Kansainväliset naiset työelämään

Ensimmäinen Auroras-verkoston tilaisuus järjestettiin Eurooppasalissa vuonna 2012, teemana ”Nainen ja työelämä”. Yhtä kiinnostava ohjelma ja puhujat olivat samassa paikassa Auroran päivän seminaarissa 10.3.2020, missä nostettiin esiin naisten osaaminen, erityisesti kansainvälisten naisten. Edelleen tuntuu olevan ajankohtainen ensimmäisessä Auroras-tilaisuudessa esitetty ajatus: ”Mitä tahansa naiset tekevät, heidän pitää olla tuplasti parempia kuin miehet, jotta heitä pidettäisiin edes puoliksi yhtä hyvinä.”

Koulutettujen kansainvälisten naisten työmahdollisuuksien edistäminen on ollut alusta asti Auroras-verkoston tavoitteena. Heidän osaamistaan ja kielitaitoaan ei pitäisi jättää hyödyntämättä varsinkaan nyt, kun Suomeen halutaan lisää kansainvälisiä osaajia paikkaamaan työvoimavajetta.

Monipuolinen ohjelma toi hankepäällikkö Emmi Juutilaisen sujuvasti moderoimassa seminaarissa esiin koulutettujen naisten kohtaamia haasteita ja niihin ratkaisuja. Europarlamentaarikko Henna Virkkunen totesi, että korkeammasta koulutustasostaan huolimatta, naisten työllisyysaste Euroopassa on matalampi kuin miesten. Samoin naisten palkkataso on Euroopassa keskimäärin 16 % huonompi kuin miesten. Voimme toivoa, että Euroopan komission johtajan Ursula von der Leyenin tasa-arvotavoitteet toteutuvat. Suomessa eroja voidaan kaventaa Virkkusen mukaan uudistamalla perhevapaita, purkamalla segregaatiota ja nostamalla työpaikkojen diversiteettiä. Viimeinen on tärkeä tavoite myös Auroras-verkostolle.

Helsingin yliopiston sosiologian professorin Sirpa Wreden tutkimukset suomalaisesta työelämästä ovat osoittaneet, että suomalaiset pitävät helposti omaa tapaansa toimia järkevänä ja näkevät siirtolaiset uhkana. Tämä johtaa helposti ”me ja muut” -ajatteluun. Ratkaisuksi Wrede ehdotti moninaisuuden hyväksymistä valtavirraksi ja uuden toimintakulttuurin rakentamista työpaikoilla. Wrede nosti esiin myös puutteellisen perehdyttämisen. Sitä pitäisi paremmin yksilöidä, muualta tulleet tarvitsevat perehdytyksessä erilaisia asioita. Mieleen tulikin aiemmassa Auroras-tilaisuudessa esiintyneen kiinalaisen otsikko: ”He eivät tiedä, mitä me emme tiedä”. Tutkimallaan hoiva-alalla Wrede on huomannut, että EU:n ulkopuolelta tulevat päätyvät helpoimmin sijaisiksi ja keikkatyöläisiksi. Samoin siirtolaiset harvoin nousevat johtotehtäviin. Näin on varmaan muillakin aloilla.

Mervi Kataisen mukaan työelämän tasa-arvotilanteessa EU:n alueella on positiivista se, että naisten ja miesten työllisyysasteiden ero on kaventunut viime vuosina. Molempien työllisyys on parantunut, naisten enemmän. Erityisesti naisilla alhainen koulutustaso johtaa dramaattiseen laskuun työllisyysasteessa. Naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa 40 %, kun ei verrata pelkästään perusansiota, vaan otetaan mukaan osa-aikatyöt, palkkaerot aloittain sekä vanhempien vapaat.

Auroras-verkoston kohderyhmän eli kansainvälisten osaajanaisten Suomessa kohtaamista haasteista kertoi kulttuuritulkki ja tuoreen International Working Women of Finland -järjestön puheenjohtaja Chiara Costa-Virtanen. Hän esitteli myös ratkaisuja, miten he voivat löytää tiensä suomalaisessa työelämässä.

Yksi haasteista on koulutuksen todistaminen, jos Suomessa ei ole vastaavaa koulutusta. Costa-Virtasen neuvo oli pitää todistuksen lisäksi mukana selvitystä, minkälaisia töitä voi tehdä. Oman verkoston puutetta hän kertoi itse paikanneensa ottamalla yhteyttä ihmisiin, jotka hänen mielestään tekevät ”unelmaduunia” ja pyytänyt heitä kertomaan työstään.

Kolmas haaste oli se, että suuri osa työpaikoista ei tule julkiseen hakuun. Costa-Virtanen neuvoi tutkimaan yritysten omia sivuja ja ottamaan yhteyttä yrityksiin, jotka kiinnostavat. Sivuilla kannattaa täyttää avoimia hakemuksia ja, kun on aktiivisesti itse yhteydessä, saattaa saada myös vinkin, kun sopiva paikka on avautumassa. Hän piti tärkeänä mentorointia sekä ryhmätukea, jossa olisi mukana myös kantasuomalaisia.

Näitä molempia tarjoaa Auroras-verkosto. Nyt käynnissä olevan hankkeen ansiosta Auroras-verkostolla on vapaaehtoisten lisäksi kahden ihmisen työpanos. Se on erinomainen mahdollisuus toiminnan kehittämiseen ja pyörittämiseen. Pääkaupunkiseudulla Auroran päivän seminaarin lisäksi keskeinen toimintamuoto ovat työelämän suomen kielen taitoa edistävä keskusteluryhmät. Auroras-toimintaa on myös Vaasassa ja Turussa.

Auroras-verkostoa hallinnoivan Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja sen paikallisjärjestöjen yhteistyötä Auroras-verkostoon kuuluvien kansainvälisten osaajien välillä kannattaisi kehittää. Paikalliset tapaamiset voisivat tarjota kiinnostavia oman alan kohtaamisia. Järjestötoiminta voisi myös edistää kansainvälisten koulutettujen naisten osaamista kohti suomalaista työelämää.

Teksti ja kuvat: 

Virve Obolgogiani

Työmies on palkkansa ansainnut, työnainen ei?

Kun naiset vaativat lisää palkkaa, heitä pidetään itsekkäinä. He eivät ajattele yhteiskunnan etua. Heille sanotaan: ”Ettekö te nyt ymmärrä, että siihen ei ole varaa!” Naisten hyväntahtoisuuteen vedotaan, ja heitä on helppo syyllistää.

Kun miehet vaativat palkankorotuksia, niin he useimmiten saavat niitä. Ei juuri vedota miesten omiintuntoihin. Kun vertaa ammattikorkeakoulun käyneitä naissairaanhoitajia ja miesinsinöörejä, niin miehet voittavat reilusti. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta työnainen näköjään ei. Naistohtori ei välttämättä saa parempaa palkkaa kuin miesmaisteri.

Köyhät, joissa on paljon pienituloisia eläkeläisnaisia, laskevat kymppejä ja miettivät, ostaisivatko tällä viikolla ruokaa vai lääkkeitä. Kaikkein varakkaimmat laskevat miljoonia ja miettivät, mitä niillä tekisi ja mihin seuraavaksi sijoittaisi. Näin suuret tulo- ja varallisuuserot eivät ole hyväksyttäviä.

Kun on kyse suurista tuloista, niin pääomatulojen veroprosentti on pienempi kuin ansiotulojen. Mielestäni työ- ja pääomatulot pitäisi laskea yhteen ja verottaa koko summaa progressiivisesti. Silloin ei olisi mahdollista keinotella veroilla, vaikka luulen kyllä, että rikkaat keksivät aina keinoja saadakseen mahdollisimman paljon itselleen.

Katsoin joulukuun tiliotteestani, että olin saanut talletuskorkoa 2 euroa 68 senttiä. Siitä maksoin veroa 80 senttiä. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Aila Tuula Isotalo, TL, FM
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Julkaistu myös Turun Sanomissa 29.2.2020 ja Satakunnan Kansassa 2.3.2020