Tunnelmia IFUWin konferenssista Istanbulissa (16.-22.8.2013)

IFUW eli Akateemisten naisten kansainvälinen liitto järjesti 31. konferenssinsa tällä kertaa Istanbulissa.  EKANista konferenssiin osallistuivat hallituksen jäsenet Heidi Pihlatie, kansainvälisyysvastaava ja SANLin kv-.komitean jäsen, sekä Annemai Lindström, varapuheenjohtaja. Suomalaisten järjestöjen jäseniä oli paikalla kaikkiaan 14.

Istanbul pitkine historioineen tarjosi erinomaiset puitteet konferenssille. Järjestelyt olivat onnistuneet ja tarjosivat paitsi monipuolisen kuvan järjestöön kuuluvien kansallisten järjestöjen toiminnasta ja kiinnostuksenkohteista, myös runsain mitoin mahdollisuuksia syventää ja laajentaa tietoja IFUWista ja sen tavoitteista. 

Eri kansallisuuksien kirjo oli runsas ja innostava. Konferenssiannin ohella ehdimme tutustua myös konferenssi-kaupungin kiinnostavaan historiaan mm.”Fellowship Fund”-risteilyllä, jolla kerättiin varoja stipendejä varten. Yhteisillallinen oli maukas sekoitus turkkilaista kulttuuria ja perinneruokia kansainvälisessä seurassa

 

Oli ilahduttavaa huomata, että meillä, eri maista tulevilla naisilla, mielipiteet ja mielenkiinnon kohteet kohtasivat monissa asioissa. Vaikka naisten ja tyttöjen tilanne vaihtelee suuresti maasta toiseen, tunnelmat ja päämäärät ovat samat. Esimerkkejä siitä, miten eri haasteisiin pyritään vastamaan maailman eri kolkissa, saimme runsain mitoin kahtena teemapäivänä. Itse asiassa mahdollisuuksia oli enemmän kuin ehdimme tiukkaan ohjelmaamme sisällyttää. Olimme valinnet kaksi pääteemaa: sukupuolten välinen tasa-arvo koulutuksessa ja väkivallan kulttuuri uhkana kestävälle kehitykselle. Mukaan mahtui joitakin paneeleja ja esityksiä myös naisjohtajuudesta ja maaltamuuton seurauksista. Egyptin, Afganistanin, Intian ja Turkin esitykset omien maittensa haasteista vetosivat ja nostivat solidaarisuuden tunteet pinnalle, samoin Ruandan ja Sudanin edustajien esitykset ihmiskaupasta.

Meillä ei ollut äänivaltaa tehtäessä päätöksiä IFUWin tulevaisuudesta. Sen hoitivat Suomen viralliset delegaatit. Toki EKANkin osallistui viime keväänä IFUWin toimintastrategiasta ja hallintomallista käytyyn keskusteluun valmisteltaessa Suomen kantoja Istanbulin kokoukseen. Istanbulissa saimme sitten konkreettisen tuntuman IFUWin tulevaisuudesta käytyyn kiihkeään keskusteluun. Kuuntelimme hieman hämmentyneinä väittelyä kahden eri vaihtoehdon paremmuudesta: päämaja Geneveen vai halvempaan Brysseliin, ulkoistetut hallinnolliset tehtävät vai muilla keinoin tehostettu hallintomalli? Tuloksena oli, että päämaja säilyy Genevessä. Vastapainona tälle ratkaisulle on päätös hallinnon keventämisestä. Hallintoneuvoston kokoukset lakkautetaan ja toiminnanjohtajan (ent. pääsihteeri) vastuita kasvatetaan. Budjettia joudutaan tukemaan järjestön investointivaroilla, jotta järjestön varsinaista toimintaa voitaisiin kehittää tehokkaammin. IFUW pyrkii jatkossa saamaan myös yrityksiltä tukea kehitystyöhön.

Istanbulissa valittiin järjestölle myös uusi presidentti, eteläafrikkalainen Catherine Bell, joka seisoo tehtyjen valintojen ja ratkaisujen takana. Katsotaan siis optimistisin mielin tulevaisuuteen.

Meille kahdelle, Annemaille ja minulle, jäi Istanbulista päällimmäiseksi rohkaiseva ja kannustava tunne. Olemme osa suurta kansainvälistä naisten perhettä, jolla on yhteiset haasteet ja tavoitteet. Kyllä me EKANissakin pystymme yhteistyöllä tekemään enemmän tyttöjen ja naisten oikeuksien ja tilan parantamiseksi, ensisijaisesti omassa kunnassamme. Katso ’turinoistamme’ kirjoitus Tyttöjen Talosta, jollainen perustetaan tänä syksynä myös Espooseen. Sen tukemisesta voisi kehkeytyä meille kelpo hanke, joka olisi erinomainen vastaus IFUWin ja kansallisen järjestömme, SANLin, tavoitteille.

Heidi Pihlatie

Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry 

Retki Pukstaaviin vei kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan

 

Runoilija Kaarlo Sarkian koulukotinakin toimineesta apteekkari A.O. Bäckmanin talosta löytyy mitä kiinnostavin museo – Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi. Se löytyy Sastamalan Marttilan kadulta aivan herra Hakkaraisen talon vierestä. Sinne suunnisti myös Tampereen Akateemiset Naiset tilausbussillaan toukokuiselle kevätretkelleen. Retken ohjelmaan kuuluivat kahvit museon Seitsemän veljestä -kahvilassa, tunnin mittainen opastettu kierros museossa, ostoksia museon kaupassa sekä paluumatka läpi kesään heränneen lounaispirkanmaalaisen maiseman. Reitille osuivat myös keskiaikaiset kirkot Tyrvään Pyhän Olavin ja Sastamalan Pyhän Marian kirkot.

Tampereen Akateemiset Naiset ihastelivat Pukstaavin erikoisuutta 1400-luvun lopun ikunaabelia, joka löytyi aivan sattumalta seurakunnan varaston siivouksen yhteydessä.

Kesäkuun lopulla vuonna 2011 avatusta Pukstaavista löytyy myös todellinen kirjaharvinaisuus - vuonna 1485 tai 1486 painettu ikunaabeli, katolinen messukäsikirja Psalterium Dauid Prophete. Se löytyi sattumalta vanhan Sastamalan seurakunnan varastosta, jonne se protestanttisuuden myötä oli tarpeettomana siirretty. Vielä 1500-luvulla papit käyttivät Psalteriumia ahkerasti Pyhän Olavin kirkon toimituksissa.

Pukstaavi on Suomen kirjainstituutin säätiön ylläpitämä valtakunnallinen museo, joka on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan. Asiansa museo esittelee yleistajuisesti ja elämyksellisesti. Se popularisoi tiedettä tuoden uusimman tutkimustiedon jokaisen ulottuville. Toiminta pohjautuu yhteistyöhön yliopistojen kanssa. Pukstaavin kirjastoon tallennetaan kirjan kulttuurihistoriaan ja kirjan valmistukseen liittyvää kirjallisuutta. Kirjasto toimii käsikirjastona ja on luetteloitu Pirkanmaan kirjastotietokantaan.

Pukstaavilla on hyvät internet-sivut, joilla on mielenkiintoisesti videon avulla esitelty myös museorakennus Pukstaavin ja sen rakennuttajan historiaa.

Teksti ja kuva

Leena Kuupakko

 

AKATEEMISIIN NAISIIN KOHDISTUVA PERHEVÄKIVALTA - Uusi oppimiskumppanuushanke alkaa

Suomen akateemisten naisten liitto aloittaa syyskuussa uuden elinikäisen oppimisen ohjelman kuuluvan Grundtvig-oppimiskumppanuus-hankkeen teemasta Domestic Violence Met by Educated Women (lyhennettynä DVMEW).

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio CIMO on hankkeen kansallinen toimija ja se on välittänyt hakemuksemme Euroopan komissiolle, joka on myöntänyt 16.000 euron kansallisen rahoituksen kaksivuotiselle projektille. Projektissa ovat mukana seuraavat eurooppalaiset partnerit: Saksan, Romanian ja Slovenian akateemisten naisten liitot, Konstruktiivisen kasvatustieteen keskus (Saksa / Kiel), Kyrklunds’ Consulting International (Ruotsi) ja Suomen Akateemisten Naisten Liitto. Kaikkiaan hankkeessa on siis kuusi partneria. Näiden partnereiden edustajina, hankkeen suunnittelijoina ja kontaktihenkilöinä ovat olleet: Ana Rodrigues (Saksa), Clementina Timus (Romania), Darja Teran (Slovenia), Elena Dingu-Kyrklund (Kyrklunds’ Consulting International), Peter Krope (Zentrum für Konstruktive Erziehungswissenschaft e.V., Kiel), ja koordinaattori Raija Sollamo (Suomi). Seitsemäskin eli Bulgarian akateemisten naisten liitto oli mukana hakemuksessamme, mutta Bulgarian kansallisessa kilpailussa se jäi varasijalle. Lokakuun loppuun mennessä selviää, nouseeko se varasijalta rahoitettavien osaprojektien joukkoon.

Hyväksymismenettely on monipolvinen: Paitsi että koko projektin pitää saada Euroopan komission hyväksyntä, lisäksi jokaisen maan on saatava omalle osaprojektilleen kansallisen EU-toimistonsa tuki. Kaikki ne kumppanit, jotka nyt on hyväksytty mukaan, saavat 16.000 euron kansallisen rahoituksen. Rahoitus on tarkoitettu liikkuvuuden edistämiseen eli yhteisiin kansainvälisiin kokouksiin osallistumista varten. Hankesuunnitelmassa on kuusi kansainvälistä kokousta: Tukholma, Paderborn, Bucharest, Ljubljana, Sofia ja Helsinki. Mikäli Bulgariaa ei hyväksytä mukaan, Sofian kokous ei ilmeisesti toteudu.

Mihin hankkeessa pyritään?

Kunnianhimoinen päämäärä on nostaa akateemisten naisten kokema perheväkivalta Euroopan laajuiselle agendalle. Oppimiskumppanuushankkeen partnerit tekevät kyselyjä ja pieniä selvityksiä eri maissa, analysoivat tuloksia ja kokoavat tietoja akateemisiin naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta. He järjestävät kuusi kansainvälistä ja useita kansallisia kokouksia tästä aiheesta. Loppuraportti kokoaa kaikkien partnereiden yhteiset tulokset. Hankkeen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa tästä surullisesta ilmiöstä ja levittää maasta toiseen parhaita käytänteitä perheväkivallan ehkäisemiseksi.

Hanke keskittyy akateemisiin naisiin ja heidän lapsiinsa ja perheenjäseniinsä. Halusimme aloittaa itseämme lähellä olevasta ongelmasta, ovathan kaikki partnerit akateemisia naisia ja heidän järjestöjään. Tosin Konstruktiivisen kasvatustieteen keskuksen ja sen johtajan professori Peter Kropen myötä hankkeeseen tulee myös miesten näkökulmaa ja asiantuntemusta. Naisiin kohdistuva perheväkivalta on niin laaja ja rannaton alue, että halusimme erottaa siitä yhden tarkkarajaisen alueen selvitystyömme kohteeksi.

