UWE-konferenssi kokoaa akateemiset naiset Vuosaaren Rantapuistoon kesäkuussa

Kävimme jokunen viikko sitten keskustoimiston väen kanssa katsastamassa University Women of Europe -konferenssimme tilat Helsingin Vuosaaressa. Kokoushotelli Rantapuiston valtti on sen luonnonläheinen sijainti upeine saaristolaismaisemineen. Luontoa on hyödynnetty hienosti myös hotellin arkkitehtuurissa ja sisustuksessa. Erityisen vaikutuksen tähän talven pimeydestä hieman nuukahtaneeseen vierailijaan teki hotellin valoisa avaruus. Kokoustiloja ja ruokasalia hallitsevista suurista ikkunoista tulvi runsaasti valoa, joka pehmensi kauniisti huoneiden puu- ja kivipintoja. Kevään lähestyessä valon määrä kasvaa hitaasti mutta varmasti, ja voimme kesäkuussa odottaa konferenssiimme vieläkin vaikuttavampaa luonnonvalaistusta!

Rantapuisto

 

Rantapuisto

 

Rantapuisto

Paikan päällä pohdimme hotellin henkilökunnan kanssa konferenssin käytännön ratkaisuja. Niistä yksi tärkeimpiä on viikonlopun menu. Yli sadan ihmisen joukkoon mahtuu monenlaisia erityisruokavalioita, mutta niiden yksityiskohtainen etukäteiskartoitus sekä Rantapuiston laaja buffet-valikoima takaavat sen, että kaikki konferenssivieraat pääsevät osalliseksi herkuttelusta.

Rantapuisto

Konferenssin ohjelmaan on varattu hyvin aikaa yhdessäoloon ja rentoutumiseen, uusien ja vanhojen ystävien tapaamiseen. Torstai-iltana kokoonnumme Helsingin kaupungin järjestämälle vastaanotolle, josta suuntaamme Etu-Töölöön Temppeliaukion kirkkoon nauttimaan urkuri Tapio Tiitun konsertista. Konsertti kallion sisään rakennetussa kivikirkossa tulee olemaan elämys!

Helsingin kaupungin matkailu- ja kongressitoimiston materiaalipankki / Markku Juntunen

Perjantai- ja lauantai-illoiksi meille on varattu Rantapuistossa viisituntiset saunavuorot, joiden aikana jokainen ehtii halutessaan käydä myös pulahtamassa läheisessä meressä.

Rantapuisto

Hienojen puitteiden ja hemmottelun lisäksi UWE-konferenssi tarjoaa myös kiinnostavaa asiaa. Perjantaipäivän luennoitsijoiksi ovat varmistuneet kansainvälisissä oikeuslääketieteellisissä tehtävissä ansioitunut professori Helena Ranta, levon merkityksestä aivotyöskentelyssä paljon puhunut aivotutkija, professori Kiti Müller sekä viimeistäänkin juuri päättyneissä presidentinvaaleissa meille kaikille tutuksi tullut vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet.

Luentojen herättämistä ajatuksista keskustellaan luentojen jälkeen kokoontuvissa keskusteluryhmissä. Perjantai-iltapäivällä kokoontuvat myös workshopit, joissa pohditaan niin määräaikaisia työsuhteita, UWE:n tulevaisuutta kuin pohjoismaista yhteistyötäkin. Itse olen erityisen kiinnostunut kuulemaan, mihin suuntaan haluatte liiton kansainvälistä toimintaa kehittää. Samasta teemasta voinemme keskustella lisää vielä myös lauantaisessa UWE:n vuosikokouksessa.

Sunnuntaina pakkaamme kimpsumme ja kampsumme, mutta ennen kuin hyvästelemme toisemme, ehdimme käydä ihastelemassa Helsingin historiallista keskustaa. Ja jos sää suinkin sallii, voimme käydä myös Suomenlinnassa ja nauttia siellä kevyen iltapäiväpiknikin. Olemme hankkineet akateemisille naisille myös edullisia pakettimatkatarjouksia Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan. Ulkomaiset vieraamme ovat kyselleet lisäksi myös mahdollisuudesta vierailla kylpylöissä ja Lapissa, joten jos olet kiinnostunut yhdistämään konferenssin pieneen lomamatkaan, hyvää matkaseuraa löytyy varmasti!

Käykää oitis katsastamassa konferenssin ohjelma osoitteessa: http://www.uwe2012.net/Program

Konferenssiin tulee ilmoittautua huhtikuun alkuun mennessä.

/SS

Olisiko oppimista?

En jää usein sanattomaksi. Tänään jäin.
Myyrmäen Luetaan yhdessä –ryhmässä sen ensimmäisestä kokoontumisesta lähtien mukana ollutta Halimo –rouvaa kohtasi joulun jälkeen suuri suru. Hänen 20-vuotias poikansa menehtyi leikkauksen komplikaatioihin. Matkojeni vuoksi pääsin vasta tänään suruvalittelukäynnille. Pieni kukkakimppu kädessä soitin ovikelloa. Onneksi kotona oli lähihoitajatytär, sillä kaikesta opetuksesta ja opettelusta huolimatta keskustelumme käy aika kankeasti.  Puhe liikkui aluksi poismenneessä, mutta vähitellen tyttären avustuksella pääsimme muistelemaan ensimmäistä tapaamistamme. Halimoakin nauratti, kun muistelimme, miten hullulta olivat tuntuneet ne/me kaksi naista, jotka piirtelivät koukeroita taululle. Mitä he oikein tahtoivat? Minä muistan saman asian vähän toisesta näkökulmasta – miksi nuo opiskelijat eivät reagoi.  Vähitellen meille opettajille selvisi, että ryhmä koostui täysin lukutaidottomista. Tänään on vaikeaa ymmärtää, miten emme tienneet sitä. Joka tapauksessa näiden yhteisten kommellusten muisteleminen vei hetkeksi ajatukset pois surusta.

Tytär keitti kahvia ja vähitellen makuuhuoneesta alkoi tulla vaatekappale toisensa jälkeen. Tuli pitkä kukikas puuvillamekko, tuli siihen kuuluva alushame ja vielä huivi. Pinon kruunasi kultaa hohteleva hajuvesipullo. Sen verran jo alkaa olla kokemusta, että epäilin pinon siirtyvän minulle. Olin oikeassa. Kun tein lähtöä, haettiin muovikassi ja lahjat siirrettiin siihen. Yritin estellä, mitä ei tietenkään otettu edes kuuloonkaan. Monin kiitoksin lähdin kohti kotia.
Osaisinko oppia tästä jotain?  Jos pienillä tuloilla elävä leskiäiti antaa minulle kokonaisen vaatekerran, mikä olisi minun lahjani jollekulle tarvitsevalle.  Vieraanvaraisuus ja ystävän muistaminen ovat jotain jota maahan muuttaneet opettavat meille. Me emmimme kympin antamista keräyksiin, mutta kuka on nuukuudellaan rikastunut. Olen sanaton ja pohdin asiaa.
MLT