perjantai 5. kesäkuuta 2015
WOMENTO-mentoroinnilla naisten osaaminen käyttöön
Väestöliitto käynnisti vuonna 2011 maahanmuuttajanaisten työuramentoroinnin. Tavoitteena on luoda koulutetuille maahanmuuttajanaisille ammatillisia verkostoja ja tukea heidän kotoutumistaan, kielitaitoaan ja työllistymistään.
Suomeen muuttaneet koulutetut naiset ovat usein tulleet tänne perhesyistä. Naisen hyvinvoinnin kannalta on merkittävää, voiko hän käyttää uudessa maassa osaamistaan ja osallistua työmarkkinoille. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää tunnistaa ja hyödyntää täällä jo oleva osaaminen.
Suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikeaa päästä mukaan, jos ei ole työelämässä. Maahanmuuttajien työttömyys on noin kolminkertainen verrattuna suomalaisten työttömyyteen ja ero on vielä suurempi korkeakoulutettujen kohdalla.
Väestöliiton WOMENTO-hankkeen ydin on vapaaehtoisuuteen perustuva mentori-aktori- malli. Aktori on omalle alalleen työllistymään pyrkivä maahanmuuttajanainen ja mentori on samalla ammattialalla Suomessa työskentelevä tai vastaavan koulutuksen saanut nainen. Malli perustuu tasa- arvoisuuteen ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen kahden ammattilaisen välillä. Parityöskentelyä tuetaan ryhmätyöskentelyllä, jossa ajatuksia ja kokemuksia voidaan vaihtaa useamman henkilön kesken.
Hanke on ollut eritäin suosittu. Alkuvaiheen jälkeen sekä aktoreita että mentoreita on ilmoittautunut mukaan enemmän kuin on voitu ottaa. Maahanmuuttajanaiset kaipaavat ammatillisia verkostoja, jotka auttavat heitä eteenpäin. Suomalaisnaisten motiivina taas on halu tehdä jotain merkityksellistä ja jakaa ammatillista hiljaista tietoa.
Kyseessä on perinteisestä poikkeava vapaaehtoistyön muoto, joka ajallisesti rajallisena (noin yksi vuosi) on mahdollinen myös työelämässä oleville.
Mukana on ollut yhteensä yli 200 henkilöä pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Porvoossa.
Työllistymisen kannalta tulokset ovat erinomaisia. Noin kolmasosa koulutetuista maahanmuuttajanaisista työllistyi omalle alalleen, noin viidesosa sai omaa ammattiosaamistaan vastaavan harjoittelupaikan. Loput saivat koulutuspaikan, perustivat oman yrityksen tai onnistuivat hankkimaan apurahan tai pääsivät muuten tavoitteeseensa. Kaikki pitivät tärkeänä hankkeen tarjoamaa sosiaalista kanssakäymistä ja verkostoja. Kielitaito ja rohkeus käyttää suomen kieltä vahvistuivat ja sen myötä osallisuus suomalaiseen yhteiskuntaan parani.
Väestöliitto jatkaa hanketta, vaikka RAY:lta saatu tuki pieneni tänä vuonna hyvistä tuloksista huolimatta. Liitto toivoo, että WOMENTO -mentorointi leviäisi myös muiden organisaatioiden työkaluksi. Voisivatko Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset tarttua haasteeseen?
Helena Hiila-O’Brien
Helsingin Akateemisten Naiset ry:n puheenjohtaja
Väestöliiton toimitusjohtaja 2002 – 2014
lauantai 23. toukokuuta 2015
Aina vain automatisoidaan...
Helsingin aseman vessaankin pääsee pian vain kolikkoautomaatin avulla, kertoo
HS pikku-uutisessaan 23.5.2015. Mistähän vielä voisi keksiä keinoja tehdä
pienipalkkaisista työntekijöistä sosiaalitoimen asiakkaita tai ainakin
lisäpäitä työnhakijoiden kasvavaan joukkoon?
Kävimme pari viikkoa sitten Englannissa ja Skotlannissa. Pienelläkin metroasemalla oli lipunmyyjä ja vielä toinen henkilö neuvomassa matkailijoita. Juniakin kuljettivat ihan aidot ihmiset, ei robotit.
Jostain lehdestä luin tänään, että osa lähijunien matkustajista pelkää matkustamista ilta-aikaan. Ei niinkään junissa, vaan asemilla. Lipunmyyjä toisi turvaa.
Kovin harvassa ovat Suomessa kahvilat, joissa ostos tuodaan pöytään ja likaiset astiat korjataan pois. Liikeyritys säästää siirtämällä kulunsa yhteiskunnalle, sillä toimeentulo- ja vuokratukeen ei tarvitse paljon lisätä, kun jo voidaan palkata kahvila-apulainen.
En periaatteessa vie ainakaan maaseudun ABC-ruokaloissa astioitani itse telineeseen ja odotan, että minua tultaisiin moittimaan. Olen ajatellut silloin kysyä, pitäisikö minun myös tulla keittiöön tekemään salaatti! Maalla nuoren on kaupunkialueitakin vaikeampaa saada työtä ja siksi en halua viedä työtilaisuutta.
IKEA kertoo oikein seinällä ja ruoka ja kahvi ovat halvempaa siksi, että luotetaan itsepalveluun. Eli ei palkata ihmistä avuksi, vaikka erityisesti vanhukset ja monen lapsen kanssa liikkuvat sitä todella tarvitsevat. Olisin - ja uskon että moni muukin olisi - valmis maksamaan muutaman kymmensenttisen lisää annoksesta, jos tietäisin, että se tuo työpaikan jollekulle työttömälle.
Marja Liisa Toivanen
Vantaan Akateemiset Naiset
Kävimme pari viikkoa sitten Englannissa ja Skotlannissa. Pienelläkin metroasemalla oli lipunmyyjä ja vielä toinen henkilö neuvomassa matkailijoita. Juniakin kuljettivat ihan aidot ihmiset, ei robotit.
Jostain lehdestä luin tänään, että osa lähijunien matkustajista pelkää matkustamista ilta-aikaan. Ei niinkään junissa, vaan asemilla. Lipunmyyjä toisi turvaa.
Kovin harvassa ovat Suomessa kahvilat, joissa ostos tuodaan pöytään ja likaiset astiat korjataan pois. Liikeyritys säästää siirtämällä kulunsa yhteiskunnalle, sillä toimeentulo- ja vuokratukeen ei tarvitse paljon lisätä, kun jo voidaan palkata kahvila-apulainen.
