Olisinko tehnyt toisin? Mitä opin johtamisesta matkan varrella

Päivääkään en vaihtaisi pois ja mikä ei tapa se vahvistaa, mutta… Etsintäni vastaus on: ”En muuttaisi, mutta..”. Uudessa tehtävässä kannattaa tehdä harkiten mutta aikailematta ne toimenpiteet, jotka todennäköisimmin ovat oikeita. On oltava yhteen toimiva ryhmä. Muuten johtamisesta ei tule mitään. Johtaminen on työtä, jota tehdään muiden avulla. Ryhmän ei tarvitse olla yksituumainen. Jos ryhmää ei tarvitse vaihtaa, on valmennuksella saatavissa porukasta lisää kierroksia. Avainhenkilöiden valmiuksia ja toimintaa tulee arvioida rutiininomaisesti. Riittävätkö tähän kehityskeskustelut?

Johtajan vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa. Kannattaa olla nöyrä, mutta luottaa itseensä. Palautteen kerääminen ja saaminen omasta työstä on tärkeää. ”Kun minä kuulin, että yksikkömme siirretään Mäkäräisen ryhmään, menin huoltoasemalle. Ostin sellaisen sähköllä toimivan mäkäräislätkän. Nyt minun täytyy kertoa johdolle, että lätkää ei ole tarvinnut käyttää.” Voitte vain arvailla mitä kaikkea tuon lauseen syntyyn on tarvittu. Puhumisen merkitys työn onnistumiselle on suuri. Ihmisillä on asemastaan riippumatta tarve ja halu ymmärtää oman tekemisensä merkitys toiminnalle.

Toiminnan raportointijärjestelmien pitää olla kunnossa – ehdottomasti. Se on tärkeä osa toimivaa sääntöpohjaista järjestelmää. "Hyvistä parhaiksi kehittyneet organisaatiot loivat johdonmukaisen järjestelmän, johon kuului selkeitä rajoituksia, mutta ne antoivat ihmisille myös vapautta ja vastuuta järjestelmän rajoissa. Ne rekrytoivat kurinalaisia ihmisiä, joita ei tarvinnut johtaa, ja johtivat sitten ihmisten sijasta järjestelmää." (Jim Collins 2003: Hyvästä paras: miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät?).

Yleisin johtajien tunnistama virhe on ollut hidastelu ja jahkailu vaikeissa päätöksissä. Jokaisessa organisaatiossa on mokia, sillä suuren onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero on hiuksenhieno. Ilman riskin ottoa kumpikaan ei toteudu. Menestystarinan takana on systemaattinen, pitkäjänteinen perusasioiden kehittäminen. Kun ymmärtää toiminnan, voi määritellä päämäärän.

Strategian käytännön toteutus on jatkuvaa työtä. Strateginen suunnittelu (10 % työstä) ja toteutus (90 % työstä) menevät limittäin. Mieluummin yksi askel sadalle, kuin sata askelta yhdelle. Jotta tekemisemme olisivat enemmän proaktiivisia kuin reaktiivisia, johdon pitää suunnata organisaation ajattelua tulevaisuuden ennakointiin. Mitkä ovat mahdollisuutemme ja uhkamme?

Johtaminen on viestintää. Organisaatiotasojen määrän oltava mahdollisimman vähäinen, jotta kontakti "jalkaväkeen" säilyy. Organisaatiossa on panostettava kaksisuuntaiseen viestintään (top down ja bottom up) ja verkostoitumiseen. Tarvitaan monipuolista dialogia ja sen onnistumista mittaavat mm. henkilöstön ja jäsenten tyytyväisyyskyselyt - niilläkin kuunnellaan ihmisiä.

Johtaminen ilman luottamusta ei onnistu. Toisaalta, jos on luottamusta, kaikkea ei tarvitse perin pohjin perustella. Jos esihenkilön sanat ja teot ovat ristiriidassa – ihmiset uskovat tekoihin. Luottamus vaatii tekoja. Johtajan onnistumisen edellytys on oman esihenkilön luottamus.

Johtaminen on vaikuttamista. Johtajan pitää tykätä johtamisesta. Erilaiset tilanteet vaativat erilaisia johtamistyylejä. Joskus johdetaan kokonaisvaltaisesti ja joskus yksityiskohtien kautta. Ja lopuksi; organisaation menestys perustuu sen vahvuuksiin. Toki heikkoudet tulee tunnistaa ja niiden vaikutus minimoida.

Hanna Mäkäräinen
Dos., eMBA, HHJ
Suomen Akateemisten Naisten Liiton I varapuheenjohtaja

Mäkäräinen toimi uransa aikana yli 25 vuotta erilaisissa johtamistehtävissä Oulun ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa ja hyödyntää edelleen osaamistaan useissa luottamustehtävissä.

Tekoäly voi auttaa edistämään tasa-arvoa

Tekoälyyn perustuvat laskentakaavat eli algoritmit ohjaavat nykyisin tärkeitä yhteiskunnallisia asioita kuten rekrytointia, lainojen myöntämistä ja resurssien jakoa. Koska nämä järjestelmät eivät ole puolueettomia, on niiden oikeudenmukaisuuden kannalta välttämätöntä, että kehitystyö on avointa kaikille. 

Tasa-arvon toteutuminen vaatii, että naiset osallistuvat teknologian kehittämiseen kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää ennakoivaa valvontaa ja järjestelmien säännöllistä tarkastamista. Julkisen sektorin tekoälyhankkeissa on arvioitava niiden vaikutukset tasa-arvoon ja velvoitettava kehittäjät raportoimaan käytetyn tiedon kattavuudesta, jotta järjestelmät eivät syrji ketään.

Tekoäly heijastaa aina tekijöidensä arvostuksia sekä sitä tietoa, jota sille syötetään. Jos tekoälyn kehittäjät ovat liian samanlaisia, järjestelmiin rakentuu vinoumia, jotka voivat vahvistaa olemassa olevia syrjiviä malleja. Tämän riskin pienentämiseksi meidän on varmistettava kehittäjien monipuolisuus ja eri alojen osaaminen. Nykyisessä epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa teknologian monimuotoisuus on myös turvallisuus- ja demokratia-asia. Kun järjestelmiä on kehittämässä eri taustoista tulevia ihmisiä, ne kestävät paremmin manipulointia ja tiedolla vaikuttamista. Inhimillinen ja eettinen näkökulma onkin liitettävä osaksi teknistä työtä.

STEM-alojen (tiede, teknologia, tekniikka ja matematiikka) koulutus on tärkein työkalu teknologiseen vaikuttamiseen. Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) raportit kuitenkin osoittavat, että Suomessa työmarkkinat ovat edelleen jyrkästi jakautuneet miesten ja naisten aloihin. Suomi on EU-vertailussa hännillä, kun katsotaan STEM-alojen sukupuolijakaumaa. Onkin välttämätöntä purkaa ne rakenteet, jotka ohjaavat uravalintaa ja lisätä panostuksia naisten STEM-opintoihin sekä alanvaihtoon. 

Jotta voimme houkutella tyttöjä ja naisia näille aloille, tarvitsemme myös näkyviä, julkisia esimerkkejä menestyneistä naisista, jotka toimivat esikuvina ja raivaavat tietä alan huipulle, rikkovat lasikattoja. Ei kuitenkaan riitä, että tytöt ja naiset hakeutuvat STEM-aloille. Kriittistä on myös heidän pysyminen alalla. Tämä vaatii alan sisäisten käytänteiden päivittämistä ja harjoittelu- ja työskentelyolosuhteiden muokkaamista siten, että myös naiset kokevat voivansa toimia alalla, eivätkä koe osaamisensa vähättelyä tai syrjintää työtehtävissä, uralla etenemisessä tai työpaikan yleisessä ilmapiirissä.

Naisten mukanaolo ei ole vain tasa-arvokysymys, vaan välttämättömyys yhteiskunnan kestävyyden vahvistamiseksi.

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja
jutta.hartikainen@akateemisetnaiset.fi

Yhdessä enemmän – paikallisyhdistysten voima näkyy ja uudistuu

Suomen Akateemisten Naisten Liitto toimii 17 paikallisyhdistyksen yhdyssiteenä ja tarjoaa säännöllisesti valtakunnallisia kohtaamisia yhdistysten hallitusjäsenille. Näissä verkkokeskusteluissa jaetaan kokemuksia, opitaan toisilta ja kehitetään toimintaa yhdessä.

Vuoden 2025 viimeinen valtakunnallinen yhdistystapaaminen järjestettiin lauantaina 29. marraskuuta. Keskustelusta moni sai taas omaan yhdistykseensä vietäväksi konkreettisia kehitysaskelia. Kiinnostusta tällä kertaa herättivät mm. paikallisyhdistysten jakamat stipendit ja niiden erilaiset toteutustavat. Niistä löytyy lisätietoa Liiton akateemisetnaiset.fi-verkkosivuston Jäsensivuilta.

Rohkeat kokeilut ja paikalliset ratkaisut

Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset kehittävät aktiivisesti toimintaansa. Suosituimpia kehittämistapoja ovat uudet toimintamallit, uudenlaiset tapahtumamuodot sekä yhteistyö uusien kumppaneiden kanssa.

Hyvänä esimerkkinä toimii Kajaanin yhdistys, joka on tunnistanut mentoroinnin tarpeen Kainuussa. Alueelle muuttaa korkeasti koulutettuja naisia, jotka kaipaavat uusia verkostoja ja yhteisöllisyyttä. Paikallisyhdistys on alkanut rakentaa naisvaikuttajaverkostoa. Mentoroinnissa voi hyödyntää Liiton mentorointiaineistoa, joka löytyy Jäsensivuilla.

Yli 250 jäsentapahtumaa vuodessa

Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksissä järjestetään vuosittain yli 250 jäsentapahtumaa. Teemoina korostuvat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, korkeakoulutus ja kansainvälisyys. Suosituimpia tapahtumamuotoja ovat kulttuuritapahtumat, luennot, retket, lukupiirit ja yritysvierailut.

Marraskuisessa keskustelussa nousi esiin useita hyviä käytäntöjä:

• Tullaan tutuiksi – esittelykierros jokaisen tapahtuman alussa madaltaa osallistumiskynnystä.
• Ohjelma kantaa – linkittyyhän tapahtuman teema yhdistyksen sääntöihin ja tavoitteisiin?
• Jäsenkyselyt tarjoavat arvokasta tietoa jäsenistön toiveista ja kasvattaa tapahtumien osallistujamääriä.

Jäsenhankinnassa näkyvyys, kohtaaminen ja suositukset ratkaisevat

Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset saavat vuosittain uusia jäseniä. Jäsenhankintaa tukevat monipuolinen ohjelma, aktiivinen viestintä sekä nykyisten jäsenten suositukset. Paikallinen medianäkyvyys on myös monelle yhdistykselle tärkeä jäsenhankinnan tuki.

Yhdistykset kutsuvat väitöskirjantekijöitä puhujavieraiksi ja jäsenikseen. Tutkijanaisille halutaan tarjota tukea ja näkyvyyttä. Myös yhteistyö muiden paikallisten tasa-arvotoimijoiden kanssa lisää tunnettuutta ja vahvistaa yhdistyksen roolia paikallisena asiantuntijatoimijana.

Kaikilla paikallisyhdistyksillä on Facebook-sivu ja lähes puolet yhdistyksistä toimii myös Instagramissa. Omat jäsentuotteet, kuten Porin yhdistyksen jäsenilleen tarjoama kassi, voivat toimia samalla sekä yhteisöllisyyden että markkinoinnin välineinä.

Monet paikallisyhdistykset vastaavat uusiin jäsenhakemuksiin nopeasti – usein muutamassa päivässä. Åbolandin yhdistyksessä järjestetään uusille jäsenille esittelyiltoja ja yhdistyksen puheenjohtaja soittaa uusille henkilökohtaisesti tervetulotoivotuksen. 

Hallitustyö hyötyy jatkuvuudesta ja jaetusta vastuusta

Monissa Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksissä haasteena on uusien hallitusjäsenten löytäminen erovuoroisten tilalle. Marraskuun keskustelussa muistutettiin, että hallitukseen rekrytointi on ympärivuotinen tehtävä – ei vain syksyn kysymys. Hallitustyöskentelystä kannattaa viestiä säännöllisesti, jotta siitä syntyy jäsenistölle realistinen kuva. 

