torstai 7. maaliskuuta 2013

Helena Frankberg-Lakkala järjesti jälkijuhlat ystävilleen


 
Viisi vuotta sitten Minervassa (n:ot 1 ja 2 /2008) kerrottiin, kuinka terveydenhuollon tohtori Helena Frankberg-Lakkala väitteli toistamiseen, nyt taiteentohtoriksi. Tämän vuoden alussa, tammikuussa hän osallistui taiteentohtoreiden promootioon. Pian tämän jälkeen hän kutsui ystäviään postpromootioon, jälkijuhlaan. Kaksoistohtori juhli samalla 80-vuotispäiväänsä.
 
Helena Frankberg-Lakkala nimeää taustalla olevan työn rakkaimmakseen. ”Usko on valkoinen, toivo vihreä ja rakkaus punainen, siinä on töitteni motto.” Tampereen Akateemisten Naisten edustajina TANRyn monivuotisen jäsenen postpromootiossa olivat puheenjohtaja Eva Hänninen-Salmelin (vas.) ja varapuheenjohtaja Raija Kokko.


Tampereen akateemisiin naisiin lukeutuva Helena Frankberg-Lakkala kiittää erityisesti toisesta tohtorinhatustaan äitiään. ” Äitini oli erinomainen organisoija ja sai meidät töihin. Opimme kehräämään villat langoiksi ja pellavan pellolta kankaaksi. Kaikki tarvittava kudottiin kotona.” Kun tähän lisätään Helena Frankberg-Lakkalan kouluaikaiset mieliaineet piirustus ja käsityöt, ei vuonna 1996 eläköityneen  ja samana vuonna  terveydenhuollon tohtoriksi väitelleen tuorein opinnäyte eli taiteentohtoriksi yltäminen vuonna 2008 enää pääse yllättämään. ”Olen tykännyt opiskelusta ihan mielettömästi!” 

Taideteolliseen korkeakouluun eli nykyisen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun valmistamaansa väitöstyöhön hän sovelsi tekemällä tutkimista. Hän syventyi suomalaisten 1600-luvun saarnatuolien kuvaohjelmaan ja symboleihin paneutumalla puunveistäjien teoksiin, työtapoihin ja väreihin. Lopulta hän valmisti oman kotikappelin saarnatuoleineen, alttareineen ja penkkeineen. Lisäksi hän teki veistokset, tekstiilit, poppanat ja lasiteokset.

Tammikuun puolivälissä Helena Frankberg-Lakkala tarjosi laajalle ystäväjoukolleen omat postpromootionsa viikko sen jälkeen, kun hän itse osallistui kerran kuudessa vuodessa järjestettävään korkeakoulun promootioon. Toistaiseksi ainoa tamperelainen taiteentohtori ja ainoa naisritari kuvaa Arabianrannan promootiotunnelmaa vapautuneeksi, vaikka seisominen pohjakerroksen kaduilla kysyikin jaksamista. Syksyllä 80 vuotta täyttänyt kaksoistohtori ei osannut jännittää taiteen tohtorin sinisen hatun eikä viitan saamista, oli ”sen verran kokemusta”.

Jälkijuhlaksi kutsumansa postpromootion Helena Frankberg-Lakkala sanoi tosi sattuvasti omistavansa vanhuudelle, tieteelle ja taiteelle. 

Yli puolensataa taideteosta täytti yhden Pikkupalatsin juhlahuoneista. Taidehistorian opintojen lisäksi Helena Frankberg-Lakkalan lukujärjestykseen kuului lukuisia taideopintoja. Ihailtavana olikin sitten reliefejä, patsaita, käsitöitä, lasitöitä, ikoneja, maalauksia, puupiirroksia. ”Usko, toivo ja rakkaus ovat olleet töitteni mottona. Mahdollisen vihan olen lyönyt loimien lomaan.”


Teksti ja kuva: RITVA PERTTU
  
Helena Frankberg-Lakkala:
Terveydenhuoltoalalla 41 vuotta
Ylioppilaaksi 55-vuotiaana 1985
Terveydenhuollon lehtorina, eläkkeelle 1996
Terveydenhuollon tohtoriksi 64- vuotiaana1996, promootio 2000
Taiteentohtoriksi 75-vuotiaana 2008, promootio 2012

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Uusia tuulia Sri Lankasta





Vierailin joulun alla lomamatkallani Sri Lankan Akateemisten Naisten Liiton hallituksen kokouksessa.  Kymmenen vuotta sitten olin Colombossa asuessani käynyt muutaman kerran yhdistyksessä, joka tuntui kovin suljetulta.  Toki olin saanut silloinkin ystävällisen vastaanoton.  Nyt muutos oli valtava. Tontille, josta kymmenen vuotta puhuttiin, oli noussut talo, jossa oli kokoushuone, suurehko sali ja talonmiehen asunto. Rakennusoikeutta on jäljellä ja sen käyttö puhutti hallitusta. Tontti on, mutta ei rahaa rakentaa.  Salia vuokrataan ulkopuolisille ja näin koetetaan saada ylläpitokulut maksettua. Uusi puheenjohtaja Udula Krishnaratne vaikutti todelliselta tarmon pesältä ja sitä ehkä osoitti hänen ammattinsakin. Hammaslääkäritutkinnon lisäksi hän on kenraali! Ymmärsin, että hän toimii armeijan hammaslääkärinä.
 
Hallituksen kokousta edelsi alueen varattomille lapsille järjestetty joulujuhla, jossa minäkin sain ojentaa muutaman lahjan.  Ihailin naisten tarmoa, sillä kaikki sata lahjaa oli saatu lahjoituksina ja varustettu saajansa nimellä.


 
Tänään sain viestin, että he ovat perustaneet uuden paikallisyhdistyksen Moratuwaan. Se ei olekaan ihan tavallinen paikallisyhdistys, vaan kokoaa yhteen naisia, joilla on yhteinen  ongelma. He joko näkevät heikosti tai eivät ollenkaan. Uuden yhdistyksen nimi on  Sri Lanka Visually Handicapped Women  Graduate  Association  (SLVHWG).

Sri Lankan Akat. Naiset joutui tsunamin  vuoksi eroamaan IFUW:sta, mutta nyt he hakevat jäsenyyttä uudelleen taloudellisista ongelmistaan huolimatta.

Meidän paikallisyhdistyksillemme voisi olla kiinnostavaa löytää yhteistyökumppani maapallon toiselta laidalta. Sen ei tarvitse tarkoittaa taloudellisen tuen keräämistä, vaan ideoiden ja ajatusten vaihtoa.  Helppo tapa solmia tällaisia yhteyksiä on IFUW:n ensi kesän konferenssi Istanbulissa. Kun on tavannut henkilökohtaisesti, yhteydenpito sähköpostitse tuntuu aivan toiselta. Ollaan tuttuja ja yhteisellä asialla.