En periaatteessa vie ainakaan maaseudun ABC-ruokaloissa astioitani itse telineeseen ja odotan, että minua tultaisiin moittimaan. Olen ajatellut silloin kysyä, pitäisikö minun myös tulla keittiöön tekemään salaatti! Maalla nuoren on kaupunkialueitakin vaikeampaa saada työtä ja siksi en halua viedä työtilaisuutta.
IKEA kertoo oikein seinällä ja ruoka ja kahvi ovat halvempaa siksi, että luotetaan itsepalveluun. Eli ei palkata ihmistä avuksi, vaikka erityisesti vanhukset ja monen lapsen kanssa liikkuvat sitä todella tarvitsevat. Olisin - ja uskon että moni muukin olisi - valmis maksamaan muutaman kymmensenttisen lisää annoksesta, jos tietäisin, että se tuo työpaikan jollekulle työttömälle.
Marja Liisa Toivanen
Vantaan Akateemiset Naiset
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Budget Cuts in Europe - Do Women Pay the Price Again?
THE INTERNATIONAL HELVI SIPILÄ SEMINAR series addresses challenging issues that affect women and their lives globally and locally in the 21st century. The first International Helvi Sipilä Seminar was organized at the CSW50 in 2006 by the Finnish Federation of University Women (FFUW) in collaboration with four other Finnish Women’s organizations to honor the work of Minister Helvi Sipilä.
At the CSW59, with the title Gender, Power and Economy, the seminar focused on the important role that women have in world economies. One of the seminar speakers was Dr. Päivi Mattila whose speech we publish here in full. In her presentation Budget Cuts in Europe – Do Women Pay the Price Again?, Päivi Mattila explored the negative impact of austerity measures, which are often carried out without proper analysis, on everyday lives of millions and how they increase women’s care responsibilities. Mattila points out that governments must be held accountable for their duty to ensure economic and social rights for all, and calls for leadership that recognizes and acknowledges old and new privileges and powers.
"Ladies and gentlemen, distinguished feminists,
Twenty years ago hope was in the air. It filled those of us who were lucky and privileged to participate in the Beijing conference and the nearby NGO Forum in Huaroi. As a young student and activist, I was one of those around 50 000 participants. With much emotion, I listened to Helvi Sipilä speak in the opening ceremony in the Beijing stadium. Later, I got to know her and learn from her, as so many others did.
Not only hope but also solidarity, the incredible stamina of women's rights activists and hard work has resulted in many gains. As governments agreed to do in Beijing, they have invested more on ensuring access of girls to primary education, maternal mortality has decreased in many places, and violence against women criminalised in many countries. These gains are meaningful and relevant, and can be celebrated.
But most of what was decided in Beijing in relation to women and economy, is missing even in the Governments' plans and strategies, not to talk about results or achievements. Yesterday, I was listening to the Governments' speeches in the General Assembly Hall here at the UN. Few, if any country explicitly mentioned women's economic and social rights, nor made commitments to respect these rights, for example by providing adequate basic services to all women and girls. This is even more concerning since an economic crisis is hitting hard on many regions of the world.
Worryingly, as confirmed by the UN Secretary-General's assesment report on the implementation of Beijing Platform of Action, economy seems to escape the gender equality talk and walk.
Today, other speakers, sisters from Belize and Mexico, will discuss their regions, so I will speak about what is happening in Europe. Difficult economic situation has led goverments across Europe to set in place strict austerity measures. Massive cuts on public spending are being carried out in the countries hardest hit, such as Greece, Spain and Portugal. This is, to some extent, understandable and inevitable. But once again, almost no prior assessments of how these measures affect different people, were made.
This is astonishing given that so much has been written about the negative impact on women of the Structural Adjument Programmes that were forced upon many so called developing countries in the 1980s. Economic and financial institutions and goverments should have learnt that cuts in public health services, in education, in electricity and in social protection impact women and men in different ways. Research has already shown - thanks heaven for feminist researchers - that the crisis in Europe has had significant gendered consequences. Women of different minorities, such as migrant women, disabled women or ethnic minorities have been particularly affected.
In Greece, the impact on human rights, was studied by the International Federation for Human Rights, our umberella organisation and the Hellenic League for Human Rights, our sister organisation in Greece. Central Bank of Europe, the IMF and the European Union governments provided loans to Greece against extreme austerity measures. The study showed that practically no analysis of potential consequences for human rights or gendered consequences was made before deciding on these structural measures.
In Greece, massive unemployment combined with cuts in basic services, led to unprecedented poverty rates and homelessness. While the situation led to an increased need for health care, cuts precisely in the health sector were among the heaviest, with devastating consequences. Because subsidised health insurance was cut from the unemployed, people simply could not afford health care nor medicine they would have needed. This led to a dire lack of hospital beds, causing estimated at least two hundred annual deaths. Malaria reappeared after many decades. Cuts on institutional care increased care responsibility at home, carried out by women more than men.
The study showed that these measures led to a clear violation of binding international human rights conventions, such as the CEDAW convention and Convention on Economic, Social and Cultural Rights. Many of the consequences in Greece were highly gendered and led to violations on women's rights, as has also been noted by the CEDAW committee.
How is it possible that the banker men -maybe there were some women too - were allowed to decide on measures which would clearly breach against agreed international human rights standards? Not only the Government of Greece but also other member states of the European Commission member and the IMF are bound by international human rights principles.
Curiously, while Greece had to cut spending in all sectors, cuts in its defence budget were relatively much lower than in health.
Of course, European countries have tried to mitigate the negative consequences of the economic crisis. One way has been job creation. However, job creation in several countries has concentrated on male-dominated sectors such as construction, not on female-dominated sectors such as health care or education.
In my own country, Finland, several legislative initiatives have been made during the past couple of years that would be detrimental to many women and children. There have been attempts to cut on the subjective right of children to public child care, fought by women's movement decades ago, and on child allowances. These iniatives have so far been rejected because of hard work of women's NGOs and women's rights advocates in the administration. But unfortunately they are likely to be tabled again.
Ladies and gentlemen, the economic measures implemented across Europe are not only about economic crisis. There are broad on-going shifts in Europe from relatively women-friendly welfare state logic to market-logic with, for example, increased privatisation of health care. This shift may have positive and negative consequences, and needs to be carefully analysed from a gender perspective. On a global scale, power appears to be escaping from politically elected institutions to corporations.
Also, concept like 'flexibility' within the labour markets has contradictory implications for women.
Flexible practices such as shorter working hours may make combination of work and family life easier. However, some labour market reforms to increase flexibility have meant, for example, that it easier to sack people or more difficult to breastfeed during the work day.
Do women lose on economic reforms and austerity measures? This is not a rhetorical question. Many women lose, but not all them, not all of us.
Since Beijing, the concepts of multiple discrimination and intersectionality, have helped us to understand how gender based discrimination intersects with discrimination based on class, ethnicity, religion, caste, age, being able or disabled, sexual orientation and so on. One of the lessons I have learnt during my almost 25 years of involvement, is that some women have their economic and social rights well established, but most do not. The major dividing line does not only go between countries of the global South and North, or North Europe and South Europe. There are poor women and rich women in all countries, just as there are poor and rich men. This is something we women have to acknowledge if we are to understand gender, power and economy and to fight injustice. A particular responsibility of us Northern women, including well-meaning NGOs, is to finally let go of the generalisation of 'Third world women'. Women of the South, cannot be described as one homogenous suffering mass, just like European women cannot be considered as one wealthy group.
Many women and men with higher income in Finland appear blind to the everyday realities of the poor. What may seem like a minor few euros cut in child allowance for some, equals to buying food for three days for others. A female minister responsible for social protection recently showed blatant ignorance of these realities by making a gross underestimation of how many people have a lower than average income in Finland. Blindness to economic inequality prevents true feminist change.
In Finland, elderly women on minimum pension, many women in single-parent households, large part of long-time unemployed women or women in atypical employment are poor, at least in economic terms. The income level of persons with immigrant background, but in particular immigrant women, is clearly lower than of so called native Finns.
We need to look beyond the average. A pan-European study showed that older migrant women and disabled women have greater difficulties in access to health services that they are in principle entitled to. Girls of the Roma minority have very little possibility to attend primary education in several European countries. The Governments must provide basic services to everyone. If they fail to do so, they must be held accountable.
Sisters and brothers, we must get hold of the economic and financial institutions, we must confront the finance ministries with our demands just as we have successfully pushed so many other ministries, in other sectors. We must bring feminist struggles into those tables where financial decisions are being made.
Friends, there are three important documents in my hand: Beijing platform of action, the Convention on Economic, Social and Cultural rights, and the Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women. They are jewels, but their full potential has yet to be achieved. I believe something we can do more effectively as non-governmental organisations, is to challenge the governments by bringing more cases of potential violations of economic and social rights against them. Of course, human rights and women rights groups are doing this already. We are also using regional human rights instruments such as the European Social Charter, but I believe this work can be enhanced. The governments must ensure that the human rights structures here at the UN have proper resources. Otherwise, the beautiful human rights will not be effective.
While we speak here in this seminar, organised to honour Helvi Sipilä and her work, Governments are renewing their commitment to Beijing Platform of Action in the General Assembly hall. That is fine and necessary. But, the governments and their economic advisers should also read the Platform of Action, including sections on 'poverty' and 'economy' more carefully. I know they busy, but so are we.
Good news, my friends. Women are on the streets again. For example, in Greece and Spain, people are marching in masses against the consequences of austerity measures. As a diverse women's movement, we have to make sure that such resistance has a strong women's rights angle. We have the knowledge of how to push through issues that no one likes first. Social and economic rights are human rights, and they belong to all women and girls. Thank you."
Päivi Mattila
New York 12 March 2015
At the CSW59, with the title Gender, Power and Economy, the seminar focused on the important role that women have in world economies. One of the seminar speakers was Dr. Päivi Mattila whose speech we publish here in full. In her presentation Budget Cuts in Europe – Do Women Pay the Price Again?, Päivi Mattila explored the negative impact of austerity measures, which are often carried out without proper analysis, on everyday lives of millions and how they increase women’s care responsibilities. Mattila points out that governments must be held accountable for their duty to ensure economic and social rights for all, and calls for leadership that recognizes and acknowledges old and new privileges and powers.
"Ladies and gentlemen, distinguished feminists,
Twenty years ago hope was in the air. It filled those of us who were lucky and privileged to participate in the Beijing conference and the nearby NGO Forum in Huaroi. As a young student and activist, I was one of those around 50 000 participants. With much emotion, I listened to Helvi Sipilä speak in the opening ceremony in the Beijing stadium. Later, I got to know her and learn from her, as so many others did.
Not only hope but also solidarity, the incredible stamina of women's rights activists and hard work has resulted in many gains. As governments agreed to do in Beijing, they have invested more on ensuring access of girls to primary education, maternal mortality has decreased in many places, and violence against women criminalised in many countries. These gains are meaningful and relevant, and can be celebrated.
But most of what was decided in Beijing in relation to women and economy, is missing even in the Governments' plans and strategies, not to talk about results or achievements. Yesterday, I was listening to the Governments' speeches in the General Assembly Hall here at the UN. Few, if any country explicitly mentioned women's economic and social rights, nor made commitments to respect these rights, for example by providing adequate basic services to all women and girls. This is even more concerning since an economic crisis is hitting hard on many regions of the world.
Worryingly, as confirmed by the UN Secretary-General's assesment report on the implementation of Beijing Platform of Action, economy seems to escape the gender equality talk and walk.
Today, other speakers, sisters from Belize and Mexico, will discuss their regions, so I will speak about what is happening in Europe. Difficult economic situation has led goverments across Europe to set in place strict austerity measures. Massive cuts on public spending are being carried out in the countries hardest hit, such as Greece, Spain and Portugal. This is, to some extent, understandable and inevitable. But once again, almost no prior assessments of how these measures affect different people, were made.
This is astonishing given that so much has been written about the negative impact on women of the Structural Adjument Programmes that were forced upon many so called developing countries in the 1980s. Economic and financial institutions and goverments should have learnt that cuts in public health services, in education, in electricity and in social protection impact women and men in different ways. Research has already shown - thanks heaven for feminist researchers - that the crisis in Europe has had significant gendered consequences. Women of different minorities, such as migrant women, disabled women or ethnic minorities have been particularly affected.
In Greece, the impact on human rights, was studied by the International Federation for Human Rights, our umberella organisation and the Hellenic League for Human Rights, our sister organisation in Greece. Central Bank of Europe, the IMF and the European Union governments provided loans to Greece against extreme austerity measures. The study showed that practically no analysis of potential consequences for human rights or gendered consequences was made before deciding on these structural measures.
In Greece, massive unemployment combined with cuts in basic services, led to unprecedented poverty rates and homelessness. While the situation led to an increased need for health care, cuts precisely in the health sector were among the heaviest, with devastating consequences. Because subsidised health insurance was cut from the unemployed, people simply could not afford health care nor medicine they would have needed. This led to a dire lack of hospital beds, causing estimated at least two hundred annual deaths. Malaria reappeared after many decades. Cuts on institutional care increased care responsibility at home, carried out by women more than men.
The study showed that these measures led to a clear violation of binding international human rights conventions, such as the CEDAW convention and Convention on Economic, Social and Cultural Rights. Many of the consequences in Greece were highly gendered and led to violations on women's rights, as has also been noted by the CEDAW committee.
How is it possible that the banker men -maybe there were some women too - were allowed to decide on measures which would clearly breach against agreed international human rights standards? Not only the Government of Greece but also other member states of the European Commission member and the IMF are bound by international human rights principles.
Curiously, while Greece had to cut spending in all sectors, cuts in its defence budget were relatively much lower than in health.
Of course, European countries have tried to mitigate the negative consequences of the economic crisis. One way has been job creation. However, job creation in several countries has concentrated on male-dominated sectors such as construction, not on female-dominated sectors such as health care or education.
In my own country, Finland, several legislative initiatives have been made during the past couple of years that would be detrimental to many women and children. There have been attempts to cut on the subjective right of children to public child care, fought by women's movement decades ago, and on child allowances. These iniatives have so far been rejected because of hard work of women's NGOs and women's rights advocates in the administration. But unfortunately they are likely to be tabled again.
Ladies and gentlemen, the economic measures implemented across Europe are not only about economic crisis. There are broad on-going shifts in Europe from relatively women-friendly welfare state logic to market-logic with, for example, increased privatisation of health care. This shift may have positive and negative consequences, and needs to be carefully analysed from a gender perspective. On a global scale, power appears to be escaping from politically elected institutions to corporations.
Also, concept like 'flexibility' within the labour markets has contradictory implications for women.
Flexible practices such as shorter working hours may make combination of work and family life easier. However, some labour market reforms to increase flexibility have meant, for example, that it easier to sack people or more difficult to breastfeed during the work day.
Do women lose on economic reforms and austerity measures? This is not a rhetorical question. Many women lose, but not all them, not all of us.
Since Beijing, the concepts of multiple discrimination and intersectionality, have helped us to understand how gender based discrimination intersects with discrimination based on class, ethnicity, religion, caste, age, being able or disabled, sexual orientation and so on. One of the lessons I have learnt during my almost 25 years of involvement, is that some women have their economic and social rights well established, but most do not. The major dividing line does not only go between countries of the global South and North, or North Europe and South Europe. There are poor women and rich women in all countries, just as there are poor and rich men. This is something we women have to acknowledge if we are to understand gender, power and economy and to fight injustice. A particular responsibility of us Northern women, including well-meaning NGOs, is to finally let go of the generalisation of 'Third world women'. Women of the South, cannot be described as one homogenous suffering mass, just like European women cannot be considered as one wealthy group.
Many women and men with higher income in Finland appear blind to the everyday realities of the poor. What may seem like a minor few euros cut in child allowance for some, equals to buying food for three days for others. A female minister responsible for social protection recently showed blatant ignorance of these realities by making a gross underestimation of how many people have a lower than average income in Finland. Blindness to economic inequality prevents true feminist change.
In Finland, elderly women on minimum pension, many women in single-parent households, large part of long-time unemployed women or women in atypical employment are poor, at least in economic terms. The income level of persons with immigrant background, but in particular immigrant women, is clearly lower than of so called native Finns.
We need to look beyond the average. A pan-European study showed that older migrant women and disabled women have greater difficulties in access to health services that they are in principle entitled to. Girls of the Roma minority have very little possibility to attend primary education in several European countries. The Governments must provide basic services to everyone. If they fail to do so, they must be held accountable.
Sisters and brothers, we must get hold of the economic and financial institutions, we must confront the finance ministries with our demands just as we have successfully pushed so many other ministries, in other sectors. We must bring feminist struggles into those tables where financial decisions are being made.
Friends, there are three important documents in my hand: Beijing platform of action, the Convention on Economic, Social and Cultural rights, and the Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women. They are jewels, but their full potential has yet to be achieved. I believe something we can do more effectively as non-governmental organisations, is to challenge the governments by bringing more cases of potential violations of economic and social rights against them. Of course, human rights and women rights groups are doing this already. We are also using regional human rights instruments such as the European Social Charter, but I believe this work can be enhanced. The governments must ensure that the human rights structures here at the UN have proper resources. Otherwise, the beautiful human rights will not be effective.
While we speak here in this seminar, organised to honour Helvi Sipilä and her work, Governments are renewing their commitment to Beijing Platform of Action in the General Assembly hall. That is fine and necessary. But, the governments and their economic advisers should also read the Platform of Action, including sections on 'poverty' and 'economy' more carefully. I know they busy, but so are we.
Good news, my friends. Women are on the streets again. For example, in Greece and Spain, people are marching in masses against the consequences of austerity measures. As a diverse women's movement, we have to make sure that such resistance has a strong women's rights angle. We have the knowledge of how to push through issues that no one likes first. Social and economic rights are human rights, and they belong to all women and girls. Thank you."
Päivi Mattila
New York 12 March 2015
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Oppia Ruotsista: Yhteistoiminnalliset menetelmät koulutuksen kehittämisessä
Ovannåkersin kunnassa on asukkaita 11 417. Tämä Ruotsin pienkunta on elinkeinorakenteeltaan vahvasti teollisuus- ja pienyritysvaltainen. Kunta onkin panostanut yrittäjyysmyönteiseen ilmaston luomiseen ja yrittää edelleen houkutella lisää yrittäjiä ja investointihalukkaita sijoittajia kuntaan.
Ovannåkers panostaa myös koulutukseen. Kunta aloitti yhteistyöprojektin kahden Gävlen korkeakoulun tutkijan ja Alfakoulun välillä 2012, ja projektia jatkettiin ainakin vuoteen 2015 saakka. Projektin toimintatavat ja teoreettinen pohja mukailee variaatioteoriaan pohjautuvaa Learning study -oppimismenetelmää, toimintatapatutkimusta tai yhteistoiminnallista oppimista. Näissä opetusmenetelmissä oppiminen mielletään jaksotetuksi prosessiksi, jossa opetus ja oppilaiden oppiminen luovat edellytykset suunnitteluun, vaikutusten arviointiin, dokumentointiin ja kehitystyöhön. Kaiken tämän tarkoituksena on muuttaa opetuksen ja oppimisen toimintatapoja positiiviseen yrittäjämäiseen oppimisen suuntaan.
