Keväällä 2015 valmistuneessa Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL-FKAF) teettämässä kyselytutkimuksessa selvisi, että joka neljäs korkeakoulutetuista naisista on kokenut joskus parisuhdeväkivaltaa. Tutkimus oli osa SANL-FKAF:n koordinoimaa, Euroopan komission alaista Domestic Violence Met by Educated Women -hanketta (DVMEW) (2013-2015), joka on kahden vuoden ajan kartoittanut korkeakoulutettujen naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa viidessä Euroopan maassa. Hanke on osa elinikäiseen oppimiseen perustuvaa Grundtvig-oppimiskumppanuushanketta, Lifelong Learning Programme. Kyselylomakkeen ja tulosten analysoinnin on suorittanut teologian kandidaatti Maiju Pitkänen. Kyselystä ja sen tuloksista vastaa yksin Maiju Pitkänen, ei esimerkiksi Euroopan Komissio.
DMEW kyselytutkimus 2015
Tutkimukseen osallistuneet
Suomalainen tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella vuodenvaihteessa 2014-2015. Vastaaminen oli täysin anonyymia. Tämän lisäksi kaksi kyselyyn osallistunutta suostui haastateltavaksi kasvokkain.
Kyselyyn vastasi 302 naista, jotka olivat iältään 24-81-vuotiaita. Suurin ikäryhmä oli 35-44-vuotiaat. Suurimmalla osalla vastanneista oli maisterin tutkinto (66 %) tai tohtorin tutkinto (21 %). Alempi ammattikorkeakoulututkinto oli seitsemällä, alempi yliopistotutkinto neljällä ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto kolmella prosentilla vastanneista.
Kyselyyn vastanneista reilu neljännes (27 %) oli joskus kokenut parisuhdeväkivaltaa. Kuusi prosenttia (19 naista) oli kyselyyn vastaamishetkellä väkivaltaisessa suhteessa ja 21 % (63 naista) oli aiemmin ollut väkivaltaisessa suhteessa.
Tulosten analyysi
Sähköisen kyselylomakkeen vastaukset analysointiin SPSS tilasto-ohjelmalla (Statistical Package for the Social Sciences). Tässä artikkelissa esitettävien tulosten analyysissa on käytetty frekvenssejä sekä ristiintaulukointia. Kyselylomake sisälsi myös runsaasti kysymyksiä avoimilla vastauksilla. Avoimia vastauksia kertyi 110 tulostettua sivua. Lisäksi äänitetyt haastattelut on litteroitu. Naisten avoimet vastaukset sekä haastattelut täydentävät määrällistä aineistoa.
Parisuhdeväkivallan muodot ja yleisyys
Hankkeessa parisuhdeväkivalta määriteltiin henkiseksi, fyysiseksi, seksuaaliseksi, sosiaaliseksi sekä taloudelliseksi väkivallaksi. Kyselyssä käytettiin pitkälti samoja kysymyspatteristoja kuin aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa. (Heiskanen & Piispa 1998; Piispa et al. 2005).
Tuloksista selvisi, että yleisimpiä väkivallan muotoja vuonna 2015 olivat kiinni tarttuminen ja liikkumisen estäminen, läimäisy, potkiminen, nyrkillä lyöminen sekä seksuaalinen väkivalta. Myös kuristaminen ja pään hakkaaminen johonkin olivat yleisiä väkivallan muotoja. Nöyryyttävä nimittely, vähättely sekä väkivallalla uhkailu oli yleistä. Neljännes parisuhdeväkivaltaa kokeneista vastaajista kertoi kumppanin tuhoavan tahallaan yhteistä omaisuutta, ja viidennes, ettei nainen saa tehdä itsenäisiä päätöksiä perheen raha-asioissa.
Sosiaalinen ja taloudellinen väkivalta
Tuloksista selviää, että väkivaltaisissa suhteissa käytetään väkivallattomia suhteita huomattavasti enemmän erilaisia pelottelun ja rajaamisen keinoja. Naisen elämää rajataan estämällä häntä viettämästä sosiaalista elämää, rajoittamalla rahankäyttöä ja työnhakua sekä uhkailemalla itsetuholla tai lasten vahingoittamisella. Nämä ovat harvinaisia väkivallattomissa parisuhteissa.
Yleisimpiä väkivaltaisen suhteen ominaisuuksia olivat, että mies nimittelee lannistaakseen ja nöyryyttääkseen naista, mies on mustasukkainen eikä halua naisen puhuvan muiden miesten kanssa ja mies vaatii saada tietää, mihin nainen menee, kenen kanssa ja milloin hän palaa. Huomattavaa on, että joka neljäs väkivaltaisessa suhteessa kyselyhetkellä olevista tai joskus olleista kertoo miehen vahingoittavan tahallaan yhteistä omaisuutta. Naiset kertoivat myös taloudellisesta kiristämisestä, taloudellisesta hyväksikäytöstä, seksuaalisesta väkivallasta rahankäytön kontrollilla, astioiden ja tavaroiden heittämisestä seinään, tavaroiden särkemisestä, naisen omaisuuden rikkomisesta sekä vasta remontoidun huoneen tuhoamisesta. Verrattuna vuoden 2005 tulokseen taloudellisen kontrollin käyttö on korostunut. Tulokseen voi vaikuttaa vuoden 2015 otoksen pieni koko eivätkä tulokset ole suoraan vertailukelpoisia. Tulokset antavat kuitenkin kiinnostavaa tietoa korkeakoulutettujen naisten kokeman parisuhdeväkivallan erityispiirteistä.
Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta
Yleisintä henkistä väkivaltaa oli vähättely ja nimittely. Yleisimpiä fyysisen väkivallan muotoja olivat liikkumisen estäminen, läimäisy sekä potkiminen. Jopa joka kolmas (32 %) joskus väkivaltaisessa suhteessa olleista kertoi, että mies on painostanut, pakottanut tai yrittänyt pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vastaajista 40 % vastasi miehen käyttäytyneen väkivaltaisesti muulla tavalla. Muita tapoja olivat esimerkiksi raivoaminen ja huutaminen, mies ei ole suostunut pysäyttämään autoa pyydettäessä, mies on kohdellut nöyryyttävästi esimerkiksi heittämällä avaimet naisen jalkoihin julkisella paikalla, naisen repiminen vastentahtoisesti pois asunnosta, astioiden rikkominen tai avun epääminen hädän hetkellä.
Väkivallan muodot esiteltiin heti kyselyn alussa, jonka jälkeen naisen piti arvioida, onko hän kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Vaikka useampaakin vastaajaa oli läimäisty, nimitelty, tartuttu kiinni ja estetty liikkumasta, he vastasivat, etteivät ole kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Tämä kertoo, että parisuhteen sisällä tapahtuvaa väkivaltaa on vaikea tunnistaa tai tunnustaa väkivallaksi.
Väkivallan yleisyys
Kyselyhetkellä väkivaltaisessa suhteessa olleista 29 % kertoi väkivallan olevan jatkuvaa. Aiemmin väkivaltaisessa suhteessa olleista 39 % kertoi väkivallan olleen jatkuvaa. Jopa 80 % kyselyhetkellä väkivaltaisessa suhteessa olleista kertoi, että väkivaltaa esiintyi kaksi kertaa tai useammin viimeisen vuoden aikana.
Häpeää ja haavoja – parisuhdeväkivallan seuraukset
Tyypillisimmät parisuhdeväkivallan henkiset seuraukset olivat ongelmat miessuhteissa, häpeä sekä pelko. Lisäksi yli puolet väkivaltaa kokeneista koki masennusta sekä itsetunnon laskua. Turtuminen sekä ongelmat opinnoissa ja työelämässä olivat myös tyypillisiä seurauksia. Tyypillisimmät fyysiset vammat olivat mustelma tai ruhje, haava, sijoiltaan meno sekä hiusten lähtö repimisen seurauksena.
Avun hakeminen ja tyytyväisyys saatuun apuun
Naiset hakivat useimmiten apua lähipiiristään, eli ystävältä, sukulaiselta tai perheenjäseneltä. Myös terveyskeskuksesta tai lääkäristä haettiin usein apua. Tyytyväisimpiä naiset olivat ystävän ja sukulaisen apuun. Virastoista ainoastaan turvakodin ja lakiasiain- tai oikeusaputoimiston apuun oltiin poikkeuksetta tyytyväisiä. Etenkin tapauksen vähättely, häpeä ja koston pelko estivät naisia hakemasta apua.
”Puhuminen auttoi, se siirsi vastuun ja häpeän tekijälle” – eroon väkivallasta
Naiset, jotka eivät enää kyselyhetkellä olleet väkivaltaisessa suhteessa, arvioivat, että paras keino väkivallan vähentämiseksi olisi julkisuus eli asian esille tuominen erilaisissa foorumeissa. Toiseksi parhaaksi keinoksi naiset arvioivat eroamisen. Lisäksi naiset uskoivat, että asiasta valistaminen ja opettaminen muun muassa koulussa auttaisivat sekä väkivallan uhreja että tekijöitä tunnistamaan väkivaltaa ajoissa. Naiset myös toivoivat, että asiasta kysyttäisiin rutiininomaisesti esimerkiksi neuvolassa. ”Väkivalta loppui vasta siihen kertaan, kun siitä tuli julkinen asia,” kertoi yksi vastaaja.
Ongelmat purkautuvat väkivaltana – miksi kumppani lyö
Naisilta kysyttiin, miksi mies on heidän arvionsa mukaan väkivaltainen parisuhteessa. Lähes joka kolmas (30 %) uskoi miehen väkivallan johtuvan miehen omassa lapsuudessa kokemasta väkivallasta. Joka neljäs uskoi, että miehen alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa väkivaltaisuuden. Joka viides arvioi väkivaltaisuuden johtuvan miehen mielenterveysongelmista. Yleisiä naisten arvioimia syitä olivat myös miehen heikko itsetunto sekä mustasukkaisuus.
Nöyryyttäminen ja taloudellinen väkivalta korkeakoulutettujen kokeman parisuhdeväkivallan erityispiirteitä
Nimittely ja nöyryyttäminen olivat nykyisessä parisuhteessa paljon yleisempiä korkeakoulutettujen parissa kuin vuoden 2005 otoksessa. Tämän lisäksi suurimmat erot koskivat taloudellista kontrollia, omaisuuden tahallista vahingoittamista sekä itsetuholla uhkailua. Oma otokseni on niin pieni, etteivät tulokset ole vertailukelpoisia. Tulokset voivat kuitenkin antaa suuntaa. Vertailu antaisi ymmärtää, että tietynlainen alistaminen ja taloudellinen hallitseminen ovat yleisempiä korkeakoulutettujen naisten kuin kaikkien naisten nykyisissä parisuhteissa. Myös DVMEW-hankkeen partnerimaan Slovenian teettämän kyselytutkimuksen tuloksissa henkisen ja taloudellisen väkivallan käyttö korostuivat yleisyyden osalta muihin väkivallan muotoihin nähden (Slovenian kyselytutkimus 2014). Selvää on, ettei koulutus suojaa väkivallalta, vaan kuka tahansa sosiaalisesta asemasta riippumatta voi joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Erityisesti henkiset seuraukset ovat vakavia ja pitkäaikaisia, eikä väkivaltaan haeta apua häpeän ja pelon takia. Uhri jää yksin ja väkivalta pitkittyy.
Puhuminen pelastaa
Tehokas keino väkivallan vähentämiseksi olisi asiasta puhuminen julkisesti. Tällöin sekä väkivallan uhrit että tekijät oppisivat tunnistamaan väkivaltaisia piirteitä varhaisemmassa vaiheessa ja mahdollisesti hakemaan apua. Eristetty ja henkisesti alistettu nainen ei välttämättä tunnista väkivaltaa väkivallaksi, ennen kuin saa tilanteeseensa perspektiiviä puhumalla vaikkapa ystävän tai terveyskeskuslääkärin kanssa. Turtuneen uhrin on vaikea hakea apua – rutiininomainen kysyminen naiselta esimerkiksi lääkärissä tai neuvolassa voisi olla ensi askel ongelman myöntämiseen ja väkivallasta eroon pääsemiseen. Myös ystävä tai perheenjäsen voi rohkaistua kysymään, onko naisella kaikki hyvin. Tyytyväisimpiä naiset olivat juuri ystävältä saamaansa apuun.
KIRJOITTAJA
Teologian kandidaatti Maiju Pitkänen, Helsingin yliopisto
KIRJALLISUUS
Slovenian kyselytutkimus. http://akateemisetnaiset.fi/wp-content/uploads/2014/11/Kolman-2015-05-08.pdf (Luettu 4.8.2015).
EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tutkimustulokset lyhyesti: http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-at-a-glance-oct14_fi.pdf. (Luettu 23.7.2015.)
Heiskanen,Markku & Piispa, Minna 1998: Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Tilastokeskus. Oy Edita Ab. Helsinki.
Piispa, Minna & Heiskanen, Markku & Kääriäinen, Juha & Sirén Reino 2006: Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225. Hakapaino Oy. Helsinki
Suomen Akateemisten Naisten Liiton verkkosivut http://akateemisetnaiset.fi
www.akateemisetnaiset.fi/hankkeet/domestic-violence/ (Luettu 5.12.2014.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti