana 13 paikallisyhdistyksen yhteisprojektissa Akateeminen nainen vaikuttajana. Ryhmän aloitteesta Yleisradio teki projektin pohjalta ohjelmasarjan Nainen tänään.

TANry vaikutti Kansainvälisen Naisjohtajainstituutin WoMan ry:n perustamiseen ja toimintaan 1990-luvulla. TANry järjesti SANL:n tuella syyskokouksen yhteyteen Vaikuttava esiintyminen -valmennuspäivän sekä järjestöjohtajakurssin. WoManin apulaisjohtaja, VTM Eva Hänninen-Salmelin käynnisti yhteistyössä SANL:n ja Tampereen yliopiston kanssa mentorointi-ohjelman uusien jäsenien rekrytoimiseksi.

Naisten äänioikeuden 100-vuotisseminaari järjestettiin 2006. Seminaariin sisältyi katsaus Naisten yhtäläisen äänioikeuden syntyvaiheista liittyen Tampereen tapahtumiin.

TANry on valtakunnallisesti tunnettu viestinnän pioneeri. Ekonomi Tuula Sillanpää kuului Minervan toimituskuntaan 1977 lähtien. Päätoimittajana  (1982-1986) alkoi viestittää keskushallituksen päätöksistä jäsenyhdistyksille. Tamperelaisten viestintäosaamisesta kertoo, että TANry laati 2000 liiton tiedotussuunnitelman.

Viestintä on yhdistystoiminnan avainasia. TANry:n viestintäsuunnitelma esiteltiin liiton kevätseminaarissa Helsingissä 2007. Muut jäsenyhdistykset halusivat sen malliksi.
Yhdistys avasi ensimmäisenä verkkosivunsa 2004 ja uudisti viestintänsä, josta muut jäsenyhdistykset ottivat jälleen mallia. Käyttäjäystävälliset nettisivut sujuvoittavat yhteydenpitoa jäsenistöön ja tavoittavat uusia jäseniä eri tieteenaloilta. TANry on kouluttanut jäsenkuntaansa digitaitoihin ja blogikirjoittamiseen sekä ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa.

Valistu, vaikuta, virkisty! 


TANry on avannut seitsemän vuosikymmentä jäsenilleen uusia näkökulmia yhteiskuntaan ja akateemisen työn muutoksiin erialoilla.

Tamperelaiset akateemiset naiset katsovat uteliaina tulevaisuuteen, jakavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan heille tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista sekä suunnittelevat yhdessä uutta toimintaa. Yhteisöllisyyden tarve ei katoa digiaikanakaan.


Kirjoittajat:

Dos. HTT Helena Karento, TANryn puheenjohtaja 2014-2019
VTM Eva Hänninen-Salmelin, TANryn puheenjohtaja 2009-2013
Dos, FT Lea Henriksson, Tanryn hallituksen jäsen 2015-

Lähteinä on käytetty:

Helena Hoskola. 1999. Tampereen Akateemiset Naiset 50 vuotta 1946-1999. Tampere: TANry., Malmi, Anneli. 2009. Tampereen Akateemiset Naiset 60 vuotta. Puhe yhdistyksen 60-vuotisjuhlassa 3.10.2009 Tampereella.
Maritta Pohls. 2013. Korkeasti koulutetut naiset. Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS sekä Tampereen Ei-poliittiset Naisjärjestöt 25.10.1975-25.10.1995. Yhteistoimintaa 20 vuotta Pirkanmaalla. Moniste.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Sivistysvaltio

Sivistysvaltiossa:

Tulo- ja varallisuusverot eivät ole kohtuuttoman suuret.
Rikkaat eivät kierrä veroja.
Palkka ja eläke riittävät elämiseen.
Kaikilla on varaa hankkia tarvitsemansa lääkkeet.
Leipäjonoja ei ole.
Vanhuksia ja vammaisia ei kilpailuteta.
Kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille ei lähetetä vihapostia.
Virkanaisia ja -miehiä ei uhkailla väkivallalla.
Naisia, ikääntyneitä ja vähemmistöjä ei syrjitä työnhaussa.
Ihmiskauppaa ei ole.
Turvapaikanhakijoita ei lähetetä lähtömaihinsa tapettaviksi.
Eläimiä ei kasvateta pikkuisissa häkeissä.


TL, FM Aila Tuula Isotalo
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.