Akateemiset Naiset tasa-arvon puolustajina: FM Riittamaija von Weissenberg-Hartiala (1941–2019)

Vuosituhannen vaihtuessa Liiton puheenjohtajaksi valittiin FM Riittamaija von Weissenberg-Hartiala. Ennen puheenjohtajakauttaan (2001–2009) von Weissenberg-Hartiala oli toiminut jo vuosia muissa Liiton ja Helsingin paikallisyhdistyksen luottamustehtävissä. Kansallisteatterin suunnittelupäällikkönä työskennellyt von Weissenberg-Hartiala ryhtyi vahvistamaan Suomen Akateemisten Naisten Liiton organisaatiota hiljalleen, aluksi oman päivätyönsä rinnalla ja vuodesta 2006 lähtien eläkkeellä ollessaan. Vaativan vapaaehtoistyön tueksi Liitolle palkattiin osa-aikaisia toimistosihteereitä ja myöhemmin kokopäiväinen työntekijä, jonka perehdyttämisestä von Weissenberg-Hartiala vastasi. Von Weissenberg-Hartiala uudisti Liiton hallinnon ja vahvisti Liiton muiden naisjärjestöjen kanssa tekemää vaikuttamistyötä. Riittamaijan perintö elää Liitossa edelleen, ja Akateemisten Naisten työ tasa-arvoisen koulutuksen ja työelämän puolesta jatkuu.

Tekijöiden joukko laajenee

Riittamaija von Weissenberg-Hartiala aloitti Liiton uudistamistyön tehostamalla Liiton luottamushenkilöiden työnjakoa. Liiton hallitus nimesi aikaisempaa useampia työryhmiä, joissa saatettiin keskittyä paremmin käsillä olevan yksittäisen teeman valmisteluun. Erillinen viestintäkomitea sai tehtäväkseen uudistaa Liiton visuaalisen ilmeen ja suunnitella Liitolle verkkosivut. 

Ammattikorkeakoulu-uudistus antoi Liitolle aiheen pohtia jäsenkriteereitä, ja vuonna 2012 Akateemisten Naisten jäsenyys avattiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tehneille naisille. Vuosikymmen myöhemmin Akateemisten Naisten jäsenyyteen riittää useimmilla paikkakunnilla jo alempikin ammattikorkeakoulututkinto.

Liiton vuosikymmenten varrella harjoittama stipendienjako oli vienyt Liiton luottamushenkilöiltä paljon aikaa, minkä vuoksi Liitolle päätettiin perustaa oma nimikkorahasto Suomen Kulttuurirahastoon. Nimikkorahaston peruspääomaksi siirrettiin vuonna 2007 Liiton silloisen stipendirahaston pääoma sekä Anna-Liisa Oksasen Liitolle testamenttaama huoneisto. Nimikkorahasto toimii edelleen ja tukee vuosittain taloudellisesti naisten tieteellistä työtä.

Tasa-arvokysymykset ja naisen aseman parantaminen

Tasa-arvokysymykset ja naisen aseman parantaminen olivat Riittamaija von Weissenberg-Hartialan asialistalla korkealla sijalla. Hän nosti Liiton puheenjohtajana säännöllisesti esille naisten asemaan liittyviä kysymyksiä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Liiton ydinaluetta olivat työelämän epätasa-arvo ja yliopistojen miehiä suosiva nimityspolitiikka. 

Riittamaija von Weissenberg-Hartiala muistutti puheenvuoroissaan, miten tärkeää tasa-arvon saavuttamiseksi oli vaikuttaa asenteisiin päiväkoti-ikäisistä ja perusopetuksen piirissä olevista aina opettajakoulutukseen ja oppikirjojen kirjoittajiin. Suomessa kaikilla oli yhtäläinen mahdollisuus jatko-opintoihin, mutta kaikilla ei ollut yhtäläisiä lähtökohtia. Tutkimustieto osoitti, että koulutus periytyy Suomessa hyvin vahvasti: korkeakoulutettujen vanhempien lapset hakeutuivat herkemmin korkeakouluihin ja olivat jo valmiiksi yhteiskunnallisesti verkottuneita. Edelleen von Weissenberg-Hartiala puhui naisten osuuden hitaasta kasvusta professorikunnassa ja harmitteli, miten naisten pääsy professorinvirkoihin oli jopa hidastunut 1990-luvulla yleistyneen kutsumenettelyn myötä. Tämä menettely salli päteväksi tiedetyn henkilön kutsumisen virkaan sen sijaan, että valinta tehtiin normaalin avoimen hakumenettelyn kautta.

Laajan yhteistyöpohjan avulla Liitolle tehtiin oma tasa-arvosuunnitelma vuonna 2006. Suunnitelma antoi suuntaviivat Liiton tasa-arvotyölle. Ohjelmassa nostettiin keskeisiksi vaikuttamisen aloiksi nuorten akateemisten naisten uraongelmat, lasikattoilmiö, tasa-arvoiseen työyhteisöön pyrkiminen, tasa-arvotyössä verkottuminen ja Vuoden Akateemisen Naisen nimeämisen mahdollisuus. Jokaisen viiden ohjelmakohdan alla oli lukuisia ehdotuksia toimenpiteiksi.

Vuonna 2008 Liitto nosti edelleen profiiliaan asiantuntijaorganisaationa ja jätti opetusministerille toiveen, että Liiton edustajia voitaisiin käyttää asiantuntijoina ja lausunnonantajina sellaisia muutoksia ja uudistuksia suunniteltaessa, jotka vaikuttavat koulutusta, erityisesti korkeakoulutusta koskevaan kehitykseen sekä akateemisesti koulutettujen naisten urakehitykseen yleensä työelämässä ja etenkin korkeakouluissa ja yliopistoissa.

Ensimmäinen lausuntopyyntö saapui jo parin kuukauden kuluttua. Lausunnon uudesta yliopistolaista valmisteli asiantunteva joukko: Helsingin yliopiston aikaisempi vararehtori, professori emerita Raija Sollamo, Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan toiminnanjohtaja Aura Korppi-Tommola sekä Liiton aikaisemmat puheenjohtajat filosofian tohtori Karmela Bélinki, Turun kesäyliopiston rehtori emerita, filosofian lisensiaatti Seija Jumppanen, professori emerita Anja Tiilikainen-Piimies, hallitusneuvos emerita Marja Paavilainen, hallituksen jäsen, filosofian maisteri Leena-Maija Laurén ja Liiton puheenjohtaja von Weissenberg-Hartiala.

Yhteistyö muiden naisjärjestöjen kanssa

Riittamaija von Weissenberg-Hartiala aloitti Liiton puheenjohtajana uuden käytännön osallistumalla säännöllisesti Naisjärjestöjen Keskusliiton (NJKL) järjestämiin tilaisuuksiin seminaareista Naisten Laivoihin ja Kansainvälisen naisten päivän juhlintaan. Pian Liiton yhteistyöverkostoon kuuluivat Suomen Naisyhdistys, Naisteologit, Suomen liike- ja virkanaiset, Suomalainen naisliitto, Marttaliitto, NNKY-liitto ja NYTKIS sekä sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ulkoministeriö, opetusministeriö ja eduskunta.

Liiton tärkein yhteistyökumppani oli edelleen NJKL, jonka hallituksessa Liiton edustajina toimivat aikaisempi puheenjohtaja Sirkka-Liisa Hollmén ja vuodesta 2005 professori Aura Korppi-Tommola. Nykyisin Liittoa edustaa NJKL:n hallituksessa varatuomari Katarina Murto.

Liitto oli edelleen myös Unifemin (nyk. Suomen UN Women) jäsen. Vuonna 1999 keskushallitus laati Unifemille selvityksen toimista naisten koulutustilanteen parantamiseksi Peking +5 kansalaisjärjestöraporttia varten, ja sittemmin Liitto on ollut mukana jokaisessa YK:lle viiden vuoden välein kootussa järjestöraportissa.

Uudet kansainväliset avaukset: Helvi Sipilä -seminaarit ja pohjoismainen verkosto

Vuonna 2005 YK järjesti Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman kymmenvuotisjuhlan Commission on Status of Women (CSW) -kokouksen yhteydessä. Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattori Leena-Maija Laurén ehdotti, että Liitto perustaisi kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaaritradition YK:ssa vuosittain pidettävän CSW-kokouksen yhteyteen. Yhteistyökumppaneiksi löydettiin NJKL:n ja Suomen Unifemin lisäksi Naisjärjestöt yhteistyössä – NYTKIS ry. sekä NNKY-liitto. Ensimmäisessä Helvi Sipilä -seminaarissa teemana oli ”Valtaa naisten käsiin” (Power in Her Hands).

Toisen seminaarin teemana oli ”Tytöt luovat tulevaisuutemme” (Girls Shaping our Futures). ”Sukupuolten välisen tasa-arvon ja tasapuolisen koulutuksen ansiosta lisääntyy koko yhteiskunnan hyvinvointi, joten peruskoulutuksen tärkeyden korostamisen tulee kuulua myös akateemisten naisten toimintaan”, kirjoitti von Weissenberg-Hartiala Liiton vuosikertomukseen.

YK:n CSW-kokouksen yhteydessä vuonna 2012 järjestetyn seitsemännen Helvi Sipilä -seminaarin teema oli ”She says YES to Economic Empowerment”. NNKY-järjestöjen maailmanliiton World YWCAn ohjelmajohtaja Hendrica Okondo summasi puheenvuorossaan, että köyhyys on suurin este tyttöjen kouluttamiselle. Monet suomalaiset, kuten ministeri Tuula Haatainen, pääsihteeri Tanja Auvinen, professori Helena Ranta ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön erityisedustaja Eva Biaudet, ovat muiden alustajien ohella kertoneet näkemyksensä kansainväliselle kuulijakunnalle. Tähän päivään mennessä Helvi Sipilä -seminaareja on järjestetty jo 16 kertaa ja yhteistyö jatkuu edelleen.

2000-luvulla vahvistui myös Suomen, Norjan ja Ruotsin maajärjestöjen välinen yhteistyö. Ensimmäinen yhteistapaaminen järjestettiin Turussa vuonna 2008. Kokouksessa perustettiin yhteistyöverkosto KANN (Kvinnliga Akademikers Nordiska Nätverk), jonka yhtenä tavoitteena oli saada kuuluviin yhteinen pohjoismainen ääni IFUW:n ja UWE:n päätöksenteossa. Verkosto halusi myös korostaa korkeakoulutuksen merkitystä naisten ja tyttöjen koulutuksen hyväksi tehtävässä työssä. 2010-luvulla pohjoismainen verkosto laajennettiin koskemaan Itämeren alueen sisarjärjestöjä Liettuassa, Venäjällä ja Virossa. Syksyn 2022 Itämeren seminaaria emännöi Ruotsin maajärjestö.

Kunnioitettavan elämäntyön Liitossa tehnyt von Weissenberg-Hartiala jatkoi vielä kahden puheenjohtajakautensa jälkeen Liiton keskushallituksen sihteerinä ja seuraajansa dosentti Ritva Tammivaaran tukena. Vuosikokouksessa 2012 Liiton puheenjohtajaksi valittiin professori Helena Ranta. Kansainvälisistä tehtävistään tunnetulla Rannalla oli myös pitkä ja monipuolinen kokemus naisjärjestötyöstä. Hän oli toiminut mm. NJKL:n puheenjohtajana ja oli johtanut 2009–2010 ministe­ri Stefan Wallinin asettamaa Valtioneuvos­ton miesten ja naisten tasa-arvoselonteon selvitysryhmää, jonka tehtä­vänä oli arvioida kolmen edellisen halli­tuksen tasa-arvo-ohjelmien toteutumista ja tunnistaa mahdollisia uusia ongelmia. Myöhemmin 2010-luvulla Riittamaija von Weissenberg-Hartiala kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi. Hän sai saman kunnian myös omassa paikallisyhdistyksessään. 

Susanna Sulkunen
Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Lähde: Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.

Liiton satavuotisjuhlavuoden blogisarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet:

Akateemiset Naiset yhteisöllisinä yhdistysaktiiveina: FL Seija Jumppanen

Akateemiset Naiset roolimalleina sukupolvien ketjussa: FM Lahja Tuovinen (1902 - 1996)

Akateemiset Naiset verkostojen rakentajina: Ph.D. Karmela Bélinki

Akateemiset Naiset jatkuvan oppimisen puolestapuhujina: Dosentti Ritva-Liisa Karvetti (1929–2016)

Akateemiset Naiset ikääntyvien naisten asialla: Professori Eeva Jalavisto (1909–1966)

Akateemiset Naiset vertaistuen tarjoajina: Professori ja ministeri Inkeri Anttila (1916–2013)

Akateemiset Naiset kansainvälisyyden ja YK-yhteistyön airueina: Maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978)

Akateemiset Naiset yliopistokoulutuksen lasikattojen särkijöinä: Professori Laimi Leidenius (1877–1938)

Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa