Ääni joka kantaa – UWE conference 2025 “Women’s Voices and Skills for a Future of Peace”

Osallistuin Akateemisten Naisten eurooppalaisen kattojärjestön University Women of Europe, UWEn konferenssiin ja vuosikokoukseen Italian Napolissa 6. - 9.11.2025.  Tällä kertaa UWEn konferenssi kokosi mielenkiintoisella tavalla yhteen sen, miten taidetta voidaan käyttää vaikuttamisen välineenä, miten modernia rauhaa rakennetaan ja mikä on arkkitehtien rooli tässä rauhanrakentamisessa. Punaisena lankana konferenssin alustuksissa toimi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 “Naiset, rauha ja turvallisuus”, joka täytti tänä vuonna jo 25 vuotta. 

Tänään kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä meidän kannattaa pysähtyä miettimään keiden äänet jäävät kuulematta globaaleissa rauhanprosesseissa.

Kun maailma kamppailee yhä uusien ja vanhojen konfliktien kanssa, yksi asia on selvä: kestävä rauha ei ole mahdollinen ilman naisten tasavertaista osallistumista jokaiseen vaiheeseen: konfliktien ehkäisyyn, rauhan rakennukseen ja ylläpitoon.

Sodan ja konfliktien keskellä naiset kantavat usein raskaimman taakan. He ovat alttiita seksuaalista väkivaltaa kohtaan, jota käytetään sotataktiikkana, ja heidän on pidettävä perheensä hengissä kaaoksen keskellä. Kuitenkin juuri tässä tilanteessa naiset nousevat myös ensisijaisiksi rauhan tekijöiksi. He järjestäytyvät paikallisesti, perustavat tukiverkostoja ja ylittävät etniset tai uskonnolliset jakolinjat aloittaakseen dialogin. Nämä naiset eivät odota YK:n päätöslauselmaa toimiakseen – he luovat rauhaa ruohonjuuritasolla, kortteli korttelilta.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 “Naiset, rauha ja turvallisuus” tunnustaa virallisesti naisten elintärkeän roolin ja vaatii heidän osallistumistaan rauhanneuvotteluihin ja päätöksentekoon. Tämä on ollut valtava askel eteenpäin ihmisoikeuksien näkökulmasta, sillä se osoittaa, että naisten osallistuminen on tehokkain tapa rakentaa pitkäaikaisesti kestäviä rauhansopimuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että neuvottelut, joissa naiset ovat mukana, johtavat todennäköisemmin pysyvään rauhaan. Rauhanprosessissa naisten äänen sivuuttaminen on samalla ihmisoikeusloukkaus ja paha strateginen virhe.

Kun konfliktin äänet vaimenevat, alkaa pitkä ja vaativa jälleenrakentamisen vaihe. Naiset tuovat mukanaan ainutlaatuisen tietämyksensä siirtolaisina, perheen huoltajina ja yhteisön ylläpitäjinä. He tietävät, mitä kaikille turvallinen ympäristö edellyttää. He vaativat parempaa valaistusta teille (sukupuolittuneen väkivallan ehkäisy), turvallisia julkisia kulkuyhteyksiä ja saavutettavia sosiaalipalveluita. Heidän osallistumisensa takaa, että infrastruktuuri (vesi, terveyspalvelut) sijoitetaan paikkoihin, joissa ne ovat kaikkien käytettävissä ja turvallisia.

Naiset ovat usein myös mikroyritysten vetureita ja maatalouden perusta. Heidän tukemisensa luotonannolla ja koulutuksella on välttämätöntä, jotta koko yhteiskunnan talous pääsee jaloilleen. Taloudellinen riippumattomuus on myös tärkeä askel naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä. Naisjuristit ja aktivistit ovat avainasemassa vaatiessaan lainsäädäntöä, joka suojelee naisia ja tyttöjä, takaa heidän maanomistusoikeutensa ja varmistaa vastuunkannon konfliktin aikaisista rikoksista.

Taide, musiikki, teatteri ja tarinankerronta ovat usein elintärkeitä välineitä, joilla naiset pystyvät ilmaisemaan kokemansa traumat, vaatimaan oikeutta ja rakentamaan yhteisöllisyyttä. Kun viralliset poliittiset kanavat ovat tukossa, taide luo turvallisen tilan. Luovat terapiat ja taidetyöpajat auttavat käsittelemään sukupuolittuneen väkivallan jättämiä henkisiä arpia, luoden pohjaa osallistumiselle julkiseen elämään. Taiteen avulla nostetaan esiin tärkeitä kysymyksiä, jotka muuten jäisivät piiloon. Yhteisölliset maalaukset ja dokumentit pakottavat ulkopuoliset toimijat kohtaamaan ihmisoikeusloukkausten laajuuden. Taide edistää dialogia ja luottamusta tuomalla yhteen eri etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä olevia naisia. Se muuttaa henkilökohtaisen kärsimyksen kollektiiviseksi voimaksi ja poliittiseksi vaatimukseksi.

Rauhan rakentaminen on siis ennen kaikkea ihmisoikeustyötä. Siksi jokaisen, joka puhuu rauhan puolesta, täytyy vaatia naisten äänen nostamista kaikkialla, missä päätöksiä tehdään – aina neuvottelupöydistä katuvalojen sijoittamiseen. Annetaan naisten kokemuksen, viisauden ja sitoutumisen muokata tulevaisuutta turvallisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Hyvää ihmisoikeuksien päivää!

Jutta Hartikainen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja

jutta.hartikainen(a)akateemisetnaiset.fi

Euroopan Akateemiset Naiset valitsivat uuden puheenjohtajan Napolissa

Napoli, mikä hurmaava paikka Euroopan kattojärjestömme vuosikokoukselle! Todella vanha kaupunki Napolinlahden rannalla, Vesuviuksen tulivuoren kupeessa. Kulttuurihistoriaa, museoita, kapeita kujia, putiikkeja, ihanaa ruokaa ja juomaa, marraskuussa ei enää liikaa turisteja, ei liian kuuma, ei liian kylmä, ja aurinkokin paistoi. Ja sitten se liikenne. Autot ja skootterit, liikenneruuhkat, kaoottisuus ja kakofonia. Ja kun liikenteenmelu vihdoin aamuyöstä vaimeni, tilalle tuli jätehuolto ja erityisesti pullojen ja lasitavaran kolina, kun niitä kipattiin roska-auton lavalle. Mutta siltikin, Napoliin vielä palaan pizzojen ja espressojen äärelle!

Jokainen vuosikokous sinänsä noudattelee samaa kaavaa, on raportit ja on suunnitelmat, valitaan rotaation mukaiset luottamushenkilöt ja niin edespäin. Erityisen mielenkiintoiseksi University Women of Europe, UWEn vuosikokouksen tällä kertaa tekikin juuri uuden puheenjohtajan valinta ja maajärjestöjen kuulumiset. 

UWEn uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tohtori Başak Ovacık. Toivotamme Başakille paljon onnea ja iloa uuteen tehtäväänsä! Sen tiedämme jo, että osaamista ja rohkeutta häneltä ei puutu. Başak on toiminut pitkään Turkin maajärjestössä sekä sen edustajana UWEssa ja Akateemisten Naisten maailmanjärjestö GWI:ssä (Graduate Women International). UWE on GWI:n alueellinen yhteistyöjärjestö ja Turkin maajärjestö kuuluu UWEen, koska se asettuu maantieteellisesti lähemmäs Eurooppaa kuin Aasian tai Afrikan maanosajärjestöjä. UWE tekee myös vaikuttamistyötä Euroopan neuvostossa, jonka jäsen Turkki on. 

Jutta Hartikainen ja Basak Ovacik

Turkin ihmisoikeustilanne on puhuttanut Euroopassa neuvostossa pitkään eikä maa ole edennyt EU:n jäsenyysneuvotteluissa. Samanaikaisesti Türk Universiteli Kadinlar Dernegi on yksi nopeimmin kasvavista Akateemisten Naisten maajärjestöistä. Turkkilaiset sisaremme tekevät hienoa ja monipuolista työtä tasa-arvon ja naisten aseman edistämiseksi monesti hyvinkin haastavissa olosuhteissa. He tarjoavat apurahoja ja tukea nuorille naisopiskelijoille ja toimivat hyvin aktiivisesti myös arjessa esimerkiksi organisoiden humanitääristä apua maanjäristysalueille. 

