Tutkivat pohjoismaiset aineenopettajat koolla Göteborgin yliopistossa

Pohjoismainen ainedidaktiikan konferenssi Göteborgissa 9. -11.4.2014 kokosi yhteen liki 177 tutkivaa pohjoismaista aineenopettajaa ja opettajankouluttajaa vuotuiseen konferenssiin Göteborgin yliopistoon. Aiemmin vastaavia konferensseja on pidetty useaan kertaan Ruotsissa, kerran Norjassa (2013) ja ainakin kerran Tanskassa (2009). Seuraava konferenssi järjestetäänkin toukokuussa 2015 Suomessa, Helsingin yliopistossa. Kokouskielenä tuolloin aiemmista skandinaavisista kielistä poiketen on englanti.

Konferenssin pääpuhujana oli Steffan Selander Tukholman yliopistosta. Hän käsitteli esitelmässään arviointikäytäntöjä ja hyväksymiskulttuuria. Toisena pääpuhujana oli erityispedagogiikan dosentti  Gudrun Erickson, Göteborgin yliopistosta. Hän luennoi ansiokkaassa alustuksessaan otsikolla: mikä on hyvää arviointia ? Hän korosti esitelmässään arvioinnin monipuolisuutta.  Edellä mainittu luennoitsija on itsekin  toiminut opettajana useita vuosi kielissä,  opettanut tulevia opettajia  ja ollut mukana johtajana kansainvälisissä projekteissa. Kolmas pääpuhuja oli Missourin yliopiston apulaisprofessori Marelle A. Segel. Hän käsitteli esitelmässään arviointia kirjallisuudessa. Ymmärtäminen ja arvioinnin käyttö ylläpitävät opiskelijan oppimista ja motivaatiota.

Tutkivien opettajien esitykset – teoria ja käytäntö kohtaavat  

Tutkivien opettajien esitykset konferenssissa olivat kuitenkin mielenkiintoisimmat. Tässä esittelen muutamia mielenkiintoisempia projekteja ja esityksiä , joita pidettiin kolmena konferenssipäivänä. Niissä teoria muuttui käytännöksi. Torstain esityksessään kuvataiteiden tohtori Tarja Häikiö ja Bengt Olsson, Göteborgin yliopistosta selostivat taidealojen projektia, joka oli tehty yhteistyössä alan laitoksien ja kolmen yliopiston Göteborgin, Tukholman ja Malmön välillä vuosina 2008 – 2013. Tutkimuksessa pohditaan eroja ja yhteneväisyyksiä taidealojen arvioinnissa. Lopputulemaksi muodostui kolme arviointidimenssiota: käsityödimenssio, luova dimenssio ja persoonallinen, taiteellinen dimenssio, jotka puolestaan tuovat lisätietoa tutkittavasta asiasta ja arvioinnista ja näin helpottavat kokonaisuudessaan kyseisten alojen arviointiprosessia.

Digitaalisuus on tullut kouluun jäädäkseen. Väitöskirjaansa viimeistelevä lukion opettaja Anna-Lena Godhe tutkii multimodaalitekstejä ja niiden arviointia ruotsinkielen opetuksessa.  Tutkimus osoittaa, että digilukeminen sekä luku- ja kirjoitustaidon käsitteet ovat muutoksen kourissa tietokoneistuvassa, digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja tällä on tietysti vaikutus myös opetukseen ja arviointiin.

Digitaalisia sovelluksia kuva- ja musiikkiaineisiin yläkoulussa ja lukiossa tutkivat kaksivuotisessa projektissaan myös Hans Örtegren ja Anders Marner. Tutkimuksessa sovellettiin mediaekologista, sosiokultturellista ja kulttuurisemiotiikan teoriaa. Tutkimus keskittyi yhtä hyvin teknisiin ja esteettisiin näkökulmiin. Tutkimus selventää sitä, miten oppimisympäristöjen ja opetuksen on muututtava, kun ympäröivä digimaailma kohtaa sen yhä laajemmin. Tutkimus on kohdistunut erityisesti ns. kriittisiin toimintoihin ja stimuloituihin toistoihin.  Siinä on korostettu myös tasa-arvonäkökulmaa poikien ja tyttöjen kiinnostuksesta kyseisiin aineisiin.

Erityisesti lukion kurssi luonnontieteissä koetaan vaikeaksi. Oppilaat tenttivät ja pian unohtavat mitä olivat oppineet. Tähän problematiikkaan tutkimuksessaan pureutuivat tohtoriksi opiskelevat opettajat Uldrika Berg ja Eva Nyberg. Tutkimuksessa tutkittiin formatiivista arviointia lukion luonnontieteellisiin aineisiin, lukion yhteiskuntatieteellisessä painotusohjelmassa. Tutkimuksessa olivat esillä mm. fotosynteesi  ja energianvirtaus  ekosysteemissä. Tutkimuksessa suoritettiin tutkittavien oppilaiden esimittaus ja jälkimittaus sekä verrattiin tuloksia käytettäessä erilaisia opetusmenetelmiä: lähinnä ryhmä- ja vertaisarviointia sekä ryhmäkeskusteluja opetettavasta aiheesta.  Tutkimus osoitti, että tutkimusryhmän oppilaiden ymmärrys ja oppiminen vertailuryhmään verrattuna oli huomattavasti parempi kuin samojen opettajien tulokset perinteisin keinoin. Lisäksi todetaan, että luonnontieteellisten asioiden ymmärtäminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja tietysti opettajan apua, mutta myös elämyksellisyys lisää motivaatioita ja parantaa tuloksia.

Ainedidaktiikkaa opettajankoulutuksessa – koulutusmallien satoa

Oma esitykseni Yrityskylä opetusmenetelmänä oli sijoitettu opettajankoulutuksen ainedidaktiikan kehittämisosioon yhdessä Göteborgin yliopiston  Universumi  -ryhmän kanssa. Tähän ryhmään osallistuneet olivat lähinnä Göteborgin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen opettajienkouluttajia ja ryhmän puheenjohtajana toimi Maria Svensson. Ja sijoitushan oli sikäli loistava, sillä molemmissa oppimismenetelmä sijoittuu koulun ulkopuolelle ja oppilaat ovat lähes samanikäisiä. Teoria ja harjoitukset käydään luokissa ja yrityskylävierailut ja kokeellisuus viedään koulun ulkopuolisiin oppimistilanteisiin eli opetussuunnitelmaa viedään käytäntöön.

Koulu- ja yritysyhteistyö 

Ainedidaktiikkaa opettajankoulutuksessa käsitteli mm. Ann-Marie  von Otter. Koulu- ja yritys yhteistyöllä pyrittiin luomaan oppilaiden kiinnostus luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Yhteistyöyrityksenä oli Volvo. Opettajaksi opiskelevat sekä lukion ja peruskoulun oppilaat opiskelevat tässä opetusmenetelmässä yhdessä.  Ohjaajien avustuksella voivat opettajat kehittää tekniikan opetusta niin lukiossa, peruskoulussa kuin yliopistossakin.  Sen avulla voidaan löytää toimintamalleja, miten parhaiten toimitaan yhdessä ja vältetään ongelmia opetuksessa ja oppimisessa.

Elämyksellisyys ja kokeellisuus – ilo oppia

Göteborgin yliopiston ja Universumin (luonnontieteellinen erillisyksikkö) yhteistyönä esitettiin opetusmalli, missä käytettiin elämyksellisyyttä opetuksen motivaatiotekijänä siten, että oppilaat vietiin koulun ulkopuolisiin oppimistilanteisiin. Näin pyrittiin selventämään teorian yhteyttä todellisuuteen. Menetelmä soveltuu parhaiten luonnontieteeseen ja tekniikan opetukseen. Tähän oppimisprojektiin osallistuneet olivat  3. – 6. luokkalaisia oppilaita. Tutkimusjaksot kestivät puolesta vuodesta vuoteen ja niiden kuluessa pyrittiin kehittämään osaamista kemian, fysiikan, biologian ja tekniikan osioissa kehittäen samalla opetusmenetelmiä ja metodiikkaa. Sen yhteydessä pyrittiin löytämään ne asiat ja tilanteet, jotka ovat tärkeitä otettavaksi huomioon opettajankoulutuksessa.

Yrityskylä opetusmenetelmänä

Tampereella Yrityskylä opetusmenetelmänä -oppimistapahtumassa on haastateltu 37 rehtoria, 37 yrityskylässä käynyttä opettajaa ja yli 200 kuudesluokkalaista oppilasta, mikä on 13,5 % kaikista kuudesluokkalaisista Tampereella tänä lukuvuonna. Mukaan tähän tutkimukseen oli otettu mukaan myös lähikunnat, koska tulevaa opetussuunnitemaa 2016 tehdään Tampereella seudullisesti. Tässä esittelin vain oppilaiden tulokset ja teoriapohjaksi esittelin lähinnä tulevaa opetussuunnitelmaluonnosta 2016, miten se soveltui oppilaiden vastauksiin.

Tuloksista lyhyesti: oppilaat pitivät yrityskylässä tehtävästä työstä. Se oli kivointa. He menisivät uudestaan yrityskylään, jopa samaan ammattiin. Oppilaat oppivat lähinnä toinen toisiltaan ja yrityskylässä olleelta ohjaajalta. Tietokoneet toimivat pääsääntöisesti moitteettomasti, mutta paljon oli mokiakin: tulostin tökki, ipadit sammuivat itsestään, netti kaatui. Näinhän tapahtuu oikeastikin työelämässä. Se, että oppilaat menisivät uudestaan ja oikein odottivat yrityskylätunteja ja yrityskylässäkäyntiä on juuri sitä elämyksellisyyttä, mitä koulussa tarvitaan opetuksessa ja oppimisessa. Lopuksi totesin, että Yrityskylä -opetusmenetelmä on mitä parhainta työelämäkasvatusta, yrittäjyyskasvatusta ja syrjäytymisen ehkäisemistä, sillä oppilaat eläytyivät ammattiinsa haastattelujen pohjalta todentuntuisesti.

Miten tästä eteenpäin – Helsingin yliopisto odottaa!

Tutkivien opettajien ja opettajankouluttajien tutkimusaiheet koskivat ainedidaktiikkaa, opetusmenetelmien ja opetussuunnitelmien kehittämistä ja oman työn tutkimista, joista olen esitellyt vain muutamia esimerkkejä. Tärkeitä tutkimusalueita kaikki.  Luonnontieteet ja tekniikka olivat vahvasti esillä tutkimusalueissa ja sähköisenmateriaalin käyttö soveltuvin osin oppimisen kehittäjänä.  Myös PISA aiheutti paljon keskustelua, varsinkin keskiviikon luentotilaisuuksissa.  Suomen, hieman laskusuunnassa olevat  tuloksetkin oli huomioitu, mutta pääpaino esityksissä oli pohjoismaiden vaatimaton menestys PISA -kisassa. Siihen etsittiin syitä, milloin politiikasta, opettajan ammatin houkuttavuudesta tai muista oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ja esteistä. 

Pohjoismaiset tutkivat opettajat kokoontuvat seuraavan kerran Helsinkiin toukokuussa 2015. Toivonpa näkeväni enemmän suomalaisia tutkivia opettajia tässä konferenssissa. Nyt olin ainoa suomalainen. Aiemmissa pohjoismaisissa tutkivien opettajien tapaamisissa on ollut enemmän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi verrattuna innokkaisiin tutkiviin pohjoismaisiin kollegoihin.

Kirjoittaja: Auli Ojala FT, KL tutkijalehtori Tampereen perusopetuksen hallinnossa. Hän osallistui NÄD 2014 konferenssiin Göteborgin yliopistossa 9. -11.4.2014 ja esitteli Yrityskylä  opetusmenetelmänä -tutkimustaan.

Lähteet perustuvat NÄD 2014 konferenssissa Göteborgin yliopistossa esitettyihin tutkimuksiin ja tiivistelmiin.

Sisaret, nyt lobbaamaan

Tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnisti Martta Nieminen (HS Näkökulma 10.4.2014) kirjoittaa täyttä asiaa. Seuraavan hallituksen hallitusohjelma tehdään aina eduskuntavaalien jälkeen ennen hallituksen nimittämistä. 

Jos toivomme, että ne asiat, joita SANL ajaa, siis tasa-arvo, koulutuksen arvostaminen, naisten pääsy koulutuksensa mukaisiin työtehtäviin ja sitä kautta myös johtoon, näkyvät seuraavassa hallitusohjelmassa, toiminnan aika on jo nyt. Hallitusohjelma ei synny tyhjästä, vaan sen taustalla on puolueiden omat, puoluekokouksissa valmisteltavat ohjelmat.

Osalla jäsenistämme menee todella hyvin, mutta meillä on vastuu myös muista korkeakoulutetuista naisista. Osa-aikaisista tai määräaikaisista työsuhteista seuraa pätkäeläke ja siksi työelämän kysymykset ovat meille, neljän sukupolven naisjärjestölle, tärkeitä.

Edelleen olemme järjestö, jonka jäsenistön poliittinen kirjo on laaja. Tätä kattavuutta on myös syytä käyttää hyödyksi. Puolueisiin kuuluvilla jäsenillämme on suora yhteys nykyisiin ja tuleviin päättäjiin, mutta myös me muut voimme olla aktiivisia. Voimme käydä tilaisuuksissa, seurata sosiaalisessa mediassa henkilöitä, joiden uskomme kuuntelevan meitä, ja ottaa heihin yhteyttä vaikkapa sähköpostitse.

Pyrkimys vaikuttaa on jo itseisarvo sekin. Se tekee toiminnastamme mielekästä.

Marja Liisa Toivanen
SANL:n kansainvälisten asioiden koordinaattori
marjatoivanen[a]hotmail.com