Johtajuusviestinnän uskomukset myllerryksessä

Johtamisopit ovat aina nivoutuneet yhteiskunnallisiin vaiheisiin. Meneillään olevan neljännen teollisen vallankumouksen, älykkäiden teknologioiden ja tekoälyn vallatessa alaa olennaista ei ole vain tunnistaa erilaisia trendejä vaan osata toimia muuttuvassa maailmassa. Tähän liittyy johtajuusviestinnän muodonmuutos, jossa siirrytään perinteisestä yksisuuntaisesta ”tiedottamisesta” hallitsemattomaan viestintäympäristöön. Jokainen voi viestiä milloin ja missä vain, minkä odotettiin vahvistavan demokratiaa.

Nykyisen informaatioympäristön kääntöpuolena koemme polarisoituvan keskustelukulttuurin, dis-, mis- ja malinformaation leviämisen. Digitaaliset alustat algoritmeineen ja tekoäly nopeuttavat viestintää ja pirstaloivat julkisuuksia ja yleisöjä. Viestintää voidaan käyttää myös vihamielisen vaikuttamisen ja turvallisuuden tunteen horjuttamiseen.

Miten tällaisessa maailmassa johdetaan organisaatioita ja ihmisiä sekä huolehditaan johtajuusviestinnän toimivuudesta? Tarkastelen tätä kolmesta näkökulmasta.

1. Suhteessa toimintaympäristöön johtaminen on jatkuvassa epävarmuudessa tarpomista: koskaan ei voi tietää onko muutos hetkellinen, pidempiaikainen vai jopa ”lopullinen”. Päätöksiä joudutaan tekemään keskeneräisen tiedon varassa. Epävarmoissa olosuhteissa pitäisi kuitenkin lukea heikkoja signaaleja, tulkita niitä ja pyrkiä ennakoimaan tulevaa. Strategia-ajattelu itsessään muokkautuu tiukan tavoitteellisuudesta kohti ketteriä ja joustavia toimintatapoja. Strategiakaudet lyhenevät entisestään.

Epävarmuuden johtaminen vaatii nimenomaan kommunikatiivista eli viestinnällistä johtajuutta. Se on samanaikaisesti viestien ”valuttamista” ylhäältä alas, yhteisen ymmärryksen muodostamista sekä suhteiden rakentamista johtajan ja johdettavien sekä sidosryhmien välillä. Johtajuusviestintä on myös vallankäyttöä ja siksi usein kiisteltyä.

Viestinnän etiikan ja vastuullisuuden painoarvo kasvaa. Kun hybridi mediatila pursuaa virheellistä informaatiota, omien viestien totuudenmukaisuus varmistettava. On varauduttava ottamaan keskeneräisiä asioita puheeksi, varoittamaan tai selventämään asioiden tilaa, joskus aivan selkokielellä. Paineet lähes reaaliaikaiseen kommentointiin kasvavat, mutta samaan aikaan on pysyttävä faktoissa ja erotettava ne mielipiteistä ja oletuksista.

2. Työyhteisöissä epävarmuus työn tulevaisuudesta kasvaa, kun tekoälyn pelätään vievän työpaikkoja. Digitaalinen kuilu digiosaajien ja -osaamattomien välillä voi kasvaa entisestään, kun samoissa tiimeissä työskentelee 1950-luvulla syntyneitä boomereita, vuosituhannen vaihteen milleniaaleja ja Z-sukupolven edustajia, jotka ovat ensimmäinen täysin diginatiivi sukupolvi. He ovat tottuneet elämään verkossa ja verkosta. Heille ovat tärkeitä yksilöllisyys, tasa-arvo, monimuotoisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. He ovat tottuneet kyseenalaistamaan auktoriteetteja, arvostavat kuulluksi tulemista ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Kun vanhat johtamismallit eivät toimi, johdon on mukautettava viestintäänsä vuorovaikutteisempaan suuntaan ja kehitettävä samalla omaa digitaalisen viestinnän osaamistaan. Lisäksi johdon vastuulla on se, että teknologioita osataan käyttää läpi organisaation. Etätyön demonisointi kannattaa lopettaa ja keskittää voimavarat siinä kehittymiseen.

3. Globalisaation ihanteiden vastaisesti kulttuurit kilpailevat keskenään tai ovat jopa vihamielisiä toisiaan kohtaan synnyttäen kulttuurisotia. Kulttuuriset takaiskut näkyvät ihmisoikeuksien puutteina tai erilaisina identiteettiin, tasa-arvoon, oikeuslaitoksiin ja sananvapauteen tapahtuvina heikennyksinä ja esimerkiksi tieteen ja taiteen vapauden rajoituksina.

Juhlapuheista huolimatta myös meillä ilmenee esteitä tasa-arvon tiellä. Jokaisen johtajan salkkuun tarvitaan enemmän ymmärrystä ja tietoisia valintoja segregaation ehkäisyyn. Johtajuusviestinnälle ilmiön näkyväksi tekeminen ja siihen tarttuminen tarkoittaa mittavaa haastetta.

Johtajuuden arvomaailmat ovat kulttuurisidonnaisia. Suomalaisen työkulttuurin ihanteissa näyttäytyy pohjoismainen arvojohtajuus, jossa korostuvat ihmislähtöisyys, sukupuolten välinen tasa-arvo, matalat hierarkiat, työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino, työn autonomia ja työssä oppiminen sekä yhteisöllisyys. Pohjoismaiden välillä on myös eroja; Suomessa on havaittu muita pohjoismaita enemmän hierarkioita ja muodollisuuksia sekä rajatummin vapaamuotoista viestintää.

Johtajuusviestintä on siis murroksessa, mikä on tervetullut kehityskulku. Edelleen viestintää kuitenkin määritellään kapea-alaisesti tiedottamisena, mikä malli toki toimii yksinkertaisen tiedon siirtämisessä. Sen sijaan syvempää ymmärrystä ja sisäistämistä vaativa tieto, kuten strategiat ja muutokset, kriisit ja konfliktit, vaativat vuorovaikutteista viestintää, jossa ihmiset vaihtavat näkemyksiä, ideoivat ja luovat uutta, osoittavat huoliaan tai toipuvat vastoinkäymisistä. Se toimii organisaatiokulttuurista riippuen yhtä hyvin diginä, hybridinä kuin livenä; joskus tarvitaan myös printtiä. Välinekeskeisyydestä kannattaa siirtyä sidosryhmälähtöisyyteen, jolloin viestintää muokataan vastaanottajien arvostusten, tarpeiden ja odotusten pohjalta.

Tämä edustaa ihmislähtöistä strategista johtajuusviestintää, jonka on laajasti todettu vahvistavan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välistä positiivista suhdetta. Keskeistä on dialogi, joka vahvistaa keskinäistä luottamusta ja rakentaa psykologista turvallisuutta.

Dialogi kuuluu kaikille. Mitä enemmän ihmiset tekevät työssään itsenäisiä päätöksiä, sitä enemmän heidän tulee olla tietoisia viestinnän vaikutuksista ja huomioida se omassa viestinnässään.

Elisa Juholin
Tampereen Akateemiset Naiset ry.


Lähteitä

Fairhurst, G. & Connaughton, S. (2014). Leadership: A communicative perspective. Leadership 10(1), 7–35. https://doi.org/10.1177/1742715013509396

Haavisto, V., Linge, T. & Arasli, H. (2025). Rethinking Nordic leadership: Insights from the Nordic hospitality industry. Scandinavian Journal of Management 41(3), 101430.
https://doi.org/10.1016/j.scaman.2025.101430.

Hautala, M. & Moilanen, P. (2026). Viestintä muokkaa turvallisuutta ja turvallisuus viestintää. Teoksessa Hautala, M. & Moilanen, P. (toim.) ProComma Academic: Turvallinen viestintä. ProCom. http://hdl.handle.net/10138/632482

Johansson, C., Miller, V. & Hamrin, S. (2014). Conceptualizing communicative leadership: A framework for analysing and developing leaders' communication competence. Corporate Communication 19(2), 147–165. https://doi.org/10.1108/CCIJ-02-2013-0007

Juholin, E. & Rydenfelt, H. (toim.) (2025). Procomma Academic: Strateginen viestintä. ProCom. https://doi.org/10.31885/9789526548883

Kauppi, M., Toivanen, M., Känsälä, M. & Yli-Kaitala, K.( 2022). Psykologinen turvallisuus ja uudistava toiminta. Psykologia 57(4), 31–345. https://doi.org/10.62443/psykologia.v57i4.110138

Louekari, L. T. (2026). Charismatic Leadership Communication: A Finnish Perspective. Business and Professional Communication Quarterly, 0(0). https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1177/23294906261426273

Matsunaga, M. (2025). Testing the Theory of Communication and Uncertainty Management in the Context of Digital Transformation with Transformational Leadership as a Moderator. International Journal of Business Communication 62(3), 583-607. https://doi.org/10.1177/23294884211023966

Ranki, S. (2024). Tuottavuuden kasvu viriää hyvin toimivissa työyhteisöissä. Akava Works, artikkeli 12/24.

Arvoista tekoihin: Toimintaa kestävän kehityksen YK:n tavoiteohjelman Agenda 2030 tueksi

YK:n kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17. Alatavoitteita on yhteensä 169 Kestävä kehitys | Suomen YK-liitto.

Miten itse toimin

Maksan jäsenmaksuja ja lahjoituksia useammallekin järjestölle, joiden katson edustavan arvomaailmaani. Allekirjoitan kannanottoja tavoiteohjelmien mukaisiin kohteisiin sekä maksan yksittäisiä avustuksia tärkeinä pitämiini kohteisiin. Viimeksi UN Women Suomen kautta hätäapukeräykseen Ukrainan naisille ja heidän perheilleen.  

Nostan tässä muutaman keskeisen tavoitteen (ja sitä myötä järjestöjen), joiden parissa olen itse ollut viime vuosina aktiivinen ja tehnyt myös vapaaehtoistyötä:

• ilmastoteot
• rauhan- ja ihmisoikeusteot sekä
•  tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteot.

Ilmastoisovanhemmissa Ilmastoisovanhemmat ry – Klimatmor- och farföräldrar rf. – Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja!

”Ilmastoisovanhemmat vaativat ilmastotekoja” teksti keltaisissa liiveissämme ja huudossamme (”Mitä me vaadimme, ilmastotekoja, milloin, nyt” ja sama ruotsiksi ja englanniksi). kun osallistumme Eduskuntatalon portaille mielenosoitukseen joka perjantai klo 10.15–12.  Itse olen ollut mukana toiminnassa kohta pari vuotta osallistuen ”miekkareihin” keskimäärin kerran tai kaksi kuukaudessa. Olen ”maallikkona” samalla mitä suuremmassa määrin oppimassa ympäristöasioista ja suosittelenkin tutustumaan mm. Juha Kauppisen kirjaan Kertomus maasta – Ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon (Siltala 2026).

Vantaan Akateemiset Naiset ry:ssä Vantaan Akateemiset Naiset ry –Viihdy, verkostoidu, vaikuta vastuullisuustyö liittyy tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen ihmisoikeuksien ja rauhan puolustamiseksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Paikallisyhdistyksemme on yksi Suomen Akateemisten Naisten Liiton 17 jäsenyhdistyksestä. Olen ollut yhdistyksen jäsen jo lähes 20 vuotta, joista yhdistyksen hallituksessa nyt jo lähes 6 vuotta. Liityin mukaan hyvän ystäväni ja silloisen työkaverini vinkistä, kun tuli mahdolliseksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuani ja yhdistyksen sääntömuutoksen myötä liittyä mukaan. Sen lisäksi olin aikaisemmin kolme vuotta Liiton hallituksen jäsenenä. Yhdistys on mahdollistanut myös useampien muiden yhdistysten keskinäisen verkostoyhteistyön tekemisen sekä osallistumisen erilaisiin tapaamisiin ja koulutuksiin (mm. Sitra ja YK:n Ystävät) sekä kansallisiin hankkeisiin (mm. VM Kansalliset dialogit) että Vantaan kaupungin osallistamiin omiin hankkeisiin (mm. kaupungin järjestöstrategian rakentamiseen ja järjestöyhteistyön kehittämiseen).  

Maria Akatemian Maria Akatemia | Ihmisten ja yhteisöjen kasvun asiantuntija vapaaehtoisena olen ollut mukana kolmatta vuotta edistämässä valtakunnallisesti kestävää hyvinvointia toimimalla yksilö- ja/tai ryhmämentorina sekä ensin Vanhat vaikuttajat -ryhmän jäsenenä ja myöhemmin ryhmän vertaisohjaajana.

Akatemian tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisöjen henkistä kasvua ja eettisesti kestävää ihmisyyttä sekä kehittää ja toteuttaa kulttuurimuutosta, jossa keskiössä on yhteisöllisyys, yksilöiden erilaisuuden rikastuttama vuorovaikutus ja yhteys sekä elämäkokemukseen perustuva elinikäinen oppiminen. Yhdistyksen yhteiskunnallinen tehtävä on tarttua ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka nousevat ihmisten arjesta. Toiminnan fokus on ennaltaehkäisevässä työssä, ihmisten kasvun tukemisessa kohti eettisesti kestävää ihmisyyttä.  

Järjestötoiminnassa olen voinut jakaa osaamistani sekä kehittää sitä. Haluan oppia uutta, vaikuttaa ja olla mukana tulevaisuuskestävässä kansalaistoiminnassa, joka on yhteisöllistä, systeemistä ja rohkeasti visioivaa (ks. esim. https://kansalaisareena.fi.)

Merja Leppänen

71-vuotias ruohonjuuritason (järjestö)toimija

Olenko liian vanha työelämään vai liian vanhaksi ajateltu?

Kun täyttää kuusikymmentä, tapahtuu jotain merkillistä: ikä alkaa yhtäkkiä näkyä ihmisten puheessa. Jo pari vuotta sitten eräs mieskollegani kysyi minulta: ”Koskas sinä aiot jäädä eläkkeelle?” Muutama päivä sitten taas kuulin toisen kollegan toteavan jostakin ihmisryhmästä: ”No, loput siellä olivat jotain kuuskymppisiä.” Jäin kiinni tuohon ilmaisuun. Jotain kuuskymppisiä.

Milloin kuusikymppisestä ihmisestä tuli ”jotain”? Ja milloin ikä alkoi tarkoittaa työelämässä automaattisesti vanhaa? Olen huomannut pohtivani, katsotaanko minua jo enemmän työurani lopun kuin osaamiseni kautta. Kysymys ei liity siihen, jaksanko tehdä työtäni tai haluanko oppia uutta. Päinvastoin. Johdan yhä suuria kokonaisuuksia, opiskelen työn ohessa ja kannan vastuuta yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Silti ilmassa on jotakin vaikeasti määriteltävää. Ikään kuin oletus siitä, että loppusuora on jo alkanut ja katse pitäisi vähitellen kääntää pois uudesta. Nuorelta kysytään, mitä hän haluaa tehdä tulevaisuudessa. Kuusikymppiseltä kysytään, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle.

Naisena pohdin myös sitä, kohdellaanko ikääntyvää naista työelämässä eri tavalla kuin ikääntyvää miestä. Miehen ikää saatetaan pitää kokemuksen ja arvovallan merkkinä. Naisen kohdalla se voi nopeammin muuttua vihjeeksi siitä, että olisi aika antaa tilaa muille.

Ristiriitaista on, että juuri tässä vaiheessa monen naisen asiantuntijuus, johtamiskokemus ja verkostot ovat vahvimmillaan. On kertynyt suhteellisuudentajua, kykyä tunnistaa olennainen ja rohkeutta sanoa ääneen, mikä toimii ja mikä ei.

Ongelma ei siis välttämättä ole ikä, vaan se, miten sitä tulkitaan. Asenteet näkyvät siinä, kenelle tarjotaan koulutusta, kenet kutsutaan kehittämistehtäviin ja kenen kanssa keskustellaan tulevaisuuden uramahdollisuuksista. Liian helposti saatetaan ajatella, ettei enää kannata aloittaa mitään uutta, jos eläke on jo näköpiirissä. Mutta jos työuraa on jäljellä viisi tai seitsemän vuotta, kyseessä on pitkä aika. Siinä ehtii johtaa suuren muutoksen, rakentaa toimintamallin, opiskella uutta tai kasvattaa seuraavan sukupolven asiantuntijoita.

Ehkä meidän pitäisi miettiä uudelleen koko tapaamme puhua työuran loppupuolesta. Sana ohjaa ajattelemaan, että merkittävimmät asiat ovat jo takana. Mutta entä jos juuri tässä vaiheessa ihmisellä on parhaat valmiudet käyttää osaamistaan viisaasti?

Jokaisella pitää olla oikeus rakentaa oma työuransa ja päättää myös sen päättymisestä. Päätöstä ei pitäisi tehdä kenenkään puolesta katseilla, oletuksilla tai ohimennen lausutuilla kommenteilla.

Työelämä tarvitsee nuorten intoa ja uusia näkökulmia. Mutta se tarvitsee yhtä lailla kokemusta, muistia ja harkintaa. Siksi kuusikymppiseltä naiselta ei pitäisi ensimmäiseksi kysyä, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. Paljon kiinnostavampaa olisi kysyä, mitä hän haluaisi vielä tehdä.

"Sitä mukaa kuin ikää tulee, alkaa nähdä paremmin.
Silmät huononevat, mutta näkökyky paranee."

Eeva Kilpi

Ulla Ojalammi

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Tampereen Akateemiset Naiset ry.

Saksan sisarjärjestömme juhli satavuotista taivaltaan

Deutscher Akademikerinnenbund juhli kesäkuun lopulla satavuotisjuhlavuottaan Berliinissä. Sisarjärjestömme juhlakokouksen teemana olivat vahvat ja oppineet naiset tulevaisuuden rakentajina (Starke Frauen gestalten die Zukunft). Käsiohjelman mukaisesti myös juhlan esiintyjät olivat ansioituneita ja vaikutusvaltaisia naisia.

Yhdistyksen puheenjohtaja, professori Petia Genkova (kuvassa vasemmalla) avasi kokouksen ja toivotti satapäisen osallistujajoukon tervetulleeksi. Tervehdyksiä yhdistykselle esittivät muun muassa tutkimus-, teknologia- ja avaruusasioista vastaava ministeri Dorothee Bär, Max Planck -säätiön pääsihteeri, tohtori Simone Schwanitz sekä liittopresidentin puoliso Elke Büdenbender.

Juhlan pääpuhujina olivat professori Andrea Reichenberger Münchenin teknillisestä yliopistosta sekä professori Ute Klammer Duisburg-Essenin yliopistosta. Professori Klammer toimii myös saman yliopiston Työn ja laadun instituutin johtajana.

Itseäni kiinnostivat erityisesti Bonnin yliopiston data- ja kieliteknologian professori Lucie Flekin näkemykset. Hänen esitelmänsä käsitteli kielimalleja ja tekoälyn käyttöä työelämässä. Tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia erityisesti työelämän kehittämiseen ja tiedon hyödyntämiseen.

Erittäin ansiokas oli myös Dresdenin yliopiston sädehoidon ja onkologian professori, lääketieteen tohtori Esther Trotsin esitelmä syövänhoidon uusista edistysaskeleista. Hän käsitteli muun muassa syövän täsmähoidon viimeaikaisia saavutuksia ja tulevaisuuden näkymiä.

Vieressäni istuneen juristin Andrea Ruppin kanssa kävin vilkasta keskustelua naisten asemasta Suomessa ja Saksassa. Keskustelussa tuli esille muun muassa se, että Saksassa juristikunta on edelleen miesvaltainen.

Jokaiselle kokouksen osallistujalle jaettiin Maria von Welseristä kertova kirja. Hän on tehnyt merkittävän uran saksalaisena naisjournalistina ja edelläkävijänä naisten aseman edistämisessä mediassa.

Berliini on miellyttävä ja historiallisesti rikas kaupunki, jonka erinomaiset liikenneyhteydet ja monipuolinen museotarjonta tekevät siitä kiinnostavan matkakohteen. Olisin toivonut, että kokoukseen olisi osallistunut enemmänkin suomalaisia naisia, muutama meitä sentään paikalla oli. Tällä matkalla minulla oli myös mahdollisuus tavata jälleen nuoruudenystävääni Berliinissä, mikä teki vierailusta erityisen mieleenpainuvan.

FT, KL Auli Ojala

Tampereen Akateemiset Naiset ry.

Minun urapolkuni: Oppimisenhalu vie eteenpäin

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu siilinjärveläisen tradenomi, YAMK Iida Lukanderin tarinaan. Hänen esimerkkinsä kannustaa kehittämään omaa osaamista ja etsimään rohkeasti uutta suuntaa.

Olen kasvanut akateemisessa perheessä. Äitini oli ekonomi, enoni ekonomi ja varatuomari ja äidin puolen ukkini oli myös ekonomi. Toisaalta taas isän puolelta perintönä on kaupallinen ala muutoin. Asuimme äitini kanssa kahden Nurmeksessa, jonne hän 1980-luvun alussa muutti saatuaan kauppaoppilaitoksesta lehtorin viran. Hänen piti jäädä Nurmekseen vain vuodeksi, mutta vuosi venyikin loppuelämäksi.

Minä parkaisin ensikiljaisuni Pohjois-Karjalan keskussairaalassa syyskuisen pakkasyön jälkeen aikaisin aamulla vuonna 1988. Äiti oli juuri hankkinut 1900-luvun alussa rakennetun talon kauniilta Puu-Nurmeksen alueelta ja remontti valmistui parahiksi meidän kotiinpaluuseemme. Sanoisin, että kotoa tuli kovin vahva opinto-ohjaus kohti ammatillisia opintoja. Olin vielä 2000-luvun alussa sikäli poikkeus, että lukuaineiden keskiarvolla 9 valitsin ammatilliset opinnot. Päädyin kuitenkin ikäluokkani ainoana suorittamaan kaksoistutkinnon ja niinpä valmistuin keväällä 2007 sekä ylioppilaaksi että matkailupalvelujen tuottajaksi. Jo koko kaksoistutkinnon opiskelun ajan olin viikonloput ja loma-ajat töissä paikalliselle liikenneasemalla.

Heinäkuussa 2007 sain tiedon, että olin tullut valituksi Kajaanin ammattikorkeakouluun tradenomiopintoihin sijoituksella 12/250. Pari viikkoa ennen Kajaaniin muuttamistani sain kuulla, että äitini oli sairastunut syöpään, johon hän menehtyi kesäkuussa 2008. Elämäni luonnollisesti heitti kärrinpyöriä tässä vaiheessa, mutta jotenkin sain suruni ja ahdistukseni keskellä kuitenkin rämmittyä tradenomiopinnot kasaan suunniteltuun määräaikaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Tein pari vuotta töitä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, kunnes sain päähäni ryhtyä rekkakuskiksi. En ollut ikinä ennen edes käynyt kuorma-auton kopissa sisällä, mutta hain ja pääsin Ylä-Savon ammattiopistoon yhdistelmäajoneuvonkuljettajan tutkintoa suorittamaan.

Rekkakuskista yrittäjäksi ja jälleen uusiin suuntiin

Rekkakuskin työt alkoivat tammikuussa 2013 saatuani CE-ajoluvan. Ajoin rekkaa siihen saakka, kunnes silloisen työnantajani kuljetussopimus päättyi. Halusin syventää ammattitaitoani lisää ja niinpä suoritin Pohjois-Karjalan ammattiopiston (nyk. Riveria) Valtimon yksikössä puutavaran autokuljetuksen ammattitutkinnon. Taas tein muutaman vuoden töitä rekkahommissa, kunnes väsyin pitkiin työvuoroihin ja aamuöisiin herätyksiin. Seuraavaksi aloin opiskella liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa Jyväskylän Gradialla. 

Tein opintoihin kuuluvat harjoitteluni Nurmeksessa vanhassa tutussa autokoulussa, jonka lopulta päädyin ostamaan liiketoimintakaupalla omakseni. Maailma kuitenkin muuttui vauhdilla: tuli koronaepidemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Yrittäjyyttäni kesti lähes kaksi vuotta, kunnes omalla päätökselläni ajoin osakeyhtiöni konkurssiin. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen sain töitä Savon koulutuskuntayhtymästä suunnittelusihteerinä. Havahduin pian siihen, että minulla on työlleni paljon annettavaa ja halusin kehittyä työssäni mahdollisimman hyväksi. Elokuussa 2024 aloitin tradenomi yamk -opinnot Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa toimivan LAB-ammattikorkeakoulun verkkokampuksella.

Opintoni olivat varsin mielenkiintoisia ja olen sen tyyppinen ihminen, että kun joku on mielenkiintoista, paneudun asiaan täysillä. Niinpä sain vaadittavat 90 opintopistettä kokoon jo alle vuodessa ja tutkintotodistuksen toukokuun 2025 lopussa. 

Jatkuva oppiminen on osa minua 

Valtava tiedon- ja itseni kehittämisen halu ovat määrääviä tekijöitä elämässäni ja niinpä jatkuvasti mietinkin, mitä seuraavaksi opiskelisin. Olen pohtinut tohtoriopintoja, mutta eniten toivoisin, että niitä voisi suorittaa työelämälähtöisesti ammattikorkeakoulussa. Tämän täytyy tulla verenperintönä, sillä äitini oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (nyk. Karelia amk) Nurmeksen yksikön lehtori ja puolusti viimeisiin päiviinsä saakka ammattikorkeakoulun pysymistä paikkakunnalla. Äidin kuoltua yksikkö kuitenkin lakkautettiin parin vuoden kuluttua.

Jännittävää nähdä, mihin elämä vielä vie, mitä opintoja vielä opiskelen ja minkälaisiin tehtäviin suuntaudun. Urapolkuni on täynnä muutoksia ja pidän niitä rikkautena, olen saanut toimia kovin erilaisissa tehtävissä kovin erilaisten ihmisten joukossa, enkä kadu päivääkään. Mitään en tekisi toisin. Ansioluetteloni on tästä syystä pitkä ja hyvin polveileva, eikä se välttämättä työnhaussa näyttäisi hyvältä, mutta itse koen niin, että urapolkuni on ollut jännittävä ja rikas. 

Kohti uusia ihmisiä, haasteita ja mahdollisuuksia

Yksinhuoltajaäidin lapsena olen hyvin tietoinen naisiin kohdistuvista ristipaineista. Olen myös urallani miesvaltaisilla aloilla saanut omakohtaisesti kokea, millaista on olla naisena töissä perinteisesti miesten ammatteina pidetyissä tehtävissä. Törmäsin sattumalta Suomen Akateemisten Naisten Liiton somemainokseen vasta pari viikkoa sitten ja tutustuttuani liittoon enemmän huomasin jakavani samat arvot. Päätin siis heti liittyä mukaan. Järjestötoiminnasta minulla ei juurikaan ole kokemusta, mutta odotan innolla, mitä kaikkea uutta tämän myötä elämääni saapuukaan.

Harrastan luonnossa liikkumista, voimailulajeja ja ylipäätään liikuntaa paljon ja näin karvan alta nelikymppisenä minusta on kuoriutunut kilpaurheilija vahvalajeissa. Laji on vaativa sekä voimantuoton mutta myös aerobisen kestävyyden kannalta. Se pakottaa keskittymään hetkeen ja unohtamaan kaiken muun. Pidän tätä harrastusta suoranaisena henkireikänäni.

Tulevaisuudelta toivon, että saan mielekkäitä työtehtäviä osakseni, pääsen kouluttautumaan aina vaan lisää ja että pysyisin näin hyvässä fyysisessä kunnossa, jossa nyt olen. Olen vasta löytänyt nimenomaan tämän lajin pariin ja rakastunut siihen hiusten latvoja myöten, joten toivon voivani jatkossakin harrastaa. Toivon myös, että saan elämääni uusia upeita ihmisiä ja kiinnostavia keskusteluja ja että pääsen jollain tavalla vaikuttamaan parempaan tulevaisuuteen erityisesti naisnäkökulmasta.

Iida Lukander

Vaikuttavaa yhteistyötä

Kuten jokainen on varmasti uutisista lukenut, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) joutuu leikkaamaan järjestöjen rahoitusta. Koska Suomen Akateemisten Naisten Liitto hallinnoi STEA-rahoitteisia kotoutumistoimintoja, emme ole immuuneja näille leikkauksille. Ensi vuoden rahoituspäätökset tulevat joulukuussa, jolloin olemme tätä hetkeä viisaampia sen suhteen, osuvatko leikkaukset Aurorakseen ja Luetaan yhdessä -verkostoon. STEAn vuosittaisissa tuloksellisuusarvioinneissa kotoutumistoiminnot ovat pärjänneet erittäin hyvin. Olisi erittäin lyhytnäköistä leikata laadukkaasta ja tarpeellisesta kotoutumistyöstä.

Yhtä kaikki kesän ja alkaneen syksyn aikana olen saanut useamman kerran vastata siihen miten järjestöjen tekemä vaikuttamistyö näkyy käytännössä. Koska puolustamme Suomen Akateemisten Naisten Liitossa tasa-arvoa, sivistystä ja rauhaa, meiltä kysytään usein, mitä vaikuttamistyöllämme on saatu aikaan. Samaan aikaan kun yhteiskunta ja rahoittajat peräänkuuluttavat selkeitä suoritepohjaisia mittareita ja nopeita tuloksia, yhteiskunnallisen vaikuttamisen luonne pakenee niitä.

Aivan aluksi haluan kannustaa kaikkia vaikuttamistyöstä kiinnostuneita Akateemisia Naisia asettumaan ehdolle Liiton hallitukseen seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2027 - 2029. Hallitusehdokkaiden haku päättyy 1.9., joten tässä on vielä lähes viikko aikaa asettua ehdolle. Liitossa on avoinna myös haku vaikuttamistyöryhmään, jonka tehtävänä on päivittää vaikuttamistyömme paletti jokaisen jäsenemme käyttöön. Vastuuta vaikuttamistyöstä ei voida ulkoistaa sille kuuluisalle Jollekulle Muulle, ei yksin Liiton hallitukselle eikä työntekijälle. Meistä ihan jokaista tarvitaan paremman maailman rakentamisessa. Lue lisää hauista osoitteesta akateemisetnaiset.fi.

Kesän alussa tapasin Liiton toimitusjohtajan Susanna Sulkusen kanssa Eduskunnan naisverkoston, ja olemme sittemmin saaneet verkostolta kutsun jatkokeskusteluun, jossa esittelemme eduskuntapuolueille järjestömme hallitusohjelmatavoitteet. Kyseessä on keskeinen avaus matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja.

Nämä tapaamiset kansanedustajien kanssa ovat oppikirjaesimerkki vaikuttamistyöstä, sitkeästä maaperän muokkauksesta, jonka lopulliset tulokset voivat näkyä vasta useamman vaalikauden kuluessa. Mutta miten todentaa vaikuttavuus maailmassa, jossa arvot ja rakenteet muuttuvat hitaasti ja jossa uusien tavoitteiden ohella jo saavutettujakin oikeuksia joudutaan taas puolustamaan? Myös poliittiset reunaehdot vaikuttavat: vaikka saimme tärkeimmät tavoitteemme nykyiseen hallitusohjelmaan, niiden tämänhetkinen resurssointi tuskin takaa tavoittelemiamme tuloksia. Joten vaikuttamistyömme jatkuu.

Toisekseen, vaikuttamistyötä tehdään yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Kun jokin yhteinen tavoite saavutetaan, yksittäisen järjestön tarkkaa osuutta on lähes mahdotonta erottaa. Yhteistyö kuitenkin moninkertaistaa vaikuttavuuden, sillä yhteinen rintama tuo asialle monin verroin enemmän painoarvoa, resursseja ja näkyvyyttä kuin mitä yksittäinen toimija saavuttaisi.

Kolmanneksi, vaikuttamistyön suurimmat voitot liittyvät usein asioihin, jotka saatiin torjutuksi. Uhkien ennaltaehkäisy kuten joidenkin leikkausten peruminen voi näyttäytyä nollatuloksena, vaikka kyseessä on merkittävä voitto.

Neljänneksi, yhteiskunnallinen muutos vaatii pitkää aikajännettä ja sitkeyttä. Kansainvälisissä pöydissä ja kansallisessa politiikassa saavutettu tulos voi olla vuosikymmenten raivaustyön tulos, jolloin vuosittaisissa tarkasteluissa arviointi jää helposti pelkkien suoritteiden laskemiseen.

Vaikuttamistyön arvioinnissa voidaan toki käyttää myös erilaisia laadullisia menetelmiä. Tuloskartoitus esimerkiksi keskittyy lopputuloksen sijaan muutoksiin avaintoimijoiden toiminnassa ja puhetavoissa. Sen avulla voimme seurata sitä, mitä odotamme ja mitä haluaisimme näkevämme päättäjien toiminnassa eduskuntatapaamisen jälkeen. Prosessijäljitys taas toimii analyyttisena todisteiden keräämisenä. Jos naisjärjestöjen määrittelemä vaalitavoite, käsite tai tutkimustieto päätyy puolueiden vaaliohjelmiin tai hallituksen esityksen perusteluihin, prosessijäljitys osoittaa kytköksen työmme ja päätöksen välillä.

Vaikuttamistyö on siis pikemminkin maaperän muokkausta kuin suoraviivaista suorittamista. Emme aina näe heti, mikä kylvetty siemen itää ja milloin, mutta ilman jatkuvaa läsnäoloamme, asiantuntemustamme, järjestöjen välistä yhteistyötä ja verkostoitumista mikään ei muutu. Ajassa, jossa naisten itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa haastetaan Suomessa ja maailmalla, sitkeä ja laajassa rintamassa tehty vaikuttamistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Meitä jokaista tarvitaan pitämään huolta siitä, että koulutettujen naisten asiantuntemus kuuluu niissä pöydissä, joissa tulevaisuudestamme päätetään.


Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Puheenjohtaja

Miksi haluaisin eläkkeelle juuri silloin, kun työ on antoisinta?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tahtovat eläköityä nuorena. Firettäminen (Financial indepence, retire early), ja varsinkaan tuo jälkimmäinen osa ei ole minusta ollut lainkaan tavoiteltavaa. Säästäminen vanhuuden varalle on tietysti järkevää, mutta jos elää satavuotiaaksi, jää ihan reilusti niitä eläkevuosiakin.

Nuorempana sain kuulla varsinkin keskieurooppalaisilta miehiltä ihmettelyjä siitä, miten neljän lapsen äiti voi Suomessa olla töissä, eikö teillä miehet ansaitse tarpeeksi. Kysyin heiltä, voisiko olla mahdollista, että haluan olla töissä ja että en ole opiskellut pitkää koulutustani turhaan. Tietysti joskus koin syyllisyyttä työssäkäynnistäni, mutta lapsistani kasvoi onneksi itsenäisiä, vastuuntuntoisia aikuisia.

Miten sitten voi pitää itsensä työkykyisenä? Koko työuran ajan on pidettävä huolta omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Olen ajatellut, ettei sitä kukaan tee puolestani. Työura ei ole pikamatka vaan ultrajuoksu, joten voimia pitää sopivasti säästellä ja huolehtia riittävästä levosta ja palautumisesta.

Vaikka kirjoitankin työn tekemisen ilosta, tiedostan hyvin, että juuri nyt moni haluaisi tehdä työtä, mutta ei löydä sitä. Motivaatio ja osaaminen eivät aina riitä, jos työmarkkinat eivät vedä. Siksi pidän tärkeänä, että puhumme paitsi työurien pidentämisestä, myös siitä miten yhä useammalla olisi mahdollisuus päästä tekemään merkityksellistä työtä ja kokea osallisuutta. 

Näin yli kuusikymppisenä juuri työpaikkaa vaihtaneena olen innoissani, Uuden oppiminen onnistuu läpi elämän ja sopivat haasteet pitävät ihmisen mielen virkeänä. Oman työuran tähtihetkiä, onnistumisia ja lasikattojen murtamisia on kiva muistella ja miettiä mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään oppia. Työssä voi saada myös sellaisia onnistumisen kokemuksia, joita muilla elämänalueilla ei ehkä saisi.

Mitä työelämässä pitää tapahtua, että ihmiset viihtyisivät pidempään? Tutkimusten mukaan nuoria huolestuttaa työhön, toimeentuloon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Kestävyys, terveellisyys, toimiva työyhteisö ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä arvoja, ja niiden toivoisin tulevan työkulttuurimme kulmakiviksi. 

Liisa Koskinen #uramummo

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Lahden Akateemiset Naiset ry.

Kuva: Heli Mielonen

Kesäsuvanto - En sommar för återhämtning och framtidstro

Talvet ovat yleensä työn- ja velvollisuudentäyteisiä, eikä viime talvi varmaankaan ollut poikkeus useimmille meistä. Talvi oli myös maailmanpoliittisesti kaoottinen ja jatkumoa tapahtumille, jotka tuntuvat kiihdyttäneen epäjärjestystä, epätasapainoa ja järkyttäneen vanhaa maailmanjärjestystä aina presidentti Donald Trumpin toisen hallintokauden alusta saakka. Vanha maailmanjärjestys, johon olimme tottuneet, oli paremmin ennakoitavissa, eikä muutosten ja järjettömältä vaikuttavien tapahtumien tahti ollut yhtä nopea. Nyt sotaa käydään eri puolilla maailmaa, ja kyteviä konflikteja näyttää olevan sen lisäksi. Nälänhätä on suurempi kuin pitkään aikaan.

Maailmanpolitiikassa on kuitenkin tiettyjä valopilkkuja; vaikuttaa siltä, että Trump ja Vladimir Putin ovat nyt suosionsa pohjalla. Yhdysvaltojen ja Venäjän kansat alkavat ehkä saada silmänsä auki nykyisen valtapolitiikan vaikutuksista maidensa lisääntyvään ahdinkoon. Myös yhteistyö Suomen perinteisten ja uusien liittolaisten kanssa tiivistyy ja Eurooppa näyttää tekevän tuloaan varteenotettavana globaalina vaikuttajana.

Me Akateemiset Naiset olemme sitoutuneet sivistyksen, tasa-arvon ja rauhan edistämiseen. Emme ehkä suoraan ja yksinään pysty vaikuttamaan asioiden kehitykseen, mutta olemalla aktiivisia ja aloitteellisia jäseniä paikallisyhdistyksissämme sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja toimimalla yhteistyössä liittolaistemme, University Women of Europe-kattojärjestön, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus-verkoston ja Suomen YK-liiton kanssa voimme saada muutoksia aikaan.

Jotta voimme jatkaa vaikuttamistyötämme, meidän on välillä ladattava akkujamme. Nyt on sen aika. Toivottavasti te kaikki pystytte nauttimaan aurinkoisista, vapaa-ajan ohjelmien ja virikkeiden täyteisistä päivistä, sekä laiskottelusta uusien elämysten välillä. Nauttikaa täysin rinnoin kaikista sosiaalisista kontakteista, jotka ehkä ovat jääneet vähemmälle talvella ja huolehtikaa itsestänne sekä läheisistänne. Unohtamatta puutarhanhoitoa. Leppoisaa kesää kaikille ja tapaamisiin loppukesästä ja alkusyksystä!

**************

Vintrarna är i allmänhet fyllda av arbete och plikter, senaste vinter har säkert inte varit ett undantag för de flesta av oss. Senaste vinter har varit kaotisk i världspolitiken, en fortsättning på händelserna från början av president Donald Trumps andra regeringsperiod, vilka tycks ha accelererat oredan och obalansen och satt den gamla världsordningen i gungning. Under den gamla världsordningen var händelser mera förutsägbara, och tempot för händelserna som tycks sanslösa var inte så högt. Krig förs på många håll i världen, och konflikter pyr också utöver dem. Hungersnöden är större än på mycket länge.

I skrivande stund finns ändå en del ljuspunkter; Trumps popularitet är i botten, liksom Vladimir Putins (hans efterföljare kan tyvärr vara ändå värre), ryska folket, vid sidan av invånarna i USA, tycks ha fått upp ögonen för den nuvarande regimens verkningar på folkets ökade misär, och samarbetet med Finlands traditionella och nya allierade tätnar, och Europa verkar vara på frammarsch som en makt att ta i beaktande.

Medlemmarna i Kvinnliga Akademiker, vilka är engagerade i att förverkliga våra målsättningar, bildning, jämlikhet och fred, kan som enskilda individer kanske inte påverka i hög grad, men genom att vara aktiva och ta initiativ inom sina lokalföreningar, i Förbundet, och genom att verka i samarbete med Förbundets allierade, University Women of Europe, Finlands FN-förbund, Finlands kvinnor, fred och säkerhet-nätverk och Kvinnoorganisationernas Centralförbund kan vi få mera till stånd.

För att vi ska ha energi att fortsätta påverka bör vi pausa och ladda våra batterier och nu är tiden inne för det. Hoppas att alla våra medlemmar har möjlighet till det, och tar vara på soliga dagar med intressanta aktiviteter, varvade med lata, sköna dagar. Njut för fullt av alla sociala kontakter som kanske blivit negligerade under vintern, sköt om er själva och era närmaste. Utan att glömma trädgården. Önskar er alla en gemytlig sommar! Vi ses på sensommaren eller tidig höst!

Kristina Heikel

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja ruotsinkielinen sihteeri

Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.

Aotearoan opit – mitä maorien kulttuuri voi opettaa meille tasa-arvosta

Kävin viime talvena Uudessa-Seelannissa autoillen kummankin saaren läpi. Ihanan luonnon, ystävällisten ihmisten ja huikeiden maisemien lisäksi tutustuin Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, maorien, erittäin kiehtovaan kulttuuriin, josta muilla kansoilla ympäri maailman voisi olla oppia otettavaksi.

Tarina Arohasta ja maailmasta, jossa naisen ääntä arvostettiin

Kauan ennen kuin eurooppalaiset purjehtijat saapuivat Uuden-Seelannin rannoille, maorit elivät vahvassa yhteydessä maahan, mereen ja esi-isiinsä. He kutsuivat kotiaan nimellä Aotearoa – Pitkän valkoisen pilven maa. Jokainen heimo, iwi, kantoi mukanaan tarinoita, jotka sitoivat heidät vuoriin, jokiin ja tähtiin.

Eräässä rannikkokylässä eli nuori nainen nimeltä Aroha. Hän oli päällikkösuvun tytär, mutta hänen arvonsa ei perustunut pelkkään syntyperään. Maorien maailmassa naisen asema saattoi olla vahva ja arvostettu: sukulinja, mana (henkinen voima ja arvovalta) ja viisaus kulkivat sekä miesten että naisten kautta. Arohan isoäiti kertoi usein tarinaa Papatūānukusta, maasta itsestään – suuresta äidistä, josta kaikki elämä versoi. “Muista”, isoäiti sanoi, “että me kaikki synnymme äidin sylistä. Siksi naisen voimaa ei voi erottaa maan voimasta.”

Aroha oppi puhetaidon salat ja seisoi rohkeasti maraella, kylän kokoontumispaikalla, ilmaisten ajatuksiaan heimon neuvotteluissa. Vaikka tietyt seremonialliset roolit saattoivat olla perinteisesti miesten tehtäviä, naiset saattoivat toimia johtajina, parantajina ja tietäjinä. Heidän äänensä kuului päätöksenteossa, erityisesti silloin kun kyse oli maasta, perheestä ja tulevista sukupolvista.

Kun naapurikylän kanssa syntyi kiista kalavesistä, Aroha ehdotti rauhanomaista ratkaisua. Hän muistutti, että heidän esiäitinsä olivat opettaneet tasapainoa ja yhteisvastuuta. Hänen puheensa oli niin vaikuttava, että molemmat osapuolet suostuivat jakamaan alueen ja vahvistamaan liittoaan avioliiton ja lahjojen vaihdon kautta.

Vuosien kuluttua Arohasta tuli itse arvostettu johtaja. Hänen tarinansa eli lauluissa, joita lapset oppivat nuotion äärellä. Ja jokaisessa säkeessä toistui ajatus: maorien kulttuurissa voima ei ole vain miehen ominaisuus. Se virtaa maasta, esi-isistä – ja aivan yhtä vahvasti esiäideistä.

Naisten äänioikeudesta tämän päivän haasteisiin

Naisen asema Uudessa-Seelannissa on historiallisesti ja kansainvälisesti tarkasteltuna vahva. Vuonna 2025 Uusi-Seelanti sijoittui viidenneksi Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Report -vertailussa. Maa tunnetaan tasa-arvon edelläkävijänä, ja naisten oikeudet ovat kehittyneet varhain verrattuna moneen muuhun valtioon. Tästä huolimatta täydellinen tasa-arvo ei ole vieläkään täysin toteutunut, ja yhteiskunnassa esiintyy edelleen rakenteellisia haasteita.

Merkittävä käännekohta Uuden-Seelannin historiassa oli vuosi 1893, jolloin maasta tuli ensimmäinen valtio maailmassa, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämän uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa tasa-arvoaktivisti Kate Sheppard, jonka työ loi pohjan naisten poliittiselle osallistumiselle. Seuraava askel otettiin vuonna 1919, jolloin naiset saivat asettua vaaleissa myös ehdolle.

Sittemmin naiset ovat olleet merkittävässä roolissa Uuden-Seelannin politiikassa. Maalla on ollut kolme naista pääministerinä, joista tunnetuin lienee Jacinda Ardern. Hänen kautensa 2017–2023 vahvisti entisestään kuvaa maasta, jossa naiset voivat toimia korkeimmissa mahdollisissa johtotehtävissä. Myös parlamentissa naisten osuus on kansainvälisesti vertaillen korkea (45,5 %), mikä kertoo poliittisen osallistumisen suhteellisen tasapuolisesta jakautumisesta.

Jacinda Ardern. Kuva: Newzild, Wikipedia CC BY-SA 4.0

Työelämässä uusiseelantilaiset naiset ovat hyvin koulutettuja, ja korkeakouluissa heitä on usein enemmän kuin miehiä. Lainsäädäntö tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi samapalkkaisuuden periaatteella. Käytännössä palkkaeroa esiintyy kuitenkin edelleen, ja ylimmissä yritysjohtotehtävissä miehet ovat yhä enemmistönä. Lisäksi perhe- ja hoivavastuu jakautuu usein enemmän naisille, mikä voi vaikuttaa urakehitykseen. (Lisätietoja: https://data.unwomen.org/country/new-zealand)

Erityisen tärkeä näkökulma on maorinaisten asema. Perinteisessä maorikulttuurissa naisilla on ollut vahva hengellinen ja yhteiskunnallinen rooli. Nyky-yhteiskunnassa maorinaiset ovat aktiivisia politiikassa, kulttuurissa ja koulutuksessa, mutta he kohtaavat keskimäärin enemmän sosiaalisia ja taloudellisia haasteita kuin muu väestö. Tämä osoittaa, että tasa-arvon kysymykset liittyvät myös etniseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että naisen asema Uudessa-Seelannissa on monella mittarilla vahva ja kehittynyt. Maa on ollut tasa-arvon suunnannäyttäjä jo yli sadan vuoden ajan, ja naiset osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo vaatii yhä jatkuvaa kehittämistä.

Kesälukemista

Jos haluat upottautua vahvemmin tarinan muodossa Uuden-Seelannin historiaan ja maorien ja valkoisten yhteiselämään, suosittelen lukemaan Sarah Larkin trilogian, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Valkoisen pilven maa, tai muita hänen yksittäisiä teoksiaan, joista useat sijoittuvat Uuteen-Seelantiin.

Ihanaa kesää ja lukuiloa!

Marjo Kaarteenaho-Kaukonen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Oulun Akateemiset Naiset ry.

Yhtiökokoukset kertovat paljon yrityskulttuurista

Olen jo pari vuotta keväisin kiertänyt pörssiyhtiöiden yhtiökokouksia, joten tätä voisi sanoa jo jokakeväiseksi harrastuksekseni.

Olen hajauttanut suorat osakeomistukseni reiluun kymmeneen yhtiöön ja kahteen indeksirahastoon. Tavoitteeni on ollut mennä suomalaislähtöisiin yhtiökokouksiin paikan päälle, vaikka etänä osallistuminenkin olisi mahdollista.

Yhtiökokousten mielenkiintoisin osuus on toimitusjohtajan katsaus, joskus myös hallituksen puheenjohtajan puheenvuoro. Muuten kokoukset ovat hyvin vakiomuotoisia yhtiöstä toiseen.

Monimuotoisuus näkyy, mutta ei vielä ylimmässä johdossa

Harmillisesti vain yhdessä seuraamassani yhtiössä on nainen toimitusjohtajana. Hallituksen puheenjohtajat ovat kaikki miehiä. Myönteistä taas on, että isojen pörssiyhtiöiden hallituksissa ovat nykyisin naiset hyvin edustettuina, sama koskee myös yritysten johtoryhmiä. Toki johtoryhmissä naiset usein johtavat tukifunktioita, mutta tämäkin on selvästi muuttumassa niin, että naisilla on isoja liiketoimintavastuita. Tämä edistänee naisten nousua tulevaisuudessa isommalla joukolla toimitusjohtajiksi. Nykyisistä toimitusjohtajista moni on ulkomaalainen, myös hallitusten kokoonpanot ovat hyvinkin kansainvälisiä.

Toimittuani itse vuosia mm. henkilöstöjohtajana olen tyytyväinen, että yhtä seuraamaani yritystä lukuun ottamatta henkilöstöjohtaja kuuluu yhtiön johtoryhmään. Henkilöstö nähdään siis tärkeänä tekijänä yrityksen menestykselle. Ja muutamissa yhtiöiden hallituksissa istuu henkilöjohtamisen ammattilaisia.

Yrityskulttuuri näkyy pienissä yksityiskohdissa

Yhtiökokoukset itsessään ovat kiinnostavia tilaisuuksia. Useat niistä ajoittuvat päiväaikaan, jolloin päivätyötä tekevien on hankala niihin osallistua. Paikalla olevat osakkeenomistajat ovatkin iäkkäämmästä päästä. Joku voisi kuvailla kokouksia myös puuduttaviksi, mutta olen eri mieltä.

Kokouksissa on vakiomuotoisuudesta huolimatta mielenkiintoisia mikroeroja, jotka viestivät itselleni yrityksestä kokonaisuutena sekä sen ja hallituksen tavasta toimia. 

Istuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kokouksen ajan ns. lavalla yleisön edessä, puhuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja suoraan paperista vai vapaamuotoisesti, kiittääkö hallituksen puheenjohtaja toimitusjohtajaa ja toimivaa johtoa menneestä vuodesta, esitteleekö toimitusjohtaja johtoryhmänsä.

Nämä pienet asiat kertovat hyvässä tilanteessa hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan toimivasta yhteistyöstä, sama koskee myös yrityksen johtoryhmää. Arvostus on luottamusta toisten tekemiseen ja luo kuulijalle tunteen vahvasta asioiden eteenpäin viennistä yhdessä. Vapaamuotoinen kertominen yrityksen tilanteesta luo kuulijalle tunteen, että voi luottaa yrityksen strategian toimintakelpoisuuteen.

Johtamisen tyyli ja geopolitiikka

Yhtä lailla on kiinnostavaa, mikä on toimitusjohtajien tapa kertoa menneestä vuodesta. Keskittyykö hän sisäisten asioiden / muutosten kuvaamiseen vai onko esitys rakennettu asiakas- tai markkinanäkökulmasta? Ja onko esitys rakennettu motivoimaan osakkeenomistajaa jatkamaan tai lisäämään omistustaan?

Hyvä markkinatilanteen analyysi luo tunteen, että toimitusjohtajalla on selvä tahtotila yrityksen suunnasta. Tämä synnyttää luottamusta osakkeenomistajalle kasvusta ja tuottavuudesta ja näin osakekurssin myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessa.

Mielenkiintoista on myös seurata, miten hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja selviävät osakkeenomistajilta tulevista kysymyksistä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa kaikki arvioivat sen merkitystä yrityksen menestymiselle, mikä antaa itsellekin monipuolisesti muita näkemyksiä normaalien median välittämien näkemysten lisäksi.

Yritysten geopoliittiset analyysit tuovat tunteen, että maailman tilanne ei ole niin synkkä kuin miltä se joskus uutisvirtoja seuratessa tuntuu. Yritysten ympärillä on ollut haasteita aina, mutta useimmiten ne ovat kuitenkin löytäneet ratkaisuja, joko lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä

Yhtiökokoukset ovat myös kohtaamisia

Istuin kevään viimeisessä yhtiökokouksessa iäkkäämmän pariskunnan vieressä. Ehdimme ennen kokouksen alkua käydä läpi asuntomarkkinoita, soten toimivuutta, yritysten tilanteita ja kulttuurikokemuksia. Kokouksen päättyessä pariskunta totesi, että tapaamisiin ensi vuonna, samat istumapaikat! Kannustan siis kaikkia osakesijoittajia sisällyttämään pörssiyhtiöiden yhtiökokoukset kevätkalentereihinsa.

Tiina Mellas, KTM
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja rahastonhoitaja

Kuulkaas sedät!

Tyttäreni opiskeli Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokalla 1990-luvulla, ja olen tottunut käymään säännöllisesti tuon musiikkiluokan konserteissa. Ilokseni saatoin katsoa tämänkertaisen Kuulkaas sedät! -musikaalin maaliskuussa Kainuun Sanomien tarjoamana livelähetyksenä, vaikka en päässyt paikan päälle.

Kuulkaas sedät! -musikaalin lähtökohtana ovat oppilaiden omat kokemukset, haaveet, toiveet ja pelot. Musikaalin tehneet 20 oppilasta ovat käyneet koulua yhdessä seitsemän vuotta ja sinä aikana maailman ja heidän oman arkensa ovat mullistaneet koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Jo maailmantapahtumissa olisi tarpeeksi, mutta nuorten arkeen vaikuttavat kielteisesti monet muutkin tapahtumat – ja ne sedät.

Kolme tyttöä aloittaa kertomalla: ”Olen 13 vuotta ja olen kesälomareissulla suvun kanssa. Menen toisen tytön kanssa pellon poikki meren rantaan katsomaan suuria aaltoja.” Heidän perässään tulee kolme miestä, jotka kommentoivat heidän kehojaan ja pyytävät tulemaan heidän luokseen. Kertoja kertoo, miten hänessä herää raivo ja tarve suojella ystäväänsä.

Kerronta saa uuden sisällön, kun tarinan tyttö kertoo istuvansa sängyssä ja järkyttyneenä katsoo, kun se, johon hän luottaa eniten, käyttää häntä hyväksi. Hän kuvaa, miten hän antoi aina anteeksi, kunnes lopulta aikuisen tuella sai tehtyä tapahtuneesta rikosilmoituksen. Hän oli ylpeä itsestään pystyttyään tekemään sen.

Sitten tulee uusi tarina, jossa tyttö pohtii, että kuuluuko hän tänne. Häntä kiusataan ihonvärinsä vuoksi ja hän häpeää erilaista taustaansa, vaikka ei voi mitään omalle kulttuuritaustalleen.

Pian yleisö kuulee kahdesta listasta, joiden sanoista on jäänyt meihin jälkiä. Ensimmäinen lista alkaa sanoista, jotka ovat meille tytöille ja naisoletetuille surullisen tuttuja. (Tässä en halua toistaa niitä.) Nämä 13-vuotiaat tytöt joutuvat kokemaan niitä arjessaan jatkuvasti!

Mutta on olemassa myös toinen lista sanoista: kiitos, ole hyvä, anteeksi, rohkea, nätti ja rohkea, on ollut ikävä jne.

Kuulkaas sedät! -musikaali on hätkähdyttävä. Miten taitavia ja rohkeita nämä oppilaat ovat! Liikutuin syvästi esitystä kuunnellessani.

On tärkeää, että nuoria kuullaan. Mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan tekoja, jotta nämä tarinat eivät toistu ja jotta seuraavien sukupolvien ei tarvitse enää kokea samaa. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että suomalainen toimintakulttuuri muuttuu ja että ongelmatilanteisiin puututaan.

Koululuilla on työvälineitä, joilla edistetään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kuten toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Ne sisältävät konkreetteja toimenpiteitä, joilla voidaan luoda ja ylläpitää ystävällistä ja toisia kunnioittavaa oppimisympäristöä. Rasismia ja kiusaamista ei pidä suvaita.

Nuorten itse kirjoittaman musikaalin ohjauksesta vastasi Eino Saari ja musiikin sovittamisesta ja harjoittamisesta Minna Tikkanen ja Mikko Ylönen. Toivon kaikkea hyvää Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokan oppilaille ja opettajille.

Marja-Leena Haataja
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Kajaanin Akateemiset Naiset ry.

J.k. Kuulkaas sedät! -musikaali esitetään vielä kerran tiistaina 5.5.2026. Sinne minäkin suuntaan. Syksyllä 2026 pääsen seuraamaan musiikkiluokan arkea jälleen hieman lähempää, kun lapsenlapseni aloittaa samalla luokalla.

20. Helvi Sipilä -seminaari YK:ssa: Naisten johtajuus, verkostot ja yhteistyö

YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan kokous (CSW70) oli meille Akateemisille Naisille tänä vuonna erityisen merkityksellinen, sillä järjestimme kokouksen yhteydessä jo 20. kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin. Kiitos upeille yhteistyökumppaneillemme Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt yhteistyössä - Nytkis ry., Suomen NNKY-liitto ja Suomen UN Women, joiden kanssa olemme tämän seminaarin vuosittain järjestäneet. Erityiskiitos kuuluu Akateemisten Naisten jäsenelle Leena-Maija Laurénille, jonka aloitteesta koko seminaarisarja sai alkunsa - unohtamatta tietenkään itse Helvi Sipilää (1915–2009), joka teki uraauurtavaa tasa-arvotyötä Suomessa ja YK:ssa. Me kaikki seisomme jättiläisen harteille, mitä tasa-arvotyöhön tulee.

Kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarimme tämänkertaisena teemana oli naisten johtajuuden globaali edistäminen epävakaina aikoina. Ukraina-instituutin juhlasali täyttyi kuulijoista, jotka halusivat oppia lisää teemasta. Elämmehän jälleen aikaa, jolloin naisten oikeudet ovat vastatuulessa ja naisten edustus ylimmissä päätöksentekoelimissä on alkanut maailmanlaajuisesti laskea. 

UN Womenin mukaan vain 16 maata johtaa nainen. Edelleen naiset muodostavat vain 27,2 prosenttia parlamenttien jäsenistä ja vain runsas viidennes ministereistä on naisia. (Lähde: https://www.unwomen.org/en/articles/facts-and-figures/facts-and-figures-womens-leadership-and-political-participation#_edn1) Suomessa naiset pääsevät jo vallan hyvin ministereiksi, mutta mediassa edelleenkin asiantuntijuus herkästi sukupuolittuu: naisia kutsutaan keskustelemaan tasa-arvosta ja sotesta, kun taas miehiä kuullaan taloudesta ja militaristisesta turvallisuudesta.

Helvi Sipilä oli rohkea edelläkävijä

Kaikki seminaarin puhujat ministeri Sanni Grahn-Laasosesta UN Womenin varapääjohtajaan Kirsi Madiin ylistivät puheenvuoroissaan Helvi Sipilän poikkeuksellista uraa. Sipilä ei ollut ainoastaan ensimmäinen nainen YK:n apulaispääsihteerinä ja Suomen presidenttiehdokkaana, hän oli visionääri, joka ymmärsi, että naisten koulutus ja taloudellinen itsenäisyys ovat koko ihmiskunnan kehityksen edellytys.

Sanni Grahn-Laasonen

Suomikin tarvitsee uusia oppeja

Puhujat myös kiittivät vuolaasti meitä seminaarijärjestäjiä siitä, että olemme yhdessä pitäneet Helvi Sipilän saavutuksia ja perintöä esillä jo kahden vuosikymmenen ajan. Seminaarimme on muodostunut yhdeksi CSW-viikkojen arvostetuimmista oheistapahtumista, jossa globaali tasa-arvo-osaaminen kohtaa ja kehittyy. 

Helposti ajatellaan, että Suomella ei ole muilta mailta tasa-arvossa opittavaa, mutta poliittisen päätöksenteon tasa-arvon edistämisessä voisimme ottaa oppia esimerkiksi Ruandasta, joka on ensimmäinen maailman maa, jossa naiset ovat muodostaneet enemmistön parlamentissa. Suomessa emme ole päässeet vielä edes 50 prosenttiin.

Joko vihdoin nainen YK:n pääsihteeriksi?

Yksi seminaarin voimakkaimmista viesteistä tuli Suomen YK-suurlähettiläs Elina Kalkulta, joka kysyi, joko vihdoin saisimme naisen YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi. Kalkku muistutti, että maailmanjärjestön tulisi näyttää esimerkkiä johtajuudesta, joka heijastaa koko väestöä, erityisesti nyt, kun globaalit kriisit vaativat moniäänistä ja inklusiivista päätöksentekoa.

Elina Kalkku

Solidaarisuus on selviytymisstrategia

Seminaarin paneelikeskustelu "Women’s leadership in difficult times" toi yhteen vaikuttajia Ruandasta, Ukrainasta ja Uudesta-Seelannista. Paneelissa peräänkuulutettiin erityisesti naisten välistä solidaarisuutta. Rose Rwabuhihi (Ruanda) ja Yuliya Kusher (Ukraina) muistuttivat, että kriisien keskellä naisten verkostot ovat ne, jotka pitävät yhteiskunnan rakenteita pystyssä. Lushomo Thebe (Uusi-Seelanti) toi nuoren polven juristin näkökulman: solidaarisuus ei saa olla vain juhlapuheita, vaan sen tulee tarkoittaa resurssien jakamista, mentorointia ja tilan tekemistä vähemmistöille ja nuorille naisille.

Vasemmalta: Rose Rwabuhihi, Yuliva Kusher ja Lushomo Thebe

 
Katse tulevaisuuteen

Voimme seminaarin järjestäjinä olla ylpeitä siitä, että Akateemisten Naisten 20 vuotta sitten tekemä aloite kantaa edelleen. Osaamisellamme ja verkostoillamme on valtava voima. Emme ainoastaan analysoi ongelmia, vaan luomme alustoja, joissa voi syntyä uusia johtajuuden malleja.

 
Tästä meidän on hyvä jatkaa vaikuttavaa yhteistyötä. Kuten Helvi Sipilä aikanaan osoitti: kun yksi ovi avataan, on meidän tehtävämme varmistaa, ettei se enää koskaan sulkeudu.

Jutta Hartikainen
Puheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin valmisteluryhmä

Kuvat: Luis Enrique Rivera Cuyar

Voit katsoa kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin tallenteen osoitteessa https://youtu.be/I78Wm5Dtb10?si=xs4o6akkjbsBc2e2

Johtajuutta uudessa ajassa: aineettoman pääoman merkitys

Yhteiskunnan suurissa muutoksissa toimiminen edellyttää rohkeutta toimia ja pyrkiä vaikuttamaan julkisesti erilaisin menetelmin ja kannanotoin. Muutokset koskevat usein myös organisaatioiden kulttuuristen muotojen ja strategian uudistamista. Jotta voimme sopeutua muuttuvaan ympäristöömme, joudumme hallitsemaan monenlaisia asioita älyllisesti sekä tunnetasolla. Tämä edellyttää riittävän korkeatasoista koulutusta uusille sukupolville sekä jo työelämässä toimiville.

Suuret globaalit muutokset, teknologian kehittyminen sekä taloudellis- teknografinen ajattelutapa on tuonut mukanaan haasteita myös organisaatioiden hyvinvoinnille. Tärkeäksi muutosten hallinnan tueksi on noussut aineeton pääoma. Aineettomat pääomat muodostuvat organisaation psykologisesta ja sosiaalisesta pääomasta, osaamispääomasta sekä rakennepääomasta. Psykologinen pääoma näkyy organisaatiossa oma-aloitteellisuutena, yritteliäisyytenä, toimeliaisuutena ja vastuunkantona. Psykologisen pääoman on todettu olevan yhteydessä sitoutumiseen, suoriutumiseen, työtyytyväisyyteen ja sitä kautta hyviin vuorovaikutustaitoihin. Psykologisen pääoman kasvattaminen vaatii yksilöltä itseluottamusta, realistista optimismia, sitkeyttä ja tavoitteellisuuta.

Kollektiivinen psykologinen pääoma tarkoittaa organisaation jäsenten yhteistä luottamuksellista vuorovaikutuksellista suhdetta. Kollektiivinen psykologinen pääoma kasvattaa organisaatiossa toimijoiden luottamusta ja lisää tehokkuutta sekä tuottavuutta. Toimijat, joiden kollektiivinen psykologinen pääoma on suuri, herättävät yhteisössä innovatiivisuutta, positiivisuutta sekä tasapuolisuutta. He kykenevät ratkomaan ongelmia, suhtautuvat ympäristöönsä myönteisesti ja kannustavat ongelmatilanteista selviämiseen sekä kiinnittävät huomion kanssatoimijoiden vahvuuksiin.

Organisaation pääoma muodostuu aineellisista sekä aineettomista ominaisuuksista. Inhimillinen tietopääoma ei aina kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan rakennepääomaa. Rakennepääomaa ohjaavat aina yhteisön arvot, työskentelyn ilmapiiri, päätöksentekomallit ja prosessit. Yksilön sekä yhteisöjen aineettoman pääoman kasvun myötä myös taloudellinen tuottavuus kasvaa. Yhdistystoiminta sinänsä on oiva tapa hyödyntää ja kasvattaa omaa aineetonta pääomaa.

Lisää aiheesta kirjassani Sateenvarjon alla, tutkimusmatka johtajuuteen (2024).

Tarja Ruoholinna-Jakonen

KL, ESH, Johdon valmentaja 

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Porin Akateemiset Naiset ry:n varapuheenjohtaja

 

CSW70: Erään aikakauden loppu

Maaliskuinen New York ja YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 70. istunto (Commission on the Status of Women, CSW70) tarjosivat tänä vuonna jotain aivan muuta kuin tasa-arvon edistysaskelia. Viikko oli minulle henkisesti raskas ja monella tapaa hälyttävä: anti-gender-liikkeen vaikuttaminen tuli varjoista suoraan iholle!

Historiallinen välirikko ja ponnettomia puheita

Historiallinen välirikko koettiin jo ensimmäisenä kokouspäivänä, jolloin perinteisen tavan mukaan oli tarkoitus hyväksyä CSW-kokouksen päätelmät. Yhdysvallat ei kuitenkaan hyväksynyt päätelmiä, vaan vaati niistä poistettavaksi kaikki sellaiset termit, joiden se katsoi kuuluvan ns. gender-ideologiaan.

Mitään “gender-ideologiaahan” ei oikeasti ole olemassa, vaikka käsitettä kuulee käytettävän jo Suomessakin, vaan anti-gender-liike käyttää tuota termiä lietsoakseen mielikuvaa salaliitosta, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet muka uhkaavat jollain tavoin naisten ja miesten ihmisoikeuksia.

Yhdysvaltojen avaus CSW-kokouksessa oli historiallinen harppaus poispäin sen aikaisemmin edistämistä länsimaisista, liberaaleista arvoista. Lopulta Yhdysvallat jäi vaatimassaan äänestyksessä yksin: 37 maata seisoi CSW-kokouksen päätelmien puolella. 14 maata oli poissa ja kuusi maata äänesti tyhjää.

Nähtäväksi jää, saako Yhdysvallat kerättyä itselleen anti-gender-liittolaisia seuraavaan CSW-kokoukseen. YK:n tukijaksi Yhdysvaltoja voi tuskin enää kutsua. Maa on vetäytynyt jo 30 YK-elimestä, mukaan lukien YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta.

Tämän shokeeraavan kokousviikon aloituksen jälkeen monet virallisista maapuheenvuoroista jäivät varsin ponnettomiksi. Oli hämmentävää kuunnella, miten YK:n jäsenvaltiot keskittyivät lähinnä kertaamaan menneitä tasa-arvotyön saavutuksia, vaikka tasa-arvon maailmanlaajuinen takapakki edellyttäisi keskustelua naisten ja vähemmistöjen kohtaamista ongelmista esimerkiksi Afganistanissa.

Aggressiiviset käytäväpuheet ja Helvi Sipilä -seminaarin herättämä toivo

Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia haastettiin viikon mittaan myös kokouspaikan käytävillä ja CSW:n sivutapahtumissa. Aborttioikeuden kieltäminen, perheväkivallan palauttaminen ”perheen sisäiseksi asiaksi” ja sota-alueilla seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten syyllistäminen olivat osa tätä synkkää retoriikkaa. Pysäyttävintä oli nähdä, miten tähän työhön oli värvätty nuoria naisia, jotka silmät palaen toistivat oppimaansa anti-gender-propagandaa. Heidän kohteinaan olivat erityisesti Pohjoismaat ja muut jäljellä olevat liberaalit demokratiat.

Raskaan viikon keskellä valoa toi 20. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarimme, jonka aiheena oli tällä kertaa naisjohtajuus. Anti-gender-liikehdinnän ulkopuolella elää edelleen vahva tahto rakentaa kestävämpää ja tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Seminaarissa korostui vahva toive siitä, että YK:n seuraava pääsihteeri olisi vihdoin nainen.

Anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit

CSW-viikon tapahtumat eivät koskaan jää vain New Yorkiin. Ne antavat aina esimakua siitä, mitkä ilmiöt tulevat rantautumaan myös Suomeen ja omaan arkeemme. Nostan kärkeen seuraavat anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit:

(1) Naisten kehon politisoituminen. Aborttioikeudesta yritetään tehdä perhepoliittinen kysymys. Suomen laskevasta syntyvyydestä tullaan syyttämään naisia ja heidän kehollista itsemääräämisoikeuttaan.

(2) Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen vaikeutuu tahallisen vastakkainasettelun myötä. Naisia tullaan syyllistämään entistä enemmän kokemastaan väkivallasta ja asian tiimoilta tehtyjä lakialoitteita pyritään torppaamaan.

(3) Demokratian horjuttaminen. Naisten poliittista osallistumista ja jopa äänioikeutta yritetään kyseenalaistaa maalittamisen ja häirinnän keinoin.

(4) Arvokuilun syveneminen. Liberaalien naisten ja konservatiivisten miesten välinen kuilu kasvaa, ja tasa-arvon edistäminen yritetään kehystää virheellisesti miesten oikeuksien kaventamiseksi.´

Naisten on puolustettava oikeuksiaan yhdessä

Naisten välinen solidaarisuus on nyt elintärkeää. Vaikka olisimme yksityiskohdista eri mieltä tai emme itse olisi vielä kokeneet oikeuksiemme suoraa haastamista, monille se on jo arkipäivää. Meitä kaikkia tarvitaan muodostamaan vahva yhteinen rintama.

Maailmanlaajuisesti ajatellen meillä on kuitenkin asiat melko hyvin, vaikka paljon on vielä tehtävää ja sitäkin enemmän puolustettavaa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: CSW70 antoi meille varoitussignaaleja, joita analysoimme koko loppuvuoden. Samalla työmme tasa-arvon puolesta jatkuu.

TtT Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja

Arjen vuorovaikutuksesta päätöksentekoon: naiset rauhanrakentajina

Naisen mahdollisuudet edistää maailmanrauhaa ovat sekä rakenteellisia että hyvin arkisia. Rauha ei synny vain valtioiden välisissä neuvotteluissa, vaan myös kodeissa, työpaikoilla, yhteisöissä ja järjestöissä. Nainen voi vaikuttaa näihin kaikkiin tasoihin omalla toiminnallaan, valinnoillaan ja esimerkillään.

Hyvin usein aliarvostettu rauhanteko on arjen vuorovaikutus. Nainen voi rakentaa rauhaa kuuntelemalla, sovittelemalla ja vahvistamalla yhteisöjen luottamusta. Pienet teot kuten oikeudenmukainen kohtelu, empaattinen puhe ja kyky nähdä toisen näkökulma, leviävät ympäristöönsä ja luovat kulttuuria, jossa konflikteja ratkaistaan ilman väkivaltaa. Rauha alkaa siitä, miten kohtelemme toisiamme.

Naisia oli paljon mukana ns. laulavassa vallankumouksessa, joka toteutui Baltiassa vuosina 1987–1991. Tämä pitkä, rauhanomainen, kulttuurinen ja poliittinen liike johti Viron, Latvian ja Liettuan uudelleenitsenäistymiseen. Laulu oli keino ilmaista omaa identiteettiä ja vastarintaa ilman väkivaltaa.

Nainen voi edistää rauhaa koulutuksen ja osaamisen kautta. Vanha sanonta Kun koulutat naisen, koulutat koko kylän juontaa juurensa 1840–1880 lukujen ajattelijoiden sanontoihin. Ensimmäisiä lienee amerikkalainen kasvatusajattelija Catherine E. Beecher. Ajatus tuli esille myös 1800-luvun lopulla vanhana afrikkalaisena sananlaskuna. Kylä ei ole vain paikka. Se voi tarkoittaa yhteisöä, verkostoa, yhteistä tulevaisuutta tai kansakuntaa.

Koulutettu nainen vaikuttaa paitsi omaan elämäänsä myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimukset osoittavat, että naisten koulutustason nousu vähentää köyhyyttä, vahvistaa demokratiaa, edistää terveyttä ja ehkäisee konflikteja. Nainen, joka käyttää osaamistaan yhteiseksi hyväksi; opettajana, yrittäjänä, tutkijana tai poliittisena toimijana, rakentaa vakaampaa maailmaa.

Nainen, joka toimii aktiivisesti päätöksenteossa, rauhanneuvotteluissa ja kansalaisjärjestöissä lisää kestävien ratkaisujen todennäköisyyttä. Kun päätöksenteko heijastaa koko väestön kokemuksia, syntyy politiikkaa, joka huomioi sekä turvallisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että ihmisoikeudet. Naiset ovat usein keskeisiä toimijoita myös ruohonjuuritason rauhanpyrkimyksissä.

Nainen edistää rauhaa taloudellisen itsenäisyytensä kautta. Kun naisilla on mahdollisuus omaan toimeentuloon, yhteiskunnat ovat vakaampia ja vähemmän alttiita väkivaltaisille konflikteille. Taloudellinen toimijuus antaa naiselle myös vaikutusvaltaa.

Rauha on sekä tekoja että asenteita. Nainen voi edistää maailmanrauhaa elämällä arvojensa mukaisesti: vahvistamalla oikeudenmukaisuutta, puolustamalla heikompia ja rakentamalla siltoja erilaisten ihmisten välille. Rauha ei ole abstrakti ihanne, vaan jokapäiväinen valinta, jonka nainen voi tehdä yhä uudelleen.

Aulikki Kuisma
II varapuheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto

Suomi jää jälkeen – ammattisegregaatio ei ole valinta vaan rakenne

Helsingin Sanomat uutisoi 18.2.2026, että harvempi kuin joka kolmas luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevä on Suomessa nainen. Muualla Euroopassa osuus on tuplaantunut sitten vuoden 2008, Suomessa ei.

Kyse ei ole vain STEM-aloista. Kaikista suomalaisista palkansaajista enää alle 10 % työskentelee niin sanotuissa tasa-ammateissa, joissa eri sukupuolta olevien osuus on vähintään 40 %. Työmarkkinamme ovat hyvin vahvasti sukupuolittuneet.

Keskustelussa vedotaan usein “pohjoismaiseen tasa-arvon paradoksiin”: ajatukseen siitä, että Suomessa jokainen on voinut vapaasti valita alansa ja että nykytilanne kuvastaa yksilöiden aitoja mieltymyksiä.

Paradoksi ei kehitystä kuitenkaan selitä. Norjassa luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevistä yli puolet on naisia, Tanskassa ja Ruotsissakin lähes puolet. Myös Latvia ja Viro ovat tilaston kärkipäässä, Suomi taas tilaston pohjalla.

Kyse ei ole pohjoismaisesta kulttuurista, hyvinvointivaltiosta tai koulutustasosta. Kyse on rakenteista.

Stereotypiat “naisten” ja “miesten” töistä rajaavat koulutus- ja ammatinvalintoja jo varhaislapsuudesta alkaen. Ne ohjaavat opinto-ohjausta, rekrytointia, urapolkuja ja johtamisrakenteita. Lopputuloksena työmarkkinat jäykistyvät, ja suomalaisten osaaminen jää vajaakäyttöön.

Ammattisegregaatio ei katoa itsestään. Sen purkaminen vaatii pysyviä ja valtakunnallisia ratkaisuja.

Järjestömme hallitusohjelmatavoitteissa 2027–2031 edellytämme, että viimeistään seuraavalla hallituskaudella Suomessa mm.:

• Laaditaan ja toimeenpannaan valtakunnallinen segregaation purku ja ehkäisy -toimenpideohjelma, joka luo pysyvät segregaatiota purkavat rakenteet. Toteutetaan ohjelma valtion, alueiden ja kuntien hallinnon sekä koulutusjärjestelmän kaikilla asteilla.
• Selvitetään muissa Pohjoismaissa toteutettuja koulutuksen segregaation purkutoimenpiteitä ja niiden soveltavuutta Suomeen. Näitä toimenpiteitä ovat mm. miehille suunnattu sukupuolitietoinen hoiva-alan aikuiskoulutus ja korkeakoulujen opiskelijavalinnan sukupuolipisteet.
• Kirjataan käytännön keinot sukupuolitietoisen kasvatuksen ja opetuksen edistämiseksi ja segregaation purkamiseksi varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten toiminnallisiin tasa-arvosuunnitelmiin. Suunnitelmien laatimiseen tulee tarjota koulutusta ja niiden toteutumista tulee valvoa aktiivisesti.

Suomi ei saa jäädä jälkeen. Koulutuksen ja työelämän tasa-arvon edistäminen on keskeinen edellytys Suomen kilpailukyvylle, talouskasvulle ja kestävälle rauhalle. 

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja

Lue Sulkusen haastattelu aiheesta: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/51ffa932-18bb-4141-8d47-74f5c8307c0a