Hankkeessa kysytään, onko eri EU maiden välillä eroja siinä, miten perheväkivalta ymmärretään ja määritellään. Nämä erot huomioon ottaen projektissa muotoillaan mahdollisimman luotettavia suosituksia siitä, kuinka perheväkivaltaa voidaan välttää ja ehkäistä. Kansainvälinen hanke tuottaa eurooppalaista lisäarvoa. Siinä opitaan toinen toisiltaan parhaita käytänteitä, siinä tullaan tietoisiksi kulttuurisista eroista eri maiden välillä. Kansallinen näkökulma tähän globaaliin ongelmaan olisikin aivan liian suppea, varsinkin vilkkaan maasta maahan muuton takia.

Sekä akateemisina oppijoina, liittojemme jäseninä että luottamushenkilöinä me opimme tuntemaan tämän surullisen ilmiön paremmin ja näemme myös niiden järjestöjen työn tärkeyden, jotka jo nyt taistelevat kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, tarjoavat turvakoteja ja pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä, jotta naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuisi paremmin ja naiset ja lapset säästyisivät perheväkivallalta ja sen ikäviltä seurauksilta. Hankkeen jälkeen Euroopan akateemisten naisten liitoilla on enemmän tietoa akateemisiin naisiin kohdistuvan perheväkivallan erityispiirteistä ja paremmat mahdollisuudet auttaa ja tukea sen uhreja. Sekä kansalliset että kansainväliset yhteistyöverkostot lujittuvat hankkeen myötä. Vahvoilla eurooppalaisilla verkostoilla on valtaa ja voimaa vaatia ja toimeenpanna muutoksia.

Jokaista SANL:n jäsentä tarvitaan

Koko hankkeen koordinaattorina toimii professori (emerita) Raija Sollamo. Erityisesti sekä Vantaan että Espoon ja Kauniaisten yhdistykset ovat luvanneet olla aktiivisia tässä hankkeessa ja sen toteuttamisessa. Varmasti pyydämme apua muiltakin liiton jäseniltä. Toivottavasti uudesta asiantuntijarekisteristä on apua etsittäessä tähän hankkeeseen päteviä henkilöitä. Luomme tätä hanketta varten kansallisen asiantuntijaverkoston. Tulemme tekemään myös kyselyn kaikille liittomme jäsenille heidän mahdollisesti kokemastaan (tai lähipiirissä näkemästään) perheväkivallasta.
 

Hankkeen koordinaattori emerita professori Raija Sollamo

Perustamme hankkeelle omat www-sivut, joilta kaikki jäsenet ja ulkopuolisetkin voivat seurata hankkeen etenemistä.

Toivon, että kaikki liittomme jäsenet suhtautuisivat hankkeeseen positiivisesti ja olisivat tarvittaessa tukemassa sitä omalla asiantuntemuksellaan.

Raija Sollamo
Hankkeen koordinaattori
raija.sollamo[a]helsinki.fi

Kvinnliga Akademiker i Vasa rf 70-års jubileum 20.4.2013

Kvinnliga Akademiker i Vasa firade sitt 70-års jubileum 20 april 2013 på restaurang il Banco, där 30 personer deltog i festligheterna. Festligheterna inleddes med skön klassisk musik och sång av Ulrica Berg och Katrin Lax. Ordförande för Kvinnliga Akademiker i Vasa Marianne Buss hälsade gästerna välkomna. Förbundets ordförande, professor Helena Ranta från Institutionen för rättsmedicin vid Medicinska fakulteten vid Helsingfors universitet höll festtalet om temat ”Rättvisa för levande – rättvisa för döda” .

Ordförande HvM Marianne Buss gav en kort översikt över föreningens historia. Kvinnliga Akademiker i Vasa bildades 12.4.1943 med 23 medlemmar. Då hette föreningen Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund. Stiftande medlemmar var lungläkaren Karin Widnäs, som var ordförande i 21 år, Ingrid West, Lydia Eriksson och Mary Nyqvist. Tandläkare Margaretha Ivars var föreningens ordförande under åren 1984-2006, i sammanlagt 22 år.

Ordförande Marianne Buss citerade Margaretha Ivars som skriver i 50-års historiken: ”Först genom ett ansvar, ett aktivt, personligt och osjälviskt tjänande kan vi komma ett stycke på väg mot en bättre morgondag och utöva ett inflytande på vår världs framtid”. Marianne Buss ville i sitt hälsningstal just lyfta fram dessa värderingar, som genomsyrar hela verksamheten och som Kvinnliga Akademiker i Vasa även framöver vill bistå, den sociala och den moraliska tilliten. Social tillit har stor betydelse i relationer och kommunikationer mellan människor. Den moraliska tilliten bygger på synen på världen som en vänlig plats med välmenande människor.

Ordförande Marianne Buss

Professor Helena Ranta inledde sitt festtal med följande ord: ”Ingen fred utan rättvisa, Ingen rättvisa utan förlåtelse”. Dessa enkla ord påminde henne om ett besök i Kamerun, år 2002, där hon som medlem i ett internationellt team opererade under den katolska kyrkan. En smutsig papperslapp med denna text hängde i Kamerun på en informationstavla bredvid ingången till kyrkan och fäste hennes uppmärksamhet. I hennes tal framkom att man efter krigsslutet år 1945 trodde att närheten till historiens värsta brott, mordet på över sex miljoner judar skulle vara ett tillräckligt vaccin att inget sådant mera sker. Men under våren 1994 mördades 800.000 män, kvinnor och barn i Rwanda under 100 dagars tid, trots internationell tillvaro.

Som en viktig resolution nämnde professor Ranta resolutionen Kvinnor, fred och säkerhet från 1325, vilken antogs av FN:s säkerhetsråd år 2000. Denna resolution syftar till att öka kvinnors deltagande i arbetet med att förebygga och lösa konflikter. En hållbar fred är inte möjligt utan kvinnor, vilka under krig blir utsatta för sexuellt slaveri, våldtäkt och tortyr. Straffriheten för brott mot kvinnor måste upphöra, poängterade Ranta och fortsatte: Domstolar, åklagare och poliser bör utbildas för att bryta könsblindheten.

Professor Helena Ranta (fotograf: Vivi-Ann Myllyniemi)

Rättsmedicinska undersökningar av brott mot mänskliga rättigheter, inklusive fastställande av dödssätt och dödsorsak och en slutlig identifiering av mänskliga kvarlevor är viktiga, inte enbart ur juridisk synvinkel. För den som överlever brott, men som förlorat familjemedlemmar och närstående mänskor är det absolut nödvändigt att få veta vad som hänt med dem. Ranta framförde att dessa mänskor har rätten till vetskap för att kunna bygga upp ett liv på nytt, se mot framtiden och framför allt för att kunna bryta hatets och hämndens onda cirkel ”circulus vitiosus”, som så lätt fortsätter i generationer.

Professor Ranta sammanfattade i sitt festtal att: ”Vi får aldrig tro att förintelsen inte kan komma igen. Folkmord är aldrig en slump. Det vi måste minnas är ”Tystnaden talar sitt språk- att INTE ingripa är

medbrottsligt”.

Kvinnliga Akademiker i Vasa vill tacka professor Helena Ranta för en lärorik och intressant föreläsning, som ökade förståelsen för vilket storartat arbete Ranta utför inom FN och rättsmedicin, för kvinnor och utsatta i världen.

Efter en festlig middag fortsatte lektor Ruth Lawast att delge sina tankar kring   ”Kvinnor jag skulle vilja möta”, där hon som första kvinna lyfte fram Jesu moder, men också kvinnor ur hennes egen släkt, som haft stort inflytande på hennes liv. Också denna spegling var intressant och tankeväckande.

70-års jubiléet och festligheterna avslutades med allsång under ledning av vice ordförande Gun Jakobsson. ”Längtan till landet” ljöd högt i festsalen.

Vasa 15.8.2013

Kvinnliga Akademiker i Vasa rf.

Marianne Buss, ordförande