FL Seija Jumppanen (s. 1943) toimi Suomen Akateemisten Naisten Liitto - Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry:n puheenjohtajana vuosina 1995-1997. Puheenjohtajakautta edelsi vuosien aktiivinen jäsenyys niin Liiton hallituksessa kuin Turun paikallisyhdistyksessäkin. Seija Jumppanen tuli tunnetuksi toimeliaana ja luottamusta herättävänä ihmisenä, joka päivätyönsä ohessa ehti monien yhdistysten sekä kunnan ja seurakunnan luottamustehtäviin. Haastattelu toteutettiin sähköpostitse.
 | |
| Muutokset puhuttavat aktiivisia koulutuksen senioreita. Oulussa työskennellyt opettajapariskunta Pirkko ja Pentti Tuunainen sekä FL Seija Jumppanen (vas.) parantavat maailmaa Rauman Tarvolan järven saarimökissä, missä juhlitaan pariskunnan 60-vuotiskihlajaispäivää kesäkuussa 2022. |
1. Milloin ja miksi lähdit mukaan Akateemisten Naisten toimintaan?
Liityin Turun Akateemisten Naisten yhdistykseen syksyllä 1981. Olin ollut Turun yliopiston maantieteen laitoksella asistenttina ja osittain hoitanut myös lehtoraattia vuosina 1970-80. Olin mukana myös hallinnollisissa tehtävissä ja ammattiyhdistyksessä. Mutta kun tulin valituksi Turun yliopiston perustaneen yhdistyksen, Turun Suomalainen Yliopistoseura ry:n toiminnanjohtajaksi vuoden 1981 alussa ja siinä ohessa Turun kesäyliopiston toiminnanjohtajaksi, katsoin "velvollisuudekseni" liittyä Turun Akateemisten Naisten yhdistykseen. Tämä yhdistys toimi siihen aikaan melko kiinteästi yliopiston piirissä.
Tulin valituksi heti yhdistyksen varapuheenjohtajaksi ja sitten puheenjohtajaksi. Yhdistysaktiivin kohtalo! Mutta olen osallistunut mielelläni tämän vanhan ja suuren, aktiivisen yhdistyksen toimintaan.
2. Miksi hait Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 1995-1997?
Tulin valituksi ensin Liiton hallituksen jäseneksi, varapuheenjohtajaksi ja parin vuoden jälkeen puheenjohtajaksi. Edustin vanhaa ja isoa paikallisyhdistystä. Kokemustakin oli mm. neljä vuotta Suomen kesäyliopistot ry:n puheenjohtajana (1982-85). Siihen ajanjaksoon liittyi poikkeuksellisen paljon valtakunnallisia tehtäviä, koska kesäyliopistolaitosta oltiin lakkauttamassa avoimen yliopiston tieltä. Jäin kesäyliopistosta eläkkeelle vuonna 2005.
3. Mikä oli sinulle Liiton puheenjohtajuudessa kiinnostavinta? Entä haastavinta?
Liiton toiminta itsessään oli kiinnostavaa: kokoukset, ihmiset, yhteisöllisyys. Liiton hallinnon kausinani osallistuin maailmanjärjestön, International Federation of University Women, IFUWin (nyk. Graduate Women International, GWI) Helsingin, Yhdysvaltojen ja Japanin kokouksiin. Itselleni on merkinnyt eniten tuokio Jokohaman kokouksessa: Japanin Liiton hallinnon keskeinen edustaja esitteli minut Japanin keisarinna Mitsikolle, joka keskusteli kanssani ystävällisesti ja kertoi matkoistaan Suomeen. Keisarinnaahan ei yleensä koskaan ole mahdollista edes tavata, saati kätellä tai olla keskustelukumppanina. Ösallistuin myöhemmin myös Itävallan ja Kanadan kokouksiin.
Osallistuin eurooppalaisen kattojärjestömme, University Women of Europe, UWEn kahteen kokoukseen: Sveitsissä ja Hollannissa. Sveitsin kokouksessa Liittomme liittyi uudelleen jäseneksi oltuaan muutaman vuoden poissa UWEn riveistä. Kansainvälinen toiminta on todella mielenkiintoista.
1990-luvun puoliväli oli taloudellisesti hankalaa aikaa. Liitto oli kyllä melko varakas, mutta esimerkiksi Viron Akateemisilla Naisilla oli vaikeata. Suomi maksoi useana vuotena heidän maksunsa maailmanjärjestölle, jonka jäsenmaksua yritimme saada tasa-arvoisemmaksi. Turhaan. En ole henkilökohtaisesti ollut kuitenkaan kannattanut Liittomme eroamista IFUW:sta (2016).
4. Miten näet Liiton toiminnan nyt?
Mielestäni Liiton toiminta on välillä ollut turhan feminististä 2000-luvulla. Akateeminen maailmahan on ollut yli 100 vuotta aika tasa-arvoista, koska se liittyy opiskeluun ja suorituksiin. Kaikilla on mahdollisuus. Mutta muutos on erittäin nopeaa ja edellyttää itsensä jatkuvaa kehittämistä ja tietojensa päivittämistä, aktiivisuutta.
5. Mitä järjestömme toiminnassa kannattaisi huomioida tulevaisuudessa?
Akateemisuus on tietyllä tavalla arvo itsessään. Mielestäni meidän pitää korostaa kouluttautumisen mahdollisuuksia, aktiivista kehittämistä ja yhteisöllisyyttä. Pitäisi hoitaa yhteyksiä yliopisto- ja korkeakoulujen maailmaan. Eikä kulttuurielämäkään olisi haitaksi. Olkaamme aktiivisia, iloisia ja rohkeita. Koulutustaso on erilainen, mutta ihmisarvo on meillä kaikilla yhtäläinen.
Akateemiset Naiset roolimalleina sukupolvien ketjussa: FM Lahja Tuovinen (1902 - 1996)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti