Minna Helle on tullut suurelle yleisölle tutuksi valtakunnansovittelijana; ensimmäisenä naisena siinä virassa. Hän hoiti työtään menestyksekkäästi ja kohautti sitten ainakin iltapäivälehtiä ja ammattiyhdistysliikettä siirtymällä teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi keväällä 2018, kesken nelivuotiskauttaan. Silloisista lehtiotsikoista saattoi saada sen käsityksen, että hänen menettelynsä olisi ollut epäeettistä. Hän oli sovitellut lakkoja ja samalla oli ollut tähtäimessä uusi työ toisen osapuolen palveluksessa. Kukaan valtakunnansovittelija ei kai aiemmin ollut vaihtanut työtään muuhun kuin eläkkeeseen.
Minna Helle kirjoitti tänä vuonna myös tämän kirjan. Omien sanojensa mukaan hän halusi jakaa sen, mitä on viimeisten vuosien aikana oivaltanut ja toivoo pystyvänsä vaikuttamaan siihen, että Suomessa pystytään saamaan aikaan fiksuja ja tulevaisuuden kannalta hyviä ratkaisuja.
Toden totta, kun kirjaa lukee, alkaa lukija väkisinkin muistella oman elämänsä ristiriitatilanteita ja miettiä omaa käytöstään. Miten menettelin silloin? Juuri tuohon olen tainnut syyllistyä. Olisiko pitänyt tehdä noin? Ja tietysti nyt, kun hallitus ja ammattiyhdistysliike käyvät isoa taistelua irtisanomislaista, kirjan anti tuntuu erittäin ajankohtaiselta.
Kirjan alkupuolella Helle kertoo lyhyesti lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskelustaan, mutta ei jää niihin muistoihin kovin pitkäksi aikaa. Oikeustieteen opintojen jälkeen hän rakensi uraansa tarmokkaasti kuuden vuoden ajan, mutta sitten alkoi biologinen kello tikittää. Jos halusi perhettä, sen aika oli nyt. Samaan aikaan hän sai ensimmäisen suuren työtehtävänsä Akavan edustajana tupo-neuvottelujen työryhmässä. Hyvällä tahdolla molemmat urakat pystyttiin hoitamaan, niin raskaat neuvottelut kuin odottavan äidin jaksaminen niiden aikana.
Lapsen synnyttyä Helle palasi mahdollisimman pian takaisin työelämään. Hän törmäsi ennakkoluuloihin ja epäilyihin, ettei todella välitä lapsestaan ja asettaa uransa perheen edelle. Hyvällä itsetunnolla varustettu Helle päätti elää omaa elämäänsä, sulkea korvansa kritiikiltä ja itse luoda rajansa. Lämpimän kiitoksen arjen sujumisesta hän antaa ex-miehelleen. Vanhemmat erosivat tyttären ollessa 3-vuotias, ja sen jälkeen molemmat vanhemmat ovat vastanneet lapsenhoidosta vuoroviikoin.
Loppuosa eli n. 2/3 kirjasta on jaettu neuvottelutaitoja ja –tilanteita pohtiviin lukuihin. Miten riidat syntyvät? Miten riidat ratkaistaan? Uutta sopimuskulttuuria tarvitaan muuttuvassa maailmassa ja lopuksi annetaan vielä ohjeita otsikolla Muista ainakin nämä.
En tässä ala näitä tarkemmin eritellä, mutta niihin kannattaa kyllä perehtyä. Tämän kirjan antaisin luettavaksi työelämänsä alkuvaiheessa olevalle nuorelle, joka joutuu osallistumaan erilaisiin neuvotteluihin ja palavereihin. Neuvottelutaitoa meillä ei vielä opeteta läheskään tarpeeksi oppilaitoksissa ja tässä on oiva apu tutustua lähemmin sen tekniikkaan.
Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti