Viime keväänä ryhdyttiin tosimielellä puuhaan. Kävimme kaupunginarkistossa penkomassa vanhoja papereita, lähetimme jäsenkyselyjä, keräsimme listoja kokousten aiheista ja retkistä. Pyysimme kuville käyttölupia aina Yhdysvaltoja ja eduskuntaa myöten! Huomasimme, että alkuvuosien pöytäkirjat ovat jääneet jonkun sihteerin tai puheenjohtajan arkistoon eikä niistä ole yhdistyksellä mitään tietoa. Vasta 1960-luvun puolestavälistä oli pöytäkirjoja saatavilla.
Näistäkin aineksista saatiin 48-sivuinen kirja kasaan. Se jakaantuu viiteen osaan. Aluksi on hyvin lyhyesti esittely yhdistyksen synnystä ja historiasta, maailmalla ja Suomessa. Sen jälkeen valotetaan hieman perustamisvuotta 1955, sen tapahtumia ja paikallisvärin vuoksi Lappeenrannan silloista kaupunkikuvaa. Kolmanneksi kerrotaan kokousten aiheista. Ne ovatkin todella laaja-alaisia ja liikkuvat Oder-Neisse-linjasta Kalevalan lukuun dramaturgin ja kätilön silmin, kouluneuvostovaaleista maakuntalauluihin.
Neljäs jakso käsittelee yhdistyksen tekemiä matkoja ja retkiä. Vuonna 1967 neljä yhdistyksen jäsentä osallistui IFUW:n järjestämään Egyptin matkaan, ja siitä on kirjassa Minervassa julkaistu selostus ja kuvia. Muutama kuva yhdistyksen 30-vuotisjuhlistakin löytyi, mutta suurin osa kertoo 1990-2000-lukujen retkistä. Lopuksi vielä yhdistyksen jäsenet saavat suunvuoron ja kertovat, mikä sai heidät liittymään, mitä yhdistys on heille antanut ja mitä he toiminnalta odottavat.
Historiikintekijät vauhdissa kehumassa kirjaansa. |
Puheenjohtajamme Elisa Bloigu toivotti vieraat tervetulleiksi ja kohotimme maljan yhdistyksemme 60 vuodelle. Sen jälkeen Karjalan Laulu-Veikkojen kvartetti lauloi meille kaksi kaunista serenadia. Keskushallituksen tervehdystä tuomaan ja palkitsemismerkkejä jakamaan olimme saaneet peräti valtakunnallisen Liiton puheenjohtajan Helena Rannan, jonka puheenvuoron jälkeen kvartetti kajautti ylioppilasalaulun, kolmannen serenadin ja vielä ruokahalun herättäjäksi ryyppylaulun.
Sua tervehdin... |
Alkupaloja ennen paistiin pääsemistä. |
Kun lopuksi vielä oli nautittu täytekakkukahvit, oli kolmisen tuntia vierähtänyt ja tuli kotiinlähdön aika. Kotiin lähtiessä tuli mieleeni vanha sanonta: ”Ihan tulj suu hyvänmakuseks, kun sain kanssais haastella.” Näin varmaan oli monen muunkin mielestä.
Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti