Suomen ensimmäistä vuotta Natossa on leimannut itäraja ja Putinin Venäjä. Samalla Naton tekemä tasa-arvotyö on jäänyt liian vähälle huomiolle.
 |
| Kuva: Ivan Samkov 2021 pexels.com-sivustolta |
Nato korostaa naisten tasavertaisen ja merkityksellisen osallistumisen tärkeyttä kaikessa rauhan ja turvallisuuden työssä. Washingtonin kokouksen yhteydessä julkaistiin viime viikolla Naton uusi Naiset, rauha ja turvallisuus -linjaus. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken lupasi Naton lisäävän naisiin kohdistuvan verkkohäirinnän vastaista työtään sekä jakavan Naiset, rauha ja turvallisuus -työn hyviä käytäntöjä myös Naton yhteistyökumppaneille. Ukrainan naissotilaille Nato lähettää naisille suunniteltuja taisteluvarusteita.
Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda pohjaa YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymään päätöslauselmaan 1325, jonka tavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhan rakentamisessa sekä lisätä naisten turvallisuutta konflikteissa. Suomen kansallisen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman läpileikkaavia teemoja ovat mm. naisten osallistumisen ja tietopohjaisuuden vahvistaminen. YK:n jäsenvaltioiden lisäksi agendaa toteutetaan kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä kuten EU:ssa ja Natossa.
Nato-jäsenenä Suomella on erinomainen mahdollisuus osallistua Naton tasa-arvotyöhön ja sen kehittämiseen. Tämä on huomioitu valtioneuvoston vastikään julkaistussa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jossa Suomen kerrotaan kannattavan kunnianhimoista lähestymistapaa Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -kokonaisuutta ja Naton inhimillistä turvallisuutta koskevaan työhön. Selonteon mukaan Suomi tukee Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -työn kehittämistä siten, että sen toimeenpano tehostuu kaikissa Naton ydintehtävissä, myös pelotteessa ja puolustuksessa.
Kunnianhimoa Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -työ tarvitseekin. Vaikka Naiset, rauha ja turvallisuus -työ on kirjattu Naton strategiseen konseptiin, tasa-arvon priorisointi ei vielä kata koko sotilasliittoa. Ulkoministeri Blinken nosti puheessaan esiin, että Naton 32 jäsenvaltiosta vain kuusi on nimittänyt Nato-suurlähettilääkseen naisen. Naisia näkee edelleen liian harvoin myös Naton sotilaallisen puolen johtotehtävissä.
Kyse ei ole kuitenkaan vain naisten määrän lisäämistä. Aseellisten konfliktien sukupuolittuneiden vaikutusten ymmärtäminen lisää tutkitusti sotilaallisten operaatioiden tehokkuutta ja onnistumista. Vaikka Nato pyrkii valtavirtaistamaan Naiset, rauha ja turvallisuus -työn läpileikkaavaksi prioriteetiksi läpi organisaation, tutkimusraporttien mukaan agendan toimeenpano on jäänyt liiaksi ohjelmatasolle. Osaamista ja resursseja tarvitaan lisää.
Mitä Suomi voi tehdä? Tutkijoista ja kansalaisjärjestöistä koostuva Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkosto kannustaa Suomea käymään vuoropuhelua niiden Nato-jäsenmaiden kanssa, jotka eivät vielä priorisoi Naiset, rauha ja turvallisuus -työtä. Lisäksi Suomi voi jakaa Natossa käytännön osaamista ja kokemuksia erityisesti siviilikriisinhallinnasta, jossa Suomi on ollut edelläkävijä naisten osallistumisen vahvistamisessa.
Yhtä lailla Suomi voi ottaa oppia niistä Naton jäsenmaista, joissa naisia on onnistuneesti houkuteltu armeijauralle ja edelleen Naton sotilastehtäviin. Naton maaraporttien (2020) mukaan naisten osuus Yhdysvaltain asevoimissa on 18 %. Suomessa vastaava luku jää alle viiden prosentin. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa vuosittain runsaat tuhat naista, mikä vastaa noin 1,5 prosenttia naisikäluokasta. Puolustusvoimien kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa luku 2000 naiseen vuoteen 2027 mennessä. Kansainvälinen yhteistyö voi vauhdittaa Suomen tasa-arvokehitystä tälläkin saralla.
Oli kyse sitten rauhan rakentamisesta, kriisinhallinnasta, huoltovarmuudesta tai varautumisesta, tarvitaan siihen koko yhteiskuntaa. Kestävää rauhaa ei saada aikaan ilman naisia.
Jutta Hartikainen, varapuheenjohtaja
Susanna Sulkunen, toimitusjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
