Akateemiset Naiset kansainvälisyyden ja YK-yhteistyön airueina: Maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978)

Elokuussa 1939 Akateemiset Naiset eri puolilta maailmaa kokoontuivat Tukholmassa pidettyyn International Federation of University Women, IFUW:n (nyk. Graduate Women International, GWI:n) konferenssiin. Tilaisuuden viimeisenä iltana yhteishenkeä nostatettiin laulamalla yhteislauluja eri kielillä. Kun maailmanjärjestön perustajajäsen Virginia Gildersleeve matkusti laivalla Tukholmasta takaisin Yhdysvaltoihin, Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi. Vain muutama kuukausi myöhemmin ammuttiin Mainilan laukaukset ja sota laajeni Suomeen. Suomen Akateemisten Naisten Liitto sai länsimaisilta sisarjärjestöiltä avustuksia ja paketteja, joiden tulo lakkasi jatkosotaan, jolloin Suomi liittoutui natsi-Saksan kanssa. Kotiliesi-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana tunnetuksi tulleen Alli Wiherheimon johdolla Liitto elvytti onnistuneesti kansainväliset suhteensa jatkosodan jälkeen ja osallistui aktiivisesti Akateemisten Naisten yhteistyöhön YK:n kanssa.

Sotavuosina 1939–1945 Suomen Akateemisten Naisten Liiton toiminta oli hyvin pienimuotoista, ja jäsentilaisuuksista järjestettiin vain sääntömuotoiset vuosikokoukset. Monet Akateemiset Naiset osallistuivat Lotta Svärd -järjestön toimintaan ja osa ilmoittautui Naisten työvalmiusliiton välittämiin tehtäviin. Helsingforsin paikallisyhdistys järjesti ensiapukursseja, joille otettiin myös Liiton ulkopuolisia osallistujia.

Liiton sotavuosien voimahahmo oli filosofian maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978), joka toimi Liiton puheenjohtajan vuosina 1939–1947. Jälkipolvet tuntevat Wiherheimon parhaiten Kotiliesi-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana, mutta Akateemisissa Naisissa hänet muistetaan monipuolisesta kielitaidostaan ja uutterasta työstään kansainvälisillä yhteistyöfoorumeillamme. Wiherheimo allekirjoitti maailmanjärjestön vuonna 1919 perustaneiden naisten näkemyksen, jonka mukaan korkeakoulutus velvoitti Akateemisia Naisia toimimaan paremman maailman eteen. Liiton tuli Wiherheimon mielestä tukea naisia myös niissä maissa, joissa naiset olivat vasta aloittelemassa akateemisuuden tavoittelua. 

Kun sota päättyi vuonna 1945, Liitto otti Wiherheimon johdolla yhteyttä maailmanjärjestöön ja toivoi maailman naisilta keskinäistä ymmärrystä. Maailmanjärjestö halusi uudistaa yhteytensä Euroopan ja maailman Akateemisten Naisten kanssa, jotta naiset voisivat taas työskennellä yhdessä edistääkseen kansainvälistä ystävyyttä ja ymmärrystä. Suomen jatkosodan aikainen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa oltiin valmiita ohittamaan, mutta Liiton hallitusjäsenen, filosofian maisteri Armi Hallstén-Kallian maailmanjärjestön johto vaati eroamaan henkisen yhteistyön komitean puheenjohtajan tehtävästä. Hallstén-Kallian natsisympatiat olivat liikaa sodan voittaneiden liittoutuneiden valtioiden naisille. Hallstén-Kallia suljettiin pois myös Suomen Naisten Kansallisliiton (nyk. Naisjärjestöjen Keskusliiton) toiminnasta. 

Kansallissosialisteja tukevissa akselivaltioissa ei ollut suvaittu arjalaiseen järjestelmään kuulumattomia yhdistyksiä ja monien Akateemisten Naisten maajärjestöjen toiminta oli hiipunut. Maailmansodan päätyttyä Akateemiset Naiset järjestäytyivät uudestaan Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa ja Saksassa. Rautaesiripun taakse jäävissä maissa (Bulgaria, Jugoslavia, Puola, Tšekkoslovakia ja Unkari) Akateemisten Naisten toiminta puolestaan hyytyi nyt pitkäksi aikaa. 

Alli Wiherheimon puheenjohtajakauden lopulla Akateemisten Naisten maailmanjärjestö sai tarkkailija-aseman YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOCista ja sittemmin myös neuvoa-antavan aseman kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta. Lisäksi IFUW sai huomioitsijat kaikkiin YK:n elimiin. YK keräsi kansalaisjärjestöjen verkostojen avulla tietoja eri maiden oloista, ja IFUW:n pysyvän päämajan pystyttäminen Geneveen vahvisti yhteistyötä YK:n kanssa entisestään. Akateemisten Naisten erityisen huomion kohteena oli YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW), jossa varatuomari Helvi Sipilä toimi Suomen edustajana koko 1960-luvun. Sipilä oli tuttu vieras myös Akateemisten Naisten tapahtumissa 1970- ja 1980-luvulla ja tätä historiaa Liitto kunnioittaa edelleen järjestämällä vuosittain International Helvi Sipilä Seminar -tilaisuuden CSW-kokouksen yhteydessä New Yorkissa. Liiton yhteistyökumppaneita tapahtumassa ovat Naisjärjestöjen Keskusliitto, NYTKIS, Suomen NNKY-liitto ja Suomen UN Women.

Myöskään Alli Wiherheimoa ei Akateemisissa Naisissa unohdettu. Puheenjohtajakautensa jälkeen Wiherheimo kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi vuonna 1955. Hänen työnsä naisjärjestökentällä jatkui ja toi hänelle vuonna 1972 myös Naisjärjestöjen Keskusliiton kunniapuheenjohtajuuden. Naisten kouluttautumisen puolesta puhunut Wiherheimo testamenttasi omaisuuttaan Suomen Akateemisten Naisten Liitolle ja Suomen Kulttuurirahastolle ja hänen perintönsä turvin naisten tekemää kielten tutkimusta tuetaan edelleenkin. 

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Lähde:
Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.