Suomi jää jälkeen – ammattisegregaatio ei ole valinta vaan rakenne

Helsingin Sanomat uutisoi 18.2.2026, että harvempi kuin joka kolmas luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevä on Suomessa nainen. Muualla Euroopassa osuus on tuplaantunut sitten vuoden 2008, Suomessa ei.

Kyse ei ole vain STEM-aloista. Kaikista suomalaisista palkansaajista enää alle 10 % työskentelee niin sanotuissa tasa-ammateissa, joissa eri sukupuolta olevien osuus on vähintään 40 %. Työmarkkinamme ovat hyvin vahvasti sukupuolittuneet.

Keskustelussa vedotaan usein “pohjoismaiseen tasa-arvon paradoksiin”: ajatukseen siitä, että Suomessa jokainen on voinut vapaasti valita alansa ja että nykytilanne kuvastaa yksilöiden aitoja mieltymyksiä.

Paradoksi ei kehitystä kuitenkaan selitä. Norjassa luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevistä yli puolet on naisia, Tanskassa ja Ruotsissakin lähes puolet. Myös Latvia ja Viro ovat tilaston kärkipäässä, Suomi taas tilaston pohjalla.

Kyse ei ole pohjoismaisesta kulttuurista, hyvinvointivaltiosta tai koulutustasosta. Kyse on rakenteista.

Stereotypiat “naisten” ja “miesten” töistä rajaavat koulutus- ja ammatinvalintoja jo varhaislapsuudesta alkaen. Ne ohjaavat opinto-ohjausta, rekrytointia, urapolkuja ja johtamisrakenteita. Lopputuloksena työmarkkinat jäykistyvät, ja suomalaisten osaaminen jää vajaakäyttöön.

Ammattisegregaatio ei katoa itsestään. Sen purkaminen vaatii pysyviä ja valtakunnallisia ratkaisuja.

Järjestömme hallitusohjelmatavoitteissa 2027–2031 edellytämme, että viimeistään seuraavalla hallituskaudella Suomessa mm.:

• Laaditaan ja toimeenpannaan valtakunnallinen segregaation purku ja ehkäisy -toimenpideohjelma, joka luo pysyvät segregaatiota purkavat rakenteet. Toteutetaan ohjelma valtion, alueiden ja kuntien hallinnon sekä koulutusjärjestelmän kaikilla asteilla.
• Selvitetään muissa Pohjoismaissa toteutettuja koulutuksen segregaation purkutoimenpiteitä ja niiden soveltavuutta Suomeen. Näitä toimenpiteitä ovat mm. miehille suunnattu sukupuolitietoinen hoiva-alan aikuiskoulutus ja korkeakoulujen opiskelijavalinnan sukupuolipisteet.
• Kirjataan käytännön keinot sukupuolitietoisen kasvatuksen ja opetuksen edistämiseksi ja segregaation purkamiseksi varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten toiminnallisiin tasa-arvosuunnitelmiin. Suunnitelmien laatimiseen tulee tarjota koulutusta ja niiden toteutumista tulee valvoa aktiivisesti.

Suomi ei saa jäädä jälkeen. Koulutuksen ja työelämän tasa-arvon edistäminen on keskeinen edellytys Suomen kilpailukyvylle, talouskasvulle ja kestävälle rauhalle. 

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja