 |
| Kuva: Mari Waegelein |
Arvoisat akateemiset sisaret ja ystävät!
Voimme onnitella liittoamme eli meitä itseämme siitä, että Liittomme edelleenkin on elinvoimainen 100-vuotias, joka on ylittänyt suomalaisen naisen odotetun eliniän. Se on tällä hetkellä noin 83 vuotta kun miesten vastaava on noin 76 vuotta. Olen pohtinut syitä tähän eroon. Niitä on tietysti monia, mutta olisiko yksi syy kuitenkin se, että useimmat naiset tekevät työtä vuorotta ja montaa asiaa yhtä aikaa. Poikkeuksia tietysti on molemmissa sukupuolissa. Ihminen on myös fysiologisesti luotu liikkuvaksi ja raskaampiakin fyysisiä suorituksia tekemään. Todennäköisesti myös yhdessä muiden kanssa kuin yksin, ei ole voitu kaikesta suoriutua. Siksi kannankin yhä suurempaa huolta siitä, että teknisen kehityksen myötä meidät sidotaan yhä enempi istumaan television, tietokoneen ja muiden vempaimien ääreen. Vaikka aivokapasiteetin käyttäminen ja näppäily saattaakin lisätä aivojen ja käsien liikkeiden koordinaatiota ja vaikka verkon kautta voidaankin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja oikeastaan koko maailmaan, on tällä kehityksellä myös huomattava määrä negatiivisia puolia.
Nyt sain sanottua sen mitä kolme vuotta 2010 - 2012 Liiton puheenjohtajana koetin viestittää siinä onnistumatta. Keskushallituksen kokouksissa oli niin paljon asioita, jotka keskittyivät niin oman liittomme kuin kansainvälisten liittojen taloudenhoitoon, strategioiden ja säännösten laatimiseen eli erilaiseen byrokratiaan, ettei yhteiskunnalliselle keskustelulle tai edes keskushallituksen jäsenten toisiinsa tutustumiseen, riittänyt aikaa.
Tietysti joku voisi sanoa, että mikset ole katsonut netistä, mutta siihenkin tarvitaan aikaa. Parhaiten tutustuin 8 vuotta liiton puheenjohtajana toimineeseen FM Riitta-Maija von Weissenberg - Hartialaan, jonka nimikin alusta alkaen tuntui tutulta.
Tutustuin silloiseen SANL:n varapuheenjohtajaan FM Carita Martiniin, tuolloiseen turkulaiseen Kvinnliga Akademiker i Åboland’in jäseneen pääasiassa autokyytien aikana kun menimme lauantaisin keskushallituksen kokouksiin tai saadessani häneltä tarvittaessa yösijan hänen muutettuaan Helsinkiin.
Rahastonhoitajaksi suostunut KL Sirkka Eurén (aik. Oksanen) entisenä turkulaisena ja äitini oppilaana lähestyi minua Turun vierailunsa yhteydessä, silloin kun suostuin I varapuheenjohtajasta liiton puheenjohtajaksi.
Vuoden 2009 lopulla oltiin pattitilanteessa, kun huolimatta siitä, että olin ensimmäinen varapuheenjohtaja en katsonut voivani, pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevana, ottaa puheenjohtajuutta vastaan. Kun puheenjohtajaehdokkaita ei ollut, tarvittiin kokous, jossa niin MML Ritva-Liisa Karvetti, VM Sirkka-Liisa Hollmén ja PhD Karmela Bélinki olivat pohtimassa, mistä saataisiin liitolle puheenjohtaja. Painostuksen alla suostuin saatuani Riitta-Maijalta lupauksen, että hän Helsingin seudulla asuvana hoitaisi toimistoa ja auttaisi 3 vuoden kauteni yli. Kyseinen tilanne aktivoi myös keskushallituksen ulkopuolisia akateemisesti korkeasti koulutettuja. Perustettiin Tulevaisuuden- ja Strategiatoimikunnat monen muun toimikunnan ohella. Onneksi huomasin viime tipassa vuosikokouksessa myös ehdottaa Riitta-Maijaa hallituksen jäseneksi, jolloin yhdessä toimiminen oli mahdollista. Liiton taloudellinen tilanne saatiin talouden hoidosta vastaavan Sirkan ja monen muun toimenpiteen johdosta kuntoon. Sen jälkeen tilanne muuttui niin, että puheenjohtajaksi haki kolme kokenutta eli keskushallituksen jäsen YTM, Huk Mirja Saarni Tampereen Akateemiset naiset ry:stä, Helsingin Akateemiset Naiset ry:n silloinen puheenjohtaja MuT Leena Tiitu ja Kvinnliga Akademiker i Helsingfors’in jäsen professori Helena Ranta, joka valittiin.
Turun Akateemisten Naisten yhdistyksen tilanne olikin hyvässä hallinnassa paitsi sen suhteen, että keskushallituksessa ei ollut yhtään turkulaista jäsentä. Tosin liiton viestintäkomiteaan on kuulunut VTM, psykologi Eila Puhakka, joka kunnostautui Luetaan yhdessä -verkostossa ja käynnisti Turun Auroras-toiminnan ensimmäisenä.
Turun yhdistyksen hallituksen jäsenistä mainittakoon jäsenrekisteriä hoitanut varapuheenjohtaja DI Helena Hallannoro ja aktiivinen hallituksen jäsen FM Aino Mansikkamäki, joka mm. vastasi Tarttoon suuntautuvasta matkastamme Viron akateemisten naisten vieraiksi. Ansiokkaasti Luetaan yhdessä -verkoston alkuvaiheen koordinoijana Turussa toimivien suomenkielen opetusta antavien yhdistysten välillä toimi PsL Päivi Lehtinen. Viron kirjallisuuskerhon muututtua kirjallisuuskerhoksi sitä veti Leena Lassander, kunnes Tuula Korhonen otti vastuun yhteensä 14 vuoden ajaksi. Hän valmistautui perusteellisesti kirjallisuuskerhossa käsiteltyihin teoksiin. Seniorikerhoa vetivät vuosia Liiton silloinen kunniapuheenjohtaja Ritva-Liisa Karvetti ja lääninasessori Pirjo-Riitta Auranen. Edelliset puheenjohtajat VT Tiina Aalto ja HLL Päivi Antila johtivat tarmokkaasti yhdistystä ja taloudesta on huolehtinut vankasti toisen polven jäsen rahastonhoitaja ekonomi Maija Euranto.
”Last, but not least” muistutan parista tärkeästä yhdistystemme ja liittomme elinkelpoisuuteen ja toimintamahdollisuuksiin vaikuttavista asioista. Meillä on monipuolista ohjelmaa sijoitettuna eri päiviin jokaisena kuukauden viikkona ja erilaisina aikoina päivällä sekä illalla. Meillä on aktiivinen ydinjoukko, jonka kontaktien perusteella saamme pro bono -asiantuntijaluentoja. Pyrkimyksemme on lisätä verkostoyhteyksiä monialaisella yhteistyöllä. Kiinnostuneet osallistujat ovat elintärkeitä innostavan toiminnan jatkumiselle.
Maritta Pohlsin Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia (SKS 2013) - teoksessa kerrotaan vuosisadan ajan yhteiskunnan muutoksista, arvoista, teemoista ja tapahtumista, joissa olemme olleet mukana kansallisesti ja kansainvälisesti. Ihmeellistä on, että tarinamme sai alkunsa vuonna 1919 siitä, miten akateemiset naiset voisivat rakentaa maailmanrauhaa yhteisvoimin. Pohdinta ei ole sadan vuoden aikana menettänyt ajankohtaisuuttaan.
Ketään unohtamatta toivotan meille kaikille hyvää terveyttä. Kiitän kaikista kohtaamisista ja kokemuksista sekä kunniajäsenyydestäni. Olkaamme ylpeitä siitä, että liittomme 100 vuotta kestäneen taipaleensa aikana on selvinnyt eri lamavuosista ja että nykyisestä maailman menosta huolimatta seuraavillekin ikäpolville avautuu mahdollisuus Oppimiseen kaiken ikää.
Ritva Tammivaara, LKT, dos
