Minun urapolkuni: Tärkeintä on oma motivaatio

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu YTM, MBA Pauliina Söderholmin (Helsingin Akateemiset Naiset ry.) tarinaan sote- ja kasvatusalalta. Hän kannustaa omalla esimerkillään olemaan rohkea ja tavoitteellinen. Oman osaamisen kehittäminen motivoi ja vie uralla eteenpäin. Uutta oppii myös järjestöharrastuksessa.

Aloitin ensimmäisessä kesätyöpaikassani hevostallilla 12-vuotiaana. Olin kyllästynyt kotonaoloon ja television katseluun vanhempieni ollessa töissä, ja marssin reippaasti hevostallille kysymään saisinko työtodistusta vastaan auttaa tallilla. Tuon kesän hoidin ja ruokin hevosia sekä tein muita tallitöitä saaden hieman rahaa ja hyvän työtodistuksen.

Sote- ja kasvatusalan opintojani suunnitellessani pääsin työharjoitteluun hoitolaitokseen, jossa kuntoutettiin vaikeasti kuntoutuvia potilaita. Työpaikallamme oli hyvä tekemisen meininki ja työtavat, joissa oli nuorelle opiskelijalle turvalliset raamit. Työharjoittelun ja kesätöiden jälkeen sain jäädä hoitolaitokseen töihin opintojeni ohella.

Kun valmistuin ajallaan, jatkoin samalla tavalla aina kohti tavoitteitani, joita olivat persoonani mukainen työtehtävä ja koulutukseni mukainen palkka.

Kun aloitin lähiesihenkilönä ja toimistovastaavana, opettelin vapaa-ajallani työehtosopimukset, työturvallisuus- ja työsuojeluasiat sekä kävin kurssin esihenkilötyön alkeista. Alaisikseni sain korkeakoulutettuja, itseäni vanhempia tai saman ikäisiä naisia ja miehiä.

Näin jälkikäteen ajatellen en koskaan kokenut esihenkilötyötä kiinnostavana. Olin olettanut, että siinä pitäisi kuunnella muiden murheita ja ohjailla korjailla toisten mokia, kun lähinnä halusin syventyä vain omaan työtehtävääni. Onnekseni olen koko työurani saanut työskennellä kokeneiden esihenkilöiden kanssa ja olen voinut oppia myös heiltä. 

Ne ajat, jolloin tein vähemmän töitä, syystä tai toisesta, opettelin hakemaan tukea erilaisista verkostoista ja kehittämään itseäni maksuttomissa koulutuksissa, webinaareissa ja koulutuspäivillä. Tutustuin uusiin ihmisiin, joita on ollut mukava tavata vielä vuosiakin ensitapaamisemme jälkeen.

Itseni kehittämisen sekä työurallani etenemisen kannalta on ollut tärkeää, että olen saanut ja tietysti valinnut itseäni kiinnostavia koulutuksia ja työtehtäviä. Itseni kehittäminen vapaa-ajalla ja esimerkiksi järjestöharrastukseni ovat olleet olennainen osa ansioluetteloani ja hissipuhettani eli esittelyäni. 

Olen työskennellyt järjestöjen luottamustehtävissä ja aktiivina sekä eri hallituksissa 17-vuotiaasta lähtien. Järjestöaktiivin rooli on antanut minulle paremman ansioluettelon, suosittelijoita, sekä myös omien opintojen kurssien hyväksilukuja.

Minulla on työelämää vielä 25 vuotta jäljellä, mutta mikäli terveys vain sallii, tulen varmastikin työskentelemään aina. Samojen töiden saman alan parissa on tarkoitus jatkaa, ehkä jossain vaiheessa astetta taas korkeammalta nykyistä vaativampaa työtä tehden. Haluan tehdä haasteellisen motivoivaa työtä, jossa saan korostaa myönteisen ratkaisukeskeisyyden ja itsensä kannustamisen merkitystä. 

Pauliina Söderholm
Päiväkodin johtaja, seksuaaliterapeutti
www.linkedin.com/in/pauliina-soderholm