Illanvietto oli seurausta Liiton toimistolla Helsingissä syksyllä 2018 paikallisyhdistyksissä toimivien kansainvälisten asioiden yhteyshenkilöille järjestetystä kokouksesta, jonka yhteydessä lounaisen Suomen jäsenedustajat päättivät edistää toimia, joilla nämä kolme yhdistystä voisivat lähestyä toisiaan.
Erilaisia ääniä, samoja tavoitteita
Kuluvan vuoden lokakuussa tapasimme kolmen yhdistyksen kesken toisen kerran ja tällä kertaa kutsujana toimi Åbolandin naiset. Tavoitteena oli asettaa toiminnallemme varovaisia yhteisiä raameja ja tunnustella paikalla olleiden jäsenedustajien mietteitä oman yhdistyksen tilasta ja tulevaisuudesta. Åbolandin edustaja Barbro Kanerva oli valmistellut työpajan, jonka kautta pääsimme kiinni tärkeisiin ydinkysymyksiin: miksi olemme yhdistyksen jäseniä, mitä positiivista ja hyvää näemme yhdistyksen toiminnassa ja millaisia haasteita ja toiveita meillä kullakin on toiminnan kehittämisen suhteen. Olimme sekä armollisia, rehellisiä että vaateliaita vastauksissamme. Väittäisin meidän olleen yllättävänkin avoimia kohtaamaan erilaisia tulokulmia ja siten avoimia myös rakentavalle vuorovaikutukselle.
Vaikka kamppailemme samojen kysymysten parissa, teemme ajatus- ja suunnittelutyötä useimmiten yksin ja oman yhdistyksemme hallitusjäsenten kesken. Oli innoittavaa jakaa ja purkaa ongelmia ja huomata, että myönteisiä asioita kerääntyi keltaisille lapuille huomattavasti enemmän kuin negatiivisia. Ja negatiivisetkin vaikuttivat ennemminkin ratkaistavissa olevilta kysymyksiltä kuin toivottomuudelta. Keskinäinen työmme on vasta aluillaan tässä muodossaan ja seuraava tapaamisemme vuoden 2020 puolella raamittaa jälleen ajatuksiamme yhden askelen eteenpäin. Pitkäjänteisen yhteistyön luominen ei käy hetkessä, mutta kyse onkin prosessista, ei projektista. Yhteistyön hyviä lähteitä tulee vaalia toisia kuunnellen ja antaen tilaa erilaisille näkemyksille.
Kun Itämeren alueen Akateemiset Naiset kokoontuivat lokakuun puolivälissä Tiedekeskus Heurekaan, oli siinä kontekstissa yhtä lailla mahdollista avautua vuorovaikutukselle uusien ja entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa. Seminaareissa yhtä tärkeää kuin virallinen ohjelma, on verkostoitua ja kohdata muita. On tärkeää katsoa kulissien taakse ja erinomainen mahdollisuus tähän avautuikin lounaspöydässä, jossa istui valtakunnallisesti ajatellen melko kattava maantieteellinen otos akateemisia naisia eri ikäryhmistä. Keskustelu virisi nopeasti ja pallottelimme ideoilla ja ajatuksilla siitä, mitä yhdistykset voisivat tehdä yhdessä yhteishengen voimistamiseksi. Tunnustelut kiirivät vielä kuluvan syksyn aikana ainakin kansainvälisten asioiden komiteaan ja sitä kautta Liiton hallitukseen.
Näissä tapaamisissa on kyse Liiton ja yhdistysten virallisista ohjelmista, tavoitteista ja poliittisista linjauksista. Ajattelen kestävän pohjan tälle työlle syntyvän ainoastaan voimakkaan ja myönteisen muistijäljen jättävien yhteisten kohtaamisten kautta, kun me kautta Suomen ja joskus valtioiden rajatkin ylittäen, tapaamme ja kohtaamme toisemme avoimina ymmärrykselle ja vuorovaikutukselle.
Liiton voima on sen jäsenyhdistyksissä ja niiden tavoista rakentaa alueellisesti tunnistettavaa toimintaa. Alueiden keskinäisellä yhteistyöllä ja valtakunnallisilla yhteisillä tapaamisilla sekä yhdistysten että Liiton toiminta on rikkaampaa ja sisällöllisesti merkityksellisempää. Voimme oppia toisiltamme ja jakaa toistemme kanssa entuudestaan tuntematonta. Meillä kullakin on oma äänemme ja syymme olla yhdistyksessä. Nämä erilaiset äänet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuulla, kuunnella ja ymmärtää.
Elina Tuomarila
Salon Akateemiset Naiset ry.
Kuvat: Maritta Tammio (Turun Akateemiset Naiset ry.) ja Eva Wahlberg-Jäntti (Kvinnliga Akademiker i Åboland rf.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti