Selviytymistarina syrjäytymisestä ja koulutuksen voimasta

Tara Westover syntyi idaholaiseen mormoniperheeseen syyskuussa 1986. Perheessä oli viisi tai kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, Tara koko joukon nuorimpana. Isä on perheen hallitseva hahmo, joka selkeästi määrää kaiken. Isä ei arvosta lukemista eikä kouluja. Perheessä on Raamattu ja muutamia muita kirjoja, mutta lapset eivät saa mennä kouluun. Äiti opettaa heitä kotona lukemaan, kirjoittamaan ja hieman laskemaan, mutta siinä kaikki suunnilleen onkin. Isälle pahin uhka on ”liittovaltion miehet”, jotka saattavat jonain päivänä tulla piirittämään heidän taloaan ja ampua heitä. Sitä varten perheen on jatkuvasti oltava valmiina pakenemaan vuorille. Isä ei tunnu hyväksyvän minkäänlaisia varovaisuustoimia, joilla voisi estää onnettomuuksia, koska Herra suojelee niitä, jotka häneen turvaavat. Siksi esimerkiksi sairaaloihin ei mennä edes pää kainalossa, lääkkeet ovat paholaisen juonia eikä isän rakennustyömailla käytetä minkäänlaisia turvalaitteita.

Äiti on kotoisin täysin erilaisesta perheestä kaupungista, mutta on näköjään päättänyt alistua kaikkeen, mitä hänen miehensä haluaa, aina ammattia myöten. Äiti tuntee yrtit ja osaa valmistaa niistä parantavia sekoituksia, ja isä keksii, että hän voi ruveta toimimaan kätilönä. Äiti ei halua, mutta alkaa kuitenkin kulkea paikallisen itseoppineen kätilön mukana. Hän ei pidä työstä lainkaan ja pelkää tekevänsä virheitä, mutta jatkaa kuitenkin. Kuitenkin jossain äidin sisällä asuu kapinallinen, joka silloin tällöin pääsee näkyviin kuin vahingossa. Hän ilmeisesti toivoo nuorimmalle tyttärelleen toisenlaista elämää jossain muualla.

Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut kirjaa vasta noin neljä-viisi tuntia. Tara on 16-vuotias ja perheen ilmapiiri on ahdistava. Vanhimmat pojat ovat lähteneet kotoa riitaannuttuaan isän kanssa, mutta yksi heistä, Shawn, on tässä vaiheessa palannut takaisin. Hänellä ja Taralla on erikoinen suhde. Toisaalta Tara on pikkusisko, jota Shawn suojelee ja rakastaa, mutta toisaalta hänen oma henkinen tasapainonsa on heikko. Hän saa suunnattomia raivonpuuskia, kiusaa ja pahoinpiteleekin Taraa ja vahtii tämän pukeutumista, meikkaamista ja menemisiä. Tara on puolestaan loputtoman valmis antamaan veljensä hirveimmätkin teot anteeksi ja uskoo aina olevansa pohjimmiltaan itse syypää osakseen tulleeseen kohteluun.

Sen verran tiedän jatkosta, että Tara lopulta pääsee lähtemään kotoaan opiskelemaan. Romaani on nimittäin omaelämäkerrallinen ja kirjailija on suorittanut Utahissa Brigham Youngin yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon pääaineenaan historia. Sen jälkeen hän sai stipendin, jonka avulla pääsi opiskelemaan Cambridgen yliopiston Trinity Collegeen, josta valmistui vuonna 2014. 

Kirjaa voisi lukea karmivana kuvauksena ahdasmielisestä uskonnollisuudesta ja perheväkivallasta, mutta mielestäni sen tärkein anti korostaa koulutuksen merkitystä. Opillista sivistystä vastustava isä on toivoton jäärä, joka näkee kaiken yhteiskuntaa edustavan uhkana ja vihollisena. Kuullessaan, että autoilijoille aiotaan tehdä turvavyöpakko, hän halveksii ”länsirannikon liittovaltion miehiä, jotka kuvittelevat voivansa tuoda sosialistisia aatteittaan Idahoon” – ja repii autostaan turvavyöt irti. (Epäkunnioittavasti tuli mieleeni kysymys, mahtaako hän edes tietää, mitä sosialismi on.) Hänen lempisanojaan on illuminaatti, johon kuuluvat kaikki, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan. Piti oikein sanakirjasta tarkistaa, mitä illuminaatti tarkoittaa, ja sehän on salaliiton jäsen.  Jotenkin tuli tunne, että tämän kirjan myötä aloin hieman ymmärtää sitä, miksi presidentti Trumpin kannatus Yhdysvalloissa on ollut niin vankkaa. Syrjäseudulla kasvaminen ja kritiikitön jästipäisyys yhdistettynä tiedon puutteeseen luovat hyvän pohjan erilaisille salaliittoteorioille ja vihollisten näkemiseen kaikkialla. Kirja on ilmestynyt vuonna 2018, ja se tuntuu etenkin nyt USA:n presidentinvaalien aikaan erityisen ajankohtaiselta.

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

Tara Westover: Opintiellä (Tammi, 2020)
(Äänikirjan kuunteluaika 13 t 10 min)