Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä - Satu Keiski-Tonin puhe Liiton vuosikokouksessa 28.11.2020

Julkaisemme VTM Satu Keiski-Tonin (Helsingin Akateemiset Naiset ry.) Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) vuosikokouksessa 28.11.2020 pitämän puheen kokonaisuudessaan tässä Akateemiset naiset -blogissamme, johon kaikki jäsenemme ovat tervetulleita tarjoamaan tekstejään koulutuksen ja työelämän tasa-arvosta. Lähetäthän tekstisi osoitteeseen: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.  

Arvoisat kunniapuheenjohtaja ja liiton puheenjohtaja, hyvät kuulijat ja katsojat, kära vänner!

Olen iloinen, että saan esitellä SANLin vuosikokouksessa Naisjärjestöjen Keskusliiton (NJKL) vaikuttamistyötä ja tulevan vuoden toimintalinjauksia.

Tämän vuoden lopussa tulee kuusi vuotta täyteen NJKL:n hallituksessa. Kaikki kiitos professori Helena Rannalle ja Siv Dahlin-Janssonille, jotka aikoinaan kannustivat hallitusehdokkaaksi.

Olen saanut toimia keskusliiton varapuheenjohtajana, työvaliokunnassa sekä viestintä-, vaikuttaminen ja kansainvälisen toimikunnan puheenjohtajana.

Työ on ollut innostavaa ja palkitsevaa. Loistavat ihmiset ja ajan hermolla toimiminen ovat imaisseet ja koukuttaneet.

NJKL:n asema Suomessa on viime vuosien aikana muuttunut merkittävästi. Keskusliitto on tullut näkyväksi.

Olenkin erityisen iloinen siitä, että minut on pyydetty jatkamaan viestintätoimikunnan puheenjohtajana. Näin akateemistenkin naisten yhteistyö on mahdollista jatkua NJKL:n ytimessä.

Liitto perustettiin vuonna 1911 nimellä Suomen Naisten Kansallisliitto.

Perustaja oli Aleksandra Gripenberg ja 7 perustajajärjestöä.

Tavoitteena oli jo tuolloin vuonna 1911 vaikuttaa lainsäädäntöön, saada naiset mukaan komiteoihin ja päätöksentekoelimiin, politiikkaan ja edistää naisten oikeuksia avioliitossa.

Pykäliin oli kirjattu: sama palkka samasta työstä huolimatta työntekijän sukupuolesta

Varsin osuvat tavoitteet. Vieläkö joudumme odottamaan seuraavat 110 vuotta?

Tekemistä tasa-arvon eteen on vielä paljon, vaikka paljon on jo saavutettukin.

Vuonna 1919 eduskuntaan valittiin 19 naista eli naisten osuus oli 9,5 %. Viime eduskuntavaaleissa jo 93 naista eli 47 %.

Tänään Naisjärjestöjen Keskusliitossa on 66 jäsenjärjestöä ja yli 400 000 jäsentä! 

Tämä lause avaa jo useita päätöksentekijöiden ja median ovia.

Suurimpia jäsenjärjestöjä ovat esimerkiksi suomen- ja ruotsinkieliset Martat, Sairaanhoitajaliitto, Naisten Kartano.

Nykyisin varsin pieniäkin, nuoria yhdistyksiä on liittynyt jäseneksi. Yhteistyökumppanuutta ja näkyvyyttä etsitään vaikutusvaltaisen keskusliiton kautta. Esimerkiksit SYLI ry, Tunne rintasi ry, Korento ry, Kaivos- ja kaivannaisalalla toimivien naisten yhdistys WIMFinland, Vaasan somalinaiset.

Voidaankin kysyä, onko järjestökenttä murroksessa eikä ainoastaan koronan myötä. Hakeutuvatko ihmiset läheiseksi tuntemiinsa ns. yhden asian liikkeisiin? Yhteisöllisyyden merkitys korostuu pienissä organisaatioissa. Ihmiset liittyvät yhdistyksiin, jotka tarjoavat tällä hetkellä myös läheisen, omanlaisen, omaakin asiaa koskettavan yhteisön puhtaan vaikuttamistyön sijaan.

NJKL:n toiminta-ajatuksena on: 

Naisten aseman ja oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistäminen yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.

Toiminta on siis ihmisoikeusperusteista ja yhdessä kaikkien naisjärjestöjen kanssa.

Arvot ja toimintaperiaatteet ovat:

1. Sukupuolten tasa-arvo
2. Avoimuus ja yhdenvertaisuus
3. Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton - sitoutumattomuus
4. Moniäänisesti yhteistyössä toimiva - moniäänisyys
5. Rohkeasti kantaa ottava

Vaikuttamistyö on laaja-alaista, monikanavaista; lausuntopyyntöjä, kuulemistilaisuuksia, tiedotteita, kannanottoja, julkilausumia, seminaareja, julkisen keskusteluun reagointia päivittäin ja viikoittain.

Noin kolme vuotta sitten NJKL asetti 7 hallitusohjelmatavoitetta vuosille 2019–2023.

1. Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä
2. Tasa-arvo lähtee kasvatuksesta
3. Työelämä tarvitsee tasa-arvotekoja

4. Naisten hyvinvointi on tasa-arvokysymys
5. Tasa-arvoa urheiluun ja kulttuuriin
6. Tytöt ja naiset kehitysyhteistyön keskiöön
7. Naiset mukana kokonaisturvallisuudessa

Lähes kaikki on kirjattu hallitusohjelmaan: perhevapaauudistus, samapalkkaisuustoimet, suostumuksen puute raiskauksen tunnusmerkiksi, translain uudistus sekä väkivallan vastaiselle työlle kohdistettava lisärahoitus, segregaatioon puuttuminen, aborttilainsäädäntö ja sukupuolivaikutuksen ennakkoarviointi kaikkien ministeriöiden toimialoille ja budjetointiin.

Väkivallan torjuntaohjelma, itsenäinen ja riippumaton naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä, perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat tasaisemmin molempien vanhempien kesken, täysipäiväinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja pienentäminen 

Valtioneuvoston tavoitteena on aikaan saada Suomesta sukupuolten tasa-arvon mallimaa.

Työtä on edessä kuitenkin varsin paljon. 

Viime viikon NJKL:n vuosikokous hyväksyi viisi toimintalinjausta, jotka perustuvat keskusliiton aiempiin strategisiin linjauksin, ajankohtaisiin tutkimuksiin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen

Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä!

Tämä vaikuttamisviesti onkin mainiosti monistunut jo median pääotsikointiin.

Suomi ei ole tasa-arvon kärkimaa. Niin koronakriisi kuin populismi ja taantumukselliset arvot uhkaavat edelleen naisten asemaa niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.

Tulevien vuosien harppaukset on oltava huimia, jos tavoitteena tasa-arvon kärkimaa:

Suomi junnaa edelleen 4. sijalla Euroopan tasa-arvoa mittaavan EIGEn indeksin perusteella Ruotsin, Tanskan ja Ranskan jäljessä. Eurooppalaisessa keskustelussa Suomi saa sapiskaa palkkatasa-arvon puutteesta, segregaatiosta, väkivallasta.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on edelleen hankalaa. Naiset pitävät yli 90 % perhevapaista

Tämän vuoden indeksissä ei selvitetty Suomen pahinta ongelmaa perheväkivaltaa. Tulokset valmistuvat vasta vuonna 2022. Väkivaltakysymyksissä Suomi on sijoittunut aiemman selvityksen perusteella 27. sijalle - toiseksi viimeiseksi EU-maiden joukossa.

Suomi on räikeästi jakautunut miesten ja naisten aloihin. Koulutuksen suhteen Suomi on segregoitunein maa Euroopassa. Koulutusalojen ammatillinen jakautuminen on todellinen ongelma.

Naiset ovat aliedustettuina niin kuntapäättäjien joukossa kuin pörssiyhtiöissä.

Maahanmuuttajanaisten euro on 62 senttiä suomalaismiehen eurosta. Vammaisten naisten euroa ei ole edes laskettu.

Hallitusohjelman toteutuksella on siis kiire ja tekoihin olisi myös resursoitava riittävästi.

Tasa-arvo vaatii tekoja!

Tasa-arvoasiainneuvottelukunnan TANEn kanssa on toteutettu Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -yhteishanke, joka käynnistyi jo viisi vuotta sitten nimellä 100 tasa-arvotekoa. Hanke on ylittänyt toden teolla odotukset. Tekoja on satoja.

Nyt tasa-arvotekoja toivotaan naisten johtajuuden, median ja teknologian aloilta.

Tänä syksynä olemmekin voineet kuulla jo varsin kattavia esityksiä suurilta suomalaisilta teknologiayrityksiltä esim. Nokia on käynnistänyt monipuolista ja laaja-alaista työtä, samoin mukana Wärtsilä, Valmet.

Väkivalta ja vihapuhe on lopetettava – naiset vapaiksi!

Suomi ei ole turvallinen maa naisille.

Väkivalta ja vihapuhe on Suomen suurin ihmisoikeusloukkaus. Kotonaolo ja etätyö ovat entisestään lisänneet parisuhdeväkivaltaa, jonka uhreista 80 prosenttia on naisia. Joka kolmas 15-vuotias on kokenut seksuaalista väkivaltaa

Vihapuheelle erityisen alttiita ovat nuoret naiset ja julkisuudessa toimivat naiset niin mediassa, kuin politiikassa, toimittajat ja tutkijat.

Vihapuheet ovat kunnianloukkauksia, ne heikentävät naisten turvallisuutta ja halua osallistua julkisuudessa keskusteluun tai vaikuttamiseen. Jopa 60 prosenttia tytöistä epäröi osallistua somekeskusteluun väkivallan pelossa

Nettiviha on uhka sananvapaudelle ja demokratialle.

Jokaisen naisjärjestön olisi lisättävä valmiuksia reagoida vihapuheen seurauksin ja vastattava populismin nousuun.

Aktiivisia toimia toivotaan kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisilta häirinnän lopettamiseksi. Myös turvakotien määrä tulisi kaksinkertaistaa ja lisätä matalan kynnyksen palveluita.

Naisjärjestöjen vahvuus on moninaisuus.

Liitossa on edustettuna naiset varsin laajasti: vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, eri kieliryhmiin, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset sekä naiset eri koulutus, työ- ja kokemustaustoista.

Naisjärjestöt vaativat moninaisten naisten kuulemista ja osaamisen hyödyntämistä kaikessa päätöksenteossa. Avainasemassa tässäkin ovat jäsenjärjestöjen puheenjohtajat.

Naiset ratkaisevat vaalit 2021.

Liitto haluaa nostaa naisten roolin päätöksenteossa. Sama tavoite kuin jo vuonna 1911.

Viestintäryhmä työstää kuntavaalitavoitteita ja suunnittelee parhaillaan vaalikampanjaa, jota järjenjärjestöt voivat hyödyntää.

Ehdokasasettelu, tasa-arvokysymykset ja naisten nostaminen kuntien johtotehtäviin ovat avainasemassa.

Onhan vain meidän kaikkien mielestä oikein, että puolet valtuutetuista olisi naisia _ nyt vain 40 prosenttia. Olisihan vain oikein, että puolet kunnanjohtajista on naisia. Nyt kunnanjohtajista naisia on vain joka neljäs, 25 prosenttia.

Verkostot, hyvä yhteistyö, lobbaus, nopea reagointi ovat vaikuttamisviestinnän perusta.

NJKL:ssä toimii nykyisin jäsenjärjestön johdon foorumi, jäsenjärjestöjen viestintäverkosto, viestintätapahtumat ja -koulutustilaisuudet viestinnän ammattilasille ja korkeatasoinen Tasa-arvoteot -foorumi, jonka puheenjohtajana istuu presidentti Tarja Halonen.

Tänään liitto on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, ajankohtainen viestijä, laaja-alaisesti verkostoitunut ja hyvä yhteistyökumppani, edelläkävijä digiloikassa ja koronasta huolimatta keskeinen vaikuttaja.

Se tukee jäsenjärjestöjä ja tuo esiin jäsenjärjestöjen hyviä käytäntöjä.

Avoimia webinaareja käynnistettiin ensimmäisenä jo maaliskuussa. Tuolloin esiteltiin jäsenjärjestöjen ainutlaatuista työtä huolehtia ruohonjuuritasolla omasta jäsenkunnasta heti kriisin puhjettua.

Syksyllä toteutui jo ensimmäinen kansainvälinen webinaari.

Naisjärjestöjen Keskusliitto ei todellakaan ole hyytynyt koronakriisin keskellä.

Pari vuotta sitten liitto onnistu nostamaan medianäkyvyyden aivan uudelle tasolle. Potentiaalisen medianäkyvyyden mainosarvo ylsi jopa 700 000 euroon. Liitto sai kaikkiaan 97 mediaosumaa kirjoitetuissa uutisissa Suomessa ja ulkomailla. Näiden lisäksi lukuisat television ajankohtaisohjelmat.

Nyt pohditaankin uudenlaista pop up -tyyppistä digitalisaatioon perustuvaa vaikuttamistapaa.

Rahoitus kasvoi 2019 ja vuonna 2020 se ylsi puoleen miljoonaan euroon. Parhaimmillaan toimiston väkeä on ollut yhteensä 10 sukupuolen tutkimuksen ja viestinnän asiantuntijoita.

Vaikuttamisen ja viestinnän suurimmat harppaukset on tehty viestinnän perusteiden mukaisesi: toimintaympäristön jatkuva seuranta, nopea reagointi, proaktiivinen toiminta, lobbauksen merkityksen ymmärtäminen ja mediayhteistyökumppanuus.

Tunnettuus on kasvanut, NJKL:n puoleen käännytään, liiton asiantuntijat otetaan mukaan niin lainvalmisteluun kuin toimikuntiin, NJKL:ltä kysytään neuvoa.

NJKL:n yhteistyökumppaneita ovat muun muassa:

• Tasa-arvolain neuvottelukunta
• Naisjärjestöt yhdessä – Nytkis
• Eduskunnan naisverkosto
• SITRAn johtamiskoulutus
• Maanpuolustuksen neuvottelukunta MONK
• THL:n tasa-arvotiedon keskuksen asiantuntijaryhmä
• LUMA-keskuksen Suomi-verkosto
• We all Finland – hankkeen kumppanuusverkosto HY, Hanken Jyväskylän yo:n kauppakorkeakoulu.
• Suomen UN Womenin 1325-verkosto

Vuosi 2021 on naisjärjestöjen 110 v juhlavuosi.

Teemaksi on valittu yhteistyökumppanien Ylen, Hanasaaren kulttuurikeskuksen ja Wihuri -säätiön kanssa:

Miksi naisjärjestöjen työ on tärkeää? Millainen Suomi olisi ilman tätä työtä?

Miksi järjestöt ovat korvaamattomia pilareita suomalaisessa yhteiskunnassa ja miksi naiset hoitavat paljon yhteiskunnallisia tehtäviä.

Naisjärjestöt ovat muutakin kuin tavoitteiden edistämistä ideasta laiksi. Naisjärjestöt ovat paikkoja ihmisten kokoontumiselle ja perustuksia ihmisten väliselle jatkuvalle kanssakäymiselle. Ne vahvistavat parhaimmillaan ihmisten sosiaalisia suhteita ja antavat mahdollisuuden verkostoitua sekä vahvistaa rivejä.

Juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimii Riikka Vacker ja professori Aura Korppi-Tommola kirjoittaa parhaillaan viime vuosikymmenen historiikkia.

Juhlavuotta juhlitaan koko vuoden ajan: teemaseminaareja, webinaareja, somekampanjoita tiiviissä yhteistyössä.

Merkitys on tasa-arvon kiihdyttämisessä ei vain saavutusten ihailussa.

Juhlatilaisuus on Hanasaaressa toukokuun alussa ja pohjoismaisten naisjärjestöjen kesken tavataan syksyllä 2021. Syksyn teema on naiset ja vihapuhe.

Kiitos kaikille kuulijoille, kiitos akateemisille naisille!


SANLin vuosikokouksessa 28.11.2020

Satu Keiski-Toni
satu.keiski(a)gmail.com

Selviytymistarina syrjäytymisestä ja koulutuksen voimasta

Tara Westover syntyi idaholaiseen mormoniperheeseen syyskuussa 1986. Perheessä oli viisi tai kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, Tara koko joukon nuorimpana. Isä on perheen hallitseva hahmo, joka selkeästi määrää kaiken. Isä ei arvosta lukemista eikä kouluja. Perheessä on Raamattu ja muutamia muita kirjoja, mutta lapset eivät saa mennä kouluun. Äiti opettaa heitä kotona lukemaan, kirjoittamaan ja hieman laskemaan, mutta siinä kaikki suunnilleen onkin. Isälle pahin uhka on ”liittovaltion miehet”, jotka saattavat jonain päivänä tulla piirittämään heidän taloaan ja ampua heitä. Sitä varten perheen on jatkuvasti oltava valmiina pakenemaan vuorille. Isä ei tunnu hyväksyvän minkäänlaisia varovaisuustoimia, joilla voisi estää onnettomuuksia, koska Herra suojelee niitä, jotka häneen turvaavat. Siksi esimerkiksi sairaaloihin ei mennä edes pää kainalossa, lääkkeet ovat paholaisen juonia eikä isän rakennustyömailla käytetä minkäänlaisia turvalaitteita.

Äiti on kotoisin täysin erilaisesta perheestä kaupungista, mutta on näköjään päättänyt alistua kaikkeen, mitä hänen miehensä haluaa, aina ammattia myöten. Äiti tuntee yrtit ja osaa valmistaa niistä parantavia sekoituksia, ja isä keksii, että hän voi ruveta toimimaan kätilönä. Äiti ei halua, mutta alkaa kuitenkin kulkea paikallisen itseoppineen kätilön mukana. Hän ei pidä työstä lainkaan ja pelkää tekevänsä virheitä, mutta jatkaa kuitenkin. Kuitenkin jossain äidin sisällä asuu kapinallinen, joka silloin tällöin pääsee näkyviin kuin vahingossa. Hän ilmeisesti toivoo nuorimmalle tyttärelleen toisenlaista elämää jossain muualla.

Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut kirjaa vasta noin neljä-viisi tuntia. Tara on 16-vuotias ja perheen ilmapiiri on ahdistava. Vanhimmat pojat ovat lähteneet kotoa riitaannuttuaan isän kanssa, mutta yksi heistä, Shawn, on tässä vaiheessa palannut takaisin. Hänellä ja Taralla on erikoinen suhde. Toisaalta Tara on pikkusisko, jota Shawn suojelee ja rakastaa, mutta toisaalta hänen oma henkinen tasapainonsa on heikko. Hän saa suunnattomia raivonpuuskia, kiusaa ja pahoinpiteleekin Taraa ja vahtii tämän pukeutumista, meikkaamista ja menemisiä. Tara on puolestaan loputtoman valmis antamaan veljensä hirveimmätkin teot anteeksi ja uskoo aina olevansa pohjimmiltaan itse syypää osakseen tulleeseen kohteluun.

Sen verran tiedän jatkosta, että Tara lopulta pääsee lähtemään kotoaan opiskelemaan. Romaani on nimittäin omaelämäkerrallinen ja kirjailija on suorittanut Utahissa Brigham Youngin yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon pääaineenaan historia. Sen jälkeen hän sai stipendin, jonka avulla pääsi opiskelemaan Cambridgen yliopiston Trinity Collegeen, josta valmistui vuonna 2014. 

Kirjaa voisi lukea karmivana kuvauksena ahdasmielisestä uskonnollisuudesta ja perheväkivallasta, mutta mielestäni sen tärkein anti korostaa koulutuksen merkitystä. Opillista sivistystä vastustava isä on toivoton jäärä, joka näkee kaiken yhteiskuntaa edustavan uhkana ja vihollisena. Kuullessaan, että autoilijoille aiotaan tehdä turvavyöpakko, hän halveksii ”länsirannikon liittovaltion miehiä, jotka kuvittelevat voivansa tuoda sosialistisia aatteittaan Idahoon” – ja repii autostaan turvavyöt irti. (Epäkunnioittavasti tuli mieleeni kysymys, mahtaako hän edes tietää, mitä sosialismi on.) Hänen lempisanojaan on illuminaatti, johon kuuluvat kaikki, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan. Piti oikein sanakirjasta tarkistaa, mitä illuminaatti tarkoittaa, ja sehän on salaliiton jäsen.  Jotenkin tuli tunne, että tämän kirjan myötä aloin hieman ymmärtää sitä, miksi presidentti Trumpin kannatus Yhdysvalloissa on ollut niin vankkaa. Syrjäseudulla kasvaminen ja kritiikitön jästipäisyys yhdistettynä tiedon puutteeseen luovat hyvän pohjan erilaisille salaliittoteorioille ja vihollisten näkemiseen kaikkialla. Kirja on ilmestynyt vuonna 2018, ja se tuntuu etenkin nyt USA:n presidentinvaalien aikaan erityisen ajankohtaiselta.

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

Tara Westover: Opintiellä (Tammi, 2020)
(Äänikirjan kuunteluaika 13 t 10 min)

Akateemisten Naisten ja Yrittäjänaisten yhteistyötä ideoimassa

Suomen Akateemisten Naisten Liiton työryhmät ovat tänä vuonna edistäneet uutterasti monenlaista kehittämistyötä järjestössämme. Digiosaamisen, työnhaun ja yrittäjyyden tuki -työryhmässä tartuttiin heti keväällä digiloikan haasteisiin ja laadittiin niistä vinkkilista paikallisyhdistyksillemme. Työryhmän syyskauden ensimmäisessä kokouksessa keskityimme yrittäjyyden tukemiseen. Siihen saimme tervetullutta ideointiapua Suomen Yrittäjänaiset ry:n toimitusjohtaja Carita Orlandolta (kuvassa). Tunnin mittaisessa, lämminhenkisessä verkkokokouksessamme puhe pulppusi. Sain kirjattua talteen ainakin nämä seuraavat tiedot. Ehkäpä paikallisyhdistyksistämme nousee vielä lisääkin ideoita? 

Suomen Yrittäjänaiset ry. (vuoteen 2012 asti Yrittäjänaisten Keskusliitto) perustettiin vuonna 1947 Helsingissä. Liiton muodostaa nykyään lähes 60 paikallisyhdistystä, joissa on jäseniä noin 5000. Yrittäjänaiset ovat tehneet aktiivista vaikuttamistyötä, minkä tuloksena on saatu aikaan esimerkiksi pientyönantajien palkanlaskentaohjelma palkka.fi, yrittäjän sairausvakuutuksen omavastuuajan lyhentyminen sekä YEL-kertymä yrittäjä-äidille äitiysloman ajalta. Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen on ollut erityisen tärkeä kysymys Yrittäjänaisille, ja keväällä 2017 astui voimaan lakimuutos perhevapaakorvauksesta, joka vähentää työnantajan kustannuksia naispuolisen työntekijän perhevapaasta 2 500 eurolla. Hieno uudistus!

Keskustelimme Caritan kanssa paljon naisjärjestöjen tekemästä vaikuttamistyöstä, sillä valtakunnallisissa järjestöissä yhteiset viestit saadaan leviämään laajalle. Totesimme Akateemisilla Naisilla ja Yrittäjänaisilla olevan paljon yhteisiä intressejä tasa-arvoisen työelämän edistäjinä. Panostamme yhdessä Naisjärjestöjen Keskusliiton kuntavaaliteesien laadintaan sekä kampanjoimme kevään 2021 vaalien alla tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen puolesta. Tutkimuksissa on todettu, että sukupuoliroolit ja -odotukset muovautuvat jo ensimmäisten elinvuosien aikana ja että nuo samat mallit ohjaavat myöhemmin myös nuorten ammatinvalintaa. Tasa-arvoisen työelämän kannalta on tärkeää päästä purkamaan haitallisia sukupuolistereotypioita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tässä työssä kunnilla on keskeinen rooli.  

Pohdimme Caritan kanssa myös sitä, millaista yhteistyötä paikallisyhdistyksemme voisivat tehdä keskenään. Molemmilta järjestöiltä löytyvät paikallisyhdistykset seuraavilta paikkakunnilta: Heinola, Helsinki, Huittinen, Kajaani, Kemi, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rauma, Salo, Tampere, Turku ja Vantaa. 

Yhteiset keskusteluillat? Akateemiset Naiset voisivat hyvin kutsua Yrittäjänaisten edustajat kertomaan urapoluistaan ja siitä, mitä yrittäjäksi lähteminen on heiltä edellyttänyt. Muita kiinnostavia yhteisten jäseniltojen teemoja voisivat olla start-upien tukeminen ja enkelisijoittaminen. 

Myös joukkorahoitusmallit nousivat työryhmän keskustelussa esiin. Esimerkkinä mainittiin Satu Silvon joukkorahoituskampanja, jolla hän pyrkii pelastamaan Helsingissä toimivan kasvisravintolansa. Olisko joukkorahoitusmallista apua myös monille muille koronan kuristamille pienyrityksille?  

Yritysvierailut? Akateemiset Naiset tekevät usein yritysvierailuja paikallisiin yrityksiin. Yrittäjänaisten kautta löytyisi helposti vinkkejä juuri naisten pyörittämistä yrityksistä. 

Maahanmuuttajien yrittäjyys? Pohdimme myös sitä, miten voisimme yhdessä tukea Suomeen muuttaneiden naisten yrittäjyyttä. Suomen Akateemisten Naisten Liiton Auroras-verkosto tarjoaa työelämäaiheista yksilö- ja ryhmämentorointia, ja Auroras-ryhmiin toivotaan vierailevia asiantuntijoita, jotka voivat kertoa esimerkiksi omasta ammattialastaan, työnhaun eri kanavista, rekrytoinnista tai yrittäjyydestä. Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja Susanna Sulkunen on jo ilmoittautunut tähän vapaaehtoistehtävään kertoakseen Auroraksen osallistujille siitä, miten järjestöharrastus voi auttaa työllistymisessä. Carita Orlando lupautui mukaan myös kertomaan naisten yrittäjyydestä Suomessa. Upea juttu!

Susanna Sulkunen

Suomen Akateemisten Naisten Liitto

sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Vinkit Akateemisten Naisten digiloikkaan

Kun koronapandemia lopetti keväällä 2020 yleisötapahtumien järjestämisen monessa paikallisyhdistyksessämme, kokosimme Digiosaamisen, työnhaun ja yrittäjyyden tuki -työryhmässämme vinkkejä yhdistysten digiloikkaan. Pandemia toivottavasti väistyy nopeasti, mutta nämä vinkit kannattaa kantaa mukana senkin jälkeiseen aikaan. 

Akateemisten Naisten runopiiri kokoontuu kerran kuussa Zoomin välityksellä.

1. Kaikkea ei ole peruttu, toiminta voi jatkua

Paikallisyhdistysten kannattaa tarjota jäsenilleen säännöllisiä mahdollisuuksia verkkotapahtumiin, jotta jokainen jäsen saisi hänelle kuuluvan mahdollisuuden osallistua yhdistyksen toimintaan.

2. Harjoitellaan yhdessä nyt, osataan myöhemminkin

Yhdistyksessä voidaan aloittaa vaikkapa vain yhteisestä kahvihetkestä ja suunnitella siinä tulevia teemailtoja jäsenten kiinnostuksen mukaan.

Verkkotapahtumia tai ainakin etäosallistumismahdollisuutta kannattaa tarjota myös korona-ajan jälkeen, sillä elämäntilanteet vaihtelevat eikä osallistuminen paikan päällä aina onnistu myöhemminkään.

Jäsentapahtumia kuten kiinnostavia alustuksia voi myös taltioida vaikkapa yhdistyksen Facebook-sivulle (onnistuu sovelluksella, ei selaimella).

3. Kerrotaan yhdistyksen verkkotapahtumista kaikissa yhdistyksen viestintävälineissä

Ei ole ennenkuulumaton ajatus, että joku liittyisi yhdistyksen jäseneksi voidakseen osallistua yhdistyksen tarjoamiin kiinnostaviin verkkotapahtumiin. Levittäkää sanaa hienosta toiminnastanne!

4. Pidetään osallistumiskynnys matalana

Aika moni meistä on jo ennen koronaakin käyttänyt Skypeä ja Whatsappia. Niillä onnistuu vaikkapa hallituksen tai yhdistyksen lukupiirin ryhmäpuhelu helposti ilman että täytyy opetella välttämättä mitään uutta.

Zoomissa ja Teamsissä kokous onnistuu, jos kokoonkutsujalla on niissä oma tili valmiina. Kartoittakaa yhdistyksenne jäsenten resurssit: kuka voisi toimia koollekutsujana ja tapahtuman moderaattorina? Zoomin maksuton versio sallii 45 minuutin kokoontumisen, Teamsissä vastaavaa aikarajoitusta ei ole.

Gmailin käyttäjät voivat kokoontua myös nykyään suoraan sähköpostilaatikosta löytyvällä Google Meet -alustalla.

5. Useimmat jäsentapahtumat onnistuvat verkossakin

• Esitelmät
• Lukupiirit
• Keskustelupiirit
• Yhdistyksen toiminnan esittely ja uuden suunnittelu yhdessä jäsenten kanssa

6. Uusia ideoita?

Järjestömme tarkoitus on edistää naisten työuraa, asemaa ja tasaarvoa. Valitaan myös kulttuuritapahtumien teemat sen mukaisesti.

• Esitelmäkutsu tasa-arvotutkijoille
• Lukupiirien kirjavalinnaksi edelläkävijöiden ja vähemmän tunnettujen
• osaajien tarinat
• Omat osaajat esiin: kutsukaa jäsenet kertomaan omasta työurastaan, sen varrella kohdatuista haasteista ja onnistumisista, kuka tai mikä auttoi eteenpäin, miten päätyi alalle jne.

Keksitkö muitakin vinkkejä? Jaa ne meidän kanssamme: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Susanna Sulkunen

Maailmanmeno

Meno hurja maailmassa,

moni paikka rauhaa vailla.

Köyhät, orvot, sairaat, kurjat,

nälässä elävät, lesket,

tytöt vailla koulutusta,

naiset ilman oikeutta.

Lapset, pienet, nuoret, heikot,

vanhukset, vajaakykyiset

menettävät kaiken toivon 

kamalissa taisteluissa.

Rikkaat mennä porskuttavat,

tavaraa, rahaa, kasaavat,

kokoavat tarpeetonta

omaisuutta, kiinteistöjä.

Mielet täynnä ahneutta,

kulutus on tärkein taito.

Mitä vielä ostaa voisin?

Minne voisin matkustella?

Kiertää voi veroja aina.

Muualle sijoitettuina

poissa eurot, kalleudet

verottajan kahmaisulta.

Merenpinta huuhtoo kohta

asumukset, maat ja kansat.

Pakolaiset miljoonittain

uutta etsivät kotia.

Kuka ottaa vastaan heidät,

ystävänä antaa suojan?

Muoviroskia merissä,

alta maan porataan öljyt.

Maailman hakataan metsät,

poroksi palavat pellot.

Yhteisvastuu puuttuu meiltä,

aikamme on itsekkäiden.

Ruokajonot kaikenlaiset

arkipäivän uutisissa.

Kohtaa sairaat kilpailutus,

sortaa vanhukset ja lapset.

Sääliä ja lempeyttä,

armoa ja rakkautta,

hyvyyttä ja oikeutta

kaipaa ihminen jokainen,

antaa, ottaa, toivoo aina.

Siispä toimeen tarttukaamme!

Aila Tuula Isotalo

Säkylä
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Aila Isotalo vetää Suomen Akateemisten Naisten Liiton runopiiriä, joka kokoontuu Zoomissa joka kuun ensimmäinen maanantai klo 18.00 - 19.00 (seuraavan kerran 7. syyskuuta 2020). Piirin kokoontumisissa jäsenemme esittelevät runoja, jotka ovat ravistelleet heidän ajatuksiaan, muovanneet maailmankuvaansa ja tarjonneet sytykettä yhteiskunnallisen muutoksen ajamiselle. Kokoontumisissa voi myös esitellä omia runojaan luottamuksellisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Tervetuloa!

Yrityskylä Pirkanmaa esillä Dubaissa – kansainvälisen konferenssin satoa

Seitsemäs kansainvälinen kasvatusalan ja yhteiskuntatieteiden konferenssi pidettiin Dubaissa 20. - 22. tammikuuta tänä vuonna. Tässä tutkijoille ja opettajille suunnatussa konferenssissa kasvatusta ja koulutusta lähestyttiin lukuisista eri näkökulmista: teknologisesta, sosiologisesta, yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja johtamisen näkökulmista. Osanottajat olivat lähinnä Aasian maista, kaukaisimmat Etelä-Afrikasta.

Professori Anita Padmanabhanunni University of the Western Cape yliopistosta, Etelä-Afrikasta piti mielenkiitoisen esitelmän historiallisesta traumasta, toisin sanoen miten apartheid-politiikka on vaikuttanut yliopistossa opiskeleviin opiskelijoihin traumatisoituvasti. Mielenkiintoinen oli myös tohtori Gloria Oghenegweken esitys kansainvälisten öljy-yhtiöiden toiminnasta Nigeriassa ja miten se on positiivisesti vaikuttanut maan naisten asemaan. Professori Anjum Bano Kazimi Iqran Pakistanista selvitti taasen esitelmässään niitä syitä, mitkä aiheutuvat äärimmäisestä stressistä väkivaltaisiin tekoihin yhteiskunnassa. Esimerkkinä hän mainitsi naiset ja perheväkivalta. Jälkeenpäin sainkin häneltä sähköpostikutsun osallistua virtuaalisesti seuraavaan Iqran yliopistossa Pakistanissa järjestettävään konferenssiin. Suomalainen koulutus näyttää kiinnostavan.

Kielten oppimista teknologisesta näkökulmasta käsitelleessä esityksessä tuotiin esiin, miten kieltä voi oppia silloin, kun kohderyhmänä ovat lahjakkaat lapset, autistiset lapset ja videopohjaisesti vähän isommat opiskelijat. Professori Kenichi Sasaki Hokkaidon yliopistosta Japanista esitteli Taxpayer-ohjelmaa, jossa opiskelijoita pyritään opettamaan maksamaan veroja ja samalla suunnittelemaan omaa talouttaan. Taxpayer -ohjelma kuulukin kiinteänä osana maan opetussuunnitelmiin.

Yrityskylä Pirkanmaata esittelin lähinnä oppilaiden kokemana oppimisympäristönä. Tutkimukseen oli haastateltu liki kaksisataa yrityskylässä käynyttä oppilasta. Tärkeimpänä oppimiskokemuksena yrityskylässä käynnistään oppilaat nimesivät sen, mistä raha tulee ja miten sitä käytetään. Muita tärkeitä oppimiskokemuksia olivat johtajana toimiminen ja työnteon oppiminen. Oppilaat pitivät myös siitä ammatista, jonka he olivat valinneet. Samanlaisia kokemuksia oppilaiden oppimisesta oli tämän syksyn tuoreessa aineistossa: "opin työntekoa, vuorovaikutustaitoja ja rahan käsittelyä".

Kriittisen puheenvuoron amerikkalaisesta yhteiskunnasta, sen epätasa-arvosta ja köyhien asemasta luennoi esitelmässään professori Thomas William Simon. Väliajalla hän kysyikin minulta, pitääkö paikkansa, että Suomessa on ilmainen koulutus ja terveydenhoito? Samalla hän viittasi USA:ssa näkemäänsä tv-ohjelmaan. Ainakin Suomen erinomainen koulutusjärjestelmä tunnetaan maailmalla osanottajina olleita maita Kirkistania ja Asserbaizania myöten.

FT, KL Auli Ojala

Mustarastaalla on asiaa

Mustarastaalla on asiaa,
ei se pelkää koronaa.
Meillä haravat heiluvat,
linnut puissa laulavat.

Hyppynarun ostin,
vie kyllä tovin
ennen kuin hyppelen
kuin kevään leivonen.

Aila Isotalo

Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Raha

Onko raha olemassa,
jos ei sitä näy
eikä käteinenkään käy?

Rahan syvin olemus?
Sehän on vain sopimus.
Kun on paljon tavaraa,
kaikki pitää vakuuttaa.

Omaisuus pian katoaa,
hurjin liekein palaa,
kun sähköjohto kärvähtää
tai joku hullu sytyttää.

Kannattaako ahnehtia,
kun pitää aina vahtia,
ettei tulva upota,
homekin voi pilata.

Omaisuutta ei saa mukaan
arkkuun eikä uurnaan.
Kaikki tänne jää,
perikunta kierrättää.

Aila Isotalo
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Kirja-arvio: Suomalaisen naisen aseman ja tasa-arvon historiaa

Kun korona-aikana pitää lenkillekin lähteä yksin, mietin, antaisivatko äänikirjat uutta potkua ulkoiluun. Päätin kokeilla, ostin tukevasti päässä pysyvät kuulokkeet, latasin puhelimeen Pirkko Koskenkylän Pohjantuulet-sarjan ensimmäisen osan ja lähdin ulos.

Pohjantuuli on romaani, jota voisi kutsua viihderomaaniksikin, mutta mielestäni se on paljon enemmän. Puitteet ovat monista muista kirjoista tutut: on kaksi tyttöä, jotka ystävystyvät ja ystävyys kantaa heitä läpi elämän. Alku tuntui siis tavanomaiselta ja jopa tylsältä. Henkilöitä oli paljon ja heitä esiteltiin pitkään ja hartaasti. Mutta kun tarina lähti etenemään, seurasin sitä todella kiinnostuneena.

Tarina alkaa Uusikaarlepyystä vuonna 1858, jolloin kaupunki palaa lähes kokonaan. Toinen päähenkilö, Anna, on nuorena hukkuneen merimiehen tytär, ja hänen äitinsä on miehensä kuoleman jälkeen tehnyt jotain tavatonta. Hän on anonut lupaa saada perustaa leipomo kaupunkiin ja harjoittaa leipurin ammattia. Itsenäinen ammatinharjoittaminen ei ollut naisille itsestään selvä oikeus, kun miesvaltaiset ammattikunnat vartioivat reviireitään kuin koirat luutaan. Nuorelta leskeltä ei kuitenkaan lupaa kehdattu evätä, ja niin Matilda-äiti sai perustaa leipomonsa.

Toinen päähenkilö, Aune, tulee Oulusta. Hänen äitinsä on jättänyt perheensä miehen kelvottomien edesottamusten takia ja lähtenyt kotiseudulleen, ja kun isä päättää lähteä Amerikkaan etsimään uutta elämää, Aune päätyy ensin äitinsä luo ja jossain vaiheessa samaan palveluspaikkaan Annan kanssa.

Tyttöjen kohtalot muodostuvat hyvin erilaisiksi. Hiljainen, rauhallinen ja kiltti Anna rakastuu merimieheen, joka kuitenkin viipyy poissa vuosikausia ilman elonmerkkejä. Lopulta Anna lähtee Pälkäneelle asti lapsenpiiaksi, kokee lyhyen ja epärealistisen rakkauden ja joutuu palaamaan kotiin aviottoman lapsen kanssa.

Aune päätyy Tampereelle pumpulienkeliksi ja ponnistelee sieltä yhteiskunnassa ylöspäin päätyen lopulta jopa Jyväskylän seminaariin saakka.

Tarkemmin tyttöjen vaiheita on turha kuvailla. Kirjailija kuljettaa heitä läpi monenlaisien kohtaloiden ja kaikissa käänteissä ovat Suomen historian vaiheet vahvasti mukana. Aune tunnettiin Suorasuuna jo Finlaysonin tehtaassa työskennellessään ja myöhemmin hän yhä voimakkaammin alkaa ajaa naisten ja lasten aseman kohentamista. Aunea ihmetyttää yhä uudestaan, kuinka laki, jonka pitäisi olla kaikille sama, kohtelee naisten ja miesten oikeuksia niin eri tavoin.

Kirjan päähenkilöiden ja heidän jälkeläistensä kanssa seurataan Suomen tapahtumia halki vuosikymmenten. Kuullaan suomen kielen heikosta arvostuksesta, suomenmielisyydestä, sortokausista, yleislakosta, eduskuntauudistuksesta ja sitten tuleekin jo jääkäriliikkeen ja vuoden 1918 vuoro. Niiden jälkeen alkaa itsenäisen valtion rakentaminen, kieltolain aika ja viimein kauan odotettu avioliittolain uudistus vuonna 1930. Siihen saakka nainen oli tarvinnut aviomiehensä luvan työssä käymiseen ja miehellä oli ollut oikeus vaimon kiinteään omaisuuteen. Ei sarja vielä tähänkään pääty. Sen mukana eletään vielä 1930-luvun lama ja sotavuodet aina vuoteen 1948 saakka. Ihan loppupuolella kirjailija itse syntyy mukaan romaaniin, joten ilmeisesti tässä on ollut hänen sukunsa henkilöitä esikuvana ja innoittajana.

Alussa kysyin, antaisiko kirja uutta potkua ulkoiluun. Vastaus on kyllä! Välillä tyyli tosin tuntui niin opettavaiselta, että tokko olisin jaksanut kaikkea lukea, mutta kuunnellessa reilu tunti ja 5-6 km sauvakävelyä kului huomaamatta. (Pari kertaa yritin kuunnella kotona sängyn päällä loikoillen, mutta nukahdin.) Huomasin ihan odottavani, että pääsen taas kuulemaan lisää. Ja kuulemista riittää: kirjasarjassa on seitsemän osaa ja jokaisessa kuunneltavaa n. seitsemän tuntia. Nyt sarja loppui ja jatkan uudella haasteella – saksankielisen romaanin kuuntelulla!

Marketta Holopainen

Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

Koulutus ja terveydenhoito ovat järjestäytyneen yhteiskunnan perusta

Nyt kun koronavirus kiertää vauhdilla maapalloa, niin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kaikki tytöt täytyy kouluttaa. Jokaisen maailman tytön pitäisi saada vähintään toisen asteen koulutus. Pitkällä aikavälillä tyttöjen kouluttaminen estää väestönkasvun. Sen seurauksena taudit eivät leviä niin helposti kuin tällä hetkellä. Koulutettujen naisten lapset ovat myös terveempiä kuin köyhyydessä elävien lukutaidottomien naisten lapset. Jokaiselle ihmiselle yhteisillä verovaroilla kustannettu koulutus ja terveydenhoito on järjestäytyneen yhteiskunnan perusta.

Mikäli koronavirus leviää pakolaisleireissä, siitä tulee kammottavan pahaa jälkeä. Sata vuotta sitten riehuneeseen espanjantautiin arvioidaan kuolleen 50–100 miljoonaa henkeä. Valitettavasti nyt on mahdollista päästä samaan.

Pitääkö ihmisten jatkuvasti lennellä maasta toiseen? Mielestäni maamme lainsäädännöllä täytyy rajoittaa yksityishenkilöiden lentokoneella tekemiä lomamatkoja. Lentovero ei riitä, koska rikkaat pystyvät aina maksamaan sen.

Suomalaiset ovat vieneet yrityksiään maihin, joissa työvoima on halpaa. Työntekijät voivat joutua työskentelemään suoranaisessa orjuudessa. Kaikkien työoloja ei pystytä mitenkään valvomaan. Edullisten tavaroiden ja elintarvikkeiden lisäksi saamme myös viruksia ja bakteereita. Suomen omavaraisuutta on lisättävä. Tulevaisuuden kriisit saattavat olla nykyistä pahempia.

Uudenmaan sulkeminen on osoittanut, että ei kaikkien kannata pakkautua pääkaupunkiseudulle. Siellähän sekä hyvä että huono leviävät nopeasti. Suomessa pitää huolehtia siitä, että myös maaseudulla voi asua ja tehdä työtä.

Nyt suurin osa suomalaisista menee internettiin. Hirvittää ajatella, mitä tapahtuu, jos tietojärjestelmät alkavat kaatua. Suosittelen paperisten kirjojen lukemista. Voit aloittaa vaikkapa Ilkka Remeksen kirjasta Jäätyvä helvetti.

Ilmastonmuutos on niin pitkällä, että kaikki formulakisat ja ralliautokilpailut pitää kieltää kokonaan. Niin kauan kuin ne ovat sallittuja, minä en palele omassa kodissani.


Aila Tuula Isotalo
TL, FM
Säkylä

Kansainväliset naiset työelämään

Ensimmäinen Auroras-verkoston tilaisuus järjestettiin Eurooppasalissa vuonna 2012, teemana ”Nainen ja työelämä”. Yhtä kiinnostava ohjelma ja puhujat olivat samassa paikassa Auroran päivän seminaarissa 10.3.2020, missä nostettiin esiin naisten osaaminen, erityisesti kansainvälisten naisten. Edelleen tuntuu olevan ajankohtainen ensimmäisessä Auroras-tilaisuudessa esitetty ajatus: ”Mitä tahansa naiset tekevät, heidän pitää olla tuplasti parempia kuin miehet, jotta heitä pidettäisiin edes puoliksi yhtä hyvinä.”

Koulutettujen kansainvälisten naisten työmahdollisuuksien edistäminen on ollut alusta asti Auroras-verkoston tavoitteena. Heidän osaamistaan ja kielitaitoaan ei pitäisi jättää hyödyntämättä varsinkaan nyt, kun Suomeen halutaan lisää kansainvälisiä osaajia paikkaamaan työvoimavajetta.

Monipuolinen ohjelma toi hankepäällikkö Emmi Juutilaisen sujuvasti moderoimassa seminaarissa esiin koulutettujen naisten kohtaamia haasteita ja niihin ratkaisuja. Europarlamentaarikko Henna Virkkunen totesi, että korkeammasta koulutustasostaan huolimatta, naisten työllisyysaste Euroopassa on matalampi kuin miesten. Samoin naisten palkkataso on Euroopassa keskimäärin 16 % huonompi kuin miesten. Voimme toivoa, että Euroopan komission johtajan Ursula von der Leyenin tasa-arvotavoitteet toteutuvat. Suomessa eroja voidaan kaventaa Virkkusen mukaan uudistamalla perhevapaita, purkamalla segregaatiota ja nostamalla työpaikkojen diversiteettiä. Viimeinen on tärkeä tavoite myös Auroras-verkostolle.

Helsingin yliopiston sosiologian professorin Sirpa Wreden tutkimukset suomalaisesta työelämästä ovat osoittaneet, että suomalaiset pitävät helposti omaa tapaansa toimia järkevänä ja näkevät siirtolaiset uhkana. Tämä johtaa helposti ”me ja muut” -ajatteluun. Ratkaisuksi Wrede ehdotti moninaisuuden hyväksymistä valtavirraksi ja uuden toimintakulttuurin rakentamista työpaikoilla. Wrede nosti esiin myös puutteellisen perehdyttämisen. Sitä pitäisi paremmin yksilöidä, muualta tulleet tarvitsevat perehdytyksessä erilaisia asioita. Mieleen tulikin aiemmassa Auroras-tilaisuudessa esiintyneen kiinalaisen otsikko: ”He eivät tiedä, mitä me emme tiedä”. Tutkimallaan hoiva-alalla Wrede on huomannut, että EU:n ulkopuolelta tulevat päätyvät helpoimmin sijaisiksi ja keikkatyöläisiksi. Samoin siirtolaiset harvoin nousevat johtotehtäviin. Näin on varmaan muillakin aloilla.

Mervi Kataisen mukaan työelämän tasa-arvotilanteessa EU:n alueella on positiivista se, että naisten ja miesten työllisyysasteiden ero on kaventunut viime vuosina. Molempien työllisyys on parantunut, naisten enemmän. Erityisesti naisilla alhainen koulutustaso johtaa dramaattiseen laskuun työllisyysasteessa. Naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa 40 %, kun ei verrata pelkästään perusansiota, vaan otetaan mukaan osa-aikatyöt, palkkaerot aloittain sekä vanhempien vapaat.

Auroras-verkoston kohderyhmän eli kansainvälisten osaajanaisten Suomessa kohtaamista haasteista kertoi kulttuuritulkki ja tuoreen International Working Women of Finland -järjestön puheenjohtaja Chiara Costa-Virtanen. Hän esitteli myös ratkaisuja, miten he voivat löytää tiensä suomalaisessa työelämässä.

Yksi haasteista on koulutuksen todistaminen, jos Suomessa ei ole vastaavaa koulutusta. Costa-Virtasen neuvo oli pitää todistuksen lisäksi mukana selvitystä, minkälaisia töitä voi tehdä. Oman verkoston puutetta hän kertoi itse paikanneensa ottamalla yhteyttä ihmisiin, jotka hänen mielestään tekevät ”unelmaduunia” ja pyytänyt heitä kertomaan työstään.

Kolmas haaste oli se, että suuri osa työpaikoista ei tule julkiseen hakuun. Costa-Virtanen neuvoi tutkimaan yritysten omia sivuja ja ottamaan yhteyttä yrityksiin, jotka kiinnostavat. Sivuilla kannattaa täyttää avoimia hakemuksia ja, kun on aktiivisesti itse yhteydessä, saattaa saada myös vinkin, kun sopiva paikka on avautumassa. Hän piti tärkeänä mentorointia sekä ryhmätukea, jossa olisi mukana myös kantasuomalaisia.

Näitä molempia tarjoaa Auroras-verkosto. Nyt käynnissä olevan hankkeen ansiosta Auroras-verkostolla on vapaaehtoisten lisäksi kahden ihmisen työpanos. Se on erinomainen mahdollisuus toiminnan kehittämiseen ja pyörittämiseen. Pääkaupunkiseudulla Auroran päivän seminaarin lisäksi keskeinen toimintamuoto ovat työelämän suomen kielen taitoa edistävä keskusteluryhmät. Auroras-toimintaa on myös Vaasassa ja Turussa.

Auroras-verkostoa hallinnoivan Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja sen paikallisjärjestöjen yhteistyötä Auroras-verkostoon kuuluvien kansainvälisten osaajien välillä kannattaisi kehittää. Paikalliset tapaamiset voisivat tarjota kiinnostavia oman alan kohtaamisia. Järjestötoiminta voisi myös edistää kansainvälisten koulutettujen naisten osaamista kohti suomalaista työelämää.

Teksti ja kuvat: 

Virve Obolgogiani

Työmies on palkkansa ansainnut, työnainen ei?

Kun naiset vaativat lisää palkkaa, heitä pidetään itsekkäinä. He eivät ajattele yhteiskunnan etua. Heille sanotaan: ”Ettekö te nyt ymmärrä, että siihen ei ole varaa!” Naisten hyväntahtoisuuteen vedotaan, ja heitä on helppo syyllistää.

Kun miehet vaativat palkankorotuksia, niin he useimmiten saavat niitä. Ei juuri vedota miesten omiintuntoihin. Kun vertaa ammattikorkeakoulun käyneitä naissairaanhoitajia ja miesinsinöörejä, niin miehet voittavat reilusti. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta työnainen näköjään ei. Naistohtori ei välttämättä saa parempaa palkkaa kuin miesmaisteri.

Köyhät, joissa on paljon pienituloisia eläkeläisnaisia, laskevat kymppejä ja miettivät, ostaisivatko tällä viikolla ruokaa vai lääkkeitä. Kaikkein varakkaimmat laskevat miljoonia ja miettivät, mitä niillä tekisi ja mihin seuraavaksi sijoittaisi. Näin suuret tulo- ja varallisuuserot eivät ole hyväksyttäviä.

Kun on kyse suurista tuloista, niin pääomatulojen veroprosentti on pienempi kuin ansiotulojen. Mielestäni työ- ja pääomatulot pitäisi laskea yhteen ja verottaa koko summaa progressiivisesti. Silloin ei olisi mahdollista keinotella veroilla, vaikka luulen kyllä, että rikkaat keksivät aina keinoja saadakseen mahdollisimman paljon itselleen.

Katsoin joulukuun tiliotteestani, että olin saanut talletuskorkoa 2 euroa 68 senttiä. Siitä maksoin veroa 80 senttiä. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Aila Tuula Isotalo, TL, FM
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.

Julkaistu myös Turun Sanomissa 29.2.2020 ja Satakunnan Kansassa 2.3.2020

Seitsemän vuosikymmentä korkeasti koulutettujen naisten voimaa Tampereella

Tampereen Akateemiset Naiset ry. on vanhimpia yhä toimivia naisyhdistyksiä Tampereella ja sen lähialueella. Yhdistys on korkeasti kouluttautuneiden naisten yhdysside, joka edistää akateemisen työelämän tasa-arvoa ja tukee naisten tieteellistä työtä. Nämä teemat ovat olleet alusta asti yhdistyksen toiminnan keskiössä, ja ovat sitä edelleen.

Akateemiset Naiset Tampereella

Tampereen Akateemiset Naiset ry. (TANry) perustettiin kansainvälisten esikuvien innoittamana 27.10.1949, ja rekisteröitiin 1956. Perustamiskokoukseen Tampereen Suomalaiselle Klubille saapui 35 akateemista naista. Kokouksen puheenjohtaja LL Elli Järvinen-Tapiola ja sihteeri FM Aino Salminen valittiin yhdistyksen ensimmäisiksi johtokunnan puheenjohtajaksi ja sihteeriksi.

Yhdistys on alusta lähtien järjestänyt jäsenilleen kuukausittain tietopuolista ohjelmaa eri tieteen- ja yhteiskunnan aloilta sekä tutustumiskäyntejä ja retkiä.

1980-luvulla TANry oli kolmanneksi suurin Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) paikallisyhdistyksistä. 1990-luvun huippuvuosista jäsenmäärä laski, mutta aallonpohjan jälkeen se nousi jälleen. Vuonna 2019 yhdistykseen liittyi 14 uutta jäsentä. Vuosien varrella TANry:ssä on ollut 15 puheenjohtajaa.  Yhdistyksessä on tänään yli 70 jäsentä. Heistä yksi on kunniajäsen.

Monitieteinen jäsenistö 

TANry:n jäsenistön tutkinto- ja ammattitausta heijastaa Tampereen koulutusmahdollisuuksia ja työmarkkinoita. 1950-luvulla jäsenistä lähes kolmasosa oli hammaslääkäreitä. Muut jäsenet olivat filosofian maistereita, lääkäreitä, varanotaareja  ekonomeja sekä arkkitehti, diplomi-insinööri ja proviisori. Hammaslääkärien ja lääkärien määrää selittänee se, että he tekivät usein työtään yksityisvastaanotoillaan. Yhdistystoiminta tarjosi akateemisen tutkinnon suorittaneille naisille jo tuolloin kansainvälisen vertaisverkoston.

Nyt  jäseniä on eniten humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta.  Muita tieteenaloja ovat hallinto-, talous- ja oikeustieteet, opetus-, kasvatus- ja terveystieteet, tekniikan alat sekä musiikki- ja taideala. Kolmasosalla jäsenistä on tohtorin tutkinto.

Tietoa, kulttuuria ja tasa-arvoa 

TANry:n toiminta käynnistyi aktiivisesti. Alkuvuosina kuultiin esitelmiä naisten asemasta ja naisten terveyden edistämisestä kuten ryhtivirheiden korjaamisesta tai hammasmädän ehkäisystä. Tutustumiskäynnit suuntautuivat teollisuuteen ja lähiseutujen kulttuurikohteisiin.  Esimerkkeinä voi mainita Pyynikki Oy:n, Kaisu Heikkilä Oy:n sekä Viittakiven kansainvälisen kansankorkeakoulun Hauholla ja Hattulan keskiaikaisen kirkon. Jäsenten matkakertomukset maailmalta valokuvien ja filmien kera edistivät kansainvälisyyttä.

TANry osallistui sodan jälkeiseen jälleenrakennukseen avustaen vuosikymmeniä kajaanilaista kummiperhettään, jonka isä oli haavoittunut.  Yhdistyksen vierailu 1957 Koukkuniemen vanhainkodissa aloitti 34 vuotta kestäneen perinteen, joulun aloituksen Jukolassa ohjelmallisine tarjoiluineen ja lahjoineen asukkaille.

Sen jälkeen TANry siirtyi  hyväntekeväisyydestä tukemaan naisten tieteellistä työtä. Yhdistys on 1996 lähtien jakanut perustajajäsen LL Elli Tapiola-Järvisen testamenttilahjoituksesta stipendejä ja kannustuspalkintoja korkeatasoisten opinnäytetöiden tekijöille. Kannustuspalkinto on myönnetty 22 henkilölle.

Yhteiskunnallisen korkeakoulun muutto Tampereelle 1960 toi TANry:n toimintaan uusia teemoja, kuten kylmän sodan, kehitysavun tai kansantalouden näkymät.  Tasa-arvokysymysten aiheina olivat
Miestenhän maailma on – vai onko?, Nainen ja politiikka ja Naisten rooli. Suomen ensimmäinen naissuurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson kertoi diplomaatin työstä ja erityisesti naisesta diplomaattina. Tasa-arvoteema vahvistui seuraavalla vuosikymmenellä. TANry:n 20-vuotisjuhlassa 1977 professori Elina Haavio-Mannila esitelmöi aiheenaan Naisen aseman kansainvälistä vertailua.

1980-luvulla TANry tiivisti yhteyksiä Tampereen yliopiston tutkijoihin. Jäsenilloissa kuultiin heidän esityksiään kansainvälisestä talouskehityksestä, Euroopan Neuvoston toiminnasta, vanhustyön uudistuksista ja lääketieteen ajankohtaisista aiheista.

TANry:n 1990-luvun jäsenilloissa korostuivat ympäristö- ja energiakysymykset, tietotekniikan edistyminen, talous ja muuttuva työelämä. Akateemisen työn muutoksia tarkasteltiin johtamisen ja opettajankoulutuksen näkökulmista. Kestävä kehitys sekä syöpätutkimuksen ja geeniteknologian edistysaskeleet olivat myös esitelmien aiheita.

2000-luvulla tutustumiskäyntejä on tehty korkeakouluihin, biotekniikan ja IT-alan edelläkävijäyrityksiin, hyvästä henkilöstöjohtamisesta palkittuihin yrityksiin sekä julkisen hallinnon yksiköihin uusittua Eduskuntataloa myöten kulttuurikohteita unohtamatta.

Yhteistyö on voimaa 

TANry solmi 1950-luvulla yhteyksiä naisten aseman vahvistamista ajaviin naisyhdistyksiin, kuten Tampereen Liike- ja virkanaiset ry:hyn, Tampereen Nuorten Naisten Kristilliseen yhdistykseen, Tampereen Yrittäjänaiset ry:hyn sekä Tammerkosken ja Tampereen Soroptimistiklubeihin. Vierailut ja yhdistysten väliset ristikkäisjäsenyydet edistivät yhteisiä tavoitteita.

Akateemisten naisten yhteistyö jatkuu nykyään keskustelufoorumina Tampereen Naisyhdistyksen, Tampere I Zonta -kerhon, Tammerkosken ja Tampereen Soroptimistien sekä Tekniikan Akateemisten Naisakatemian TEKNAT kanssa.

Tasa-arvokysymykset nousivat julkiseen keskusteluun 1960-luvun lopulla.  Tamperelaiset naisjärjestöt järjestivät YK:n naisten vuoden 1975 juhlan Tampereen yliopiston juhlasalissa. Juhlan inspiroimana perustettiin järjestöjen yhteistyöverkosto.

Valtakunnallinen vaikuttaja 

TANry on ollut yksi SANL:n aktiivisimmista paikallisyhdistyksistä, jolla on ollut sekä kansainvälistä että valtakunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.

TANry on osallistunut kansainvälisiin kokouksiin ja kongresseihin 1950-luvulta lähtien ja järjestänyt ohjelmaa kansainvälisille vieraille. TANry on toiminut pitkäjänteisesti liiton keskushallituksessa ja sen toimikunnissa sekä järjestänyt lähes joka vuosikymmen liiton yhden syyskokouksen.

1970-luku oli yhteiskunnallisen aktivoitumisen ja tasa-arvotyön aikaa. Yhdistys oli mukana 13 paikallisyhdistyksen yhteisprojektissa Akateeminen nainen vaikuttajana. Ryhmän aloitteesta Yleisradio teki projektin pohjalta ohjelmasarjan Nainen tänään.

TANry vaikutti Kansainvälisen Naisjohtajainstituutin WoMan ry:n perustamiseen ja toimintaan 1990-luvulla. TANry järjesti SANL:n tuella syyskokouksen yhteyteen Vaikuttava esiintyminen -valmennuspäivän sekä järjestöjohtajakurssin. WoManin apulaisjohtaja, VTM Eva Hänninen-Salmelin käynnisti yhteistyössä SANL:n ja Tampereen yliopiston kanssa mentorointi-ohjelman uusien jäsenien rekrytoimiseksi.

Naisten äänioikeuden 100-vuotisseminaari järjestettiin 2006. Seminaariin sisältyi katsaus Naisten yhtäläisen äänioikeuden syntyvaiheista liittyen Tampereen tapahtumiin.

TANry on valtakunnallisesti tunnettu viestinnän pioneeri. Ekonomi Tuula Sillanpää kuului Minervan toimituskuntaan 1977 lähtien. Päätoimittajana  (1982-1986) alkoi viestittää keskushallituksen päätöksistä jäsenyhdistyksille. Tamperelaisten viestintäosaamisesta kertoo, että TANry laati 2000 liiton tiedotussuunnitelman.

Viestintä on yhdistystoiminnan avainasia. TANry:n viestintäsuunnitelma esiteltiin liiton kevätseminaarissa Helsingissä 2007. Muut jäsenyhdistykset halusivat sen malliksi.
Yhdistys avasi ensimmäisenä verkkosivunsa 2004 ja uudisti viestintänsä, josta muut jäsenyhdistykset ottivat jälleen mallia. Käyttäjäystävälliset nettisivut sujuvoittavat yhteydenpitoa jäsenistöön ja tavoittavat uusia jäseniä eri tieteenaloilta. TANry on kouluttanut jäsenkuntaansa digitaitoihin ja blogikirjoittamiseen sekä ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa.

Valistu, vaikuta, virkisty! 

TANry on avannut seitsemän vuosikymmentä jäsenilleen uusia näkökulmia yhteiskuntaan ja akateemisen työn muutoksiin erialoilla.

Tamperelaiset akateemiset naiset katsovat uteliaina tulevaisuuteen, jakavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan heille tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista sekä suunnittelevat yhdessä uutta toimintaa. Yhteisöllisyyden tarve ei katoa digiaikanakaan.

Kirjoittajat:

Dos. HTT Helena Karento, TANryn puheenjohtaja 2014-2019
VTM Eva Hänninen-Salmelin, TANryn puheenjohtaja 2009-2013
Dos, FT Lea Henriksson, Tanryn hallituksen jäsen 2015-

Lähteinä on käytetty:

Helena Hoskola. 1999. Tampereen Akateemiset Naiset 50 vuotta 1946-1999. Tampere: TANry., Malmi, Anneli. 2009. Tampereen Akateemiset Naiset 60 vuotta. Puhe yhdistyksen 60-vuotisjuhlassa 3.10.2009 Tampereella.
Maritta Pohls. 2013. Korkeasti koulutetut naiset. Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS sekä Tampereen Ei-poliittiset Naisjärjestöt 25.10.1975-25.10.1995. Yhteistoimintaa 20 vuotta Pirkanmaalla. Moniste.

Sivistysvaltio

Sivistysvaltiossa:

Tulo- ja varallisuusverot eivät ole kohtuuttoman suuret.
Rikkaat eivät kierrä veroja.
Palkka ja eläke riittävät elämiseen.
Kaikilla on varaa hankkia tarvitsemansa lääkkeet.
Leipäjonoja ei ole.
Vanhuksia ja vammaisia ei kilpailuteta.
Kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille ei lähetetä vihapostia.
Virkanaisia ja -miehiä ei uhkailla väkivallalla.
Naisia, ikääntyneitä ja vähemmistöjä ei syrjitä työnhaussa.
Ihmiskauppaa ei ole.
Turvapaikanhakijoita ei lähetetä lähtömaihinsa tapettaviksi.
Eläimiä ei kasvateta pikkuisissa häkeissä.
…

TL, FM Aila Tuula Isotalo
Huittisten Seudun Akateemiset Naiset ry.