Globalisaation jälkimainingeissa yleistyi Euroopassakin ilmiö, joka korostaa paluuta paikallisuuteen. Näin Suomessakin. Mutta juuri kun olimme mukavasti asettumassa nojatuoleihimme rajojemme sisällä täällä Euroopan vintillä, yhtenä päivänä havahduimme siihen, että kylissämme ja kaupungeissamme liikkuu ennätysmäärin ulkomaalaisia, joiden tapoja ja tottumuksia emme tunne.
Olimmeko valmiita tähän kansainvälisyyteen? Miten me Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja paikallisjärjestöissä suhtaudumme yhä voimistuvaan keskinäiseen yli totuttujen rajojen vyöryvään vuorovaikutukseen ja keskinäiseen riippuvuuteen? Onko meillä riittävästi kansainvälistä kompetenssia?
Järjestömme ajaa yleistä tasa-arvoa ja koulutusta kaikille ihmisille sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, uskonnosta huolimatta. SANL:n yhteydessä toimii Auroras- ja Luetaan yhdessä -verkostot, jotka ovat jo vuosien ajan tehneet arvokasta työtä maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Ne ovat tehneet sitä, mitä meidän jokaisen suomalaisen tulisi nyt tehdä: ottaa oikeudenmukaisesti ja avoimesti vastaan ihminen, joka etsii uutta elinmahdollisuutta maassamme.
Kansainvälinen kompetenssi on osa yleisiä elämän taitoja. Etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa eri kulttuurit ja uskonnot ryhtyvät Suomessakin entistä laajemmalla pohjalla rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, valmiudet kansainvälisiin kohtaamisiin ovat elintärkeitä. Nyt on innovoitava myös uusia avauksia siihen, miten me koulutamme toinen toistamme tähän kansainväliseen kohtaamiseen, omista arvoistamme kiinni pitäen ja toisen arvoja kunnioittaen.
Ennätysmäärä pakolaisia, yli 60 miljoonaa, osoittaa, että joku perusasia maailmassa on muuttunut - tai epäonnistunut. Onko ihmisen kunnioittaminen ja elämän arvokkuus kadonnut? Entä ihmisten välinen vuoropuhelu? Epäonnistuneen dialogin tuloksena syntyneitä kansainvälisiä konflikteja ratkaisemaan lähetetään edelleen sotilaita saappaineen, kun tarve on sovittelijoista ja neuvottelijoista.
Kansainvälinen keskusjärjestömme Graduate Women International, GWI (aik. IFUW) perustettiin vuonna 1919 ja se pyrki osaltaan rauhan ylläpitämiseen. Tämän katsottiin olevan mahdollista luomalla verkostoja eri maiden akateemisten naisten välille. Jo heti alussa järjestöllämme oli kansainvälinen fokus.
Verkostoituminen kansainvälisiin toimijoihin on avain myös Suomen Akateemisten Naisten liiton tulevaisuuteen. Käpertyminen omiin lokeroihin Suomessa ei pysäytä jo alkanutta kehitystä vaan tulevaisuus on jo tänään toisenlainen. Nuoret luovat kansainvälisiä verkostojaan toimiessaan twittereissä, instagrameissa ja facebookeissa. On myös huolehdittava, että SANL-FKAF:ssä on tulevaisuus heillekin.
Niini Vartia-Paukku
Liiton kansainvälisten asioiden komitean jäsen,
Hallitusehdokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti