Aktivistin ajatuksia Auroran jalanjäljissä

Kuva: Mari Waegelein

Kauppakorkeakoulun kurssitoverini ja yhä ystäväni houkutteli minut Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) toimistolle loppuvuonna 2011. Hän arveli, että kansainvälistä elämää viettäneenä voisin olla kiinnostunut aiheesta: miten korkeasti koulutetut Suomeen muuttaneet naiset saataisiin koulutustaan vastaaviin tehtäviin vahvistamalla heidän suomen kielen osaamistaan ja työlämätuntemustaan. Hän oli oikeassa: kiinnostuin.

Toiminnan alkutaival

Kun pohdimme toiminnalle nimeä, mietimme kansainvälisiä, koulutettuja suomalaisnaisia. Esiin nousi Aurora Karamzin (1808-1902, o.s. Stjernvall). Auroran aikakaudella naisilla ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia opiskella kuin nyt, mutta pidän häntä aikansa koulutettuna naisena. Venäjän keisarinnan hovineito tarvitsi kielitaitoa ja hoviympäristön vaatimaa kansainvälistä osaamista. 

Ensimmäisen puolisonsa, rikkaan Paul Demidovin omaisuuden kautta hän tutustui yritystoimintaan. Leskeksi jäätyään hän vaikutti suomalaiseen yhteiskuntaan mm. perustamalla diakonissalaitoksen sairaanhoitajien kouluttamiseksi. 

Me toimintaa pohtineet seitsemän naista pidimme Auroraa hyvänä symbolina verkostolle, joka luo parempia mahdollisuuksia kansainvälisille naisille Suomessa. Aurora tuo myös ulkomaalaisten mieleen Suomesta revontulet – Aurora Borealis, mikä lisää kiehtovaa positiivista kaikua nimelle.

Sivistys

Auroras-toiminta vei minut myös Helsingin Akateemisiin Naisiin. Kokouksessa puhuttiin kerran sivistyksestä. Se onkin mielestäni upea tavoite laajasti ajateltuna. Tiedollinen sivistys eli koulutus auttaa nostamaan tasa-arvoa, sydämen sivistys auttaa ottamaan huomioon muut ihmiset, kulttuurillinen sivistys rikastuttaa elämää ja kun tutustuu eri maiden kulttuureihin, se avartaa maailmankatsomusta.

Avartamiseen kehitin valmennustani Cogita Ample (latinaa, suomennettuna: ajattele laajasti). Taustalla oli pitkä kansainvälinen työkokemukseni, jonka pohjalta perustin yrityksen mm. valmentaakseni erimaalaisia ymmärtämään paremmin toisiaan. Näen koko ajan enemmän tilanteita, missä kyky laajentaa omaa ajatteluaan on hyvin tärkeää. Se on osa sivistystä. Aurora Karamzin oli sivistynyt sanan laajassa merkityksessä.

Yhdessä

Ajattelun avartamisesta on hyötyä myös Auroras-toiminnan suunnittelussa. Suomessa on tarjolla tukea maahanmuuttajille virallisista kotouttamistoimista lukuisiin hankkeisiin. Tässä laajemmassa kontekstissa on tärkeää, ettei Auroras-toiminta yritä syleillä koko maailmaa, vaan fokus säilyy alkuperäisessä, mielestäni hyvin mietityssä kohderyhmässä: Suomessa asuvat koulutetut naiset, jotka haluavat parantaa omaa suomen kielen taitoaan ja edellytyksiään työllistyä koulutustaan vastaavasti.

Silti Auroras-verkosto ei ole pelkästään ulkomaalaisille naisille. He voivat olla toisilleen hyvää vertaistukea, mutta uskon, että he saattavat keskuudessaan myös voimistaa vääriä käsityksiä suomalaisista toimintatavoista. Siksi onkin arvokasta, että Auroras-verkostossa ovat aktiivisesti mukana myös suomalaiset naiset. Heillekin toiminta on mielekästä, kun he tutustuvat kiinnostaviin kansainvälisiin naisiin ja voivat tukea näiden integroitumista omien verkostojensa avulla.

On tärkeää, että Suomeen muuttaneet ekonomit löytävät muita ekonomeja, insinöörit insinöörejä, lääkärit lääkäreitä, opettajat opettajia. Siksi SANL tuntuu Auroras-toiminnalle oikealta kodilta. Liittokin voi hyötyä. Kutsumalla tapahtumiinsa Auroras-verkoston erikulttuuritaustaisia naisia sen alueyhdistykset voivat saada uusia jäseniä. ”Koulutus yhdistää naisia” oli verkoston tunnuslause alusta alkaen. Yhteistyötä muidenkin liittojen kanssa kannattaa kehittää. Siihen löytyy keinoja vapaaehtoisten verkostojen kautta.

Sadan naisen voimalla alkuun

Auroras-toiminnasta tiedottamiseksi keräsimme sähköposteja eri maiden ystävyysseuroihin, isojen yritysten HR-päälliköille, lähetystöihin, naisjärjestöihin. Työ oli mainio esimerkki siitä, miten monenlaisten naisten verkostoja yhdistämällä saavutetaan tuloksia pienilläkin resursseilla. Toiminnalle ei ollut omaa rahoitusta, pieni siivu SANL:n työntekijöiden ajasta ja pieniä rahasummia tapahtumiin pystyttiin välillä kanavoimaan Auroras-verkostollekin.

Ensimmäiseen tilaisuuteemme Eurooppasaliin tammikuussa 2012 kokoontui noin sata naista. Valmiiksi asettelemamme tuolit loppuivat kesken. Koneen HR-johtaja Kerttu Tuomas oli mielestäni loistava löytö yhdeksi puhujista, onhan Kone Oyj ollut edelläkävijä myös naisten urakehityksen edistäjänä. Kun yksi osallistujista nousi kiittämään ja sanoi, että tuntuu siltä kuin ensimmäisen kerran heidät otettaisiin kunnolla huomioon, tiesimme olevamme tärkeän asian äärellä.

Järjestimme ensimmäisinä vuosina teemavierailuja yrityksiin ja organisaatioihin. Tavoitteena oli antaa mahdollisuuksia verkostua ja tutustua lähemmin suomalaiseen yhteiskuntaan sekä tilaisuuksia harjoitella suomea muuallakin kuin kaupassa. Sadan osallistujan tilaisuuksia emme enää päässeet järjestämään, yleisimmin tilaisuuksissa paikalla oli muutamia kymmeniä. Kun osallistujien määrä väheni, aloimme miettiä syitä: onko markkinointi heikkoa, emmekä tavoita kaikkia potentiaalisia kiinnostuneita vai onko kilpailevia tilaisuuksia liikaa ja ihmisille syntyy ajankäyttöongelmia vai eikö tilaisuus olekaan kiinnostava. Varmaan kaikki vaikuttivat. Auroras-toiminnalle löytyi uusi suunta.

Keskusteluryhmät

SANL:n hallinnoimassa Luetaan yhdessä -toiminnassa huomattiin, että mukana oli myös koulutettuja naisia, joille LY-ryhmä ei tarjonnut tehokasta keinoa harjoitella suomen kieltä. Syntyi ajatus vertaismentoroinnista. Suunnittelun tuloksena vuonna 2017 aloitettiin työelämään orientoituvat keskusteluryhmät. Mentorointisanaa päätimme välttää, koska toiminta ei ollut samanlaista kuin varsinainen mentorointi. Arvelimme, että osallistujille saattaisi syntyä vääränlaisia odotuksia. Toimintaan saatiin uusia vapaaehtoisia, joita tarvittiinkin ryhmiä vetämään. Aktivistin elämässä yksi suola on ehdottomasti mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin.

Ensimmäisen syksyn ryhmien jälkeen keräsimme kokemuksia, laadimme toimintaan ohjeita. Yhtä ryhmää veti yleensä kaksi suomalaista ja keskustelijoita oli n. viisi. Alkuun kokosimme ryhmät teemoittain, myöhemmin kokoontumispaikan mukaan. Toivoimme, että SANL:n toimistolle saataisiin palkatuksi työntekijä, joka voisi omistautua Auroras-verkostolle ja koordinoida toimintaa vapaaehtoisten tukena.

Hankemaailmaan

Iloitsimme loppuvuonna 2018, kun saimme Auroras-toiminnalle hankerahoitusta ja lisäkäsiä, palkattuja työntekijöitä! Heitä tosiaan tarvittiin, koska ryhmien kerääminen oli valtaisa urakka. Viestittäminen kaikkiin mahdollisiin kanaviin, jotta tavoitettaisiin kielitaitonsa kehittämisestä kiinnostuneet keskustelijat, vei aikaa. Työläs oli myös prosessi, missä käynnistettiin uudet ryhmät: haettiin sopivat vetäjät ryhmille, tarkistettiin, että keskustelijoiden kielitaito oli riittävällä tasolla, varattiin kokoontumispaikat ryhmille.

Hanke käynnistyi. Iloisista odotuksista huolimatta se toi myös tummia pilviä vapaaehtoisten taivaalle. Ideointimme tuntui välillä hautautuvan hankerattaisiin. Kävi jopa niin, että Auroras-nimen alla ei saanutkaan olla muuta toimintaa kuin hankkeen sisäistä. Valitettavasti meidän kokemuksemme ei tuntunut kiinnostavan uusia tekijöitä. Tuli vastakkain asettelua. Ihmettelimme myös, kun uusia aktoreita ryhmiin ei tuntunut löytyvän, vaikka oli huomattavasti enemmän resursseja niiden etsimiseen.

Vaikka kuuluin ohjausryhmään, koin, etten kunnolla tiennyt, miten ja mihin suuntaan toimintaa kehitettiin. Enkä edes tiennyt, minkälaisia ihmisiä toimintaan tuli mukaan. Verkostoitumisen esteenä oli vetoaminen GDPR-säädösten noudattamiseen. 

Aktivistina jaksaa, jos ei turhaudu. Vapaaehtoistoiminnan pitää olla mukavaa, että sitä viitsii vapaaehtoisesti tehdä. Tarvittaessa voi vetäytyä takavasemmalle.

Paljon hyvääkin tapahtui. Hanketyöntekijät mm. loivat monipuolisen kotisivun, kokosivat runsaasti aineistoa keskusteluryhmien tueksi ja tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta sekä pyörittivät ryhmien kokoontumisen rutiineja. He olivat aktiivisia tiedottajia uusia ryhmiä koottaessa ja niiden toiminnasta kertoessaan sosiaalisessa mediassa.

Viihdymme ja vaikutamme

Keskusteluryhmätoiminnan lisäksi olemme juhlistaneet Auroran nimipäivää 10.3. Ohjelmassa on ollut kulttuuria – viihdy, kiinnostavia alustajia – vaikuta sekä mahdollisuus seurusteluun tarjoiluiden äärellä – verkostoidu. Aktivistin elämässä syntyy hyödyn ohella hauskoja muistoja, kuten tutustumiseni Faktorilaulajiin.

Järjestimme tilaisuuden Kirjan talon juhlasalissa. Yksi tulija eksyi ensin B-rappuun, missä kuuli mieskuoron harjoittelevan. Tullessaan saliin hän sanoi, että olisi hienoa saada kuorolaiset laulamaan meille. Siispä marssin B-rappuun, kuulin kuoron harjoittelevan kerhotiloissa ja astuin rohkeasti sisään raollaan olevasta ovesta. Kerroin, että meillä on koolla kansainvälinen naisjoukko ja olisi upeaa, jos he esittäisivät meille muutaman laulun. Kuoronjohtaja lupasi harkita asiaa. He tulivatkin harjoituksista suoraan ja lauloivat meille upeasti. Harmittelivat vain, etteivät olleet kuoron esiintymisasuissa. Seuraavana vuonna tilasimmekin Faktorilaulajat ajoissa ja näimme heidät tyylikkäissä pikkutakeissaan.

Elämän merkityksellisyys

Olen kokenut aktivistina monia upeita hetkiä. Väliin ajattelen, että olen kuin eläkeläinen, jonka päivät täyttyvät mielenkiintoisesta puuhasta yhdistyksissä, verkostoissa ja vapaaehtoisena. Erona on vain se, että en ole eläkeläinen vaan yrittäjä, jonka pitäisi käyttää aikansa yritystoimintaan, siis oman palkkansa hankkimiseen. En silti harmittele Auroras-verkostoonkaan käyttämääni aikaa. Aktivistin elämä on merkityksellistä. On hienoa nähdä, että nyt SANL:n juhlavuonna myös tällä seitsemän naisen aloittamalla toiminnalla on oma juhlavuotensa: ensimmäisestä tilaisuudestamme on tasan 10 vuotta.

Virve Obolgogiani
Helsingin Akateemiset Naiset ry.

Tämä teksti palkittiin Suomen Akateemisten Naisten Liitto - Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry:n 100-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailussa 4. sijalla.