Hallituksen sisäiseen työnjakoon kannattaa myös kiinnittää huomiota. Vastuiden kasautuminen vain muutamalle luottamushenkilölle kuormittaa puurtajia ja heikentää yhdistyksen toiminnan kestävyyttä. Edelleen on tärkeää, että tehtävänsä jättävä luottamushenkilö perehdyttää seuraajansa, jotta tehtävässä kertynyt hiljainen tieto siirtyy eteenpäin.

Katse tulevaan: missä tapaamme marraskuussa 2026?

Suomen Akateemisten Naisten Liiton vuosikokous pyritään järjestämään vuosittain eri paikkakunnalla. Olisiko teidän paikallisyhdistyksenne vuoden 2026 kokouksen emäntä? Vuonna 2027 vuorossa on Helsinki pääkaupunkiseudun yhdistysten täyttäessä 100 vuotta. Turun yhdistys juhlii pyöreitä vuosia vuonna 2028 ja Tampere vuonna 2029.

Seuraava valtakunnallinen yhdistystapaaminen pidetään Zoomissa 2.2.2026 klo 17–19. Osallistumislinkki löytyy Jäsensivuilta ja myöhemmin myös Akateemisten Naisten valtakunnallisesta Facebook-jäsenryhmästä.

Kiitos kaikille luottamushenkilöille, jotka olette tänä vuonna antaneet aikaanne ja osaamistanne yhteisen hyvän eteen. Yhdessä ja kokemuksia jakaen rakennamme elinvoimaista, vaikuttavaa ja innostavaa Akateemisten Naisten toimintaa – paikallisesti ja valtakunnallisesti. 🩷

Susanna Sulkunen Liiton toimitusjohtaja sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Ääni joka kantaa – UWE conference 2025 “Women’s Voices and Skills for a Future of Peace”

Osallistuin Akateemisten Naisten eurooppalaisen kattojärjestön University Women of Europe, UWEn konferenssiin ja vuosikokoukseen Italian Napolissa 6. - 9.11.2025.  Tällä kertaa UWEn konferenssi kokosi mielenkiintoisella tavalla yhteen sen, miten taidetta voidaan käyttää vaikuttamisen välineenä, miten modernia rauhaa rakennetaan ja mikä on arkkitehtien rooli tässä rauhanrakentamisessa. Punaisena lankana konferenssin alustuksissa toimi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 “Naiset, rauha ja turvallisuus”, joka täytti tänä vuonna jo 25 vuotta. 

Tänään kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä meidän kannattaa pysähtyä miettimään keiden äänet jäävät kuulematta globaaleissa rauhanprosesseissa.

Kun maailma kamppailee yhä uusien ja vanhojen konfliktien kanssa, yksi asia on selvä: kestävä rauha ei ole mahdollinen ilman naisten tasavertaista osallistumista jokaiseen vaiheeseen: konfliktien ehkäisyyn, rauhan rakennukseen ja ylläpitoon.

Sodan ja konfliktien keskellä naiset kantavat usein raskaimman taakan. He ovat alttiita seksuaalista väkivaltaa kohtaan, jota käytetään sotataktiikkana, ja heidän on pidettävä perheensä hengissä kaaoksen keskellä. Kuitenkin juuri tässä tilanteessa naiset nousevat myös ensisijaisiksi rauhan tekijöiksi. He järjestäytyvät paikallisesti, perustavat tukiverkostoja ja ylittävät etniset tai uskonnolliset jakolinjat aloittaakseen dialogin. Nämä naiset eivät odota YK:n päätöslauselmaa toimiakseen – he luovat rauhaa ruohonjuuritasolla, kortteli korttelilta.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 “Naiset, rauha ja turvallisuus” tunnustaa virallisesti naisten elintärkeän roolin ja vaatii heidän osallistumistaan rauhanneuvotteluihin ja päätöksentekoon. Tämä on ollut valtava askel eteenpäin ihmisoikeuksien näkökulmasta, sillä se osoittaa, että naisten osallistuminen on tehokkain tapa rakentaa pitkäaikaisesti kestäviä rauhansopimuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että neuvottelut, joissa naiset ovat mukana, johtavat todennäköisemmin pysyvään rauhaan. Rauhanprosessissa naisten äänen sivuuttaminen on samalla ihmisoikeusloukkaus ja paha strateginen virhe.

Kun konfliktin äänet vaimenevat, alkaa pitkä ja vaativa jälleenrakentamisen vaihe. Naiset tuovat mukanaan ainutlaatuisen tietämyksensä siirtolaisina, perheen huoltajina ja yhteisön ylläpitäjinä. He tietävät, mitä kaikille turvallinen ympäristö edellyttää. He vaativat parempaa valaistusta teille (sukupuolittuneen väkivallan ehkäisy), turvallisia julkisia kulkuyhteyksiä ja saavutettavia sosiaalipalveluita. Heidän osallistumisensa takaa, että infrastruktuuri (vesi, terveyspalvelut) sijoitetaan paikkoihin, joissa ne ovat kaikkien käytettävissä ja turvallisia.

Naiset ovat usein myös mikroyritysten vetureita ja maatalouden perusta. Heidän tukemisensa luotonannolla ja koulutuksella on välttämätöntä, jotta koko yhteiskunnan talous pääsee jaloilleen. Taloudellinen riippumattomuus on myös tärkeä askel naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä. Naisjuristit ja aktivistit ovat avainasemassa vaatiessaan lainsäädäntöä, joka suojelee naisia ja tyttöjä, takaa heidän maanomistusoikeutensa ja varmistaa vastuunkannon konfliktin aikaisista rikoksista.

Taide, musiikki, teatteri ja tarinankerronta ovat usein elintärkeitä välineitä, joilla naiset pystyvät ilmaisemaan kokemansa traumat, vaatimaan oikeutta ja rakentamaan yhteisöllisyyttä. Kun viralliset poliittiset kanavat ovat tukossa, taide luo turvallisen tilan. Luovat terapiat ja taidetyöpajat auttavat käsittelemään sukupuolittuneen väkivallan jättämiä henkisiä arpia, luoden pohjaa osallistumiselle julkiseen elämään. Taiteen avulla nostetaan esiin tärkeitä kysymyksiä, jotka muuten jäisivät piiloon. Yhteisölliset maalaukset ja dokumentit pakottavat ulkopuoliset toimijat kohtaamaan ihmisoikeusloukkausten laajuuden. Taide edistää dialogia ja luottamusta tuomalla yhteen eri etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä olevia naisia. Se muuttaa henkilökohtaisen kärsimyksen kollektiiviseksi voimaksi ja poliittiseksi vaatimukseksi.

Rauhan rakentaminen on siis ennen kaikkea ihmisoikeustyötä. Siksi jokaisen, joka puhuu rauhan puolesta, täytyy vaatia naisten äänen nostamista kaikkialla, missä päätöksiä tehdään – aina neuvottelupöydistä katuvalojen sijoittamiseen. Annetaan naisten kokemuksen, viisauden ja sitoutumisen muokata tulevaisuutta turvallisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Hyvää ihmisoikeuksien päivää!

Jutta Hartikainen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja

jutta.hartikainen(a)akateemisetnaiset.fi

Euroopan Akateemiset Naiset valitsivat uuden puheenjohtajan Napolissa

Napoli, mikä hurmaava paikka Euroopan kattojärjestömme vuosikokoukselle! Todella vanha kaupunki Napolinlahden rannalla, Vesuviuksen tulivuoren kupeessa. Kulttuurihistoriaa, museoita, kapeita kujia, putiikkeja, ihanaa ruokaa ja juomaa, marraskuussa ei enää liikaa turisteja, ei liian kuuma, ei liian kylmä, ja aurinkokin paistoi. Ja sitten se liikenne. Autot ja skootterit, liikenneruuhkat, kaoottisuus ja kakofonia. Ja kun liikenteenmelu vihdoin aamuyöstä vaimeni, tilalle tuli jätehuolto ja erityisesti pullojen ja lasitavaran kolina, kun niitä kipattiin roska-auton lavalle. Mutta siltikin, Napoliin vielä palaan pizzojen ja espressojen äärelle!

Jokainen vuosikokous sinänsä noudattelee samaa kaavaa, on raportit ja on suunnitelmat, valitaan rotaation mukaiset luottamushenkilöt ja niin edespäin. Erityisen mielenkiintoiseksi University Women of Europe, UWEn vuosikokouksen tällä kertaa tekikin juuri uuden puheenjohtajan valinta ja maajärjestöjen kuulumiset. 

UWEn uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tohtori Başak Ovacık. Toivotamme Başakille paljon onnea ja iloa uuteen tehtäväänsä! Sen tiedämme jo, että osaamista ja rohkeutta häneltä ei puutu. Başak on toiminut pitkään Turkin maajärjestössä sekä sen edustajana UWEssa ja Akateemisten Naisten maailmanjärjestö GWI:ssä (Graduate Women International). UWE on GWI:n alueellinen yhteistyöjärjestö ja Turkin maajärjestö kuuluu UWEen, koska se asettuu maantieteellisesti lähemmäs Eurooppaa kuin Aasian tai Afrikan maanosajärjestöjä. UWE tekee myös vaikuttamistyötä Euroopan neuvostossa, jonka jäsen Turkki on. 

Jutta Hartikainen ja Basak Ovacik

Turkin ihmisoikeustilanne on puhuttanut Euroopassa neuvostossa pitkään eikä maa ole edennyt EU:n jäsenyysneuvotteluissa. Samanaikaisesti Türk Universiteli Kadinlar Dernegi on yksi nopeimmin kasvavista Akateemisten Naisten maajärjestöistä. Turkkilaiset sisaremme tekevät hienoa ja monipuolista työtä tasa-arvon ja naisten aseman edistämiseksi monesti hyvinkin haastavissa olosuhteissa. He tarjoavat apurahoja ja tukea nuorille naisopiskelijoille ja toimivat hyvin aktiivisesti myös arjessa esimerkiksi organisoiden humanitääristä apua maanjäristysalueille. 

UWEn vuosikokouksessa saimme tutustua myös muiden maajärjestöjen toimintaan. Osalla Akateemisten Naisten maajärjestöistä on jäseniä vain pääkaupungissa ja he toimivat pienenä yhteisönä muun muassa vaikuttaen kansalliseen päätöksentekoon. Suomen ja Turkin lisäksi esimerkiksi Irlannissa toiminta on valtakunnallista ja paikallisyhdistysten vahvistamaa monipuolista toimintaa, jossa viihdytään, verkostoidutaan ja vaikutetaan yhdessä. Vaikuttamisteema on ollut vahvasti myös UWEn toiminnan keskiössä ja se yhdistääkin maajärjestöjä yli rajojen. UWEn vaikuttamistyön kohteena on Euroopan neuvosto ja parlamentti ja UWE toimii tässä yhdessä eurooppalaisen naisjärjestöjen kattojärjestö European Women’s Lobbyn kanssa. 

Hedelmällistä antia kokousmatkalla oli tietenkin myös keskustelut eri maajärjestöjen edustajien kanssa. Millainen tilanne kussakin maassa on, mihin suuntaan ollaan menossa, millä tavalla näkemyksemme ovat yhteneväisiä ja mistä mahdolliset erot johtuvat. Espanjalaisten toiveena oli, että Suomen maajärjestö liittyisi takaisin GWIn jäseneksi. Erosimme GWI:stä vuonna 2016 sen huiman jäsenmaksukorotuksen vuoksi, joka olisi vienyt koko Liiton vuosibudjetin ja enemmänkin. Tältä osin tilanne ei ole muuttunut, mutta jokainen suomalainen korkeakoulutettu nainen voi liittyä GWI:n henkilöjäseneksi. 

Yhtä kaikki UWEn vuosikokous on loistava mahdollisuus tutustua ja verkostoitua eurooppalaisten Akateemisten Naisten kanssa. Yhdessä rintamassa voimme edistää naisten asemaa Euroopassa. Seuraava vuosikokous ajoittunee syyskuulle 2026 ja pidetään Romanian Bukarestissa. Varaathan jo sille aikaa kalenteriisi!

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja
jutta.hartikainen(a)akateemisetnaiset.fi

Järjestöissä tärkein viestintä tapahtuu kohtaamisissamme

Kun puhutaan viestinnästä, ajatukset suuntaavat usein nopeasti someen, verkkosivuihin tai uutiskirjeisiin. Puhutaan kanavista, työkaluista, algoritmeista ja analytiikasta. Niillä kaikilla on paikkansa – mutta viestintä on paljon enemmän kuin julkaisuja tai napin painalluksia.

Tiedottaminen on yksisuuntaista, viestintä on kaksisuuntaista. Viestintä on ennen kaikkea vuorovaikutusta ja kohtaamista. Se on tapa, jolla rakennamme yhteyttä ihmisten välille. Viestintä-sanan englanninkielinen käännös communication juontaa juurensa latinan sanoista communis, communicare - jotka tarkoittavat yhteistä, jakamista ja yhteiseksi tekemistä. 

Hyvin usein järjestöaktiivit valittavat, että he eivät osaa viestintää. Sillä he tarkoittavat, että he eivät osaa tehdä Canvalla kivoja kuvia. Tai eivät ymmärrä, miten tehdä TikTokiin videoita. Joka kerta minun tekee mieli kiljua, että kaikki järjestöihmiset osaavat viestiä.

Kuva: Pexels

Kun uusi vapaaehtoinen saapuu tapahtumaan ja joku tervehtii häntä ystävällisesti, se on viestintää. Kun kahvipöydässä vaihdetaan kuulumisia, ja joku kysyy: "Miten sinulla menee?" – sekin on viestintää. Kun kokouksessa joku nyökkää, hymyilee tai antaa tilaa puhua, viesti kulkee sanoitta, mutta silti vahvasti.

Sanaton viestintä, kuuntelun taito, lämpimät sanat ja aito läsnäolo – näillä rakennetaan luottamusta. Ja luottamus on järjestötoiminnan ydin.

Suurin osa tärkeimmästä viestinnästä tapahtuu näkymättömissä. Se ei näy mediaosumissa eikä somenäkyvyydessä, mutta se tuntuu. Ihmiset muistavat, miltä heistä tuntui, kun heidät otettiin mukaan. Tai miltä tuntui, kun kukaan ei huomannut heitä.

Siksi järjestöissä viestintä ei ole vain tiedottajan tai viestintävastaavan tehtävä. Se on meidän kaikkien vastuulla. Me kaikki viestimme – tavalla tai toisella – siitä, millainen yhteisö olemme.

Viestintä on myös merkitysten tuottamista ja jakamista. Olennaista on vuorovaikutus, merkityksistä keskustelu ja neuvottelu. Tarvitsemme dialogia, jota voisi kuvata yhdessä ajatteluksi. Yhteisissä kohtaamisissa pääsemme keskustelemaan ja pohtimaan sitä, mikä olisi järjestömme ja sen jäsenistön kannalta parasta toimintaa. Tämä yhdessä ääneen ajattelu on myös viestintää.

Järjestöviestintä ei ole vain sisältöä, vaan se on myös kulttuuria. Se näkyy siinä, miten puhumme toisillemme, miten arvostamme toistemme aikaa, miten teemme tilaa uusille äänille ja miten kuuntelemme. Se näkyy myös siinä, miten kohtelemme vapaaehtoisia, kuinka kutsumme mukaan – ja kuinka kiitämme.

Somessa voimme kertoa tarinaa toiminnastamme, mutta arjen kohtaamisissa me kirjoitamme sen todellisen sisällön.

On hienoa, jos joku osaa tehdä näyttäviä julkaisuja ja käyttää digitaalisia työkaluja. Mutta yhtä tärkeää on katsoa silmiin, kuunnella rauhassa ja viestiä niin, että toinen tuntee olevansa tärkeä.

Siinä on järjestöviestinnän sydän.

Tiina Rintala-Siira
Lahden Akateemiset Naiset ry:n hallitusjäsen

Naiset kestävän rauhan ja turvallisuuden edistäjinä – tervetuloa syyskuun seminaariin!

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 perustuva Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä se tarjoaa kriittisen viitekehyksen aikamme monimutkaisten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Vietämme tänä vuonna agendan 25-vuotismerkkivuotta ja sen ydinperiaatteet – naisten osallistuminen, suojeleminen ja voimaannuttaminen – ovat keskeisiä aseellisten konfliktien ehkäisyssä, rauhanrakentamisessa ja kestävän turvallisuuden edistämisessä.

Maailmalla monet alueet kärsivät väkivaltaisista konflikteista ja epävakaudesta. Afganistanin systemaattinen sukupuolisorto (gender apartheid), Gazan kansanmurha ja nälänhätä, Sudanin sisällissota ja humanitaarinen kriisi, Ukrainan sota sekä lukuisat muut uutisotsikoissa näkyvät konfliktit näyttävät meille, kuinka hauras kansainvälinen järjestys on. 

Naisilla on konflikteissa usein kaksoisrooli: he ovat haavoittuvaisia konfliktien uhreja, mutta samalla heillä on kriittinen rooli yhteisöjensä selviytymisessä ja jälleenrakentamisessa. Tutkimus on osoittanut, että naisten osallistuminen rauhanprosesseihin ja päätöksentekoon johtaa kestävämpiin ja kattavampiin rauhansopimuksiin. Siksi meidän on aktiivisesti tuettava heidän pääsyään neuvottelupöytään.

Myös Suomessa Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan merkitys on kasvanut. Vaikka Suomi tunnetaan vakaana ja rauhanomaisena maana, turvallisuusympäristömme on muuttunut. Hybridivaikuttaminen, kyberuhat ja disinformaatio ovat uusia uhkia, joihin meidän on reagoitava. Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda tarjoaa työkalut myös näiden uhkien torjuntaan, sillä se korostaa monipuolisen osaamisen ja useiden näkökulmien tärkeyttä turvallisuuspolitiikassa. Suomi on sitoutunut agendan toteuttamiseen kansallisen toimintaohjelmansa kautta, jonka tavoitteena on edistää sukupuolinäkökulman huomioimista kaikilla turvallisuusalan sektoreilla, mukaan lukien puolustusvoimat, poliisi ja siviilikriisinhallinta.

Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda ei kuitenkaan rajoitu vain perinteisiin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Se käsittää myös inhimillisen turvallisuuden käsitteen, joka sisältää esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ruokaturvan ja terveydenhuollon. Naiset ovat usein ensimmäisiä, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista kuten kuivuudesta ja luonnonkatastrofeista, mutta heillä on myös keskeinen rooli sopeutumistoimien ja kestävien ratkaisujen kehittämisessä sekä huoltovarmuuden ylläpidossa.

Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda on ajankohtaisempi kuin koskaan, koska se tarjoaa sukupuolisensitiivisen linssin, jolla voidaan tarkastella ja ratkaista nykypäivän turvallisuushaasteita. Agendan periaatteet eivät ole meille vain moraalinen velvoite, vaan myös strateginen välttämättömyys kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi – niin Suomessa kuin maailmallakin.

Haluan toivottaa teidät tervetulleiksi Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston yhdessä ulkoministeriön kanssa järjestämään merkkivuoden seminaariin ”Naiset, rauha ja turvallisuus 25 vuotta – Saavutuksista oppien, haasteisiin vastaten”. Syyskuun 5. päivä 2025 Helsingissä järjestettävään seminaariin voi ilmoittautua edelleen ainakin etäosallistujaksi. Juhlistamme seminaarilla paitsi Naiset, rauha ja turvallisuus -työn saavutuksia, myös tarkastelemme kriittisesti agendan nykytilaa sekä haemme uusia ratkaisuja rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on ollut verkoston jäsen vuodesta 2013. Lisätiedot: https://akateemisetnaiset.fi/5-9-2025-helsinki-naiset-rauha-ja-turvallisuus-paatoslauselma-25-vuotta/

TtT Jutta Hartikainen
Puheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto

jutta.hartikainen@akateemisetnaiset.fi