Entinen opiskelutoverini pyysi minut mukaan Suomen Akateemisten Naisten Liiton Luetaan yhdessä -toimintaan vuonna 2011. Vapaaehtoisia opettajia oli Turussa jo aikaisemmin toiminut virallisissa Koto-opetusryhmissä lisäopettajina. Nyt oli tarkoitus perustaa uusi opetusryhmä Varissuon kaupunginosaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskus Touhulaan. Siellä tarjottiin maahanmuuttajanaisille työharjoittelu- ja työkokeilupaikkoja. Siellä toimi myös lapsiparkki, johon pikkulapset voi jättää hoitoon äitien mennessä asioille.
Mitä opetusryhmässä tehdään?
Ryhmän perustamisen lähtökohtana oli se, että työharjoittelussa olevat naiset saisivat samalla suomen kielen opetusta ja myös lähiseudun naiset voisivat tulla opiskelemaan. Lapset voisi ottaa mukaan ja perhekeskuksen muut työntekijät hoitaisivat heitä äitien opiskelun ajan maksutta.
Ryhmä on toiminut nyt viisi vuotta ja kerran viikossa opiskelemaan on kokoontunut muutama nainen. Joskus heitä on kaksi, joskus taas kahdeksan. Meillä opettajilla ei ole etukäteen tarkkaa tietoa, montako opiskelijaa on paikalla. Opettajia on aina vähintään kaksi. Suurin osa opiskelijoista on tullut alun perin turvapaikanhakijoina. Mukana on myös ollut esimerkiksi yliopiston tutkijoina toimivien miesten vaimoja. Heidän kotimaansa on ollut Libanon, Nepal, Sri Lanka, Bangladesh jne. Myös Venäjältä on tullut meille opiskelijoita inkeriläisinä paluumuuttajina.
Yksilölliset erot huomioidaan opetuksessa
Opiskelijat osaavat yleensä jonkin verran suomea ja he ovat osallistuneet Koto-koulutukseen ainakin jonkin aikaa. Monilta kurssit ovat jääneet kesken lasten syntymän vuoksi.
Mitä me naisille opetamme? Olemme lähteneet siitä, että he ovat aikuisia ja tarvitsevat erilaista oppimateriaalia kuin lapset. Aapiskirjoja on luettu sen verran, että suomen kielen aakkoset on selvitetty. Olemme valmistaneet suuren osan oppimateriaalista itse. Olemme pyrkineet laatimaan materiaalia, jonka avulla opiskellaan suomalaisessa arkielämässä tarpeellisia tietoja. Me opetamme kielioppia, mutta samalla yhteiskuntaoppia. Tekstien sisällöt valikoimme niin, että ne liittyvät arkipäivän elämään.
Opettamisessa otamme huomioon opiskelijoiden erilaiset taidot. Olemme tarkkoja siitä, että kukaan ei joudu nolostumaan tai häpeämään heikkoja taitojaan. Opiskelijatoverit ovat yleensä hienotunteisia ja auttavat aloittelijoita, jos heillä on yhteinen kieli.
Oppimisen haasteet
Voinko opettajana olla tyytyväinen oppilaiden saavutuksiin? Kyllä ja ei. Usein havaitsee hienoja oivalluksia, kun jokin asia tulee ymmärretyksi. Toisaalta me suomalaiset peräänkuulutamme pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä opiskelussa. Sitä ei valitettavasti aina ole. Opiskelijat jäävät pois tunneilta, kun harjoittelu- tai työjakso loppuu, vaikka heillä olisi mahdollisuus jatkaa.
Suomalaisina voimme nimetä tällaisen ilmiön sitoutumisen puutteeksi. Emme kuitenkaan tunne riittävästi kulttuurisia tekijöitä, jotka määrittävät naisten perhe-elämää ja toimintaa perheen ulkopuolella.
Olemme opettajina pohtineet sitä, että pyrimme olemaan mahdollisimman ”hereillä” opetustilanteissa ja vastaamaan opiskelijoiden reaktioihin. Näin toimien olemme päässeet selittämään asioita, jotka eivät varsinaisesti ole olleet harjoittelun kohteina, mutta ovat opiskelijoille epäselviä. Tällaiset tilanteet tuottavat opettajalle tyydytystä.
Opetamme naisia vapaaehtoisesti. Selvitämme tämän asian myös heille. Opettajana tällaisessa asemassa on selvä puute, kun ei ole virallista yhteistyöverkostoa. Jos yrittää auttaa opiskelijoita viranomaisasioinnissa, joutuu usein toimimaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Esimerkiksi virallisen todistuksen saaminen opiskelijalle oppimisvaikeuden todentamisesta on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Oppimisvaikeus voi estää kansalaisuuden saamisen edellyttämän kielitestin läpäisemisen. Ellei sitä voida millään tavalla ottaa huomioon, jää Suomen kansalaisuus ikuiseksi haaveeksi.
Mitä ajattelen työstäni vapaaehtoisena opettajana?
Tehtävä on hyvin mielenkiintoinen. Olen tavannut eri kansoja ja kulttuureja edustavia naisia ja saanut tietoa kulttuurieroista. Olen voinut käyttää osaamistani ja opiskelu- ja työkokemusta monipuolisesti. Aiemmin kokemani perusteella suhtaudun tehtävään uteliaasti ja rauhallisesti. Olen ymmärtänyt, että tämän tehtävän kautta olen antanut Suomessa elävän ja toimivan naisen mallin. Maahanmuuttajanaisilla on edelleen valitettavan vähän kontakteja suomalaisten kanssa.
Eila Puhakka
eila.puhakka2(a)luukku.com
VTM, psykologi, työnohjaaja
Turun Akateemiset Naiset ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti