No siksi, että sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustava kansainvälinen anti-gender-liike ja sen mukanaan tuoma ns. push back -ilmiö ovat todellinen uhka tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Ilmiö näkyy myös jo Suomessa.
Toimin Suomen Akateemisten Naisten Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattorina ja varapuheenjohtajana. Tässä luottamustehtävässäni osallistuin maaliskuussa 2024 hallituskollegani, Liiton toisen varapuheenjohtaja Pauliina Inervon kanssa YK:n Commission on the Status of Women -kokouksen (CSW) kansalaisjärjestöfoorumiin New Yorkissa. Olimme osa isompaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen delegaatiota, joka toimi yhteistyössä ministeri Sanni Grahn-Laasosen vetämän Suomen virallisen delegaation kanssa.
 |
| Jutta Hartikainen ja suurlähettiläs Elina Kalkku |
Laajassa yhteistyössä valmistuu myös vuosittain CSW:n yhteydessä järjestämämme International Helvi Sipilä Seminar. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on järjestänyt YK:n ensimmäisen naispuolisen apulaispääsihteerin nimeä kantavan seminaarin jo vuodesta 2005 saakka yhdessä Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä – Nytkis ry:n, Suomen NNKY-liiton ja Suomen UN Womenin kanssa. Tänä keväänä järjestetyssä 18. kansainvälisessä Helvi Sipilä -seminaarissa teemana oli sukupuolitietoinen budjetointi. Seminaarin tallenne löytyy YouTubesta.
Suomi ei ole tasa-arvon mallimaa, mutta voi silti kirittää muita maita
Suomi nähdään maailmalla tasa-arvon mallimaana, vaikka meillä on vakavia ongelmia tasa-arvon kanssa. Kun katsotaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan lukuja, Suomi on edelleen yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Edelleen Euroopan tasa-arvoinstituutin (European Institute for Gender Equality), EIGEN viimevuotisen raportin mukaan Suomi on toiseksi segregoitunein maa Euroopassa luonnontieteellismatemaattisille, ns. STEM-aloille. Naiset ja miehet kouluttautuvat eri aloille ja ammatteihin, ja enää noin 10 % suomalaisista palkansaajista työskentelee ns. tasa-ammateissa. Hoivavastuun perheissä kantavat edelleenkin naiset kehdosta hautaan. Perhevapaauudistus ei ole vielä näkynyt isien aikaisempaa suurempana vastuunkantona, ja omaishoitajista 70 % on naisia.
Globaalissa mittakaavassa pärjäämme kuitenkin hyvin. Ulkopolitiikkamme on feminististä, vaikka sitä käsitettä ei siitä virallisesti käytetäkään. Yhteistyötä kanssamme arvostetaan, samoin näkemyksiämme. Kuitenkin anti-gender-liikehdintä ja push back -ilmiö ovat rantautuneet myös YK:n virallisiin neuvottelupöytiin. Köydenvetoa käydään lausuntojen ja päätösten yksittäisistä sanamuodoista. Anti-gender-liike haluaa poistaa lähes jokaisen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvän kirjauksen tai vähintäänkin määritellä, kuinka monta kertaa gender-ilmaisuja saa käyttää, sillä ne tulkitaan lähes poikkeuksetta sukupuolivähemmistöjen oikeuksien tukemiseksi. Anti-gender-liike tunnustaa vain kaksi sukupuolta ja on arvopohjaltaan vahvasti heteronormatiivinen. Kaikkien ihmisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei kuitenkaan tule tinkiä, ja Suomi tekee hyvää työtä tätä korostavien kirjausten puolustajana.
YK:ssa käydään sitkeää mutta hidasta taistoa tyttöjen ja naisten oikeuksista
Myös puhuttaessa naisten ja tyttöjen oikeuksista YK:ssa saatetaan käydä iso vääntö siitä, kuinka monta kertaa asiakirjassa saa mainita sanan “tyttö”. CSW:n kansalaisjärjestöfoorumin avauspuheessaan YK:n pääsihteeri António Guterres totesikin: “Emme voi hyväksyä maailmaa, jossa isoäidit näkevät maailman, jossa heidän lapsen lapsillaan on vähemmän oikeuksia, kuin mitä heillä itsellään on ollut”. Guterresin jälkeen avajaisissa puheen piti vielä neljä muuta miestä ennen kuin oli naisen vuoro päästä puhumaan.
YK:n tasa-arvotyön vaikeutta korostaa myös se, ettei YK:n pääsihteerinä ole vielä koskaan ollut naista. Helvi Sipilä ylsi apulaispääsihteeriksi vuonna 1972 ja hänen vastuullaan oli YK:n sosiaalisen kehityksen ja humanitääristen asioiden keskus. Helvi Sipilä perusti myös Unifemin eli YK:n Naisten kehitysrahaston. Edelleen hänen ansiostaan vuosi 1975 nimettiin Naisten vuodeksi, ja samana vuonna hän toimi ensimmäisen naisten aseman parantamista käsittelevän maailmankonferenssin pääsihteerinä. Sipilän jälkeen naisia on nostettu pääsihteerin avuksi, mutta ei koskaan itse YK:n keulakuvaksi. Suomalaiset naiset ovat jatkaneet sitkeästi YK-työtään, ja viimeksi saimme iloita suomalaisen Kirsi Madin valinnasta UN Womenin varapääjohtajaksi joulukuussa 2023.
Anti-gender-liike vaikuttaa myös Suomessa
Anti-gender-liikehdintää oli havaittavissa jo viimevuoden CSW-foorumissa, mutta tänä vuonna se iski silmille toden teolla, sitä ei voinut olla huomaamatta ja hämmästelemättä. Suomessa elämme vielä jonkinlaisessa kuplassa tämän ilmiön suhteen. Meillä naisten asemaa nakertavat puheet esitetään edelleenkin liian helposti yksittäistapauksiksi. Liikkeen vaikutus näkyy Suomessa siinä, miten naisista ja tytöistä puhutaan ja miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajavien ihmisoikeuspuolustajien toimintaa vähätellään tai mitätöidään. Säännöllisin väliajoin Suomessa nousee myös esiin keskustelu aborttioikeuden kieltämisestä/rajoittamisesta, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta tai eheyttämishoitojen laillistamisesta. Anti-gender-liike puuttuisi mielellään myös siihen, miten suomalaisissa kouluissa opetetaan yhdenvertaisuutta.
Anti-gender-liikkeen toimijat ovat vahvasti organisoituneita ja niillä on paljon rahaa käytettävissään. Rahaa käytetään poliitikkoihin, yrityksiin, järjestöihin kuin tavallisiin kansalaisiin vaikuttamiseen avoimesti. Vapaan tiedon ja tekoälyn aikakautena valheellinen tieto leviää nopeasti, jos se onnistuu puhuttelemaan yleisöään. Yksinkertaisilla ratkaisuilla väitetään ratkaistavan monikutkaiset ongelmat samalla, kun luodaan viholliskuvia ihmisryhmistä, jotka ovat muka syyllisiä näihin ongelmiin. Tämä on johtanut siihen, että nuoret naiset ja miehet jakautuvat yhä jyrkemmin arvopohjaltaan liberaaleihin ja konservatiiveihin. On arvioitu, että tämä arvokuilu voi vaikeuttaa parinmuodostusta ja johtaa entistä suurempaan syntyvyyden laskuun, jolla on puolestaan suora vaikutus huoltosuhteeseen ja naisten oikeuksiin.
Afganistanissa tytöt ja naiset on jo pyyhitty pois yhteiskunnasta
CSW-foorumissa puhuttiin paljon Afganistanista, jossa naiset ja tytöt on käytännössä katsoen pyyhitty pois yhteiskunnasta, tehty näkymättömiksi ja mitättömiksi. Heistä on tehty synnytyskoneita ja kotiorjia. Pojat ja miehet eivät kunnioita äitejään, isoäitejään, sisaruksiaan, vaimojaan. Käynnissä on rotuerotteluakin pahempi ihmisoikeusloukkaus afganistanilaisen Mahbouba Serajin sanoja lainatakseni. Seraj oli pääpuhujana Suomen CSW-tapahtumassa “No poverty eradiction without the empowerment of women and girls - next steps for the future of Afganistan”. Seraj varoitti myös ilmiön leviämisestä maailmalle, varsinkin, kun maailma ei tee mitään estääkseen naisten pyyhkimisen pois yhteiskunnasta Afganistanissa.
Tämä saattaa kuulostaa kaukaiselta, mutta samaa mitätöintiä, vähättelyä ja näkymättömäksi tekemistä tapahtuu myös länsimaissa, Euroopassa ja Suomessa. Tytöttely tai oletus, että naiset keittävät kokouksissa kahvia, ovat osa tätä samaa ilmiötä, tai se, että työpaikoilla naisten tekemää työtä ja osaamista ei välttämättä arvoteta ja arvosteta yhtä korkealle kuin miesten. Kotona puolestaan naiset tekevät edelleenkin suurimman osan niin kutsutusta metatyöstä, ovat vastuussa kodin siisteydestä, ruoka- ja vaatehuollosta, huolehtivat lastensa asioista ja pitävät huolta ikääntyvistä vanhemmistaan jne.
Tasa-arvo on kaikkien etu
Monet kehittyvät maat argumentoivat, että kehitys ensin, oikeudet vasta sitten, kun on aikaa ja rahaa. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että tyttöjen ja naisten aseman parantaminen johtaa kohti kestävää kehitystä, joka puolestaan johtaa kohti taloudellista kasvua ja lopulta kasvattaa myös maan bruttokansantuotetta. Tämä on hyvä pitää meilläkin mielessä ja nostaa tasa-arvo palvelumuotoilun keskiöön, sillä tasa-arvo ei ole keneltäkään pois, vaan se on ihan kaikkien etu.
Tarkoitus ei ole viedä miehiltä oikeuksia, vaan taata, että olisimme kaikki yhdenvertaisia. Kun naisten asema työmarkkinoilla paranee, on sillä suora vaikutus lapsiperheköyhyyden ja naisköyhyyden pienenemiseen ja siten naisten ja perheiden rahankäyttöön, joka puolestaan parantaa yritysten ja yhteiskunnan taloudellista tilannetta, ja näin ollen johtaa lopulta myös siis bruttokansantuotteen nousuun.
Parempi maailma tehdään yhdessä
Koska anti-gender-liike on joukko vahvasti organisoituneita ja rahoitettuja toimijoita, tulee myös kansainvälisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön olla vahvaa ja organisoitunutta. Suomen New Yorkin pysyvän edustuston suurlähettiläs Elina Kalkku totesikin, että nyt tarvitaan ”push back the push back movement” -tyyppistä ajattelua ja toimintaa. Emme voi jäädä laakereillemme lepäilemään ja olettaa, että saavutetut oikeudet ovat pysyviä. Mikäli pysymme hiljaa emmekä puolusta laajassa rintamassa ja aktiivisesti tyttöjen ja naisten sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, jälkipolvemme ovat samassa tilanteessa kuin missä Afganistan on nyt.
Osa YK:n jäsenmaista on jättänyt jäsenmaksunsa maksamatta, mikä aiheuttaa merkittävää vajetta YK:n rahavarantoihin ja siten sen toimintamahdollisuuksiin. Tämä on hälyttävää nykyisessä maailman poliittisessa tilanteessa. Siksi meitä ruohonjuuritason ihmisoikeuspuolustajia, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lähettiläitä tarvitaan entistä enemmän. Minna Canthin, Helvi Sipilän ja muiden tasa-arvon edelläkävijöiden hengessä haastan teidät kaikki puolustamaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Älkää olko hiljaa, vaan käyttäkää ääntänne ja puolustakaa naisten oikeuksia meillä ja muualla, jotta lapsillamme, tyttärillämme, olisi tasavertaisempi ja oikeudenmukaisempi maailma, jossa elää!
Jutta Hartikainen
