Omassa yrityksessä ei tarvitse olla lasikattoa

Suomen Akateemisten Naisten Liitto - Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. järjesti 17.2.2016 Eduskunnan naisverkoston kanssa asiantuntijaseminaarin naisyrittäjyydestä. Liiton puheenvuoron piti Liiton hallitusjäsen ja Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja Helena Hiila-O’Brien.
 

Helena Hiila-O'Brien

Hyvät kuulijat, onko yrittäjyys vaihtoehto akateemiselle naiselle? Opiskelin 70-luvulla. En muista, että kenenkään haaveena olisi ollut ryhtyä yrittäjäksi. Haave oli päästä johonkin julkiseen virkaan tai suureen yhtiöön. Niissä leipä olisi turvattu. Valtion leivän sanottiin olevan pitkä mutta kapea. Kun leipä sittemmin osoittautui sekä kapeaksi että lyhyeksi moni joutuikin varttuneilla vuosillaan perustamaan yrityksen.

Itse en ole koskaan ollut yrittäjä, mutta työssäni sosiaali- ja terveysjärjestön toimitusjohtajana oli ainakin joitakin yrittämisen elementtejä: piti saada ajamansa asia kaupaksi, piti hankkia rahoitusta ja resursseja ja  henkilökunnasta piti huolehtia, myös siitä, että jokainen sai palkkapäivänä palkkansa. Mutta omia rahoja työhön ei tarvinnut sijoittaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan yrittäjyys on in. Vuoden 2013 nuorisobarometrissa yritteliäs asenne näkyy. Kyselytutkimukseen vastanneista nuorista 55,6 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä” Haluaisin kokeilla yritystoimintaa jossain työurani vaiheessa”. Ero on dramaattinen, kun vertaa lukua vuoden 1995 barometriin. Tuolloin 2,2% haaveili perustavansa oman yrityksen viiden vuoden kuluessa ja jokseenkin kiinnostuneita oli 18 %. Vajaassa 20 vuodessa jo yli puolet vastaajista oli yrittäjämyönteisiä.

Monen mielestä yrittäjyys on nyt kiinnostava, mutta tässä kohtaa kannattaa myös kysyä miksi. Onko se mahdollisuus toteuttaa omia unelmia vai onko se pakkoraossa tehty ratkaisu?  Peruskouluissa jo aletaan antamaan yrittäjyyskasvatusta, mutta millaisia käytännön kaluja opiskelija saa yliopistosta tai korkeakoulusta?

Edustan täällä Suomen Akateemisia Naisia. Onko jaottelu nais- ja miesyrittäjiin vanhanaikaista, eikö yrittäjyys ole pikemminkin persoonallisuuskysymys kuin sukupuolikysymys? Tärkeintähän on näkemys, rohkeus käynnistää, sitkeys jatkaa ja uskallus ottaa riskejä.  

Yksi asia erottaa mies- ja naisyrittäjät: kaikesta tasa-arvon edistymisestä huolimatta naiset kohtaavat työn ja perheen haasteet kovempina kuin miehet. Vain naiset synnyttävät ja vain he pystyvät imettämään. Muu hoiva ja hoito olisi toki jaettavissa paremmin vanhempien kesken, mutta käytännössä äiti ottaa isoimman vastuun useimmiten.

Luin tätä varten Suomen Akateemisten Naisten Liiton historian Korkeasti koulutetut naiset (SKS 2013) ja yritin etsiä sieltä missä vaiheessa akateemiset naiset alkavat yrittäjiksi. Historiansa aikana naisten on ensin pitänyt puolustaa oikeutta yleensä opiskeluun ja koulutusta vastaavan työn tekoon. Perheen tarpeet on tiedostettu alusta asti jopa niin hyvin,  että lasten saannnin jälkeen ei katsottu sopivaksi ottaa kodin ulkopuolista työtä. Sittemmin puolipäivätyö katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Niinpä naisen oli sopivaa kouluttautua esimerkiksi hammaslääkäriksi, koska oman vastaanoton avulla saattoi itse  hallita paremmin aikaansa. Kirjasta ei löydy sitä käännekohtaa, milloin naiset innostuivat yrittämisestä.

Paljon puhutaan lasikatosta ja monta lasikattoa on nainen jo murtanut. Sitkeimmät lasikatot sijaitsevat yritysmaailmassa. Huomionarvoista on, että omassa talossa, eli yrityksessä,  ei tarvitse olla lasikattoa lainkaan!

Julkisuudessa on jonkin verran on keskusteltu siitä, miten naisvaltaisilla aloilla työnantaja, monesti naisyrittäjä, kustantaa naisalaistensa  perhevapaat. Vähemmän on pohdittu sitä onko itsellään naisyrittäjällä saumaa hankkia lapsia. Milloin on  sopiva hetki firman kannalta ja osuuko se yhteen henkilökohtaisen elämän kanssa. Hedelmälliset vuodet menevät pian ohi ja moni joutuu liian myöhään huomaamaan, että lasten aika ei koskaan tullutkaan. Tämä asia ei koske pelkästään yrittäjiä, vaan monia muitakin esimerkiksi pätkätöiden epävarmuudessa eläviä. Syntyvyys onkin laskenut samalle tasolle, jolla se oli 1860-luvun nälkävuosina! Syvästi henkilökohtaisilla ratkaisuille on siten laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Yrittäjyys on tätä päivää , siksi sen pitää olla reilu vaihtoehto myös koulutetulle naiselle -  silloin kun hän itse siihen haluaa ryhtyä.

Seminaari keräsi viitisenkymmentä asiantuntijaa ja poliitikkoa keskustelemaan naisyrittäjien asemasta ja sen kehittämisestä.

Teksti: Helena Hiila-O’Brien (hiilahelena(a)gmail.com)
Kuvat: Marja-Leena Ruostesaari

Twitterissä seminaarikeskustelua käytiin tunnuksella #naisyrittäjyys.