Mielenkiintoista Ovannåkersin projektissa on se, että se toteutettiin kahden oppiaineen välillä - matematiikan ja biologian. Projektin tutkimuskohteena ovat kuudennen luokan oppilaat ja tiiviisti yhteistyössä heitä opettavat luokanopettajat. Oppiminen kouluissa ei tapahdu ainejakoisesti, vaan se voidaan liittää kahden oppiaineen väliseksi oppimisprosessiksi, joka puolestaan lisää opettajien välistä yhteistyötä sekä oppilaan ja opettajan oppimista. Tällaista oppimisen mallia tukee myös tuleva oma opetussuunnitelmamme, jossa oppilaiden oppiminen ja yhteistyö on nostettu opetussuunnitelman keskiöön. Näin ollen se voisi olla malli oppilaan laaja-alaisesta oppimisesta ja osaamisesta, jota opetussuunnitelmamme korostaa. Mallia voitaisiin myös osin soveltaa tutkimaani Yrityskylä-oppimiskonseptiin, jossa ainakin yhtenäiskouluissa aineenopettajan ja luokanopettajan yhteistyötä voitaisiin kehittää.
Projektin kuvaus
Kahden oppiaineen ja yliopiston tutkijoiden (matematiikka ja biologia) ja luokanopettajien projektin kuvaus noudattaa seuraavaa toimintatutkimuksen sykliä:
1. Määritellään mitä teemme ja missä voisimme parantaa opetusta ja oppimista.
2. Miten arvioidaan projektin etenemistä ja opetuksen tuloksia?
3. Miten toteutetaan oppimisyhteistyötä?
4. Miten kehitetään eri käytäntöjen ja yhteyksien ymmärtämistä? Miten taataan oppilaan aktiivinen osallistuminen, uudet ohjauspuitteet ja panostukset osaamiseen ja jatkuvaan tutkimus- ja kehitystyöhön.
5. Uusien kysymysten kehittäminen. Huomioitavaa on että edellä mainittu kuvaus on jatkuva sykli, oppimisprosessi.
2. Miten arvioidaan projektin etenemistä ja opetuksen tuloksia?
3. Miten toteutetaan oppimisyhteistyötä?
4. Miten kehitetään eri käytäntöjen ja yhteyksien ymmärtämistä? Miten taataan oppilaan aktiivinen osallistuminen, uudet ohjauspuitteet ja panostukset osaamiseen ja jatkuvaan tutkimus- ja kehitystyöhön.
5. Uusien kysymysten kehittäminen. Huomioitavaa on että edellä mainittu kuvaus on jatkuva sykli, oppimisprosessi.
Projektin läpivienti ja alustavat keskustelut kouluissa
Aluksi opettajat kuvailivat tutkijoille, miten he opettavat kuudesluokkalaisia biologiassa ja matematiikassa. Lisäksi he kertoivat, miten oppilaat ymmärsivät eri yhteydet, esimerkiksi matematiikan ja algebran välisen yhteyden ja mitkä kohdat olivat ongelmakohtia oppilaiden oppimisessa.
Seuraavassa vaiheessa opettajille esiteltiin Australiassa kehitelty suunnittelutyökalu Content Representation (CoRe). Tämän suunnittelutyökalun tavoitteena on kohdistaa sitä käyttävien opettajien huomio oikeisiin asioihin oppimisessa. CoRe työkalu sisältää joukon kysymyksiä, jotka nostavat esiin tärkeitä opetusnäkökulmia oppimisessa.
1. Mitä oppilaiden pitäisi ymmärtää?
2. Miksi oppilaiden on tärkeää osata tämä?
3. Mitä osia asiasta oppilaiden ei vielä tarvitse tietää?
4. Tuntuuko jokin asia esim. käsitteen opetuksessa vaikealta määrittää tai kuvata?
5. Miten selvität oppilaiden mielikuvan ja näkemyksen käsitteistä?
Tämän jälkeen opettajat kirjaavat ajatuksensa yhteen suunnittelumuistioon.
Seuraavassa vaiheessa opettajat olivat jatkuvassa yhteydessä projektin tutkijoiden kanssa. Opettajat suunnittelivat yhdessä opetuksen vaiheittaisen etenemisen ja käsitteiden oikea-aikaisen selvittämisen biologiassa ja matematiikassa. Ryhmä selvitti keskenään kysymykset, jotka tuottivat vaikeuksia ja joissa opettajat kokivat vaikeuksia. Erilaisin testein mitattiin oppilaiden osaamista ennen ja jälkeen opetuksen. Matematiikan ja biologian opetus oli samaa mitä ennenkin, mutta sen suunnitteluun ja palautteen keräämiseen panostettiin jatkuvana prosessina työryhmässä.
Tutkimusryhmä ja yliopiston opettajat kokoontuivat vuoden kuluessa useita kertoja keskustelemaan tuloksista ja menetelmistä. Kaikki keskustelut nauhoitettiin ja nauhojen perusteella laadittiin muistio projektin käytettäväksi.
Projektin arviointi
Projektia arvioitiin mukana oleville opettajille tehdyn kyselyn ja analysoinnin perusteella. Tulokset otettiin huomioon seuraavalla kerralla opetusohjelmassa. Yhteistyötä päätettiin jatkaa painottaen oppilaiden kykyjen ja valmiuksien kehittämistä ja arvioimista opetussuunnitelmien keskeisissä osissa.
Projektin arvioimiseksi haluttiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Mitä opettajat pitivät tärkeänä projektin toteutuksessa?
Miten opettajat katsoivat projektin vaikuttaneen heidän opetusmenetelmiin ja oppilaiden oppimistuloksiin?
Projektin pidettiin hyvin tärkeänä jatkokoulutuksen, tekniikan, opettajien ja tutkijoiden ja rehtoreiden yhteistyössä. Samoin pidettiin tärkeänä tulosten mittaamisessa kehiteltyjä menetelmiä. Kun oppimistulokset ja opetusmenetelmät paranivat, koettiin projekti luonnollisesti merkittäväksi. Hyvänä pidettiin myös sitä, että projekti nidottiin yhteen luonnontieteen ja tekniikan jatkokoulutukseen. Koska tutkijat kouluttivat opettajia vaikeaksi todetuissa kohdissa opetussuunnitelmassa, saatiin heti avuksi tutkijoiden uusia menetelmiä ja ideoita.
Suunnittelutyökalut (CoRe) koettiin aluksi vaikeina, kun opettajat eivät tienneet miten niitä käytetään. Kuitenkin todettiin, että ilman niitä ei olisi päästy yhtä hyviin tuloksiin.
Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että rehtorit antoivat hankkeelle organisatorista tukea.
Projektin vaikuttavuus
Opettajat olivat tyytyväisiä kollegiaalisen yhteistyön vahvistumisesta ja ennestään hyvä yhteistyö parani entisestään. Hanke loi mallin tulevaisuuden yhteistyölle. Projekti auttoi opettajia vahvistamaan omaa osaamistaan edustamissaan aineissa, mm. jatkokoulutuksen kautta. Tämä on lisännyt heidän uskoaan omaan itseensä ja parantanut opetusta. Nekin opettajat, jotka eivät osallistuneet koulutukseen tai projektiin, saivat tukea osallistumalla ainekohtaisiin keskusteluihin ja tutustumalla sisältöihin ja opetusstrategioihin. Projektin mukana tietoisuus esillä olevista aineista parani ja opettajat saivat tietoa testeistä ja opetusmenetelmistä.
Projekti
a) lisäsi kollegiaalista yhteistyötä, jatkuva kehittämisen malli
b) lisäsi aineosaamista opetuksessa ja lisäsi itseluottamusta opetettavasta aineesta
c) paransi tietoa oppilaiden oppimisesta
d) paransi oppilaiden motivaatiota ja oppimistuloksia
e) paransi tietoisuutta eri oppiaineiden käsitteistä, kehityskulusta matematiikassa ja biologiassa.
Esimerkkejä oppilaiden ja opettajien oppimisesta
Opettajien mielestä edistyminen biologiassa oli vaikeampaa kuin matematiikassa. Esimerkiksi fotosynteesin ymmärtäminen vaatii tietoa kaasuista. Kaasujen ymmärtämistä selviteltiin mm. etsimällä tietoa netistä ennen ja jälkeen testejä. Asiaa valaistiin mm. valokuvalla tyhjästä ja täydestä ilmapallosta kiinnitettynä vaakaan.
Loppuarvioinnissa tarvittiin useita tekijöitä onnistuneen hankkeen läpiviemiseksi, ennen kaikkea yhteistyötä opettajien ja tutkijoiden ja oppilaiden välillä.
Opettajien osaaminen ja aineenhallinta kehittyi. He saivat uuden mallin kehittää opetusta ja oppimista. Oppilaat saivat paremman käsityksen opetuksesta ja eri aineisiin liittyvistä käsitteistä ja ennen kaikkea oppilaat saivat käsityksen omasta oppimisestaan.
Yhteenvetona opettajatiimi kirjasi: ”Tutkijoiden tapaaminen ja selkeä agenda ovat tarjonneet positiivisen panoksen päivittäiseen työhömme. Tutkijoiden pitämistä miniluennoista ja seminaareista on ollut meille hyötyä. Jatkamme projektin tapaan työmateriaalin dokumentoimista ja pidämme hanketta käynnissä. Se on meille kultakaivos tulevaisuuttakin ajatellen. Kollegiaalinen opetusyhteistyö on tulevaisuuden tekijä ja tuntuu hyvältä osallistua yhteistyöhän. Saamme jakaa ideoita ja pyrimme yhdessä ratkaisemaan tulevia ongelmia.”
Tutkijoiden näkemyksiä projektista
Tutkijoille hanke on osoittanut, miten eri aineiden kesken tehtävä yhteistyö voi tuoda uusia toimintatapoja sekä parantaa oppimistuloksia ja aineenhallintaa, vaikkakin oppiaineet olisivatkin näennäisesti etäällä toisistaan. Tämä malli perustuu yliopiston tutkijoiden ja käytännön opettajien väliseen yhteistyöhön ja yhdessä oppimiseen.
Mielestäni malli tukee tutkijoiden ja opettajien välistä yhteistyötä ja on loistava esimerkki tutkimustiedon jalkauttamisesta käytännön koulutyöhön. Huomioitavaa on myös se, että projekti ei maksanut koululle mitään. Toivon tällaisia malleja myös Suomeen joka koulutustasolla!
FT, KL Auli Ojala
FT, KL Auli Ojala
Kirjoittaja työskentelee Tampereen perusopetuksen hallinnossa Yrityskylä -tutkijana.
Lähteet:
Artikkeli perustuu Gävlen korkeakoulusta saatuun aineistoon ja keskusteluihin projektin tutkijoiden kanssa joulukuussa 2014. Projektiryhmään kuuluivat Iiris Attorps (matem.tutkija), Maria Borg, Cristina Davidsson, Marianna Ericson, Linda Gollas, Lillemor Hjalmarsson, Eva Kellner (biologian tutkija), Bodi Kvick, Caroline Nilsson, Helen Strömberg ja Anna Sjöström.
Loughran,J.J., Muhlhall,P., & Berry, A. (2004) In serach of pedagogical content knowledge in science:developing ways of articulating and documenting professional practice. Journal of Research in Science Teaching 4 (4).
Persson, A. (2008) Så gör vi I Ovannåkers kommun. Nämnaren 2008:2.
Rönnerman, K. (2012) Aktionsforskning i praktiken – förskola och skola på vetenskaplig grund. Lund: Studentlitteratur.
Timperley, H. (2013) Det professionella lärandets inneboende kraft. Lund: Studentlitteratur.
Loughran,J.J., Muhlhall,P., & Berry, A. (2004) In serach of pedagogical content knowledge in science:developing ways of articulating and documenting professional practice. Journal of Research in Science Teaching 4 (4).
Persson, A. (2008) Så gör vi I Ovannåkers kommun. Nämnaren 2008:2.
Rönnerman, K. (2012) Aktionsforskning i praktiken – förskola och skola på vetenskaplig grund. Lund: Studentlitteratur.
Timperley, H. (2013) Det professionella lärandets inneboende kraft. Lund: Studentlitteratur.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Imaamien yliopistokoulutus tukisi maahanmuuttajien kotoutumista
Miksi kotoutuminen kangertelee Suomessa? Ongelmaa ihmetellään lehdissä ja siitä puhutaan eri yhteyksissä. Luetaan yhdessä -verkoston opetusryhmissä näemme läheltä monia syitä. Koulutukseen on vaikeaa päästä heti maahan tultua, jolloin motivaatio on suurimmillaan. Ennen kotoutumislain voimaantuloa tulleet ovat toivottomassa tilanteessa, sillä vähäiset koulutuspaikat täyttyvät heillä, joille on tehty uuden lain edellyttämä kotoutumissuunnitelma. Perheelliselle koulutukseen pääsy voi tuottaa ikävän yllätyksen: opintotuki on pienempi kuin toimeentulotuki. Kummalliselta tuntuu myös vaatimus, johon olen viime aikoina törmännyt: kielenopetukseen päässeen tulisi ottaa opintolainaa! Kun mahdollinen – ja usein heikosti palkattu – työpaikka on vuosien päässä, lainasumma ehtii kasvaa niin suureksi, että siitä ei selviä. Menevätkö silloin luottotiedot?
Toisenlainenkin uhkakuva estää kotoutumista. Vieraissa
oloissa oma tuttu uskonto tuo turvaa. Olisi tietenkin hienoa, jos imaamit
voisivat tukea koulutukseen lähtijöitä. Olen varma, että näin myös tapahtuu,
mutta valitettavasti olen törmännyt toisenlaiseenkin ajatteluun: ”Ei meidän
naiset tarvitse suomen kielen taitoa, he synnyttävät ja kasvattavat lapsia”. Yhteyksiä
suomalaisiin naisiin ei näin ajatellessa pidetä toivottavina.
Tätä taustaa vasten on enemmän kuin ilahduttavaa keskustelu
imaamien yliopistokoulutuksesta Suomessa. Sen avasi jokin aika sitten Lundissa
työskentelevä professori Mika Vähäkangas. Toissapäivän (22.1.15) HS:ssä
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani Ismo Dunderberg sanoo, että
imaamien kouluttamiseen yliopistossa ei ole estettä ja jatkaa: "Tiedekunnan
tutkimus ja opetus eivät rajoitu kristilliseen traditioon, vaan tavoitteena on
kasvattaa uskonnon asiantuntijoita yleensä. Akateeminen islamin koulutus voisi
myös edistää uskontojen rauhanomaista dialogia ja sitä kautta
yhteiskuntarauhaa".
Jutussa on haastateltu myös Suomen
islamilaisia johtavaa imaami Anas Hajjaria, joka pitää koulutusta mahdollisena,
mutta toteaa, että koulutus voitaisiin toteuttaa myös Marokon tai Egyptin
islamilaisissa yliopistoissa. Mielestäni koko asia vesittyy, jos koulutus
viedään pois Suomesta tai Pohjoismaista. Ymmärrän toki, että imaamilta
edellytetään Hajjarin sanoin Koraanin opiskelua, sen lukemista ja
ulkomuistamista sekä tutustumista muun muassa profeetan perimätieto-oppiin ja
logiikkaan. Arabian kielen taidon pitää lisäksi olla erinomainen. Olkoon näin.
Maahanmuuttajien kotoutumista tukisi imaami, joka lisäksi tuntisi muita
uskontoja, ymmärtäisi suomalaista kulttuuria ja lainsäädäntöä ja osaisi suhtautua kriittisesti
kaikkeen saamaansa tietoon.
Marja Liisa Toivanen
torstai 18. joulukuuta 2014
Toisen asteen koulutus myllerryksessä
Viime aikoina tapetilla on ollut lukion ja ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmät ja rakenteellista kehittämistä koskevat uudistukset. Samalla koulutuksen järjestelmäverkkoa uudistetaan ja tiivistetään. Kyseessä on suomalaisen koulutusjärjestelmän historian mittavimmista muutoksista, jolla pyritään paitsi säästöihin, myös pedagogisiin uudistuksiin.
Uudessa rahoituslainsäädännössä palkitaan tuloksellisuudesta. Koulutuksen järjestäjien on siis rakennettava tutkintoja, joilla työllistytään. Käytännössä tämä tarkoittaa yksilöllisiä etenemispolkuja, erilaisista osaamisista joustavasti koottuja tutkintoja; näkökulmana työllistyminen. Työssä oppimista lisätään ja ennen kaikkea tarvitaan aiempaa enemmän dialogia työelämän ja koulutuksen kesken kaikilla toisen asteen koulutuksen tasoilla.
Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen lukiokoulutuksen uudesta tuntijaosta 13.11.2014. Uusissa tavoitteissa korostuvat: ajattelun taidot, oppimaan oppimisen taidot, ongelmanratkaisu, kriittinen ajattelu ja luovuus sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Tämän lisäksi uudessa tuntijaossa korostuvat tiedonhankinta, hallinta- ja tietotekniset taidot. Myös yrittäjätaidot ja työelämätaidot painottuvat lukion uudessa tuntijaossa.
Tärkeäksi taidoksi nostan oppimisen motivaation ja oppimaan oppimisen taidot. Lukiolaisen on tiedettävä miksi hän opiskelee lukiossa, mitä taitoja tarvitaan jatko-opinnoissa ja työelämässä ja minne hän aikoo jatkokouluttautua. Oppimisen tulee olla nuoren kannalta merkityksellistä, toisaalta vaativaa, jotta oppimisen motivaatio herää.
Myös tiedonhankinta-, hallinta- ja tietoteknisiä taitoja tarvitaan niin jatko-opinnoissa kuin työelämässäkin. Nämä kaikki ovat tärkeitä taitoja ja niiden saavuttaminen haastaa lukion uudistamaan pedagogiikkaansa mm. siten, että opettajien välinen yhteistyö lisääntyy (oppiainerajat ylittävät yhteiset kurssit ja teema-alueet) ja koulun toimintaympäristön muutokset huomioidaan aikaisempaa paremmin opetuksessa, oppimisessa ja opinto-ohjauksessa.
Itse lukion tuntijakoon tehdyt muutokset ovat vähäisiä. Tuntijaon uudistukset ovat pieniä verrattuna esimerkiksi peruskoulun tuntijakoon. Peruskoulunhan tuntijaon aikaväli on noin kymmenen vuotta. Uusi lukion tuntijako astuu voimaan 1.8.2016 ja joulukuussa avataan palauteverkkokysely tuntijaosta osoitteessa: http://www.minedu.fi Ministeriön kotisivua kannattaa seurata ja osallistua kyselyyn.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kaikille avoin Tulevaisuuden peruskoulu -keskustelutilaisuus järjestettiin Tampereella 2.12.2014 Tampereen yliopisto normaalikoulussa. Aiheena oli joustavat opetusjärjestelyt.
Tulevaisuuden peruskoulu -kehittämishankkeen tavoitteena on selvittää perusopetuksen nykytilaa ja oppimistulosten heikkenemisen syitä, kaventaa tyttöjen ja poikien oppimistulosten eroja ja löytää keinoja oppilaiden kouluviihtyvyyden ja motivaation parantamiseen.
Hankkeessa toteutettiin syksyllä laaja verkkokysely, johon vastasi lähes 7000 vanhempaa, oppilasta ja opettajaa. Vastaajista 25 % oli opettajia ja 45 % huoltajia. Vastauksissa ilmenneitä huolenaiheita ovat: osaamistason lasku, PISA-tulosten lasku, erityisesti matematiikan osalta, ja opettajien osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus sekä pienempi ryhmäkoko.
Syitä erityisesti osaamistason laskuun haettiin koulun ulkopuolelta, yhteiskunnallisesta muutoksesta, koulun rakenteista ja koulun merkityksen vähenemisenä nuorten elämässä. Koulu ei ole enää samanlainen nuoren itsensä toteuttamisen foorumi kuin aiemmin.
Tampereen tilaisuudessa rehtorin puheenvuoron piti Esa Parkkali Juhannuskylän koulusta. Hän esitteli joustavia opetusjärjestelyjä peruskoulussa. Aluerehtori Päivi Laukkanen puolestaan puhui oppimisen muutoksesta ja ilmiömäisestä oppimisesta. Oppilaan ja opettajan puheenvuorot tulivat Pohjois-Hervannan koulusta. Molemmat puheenvuorot korostivat tieto- ja viestintätekniikan osaamista ja sen kehittämistä tulevaisuuden peruskoulun oppimisen taidoissa.
Aiemmin vastaavanlaisia aiheiltaan erilaisia tilaisuuksia on järjestetty Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Porissa aiheena oli: tehostettu ja erityinen tuki sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Joensuussa aiheena oli puolestaan opettajien perus- ja täydennyskoulutus. Tulevaisuuden peruskoulu -hankkeen loppuraportti ilmestyy ensi vuoden alkupuolella, jolloin jokainen meistä voi lukea hankkeen tuloksista ja tutustua visioihin tulevaisuuden peruskoulusta.
FT, KL Auli Ojala
Kirjoittaja toimii Yrityskylä-tutkijana Tampereen perusopetuksen hallinnossa
(auojala[a]saunalahti.fi)
Uudessa rahoituslainsäädännössä palkitaan tuloksellisuudesta. Koulutuksen järjestäjien on siis rakennettava tutkintoja, joilla työllistytään. Käytännössä tämä tarkoittaa yksilöllisiä etenemispolkuja, erilaisista osaamisista joustavasti koottuja tutkintoja; näkökulmana työllistyminen. Työssä oppimista lisätään ja ennen kaikkea tarvitaan aiempaa enemmän dialogia työelämän ja koulutuksen kesken kaikilla toisen asteen koulutuksen tasoilla.
Lukion tuntijako
Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen lukiokoulutuksen uudesta tuntijaosta 13.11.2014. Uusissa tavoitteissa korostuvat: ajattelun taidot, oppimaan oppimisen taidot, ongelmanratkaisu, kriittinen ajattelu ja luovuus sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Tämän lisäksi uudessa tuntijaossa korostuvat tiedonhankinta, hallinta- ja tietotekniset taidot. Myös yrittäjätaidot ja työelämätaidot painottuvat lukion uudessa tuntijaossa.
Tärkeäksi taidoksi nostan oppimisen motivaation ja oppimaan oppimisen taidot. Lukiolaisen on tiedettävä miksi hän opiskelee lukiossa, mitä taitoja tarvitaan jatko-opinnoissa ja työelämässä ja minne hän aikoo jatkokouluttautua. Oppimisen tulee olla nuoren kannalta merkityksellistä, toisaalta vaativaa, jotta oppimisen motivaatio herää.
Myös tiedonhankinta-, hallinta- ja tietoteknisiä taitoja tarvitaan niin jatko-opinnoissa kuin työelämässäkin. Nämä kaikki ovat tärkeitä taitoja ja niiden saavuttaminen haastaa lukion uudistamaan pedagogiikkaansa mm. siten, että opettajien välinen yhteistyö lisääntyy (oppiainerajat ylittävät yhteiset kurssit ja teema-alueet) ja koulun toimintaympäristön muutokset huomioidaan aikaisempaa paremmin opetuksessa, oppimisessa ja opinto-ohjauksessa.
Itse lukion tuntijakoon tehdyt muutokset ovat vähäisiä. Tuntijaon uudistukset ovat pieniä verrattuna esimerkiksi peruskoulun tuntijakoon. Peruskoulunhan tuntijaon aikaväli on noin kymmenen vuotta. Uusi lukion tuntijako astuu voimaan 1.8.2016 ja joulukuussa avataan palauteverkkokysely tuntijaosta osoitteessa: http://www.minedu.fi Ministeriön kotisivua kannattaa seurata ja osallistua kyselyyn.
Tulevaisuuden peruskoulu -hankkeen keskustelutilaisuus Tampereella
Opetus- ja kulttuuriministeriön kaikille avoin Tulevaisuuden peruskoulu -keskustelutilaisuus järjestettiin Tampereella 2.12.2014 Tampereen yliopisto normaalikoulussa. Aiheena oli joustavat opetusjärjestelyt.
Tulevaisuuden peruskoulu -kehittämishankkeen tavoitteena on selvittää perusopetuksen nykytilaa ja oppimistulosten heikkenemisen syitä, kaventaa tyttöjen ja poikien oppimistulosten eroja ja löytää keinoja oppilaiden kouluviihtyvyyden ja motivaation parantamiseen.
Hankkeessa toteutettiin syksyllä laaja verkkokysely, johon vastasi lähes 7000 vanhempaa, oppilasta ja opettajaa. Vastaajista 25 % oli opettajia ja 45 % huoltajia. Vastauksissa ilmenneitä huolenaiheita ovat: osaamistason lasku, PISA-tulosten lasku, erityisesti matematiikan osalta, ja opettajien osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus sekä pienempi ryhmäkoko.
Syitä erityisesti osaamistason laskuun haettiin koulun ulkopuolelta, yhteiskunnallisesta muutoksesta, koulun rakenteista ja koulun merkityksen vähenemisenä nuorten elämässä. Koulu ei ole enää samanlainen nuoren itsensä toteuttamisen foorumi kuin aiemmin.
Tampereen tilaisuudessa rehtorin puheenvuoron piti Esa Parkkali Juhannuskylän koulusta. Hän esitteli joustavia opetusjärjestelyjä peruskoulussa. Aluerehtori Päivi Laukkanen puolestaan puhui oppimisen muutoksesta ja ilmiömäisestä oppimisesta. Oppilaan ja opettajan puheenvuorot tulivat Pohjois-Hervannan koulusta. Molemmat puheenvuorot korostivat tieto- ja viestintätekniikan osaamista ja sen kehittämistä tulevaisuuden peruskoulun oppimisen taidoissa.
Aiemmin vastaavanlaisia aiheiltaan erilaisia tilaisuuksia on järjestetty Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Porissa aiheena oli: tehostettu ja erityinen tuki sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Joensuussa aiheena oli puolestaan opettajien perus- ja täydennyskoulutus. Tulevaisuuden peruskoulu -hankkeen loppuraportti ilmestyy ensi vuoden alkupuolella, jolloin jokainen meistä voi lukea hankkeen tuloksista ja tutustua visioihin tulevaisuuden peruskoulusta.
FT, KL Auli Ojala
Kirjoittaja toimii Yrityskylä-tutkijana Tampereen perusopetuksen hallinnossa
(auojala[a]saunalahti.fi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)