Terveisiä Kosovosta: Suomen peruskoulu mallina maailmalla

Toisinaan on mukavaa olla suomalainen ulkomailla. Tunsin suurta ylpeyttä, kun Kosovossa käydessäni EU:n tiedotustoimisto mainosti suomalaista peruskoulua. Aiheesta järjestettiin 7.4.2016 elokuvanäytös: The Finland Phenome - Inside the World´s Most Suprising School System. Virkailijat innostuivat, kun kuulivat että olen Suomesta. Mikä se salaisuus on, kerro meille, minulta tivattiin. Kertasin kaiken muistamani: opettajien hyvä taso ja yleinen arvostus yhteiskunnassa, lämmin koululounas, välitunnit jolloin on mentävä ulos virkistäytymään, ja ennen kaikkea yleinen ilmainen koulu, joka on kaikille oppilaille sama. Ei yksityiskouluja, ei koulupukuja. Toki myös ongelmia, joista ehkä keskeisin koulushoppailun yleistyminen, joka voi merkitä jakoa hyviin ja ei- niin-hyviin kouluihin. Valtaosa vanhemmista kuitenkin valitsee lapsilleen lähikoulun.

Tapasin  Kosovossa myös Kirsi Lindroosin, joka johtaa suurta Twinning-projektia. Kyseessä on EU:n rahoittama, noin kolmen miljoonan euron hanke. Se on jatkunut vuodesta 2014 ja päättyy vuoden 2017 alussa. Tavoitteena on koulutuksen tasa-arvon edistäminen ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Erityistä huomiota kiinnitetään koulutuksen laatuun ja opetus- ja oppimisvälineisiin ja opettajien täydennyskoulutukseen. Koulutus on ollut keskeinen keino, jolla Suomi on nostettu takapajulasta yhdeksi maailman hyvinvoivimmaksi maaksi. Eipä siis ihme, että Suomi voitti kilpailun Twinning-projektista ja toteuttaa sitä nyt yhdessä Itävallan kanssa. 

Oikealta: Helena Hiila-O'Brien, Learning together -projektin johtaja Kirsi Lindroos ja hänen assistenttinsa Alberta Alihajdari.

Lindroos mainitsi, että projektin ansiosta Kosovossa on kiinnitetty erityistä huomiota inkluusioon eli yhtäläiseen ja yhteiseen oppioikeuteen kaikille oppilaille olipa sitten kyseessä vammainen tai vähemmistöön kuuluva lapsi. Sodan jäljiltä Kosovon albaanien ja serbien välit saattavat vielä olla tulehtuneet. Romanien tilanne on kaikkein heikoin. Pristinan kaduilla näkee jatkuvasti romanitaustaisia kerjäläislapsia. Rehtorin ja opettajien asenteesta riippuu, pääsevätkö kaikki kouluun vai ei. Kosovolainen erikoisuus on, että rehtorit valitaan poliittisin perustein neljäksi vuodeksi, jota aikaa voi pidentää vielä toisella neljän vuoden jaksolla. Ongelmana on  että saavutetut hyvät käytännöt eivät välttämättä jatku.

Lindroosin mukaan Kosovossa on saatu paljon edistystä aikaan koulurintamalla, joskin myös ongelmia on. Luottamus ja yhteistyö ministeriön ja paikallistason välillä ei ole paras mahdollinen. Lisäksi opetusmateriaalista on puutetta, ja erityisesti tämä koettelee tietotekniikkaa. Tietokoneita ei ole läheskään riittävästi ja monin paikoin internetyhteys on heikko, jopa sähköt katkeilevat aika-ajoin. Koulut pursuavat oppilaita ja siksipä useissa kouluissa on vuoroluku. Sanomattakin selvää on, että luokat ovat isoja. Tilanne taitaa olla samanlainen kuin Suomessa 1950-luvulla. Haasteita siis riittää, mutta eipä Twinning-projektia tarvittaisi, jos kaikki olisi kunnossa.

Itselleni vaikeinta Kosovossa on kohdata romaanilapsia, jotka kerjäävät kaduille ja ravintoloissa. Jos annan rahaa, tuenko vain omalta osaltani asiantilan jatkumista? Jos en anna, olenko vain itsekäs ulkomaalainen kun samalla näen, että paikalliset antavat lanttejaan? Mitä Kirsi Lindroos neuvoo tekemään? - En tiedä itsekään, hän vastaa. Yleensä en anna, mutta toisinaan kuitenkin annan. Kirsi kertoo, että toiminta on organisoitua  ja rahat menevät aikuisille. - Näiden lasten pitäisi olla koulussa eikä kerjuulla! Niinpä.

Koulu ei toimi erillisenä saarakkeena yhteiskunnassa, toteavat EU-tiedotustoimiston virkailijat. Kun koko yhteiskunta kehittyy ja ottaa vastuuta kaikista ihmisistä, voi koulukin kehittyä. Kuitenkin juuri lapsiin ja nuoriin kannattaa panostaa. He ovat tulevaisuus niin Kosovossa kuin Suomessa. Toivottavasti kruununjalokivemme peruskoulu voi säilyttää tasonsa jatkossakin ja olla mallina myös muille maille.

Helena Hiila-O´Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
(hiilahelena[a]gmail.com)