Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu tradenomi, YAMK Merja Leppäsen (Vantaan Akateemiset Naiset ry.) tarinaan. Hän kannustaa omalla esimerkillään rohkeaan alanvaihtoon ja jatkuvaan oppimiseen.
 |
| Kuva: Merja Leppäsen kotialbumi |
Opinto-, työ- ja vapaaehtoistyöpolut
Toteutan jatkuvan oppimisen ideaa ja olen kulkenut matkaa kansa- sekä keskikoulun ja lukion kautta opistotason opintoihin yo-merkonomiksi, välillä työssä oppien sekä omaehtoisia että erilaisia kulloisenkin työnantajan tarjoamia koulutuksia läpikäyden. Myöhemmin hakeuduin ammattikorkeakouluun tradenomiopintoihin. Sen jälkeen taas työelämässä oppimista ensin pankkisektorilla lähinnä henkilöstön kehittämistehtävissä ja sitten ammattiyhdistyksessä toimistopäällikön tehtävissä. Sitten heti kun tuli mahdolliseksi, hakeuduin jatko-opiskelijaksi suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (2007). Valmistumisen jälkeen pystyin hakeutumaan opettajaopintoihin ja pätevöitymään ammatilliseksi opettajaksi, jonka jälkeen vielä 56-vuotiaana työllistyin kolmannelle työuralleni ammatilliseen oppilaitokseen kouluttajaksi.
Nyt olen ollut yhteensä yli 40 vuoden työuran jälkeen kuudetta vuotta eläkkeellä. Toki toimin edelleen aktiivisesti erilaisissa vapaaehtoistöissä, niistä mainitakseni mentorointi, työnohjaus ja erilaiset muut ohjaukset ja valmennukset hybridimallilla. Osaamispääomaani täydentää kokemukset ja vaikuttaminen eri järjestöjen erilaisissa tehtävissä ja rooleissa. Olen toiminut puheen- ja varapuheenjohtajana, sihteerinä, jäsenenä, asiantuntijana ja vapaaehtoisena. Toimin edelleen aktiivisesti muutamassa yhdistyksessä, joista Vantaan Akateemiset Naiset ry:n hallitusjäsenenä (alkaen 2021) minun tehtäväkseni on langennut sihteerinä toimiminen sekä amk-yhteyksien edistäminen. SANL:n hallituksessa olen toiminut nyt kolmatta vuotta ja päässyt vaikuttamaan useammassakin työryhmässä sekä muissa naisverkostoissa.
Minulle on elämässä arvokasta kehittämisen ja kehittymisen lisäksi edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. SANL:n hallituksessa olen ollut vaikuttamassa vuonna 2022 sääntömuutokseen ja vuonna 2023 Liiton uuden strategian luomiseen. Pyrin osallistumisellani edistämään ja kehittämään kaikkien korkeakoulutettujen naisten asemaa Suomessa. Lisäksi voin SANL:n hallitusjäsenenä toimia AMK-sektorin esillä pitäjänä (siksi kerron tarinaani tässä). Lisäksi olen jäsenenä tai kuukausilahjoittajana useassa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä rauhaa ja ihmisoikeuksia edistävään yhdistyksessä (UN Woman Suomi, Pelastakaa Lapset, Lääkärit Ilman Rajoja, SPR, Greenpeace, Amnesty International ja Maria Akatemia sekä Pakolaisneuvonta (kannatusjäsen).
Muu aktiivisuus
Pääharrastukseni on ollut ja on edelleen itsensä kehittäminen osallistumalla erilaisiin kehittäviin ryhmiin (esim. Maria Akatemian Vanhat vaikuttajat ryhmään) ja koulutuspäiviin (mm. Amnesty Internationalin Suomen osaston iltapäiväkahveille ja Sitran tulevaisuuswebinaareihin). Käyn joogassa viikoittain ja ulkoilen päivittäin. Teen myös vapaaehtoistyötä eli tilauksesta valmennan, työnohjaan ja mentoroin yksilöitä tai ryhmiä. Olen hankkinut myös MIELI Suomen Mielenterveys ry:n MTEA1 ja 2-ohjaajapätevyydet, joten olen tehnyt kyseisiä valmennuksia ns. pro bonona. Lisäksi olen toiminut Suomen Enneagrammi ry:n hallituksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana yhteensä neljä vuotta ja jäsenenä vuodet 1996–2018 sekä Suomen Työnohjaajat ry:n jäsenenä vuodesta 2009 aina vuoteen 2018. Eläkkeelle jäätyäni liityin jäseneksi HSP Suomi ry:hyn ja toimin yhdistyksessä reilun vuoden ajan vapaaehtoistoimijana ja kokemusasiantuntijana sekä hallituksen jäsenenä.
Taustaa ja tulevaisuuden haaveita
Kirjoitan mitä kirjoitan siksi, että koen tarpeelliseksi kertoa omasta elämästäni ja vaikeistakin kokemuksistani mahdollisimman kiihkottomasti mutta rehellisesti unohtamatta sitä tosiasiaa, että ne ovat minun tarinoitani/kertomuksiani. Tärkeää on sekä tunnistaa ja tunnustaa asioita, jotta niistä voi jotain oppia.
Mikäli elän satavuotiaaksi, voin jakaa elämäni vaikka viiteen 20 vuoden jaksoon, ja jaksojen sisällä tutkiskella elämän käännekohtia, siirtymäriittejä, joilla on erityistä merkitystä ainakin itselle. Ensimmäisen jakson aikana näitä siirtymiä ovat mm. syntymäni vuonna 1955, kansakoulun aloittaminen 1962, ylioppilaaksi pääseminen 1973 ja ensimmäisen avioliiton 1975. Toisen kaksikymmentävuotiskauden aikana vuonna 1978 yo-merkonomiksi valmistuminen sekä lapsieni syntyminen 1980 ja 1983. Kolmannella jaksolla avioero 1997 ja uudelleen avioituminen 2003 sekä ammattikorkeakoulututkinto 2002 ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto 2007. Nykyisellä neljännellä jaksolla olen kerennyt jo tulla triplamummiksi 2015, 2017 ja 2022, sairastanut suolistosyövän vuonna 2016 ja tervehtynyt siitä sekä jäänyt eläkkeelle vuonna 2018. Nyt haaveenani on nauttia olemassaolon vapaudesta, sillä sellaiseen ylellisyyteen ei aiemmissa jaksoissa ole ollut ”varaa” tai mahdollisuutta. Ans kattoon päädynkö myös viidennelle jaksolle vuoden 2035 jälkeen...
Yli 40 vuoden työrupeaman kolme työuraa sijoittuvat ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle jaksolle; lähes 30 vuotta pankkisektorilla erilaisissa tehtävissä, joista 12 vuotta henkilöstön kehittäjänä, järjestösektorilla kuusi vuotta toimistopäällikkönä ja lopuksi opetusalalla ammatillisena opettajana kahdeksan vuotta. Järjestösektorilta sain aikanaan potkut ”tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin” vedoten ja olin siinä yhteydessä parisen kuukautta työttömänä. Edellä mainitut, koviksikin kokemani tapahtumat ovat näin jälkeenpäin arvokkaita opin kannalta. Yleisesti voinen sanoa, että mikään työsuhde ei ole ollut helppo itselleni eikä varmaan muillekaan. Ehkä seesteisin ja parhaaksi kokemani työsuhde oli kuitenkin viimeinen eli ammatillinen opettajuus, jossa sain kokea olevani hyväksytty ja tehdä merkityksellistä työtä. Tosin loppuaikana oppilaitoselämäkin muuttui ammatillisen koulutuksen reformin ja organisaatiomuutoksen takia perin haastavaksi. Onneksi pääsin ajoissa pois, eläkkeelle.
Palautetta ja kehittymistä
Olen säästänyt muiston erään noin puolen vuoden valmennusprosessin lopusta vuodelta 2012, jossa minulle muiden antama palaute ”selkäpaperille” kuului näin: ”syvällinen, ajatteleva, symppis, rauhallinen, olet todella älykäs ja tuot aina mielenkiintoisia pointteja, mukava tapaus, analysoiva, idearikas, oikeudenmukainen, ammattitaitoisen pirteä, oli hauska tutustua, mukava, ihastuttava ihminen”. Edellinen on minulle hämmentävää luettavaa, kun itse muistan ja muistelen enemmänkin, miten olisin parempi ja pystyvämpi ihminen mm. ihmissuhteissani ja kaikessa mitä teen ja miten olen sekä miten elän elämääni. Ympäristöstä saamani palaute on aika usein elämäni varrella ollut vähintäänkin harmaan sävyistä, jopa murhaavaa. Esimerkkinä vaikka ”tunneterroristi, uhriutuva, perskärpänen (riippuvainen), kompleksinen, pitäisi olla pätevämpi, ressukka, väritön, vapaamatkustaja”. Uskokoon ken tahtoo, kyse on samasta ihmisestä, minun tarinastani... Oma arvioni itsestäni on mm. tyypillisesti provosoituminen, valikoituminen syntipukiksi, tuen hakeminen luotettavalta kollegalta tai ammattiauttajalta – toki myös vuorostaan tarjoan mielelläni apua tarvitsevalle. Olen ilmeisen erityisherkkä ja auttajapersoona (enneagrammi persoonallisyystyyleissä 2), jonka tässä ajassa on haastavaa elää sekä itsensä että muiden, etenkin autoritääristen henkilöiden kanssa. Lena Andersson ilmaisee kirjassaan Enpä usko osuvasti, että ”Vain niitä nöyryytetään, jotka suostuvat siihen.”
Kehittyminen ja kehittäminen ovat elämässäni arvokkaita, ja niiden eteen olenkin tehnyt erityisen paljon töitä. Olen opiskellut työelämän ohessa vuosikymmeniä erilaisissa yhteyksissä mm. toiminnallisia menetelmiä, psyko- ja sosiodraamaa sekä ryhmäanalyysiä, tradenomiksi ja tradenomi yamk:ksi, työnohjaajaksi ja prosessikonsultiksi sekä ammatilliseksi opettajaksi. Lisäksi itsensä kehittämiselle tärkeitä kehittymispolkuja ovat olleet enneagrammi-persoonallisuustyylien sekä mielenterveyden ensiapu -ohjaajuudet, slow dow:n ja uniseminaari (Social dreaming) -ryhmät, retriitit ja mindfulness sekä erityisherkkyyden kokemusasiantuntijuus.
Olen muuten sitä mieltä, että me vanhat naiset olemme vahvasti vaikuttajia sekä lähipiirissä että maailmalla, kunhan meidän annetaan sitä olla. Meissä on ”henkistä/kollektiivista isoäitiyttä”. Emme siksi suostu näkymättömiksi, toisen luokan kansalaisiksi.
Helsingissä on puolalaisen Tadeusz Rozewiczin runoon perustuva taideteos Monumentti tavallisille: Radoslaw Gryta. Tässä hänen runonsa:
Minä pidän vanhoista naisista,
rumista naisista,
motkottavista mummoista. He ovat maan suola. He eivät inhoa inhimillisiä jätteitä. He tuntevat rakkauden ja uskon,
mitalin kääntöpuolen. Hamlet riuhtoo verkossa,
Faust näyttelee alhaista ja naurettavaa roolia,
Raskolnikov iskee kirveellä. Jumala kuolee.
Vanhat naiset nousevat niin kuin joka päivä,
aamun sarastaessa ostavat leipää, viiniä, kalaa.
Sivilisaatio kuolee.
Vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa,
avaavat ikkunat, siivoavat roskat.
Ihminen kuolee.
Vanhat naiset pesevät ruumiit, hautaavat kuolleet,
istuttavat kukkia haudoille. Minä pidän vanhoista naisista,
ryppyisistä naisista,
motkottavista mummoista. He uskovat ikuiseen elämään. He näkevät pelkuruuden ja sankaruuden,
suuruuden ja pienuuden,
oikeissa suhteissa arkipäivän vaatimuksiin. Heidän poikansa löytävät Amerikan,
tuhoutuvat Thermopylaissa,
kuolevat risteillä,
valloittavat avaruuden.
Vanhat naiset ovat pyhien kissojen pyhiä muumioita. He ovat pieniä kurttuisia,
kuivuneita lähteitä,
hedelmiä
tai lihavia munanmuotoisia Buddhia. Kun he kuolevat,
silmästä virtaa kyynel,
joka yhtyy suunpielessä
nuoren tytön
hymyyn.
Lopuksi
Kiitän suomalaista hyvinvointivaltiota ja kanssaihmisiä, koko lähipiiriäni vanhana naisena hyvin elossa olemisestani, entisiä työtovereitani sekä nykyisiä että entisiä ystäviäni elämänviisauksista ja yhdessä kasvamisesta. Kiitän myös erilaisia ryhmiä ja organisaatioita, joissa olen saanut olla, ja tulen edelleen olemaan, mukana vaikuttamistyössä ja kasvamassa itsekin. Sillä elän ns. uutta vanhuutta, jossa korjataan satoa tässä elämässä ei missään paratiisissa kuoleman jälkeen. Elän ja edelleen kehityn, esimerkiksi vapaaehtoistehtävä pitää elossa!
Me vanhat (naiset) tarvitsemme hoivaa ja läsnäoloa. Olemme edelläkävijöitä elämämme kanssa, 70 vuotta uusi 50 vuotta. Mitä muuta se tarkoittaa kuin lookkia? Väittämä, että vanha nainen on syvimmin häpäisty, jollei ainakin ohitettu täällä. Miten saada tyttöjen ja naisten aggressio ja halu omaan käyttöön? Ikääntyessä painopiste on sisäisessä valossa ja löytyy kokemusta mistä jakaa, vrt esim. Aira Samulin tai Rafael Wardi, jotka kuolemaansa asti yli 90-vuotiaiksi saakka olivat edelleen aktiivisia ja tekivät taidetta tai vrt. Martti Ahtisaari rauhanneuvottelijana tai Helena Ranta sotarikostutkijana.
Haetaan toivottavasti uutta rohkeaa puhetta, taitavaa keskustelua ja tekemistä vanhenemisesta. Olemme roolimalleja: aktiivisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa sekä rauhan- ja ihmisoikeustyössä. Näemme eri sukupolvet vuorovaikutuksessa, mukana toki särmät, kyseenalaistaminen, ihmettely, uteliaisuus, valppaana olo ja jatkuva oppiminen. Olemme myös tarinankertojia ja rinnalla kulkijoita. Siksi tämänkin kirjoittamiseni voi nähdä rakkaudellisena tekona. Toki on hyvä muistaa ja ymmärtää, että eri ihmiset ottavat sen eri tavalla vastaan.
Merja Leppänen
Työura
- Opettajana ja kouluttajana 2010–2018. Työnantaja Omnia ammattiopisto ja Omnia aikuisopisto.
- Järjestön toimistopäällikkönä 2004–2010. Työnantaja Suomen Kauppaopettajat – Handelslärarna i Finland SKO ry, joka kuuluu Opetusalan ammattijärjestöön OAJ:hin.
- Pankkimaailman työkokemusta Suomen Yhdyspankissa (myöhemmin Nordeassa) yhteensä 28 vuotta, josta 12 vuotta henkilöstön kehittämisyksikössä sisäisenä kouluttajana/koulutussuunnittelijana/projektipäällikkönä/osaamisen konsulttina.
Koulutus
- Näyttötutkintomestari, Hamk, AOKK, 2012
- Ammatillinen opettajakorkeakoulu, HAAGA-HELIA AOKK, verkkokurssi 2009–2010
- Tradenomi YAMK, Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, Lahden amk, 2007
- Tietojohtamisen erikoistumisopinnot, Laurea amk, 2003
- Tradenomi, Liiketalous ja hallinto, Laurea amk, 2003
- Työnohjaajakoulutus, Sosiaalipedagoginen keskus, 1998
- Yo-merkonomi, Suomen Liikemiesten kauppaopisto, 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti