Gender in Peacebuilding

Joku viisas on sanonut, että seminaari on onnistunut, jos vielä viikon päästä muistaa edes kaksi tilaisuudessa esiinnoussutta asiaa. Näillä kriteereillä – ja toki muutenkin -  Suomen 1325-verkoston,  International Alertin ja ulkoasiainministeriön tiistaina 9.12.14 järjestämä Gender in Peacebuilding -seminaari sai täydet pisteet.

Ensimmäinen mieleen jäänyt asia nousi esiin jo ulkoministeri Erkki Tuomiojan tervetuliaissanoissa: Rauhanvälitystehtäviin tarvitaan lisää naisia. Sama ajatus toistui useassa muussakin puheenvuorossa eri näkökulmista. Naisten mukaantulo voisi tehdä rauhansopimuksista laajemmin hyväksyttyjä ja kestävämpiä, ei vain pienen eliitin aikaansaannoksia. Tuomiojan mukaan kriisinhallintatehtävissäkin naisia on vain n. 40 %.  Olisiko meidän jäsenistössämme kiinnostuneita? Olisiko tässä infotilaisuuden paikka? 

Sukupuolinäkökulma rauhanrakentamisessa on yleisesti hyväksytty ja on antanut mahdollisuuden käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa konfliktialueilla, mutta usein tapa lähestyä ongelmia jää pinnalliseksi eikä ymmärretä, miten monet asiat ovat ”sukupuolittuneita”  erityisesti siellä missä rauhanprosessit ovat hauraita. Ei riitä, että ajatellaan ihmisiä vain miehinä ja naisina, vaan on ymmärrettävä, miten monet muut tekijät kuten ikä, asuinalue, siviilisääty, sosiaalinen ryhmä tai seksuaalinen suuntautuneisuus vaikuttavat sukupuoliseen identiteettiin.

Tästä taustasta nousi toinen minulle uusi asia. Minä muiden mukana olen nähnyt naiset konflikteissa uhreina.  Ei ole pelkästään näin, vaan monet naiset kokevat sovittelun muodot vanhakantaisina.  Naiset eivät halua olla kohteita, vaan aktiivisia toimijoita. Ei ole oikein, että miehet neuvottelevat ja sopivat naisiin kohdistuneista väkivallanteoista ja niiden rankaisemisesta. Uutta oli myös tieto, että aselevon aika ei suinkaan vähennä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan päinvastoin pahentaa tilannetta.

Seminaarin pitkä päivä oli jaoteltu niin, että kiinnostus ei herpaantunut. Aamupäivän keskeisessä osassa tohtori Henri Myrttinen esitteli päivän teeman taustana olevaa tutkimusta ja iltapäivä oli omistettu kahdelle paneelikeskustelulle. Valitettavasti en päässyt kuulemaan SANL-FKAF:n puheenjohtajan Helena Rannan avauspuheenvuoroa, jossa hän oli nostanut esiin rauhanrakentamisen keskeisen ongelman: liian usein työ jää kesken – sopimus saadaan aikaan, mutta ongelmat jäävät kytemään. Tästä kuulemme varmaan vielä lisää. 

Liiton kansainvälisistä asioista vastaavana iloitsin siitä, että  seminaariin osallistui ainakin kahdeksan jäsentämme, Helena Ranta ja Terhi Nieminen-Mäkynen esiintyjinä ja muut kuulijoina.  

MLT

(marjatoivanen(a)hotmail.com)