perjantai 17. toukokuuta 2024

EU voi auttaa vauhdittamaan myös Suomen hiipuvaa tasa-arvokehitystä

Suomen Akateemisten Naisten Liitto järjesti tiistaina 7.5.2024 Eurooppanaiset ry:n ja Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistyksen kanssa Onko EU naisen paras ystävä? -vaalipaneelin Helsingin pääkirjasto Oodissa. Tilaisuus oli osa Eurooppalainen Suomi ry:n vuosittaista Eurooppa-päivä-tapahtumaa, ja paneelin juonsi yleisen valtio-opin dosentti, varadekaani Hanna Wass Helsingin yliopistosta. Kiitämme lämpimästi yhteistyökumppaneitamme sekä paneeliin osallistuneita meppiehdokkaita Anna-Maja Henrikssonia (RKP), Merja Kyllöstä (Vas.), Päivi Niemi-Lainetta (SDP), Maria Ohisaloa (Vihr.), Sirpa Pietikäistä (Kok.) ja Marika Visakorpi-Kemppaista (KD). Paneeli on katsottavissa YouTubessa https://www.youtube.com/watch?v=anCwpxf2Nn0 (alkaa kohdasta 7:11:44). Liiton toimitusjohtaja Susanna Sulkunen jäi vaalipaneelin jälkeen miettimään suomalaisten laimeaa äänestysintoa eurovaaleissa ja sitä, mitä se voi merkitä eurooppalaiselle tasa-arvopolitiikalle.


Miksi eurovaalit eivät kiinnosta?

Edelliset eurovaalit järjestettiin vuonna 2019. Silloin suomalaisista äänioikeutetuista uurnilla kävi 42,7 prosenttia. Prosentti ei päätä huimaa, jos tulosta vertaa tammikuun 2024 presidentinvaaleihin. Silloin äänestysprosentti kipusi 75 prosenttiin. Kevään 2023 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti nousi niin ikään yli 70 prosenttiin.

Suomalaisten alhainen äänestysinto on varsin yllättävää myös siihen nähden, miten EU-myönteisiksi suomalaiset gallupeissa ilmoittautuvat. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n vastikään julkaisemassa selvityksessä kaksi kolmesta suomalaisesta (65 %) kertoi suhtautuvansa Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti. (EVA 9.5.2024)

Osaltaan ristiriitaa saattaa selittää sukupolvien väliset erot. Siinä missä eläkeläiset äänestävät innokkaasti eurovaaleissa, nuoria on vaikea saada samoille uurnille. Viime eurovaaleissa äänestysprosentti oli korkeimmillaan 74-vuotiaiden ryhmässä (58,9 %) ja alimmillaan 21-vuotiaiden ryhmässä (21,9 %). (Tilastokeskus 2019)

Paneelikeskustelun alussa kysyimme meppiehdokkailta, ovatko he aina äänestäneet eurovaaleissa. Maria Ohisalo, 39, oli ainoa, joka kertoi jättäneensä äänestämättä eurovaaleissa. Syyksi Ohisalo kertoi sen, että hänellä oli ollut vuoden 2004 vaalipäivänä muuta menoa. Hän ei myöskään vaikuttanut löytäneen itselleen sopivaa ehdokasta, koska kertoi ihmetelleensä eurovaalien julkkisehdokkaita, joilla ei ollut mitään aikaisempaa poliittista kokemusta.  

Monille nuorille suomalaisille EU:n mukanaan tuomat hyödyt voivat olla jo itsestäänselvyys. Toisaalta edes me keski-ikäiset emme välttämättä enää muista aikaa ennen vapaata liikkuvuutta tai yhteistä valuuttaa. EU:n tuomat hyödyt otetaan annettuina eikä niistä koeta äänestettävän joka kerta uudestaan. 

Myös suomalaismedian negatiivinen uutisointi on saattanut vahvistaa Suomessa käsitystä, jonka mukaan EU:ssa ei päätetä mistään tärkeästä. Nyt päättyneellä kaudella EU on kuitenkin tehnyt merkittäviä toimia ja uudistuksia tasa-arvon ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi kaikkialla EU:ssa. Näitä ovat perhevapaiden tasaisempi jakautuminen, palkkatasa-arvon ja johtamisen tasa-arvon lisääminen, inhimillisempi hoiva, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen ja tasa-arvoviranomaisten toimintaedellytysten yhdenmukaistaminen EU-kansalaisten syrjintäsuojan parantamiseksi. (NJKL 15.5.2024

Näitä ei voida kuitenkaan pitää eurooppalaiseen elämäntapaan sementoituina etuina. Jos vaalien ennakkosuosikki, Euroopan kansanpuolue EPP (ml. kokoomus ja kristillisdemokraatit) voittaa vaalit ja hakee yhteistyötä konservatiivisen ECR-ryhmän (ml. perussuomalaiset) kanssa, tasa-arvoasioita tuskin edistetään EU:ssa enää seuraavalla kaudella entiseen tapaan. (Yle 14.5.2024)

Edistyykö suomalainen tasa-arvo ilman kansainvälistä painetta?

Moni suomalainen äänestäjä saattaa myös ajatella, ettei sillä ole väliä, ketkä Suomen kaltaista pientä jäsenvaltiota EU:ssa edustavat. Kotimaan politiikan painotuserot kuitenkin kertautuvat europarlamentissa, jossa poliitikot eivät ryhmittäydy kansallisuuden vaan poliittisten näkemystensä mukaan. 

Asetelman voi kääntää myös toisinpäin: europarlamentin ja komission kokoonpanolla on merkitystä jäsenvaltioiden omalle politiikalle. EU voi auttaa vauhdittamaan niiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehitystä silloinkin, kun kotimaasta ei siihen löydy tarpeeksi poliittista tahtoa. 

Suomalaisessa keskustelussa Puola ja Unkari mainitaan esimerkkeinä EU-maista, joissa oikeusvaltio- ja tasa-arvokehitys on lähtenyt väärään suuntaan. Vähemmän otsikoita nähdään oman ”tasa-arvon mallimaamme” takapakista. Euroopan tasa-arvoinstituutin viime vuonna julkaisemassa tasa-arvoindeksissä Suomen sijoitus laski sijalle 8 ja samalla etäämmälle muista Pohjoismaista. Väkivaltatilastoissa Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Koulutuksen ja työelämän segregaatiotilastoissa Suomi on EU-tilastojen hännillä. Naisten ja miesten erilliset ammatit ylläpitävät myös suomalaista palkkaepätasa-arvoa. Naisen euron graafi 1980-luvulta tähän päivään näyttää kuolleen ihmisen sydänviivalta – niin vähän palkkatasa-arvo on Suomessa edennyt 40 vuodessa. 

Jos Suomen lasku kansainvälisissä tasa-arvotilastoissa jatkuu, siihen todennäköisesti totutaan eikä parempaa sijoitusta enää edes odoteta. Näin lienee käynyt jo Suomen Pisa-tulosten kanssa, koska koulutuksesta leikataan surutta.  

Oireellisesti Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on myös kirjattu, että EU:n palkka-avoimuusdirektiivi tullaan toteuttamaan tällä hallituskaudella vain minimimuodossaan. Oodin vaalipaneelissa kaikki meppiehdokkaat pitivät palkka-avoimuusdirektiiviä tärkeänä, mutta sen käytännön toteutukseen ei paneelissa paneuduttu. Palaamme aiheeseen sitten, kun Orpon hallituksen tasa-arvo-ohjelma vihdoin valmistuu ja näemme, mitä tuo minimimuoto tulee käytännössä tarkoittamaan.  

Vaikka on hienoa, että niin hallitus- kuin oppositiopuolueetkin pitävät palkkatasa-arvoa arvossaan, sen historiaan nähden on vaikea uskoa käytännön muutokseen. Siksi kysyimmekin panelisteilta, tulisiko tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita kuten palkkatasa-arvoa ajaa EU:ssa sittenkin asetuksina eikä direktiiveinä. Siinä missä direktiivi antaa jäsenmaille tavoitteet, asetus tulee sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenmaissa. 

Opposition edustajat tukivat ajatusta, mutta hallituspuolueiden edustajat Anna-Maja Henriksson ja Marika Visakorpi-Kemppainen halusivat Suomen voivan itse päättää Suomelle parhaiten sopivan lainsäädännön. Toisaalta Henriksson jätti oven raolleen toteamalla, että jos EU:ssa asetuksia käytettäisiin, niin sitten vain niinkin tärkeissä asioissa kuin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. RKP oli palkka-avoimuuden puolella Sanna Marinin hallituksessa, jossa sitä viimeksi yritettiin edistää kansallisen lainsäädännön keinoin.

Onko EU naisen paras ystävä? 

Naisjärjestöille kansainvälinen yhteistyö on arkea, koska meille EU, Euroopan neuvosto ja YK ovat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tukipilareita silloinkin, kun Suomen hallitus ei sitä ole. 

Kesällä 2016 Suomen Akateemisten Naisten Liiton eurooppalainen kattojärjestö, University Women of Europe (UWE) teki kantelun Euroopan neuvostolle Euroopassa vallitsevasta sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta, joka loukkaa Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Kantelun otti tutkittavakseen Euroopan neuvoston puolueeton tutkintaelin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea.

Suomea koskevassa päätöksessään (2020) komitea totesi, että Suomi ei ole edistänyt riittävästi maan palkkatasa-arvoa. Komitean mukaan Suomen lainsäädännön tulisi tunnistaa myös tapaukset, joissa työntekijä irtisanotaan vastatoimenpiteenä tämän esittämään samapalkkavaateeseen. Lisäksi tasa-arvolain tulisi edellyttää tasa-arvosuunnitelman tekoa myös alle 30 työntekijän organisaatioilta. 93 prosenttia suomalaisyrityksistä on alle 10 hengen mikroyrityksiä, jotka työllistävät jopa 23 prosenttia suomalaisesta työvoimasta. Julkisuuteen ei ole tullut tietoa siitä, miten järjestökantelun tulosten täytäntöönpano on ministeriöissä edennyt. (Akateemiset Naiset -blogi 4.11.2022)

Vaalipaneelimme asettamaan kysymykseen voinee vastata, että EU on kansallisvaltiota parempi ystävä naiselle, sillä eurooppalaisella yhteistyöllä voimme ratkoa sitkeitäkin tasa-arvo-ongelmia. Se kuitenkin edellyttää vaalitulosta, jossa europarlamentilta ja komissiolta löytyy aitoa halua yleiseurooppalaisen tasa-arvon edistämiseen.

Orpon hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa tulee toivottavasti olemaan merkittäviä panostuksia suomalaisen palkkatasa-arvon edistämiseen.  

Kaikille puolueille esittäisin toiveen nykyistä aktiivisemmasta EU-viestinnästä. Eduskunnassa EU työllistää kansanedustajia paljon, mutta puolueiden viestinnässä EU nostetaan kunnolla esiin vain näin eurovaalien alla viiden vuoden välein. Meidän äänestäjien olisi tärkeää kuulla nykyistä enemmän ja säännöllisemmin siitä, mitä ja keiden kanssa kukin suomalaispuolue Euroopassa tavoittelee. 

Susanna Sulkunen
toimitusjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto

Eurovaalien ennakkoäänestys järjestetään Suomessa 29.5. - 4.6.2024 ja ulkomailla 29.5. - 1.6.2024. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 9.6.2024. 

Onko EU naisen paras ystävä? -vaalipaneelissa keskusteltiin palkkatasa-arvon lisäksi anti-gender-liikkeestä sekä EU:n ja Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -yhteistyöstä.



maanantai 13. toukokuuta 2024

Sota-ajan jättämiä traumoja ja tyttöjen elämää

Tommi Kinnunen ei ole kertaakaan pettänyt minua lukijana. Jokainen hänen kirjoittamansa romaani on ollut lukemisen arvoinen, ja niin myös uusin, Kaarna. Kinnunen kertoo sota-ajan tapahtumista ja niiden heijastumisesta nykypäivään. Lukijalle lisää ajankohtaisuutta tuovat Ukrainan siviileihin kohdistetut rikokset, joista luemme ja kuulemme päivittäin.

Kaarna ei ollut helppoa luettavaa. Se herätti monenlaisia tunteita ja välillä kirja piti laittaa sivuun, jotta pystyi taas lukemaan lisää. Kuitenkin se piti otteessaan, ja henkilöiden käytöstä sekä ajatuksia alkoi ymmärtää ja tuntea sääliä sekä myötätuntoa.

Tarkemmin en tässä puutu juoneen. Romaanin arvostelu on ollut Helsingin Sanomissa 25.4.2024.

Olen joskus lukenut sanomalehdistä, että sodan aikana rajaseudut haluttiin pitää asuttuina, jottei niille muodostuisi vihollisten pesäpaikkoja. Onhan se tavallaan ymmärrettävää, mutta ihmiskilpinä käytetyt siviilit ovat maksaneet siitä kovan hinnan, varsinkin kun silloin tehtyjä rikoksia ei saanut mainita vuosikymmeniin. Niin kutsuttujen partisaanien hyökkäyksistä selvinneet naiset kokivat ajan hengen mukaan olevansa itse syyllisiä tapahtumiin ja lapset eivät osanneet tapahtumia käsitellä, kun kukaan ei heille niistä puhunut.

Kymmenisen vuotta sitten pääsin käymään Viiangin kylän muistomerkillä (Kelloniementie 35, Suomussalmi). Viiangissa oli joskus pieni kylä, mutta nyt siellä ei ole kuin liuskekivistä koottu uuni, johon on kiinnitetty muistolaatta, aitta, jonka seinillä on valokuvia ja selostus tapahtuneesta ja seinät täynnä luodinreikiä. Paljon ei siis ollut nähtävää, mutta tunnelma oli pysäyttävä. 

4.7.1943 Viiankiin oli lähetetty kolme suomalaista sotilasta joko varoittamaan asukkaita tai viemään heitä evakkoon, mutta heidän tulonsa havaittiin. Kaikki murhattiin, näiden kolmen sotilaan lisäksi kylän 15 asukasta, joista yhdeksän oli 3-10-vuotiaita lapsia, loput äitejä ja vanhuksia. 

Kun Kaarnan päähenkilö Laina lukee kirjettä, jossa suomalaiset viranomaiset ilmoittavat, että Neuvostoliiton ilmoituksen mukaan siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä ei ole tehty ja jatkuvat kyselyt voivat huonontaa maitten välejä, lukija ei todellakaan tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa todella räkäisesti. 

                     ****

Toinen kirja on helpompaa tekstiä. Kuunneltavana ”lenkkikirjana” minulla on ollut Henna Karppinen-Kumunmäen Tyttöjen vuosisadat. Kirjan esipuheessa kerrotaan, että tämä pohjautuu tekijän väitöskirjaan ja on tehty siksi, että jos tutkimustyön tuloksia halutaan jakaa yliopistopiirien ulkopuolelle, niistä täytyy tehdä lyhyempi ja helposti luettava versio. Oiva ajatus!

Kirjan materiaalina on käytetty nuorten tyttöjen omia tekstejä, kirjeitä ja päiväkirjoja, aina 1500-luvulta 1800-luvulle. Lähteitä on löytynyt eri puolilta Eurooppaa, eniten Englannista, mutta mukana on myös suomalaisia tyttöjä. Koska kirjeet ja päiväkirjat ovat vaatineet kirjoitustaitoa, kirjassa voidaan tarkastella vain säätyläistyttöjen elämää.

Paljon tuttua tietoa on mukana, mutta uuttakin löytyy. Kuva tyttöjen asemasta, kasvatuksesta ja elämästä muodostuu myös laajemmaksi kuin vaikkapa suosituissa historiallisissa romaaneissa.

Kirja sopii hyvin kuunneltavaksi, mutta huomaan, että toisinaan ajatus lähtee harhailemaan vaikkapa oman sukuni pariin, ja silloin menee muutama lause ohi korvien. Uskon kuitenkin, että tämä aihepiiri kiinnostaa monia muitakin, niin akateemisia kuin ei-akateemisia naisia.


Marketta Holopainen
Lappeenranta

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Kansainvälistä vaikuttamistyötä Helvi Sipilän jalanjäljissä: 18. YK-seminaarimme korosti sukupuolitietoista budjetointia naisköyhyyden ehkäisijänä

Suomen Akateemisten Naisten Liitto järjestää vuosittain International Helvi Sipilä Seminar -tilaisuuden YK:n naisten asiaan käsittelevän toimikunnan kokouksen (Commission on the Status of Women, CSW) yhteydessä New Yorkissa. Tänä keväänä tilaisuus järjestettiin jo 18. kertaa yhdessä Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä – Nytkis ry:n, Suomen NNKY-liiton ja Suomen UN Womenin kanssa. Suomen Akateemisten Naisten Liittoa New Yorkissa edustivat Liiton varapuheenjohtajat Jutta Hartikainen ja Pauliina Inervo. Hartikainen toimii myös Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattorina. Kiitämme ulkoministeriötä matka-avustuksen myöntämisestä osallistujille. Seminaari on katsottavissa tallenteena Liiton YouTube-kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=1aqQvEUMH0Y

Helvi Sipilän ansiokas ura YK:ssa

Helvi Sipilä (1915–2009) oli suomalainen juristi, diplomaatti ja ensimmäinen YK:n naispuolinen apulaispääsihteeri. Sipilä sai lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja, mukaan lukien kaksitoista kunniatohtorin arvoa, ja Suomessa hänelle myönnettiin ministerin kunnianimi vuonna 2001. Sipilä toimi maailmanlaajuisesti johtavissa tehtävissä useissa järjestöissä, mukaan lukien International Federation of Women Lawyers ja International Council of Women. YK:n apulaispääsihteerinä hän johti YK:n naisten maailmankonferenssia Meksikossa 1975. Lisäksi hän perusti YK:n Naisten kehitysrahaston (UNIFEM), joka oli nykyisen UN Womenin edeltäjä.


Kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarimme sai alkunsa 2005, jolloin Liiton silloinen kansainvälinen koordinaattori Leena-Maija Laurén vaikuttui syvästi Sipilän puheesta CSW49-kokouksessa. Idea naisjärjestöjen yhteisestä seminaarisarjasta esiteltiin Helvi Sipilälle, joka antoi siunauksensa ajatukselle.

Sukupuolitietoinen budjetointi auttaa nostamaan naiset köyhyydestä 

18. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaari ”Gender Responsive Budgeting in Raising Women from Poverty – the Core Tool for Gender Equal Future” järjestettiin Suomen YK-edustuston tiloissa New Yorkin Manhattanilla. Seminaarin teema valikoitui CSW:n tämänvuotisen pääteeman eli naisköyhyyden kautta heti ensimmäisessä suunnittelupalaverissamme. Puhujiksi saimme tasa-arvoasioista vastaavan ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja pääpuheenvuoron piti UN Womenin vanhempi policy-neuvonantaja Zohra Kahn. Seminaarin keskusteluosuuteen osallistuivat Suomen UN Womenin hallituksen puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen, kansanedustaja ja Nytkis ry:n hallituksen puheenjohtaja Inka Hopsu, UN Womenin vanhempi policy-neuvonantaja Zohra Kahn sekä Ruandan hallituksen johtava tasa-arvoedustaja Nadine Umutoni Gatsinzi. Seminaarin päätöspuheenvuoron piti Suomen YK-suurlähettiläs Elina Kalkku. Seminaarin juonsivat Jutta Hartikainen Suomen Akateemisten Naisten Liitosta ja Anne Pönni Suomen NNKY-liitosta.

Seminaariin saapui noin 70 osallistujaa kaikista maailmanosista. Ruandan edustajan osallistuminen keskusteluun houkutteli hyvin paikan päälle osallistujia eri Afrikan maista.

Seminaarin ytimenä oli se, kuinka sukupuolineutraalilla budjetoinnilla voidaan parantaa naisten asemaa ja poistaa köyhyyttä. Seminaarin puhujat keskittyivät puheenvuoroissaan sukupuolineutraalin budjetoinnin konkreettisiin käytännön toimenpiteisiin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Eri maiden yhteisen, kansainvälisen raamituksen ja tavoitteiden asettaminen nähtiin yhtenä keskeisenä tekijänä asian edistämisessä onnistumiseksi.  Tänä vuonna seminaariin sisällytettiin keskusteluosuus, joka koettiin erittäin antoisaksi ja ajatuksia herättäväksi. Tästä olivat osoituksena yleisökysymykset ja kommentit, joiden määrää jouduttiin rajallisen ajan vuoksi karsimaan.  


Katse tulevaisuuteen

Ensi vuoden CSW69:n teemana on Peking-sopimuksen 30. juhlavuosi, mikä tulee näkymään myös kansainvälisessä Helvi Sipilä -seminaarissamme. Pekingissä vuonna 1995 hyväksytyssä toimintaohjelmassa sovittiin naisten ja tyttöjen vapauden ja oikeuksien turvaamisesta. Toimintaohjelma muun muassa asettaa tavoitteeksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisen, oikeuden koulutukseen, naisten osallistumisen päätöksentekoon ja saman palkan samanarvoisesta työstä. Suomen ulkoministeriö laatii viiden vuoden välein Pekingin toimintaohjelman kansalliset arviointiraportit, joista viimeisin on julkaistu elokuussa 2019. Naisjärjestöjen Keskusliitto koordinoi Suomen kansalaisjärjestöjen rinnakkaisraporttien kokoamista. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on osallistunut koulutuksen ja talouden tasa-arvosta raportointiin 2015, 2019 ja jälleen 2024.

Sitä seuraavana vuonna kansainvälinen Helvi Sipilä-seminaari voidaan järjestää jo 20. kerran, mikä tietä juhlavuotta meille järjestäjille. Samana vuonna YK:n CSW-kokous kokoontuu 70. kerran ja YK:lle valitaan uusi pääsihteeri. Tehtävään ei ole koskaan vielä valittu naista. Mietimme yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa, miten tämä voisi näkyä seminaarissamme.

Naisten YK:ssa tekemän työn arvostuksen nostaminen on meille hyvin tärkeää. Tänä keväänä tilanne CSW:n avajaisjuhlassa oli melko absurdi, kun viisi ensimmäistä puhetta naisten asioita käsittelevässä komiteassa olivat miesten pitämiä. Tällaiseen tilanteen päädyttiin, koska puheenvuorot jaettiin tehtävän painoarvon mukaisessa järjestyksessä. Joko olisi naisten vuoro johtaa?

Kiitämme lämpimästi Naisjärjestöjen Keskusliittoa, Naisjärjestöt yhteistyössä – Nytkis ry:tä, Suomen NNKY-liittoa, Suomen UN Womenia, ulkoministeriötä sekä Suomen YK-edustustoa erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä. Toivomme, että yhteistyömme jatkuu samassa hyvässä hengessä.


Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
I varapuheenjohtaja ja kansainvälisten asioiden koordinaattori

Pauliina Inervo
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
II varapuheenjohtaja ja kansainvälisyystyöryhmän jäsen


keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Euroopan Akateemiset Naiset kokoontuivat aurinkoisessa Marbellassa

Akateemisten Naisten eurooppalainen kattojärjestö University of Europe Women, UWE järjestää keväisin Meet and Greet -verkostoitumistapahtuman. Tänä vuonna kutsu tuli Espanjan Marbellaan. Viikonlopun ohjelmassa oli iloista yhdessäoloa ja vakavaa asiaakin teemalla maahanmuutto, prostituutio ja naiset. Eri sukupolvien välisiä eroavuuksia pohdittiin leikkimielisesti työryhmissä ja päätösillallisella koko osanottajajoukko yhtyi espanjalaisen tanssiryhmän kanssa iloiseen flamencoon. 


Marbellaan pääsee mukavasti suorilla lennoilla, myös kotipaikkakunnaltani Tampereelta. Suurkiitokset paikalliselle sisarjärjestöllemme Asociación de Mujeres Universitarias de Marbella (AMUM) loistavista järjestelyistä. Mukavaa oli, ja WhatsApp toimi loistavana yhteydenpitovälineenä koko ryhmälle. Samalla reissulla pistäydyin myös sisartani katsomassa Fuengirolassa.

Ensi keväänä Meet and Greet järjestetään Irlannissa. Nähdään siellä!

Auli Ojala

Tampereen Akateemiset Naiset ry.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Miksi aina pitää jauhaa tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta?

No siksi, että sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustava kansainvälinen anti-gender-liike ja sen mukanaan tuoma ns. push back -ilmiö ovat todellinen uhka tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Ilmiö näkyy myös jo Suomessa.

Toimin Suomen Akateemisten Naisten Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattorina ja varapuheenjohtajana. Tässä luottamustehtävässäni osallistuin maaliskuussa 2024 hallituskollegani, Liiton toisen varapuheenjohtaja Pauliina Inervon kanssa YK:n Commission on the Status of Women -kokouksen (CSW) kansalaisjärjestöfoorumiin New Yorkissa. Olimme osa isompaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen delegaatiota, joka toimi yhteistyössä ministeri Sanni Grahn-Laasosen vetämän Suomen virallisen delegaation kanssa.

Jutta Hartikainen ja suurlähettiläs Elina Kalkku

Laajassa yhteistyössä valmistuu myös vuosittain CSW:n yhteydessä järjestämämme International Helvi Sipilä Seminar. Suomen Akateemisten Naisten Liitto on järjestänyt YK:n ensimmäisen naispuolisen apulaispääsihteerin nimeä kantavan seminaarin jo vuodesta 2005 saakka yhdessä Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä – Nytkis ry:n, Suomen NNKY-liiton ja Suomen UN Womenin kanssa. Tänä keväänä järjestetyssä 18. kansainvälisessä Helvi Sipilä -seminaarissa teemana oli sukupuolitietoinen budjetointi. Seminaarin tallenne löytyy YouTubesta.

Suomi ei ole tasa-arvon mallimaa, mutta voi silti kirittää muita maita 

Suomi nähdään maailmalla tasa-arvon mallimaana, vaikka meillä on vakavia ongelmia tasa-arvon kanssa. Kun katsotaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan lukuja, Suomi on edelleen yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Edelleen Euroopan tasa-arvoinstituutin (European Institute for Gender Equality), EIGEN viimevuotisen raportin mukaan Suomi on toiseksi segregoitunein maa Euroopassa luonnontieteellismatemaattisille, ns. STEM-aloille. Naiset ja miehet kouluttautuvat eri aloille ja ammatteihin, ja enää noin 10 % suomalaisista palkansaajista työskentelee ns. tasa-ammateissa. Hoivavastuun perheissä kantavat edelleenkin naiset kehdosta hautaan. Perhevapaauudistus ei ole vielä näkynyt isien aikaisempaa suurempana vastuunkantona, ja omaishoitajista 70 % on naisia.

Globaalissa mittakaavassa pärjäämme kuitenkin hyvin. Ulkopolitiikkamme on feminististä, vaikka sitä käsitettä ei siitä virallisesti käytetäkään. Yhteistyötä kanssamme arvostetaan, samoin näkemyksiämme. Kuitenkin anti-gender-liikehdintä ja push back -ilmiö ovat rantautuneet myös YK:n virallisiin neuvottelupöytiin. Köydenvetoa käydään lausuntojen ja päätösten yksittäisistä sanamuodoista. Anti-gender-liike haluaa poistaa lähes jokaisen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvän kirjauksen tai vähintäänkin määritellä, kuinka monta kertaa gender-ilmaisuja saa käyttää, sillä ne tulkitaan lähes poikkeuksetta sukupuolivähemmistöjen oikeuksien tukemiseksi. Anti-gender-liike tunnustaa vain kaksi sukupuolta ja on arvopohjaltaan vahvasti heteronormatiivinen. Kaikkien ihmisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei kuitenkaan tule tinkiä, ja Suomi tekee hyvää työtä tätä korostavien kirjausten puolustajana.

YK:ssa käydään sitkeää mutta hidasta taistoa tyttöjen ja naisten oikeuksista

Myös puhuttaessa naisten ja tyttöjen oikeuksista YK:ssa saatetaan käydä iso vääntö siitä, kuinka monta kertaa asiakirjassa saa mainita sanan “tyttö”. CSW:n kansalaisjärjestöfoorumin avauspuheessaan YK:n pääsihteeri António Guterres totesikin: “Emme voi hyväksyä maailmaa, jossa isoäidit näkevät maailman, jossa heidän lapsen lapsillaan on vähemmän oikeuksia, kuin mitä heillä itsellään on ollut”. Guterresin jälkeen avajaisissa puheen piti vielä neljä muuta miestä ennen kuin oli naisen vuoro päästä puhumaan.

YK:n tasa-arvotyön vaikeutta korostaa myös se, ettei YK:n pääsihteerinä ole vielä koskaan ollut naista. Helvi Sipilä ylsi apulaispääsihteeriksi vuonna 1972 ja hänen vastuullaan oli YK:n sosiaalisen kehityksen ja humanitääristen asioiden keskus. Helvi Sipilä perusti myös Unifemin eli YK:n Naisten kehitysrahaston. Edelleen hänen ansiostaan vuosi 1975 nimettiin Naisten vuodeksi, ja samana vuonna hän toimi ensimmäisen naisten aseman parantamista käsittelevän maailmankonferenssin pääsihteerinä. Sipilän jälkeen naisia on nostettu pääsihteerin avuksi, mutta ei koskaan itse YK:n keulakuvaksi. Suomalaiset naiset ovat jatkaneet sitkeästi YK-työtään, ja viimeksi saimme iloita suomalaisen Kirsi Madin valinnasta UN Womenin varapääjohtajaksi joulukuussa 2023.

Anti-gender-liike vaikuttaa myös Suomessa

Anti-gender-liikehdintää oli havaittavissa jo viimevuoden CSW-foorumissa, mutta tänä vuonna se iski silmille toden teolla, sitä ei voinut olla huomaamatta ja hämmästelemättä. Suomessa elämme vielä jonkinlaisessa kuplassa tämän ilmiön suhteen. Meillä naisten asemaa nakertavat puheet esitetään edelleenkin liian helposti yksittäistapauksiksi. Liikkeen vaikutus näkyy Suomessa siinä, miten naisista ja tytöistä puhutaan ja miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajavien ihmisoikeuspuolustajien toimintaa vähätellään tai mitätöidään. Säännöllisin väliajoin Suomessa nousee myös esiin keskustelu aborttioikeuden kieltämisestä/rajoittamisesta, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta tai eheyttämishoitojen laillistamisesta. Anti-gender-liike puuttuisi mielellään myös siihen, miten suomalaisissa kouluissa opetetaan yhdenvertaisuutta.

Anti-gender-liikkeen toimijat ovat vahvasti organisoituneita ja niillä on paljon rahaa käytettävissään. Rahaa käytetään poliitikkoihin, yrityksiin, järjestöihin kuin tavallisiin kansalaisiin vaikuttamiseen avoimesti. Vapaan tiedon ja tekoälyn aikakautena valheellinen tieto leviää nopeasti, jos se onnistuu puhuttelemaan yleisöään. Yksinkertaisilla ratkaisuilla väitetään ratkaistavan monikutkaiset ongelmat samalla, kun luodaan viholliskuvia ihmisryhmistä, jotka ovat muka syyllisiä näihin ongelmiin. Tämä on johtanut siihen, että nuoret naiset ja miehet jakautuvat yhä jyrkemmin arvopohjaltaan liberaaleihin ja konservatiiveihin. On arvioitu, että tämä arvokuilu voi vaikeuttaa parinmuodostusta ja johtaa entistä suurempaan syntyvyyden laskuun, jolla on puolestaan suora vaikutus huoltosuhteeseen ja naisten oikeuksiin.

Afganistanissa tytöt ja naiset on jo pyyhitty pois yhteiskunnasta

CSW-foorumissa puhuttiin paljon Afganistanista, jossa naiset ja tytöt on käytännössä katsoen pyyhitty pois yhteiskunnasta, tehty näkymättömiksi ja mitättömiksi. Heistä on tehty synnytyskoneita ja kotiorjia. Pojat ja miehet eivät kunnioita äitejään, isoäitejään, sisaruksiaan, vaimojaan. Käynnissä on rotuerotteluakin pahempi ihmisoikeusloukkaus afganistanilaisen Mahbouba Serajin sanoja lainatakseni. Seraj oli pääpuhujana Suomen CSW-tapahtumassa “No poverty eradiction without the empowerment of women and girls - next steps for the future of Afganistan”. Seraj varoitti myös ilmiön leviämisestä maailmalle, varsinkin, kun maailma ei tee mitään estääkseen naisten pyyhkimisen pois yhteiskunnasta Afganistanissa. 

Tämä saattaa kuulostaa kaukaiselta, mutta samaa mitätöintiä, vähättelyä ja näkymättömäksi tekemistä tapahtuu myös länsimaissa, Euroopassa ja Suomessa. Tytöttely tai oletus, että naiset keittävät kokouksissa kahvia, ovat osa tätä samaa ilmiötä, tai se, että työpaikoilla naisten tekemää työtä ja osaamista ei välttämättä arvoteta ja arvosteta yhtä korkealle kuin miesten. Kotona puolestaan naiset tekevät edelleenkin suurimman osan niin kutsutusta metatyöstä, ovat vastuussa kodin siisteydestä, ruoka- ja vaatehuollosta, huolehtivat lastensa asioista ja pitävät huolta ikääntyvistä vanhemmistaan jne.

Tasa-arvo on kaikkien etu

Monet kehittyvät maat argumentoivat, että kehitys ensin, oikeudet vasta sitten, kun on aikaa ja rahaa. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että tyttöjen ja naisten aseman parantaminen johtaa kohti kestävää kehitystä, joka puolestaan johtaa kohti taloudellista kasvua ja lopulta kasvattaa myös maan bruttokansantuotetta. Tämä on hyvä pitää meilläkin mielessä ja nostaa tasa-arvo palvelumuotoilun keskiöön, sillä tasa-arvo ei ole keneltäkään pois, vaan se on ihan kaikkien etu.

Tarkoitus ei ole viedä miehiltä oikeuksia, vaan taata, että olisimme kaikki yhdenvertaisia. Kun naisten asema työmarkkinoilla paranee, on sillä suora vaikutus lapsiperheköyhyyden ja naisköyhyyden pienenemiseen ja siten naisten ja perheiden rahankäyttöön, joka puolestaan parantaa yritysten ja yhteiskunnan taloudellista tilannetta, ja näin ollen johtaa lopulta myös siis bruttokansantuotteen nousuun. 

Parempi maailma tehdään yhdessä

Koska anti-gender-liike on joukko vahvasti organisoituneita ja rahoitettuja toimijoita, tulee myös kansainvälisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön olla vahvaa ja organisoitunutta. Suomen New Yorkin pysyvän edustuston suurlähettiläs Elina Kalkku totesikin, että nyt tarvitaan ”push back the push back movement” -tyyppistä ajattelua ja toimintaa. Emme voi jäädä laakereillemme lepäilemään ja olettaa, että saavutetut oikeudet ovat pysyviä. Mikäli pysymme hiljaa emmekä puolusta laajassa rintamassa ja aktiivisesti tyttöjen ja naisten sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, jälkipolvemme ovat samassa tilanteessa kuin missä Afganistan on nyt.

Osa YK:n jäsenmaista on jättänyt jäsenmaksunsa maksamatta, mikä aiheuttaa merkittävää vajetta YK:n rahavarantoihin ja siten sen toimintamahdollisuuksiin. Tämä on hälyttävää nykyisessä maailman poliittisessa tilanteessa. Siksi meitä ruohonjuuritason ihmisoikeuspuolustajia, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lähettiläitä tarvitaan entistä enemmän. Minna Canthin, Helvi Sipilän ja muiden tasa-arvon edelläkävijöiden hengessä haastan teidät kaikki puolustamaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Älkää olko hiljaa, vaan käyttäkää ääntänne ja puolustakaa naisten oikeuksia meillä ja muualla, jotta lapsillamme, tyttärillämme, olisi tasavertaisempi ja oikeudenmukaisempi maailma, jossa elää!

Jutta Hartikainen

tiistai 20. helmikuuta 2024

Minun urapolkuni: Tärkeintä on uskaltaa kokeilla ja yrittää

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu Pia Mäkelän (Meri-Lapin Akateemiset Naiset ry.) tarinaan hoitoalalta. Hän kannustaa omalla esimerkillään kokeilemaan ja yrittämään - oma ala löytyy kyllä jokaiselle.

Olen aina ollut tekevä ja aikaansaava. Se sellainen, joka ei malta nukkua yön yli päätöksen suhteen vaan menee ja tekee, kokeilee ja yrittää. Aina se innostus ei kanna pitkälle, mutta aina se jotain opettaa.

Olin lapsena 4H-yhdistyksen aktiivinen kerholainen ja myöhemmin myös aktiivinen kerho- sekä leiriohjaaja. Tutuiksi tulivat myös erilaiset kilpailut ja tapahtumien järjestäminen. Lapsuudessa olin paljon isäni mukana hänen toimiessa aktiivisesti seura- ja yhdistystoiminnassa, kunnan luottamustehtävissä päätyönsä sekä sivutoimisen yrittäjyyden ohessa. Ja useamman kerran olen ollut myös äidin mukana auttamassa iltatöissä, perhepäivähoidossa olevia lapsia leikittämässä tai mansikoita myyntiin poimimassa. Yrittäjää minusta ei silti koskaan (ainakaan vielä) ole tullut.

Lähihoitajasta varhaiskasvatukseen

Ylä-asteiässä touhusin mukana monessa: oli 4H-toimintaa, koululehteä ja työtä niin kaupassa kuin kahvilassa. Ylä-asteen jälkeen päädyin lukioon, mutta tekevälle ihmiselle lukio on kovin tylsä paikka. Jotain täytyi siis keksiä ja minähän keksin: ammattilukiota. Äitini menehtyessä syöpään lukioni aloituksen alkumetreillä näin läheltä hoitajien työskentelyä ja sieltä se pieni kipinä ehkä hoitoalaa kohtaan heräsi. Lopulta valmistuin pienen kylän lukiosta ylioppilaaksi ja samalla lähihoitajaksi 3,5 vuodessa. Siinä opintojen ja muun ohessa ehdin myös rakastua ja hankkia yhteisen omakotitalon. Ja koiran.

Jonkin aikaa työskentelin lähihoitajana, kunnes muutaman mutkan kautta päädyin ikäihmisten parista työskentelemään lasten pariin varhaiskasvatukseen. Sieltä heräsi kipinä ja tarve opiskella lastenohjaajaksi, jotta saisin omaa ammattitaitoani vahvistettua. Menimme naimisiin ja saimme perheenlisäystä, kun esikoisemme syntyi 2013. Samalla omakotitalo vaihtui toiseen. Siinä äitiyslomalla sitten oli hyvin aikaa tehdä lastenohjaajan tutkinto loppuun sekä pyörittää oman kunnan äideille aktiivista toimintaa. 

Äitiyslomani jälkeen palasin varhaiskasvatuksen töihin. Lapsi lähti hoitoon ja mies ahersi tehtaalla. Minulla lastenhoitajan töitä riitti, mutta vain pienissä pätkissä ja puolen vuoden työsopimus tuntui jo lottovoitolta. Elettiin rauhallista ja tyytyväistä perhe-elämää useampi vuosi ja ainoa urahaave minulle oli vakituinen työ. Vannoin, etten palaa enää ikäihmisten tai sairaanhoidon pariin

Vuosi 2017 vaihtui ja odotin perheemme kuopusta kesäkuussa syntyväksi. Loppiaisena saimme ikäviä uutisia, joiden myötä jouduimme sanomaan jäähyväiset omalle isälleni helmikuun alussa. Sen myötä päädyimme muuttamaan koko perhe takaisin tyhjäksi jääneeseen lapsuudenkotiini ja hankimme myös toisen koiran. Myös kuopuksemme aikainen äitiysloma loppui ja pääsin töihin jälleen varhaiskasvatukseen. Siinä myös sitten yhdistystoiminta jatkui vapaa-ajalla kyläyhdistyksessä ja paikallisessa MLL-yhdistyksessä. Töiden puolesta työsopimukset olivat jo pidempiä, mutta uhka varhaiskasvatuksen uudistuksista sai miettimään jatko-opintoja ammattikorkeakoulussa.

Sairaanhoitajan ammattikorkeakouluopinnot

Hain keväällä 2021 ammattikorkeakouluun sosionomiksi pääsemättä kouluun. Jatkoin töitä entiseen tapaan ja päätin hakea syksyllä uudelleen. Syksyn haun yhteydessä laitoin myös sairaanhoitajan tutkinnon toiseksi vaihtoehdoksi. Samaan aikaan katselin muita työpaikkoja sillä määräaikainen työ ei tuntunut itselle tarpeeksi varmalta. Lopulta löysin itseni samaisen vuoden joulukuussa työskentelemässä toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella varahenkilöstöstä lähihoitajana, vaikkei minun koskaan pitänyt palata niihin töihin. 

Tässä vaiheessa olin haudannut ajatuksen jatko-opinnoista ja päättänyt keskittyä uuteen työhöni. Ehdin olla alle kaksi viikkoa uudessa työssäni lähihoitajana, kun sain ilmoituksen sähköpostiin, että olin saanut sairaanhoitajan monimuoto-opintoihin paikan ammattikorkeakouluun. Koulu alkoi kuukauden kuluttua ilmoituksesta. Lähdin kouluun asenteella, että käyn sen hitaasti omaan tahtiini, sillä olihan minulla uusi lähihoitajan työ ja perhe myös huolehdittavana eikä minulla ollut kiire mihinkään. 

Keväällä 2023 hyödynsin mahdollisuutta opintovapaaseen kahdeksan viikon ajan kahta palkatonta työharjoittelua varten omasta varahenkilöstön työstäni. Muun ajan tein töitä 100% työajalla ja mukautin työharjoittelut palkalliseksi työnkierron ja oman aktiivisuuden avulla. Viimeisen harjoittelun myötä jäin työlomalle varahenkilöstön työstä ja siirryin töihin nykyiseen työpaikkaani vuodeosastolle määräaikaiseksi sairaanhoitajaksi. Koulu loppui syksyllä ja paperit sain käteen alle 2,5 vuoden opiskelulla. Pian sanoin myös irti varahenkilöstön lähihoitajan työni ja allekirjoitin sairaanhoitajan työsopimuksen toistaiseksi voimassa olevana vuodeosastolle.

Osastonhoitajan sijaisuus ja lähiesihenkilötyön opinnot

Vuoden 2023 lähestyessä loppua silloinen osastonhoitajamme kysyi minulta olisinko kiinnostunut sijaistamaan häntä seuraavan vuoden. Vastasin kysymykseen saman tien myöntävästi, koska tiesin ettei vastaavaa mahdollisuutta tulisi uudelleen. Perehdytyksen jälkeen siirryin helmikuun alussa 2024 sairaanhoitajan työstäni virkaasijaistavaksi osastonhoitajaksi ja aloitin oppisopimuksella lähiesihenkilöopinnot. 

Viimeinen vuosi on ollut vauhdikas ja täynnä yllätyksiä. Olen myös nyt ymmärtänyt miksi aina sanotaan, että elämämme tapahtumat valmistelevat aina meitä, jotain varten. Ja että puoliso on se elämämme peruskallio, johon nojata. Lapsillemme olen sanonut, ettei tarvitse tietää miksi tulee isona. Se selviää kyllä varmasti aikanaan. Tärkeintä on, että uskaltaa kokeilla ja yrittää. 

Piia Mäkelä

perjantai 9. helmikuuta 2024

A happy meeting with Turkish Association of University Women

On my recent congress trip to Istanbul in January 2024, I got a chance to meet two lovely ladies from the Turkish Association of University Women: board member Başak Ovacık and president Rahsan Bilge. Başak (pictured here with me) works as an university lecturer in gender studies.  



The Turkish Association https://www.tukd.org.tr/ has nearly 2000 members and 39 local associations troughout the country. The association makes valuable volunteer work as they seek to improve the status of women in Turkey. Their main target group is the girls who reside in the rural areas of Turkey and lack education. My warmest thanks to the Turkish Association and good luck with the great work for women and girls.

Auli Ojala, Ph.D.