UWEn vuosikokouksessa saimme tutustua myös muiden maajärjestöjen toimintaan. Osalla Akateemisten Naisten maajärjestöistä on jäseniä vain pääkaupungissa ja he toimivat pienenä yhteisönä muun muassa vaikuttaen kansalliseen päätöksentekoon. Suomen ja Turkin lisäksi esimerkiksi Irlannissa toiminta on valtakunnallista ja paikallisyhdistysten vahvistamaa monipuolista toimintaa, jossa viihdytään, verkostoidutaan ja vaikutetaan yhdessä. Vaikuttamisteema on ollut vahvasti myös UWEn toiminnan keskiössä ja se yhdistääkin maajärjestöjä yli rajojen. UWEn vaikuttamistyön kohteena on Euroopan neuvosto ja parlamentti ja UWE toimii tässä yhdessä eurooppalaisen naisjärjestöjen kattojärjestö European Women’s Lobbyn kanssa. 

Hedelmällistä antia kokousmatkalla oli tietenkin myös keskustelut eri maajärjestöjen edustajien kanssa. Millainen tilanne kussakin maassa on, mihin suuntaan ollaan menossa, millä tavalla näkemyksemme ovat yhteneväisiä ja mistä mahdolliset erot johtuvat. Espanjalaisten toiveena oli, että Suomen maajärjestö liittyisi takaisin GWIn jäseneksi. Erosimme GWI:stä vuonna 2016 sen huiman jäsenmaksukorotuksen vuoksi, joka olisi vienyt koko Liiton vuosibudjetin ja enemmänkin. Tältä osin tilanne ei ole muuttunut, mutta jokainen suomalainen korkeakoulutettu nainen voi liittyä GWI:n henkilöjäseneksi. 

Yhtä kaikki UWEn vuosikokous on loistava mahdollisuus tutustua ja verkostoitua eurooppalaisten Akateemisten Naisten kanssa. Yhdessä rintamassa voimme edistää naisten asemaa Euroopassa. Seuraava vuosikokous ajoittunee syyskuulle 2026 ja pidetään Romanian Bukarestissa. Varaathan jo sille aikaa kalenteriisi!

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja
jutta.hartikainen(a)akateemisetnaiset.fi

Järjestöissä tärkein viestintä tapahtuu kohtaamisissamme

Kun puhutaan viestinnästä, ajatukset suuntaavat usein nopeasti someen, verkkosivuihin tai uutiskirjeisiin. Puhutaan kanavista, työkaluista, algoritmeista ja analytiikasta. Niillä kaikilla on paikkansa – mutta viestintä on paljon enemmän kuin julkaisuja tai napin painalluksia.

Tiedottaminen on yksisuuntaista, viestintä on kaksisuuntaista. Viestintä on ennen kaikkea vuorovaikutusta ja kohtaamista. Se on tapa, jolla rakennamme yhteyttä ihmisten välille. Viestintä-sanan englanninkielinen käännös communication juontaa juurensa latinan sanoista communis, communicare - jotka tarkoittavat yhteistä, jakamista ja yhteiseksi tekemistä. 

Hyvin usein järjestöaktiivit valittavat, että he eivät osaa viestintää. Sillä he tarkoittavat, että he eivät osaa tehdä Canvalla kivoja kuvia. Tai eivät ymmärrä, miten tehdä TikTokiin videoita. Joka kerta minun tekee mieli kiljua, että kaikki järjestöihmiset osaavat viestiä.

Kuva: Pexels

Kun uusi vapaaehtoinen saapuu tapahtumaan ja joku tervehtii häntä ystävällisesti, se on viestintää. Kun kahvipöydässä vaihdetaan kuulumisia, ja joku kysyy: "Miten sinulla menee?" – sekin on viestintää. Kun kokouksessa joku nyökkää, hymyilee tai antaa tilaa puhua, viesti kulkee sanoitta, mutta silti vahvasti.

Sanaton viestintä, kuuntelun taito, lämpimät sanat ja aito läsnäolo – näillä rakennetaan luottamusta. Ja luottamus on järjestötoiminnan ydin.

Suurin osa tärkeimmästä viestinnästä tapahtuu näkymättömissä. Se ei näy mediaosumissa eikä somenäkyvyydessä, mutta se tuntuu. Ihmiset muistavat, miltä heistä tuntui, kun heidät otettiin mukaan. Tai miltä tuntui, kun kukaan ei huomannut heitä.

Siksi järjestöissä viestintä ei ole vain tiedottajan tai viestintävastaavan tehtävä. Se on meidän kaikkien vastuulla. Me kaikki viestimme – tavalla tai toisella – siitä, millainen yhteisö olemme.

Viestintä on myös merkitysten tuottamista ja jakamista. Olennaista on vuorovaikutus, merkityksistä keskustelu ja neuvottelu. Tarvitsemme dialogia, jota voisi kuvata yhdessä ajatteluksi. Yhteisissä kohtaamisissa pääsemme keskustelemaan ja pohtimaan sitä, mikä olisi järjestömme ja sen jäsenistön kannalta parasta toimintaa. Tämä yhdessä ääneen ajattelu on myös viestintää.

Järjestöviestintä ei ole vain sisältöä, vaan se on myös kulttuuria. Se näkyy siinä, miten puhumme toisillemme, miten arvostamme toistemme aikaa, miten teemme tilaa uusille äänille ja miten kuuntelemme. Se näkyy myös siinä, miten kohtelemme vapaaehtoisia, kuinka kutsumme mukaan – ja kuinka kiitämme.

Somessa voimme kertoa tarinaa toiminnastamme, mutta arjen kohtaamisissa me kirjoitamme sen todellisen sisällön.

On hienoa, jos joku osaa tehdä näyttäviä julkaisuja ja käyttää digitaalisia työkaluja. Mutta yhtä tärkeää on katsoa silmiin, kuunnella rauhassa ja viestiä niin, että toinen tuntee olevansa tärkeä.

Siinä on järjestöviestinnän sydän.

Tiina Rintala-Siira
Lahden Akateemiset Naiset ry:n hallitusjäsen

Naiset kestävän rauhan ja turvallisuuden edistäjinä – tervetuloa syyskuun seminaariin!

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 perustuva Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä se tarjoaa kriittisen viitekehyksen aikamme monimutkaisten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Vietämme tänä vuonna agendan 25-vuotismerkkivuotta ja sen ydinperiaatteet – naisten osallistuminen, suojeleminen ja voimaannuttaminen – ovat keskeisiä aseellisten konfliktien ehkäisyssä, rauhanrakentamisessa ja kestävän turvallisuuden edistämisessä.

Maailmalla monet alueet kärsivät väkivaltaisista konflikteista ja epävakaudesta. Afganistanin systemaattinen sukupuolisorto (gender apartheid), Gazan kansanmurha ja nälänhätä, Sudanin sisällissota ja humanitaarinen kriisi, Ukrainan sota sekä lukuisat muut uutisotsikoissa näkyvät konfliktit näyttävät meille, kuinka hauras kansainvälinen järjestys on. 

Naisilla on konflikteissa usein kaksoisrooli: he ovat haavoittuvaisia konfliktien uhreja, mutta samalla heillä on kriittinen rooli yhteisöjensä selviytymisessä ja jälleenrakentamisessa. Tutkimus on osoittanut, että naisten osallistuminen rauhanprosesseihin ja päätöksentekoon johtaa kestävämpiin ja kattavampiin rauhansopimuksiin. Siksi meidän on aktiivisesti tuettava heidän pääsyään neuvottelupöytään.

Myös Suomessa Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan merkitys on kasvanut. Vaikka Suomi tunnetaan vakaana ja rauhanomaisena maana, turvallisuusympäristömme on muuttunut. Hybridivaikuttaminen, kyberuhat ja disinformaatio ovat uusia uhkia, joihin meidän on reagoitava. Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda tarjoaa työkalut myös näiden uhkien torjuntaan, sillä se korostaa monipuolisen osaamisen ja useiden näkökulmien tärkeyttä turvallisuuspolitiikassa. Suomi on sitoutunut agendan toteuttamiseen kansallisen toimintaohjelmansa kautta, jonka tavoitteena on edistää sukupuolinäkökulman huomioimista kaikilla turvallisuusalan sektoreilla, mukaan lukien puolustusvoimat, poliisi ja siviilikriisinhallinta.

Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda ei kuitenkaan rajoitu vain perinteisiin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Se käsittää myös inhimillisen turvallisuuden käsitteen, joka sisältää esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ruokaturvan ja terveydenhuollon. Naiset ovat usein ensimmäisiä, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista kuten kuivuudesta ja luonnonkatastrofeista, mutta heillä on myös keskeinen rooli sopeutumistoimien ja kestävien ratkaisujen kehittämisessä sekä huoltovarmuuden ylläpidossa.

Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda on ajankohtaisempi kuin koskaan, koska se tarjoaa sukupuolisensitiivisen linssin, jolla voidaan tarkastella ja ratkaista nykypäivän turvallisuushaasteita. Agendan periaatteet eivät ole meille vain moraalinen velvoite, vaan myös strateginen välttämättömyys kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi – niin Suomessa kuin maailmallakin.

Haluan toivottaa teidät tervetulleiksi Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston yhdessä ulkoministeriön kanssa järjestämään merkkivuoden seminaariin ”Naiset, rauha ja turvallisuus 25 vuotta – Saavutuksista oppien, haasteisiin vastaten”. Syyskuun 5. päivä 2025 Helsingissä järjestettävään seminaariin voi ilmoittautua edelleen ainakin etäosallistujaksi. Juhlistamme seminaarilla paitsi Naiset, rauha ja turvallisuus -työn saavutuksia, myös tarkastelemme kriittisesti agendan nykytilaa sekä haemme uusia ratkaisuja rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on ollut verkoston jäsen vuodesta 2013. Lisätiedot: https://akateemisetnaiset.fi/5-9-2025-helsinki-naiset-rauha-ja-turvallisuus-paatoslauselma-25-vuotta/

TtT Jutta Hartikainen
Puheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto

jutta.hartikainen@akateemisetnaiset.fi

Koulutus, tutkimus ja hyvinvointi – kenen etuja leikkaukset ajavat?

Päättäjien puheissa talouden tasapainottaminen nousee usein etusijalle ja erilaiset leikkauslistat ovat tulleet tutuiksi. Valtiovarainministeri Riikka Purran (PS) vastikään julkaistulla listalla huomioni kiinnittivät koulutukseen, tutkimukseen ja järjestöihin kohdistuvat leikkaukset. On vaikea nähdä, millä tavoin hänen ehdotuksensa toisi muuta kuin lyhyen aikavälin säästöjä.

Ensinnäkin Purra ehdottaa satojen miljoonien leikkauksia yliopistojen, tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitukseen vain puoli vuotta sen jälkeen, kun kaikki eduskuntapuolueet yhdessä päättivät nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

On selvää, että ehdotetut leikkaukset rapauttaisivat Suomen kilpailukykyä. Yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat Suomen innovaatiomoottoreita, jotka luovat uusia ratkaisuja ja osaajia. Laadukas koulutus on perusta, jolle koko yhteiskuntamme rakentuu. Ilman riittävää panostusta koulutukseen ja tutkimukseen, Suomi jää jälkeen kansainvälisessä kilpailussa ja lahjakkuudet hakeutuvat meiltä muualle. Lyhyen aikavälin säästöt kumuloituvat lopulta suuriksi menetyksiksi, kun kykymme vastata haasteisiin heikkenee.

Järjestöjen rahoituksesta leikkaaminen on toinen lyhytnäköinen toimi, joka kääntyy itseään vastaan. Kuten Kansalaisareena muistutti, sote-järjestöiltä ollaan jo viemässä yli kolmannes valtionavustuksista lähivuosina. Tähän Purra ehdotti nyt vielä 100 miljoonan euron lisäleikkausta.

Sote-järjestöt tarjoavat vertaistukea ja apua heille, jotka muuten jäisivät ilman tukea. Kun järjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään, ihmisten avuntarve ei katoa. Se vain siirtyy usein kalliimmiksi palveluiksi kuten sairaalahoidoksi tai sosiaalitoimen vaativaksi työksi. Seurauksena on tällöin säästöjen sijasta kustannusten nousu ja heikoimmassa asemassa olevien ahdingon syveneminen.

Maahanmuutto- ja pakolaistyöhön kohdistuvat leikkaukset ovat nekin perusteettomia. Onnistunut kotoutuminen on avainasemassa tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen Suomen rakentamisessa. Kielikoulutuksen, työllistymispalveluiden ja sosiaalisten tukien leikkaaminen ei säästä, vaan luo syrjäytymistä. Panostaminen kotoutumiseen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin verotuloina ja hyvinvointina, kun uudet kansalaiset pääsevät osaksi suomalaista työelämää ja yhteiskuntaa.

Purran ehdottamat leikkaukset heijastavat ideologiaa, jossa suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita – sivistystä, yhteisöllisyyttä ja inhimillisyyttä – pidetään kuluerinä eikä olennaisina investointeina. Todellinen talousviisaus on panostaa tulevaisuuteen. Ei leikata sitä.

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Puheenjohtaja

Anti-gender-liike on uhka ihmisoikeuksille – nyt on aika toimia

Anti-gender-liikehdintä on viime vuosina nostanut päätään huolestuttavalla vauhdilla. Se ei ole pelkästään reaktio sukupuolten tasa-arvon edistymiseen, vaan syvään juurtunut taantumuksellinen ideologia, joka pyrkii aktiivisesti horjuttamaan nyky-yhteiskunnan perusarvoja ja ihmisoikeuksia. Tämän liikkeen salakavaluus piilee sen kyvyssä naamioitua erilaisiksi, näennäisesti harmittomiksi aloitteiksi, jotka lopulta tähtäävät sukupuolten tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kaventamiseen. Meidän on ymmärrettävä tämän liikkeen todellinen luonne ja pysäytettävä se välittömästi.

Anti-gender-liike on monimuotoinen ja sen toimijat vaihtelevat konservatiivisista uskonnollisista ryhmistä äärioikeistolaisiin poliittisiin toimijoihin. Yhteistä niille on kuitenkin halu kyseenalaistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuus sekä vastustaa kaikkea, mikä uhkaa perinteistä käsitystä binäärisestä sukupuolesta ja heteronormatiivisesta perhemallista. Heidän retoriikkansa on usein populistista ja vetoaa ihmisten pelkoihin väittämällä "gender-ideologian" muodostavan uhkan lapsille ja perinteisille arvoille. Nämä populistit hyödyntävät tehokkaasti sosiaalista mediaa ja disinformaatiota levittääkseen agendaansa ja horjuttaakseen suuren yleisön luottamusta tieteelliseen tietoon ja ihmisoikeusnormeihin.

Anti-gender-liikkeen nousu ei ole harmitonta. Se uhkaa suoraan jo saavutettuja ihmisoikeuksia kuten naisten oikeutta omaan kehoonsa ja seksuaalivähemmistöjen oikeutta elää vapaana syrjinnästä. Se pyrkii myös rajoittamaan seksuaalikasvatusta kouluissa, mikä vaarantaa nuorten tiedonsaannin ja kyvyn tehdä tietoon perustuvia päätöksiä omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan. Anti-gender-liike horjuttaa myös demokratiaa kyseenalaistamalla oikeusvaltion periaatteita ja pyrkimällä vaikuttamaan lainsäädäntöön tavalla, joka heikentää vähemmistöjen asemaa.

Suomessa ja Euroopassa on nähty konkreettisia esimerkkejä anti-gender-liikkeen vaikutuksesta. Näitä ovat olleet yritykset kumota translaki, rajoittaa aborttioikeutta ja vesittää seksuaalikasvatuksen sisältöjä. Nämä toimet eivät ole yksittäisiä tapahtumia, vaan osa laajempaa kampanjaa, joka tähtää yhteiskunnan regressioon.

On ehdottoman tärkeää, että tunnistamme tämän uhan ja vastaamme siihen. Meidän on vastustettava aktiivisesti anti-gender-liikkeen pyrkimyksiä ja puolustettava sukupuolten tasa-arvoa, seksuaalioikeuksia ja ihmisoikeuksia. Tämä edellyttää tiedon levittämistä, disinformaation torjumista ja aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun. Meidän on tuettava järjestöjä ja tahoja, jotka tekevät työtä näiden arvojen puolesta. Lisäksi poliitikkojen ja päättäjien on otettava vastuu ja varmistettava, ettei anti-gender-liikehdinnän anneta viedä yhteiskuntaa taaksepäin.

Tulevaisuus, jossa kaikkien ihmisten oikeudet ovat turvatut ja sukupuolten monimuotoisuus hyväksytään, on mahdollinen vain, jos me aktiivisesti vastustamme anti-gender-liikehdintää. On aika toimia nyt.

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Puheenjohtaja

Naisjärjestöjen Keskusliitto on perustanut Vastavoima anti-gender-liikkeelle -verkoston yhteistyössä Helsinki Pride -yhteisön kanssa. Verkostoon voivat liittyä kaikki verkoston toimintaperiaatteet allekirjoittavat järjestöt ja tutkijat, joiden toiminta liittyy perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on ollut NJKL:n jäsen vuodesta 1925. Lisätietoja verkostosta antaa anniina.vainio@naisjarjestot.fi.

Naisen paikka

Toimittaja Reetta Meriläinen (aiemmin Helsingin Sanomien päätoimittaja ja Naisten pankin ohjausryhmän puheenjohtaja) täytti nyt huhtikuussa 75 vuotta ja pohdiskeli elämäänsä somessa hyvin koskettavasti. Millaista on luopumisen aika? Tämä sai minut taas miettimään omaa elämääni naisena tässä maailmassa. Mitä olen saanut aikaan ja onko työlläni ollut mitään merkitystä. Tämä pohdinta lisääntyi varsinkin täytettyäni 75 vuonna 2023.

Kodin opit

Olen syntynyt perheeseen, joka tuli evakkona menetetyn Karjalan alueelta. Äitini Hilkka Vaittinen oli vankkumaton tasa-arvon ja naisen arvon kannattaja. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että naisen arvo on yhtä suuri kuin miehen.

Tasa-arvon merkityksen äiti iskosti meille tytöille ja menin opiskelemaan ja työelämään onnellisen tyytyväisenä siitä, että minulla on arvoa. ”Vaittisen leuhkat siskokset”, sanoivat paikkakunnan pojat, kun äiti oli opettanut kulkemaan pää pystyssä. Meillä oli kuulemma tapana viedä tanssin aikana, minkä olen kuullut vasta paljon myöhemmin. Marttojen opeista äiti tärkeimmät neuvonsa otti. Naisen pitää kouluttautua ja olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.

Vasta esimiesasemassa toimiessani minulle lopullisesti kirkastui totuus. Naista ei pidetty yhtä hyvänä kuin miestä. Olen hyvin vahva luonteeltani, ja hirveät taistelut naisten palkoista jatkuivat 20 vuotta, ensin omasta palkastani ja myöhemmin naisalaisteni palkoista. Hyvin vähän lopulta sain aikaan, koska naiselle ei haluttu maksaa yhtä paljon kuin miehelle vastaavassa asemassa.

Firman omistajajohtaja sanoi ihan yksiselitteisesti, että ei hänen firmansa voi alkaa koko Suomen palkkatasoa pilaamaan, jos hän alkaa maksaa naiselle yhtä paljon kuin miehelle. Siihen oli tietysti tyydyttävä, kun olin kaikki keinoni jo käyttänyt. Ei auttanut vetoaminen parempaan koulutukseen, monipuoliseen kielitaitoon ja parempaan myyntitulokseen.

Mikäli en olisi kotoani saanut niin vahvaa luottamusta omaan naisen arvooni, olisin kai tikahtunut omaan sappeeni.

Naisjärjestöjen voimaa

Olen vapaaehtoistyössä yrittänyt välittää naisen ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden merkitystä maahanmuuttajanaisille. ”Sinä voit itse hoitaa omat raha-asiasi ja maksaa laskut, sinun tulojasihan ne ovat!” Huivin poistamista en ole koskaan edes vihjannut. Varsinkin Ruotsissa osaansa tyytymättömiä tyttöjä ja naisia on surutta naitettu väkisin, viety maasta, pahoinpidelty ja tapettu. Suomi seuraa Ruotsin mallia. Afganistanissa ennen Talibanin uutta valtaannousua tytöt kouluttautuivat ja nousivat johtaviin asemiin. Tällä hetkellä naiset joutuvat olemaan kotiensa vankeina, myös lääkärit ja juristit. Ikkunatkin pitää olla peitettyinä. Passit on otettu pois.

Suomalaiset tytöt pärjäävät koulussa hyvin ja kouluttautuvat poikia pidemmälle tällä hetkellä. Muistan, kuinka kemian diplomi-insinööreiksi alkoi kouluttautua enemmän naisia 1980-luvulla ja he pärjäsivät koulutuksessa ja työssä miehiä paremmin. Mitä tapahtui? Alan arvostus laski ja palkkataso putosi pari tuhatta markkaa! Ei se ollutkaan niin vaikea ala, kun naisetkin siinä pärjäävät.

Islannin naiset ovat rautaa

Kun Islantiin valittiin naispresidentti Vigdis Finnbogadóttir, taisi hän olla äitini ohella yksi elämäni tärkeimmistä innostajanaisista. Hän oli eronnut yksinhuoltaja ja täysin epäsopiva monien miesten mielestä. Islannin naiset ovat ihan omaa luokkansa. He saivat taisteltua samat palkat kuin miehillä on ryhtymällä täydelliseen lakkoon lokakuussa 1975. Kukaan ei mennyt palkkatyöhönsä eikä hoitanut kotia ja lapsia (naisten yksin hoitama alue). Naisen palkka oli 60 % miesten palkasta. Kalatehtaat jouduttiin sulkemaan, kun suurin osa työntekijöistä oli naisia. Vigdis Finnbogadóttiria hänen vaalikampanjassaan auttoivat nämä samat aktivistit. Finnbogadóttir oli presidenttinä tavattoman suosittu monipuolisen kielitaitonsa ja sivistyneisyytensä vuoksi. Työvoitto Islannin naisille, joiden ansiosta voi nähdä, että jotain voi todellakin muuttua, kun naiset puhaltavat yhteen hiileen.

Suomen tasa-arvokehitystä

Suomi on maailmassa tasa-arvon edelläkävijä. Suomessa naisille myönnettiin täydet poliittiset oikeudet ensimmäisenä maailmassa. Suomessa naisjärjestöt ajoivat naisten oikeuksia jo ennen Suomen itsenäistymistä ja yhtäläinen perintöoikeus säädettiin ja vuonna 1878. Oikeuden opiskella yliopistossa suomalainen nainen sai vuonna 1901. Suomen ensimmäinen naisministeri nimitettiin vuonna 1926. Nainen vapautui miehen holhouksesta vuonna 1930.

Suomalaiset naiset loistavat maailmalla kummajaisina. Sanna Marin herätti maailmanlaajuista huomiota vahvana nuorena pääministerinä ja jatkaa edelleen näkyvästi tasa-arvotyötä. Suomen valtioneuvostossa on naisia enemmän kuin miehiä, kuten oli Marinin aikanakin.

Naiset ovat Suomessa sotien aikana pitäneet yhteiskuntaa pystyssä. Naiset työskentelivät tehtaissa, sairaaloissa ja hoitivat maatiloja. Naisjärjestöjen merkitys sota-aikana oli erittäin suuri maanpuolustuksen kannalta. Martta- ja Lotta Svärd -järjestöt toimivat sotilaiden hyväksi ja osa sotarintama-alueilla. Kummitätini oli toiminut lottana ja sai veteraanieläkettä. Kuolevan sotilaan viimeinen sana on usein ”äiti”. Se on lopullinen kunnioitus naiselle ja äidille.

Missä naisen tuoli on?

Tämän hetken maailmassa tuntuu siltä, kuin asiat menisivät naisten kohdalla huonompaan suuntaan. Sotien aikana naisia ja tyttöjä käytetään sodankäynnin välineenä. Kun Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen meni neuvottelemaan Turkin presidentin kanssa huhtikuussa 2021, hänelle ei löytynyt tuolia, vaan hän joutui syrjäiselle sohvalle istumaan, vaikka oli pääneuvottelija. Joku alempiarvoinen mies istui Erdoganin vieressä.

USA:n presidentti yrittää pudottaa naiset takaisin viime vuosisadan rooleihin. Hän on jo erottanut tärkeitä armeijan ja Naton palveluksessa olleita johtavia naisia. Pelkääkö hän naisia edelleen, vaikka voitti kaksi naiskilpailijaansa rimaa hipoen ja on maailman vaikutusvaltaisimman maan johtaja, jolla on lähes rajoittamaton valta? Naiskilpailijansa presidentinvaalien aikaan hän olisi mielellään toimittanut vankilaan tai mielisairaalaan kommenteistaan päätellen, tummaihoisen vertaaminen apinaksi oli jo täysin käsittämätöntä puhetta. Ruma puhe kohdistuu myös miehiin, mutta naisia kohdellaan kuin vääränlaisena vähemmistöryhmänä, joista halutaan muutenkin päästä eroon.

Mitä ylpeyttä ja ihailua tunnen Tanskan pääministerin Mette Frederiksenin otteesta vaikeassa tilanteessa, kun Trump yrittää viedä Grönlannin.

Toivoa muutoksesta on

Vaikka oman työni merkitys joskus pohdituttaa, tiedän poikani ja pojanpoikani antavan minulle suuren arvon. Pojantytär halusi Tampereen yliopistoon, ”kun mummokin sitä kävi”. Hän opiskelee diplomi-insinööriksi IT-alalla. Olen aktiivisesti toiminut Hyvinkään Akateemisissa Naisissa, Naisten Pankissa ja Suomen UN Womenissä ja yrittänyt saada naisten asemaa paranemaan. Kuulun myös Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkostoon. Näiden järjestöjen merkitys on erittäin suuri naisen aseman parantamisessa.

Voiko tärkein saavutus kuitenkin olla se, että oma tytär kantaa samoja arvoja ja poika kysyy neuvoa monenlaisissa asioissa, myös sijoitusasioissa, mikä on ollut enemmän miesten aluetta. Tähän voin olla tyytyväinen ja toivoa muutoksesta on. Omat lapseni ja lapsenlapseni kantavat tasa-arvon viestikapulaa.

Marjaana Lipsonen
Hyvinkään Akateemiset Naiset ry.