OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tarttuu (Kauppalehti 2.11.2015) tärkeään asiaan, nimittäin miesten ja naisten palkkaeroihin. Huolimatta siitä, millä sektorilla nainen työskentelee, palkkaero suhteessa miehiin pysyy samana. Miksi näin on? Naiset ovat koulutuksellisesti paremmin koulutettuja, mutta miehiä korkeampi koulutus ei kuitenkaan takaa parempaa palkkaa saati sitten kavenna palkkaeroja. Erot miesten ja naisten palkoissa näkyvät jopa miesvaltaisilla ict-aloilla puhumattakaan naisvaltaisten alojen palkoissa, jotka koulutuksesta huolimatta laahaavat jäljessä ja kasvattavat eroa, koska miehet eivät edes hakeudu näille aloille niiden pienen palkan vuoksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa lastentarhaopettajat.
Epätasa-arvoistavia rakenteita voidaan korjata hyvällä tasa-arvosuunnittelulla. Tasa-arvolain mukaan yli 30 henkilön työpaikoilla on tehtävä tasa-arvosuunnitelma ainakin joka toinen vuosi. Työmarkkinajärjestöt ovat laatineet tämän työn tueksi myös päivitetyn tarkistuslistan. Hallitusohjelmassa tasa-arvosta ei mainita sanallakaan. Yhdyn Olli Luukkaisen toteamukseen kirjoituksessaan: ”Niin kauan kuin jo saavutetusta tasa-arvosta on tv-ruudussa kertomassa hallituksesta vain miehiä, on viesti epäuskottava”. Nyt kaikki työmarkkina- ja kansalaisjärjestöt yhdessä ajamaan tasa-arvoisempaa palkkapolitiikkaa! Olemme ansainneet tasa-arvoisemman palkan ja eläkkeet!
FT, KL Auli Ojala
Tampereen Akateemiset Naiset ry:n hallitusjäsen
torstai 5. marraskuuta 2015
maanantai 26. lokakuuta 2015
Lahden Akateemiset Naiset ry. täytti 60 vuotta
Lahden Akateeemisten Naisten yhdistys juhli kuutta vuosikymmentään lokakuun 12. päivänä ravintola Rouxin tiloissa. Läsnä oli runsaasti yhdistyksen jäseniä sekä neljä kutsuvierasta SANL-FKAF:n puheenjohtajan Helena Rannan johdolla. Muut kutsuvueraaat olivat yhdistyksemme entinen jäsen Ritva Salmi sekä kaksi "isoa siskoa" Heinolasta. Heinolan Akateeemiset Naiset ovat lahtalaisten isoja siskoja siksi, että seminaarikaupunkiin Heinolaan perustettiin Akateemiset Naiset puoli vuotta ennen suurempaa Lahtea.Syntymäpäiväjuhlan avasi lahtelaisen pitkään vaikuttaneen naiskuoro Filiannan oktetti, joka lauloi naisia koskettavia lauluja. Kuorossa on mukana Lahden yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Koskinen.
Juhlassa palkittiin kaksi Lahden yhdistyksen pitkaikaista aktiivijäsentä, Eeva Honkasalo ja Ritva Salmi. Eevalle myönnettiin Lahden paikallisyhdistyksen kunniajäsenyys, mikä oli varsin paikallaan siihen nähden, että Eeva on tällä hetkellä Lahden yhdistyksen pitkäaikaisin jäsen. Eeva on ollut erityisen uuttera luottamustehtävien hoitaja, ja hän toimii edelleenkin Lahden yhdistyksen rahastonhoitajana ja jäsenrekisterin ylläpitäjänä. Lisäksi Eeva on edustanut Lahtea monissa Akateemisten Naisten kansainvälisissä kokouksissa.
 |
| Ritva Salmi pitää kiitospuhetta |
Lahden Akateemiset Naiset ovat ylpeitä osaavista naisistaan ja yhteisistä vuosistaan! Tulkoot molempia lisää.
Teksti: Ulla Kivekäs
Kuvat: Sirkka Koskinen
maanantai 19. lokakuuta 2015
Naiset työskentelevät taas loppuvuoden ilman palkkaa
Sukupuolten välisen palkkatasa-arvon peruslähtökohta on selkeä. Samasta – ja samanarvoisesta – työstä on maksettava sama palkka sukupuolesta riippumatta. Yksinkertaisen tavoitteen saavuttaminen on silti osoittautunut suomalaisessa työelämässä kaikkea muuta kuin yksinkertaiseksi.
Naisten säännöllisen työajan palkka oli Tilastokeskuksen vuoden 2015 toisen neljänneksen perusteella keskimäärin 83,4 % miesten palkasta. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on halunnut konkretisoida sukupuolen välistä palkkaeroa kertomalla, mitä ero tarkoittaa vuosipalkassa. Naiset häviävät tänäkin vuonna keskimäärin 7600 euroa, vain koska he ovat naisia. STTK on vuodesta 2011 lähtien viettänyt Naisten palkkapäivää. Sen ajankohta määrittyy naisten ja miesten välisen palkkaeron kehityksen mukaan. Sitä vietetään päivänä, jolloin naisten kuluvan kalenterivuoden palkanmaksun voidaan katsoa päättyvän. Loppuvuoden naiset työskentelevät siis palkatta!
Tänä vuonna Naisten palkkapäivä on laskennallisesti sunnuntaina 1.11., mutta vietämme sitä jo etukäteen perjantaina 30.10. Sukupuolten välinen epätasa-arvo palkkauksessa on laaja ongelma, jonka kitkeminen vaatii laajaa yhteistyötä. Naisten palkkapäivässä on tänäkin vuonna mukana laaja verkosto kumppaneita, joista jokainen toimii ja ottaa osaa keskusteluun itselleen luontevimmalla tavalla.
Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan työelämän perusta. Palkkatasa-arvolla on myös vankka juridinen perusta Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sitoumuksissa sekä kansallisessa lainsäädännössä. Tästä huolimatta, naisten ja miesten välinen palkkaero kuroutuu tuskallisen hitaasti. Sukupuolten välinen palkkaero on usean eri tekijän summa, mutta niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa. Ei ole mitään hyväksyttäviä perusteita esimerkiksi sille, että naisvaltaisten alojen arvostus on euroissa mitattuna heikompaa kuin miesvaltaisten alojen. On hyvä muistaa, että samapalkkaisuustavoitteen toteutumisesta hyötyvät kaikki, niin työnantajat, palkansaajat, työpaikat, työmarkkinat, kuin koko yhteiskunta.
Sukupuolten välistä palkkaeroa voidaan kaventaa erilaisin keinoin. Tehokkaimpia niistä ovat työ- ja virkaehtosopimusratkaisut, tehtävän vaativuuden arviointiin perustuvat palkkausjärjestelmät, tasa-arvosuunnitelmat ja niihin sisältyvät palkkakartoitukset sekä naisten työuralla etenemisen tukeminen. Myös perhevapaiden tasaisempi jakautuminen äitien ja isien kesken sekä mahdollisuus parempaan työ- ja perhe-elämän tasapainoon edistäisivät pitkällä tähtäimellä palkkatasa-arvoa.
Palkkatasa-arvon tavoittelua tulee jatkaa tulevaisuudessa entistä tehokkaammin ja entistä sinnikkäämmin. Vaikka tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa, se ei ole mahdotonta, jos kaikki osapuolet sitoutuvat siihen aidosti. Vielä koittaa päivä, jolloin emme enää puhu ”naisten eurosta”, vaan kaikkien euro on samansuuruinen.
Anja Lahermaa
Naisten säännöllisen työajan palkka oli Tilastokeskuksen vuoden 2015 toisen neljänneksen perusteella keskimäärin 83,4 % miesten palkasta. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on halunnut konkretisoida sukupuolen välistä palkkaeroa kertomalla, mitä ero tarkoittaa vuosipalkassa. Naiset häviävät tänäkin vuonna keskimäärin 7600 euroa, vain koska he ovat naisia. STTK on vuodesta 2011 lähtien viettänyt Naisten palkkapäivää. Sen ajankohta määrittyy naisten ja miesten välisen palkkaeron kehityksen mukaan. Sitä vietetään päivänä, jolloin naisten kuluvan kalenterivuoden palkanmaksun voidaan katsoa päättyvän. Loppuvuoden naiset työskentelevät siis palkatta!
Tänä vuonna Naisten palkkapäivä on laskennallisesti sunnuntaina 1.11., mutta vietämme sitä jo etukäteen perjantaina 30.10. Sukupuolten välinen epätasa-arvo palkkauksessa on laaja ongelma, jonka kitkeminen vaatii laajaa yhteistyötä. Naisten palkkapäivässä on tänäkin vuonna mukana laaja verkosto kumppaneita, joista jokainen toimii ja ottaa osaa keskusteluun itselleen luontevimmalla tavalla.
Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan työelämän perusta. Palkkatasa-arvolla on myös vankka juridinen perusta Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sitoumuksissa sekä kansallisessa lainsäädännössä. Tästä huolimatta, naisten ja miesten välinen palkkaero kuroutuu tuskallisen hitaasti. Sukupuolten välinen palkkaero on usean eri tekijän summa, mutta niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa. Ei ole mitään hyväksyttäviä perusteita esimerkiksi sille, että naisvaltaisten alojen arvostus on euroissa mitattuna heikompaa kuin miesvaltaisten alojen. On hyvä muistaa, että samapalkkaisuustavoitteen toteutumisesta hyötyvät kaikki, niin työnantajat, palkansaajat, työpaikat, työmarkkinat, kuin koko yhteiskunta.
Sukupuolten välistä palkkaeroa voidaan kaventaa erilaisin keinoin. Tehokkaimpia niistä ovat työ- ja virkaehtosopimusratkaisut, tehtävän vaativuuden arviointiin perustuvat palkkausjärjestelmät, tasa-arvosuunnitelmat ja niihin sisältyvät palkkakartoitukset sekä naisten työuralla etenemisen tukeminen. Myös perhevapaiden tasaisempi jakautuminen äitien ja isien kesken sekä mahdollisuus parempaan työ- ja perhe-elämän tasapainoon edistäisivät pitkällä tähtäimellä palkkatasa-arvoa.
Palkkatasa-arvon tavoittelua tulee jatkaa tulevaisuudessa entistä tehokkaammin ja entistä sinnikkäämmin. Vaikka tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa, se ei ole mahdotonta, jos kaikki osapuolet sitoutuvat siihen aidosti. Vielä koittaa päivä, jolloin emme enää puhu ”naisten eurosta”, vaan kaikkien euro on samansuuruinen.
Anja Lahermaa
perjantai 16. lokakuuta 2015
Pienen yhdistyksen suuri juhla
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry. juhli 60-vuotista taivaltaan 13.10.2015. Pari vuotta sitten yhdistyksen kokouksessa pohdittiin, järjestetäänkö juhla, tehdäänkö jotain muuta vai sivuutetaanko merkkipäivä hiljaisuudessa. Juhlaan päädyttiin yksimielisesti. Silloin myös todettiin, että historiikki pitäisi saada aikaan. Raija Heikkonen ilmoittautui halukkaaksi historiantutkijaksi, ja Marketta Holopainen lupasi tulla mukaan. Kuvakirja olisi mukava historiikin muoto, koska siitä jää jotain konkreettisempaa kuin pelkistä puheista, ja kuvakirjojen teko on nykyisin helppoa.
Viime keväänä ryhdyttiin tosimielellä puuhaan. Kävimme kaupunginarkistossa penkomassa vanhoja papereita, lähetimme jäsenkyselyjä, keräsimme listoja kokousten aiheista ja retkistä. Pyysimme kuville käyttölupia aina Yhdysvaltoja ja eduskuntaa myöten! Huomasimme, että alkuvuosien pöytäkirjat ovat jääneet jonkun sihteerin tai puheenjohtajan arkistoon eikä niistä ole yhdistyksellä mitään tietoa. Vasta 1960-luvun puolestavälistä oli pöytäkirjoja saatavilla.
Näistäkin aineksista saatiin 48-sivuinen kirja kasaan. Se jakaantuu viiteen osaan. Aluksi on hyvin lyhyesti esittely yhdistyksen synnystä ja historiasta, maailmalla ja Suomessa. Sen jälkeen valotetaan hieman perustamisvuotta 1955, sen tapahtumia ja paikallisvärin vuoksi Lappeenrannan silloista kaupunkikuvaa. Kolmanneksi kerrotaan kokousten aiheista. Ne ovatkin todella laaja-alaisia ja liikkuvat Oder-Neisse-linjasta Kalevalan lukuun dramaturgin ja kätilön silmin, kouluneuvostovaaleista maakuntalauluihin.
Neljäs jakso käsittelee yhdistyksen tekemiä matkoja ja retkiä. Vuonna 1967 neljä yhdistyksen jäsentä osallistui IFUW:n järjestämään Egyptin matkaan, ja siitä on kirjassa Minervassa julkaistu selostus ja kuvia. Muutama kuva yhdistyksen 30-vuotisjuhlistakin löytyi, mutta suurin osa kertoo 1990-2000-lukujen retkistä. Lopuksi vielä yhdistyksen jäsenet saavat suunvuoron ja kertovat, mikä sai heidät liittymään, mitä yhdistys on heille antanut ja mitä he toiminnalta odottavat.
Historiikki oli kuitenkin vain osa juhlaamme. Illalla kello kuuden aikaan alkoi jäseniämme saapua Lappeenrannan Linnoituksessa olevaan Katariinan kahvilaan, jonka portailla tunnelmallinen kynttilälyhty valaisi pimenevää iltaa. Sisällä kauniisti katetut pöydät odottivat tulijoita.
Puheenjohtajamme Elisa Bloigu toivotti vieraat tervetulleiksi ja kohotimme maljan yhdistyksemme 60 vuodelle. Sen jälkeen Karjalan Laulu-Veikkojen kvartetti lauloi meille kaksi kaunista serenadia. Keskushallituksen tervehdystä tuomaan ja palkitsemismerkkejä jakamaan olimme saaneet peräti valtakunnallisen Liiton puheenjohtajan Helena Rannan, jonka puheenvuoron jälkeen kvartetti kajautti ylioppilasalaulun, kolmannen serenadin ja vielä ruokahalun herättäjäksi ryyppylaulun.
Herkullinen, runsas juhlaillallinen viimeistään irrotti kielenkannat, ja puheensorina salissa oli melkoinen. Paikalla oli runsaat 20 henkeä, mukana myös muutamia entisiä jäseniä, jotka tulivat verestämään muistojaan.
Kun lopuksi vielä oli nautittu täytekakkukahvit, oli kolmisen tuntia vierähtänyt ja tuli kotiinlähdön aika. Kotiin lähtiessä tuli mieleeni vanha sanonta: ”Ihan tulj suu hyvänmakuseks, kun sain kanssais haastella.” Näin varmaan oli monen muunkin mielestä.
Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.
Viime keväänä ryhdyttiin tosimielellä puuhaan. Kävimme kaupunginarkistossa penkomassa vanhoja papereita, lähetimme jäsenkyselyjä, keräsimme listoja kokousten aiheista ja retkistä. Pyysimme kuville käyttölupia aina Yhdysvaltoja ja eduskuntaa myöten! Huomasimme, että alkuvuosien pöytäkirjat ovat jääneet jonkun sihteerin tai puheenjohtajan arkistoon eikä niistä ole yhdistyksellä mitään tietoa. Vasta 1960-luvun puolestavälistä oli pöytäkirjoja saatavilla.
Näistäkin aineksista saatiin 48-sivuinen kirja kasaan. Se jakaantuu viiteen osaan. Aluksi on hyvin lyhyesti esittely yhdistyksen synnystä ja historiasta, maailmalla ja Suomessa. Sen jälkeen valotetaan hieman perustamisvuotta 1955, sen tapahtumia ja paikallisvärin vuoksi Lappeenrannan silloista kaupunkikuvaa. Kolmanneksi kerrotaan kokousten aiheista. Ne ovatkin todella laaja-alaisia ja liikkuvat Oder-Neisse-linjasta Kalevalan lukuun dramaturgin ja kätilön silmin, kouluneuvostovaaleista maakuntalauluihin.
Neljäs jakso käsittelee yhdistyksen tekemiä matkoja ja retkiä. Vuonna 1967 neljä yhdistyksen jäsentä osallistui IFUW:n järjestämään Egyptin matkaan, ja siitä on kirjassa Minervassa julkaistu selostus ja kuvia. Muutama kuva yhdistyksen 30-vuotisjuhlistakin löytyi, mutta suurin osa kertoo 1990-2000-lukujen retkistä. Lopuksi vielä yhdistyksen jäsenet saavat suunvuoron ja kertovat, mikä sai heidät liittymään, mitä yhdistys on heille antanut ja mitä he toiminnalta odottavat.
 |
| Historiikintekijät vauhdissa kehumassa kirjaansa. |
Puheenjohtajamme Elisa Bloigu toivotti vieraat tervetulleiksi ja kohotimme maljan yhdistyksemme 60 vuodelle. Sen jälkeen Karjalan Laulu-Veikkojen kvartetti lauloi meille kaksi kaunista serenadia. Keskushallituksen tervehdystä tuomaan ja palkitsemismerkkejä jakamaan olimme saaneet peräti valtakunnallisen Liiton puheenjohtajan Helena Rannan, jonka puheenvuoron jälkeen kvartetti kajautti ylioppilasalaulun, kolmannen serenadin ja vielä ruokahalun herättäjäksi ryyppylaulun.
 |
| Sua tervehdin... |
 |
| Alkupaloja ennen paistiin pääsemistä. |
Kun lopuksi vielä oli nautittu täytekakkukahvit, oli kolmisen tuntia vierähtänyt ja tuli kotiinlähdön aika. Kotiin lähtiessä tuli mieleeni vanha sanonta: ”Ihan tulj suu hyvänmakuseks, kun sain kanssais haastella.” Näin varmaan oli monen muunkin mielestä.
Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Kestävän kehityksen SANL-FKAF
Globalisaation jälkimainingeissa yleistyi Euroopassakin ilmiö, joka korostaa paluuta paikallisuuteen. Näin Suomessakin. Mutta juuri kun olimme mukavasti asettumassa nojatuoleihimme rajojemme sisällä täällä Euroopan vintillä, yhtenä päivänä havahduimme siihen, että kylissämme ja kaupungeissamme liikkuu ennätysmäärin ulkomaalaisia, joiden tapoja ja tottumuksia emme tunne.
Olimmeko valmiita tähän kansainvälisyyteen? Miten me Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja paikallisjärjestöissä suhtaudumme yhä voimistuvaan keskinäiseen yli totuttujen rajojen vyöryvään vuorovaikutukseen ja keskinäiseen riippuvuuteen? Onko meillä riittävästi kansainvälistä kompetenssia?
Järjestömme ajaa yleistä tasa-arvoa ja koulutusta kaikille ihmisille sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, uskonnosta huolimatta. SANL:n yhteydessä toimii Auroras- ja Luetaan yhdessä -verkostot, jotka ovat jo vuosien ajan tehneet arvokasta työtä maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Ne ovat tehneet sitä, mitä meidän jokaisen suomalaisen tulisi nyt tehdä: ottaa oikeudenmukaisesti ja avoimesti vastaan ihminen, joka etsii uutta elinmahdollisuutta maassamme.
Kansainvälinen kompetenssi on osa yleisiä elämän taitoja. Etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa eri kulttuurit ja uskonnot ryhtyvät Suomessakin entistä laajemmalla pohjalla rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, valmiudet kansainvälisiin kohtaamisiin ovat elintärkeitä. Nyt on innovoitava myös uusia avauksia siihen, miten me koulutamme toinen toistamme tähän kansainväliseen kohtaamiseen, omista arvoistamme kiinni pitäen ja toisen arvoja kunnioittaen.
Ennätysmäärä pakolaisia, yli 60 miljoonaa, osoittaa, että joku perusasia maailmassa on muuttunut - tai epäonnistunut. Onko ihmisen kunnioittaminen ja elämän arvokkuus kadonnut? Entä ihmisten välinen vuoropuhelu? Epäonnistuneen dialogin tuloksena syntyneitä kansainvälisiä konflikteja ratkaisemaan lähetetään edelleen sotilaita saappaineen, kun tarve on sovittelijoista ja neuvottelijoista.
Kansainvälinen keskusjärjestömme Graduate Women International, GWI (aik. IFUW) perustettiin vuonna 1919 ja se pyrki osaltaan rauhan ylläpitämiseen. Tämän katsottiin olevan mahdollista luomalla verkostoja eri maiden akateemisten naisten välille. Jo heti alussa järjestöllämme oli kansainvälinen fokus.
Verkostoituminen kansainvälisiin toimijoihin on avain myös Suomen Akateemisten Naisten liiton tulevaisuuteen. Käpertyminen omiin lokeroihin Suomessa ei pysäytä jo alkanutta kehitystä vaan tulevaisuus on jo tänään toisenlainen. Nuoret luovat kansainvälisiä verkostojaan toimiessaan twittereissä, instagrameissa ja facebookeissa. On myös huolehdittava, että SANL-FKAF:ssä on tulevaisuus heillekin.
Niini Vartia-Paukku
Liiton kansainvälisten asioiden komitean jäsen,
Hallitusehdokas
Olimmeko valmiita tähän kansainvälisyyteen? Miten me Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja paikallisjärjestöissä suhtaudumme yhä voimistuvaan keskinäiseen yli totuttujen rajojen vyöryvään vuorovaikutukseen ja keskinäiseen riippuvuuteen? Onko meillä riittävästi kansainvälistä kompetenssia?
Järjestömme ajaa yleistä tasa-arvoa ja koulutusta kaikille ihmisille sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, uskonnosta huolimatta. SANL:n yhteydessä toimii Auroras- ja Luetaan yhdessä -verkostot, jotka ovat jo vuosien ajan tehneet arvokasta työtä maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Ne ovat tehneet sitä, mitä meidän jokaisen suomalaisen tulisi nyt tehdä: ottaa oikeudenmukaisesti ja avoimesti vastaan ihminen, joka etsii uutta elinmahdollisuutta maassamme.
Kansainvälinen kompetenssi on osa yleisiä elämän taitoja. Etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa eri kulttuurit ja uskonnot ryhtyvät Suomessakin entistä laajemmalla pohjalla rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, valmiudet kansainvälisiin kohtaamisiin ovat elintärkeitä. Nyt on innovoitava myös uusia avauksia siihen, miten me koulutamme toinen toistamme tähän kansainväliseen kohtaamiseen, omista arvoistamme kiinni pitäen ja toisen arvoja kunnioittaen.
Ennätysmäärä pakolaisia, yli 60 miljoonaa, osoittaa, että joku perusasia maailmassa on muuttunut - tai epäonnistunut. Onko ihmisen kunnioittaminen ja elämän arvokkuus kadonnut? Entä ihmisten välinen vuoropuhelu? Epäonnistuneen dialogin tuloksena syntyneitä kansainvälisiä konflikteja ratkaisemaan lähetetään edelleen sotilaita saappaineen, kun tarve on sovittelijoista ja neuvottelijoista.
Kansainvälinen keskusjärjestömme Graduate Women International, GWI (aik. IFUW) perustettiin vuonna 1919 ja se pyrki osaltaan rauhan ylläpitämiseen. Tämän katsottiin olevan mahdollista luomalla verkostoja eri maiden akateemisten naisten välille. Jo heti alussa järjestöllämme oli kansainvälinen fokus.
Verkostoituminen kansainvälisiin toimijoihin on avain myös Suomen Akateemisten Naisten liiton tulevaisuuteen. Käpertyminen omiin lokeroihin Suomessa ei pysäytä jo alkanutta kehitystä vaan tulevaisuus on jo tänään toisenlainen. Nuoret luovat kansainvälisiä verkostojaan toimiessaan twittereissä, instagrameissa ja facebookeissa. On myös huolehdittava, että SANL-FKAF:ssä on tulevaisuus heillekin.
Niini Vartia-Paukku
Liiton kansainvälisten asioiden komitean jäsen,
Hallitusehdokas
maanantai 28. syyskuuta 2015
Viihdy, verkostoidu ja vaikuta - Akateemiset Naiset Utrechtissä 27. - 30.8.2015
Akateemisten Naisten Euroopan kattojärjestön, University Women of Europe, UWE:n konferenssi ja vuosikokous järjestettiin tänä vuonna elokuun lopussa Utrechtissa, Alankomaissa. Utrecht on viehättävä ja vireä yliopistokaupunki, jossa on tosin katsottava tarkasti, ettei jää vauhdilla kurvailevien polkupyöräilijöiden alle. Utrechtin yliopisto on perustettu jo vuonna 1636. Asukkaita Utrechtissa on yli 300 000 ja yliopiston ansiosta suuri osa väestöstä kuuluu ikäryhmään 20 - 30 vuotta.
Konferenssin teemana oli verkostoituminen – The Art of Networking – Skills, Styles and Values. Konferenssin ehdottomasti kiinnostavin esitys omasta mielestäni oli Natossa poliittisena neuvonantajana toimivan Catherine Roylen vauhdikas ja viihdyttävä esitys. Catherine on kokenut diplomaatti, joka palvellut niin Latinalaisessa Amerikassa kuin Afganistanissa. Hänen kanssa juttelimme myöhemmin viinilasin äärellä kaikesta mahdollisesta, mutta ei toki Natoon liittymisestä.
Suomen Akateemisten Naisten Liiton uutena CIRrinä (Coordinator of International Relations) kiinnostavaa oli tietenkin päästä kuulemaan Akateemisten Naisten kansainvälisen kattojärjestön Graduate Women Internationalin (GWI) toiminnanjohtajan Daniele Castlen terveiset UWE:n vuosikokouksen osallistujille. Daniele keskittyi puheenvuorossaan tuomaan esiin GWI:ssä tehdyt uudistukset, joista yksi on tietenkin järjestön nimenmuutos. GWI on panostanut myös jäsenpalveluihin ja on tuottanut paljon uutta materiaalia ja työkaluja vaikuttamiseen, varainhankintaan ja viestintään. GWI on myös aktivoitunut erilaisissa hankkeissa. Joka kolmas vuosi järjestettävä maailmankonferenssi kokoaa ensi kesänä tyttöjen ja naisten koulutuksesta kiinnostuneet tahot Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Lisätietoja maailmanjärjestön toiminnasta löydät GWI:n verkkosivuilta www.graduatewomen.org.
Konferenssin jälkeen oli mahdollisuus lyhyeen veneajeluun Utrechtin kanaaleissa.
UWE:n varsinaisessa vuosikokouksessa Suomi oli hyvin esillä. UWE:n rahastonhoitajana toimineen Auli Ojalan toimikauden päättyessä valittiin UWE:n hallituksenjäseneksi ja rahastonhoitajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi kansainvälinen suomalainen, FM Elina Glenday. Elina sai vaalissa suuren äänten enemmistön.
Vuosikokouksen kohokohta oli kuitenkin kansainvälisen Jans Gremmée -palkinnon jakaminen ja myös siinä meillä suomalaisilla oli aihetta juhlaan, sillä arvostettu tunnustuspalkinto myönnettiin emeritaprofessori Raija Sollamolle hänen ansiokkaastaan työstään kansianvälisessä Domestic Violence Met by Educated Women -hankkeessa.
Matkan viimeisenä päivänä oli kiire lentokentälle ja takaisin koti- Suomeen, mutta vierailimme kuitenkin vielä Kasteel de Haar -linnassa, joka oli kuin suoraan sadusta.
Tähän matkakertomukseni loppuun lisään vielä muutaman ajatuksen siitä, miksi me suomalaiset Akateemiset Naiset olemme ja miksi meidän pitää olla mukana kansainvälisessä toiminnassa:
Suomalaiset akateemisesti koulutetut naiset ovat aina olleet eturintamassa edistämässä tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia koulutukseen kaikkialla maailmassa. Jokainen meistä on hyötynyt korkeatasoisesta koulutuksesta ja päässyt sen turvin rakentamaan hyvää ja turvallista elämää. Meidän on pidettävä huolta siitä, että sama mahdollisuus on kaikilla tytöillä kaikkialla. Tästä syystä meidän on oltava mukana kansainvälisissä järjestöissä, sillä tämä tavoite on edelleen valitettavan kaukana liian monen tytön osalta.
Marita Salo
Coordinator of International Relations, CIR
maritasalo123(a)gmail.com
 |
| Kuvassa Utrechtin tuomiokirkon torni. |
 |
| Tässä loistavat verkostoitujat Catherine Royle ja Ritva Tammivaara. |
Suomen Akateemisten Naisten Liiton uutena CIRrinä (Coordinator of International Relations) kiinnostavaa oli tietenkin päästä kuulemaan Akateemisten Naisten kansainvälisen kattojärjestön Graduate Women Internationalin (GWI) toiminnanjohtajan Daniele Castlen terveiset UWE:n vuosikokouksen osallistujille. Daniele keskittyi puheenvuorossaan tuomaan esiin GWI:ssä tehdyt uudistukset, joista yksi on tietenkin järjestön nimenmuutos. GWI on panostanut myös jäsenpalveluihin ja on tuottanut paljon uutta materiaalia ja työkaluja vaikuttamiseen, varainhankintaan ja viestintään. GWI on myös aktivoitunut erilaisissa hankkeissa. Joka kolmas vuosi järjestettävä maailmankonferenssi kokoaa ensi kesänä tyttöjen ja naisten koulutuksesta kiinnostuneet tahot Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Lisätietoja maailmanjärjestön toiminnasta löydät GWI:n verkkosivuilta www.graduatewomen.org.
 |
| GWI:n toiminnanjohtaja Daniele Castle. |
Konferenssin jälkeen oli mahdollisuus lyhyeen veneajeluun Utrechtin kanaaleissa.
UWE:n varsinaisessa vuosikokouksessa Suomi oli hyvin esillä. UWE:n rahastonhoitajana toimineen Auli Ojalan toimikauden päättyessä valittiin UWE:n hallituksenjäseneksi ja rahastonhoitajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi kansainvälinen suomalainen, FM Elina Glenday. Elina sai vaalissa suuren äänten enemmistön.
 |
| Elina Glenday, UWE:n uusi rahastonhoitaja ja hallituksen jäsen. |
Vuosikokouksen kohokohta oli kuitenkin kansainvälisen Jans Gremmée -palkinnon jakaminen ja myös siinä meillä suomalaisilla oli aihetta juhlaan, sillä arvostettu tunnustuspalkinto myönnettiin emeritaprofessori Raija Sollamolle hänen ansiokkaastaan työstään kansianvälisessä Domestic Violence Met by Educated Women -hankkeessa.
 |
| Professori ja Jans Gremmée -palkinnon saaja Raija Sollamon kiitospuhe. |
Matkan viimeisenä päivänä oli kiire lentokentälle ja takaisin koti- Suomeen, mutta vierailimme kuitenkin vielä Kasteel de Haar -linnassa, joka oli kuin suoraan sadusta.
Tähän matkakertomukseni loppuun lisään vielä muutaman ajatuksen siitä, miksi me suomalaiset Akateemiset Naiset olemme ja miksi meidän pitää olla mukana kansainvälisessä toiminnassa:
Suomalaiset akateemisesti koulutetut naiset ovat aina olleet eturintamassa edistämässä tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia koulutukseen kaikkialla maailmassa. Jokainen meistä on hyötynyt korkeatasoisesta koulutuksesta ja päässyt sen turvin rakentamaan hyvää ja turvallista elämää. Meidän on pidettävä huolta siitä, että sama mahdollisuus on kaikilla tytöillä kaikkialla. Tästä syystä meidän on oltava mukana kansainvälisissä järjestöissä, sillä tämä tavoite on edelleen valitettavan kaukana liian monen tytön osalta.
Marita Salo
Coordinator of International Relations, CIR
maritasalo123(a)gmail.com
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
”Anna lapselle lukuaikaa” - Kirjailija Jenni Haukio vieraili 13.4.2015 Hyvinkäällä
Liki 80 innokasta naista oli kokoontunut huhtikuisena maanantaina taidemuseolle Hyvinkään Akateemisten Naisten järjestämään kirjallisuusiltaan kuuntelemaan illan kirjailijavierasta.
Hyvinkään Akateemisten Naisten puheenjohtaja Raija Sertti haastatteli tämän vuoden esiintyjää, joka oli kirjailija Jenni Haukio. Hän olikin käynyt toissa kesänä äitinsä kanssa Hyvinkäällä, äidin mummo oli asunut perheineen täällä.
 |
Kuvassa (vas.) Raija Sertti, Jenni Haukio ja Tuula Honkanen-Laine.
|
Heti alkuun saimme kuulla Haukion esittämänä huhtikuisen Sinä kuulet sen soiton –runon.
”Perheessämme luettiin paljon. Kirjastossa kävimme monta kertaa viikossa.
Luin valtavasti. Viisikot, Vihervuoren Annat, Mestaritontun seikkailut, Neiti Etsivät.
Runous puhutteli, Pablo Nerudan teos Andien mainingit avasi minulle tien moderniin runouteen. Myös Eeva Kilpi, Helena Anhava, Märta Tikkanen ovat innostaneet. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Porissa, 20-kesäisenä lähdin opiskelemaan valtio-oppia Turkuun, jossa valmistuin valtiotieteen maisteriksi”, kertoi Jenni Haukio.
Jo parin vuoden iässä Jenni Haukio lausui äidin iloksi pikkuriimejä.
Teinityttönä hän kirjoitti tuntojaan piiloon pöytälaatikkoon kuten muutkin tuon ikäiset.
17-vuotiaana Jenni Haukio osallistui modernin runon kurssille.
Haukio voitti esikoisrunokokoelmaan Paitasi on pujahtanut ylleni 1999 valtakunnallisen Runo-Kaarina -kilpailun. Sitä seurasivat Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata 2003 ja Sinä kuulet sen soiton 2009.
Kun Jenni Haukio kirjoittaa runojaan, hän haluaa olla yksin, kotona, hiljaisuudessa. Kirjoitusprosessi on hidasta ja työlästä, kuitenkin viimeisteltyä, korjattavaa ei juuri ole.
Luonto merkitsee paljon. Hän näkee kaikki elämän yksityiskohdat luonnossa. Haukio ei halua selittää tekstejään, vaan jättää lukijalle tilaa oivaltaa itse.
Uusi eläinteemainen runokokoelma on työn alla. Ilmestymisajankohta on toivottavasti lähivuosina.
Tämä vuosi on Suomessa Kirjan vuosi. Tasavallan presidentti toimii kirjavuoden suojelijana. Alkuvuodesta presidenttipari julkisti suomalaisille haasteen: "Anna lapselle lukuaikaa”. Kaikkien aikuisten tulisi tarjota lapsille mielenkiintoista luettavaa, antaa lukuvinkkejä ja lukea yhdessä. Lukeminen kehittää tunneälyä paremmin kuin mikään muu.
Turun kirjamessut täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja on alansa vanhin tapahtuma Suomessa. Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä Jenni Haukio vastaa koko messutapahtuman ohjelmistosta. Kolmen päivän aikana on 450 ohjelmanumeroa ja 700 esiintyjää kymmenellä eri ohjelmalavalla. Suurin osa esiintyjistä on kotimaisia prosaisteja. Haukion on tiedettävä, mitä Suomessa julkaistaan. Kuka kirjailija kiinnostaa, mitkä kirjatyypit ja lajit olisivat 25 000 kävijälle mieleen. Tämän vuoksi Haukio lukee paljon, etupäässä kotimaista proosaa. Myös lapset on otettu tapahtumassa huomioon; 7 000 koululaista onkin tulossa perjantain tapahtumiin. Tämän vuoden teemamaa on Ruotsi ja teema-alueet Saamenmaa ja Kustavi. Turun kirjamessut, ”tapahtuma, jolla on sydän”, järjestetään 2.-4.10.2015.
Lämminhenkisen tilaisuuden lopuksi kirjailija Jenni Haukio signeerasi runokirjojaan ihastuneille kuulijoilleen ja sai taidekaupungin tervehdyksenä kukkakimpun sijaan Japanilainen puutarha -taideteoksen Hyvinkään Akateemisten Naisten jäseneltä, kuvataiteilija Tuula Honkanen-Laineelta ja Helene Schjerbeckistä kertovan kirjan Hyvinkään taidemuseolta.
Teksti: Tuula Honkanen-Laine
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)