torstai 25. heinäkuuta 2019

Kenen historiaa muistamme?

Suomessa on viimeisen vuoden aikana käyty vilkasta yhteiskunnallista keskustelua toisen maailman sodan aikana vapaaehtoisina Saksan armeijaan lähteneistä suomalaissotilaista. Syyllistyivätkö suomalaiset sotarikoksiin, olivatko he tietoisia holokaustista ja Saksan Itärintaman julmuuksista? Keskustelu lähti liikkeelle tutkija Andre Swanströmin teoksesta Hakaristin ritarit, ja jatkui Lars Westerlundin Kansallisarkistolle tekemän selvityksen myötä. Tutkimustulokset eivät ole miellyttäneet kaikkia, ja kesällä 2019 keskustelu kävi niin kuumana, että Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva kertoi saaneensa törkyviestejä, jopa uhkauksia.

Arkistonhoitajana huomioni kiinnittyy siihen, että vaikka tutkimuksilla ei pystytäkään antamaan mitään lopullista vastausta alussa mainittuihin kysymyksiin, on Suomessa tämmöinen tutkimus mahdollinen. Miksi? Koska Kansallisarkistosta löytyy 76:n suomalaisvapaaehtoisen henkilökohtainen päiväkirja. Kansainvälisesti tämä on ainutlaatuista, eikä vastaavaa tutkimusta pysty tekemään esim. norjalaisista tai tanskalaisista vapaaehtoisista.

Muutama vuosi sitten luin toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa romaania. Hätkähdin, kun heti alkumetreillä esiteltiin kirjan kenties kurjin konna: arkistonhoitaja. Poliisilaitoksen arkistonhoitajalla hän pystyi saamaan ihmisistä selville arkaluonteisia tietoja, ja hän osasi käyttää tietoja karmivalla tavalla väärin. Kun kerron työskenteleväni arkistossa, huomaan ihmisten usein ajattelevan jotain tylsää, pölyistä paikkaa. Kovin harva liittäisi arkistoon sanan valta. Arkistonhoitajan käyttämä valta ei välttämättä näykään välittömästi, mutta se, mitä arkistoissa päätetään tänään säilyttää vaikuttaa merkittävästi tulevaisuudessa käsitykseemme tästä ajasta. Tutkimusta suomalaisista SS-vapaaehtoisistakaan ei voisi tehdä, jos Kansallisarkisto ei olisi päättänyt säilyttää aineistoa. Kansainvälisesti SS-joukkoja on vaikea tutkia, koska aineistoa hävitettiin sodan loppuvaiheessa systemaattisesti.

Historiantutkimusta syytetään usein miesvaltaisuudesta. On totta, että suurin osa tutkimuksesta koskee miehiä. Osa ongelmaa on myös siinä, että naisten tuottamia tai naisia koskevia asiakirjoja on säilynyt vähemmän. Tähän me arkistonhoitajat voimme vaikuttaa jonkin verran. Itse työskentelen Lappeenrannan kaupunginarkistossa. Suurin osa kertyvästä arkistostamme koskee tietysti kaupungin viranomaistoimintaa. Mutta jos historiaa voisi tutkia vain virallisista pöytäkirjoista, jäisi kuva hyvin yksipuoliseksi. Siksi meillä, kuten monessa muussakin kaupunginarkistossa, ylläpidetään myös kotiseutuarkistoa.

Kotiseutuarkistoon talletetaan esimerkiksi paikallisten yhdistysten, yritysten ja yksityishenkilöiden arkistoja. Emme aktiivisesti kartuta arkistoa, mutta otamme niitä vastaan sitä mukaan, kun niitä meille tarjotaan. Edellytyksenä on se, että aineistot ovat käytettävissä arkistossa asioiville tutkijoille ja muille asiakkaille.  Näin kaupungin historia on muutakin, kuin valtuuston päätöksiä ja rakennuslupia. Mutta ovatko naiset edustettuna näissä kotiseutuarkistoissa? Parannettavaa varmasti olisi. Meiltä löytyy Lappeenrannan Akateemisten Naisten arkisto, ja suosittelen muitakin paikallisyhdistyksiä selvittämään oman aineistonsa arkistoinnin mahdollisuuden, jos sitä ei vielä ole tehty. Mutta toivoisin näkeväni arkistoissa myös yksittäisten akateemisten naisten omia arkistoja. Minkälainen aarre juuri sinun henkilökohtainen arkistosi voisikaan olla tutkijalle? Ehkä se antaisi tietoa omasta ammattikunnastasi, ehkä se tarjoaisi arvokkaan näkökulman oman paikkakuntasi historiaan?

Ilona Sidoroff

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kielitaitoa, ystävyyttä ja kotoutumista - Palkitsevaa vapaaehtoistyötä Luetaan yhdessä -verkostossa

Luetaan yhdessä -verkostoa hallinnoi Suomen Akateemisten Naisten Liitto. Slogan Kielitaitoa, ystävyyttä ja kotoutumista kuvaa hyvin Luetaan yhdessä- hankkeen päämääriä ja tavoitteita. Opetuksen fokus on maahanmuuttajanaisten kielitaidon omaksumisessa, opiskelijoiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa ja osallisuuden vahvistamisessa. Suomessa toimii noin sata ryhmää, opettajia on yli 600 ja opiskelijoita n. 3 000.

Innostuneena ja hyvin motivoituneena ryhdyin syksyllä 2016 suomen kielen apuopettajaksi Sateenkaari Koto ry:n hallinnoimassa opetuskodissa, joka toimii Kaarinassa. Luetaan yhdessä on hyväksi koettu formaatti auttaa maahanmuuttajanaisia kotoutumaan, integroitumaan ja omaksumaan suomen kieltä. Opetuskotimme on matalan kynnyksen paikka, jonne naiset voivat ottaa myös lapsensa mukaan. Maahanmuuttajanaisia oli aluksi vain viisi mutta nyt keväällä 2019 lukumäärä on jo 23. Kansainvälisestä toiminnasta, vieraista kulttuureista kiinnostuneena ja suomen kielestä aina pitäneenä katsoin, että minulla on tähän toimintaan paljon annettavaa.

Kielikurssilla todetaan aluksi tasotestillä naisten suomen kielen taito, minkä jälkeen kurssilaiset jaetaan kolmeen tasoryhmään. Poikkeuksena perinteisestä Luetaan yhdessä -toiminnasta Sateenkaaren kurssilla noudatetaan sille räätälöityä opetussuunnitelmaa ja tunneilla on läsnäolovelvollisuus. Lukukauden lopussa annetaan todistus oppilaalle kielitestin perusteella.

Miten vapaaehtoistoiminta on vastannut odotuksiani? Tiesin jo alussa, että vapaaehtoisen työ on haasteellista ja oppilaat ovat kielitaidoltaan hyvin eritasoisia. Opetusmateriaali ei ole aina ollut ihan relevanttia ja on osoittautunut aika vaikeaksi. Nyt kolmantena vuonna saamme Mustikkaan tietokoneet työkaluiksemme ja voimme organisoida opetusta mielekkäämmäksi kokonaisuudeksi eriyttämällä. Luetaan yhdessä -toiminnasta poiketen Mustikan ryhmässä meidän vapaaehtoisten lisänä toimii palkattu opettaja. Palkatun vetäjän ansiosta opetus voi olla johdonmukaisempaa, mutta valitettavasti omassa ryhmässäni varsinainen pätevä äidinkielen opettaja on vaihtunut moneen kertaan ja opetuksen painopistealueet ja -sisällöt ovat myös samalla vaihdelleet. Mutta tästä huolimatta kokemukseni ovat olleet positiivisia.

Kaiken kaikkiaan erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja maahanmuuttajanaisten kanssa ystävystyminen on ollut palkitsevaa. Olen oppinut Luetaan yhdessä -toiminnassa elämän iloa, rentoa suhtautumista ja myös kiitollisuutta. Suosittelen kaikille Akateemisille Naisille Luetaan yhdessä -toimintaa. Se on avartavaa, palkitsevaa ja merkittävää työtä globaalissa maailmassamme.

Marjatta Rantala
KM, kouluttaja
Turun Akateemiset Naiset ry.

Luetaan yhdessä -verkoston opetusryhmät lötyvät täältä. Tervetuloa mukaan!

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tuottavuutta yrityksiin työhyvinvoinnilla

Tuottavuutta saa todistetusti lisättyä henkilöstön työhyvinvointia parantamalla. Nykyään tästä on paljon hyviä esimerkkejä yritysmaailmasta ja moni yritys myös ottaa aiheen entistä vakavammin.

Työhyvinvoinnin yhteydestä yrityksen tuloksellisuuteen on kirjoitettu paljon. Yleinen näkemys on, että hyvinvoiva työyhteisö on myös tuottava. Työhyvinvointi vaikuttaa mm. työssä jaksamiseen ja työn tehokkuuteen, mutta heijastuu myös asiakastyytyväisyyteen sekä yrityksen työnantajakuvaan. Työterveyslaitoksen mukaan yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa 6 euroa takaisin. Työhyvinvointiin panostaminen on erinomainen tuottavuuspanostus.

Muun muassa Metropolia ammattikorkeakoulun hanketyössä on kehitetty yhteiskehittämiseen pohjaavaa menetelmää, jossa yrityksen henkilöstö osallistetaan tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämisprosessiin. Työyhteisön osallistaminen, työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittämiseen ja tulla kuulluksi motivoivat ja sitouttavat henkilöstöä sekä juurruttavat tehdyn työn osaksi työnteon arkea. Työhyvinvoinnin tuloksellinen kehittäminen on pitkäjänteistä ja työnteon arkeen menevää toimintaa, jossa sekä yrityksen johto että henkilöstö tuntevat vastuunsa.

Kun tarkastellaan megatrendejä, työn tulevaisuutta ja elinikäisen oppimisen problematiikkaa erityisesti työn murroksen näkökulmasta, herää kysymys, pitäisikö osaamisen kehittäminen nostaa ensisijaiseksi johtamisdimensioksi? Elinikäisen oppimisen merkitys on suuri ja tärkeimmät tulevaisuuden osaamisen kyvyt liittyvät kaikki kykyyn oppia uutta ja uudistua.

Osallistava yhteistyöskentely ja avoimen dialogin merkitys työyhteisössä kasvaa päivä päivältä. Eri teemoja tulisi tarkastella niin työn, työntekijän kuin työyhteisönkin näkökulmasta. Eri tutkimusten tulosten mukaan työhyvinvointia vahvistavat työntekijöiden näkökulmasta mm. selkeät työtehtävät, työn merkityksellisyys, toimiva palautekulttuuri, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä hyvä ilmapiiri ja hyvin toimiva työyhteisö. Kuulostaako tutulta?

Hyvinvoinnista kumpuava kasvu ja kehitys ovat mielenkiintoisia asioita. Jokaisen tulisi myös pysähtyä miettimään omia vahvuuksiaan. Jokaisessa yksilössä piilee potentiaalia, joka voidaan valjastaa entistä paremmin sekä yrityksen että yksilön itsensä eduksi. Mielekästä työtä tekevät ihmiset voivat hyvin ja tekevät parhaan tuloksen. Työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä voi myös oppia johtamaan. Hyvinvoiva tuottavuus edellyttää sekä yksilön että esimiehen halua ja kykyä kehittyä ja mahdollistaa kehittyminen. On hyvä huomioida, että kieli luo kulttuuria, joten on tärkeää puhua hyvää työstämme ja tulevaisuudestamme. Sen sijaan, että puhumme työelämän muutoksesta, voimme puhua sen uudistumisesta.

Monen nykyaikaisen johtajan tärkein tehtävänsä on ihmisten kehittäminen. Toiminta kehittyy osaamisen kehittymisen myötä ja parhaat tulokset syntyvät yhdessä. Hyvä yritys on myös oppimisympäristö, jossa jokaisella on mahdollisuus kehittyä. Yrityksen strategian tulee myös elää arjessa ja oman yrityksen ja työpaikan ”fiilis” syntyy hyvästä asiakas- ja henkilöstökokemuksesta yhdessä rakentamalla.

Yksi tärkeä työhyvinvoinnin osa-alue on ergonomia ja se ei ole vain fyysistä, vaan myös kognitiivista ja organisatorista. Tavoitteena on vaikuttaa työn tuottavuuteen ja työhyvinvointiin hyödyntämällä osallistavan ergonomian menetelmiä ja sovittamalla toimintajärjestelmä ihmisille sopivaksi. Yhteisen ymmärryksen muodostaminen ja ihmisten sitouttaminen oman työn, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämiseen on ensiarvoisen tärkeää. Eri sidosryhmien on kuitenkin koettava hyötyvänsä muutoksesta jollain tavalla, jotta tuottavuus ja työhyvinvointi voivat toteutua.


Anne Turunen
Helsingin Akateemiset Naiset ry.



maanantai 18. maaliskuuta 2019

Muutama poiminta CSW63:sta

YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) 63. kokouksen pääteemana maaliskuussa 2019 on sosiaaliturvajärjestelmien, julkisten palveluiden saatavuuden ja kestävän infrastruktuurin merkitys sukupuolten tasa-arvolle ja tyttöjen voimaantumiselle. Päivittäin on tarjolla lukuisia mahdollisuuksia kuulla esimerkkejä, saada kuva toimintamalleista ja periaatteista sekä tutustua teemaan liittyviin tavoitteisiin eri maissa. Tässä muutama poiminta CSW63:n ensimmäiseltä viikolta.

Käsite gender viittaa sosiaaliseen sukupuoleen ja sisältää naisiin ja miehiin kohdistetut odotukset ja roolien rajat. Gender kuvaa, mitä miehenä tai naisena oleminen merkitsee tietyssä yhteisössä ja kulttuurissa tiettynä aikakautena. Puheenvuorot herättävät miettimään, millainen gender-osaaminen meillä on. Millä keinoin tasa-arvoa rakennetaan yhteisöön ja miten tunnistat lähtötilanteen ja tarpeelliset mittarit? Miten analyysi tehdään, mitä kannattaa seurata ja mistä tiedät, että olette onnistuneet? Lue lisää vaikka täältä tai täältä.

Sukupolvien välinen vuoropuhelu toteutui erinomaisesti CSW:n High level intergenerational dialogue Hot seat -tilaisuudessa, jossa nuoret naiset toimivat sekä puheenjohtajan että asiantuntijan roolissa ja haastoivat samalla itselleen tärkeistä teemoista YK:n ja UN Womenin johtoa vuoropuheluun. Mikä energian, ilon ja nuorten naisten yhteisjohtajuuden näyttämö ja dialogi vanhemman sukupolven kanssa! Dialogi on keino viedä yhdessä tärkeistä asioita eteenpäin. Mitä teemoja Akateemisissa Naisissa halutaan edistää sukupolvien välisen vuoropuhelun kautta?

Ensi vuonna tulee kuluneeksi neljännesvuosisata Pekingin julistuksesta ja toimintaohjelmasta. Se on myös CSW64:n pääteemana. Naisjärjestöjen Keskusliitto valmistelee tänä keväänä yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa Peking +25 -rinnakkaisraportin, joka kokoaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien tilan ja vuonna 1995 hyväksytyn YK:n Pekingin naisten oikeuksien julistuksen ja toimintaohjelman periaatteiden toteutumisen Suomessa. Suomen Akateemisten Naisten Liitto osallistuu raportin laadintaan aiheinaan koulutus ja talous. Lue aiheesta lisää täältä.

Sari Kuusela
Coordinator of International Relations, CIR
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
sari.kuusela(a)nodus.fi
Twitter: @KuuselaSari

Ps. Ja jos kaipaat päivitystä siihen, mistä kaikesta ihmisoikeuksissa on kyse, lue täältä lisää. Women's rights are human rights!

14th International Helvi Sipilä seminar: My body is mine – how free contraception is linked to empowerment and education


Sali on täynnä naisia eri puolilta maailmaa, kaikki kiinnostuneita kuulemaan sekä Suomen esimerkkejä maksuttomasta ehkäisystä että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista muissa maissa. Ilahduttavan moni kertoo osallistuneensa jo aiempiin Helvi Sipilä -seminaareihimme ja pitävänsä niitä innostavina ja korkeatasoisina. Saimme hyvää palautetta järjestäjinä myös asiapitoisista ja ajattelemaan herättävistä sisällöistä. Pelkkä järjestötyön esittely tai tavoitteiden kuvaus ei riitä. Se mikä saa osallistumaan ovat kiinnostavat ja monipuolisesti käsitellyt aiheet.

Seminaarin avasi pääsihteeri Terhi Heinilä Naisjärjestöjen Keskusliitosta. Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra jatkoi otsikolla How free contraception promotes reproductive and sexual rights ja Helsingin kaupungin apulaispormestari Sanna Vesikansa otsikolla Empowering the youth – the politics of free contraception. Edinah Masiyiwan (Executive Director, Women’s Action Group Zimbabwe) aiheena oli Access to contraception: a way to address unsafe abortion in Zimbabwe ja Stacy Dry Laran (Executive Director, Graduate Women International GWI) Revolutionary Effects of Accessible Family Planning. Jill Anami (gender specialist, YWCA Kenya) puhui otsikolla Young women’s transformative leadership and advocacy in SRHR. Seminaarin päätöspuheenvuoron piti tasa-arvosuurlähettiläs Katri Viinikka ulkoministeriöstä. Lopussa oli myös aikaa kysymyksille ja kommenteille.

Esitykset täydensivät erinomaisesti toisiaan, ja Suomen mallit herättivät sekä kiinnostusta että ihailua. Kenian ja Zimbabwen puheenvuorot toivat konkretiaa toisenlaisesta maailmasta mutta kertoivat samalla myös toivoa herättävästä työstä. Ilman kansainvälistä yhteistyötä kuvamme maailmasta olisi kapea ja rajallinen.

Seminaarin hyvä tunnelma oli käsinkosketeltava. Oman lisänsä siihen toi Suomen YK-edustuston upea tila ja näkymä New Yorkin ylle. Tilaisuuden järjestelyt onnistuivat erinomaisesti edustuston tuella, lämmin kiitos siitä erityisesti Sofie Sandströmille ja Christina Kapaselle. Yhteistyö seminaaria valmistelleen työryhmän ja puhujien kanssa osoitti naisten ja innostuksen voiman. Ilman Naisjärjestöjen keskusliiton Terhi Heinilää ja Anniina Vainiota, NNKY:n Anne Pönniä, Nytkiksen Johanna Pakkasta ja Katariina Hyväristä, UN Womenin Elina Nikulaista ja Elina Viitasaarta sekä Akateemisten Naisten Kirsi Jokikokkoa ja Susanna Sulkusta seminaari ei olisi onnistunut näin erinomaisesti. Oli ilo tehdä töitä yhdessä!

Sari Kuusela
Coordinator of International Relations, CIR
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
sari.kuusela(a)nodus.fi
Twitter: @KuuselaSari

Ps. Seminaarin tallenne löytyy verkosta. CSW-viikon ja Helvi Sipilä -seminaarin twiitit löytyvät mm. tunnisteilla #CSW63, #FinlandCSW, #akateemisetnaiset, #naisjärjestöt, #nnky, #ywca ja @NytkisRy. Lisäksi kuvia ja blogeja on myös Akateemisten Naisten FB-sivulla.

torstai 14. maaliskuuta 2019

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres: Ajatteleeko joku todella, että naiset olisivat vähemmän osaavia kuin miehet?

”Haluan olla isona presidentti. En Irlannin, vaan koko maailman.” Pienen tytön toiveen kertoi YK:n Commission on the Status of Women, CSW-kokouksen puheenjohtaja, Geraldine Byrne Nason ja jatkoi pohtimalla, että entä jos sellainen tehtävä olisi ja siinä olisi nainen?

Ajatusleikki on kiehtova. Millaiseksi maailma muuttuisi, jos keskeisissä tehtävissä olisikin nainen? Vai ovatko nykyiset rakenteet ja kulttuuri niin vahvat, että vaikutus jäisi vähäiseksi? Riittääkö yksi tai muutama nainen muuttamaan maailman?

Jokaisella on merkitystä, mutta muutosta kukaan ei saa aikaan yksin. ”Naisten oikeuksien kokouksen voisi yhtä hyvin nimetä kokoukseksi vallanjakoon liittyen”, sanoi YK:n pääsihteeri Antonio Guterres heti puheensa aluksi. Miksi valta on naisten aseman ja oikeuksien ytimessä? Valta antaa aseman, mahdollisuuden ja paikan toimia, mutta onnistumiseen tarvitaan myös osaamista, yhteistyötaitoja ja halua vaikuttaa.

”Ajatteleeko joku todella,  että naiset olisivat vähemmän osaavia kuin miehet?” Guterresin kysymyksen voi kuulla yhtä hyvin aitona, toteavana, epäilynä kuin ironianakin. Sävystä riippumatta kysymys saa pohtimaan, millaisena itse näkee todellisuuden ympärillään. Tasa-arvoisena ja jokaista arvostavana? Arvio osaamisesta ja kyvyistä tehdään jollain muulla perusteella kuin näyttöjen mukaan? Yksittäistapaukset yleistetään ja liitetään ne omien ennakkokäsitysten todisteiksi? Kokeeko joskus olevansa stereotyyppisen ajattelun ympäröimä?

Guterresin ja Byrne Nasonin kysymykset ovat herättäviä. Vaihda mielikuvissasi naisten ja miesten tehtäviä keskenään, ja kerro tarina siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja ennen kuin katsot ympärillesi tarkemmin nähdäksesi, ajatteleeko joku naisten olevan vähemmän osaavia kuin miesten tai päinvastoin, kuuntele sisintäsi. Mitä itse ajattelet? Sillä ajatukset muuttuvat teoiksi ennen kuin huomaakaan.

Opening of the CSW session 11.3.2019

Sari Kuusela
Kansainvälisen toiminnan koordinaattori
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
sari.kuusela(a)nodus.fi
Twitter: @KuuselaSari

Nollatoleranssi väkivallalle

Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on globaali ongelma. Sen estäminen on yhteiskunnallinen haaste ja vaativa yhteinen tehtävä. Siihen tarvitaan kaikki mukaan: naisjärjestöt, feministiset ryhmät, ihmisoikeuksien puolustajat, työnantajat, ammattiliitot ja media poliittisten toimijoiden lisäksi. Mutta väkivallan poistaminen ei saa olla vain naisten tehtävä, sanoo Bassina Hakkaoui, Marokon perhe-, tasa-arvo- ja sosiaaliasioista vastaava ministeri. Kun väkivalta on yhteiskunnan rakenteissa, se on samalla hiljaisesti hyväksyttyä. Silloin tarvitaan paljon yhteistyötä ja konkreettisia tekoja tilanteen muuttamiseksi. Työ on aloitettava perheistä ja kasvatuksesta, Hakkaoui korostaa.

Tietoisuuden lisääminen ja ilmiön tunnistaminen ei kuitenkaan riitä. Jos taistelet yksin, puuttuu budjetti ja resurssit muutoksen toteuttamiseksi, toteaa Soledad Murillo, Espanjan tasa-arvoministeri. Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan poistaminen on saatava valtioiden agendalle. Kansalaisjärjestöjä tarvitaan myös seurantaan ja tilanteen raportointiin. Naisia ei saa pitää toisen luokan kansalaisina, Murillo jatkaa.


Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä huomauttaa, että vaikka Suomi on tasa-arvotilastoissa neljäntenä, on Suomi kuitenkin Euroopan väkivaltatilastoissa huomattavan korkealla. Myös Suomi tarvitsee lisää toimia naisiin väkivallan vähentämiseksi. Naiset eivät saa olla hiljaa, Heinilä jatkaa. Nettiväkivalta on yleistä ja kohdistuu myös lapsiin. Väkivaltaa kokeneiden naisten tuki on kuitenkin pitkälti naisjärjestöjen ja vapaaehtoistyön varassa. Työ pitää tunnustaa ja se tarvitsee sekä rahoitusta että resursseja. Tarvitsemme nollatoleranssin väkivallalle.

CSW63 side event 11.3.2019: Good practices and moblization of civil society in the fight against gender-based violence - Andorra, Spain, Finland and Morocco


Sari Kuusela
Kansainvälisen toiminnan koordinaattori
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
sari.kuusela(a)nodus.fi
Twitter: @KuuselaSari