Suomen Akateemisten Naisten Liitto järjesti tiistaina 7.5.2024 Eurooppanaiset ry:n ja Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistyksen kanssa Onko EU naisen paras ystävä? -vaalipaneelin Helsingin pääkirjasto Oodissa. Tilaisuus oli osa Eurooppalainen Suomi ry:n vuosittaista Eurooppa-päivä-tapahtumaa, ja paneelin juonsi yleisen valtio-opin dosentti, varadekaani Hanna Wass Helsingin yliopistosta. Kiitämme lämpimästi yhteistyökumppaneitamme sekä paneeliin osallistuneita meppiehdokkaita Anna-Maja Henrikssonia (RKP), Merja Kyllöstä (Vas.), Päivi Niemi-Lainetta (SDP), Maria Ohisaloa (Vihr.), Sirpa Pietikäistä (Kok.) ja Marika Visakorpi-Kemppaista (KD). Paneeli on katsottavissa YouTubessa https://www.youtube.com/watch?v=anCwpxf2Nn0 (alkaa kohdasta 7:11:44). Liiton toimitusjohtaja Susanna Sulkunen jäi vaalipaneelin jälkeen miettimään suomalaisten laimeaa äänestysintoa eurovaaleissa ja sitä, mitä se voi merkitä eurooppalaiselle tasa-arvopolitiikalle.
 |
Miksi eurovaalit eivät kiinnosta?
Edelliset eurovaalit järjestettiin vuonna 2019. Silloin suomalaisista äänioikeutetuista uurnilla kävi 42,7 prosenttia. Prosentti ei päätä huimaa, jos tulosta vertaa tammikuun 2024 presidentinvaaleihin. Silloin äänestysprosentti kipusi 75 prosenttiin. Kevään 2023 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti nousi niin ikään yli 70 prosenttiin.
Suomalaisten alhainen äänestysinto on varsin yllättävää myös siihen nähden, miten EU-myönteisiksi suomalaiset gallupeissa ilmoittautuvat. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n vastikään julkaisemassa selvityksessä kaksi kolmesta suomalaisesta (65 %) kertoi suhtautuvansa Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti. (EVA 9.5.2024)
Osaltaan ristiriitaa saattaa selittää sukupolvien väliset erot. Siinä missä eläkeläiset äänestävät innokkaasti eurovaaleissa, nuoria on vaikea saada samoille uurnille. Viime eurovaaleissa äänestysprosentti oli korkeimmillaan 74-vuotiaiden ryhmässä (58,9 %) ja alimmillaan 21-vuotiaiden ryhmässä (21,9 %). (Tilastokeskus 2019)
Paneelikeskustelun alussa kysyimme meppiehdokkailta, ovatko he aina äänestäneet eurovaaleissa. Maria Ohisalo, 39, oli ainoa, joka kertoi jättäneensä äänestämättä eurovaaleissa. Syyksi Ohisalo kertoi sen, että hänellä oli ollut vuoden 2004 vaalipäivänä muuta menoa. Hän ei myöskään vaikuttanut löytäneen itselleen sopivaa ehdokasta, koska kertoi ihmetelleensä eurovaalien julkkisehdokkaita, joilla ei ollut mitään aikaisempaa poliittista kokemusta.
Monille nuorille suomalaisille EU:n mukanaan tuomat hyödyt voivat olla jo itsestäänselvyys. Toisaalta edes me keski-ikäiset emme välttämättä enää muista aikaa ennen vapaata liikkuvuutta tai yhteistä valuuttaa. EU:n tuomat hyödyt otetaan annettuina eikä niistä koeta äänestettävän joka kerta uudestaan.
Myös suomalaismedian negatiivinen uutisointi on saattanut vahvistaa Suomessa käsitystä, jonka mukaan EU:ssa ei päätetä mistään tärkeästä. Nyt päättyneellä kaudella EU on kuitenkin tehnyt merkittäviä toimia ja uudistuksia tasa-arvon ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi kaikkialla EU:ssa. Näitä ovat perhevapaiden tasaisempi jakautuminen, palkkatasa-arvon ja johtamisen tasa-arvon lisääminen, inhimillisempi hoiva, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen ja tasa-arvoviranomaisten toimintaedellytysten yhdenmukaistaminen EU-kansalaisten syrjintäsuojan parantamiseksi. (NJKL 15.5.2024)
Näitä ei voida kuitenkaan pitää eurooppalaiseen elämäntapaan sementoituina etuina. Jos vaalien ennakkosuosikki, Euroopan kansanpuolue EPP (ml. kokoomus ja kristillisdemokraatit) voittaa vaalit ja hakee yhteistyötä konservatiivisen ECR-ryhmän (ml. perussuomalaiset) kanssa, tasa-arvoasioita tuskin edistetään EU:ssa enää seuraavalla kaudella entiseen tapaan. (Yle 14.5.2024)
Edistyykö suomalainen tasa-arvo ilman kansainvälistä painetta?
Moni suomalainen äänestäjä saattaa myös ajatella, ettei sillä ole väliä, ketkä Suomen kaltaista pientä jäsenvaltiota EU:ssa edustavat. Kotimaan politiikan painotuserot kuitenkin kertautuvat europarlamentissa, jossa poliitikot eivät ryhmittäydy kansallisuuden vaan poliittisten näkemystensä mukaan.
Asetelman voi kääntää myös toisinpäin: europarlamentin ja komission kokoonpanolla on merkitystä jäsenvaltioiden omalle politiikalle. EU voi auttaa vauhdittamaan niiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehitystä silloinkin, kun kotimaasta ei siihen löydy tarpeeksi poliittista tahtoa.
Suomalaisessa keskustelussa Puola ja Unkari mainitaan esimerkkeinä EU-maista, joissa oikeusvaltio- ja tasa-arvokehitys on lähtenyt väärään suuntaan. Vähemmän otsikoita nähdään oman ”tasa-arvon mallimaamme” takapakista. Euroopan tasa-arvoinstituutin viime vuonna julkaisemassa tasa-arvoindeksissä Suomen sijoitus laski sijalle 8 ja samalla etäämmälle muista Pohjoismaista. Väkivaltatilastoissa Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Koulutuksen ja työelämän segregaatiotilastoissa Suomi on EU-tilastojen hännillä. Naisten ja miesten erilliset ammatit ylläpitävät myös suomalaista palkkaepätasa-arvoa. Naisen euron graafi 1980-luvulta tähän päivään näyttää kuolleen ihmisen sydänviivalta – niin vähän palkkatasa-arvo on Suomessa edennyt 40 vuodessa.
Jos Suomen lasku kansainvälisissä tasa-arvotilastoissa jatkuu, siihen todennäköisesti totutaan eikä parempaa sijoitusta enää edes odoteta. Näin lienee käynyt jo Suomen Pisa-tulosten kanssa, koska koulutuksesta leikataan surutta.
Oireellisesti Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on myös kirjattu, että EU:n palkka-avoimuusdirektiivi tullaan toteuttamaan tällä hallituskaudella vain minimimuodossaan. Oodin vaalipaneelissa kaikki meppiehdokkaat pitivät palkka-avoimuusdirektiiviä tärkeänä, mutta sen käytännön toteutukseen ei paneelissa paneuduttu. Palaamme aiheeseen sitten, kun Orpon hallituksen tasa-arvo-ohjelma vihdoin valmistuu ja näemme, mitä tuo minimimuoto tulee käytännössä tarkoittamaan.
Vaikka on hienoa, että niin hallitus- kuin oppositiopuolueetkin pitävät palkkatasa-arvoa arvossaan, sen historiaan nähden on vaikea uskoa käytännön muutokseen. Siksi kysyimmekin panelisteilta, tulisiko tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita kuten palkkatasa-arvoa ajaa EU:ssa sittenkin asetuksina eikä direktiiveinä. Siinä missä direktiivi antaa jäsenmaille tavoitteet, asetus tulee sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenmaissa.
Opposition edustajat tukivat ajatusta, mutta hallituspuolueiden edustajat Anna-Maja Henriksson ja Marika Visakorpi-Kemppainen halusivat Suomen voivan itse päättää Suomelle parhaiten sopivan lainsäädännön. Toisaalta Henriksson jätti oven raolleen toteamalla, että jos EU:ssa asetuksia käytettäisiin, niin sitten vain niinkin tärkeissä asioissa kuin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. RKP oli palkka-avoimuuden puolella Sanna Marinin hallituksessa, jossa sitä viimeksi yritettiin edistää kansallisen lainsäädännön keinoin.
Onko EU naisen paras ystävä?
Naisjärjestöille kansainvälinen yhteistyö on arkea, koska meille EU, Euroopan neuvosto ja YK ovat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tukipilareita silloinkin, kun Suomen hallitus ei sitä ole.
Kesällä 2016 Suomen Akateemisten Naisten Liiton eurooppalainen kattojärjestö, University Women of Europe (UWE) teki kantelun Euroopan neuvostolle Euroopassa vallitsevasta sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta, joka loukkaa Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Kantelun otti tutkittavakseen Euroopan neuvoston puolueeton tutkintaelin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea.
Suomea koskevassa päätöksessään (2020) komitea totesi, että Suomi ei ole edistänyt riittävästi maan palkkatasa-arvoa. Komitean mukaan Suomen lainsäädännön tulisi tunnistaa myös tapaukset, joissa työntekijä irtisanotaan vastatoimenpiteenä tämän esittämään samapalkkavaateeseen. Lisäksi tasa-arvolain tulisi edellyttää tasa-arvosuunnitelman tekoa myös alle 30 työntekijän organisaatioilta. 93 prosenttia suomalaisyrityksistä on alle 10 hengen mikroyrityksiä, jotka työllistävät jopa 23 prosenttia suomalaisesta työvoimasta. Julkisuuteen ei ole tullut tietoa siitä, miten järjestökantelun tulosten täytäntöönpano on ministeriöissä edennyt. (Akateemiset Naiset -blogi 4.11.2022)
Vaalipaneelimme asettamaan kysymykseen voinee vastata, että EU on kansallisvaltiota parempi ystävä naiselle, sillä eurooppalaisella yhteistyöllä voimme ratkoa sitkeitäkin tasa-arvo-ongelmia. Se kuitenkin edellyttää vaalitulosta, jossa europarlamentilta ja komissiolta löytyy aitoa halua yleiseurooppalaisen tasa-arvon edistämiseen.
Orpon hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa tulee toivottavasti olemaan merkittäviä panostuksia suomalaisen palkkatasa-arvon edistämiseen.
Kaikille puolueille esittäisin toiveen nykyistä aktiivisemmasta EU-viestinnästä. Eduskunnassa EU työllistää kansanedustajia paljon, mutta puolueiden viestinnässä EU nostetaan kunnolla esiin vain näin eurovaalien alla viiden vuoden välein. Meidän äänestäjien olisi tärkeää kuulla nykyistä enemmän ja säännöllisemmin siitä, mitä ja keiden kanssa kukin suomalaispuolue Euroopassa tavoittelee.
Susanna Sulkunen
toimitusjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Eurovaalien ennakkoäänestys järjestetään Suomessa 29.5. - 4.6.2024 ja ulkomailla 29.5. - 1.6.2024. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 9.6.2024.
Onko EU naisen paras ystävä? -vaalipaneelissa keskusteltiin palkkatasa-arvon lisäksi anti-gender-liikkeestä sekä EU:n ja Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -yhteistyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti