Akateemiset Naiset yliopistokoulutuksen lasikattojen särkijöinä: Professori Laimi Leidenius (1877–1938)

Suomen Akateemisten Naisten Liiton perustaminen (1922) sai alkusysäyksensä uudesta kansainvälisestä järjestöstä, International Federation of University Women, IFUW:sta (nyk. Graduate Women International, GWI), mutta järjestömme historian alkutaival on yhtä lailla myös Helsingin yliopiston naisopiskelijoiden historiaa. 

Naiset saivat alkuun opiskella vain erioikeudella

Naisten yliopisto-opinnot tulivat mahdollisiksi 1870-luvulla, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin naisopiskelija oli poikkeus yliopistossa. Tätä poikkeuksellisuutta alleviivasi se, että naisten täytyi opiskeluoikeuden saadakseen anoa Pietarista erivapautta sukupuolestaan. Linjauksen perusteluissa vedottiin Venäjän valtakunnan osien yhdenmukaiseen kohteluun. Kun keisari hylkäsi vuonna 1873 kaksi erivapausanomusta, kesti kaksitoista vuotta ennen kuin seuraava nainen uskaltautui tekemään saman anomuksen.

Erivapauspäätöksessä todettiin, että yliopistossa opiskelevilla naisilla ei ollut oikeutta osakuntien jäsenyyteen. Taustalla vaikutti ajan siveysajattelu. Helsingin yliopiston naisopiskelijat perustivat vuonna 1887 oman kerhon nimeltä De kvinnliga. Kerhoon kuuluivat mm. filosofian ylioppilas Tekla Hultin ja lääketieteen ylioppilas Karolina Eskelin. Myöhemmin heistä tuli Suomen kaksi ensimmäistä naistohtoria. De kvinnliga -kerho toimi aina vuosisadan vaihteeseen saakka, kunnes naiset päästettiin osakuntiin. 

Kerholle tuli vielä muutama seuraaja. Näiden varhaisten yhteenliittymien eetoksena oli naisten keskinäinen vuorovaikutus, yhteistyö ja ajatustenvaihto. Nykyään Akateemisissa Naisissa kutsumme toimintamme kulmakiviä verkostoitumiseksi, vertaistueksi ja yhteisöllisyydeksi. Tarve keskustella eri alojen naiserityisistä haasteista ei ole kadonnut sadassa vuodessa mihinkään. 

Helsingin yliopiston ensimmäinen naisprofessori ja Liiton kolmas puheenjohtaja

Vuonna 1927 Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi valittiin lääketieteen tohtori Laimi Leidenius. Vain muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori. Nimitys oli sitäkin merkittävämpi lääketieteen alalla, jossa hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen naisprofessori. 

Leideniusta voi kiittää rohkeudesta ja sinnikkyydestä paitsi lasikaton särkijänä, myös oman aikansa alanvaihtajana. Leidenius valmistui tyttökoulun jälkeen ensin kielten opettajaksi ja tuossa ammatissa hän keräsi opiskelurahoja, kunnes saattoi aloittaa haaveilemansa lääketieteen opinnot. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1908 ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1918. Leidenius teki elämäntyönsä gynekologina ja hänet tunnetaan erityisesti äitiyshuollon ja vastasyntyneiden hoidon kehittäjänä.

Liiton puheenjohtajana Leidenius oli suosittu ja toimi tehtävässään kymmenen vuotta. Naisemansipaation kannalta 1930-luku oli hiljaista aikaa Suomessa ja eduskunnassa naisia oli vasta alle kymmenen prosenttia. Liitossa naisten yhteiskunnallista asemaa edistettiin pitämällä esillä naisesikuvia, joihin Leidenius itsekin lukeutui.

Leidenius piti usein yleistajuisia esitelmiä ja julkaisi alaansa liittyviä kirjoituksia. Hän matkusti työnsä puolesta paljon, ja esitteli maailmalla poikkeuksellista suomalaista äitiyshuoltoa myös Akateemisille Naisille IFUW:n Krakovan konferenssissa 1930-luvulla. 

Laman ja kansallissosialismin varjo

1930-luvun historiaan yhdistetään yleismaailmallinen lama ja kansallissosialismin nousu. Myös Akateemisten Naisten maailmankonferenssissa jouduttiin keskustelemaan Saksan tilanteesta, kun Saksan maajärjestön oli ollut pakko hyväksyä Saksassa säännöt, joissa ei-arjalaiset jäsenet suljettiin pois. Konferenssissa käydyssä keskustelussa päädyttiin siihen, että Akateemisten Naisten sääntöjen mukaan ketään ei saanut sulkea toiminnan ulkopuolelle rotuun, uskontoon tai poliittiseen mielipiteeseen liittyvistä syistä. Saksan maajärjestö hajosi pian tämän päätöksen jälkeen.

Myös lama vaikeutti Akateemisten Naisten toimintaa monessa maassa, mutta stipendejä pyrittiin silti jakamaan. Leideniuksen 60-vuotispäiväksi Liitossa kerättiin erillinen stipendirahasto vuonna 1937 ja rahaston ensimmäinen stipendi luovutettiin keväällä 1941. 

Akateemisuus ei saa kuolettaa naista

Puheenjohtajakautensa päätyttyä Leidenius kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi. Adressin mukaan Leideniuksen perintö ”velvoitti Liittoa alati pyrkimään toiminnassaan suuntaan, jossa akateemisuus ei saanut kuolettaa naista eikä nainen pintapuolistuttaa akateemista totuudenetsintää.” Edelleen hänen seuraajansa mukaan Leideniuksen perintö velvoitti jokaista akateemista naista tekemään Leideniuksen lailla parhaansa ja ”näkemään kärsivän kanssaihmisen ja vähäosaiset sosiaaliset ryhmät”. 

Leidenius ei ole unohtunut Akateemisissa Naisissa, mutta muistetaan häntä edelleen muuallakin. Vuonna 1992 hänet ikuistettiin postimerkkiin ja vuodesta 2009 suomalainen lääkäriseura Duodecim on jakanut hänen nimeään kantavaa tunnustuspalkintoa.

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Lähteet:

Hietala, Marjatta ja Leikola, Anto 1997: ”Leidenius, Laimi”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS. (viitattu 20.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.

Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa

Suomen Akateemisten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. juhlii toukokuussa 2022 satavuotista taivaltaan. Olemme aloittaneet juhlavalmistelut uudistamalla verkkosivumme ja logomme. Uutta sivustoamme tullaan päivittämään aktiivisesti seuraavina viikkoina. Jos huomaat sivustossa olennaisia puutteita, kuulemme niistä mielellämme: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Kolmen viisaaan naisen kohtaaminen

Järjestömme synnystä voimme kiittää kolmea viisasta naista: newyorkilaista Barnard Collegen johtajaa Virginia Gildersleeveä sekä kirjallisuuden professori Caroline Spurgeonia ja historian lehtori Rose Sidgwickiä Britanniasta. Nämä korkeasti koulutetut ystävykset miettivät ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, mitä he voisivat tehdä ehkäistääkseen uuden sodan syttymisen. He olivat vakuuttuneita siitä, että sodat loppuisivat, kun eri maiden ihmiset tutustuisivat toisiinsa henkilökohtaisesti. 

Gildersleeven, Spurgeonin ja Sidgwickin vahva usko verkostoitumiseen ja naisten kouluttautumisen haluun johti vuonna 1919 Akateemisten Naisten maailmanjärjestön, International Federation of University Women, IFUW (nyk. Graduate Women International, GWI), perustamiseen. Kattojärjestön ensimmäisiksi jäseniksi tulivat Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Kanadaan vastikään perustetut Akateemisten Naisten maajärjestöt.

IFUW:n konferenssi 1921

Anglosaksisista maista kutsu kiiri ympäri maailman, ja kutsu on otettu ilolla vastaan: tänä päivänä Akateemiset Naiset toimivat jo 65 maassa. 

Suomen maajärjestön synty

Suomessa Akateemiset Naiset järjestäytyivät Helsingin ruotsinkielisen tyttölyseon englannin kielen lehtorin Carin Roseniuksen aloitteesta. Hän oli kuullut maailmanjärjestön synnystä Lontoon matkallaan vuonna 1921 ja saman vuoden toukokuussa noin 30 korkeakoulutettua naista kokoontui Helsingissä. Kokouksessa laadittiin Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Yhdistys - Finlands Akademiskt Bildade Kvinnors Föreningin sääntöluonnos. Samalla tehtiin periaatteellinen päätös liittymisestä kansainväliseen liittoon. 

Järjestön ensimmäinen pöytäkirjallinen kokous pidettiin vuotta myöhemmin 11.5.1922, ja tätä päivämäärää pidämme Liiton perustamispäivänä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun kielten opettaja, tohtori Jenny af Forselles. Kesällä 1922 Suomen maajärjestö osallistui ensimmäistä kertaa maailmanjärjestön konferenssiin, joka pidettiin Pariisissa. Liittoa konferenssissa edusti lehtori Rosenius. 

Nykyisen liittomuotonsa järjestömme sai vuonna 1927, jolloin puheenjohtaja, tohtori Kaino W. Oksasen johdolla perustettiin Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto ry. - Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund rf. Samalla helsinkiläiset Akateemiset Naiset jakaantuivat kieliryhmittäin erillisiin paikallisyhdistyksiin, jotka liittyivät Liiton jäseniksi. Liiton nimi vakiintui nykyiseen muotoonsa ilmeisesti 1950-luvulla.

Edelläkävijöiden tie vapauteen ja vastuuseen

Liiton ensimmäisten vuosikymmenten puheenjohtajat olivat oman alansa edelläkävijöitä. Heidän johtamanaan Liitto ja sen jäsenyhdistykset kannustivat naisia opiskelemaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Se tehtiin verkostoitumalla ja nostamalla esikuvallisia naisia yleiseen tietoisuuteen.

Usko naisten kouluttautumisen haluun ja koulutuksen tärkeys elämän rakenteissa ovat olleet suomalaisen naisliikkeen ydintä. Koulutus oli tie vapauteen ja irti perhevallasta, koska se tarjosi naisille mahdollisuuden päästä työelämään, jos avioliittoa ei tullut solmituksi. Koulutuksesta muodostui tytöille annettava aineeton perintö. Koulutuksen avulla naiset myös pyrkivät saamaan jalansijan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kansainvälinen yhteistyö oli suomalaisille Akateemisille Naisille hyvin tärkeää, kun ensimmäiset naiset raivasivat tietään akateemiseen maailmaan ja pitivät yllä kielitaitoaan. Myöhemmin YK-yhteydet pitivät jäsenemme kansainvälisen tasa-arvokeskustelun aallonharjalla.

Tiedon ja ystävyyden lamppu

Akateemisten Naisten lamppulogon suunnitteli GWI:n mukaan Norjan maajärjestö Oslossa vuonna 1924 pidettyyn Akateemisten Naisten konferenssiin. Samassa tilaisuudessa logosta tehtiin maailmanjärjestön ja sen jäsenjärjestöjen virallinen logo. 

Öljylamppu on maailmalla varsin yleinen tunnus erilaisissa akateemisissa palkinnoissa. Yliopistojen ohella sitä ovat käyttäneet myös monet sairaanhoitajien ammattiin yhdistettävät järjestöt. Lampun tarina pohjaa tarinaan muinaisesta Egyptistä, jossa lamppu ja sen valo symboloivat tiedon ikuista liekkiä. Kerrotaan myös, että antiikin Kreikan filosofi Diogenes kantoi tällaista lamppua etsiessään rehellistä ihmistä, tietoa ja totuutta. Akateemisissa Naisissa lamppua on kutsuttu tiedon ja ystävyyden lampuksi.

Verkkosivu-uudistuksemme yhteydessä halusimme uudistaa logomme perinteitä kunnioittaen. Uuden logon on suunnitellut meille Johanna Vuorinen. 

Susanna Sulkunen
Liiton toimitusjohtaja

Lähteet:

GWI 2019: "GWI History". https://graduatewomen.org/who-we-are/our-story/ (Käyty sivustolla 14.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. SKS: (Tätä historiateosta voi tilata Liiton toimistolta jäsenhintaan 10 euroa. Posti- ja lähetyskulut lisätään hintaan.) 

Mielen hyvinvoinnin rakennuspuita

Hyvää elämää! Näillä sanoilla hyvästeli minut pitkäaikainen työtoverini, kun jokunen vuosi sitten vaihdoin uuteen työpaikkaan. Toivotus pysäytti miettimään, millaiselle pohjalle hyvää elämää itse asiassa voisi rakentaa. Mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, jotta päivittäinen elämä soljuisi mahdollisimman mukavasti? Mitä sen eteen voisi itse tehdä? 

Kaikki tiedämme lukuisia pieniä nautintoja, joilla voimme ilahduttaa mieltämme hetkeksi tai juhlistaa arkea. Niillä on toki paikkansa. Entä jos luodataankin hiukan pidemmälle, mielen hyvinvoinnin pitkäkestoiseen tukemiseen omassa arjessa ja kaiken keskellä?  Professori Martin Seligman, positiivisen psykologian isähahmo, jakaa moniin tutkimuksiin perustuvaa viisautta.  Hän toteaa, että meillä kaikilla on välineet paitsi selviytymiseen, myös kukoistukseen. Hänen mukaansa mielen hyvinvoinnin rakentajina toimii viisi tukipilaria, joista jokainen on tutkimuksin mitattavissa –  ja mikä ilahduttavaa – myös jokaisen opittavissa. 

Erityisesti nyt, kun koronaväsymys alkaa jo monia painaa, nousee omasta mielen hyvinvoinnista huolehtiminen arvoon arvaamattomaan. Kukin meistä voi tehdä sen eteen paljon.  Myönteisyyttään voi kasvattaa tekemällä jokaiseen päivään tilaa iloa ja tyytyväisyyttä tuottaville asioille, vaikka ihan pienillekin. 

Myönteiset tunteet vakauttavat haasteissa

Ilo, kiitollisuus, mielenrauha, innostus tai vaikkapa toiveikkuus tuovat mielelle tasapainoa silloin, kun kohtaamme haasteita ja huolia. Myönteisten tunteiden huomaaminen ja niiden äärelle pysähtyminen kannattaa ottaa tavaksi, sillä aikaa myöten se tuottaa useita muitakin hyviä vaikutuksia. Myönteisten tunteiden kokemisen on havaittu rakentavan ja laajentavan huomiokykyämme, ajatteluamme ja oppimistamme sekä sosiaalisia suhteitamme. Millaisia myönteisiä tunteita huomaat kokeneesi viime päivinä? Mikä niitä aiheutti?  Onko arjessasi riittävästi aikaa iloa tuottaville asioille – ihan pienillekin? Ellei tällaista ole vielä löytynyt, mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voit ottaa, että tuota aikaa alkaisi löytyä?

Mielekäs tekeminen, uppoutuminen ja sitoutuminen tuo flow-kokemusta 

Itsensä likoon laittaminen ja itselle merkityksellisten asioiden tekeminen on usein energisoivaa ja voimaannuttavaa. Uppoutuminen mieluisaan ja hyvin sujuvaan tekemiseen harrastuksissa, työssä tai vaikkapa kotiaskareissa saa meidät käyttämään omia vahvuuksiamme ja lisää näin käsitystä omasta pystyvyydestämme. Ehkä olet löytänyt flow-kokemuksen, jossa aika lentää ja uppoudut täysin johonkin mielenkiintoiseen käyttämällä hallitsemaasi taitoa, jonka saavuttaminen on edellyttänyt jonkin verran ponnistelua? Tai kokenut flow´ta vaikkapa antoisassa keskustelussa, jossa käytät tietojasi ja oivallat jotain uutta?  Voisiko tällaista kokemusta saada hiukan lisää?  Elvyttäisitkö jonkin mieluisan harrastuksen tai kokeilisitko uutta, jossa voit seurata omaa kehittymistäsi tavoite kerrallaan?  

Myönteisten ihmissuhteiden voima

Myös yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen synnyttävät mielen hyvinvointia. Martin Seligman toteaa, että liitämme onnellisuuden hetket yleensä aina jollain tavoin muihin ihmisiin. Myönteisiä ihmissuhteita luonnehtii esimerkiksi se, että jaamme niissä vastavuoroisesti lämpöä ja välittämistä, tuemme toisiamme ja tulemme hyväksytyksi omana itsenämme. Tällaista vuorovaikutusta voi myös syntyä aivan hetkellisesti ja ventovieraankin ihmisen kanssa. Siinä hyvä kohtaaminen saattaa  synnyttää molempien hyväksi kokeman yhteyden, josta jää mieluisa muisto. Lähtisitkö keräilemään tällaisia kohtaamisen hetkiä?  

Merkityksellisyys vie arvojen lähteille

Se, mikä kullekin tuo elämään merkityksellisyyttä ja missä voi kokea olevansa osa jotain itseään suurempaa, vaihtelee paljon. Mukanaolo arvokkaiden asioiden edistämisessä ja niihin paneutuminen tuo merkityksellisyyden tunnetta. Koronan aikaan olemme saaneet nähdä, kuinka omia arvojaan voi toteuttaa hyvillä teoilla, vaikkapa naapuriavun muodossa. Merkityksellisyyttä voi myös syntyä siitä, että rakennamme siltaa ja ymmärrystä sukupolvien välille – vaikkapa sukututkimuksen muodossa. Huolien, mutta myös ilonaiheiden jakaminen toisten kanssa voi luoda yhteisiä, merkityksellisiä hetkiä. Ehkä juuri nyt olisi otollinen ajankohta pohtia sitä, mitkä asiat itseä kannattelevat tai tekevät elämästä vaikeissakin hetkissä elämisen arvoista.  

Aikaansaamisen upea tunne

Itse asetetut ja omilta tuntuvat tavoitteet luovat toiveikkuutta ja saavat meidät katsomaan eteenpäin. Niillä on taipumus tuoda  – vähän kerrallaankin toteutuessaan – tyytyväisyyttä, onnistumisen kokemuksia ja mielekkyyttä arkeen. Ikäihmisillä on vahvana etunaan elämän aikana jo kertyneet aikaansaannokset, suuret ja pienet. Heillä on usein myös taitoa huomata ja iloita pieniltäkin tuntuvien asioiden onnistumisesta. Omia ja muiden aikaansaannoksia kannattaa ihan jokaisen pysähtyä ihailemaan, ja niistä puhuminen tekee mielelle hyvää. Jospa alkaisimme nostaa toinen toistemme aikaansaannoksia enemmän esiin ja jakaisimme näin arvostusta sekä itselle että toisille? Ehkä valokiilaan nousisi monenlaista hyvää, mitä kaikesta huolimatta koko ajan tapahtuu. Rakentaisimme yhdessä hyvää elämää.  

Stina Fågel 

KM, ratkaisukeskeinen valmentaja,

suunnittelija, Ikäinstituutti

Vuoden Jäsentekopalkinto 2020: Ylisukupolvinen toimintamalli

Tänä keväänä tutustumme Liiton Torstai on toivoa täynnä -verkkokahveilla Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020 saaneisiin toimintamuotoihin. Palkinnonsaajia oli neljä. Esittelemme palkinnonsaajat myös blogissamme. Helmikuun 2021 verkkokahveilla Helsingin Akateemiset Naiset kertoivat yhdistyksensä ylisukupolvisesta jäsentoiminnasta. Kiitos upeasta esittelystä, Jenni Labarthe, Niina Kaartinen, Paula Kuusipalo-Määttä ja Leea Paija! Muut tämän kevään kokontumiskerrat ovat: 4.3., 1.4., 6.5. ja 3.6. Lisätietoja: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Helsingin yhdistyksessä jäsenten ikähaarukka on vaikuttavan laaja. 1990-luvulla ja 1930-luvulla syntyneiden naisten voi ensi alkuun kuvitella olevan hyvinkin kaukana toisistaan. Helsingin yhdistyksen ylisukupolviset tapahtumat ovat kuitenkin osoittautuneet menestyksekkääksi konseptiksi. Tällä hetkellä yhdistyksellä on käynnissä Elämäntaidot esiin -verkkoryhmä ja maaliskuussa 2021 aloittaa Vahvuuspaja. Voit lukea näistä lisää osoitteesta http://helsinginakateemisetnaiset.fi/. Seuraathan Helsingin Akateemiset Naiset ry:tä myös Facebookissa?

Ylisukupolvinen toimintamalli tuo eri-ikäiset jäsenet yhteen hienolla tavalla Helsingin yhdistys kannustaa myös muita Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksiä kokeilemaan rohkeasti tätä toimintamallia. Tässä muutama vinkki illan keskustelusta:

• Selvitetään mitkä teemat yhdistyksen jäseniä kiinnostavat. Taustatatietona Helsingin yhdistyksellä oli Mari Häkkisen ja Minna Jyrkiäisen ammattikorkeakoulu Metropoliaan Helsingin yhdistyksestä tekemät opinnäytetyöt. Pienemmässä mittakaavassa alkuun pääsee tekemällä jäsenkyselyn ja soittokierroksen yhdistyksessä.
• Otetaan yhteistyökumppanien osaaminen avuksi. Helsingin yhdistys hyödynsi toimintamallin suunnittelussa ja lanseerauksessa myös yhteistyökumppaniverkostoaan, jota se on rakentanut vuosien varrella mm. tekemällä organisaatiovierailuita jäseniä kiinnostaviin järjestöihin ja yrityksiin. Maria Akatemia, Miina Sillanpään säätiö ja Ikäinstituutti toivat ideointiin mukaan lisää asiantuntemusta sekä uusia jäseniä.
• Otetaan kohderyhmä suunnitteluun mukaan. Ylisukupolvista toimintamuotoa suunittelivat alusta saakka Helsingin yhdistyksen eri-ikäiset (ja hallituksen ulkopuoliset) jäsenet. 
• Kokeillaan ja opitaan. Jäsenistön osallistamisen lisäksi oli tärkeää rohkaista suunnittelutiimiä ideoimaan vapaasti ja  kokeilemaan erilaisia jäsentapahtumia. Kaikki toimintamuodot tai vaikkapa ajankohdat eivät osoittaudu hyviksi, mutta kokemus ja tieto auttaa suunnittelussa aina eteenpäin. Heti ei myöskään tarvitse saada valmista pakettia kokoon! Fokus on yhdessä tekemisessä ja yhdessä oppimisessa.

Seuraavat Torstai on toivoa täynnä -verkkokahvit järjestetään maaliskuun 4. päivä klo 18-19. Silloin pääsemme tutustumaan joko Lahden onnistuneeseen jäsenhankintaan tai Vantaan hienoon digiloikkaan. Tammikuussa tutustuimme Espoon-Kauniaisten paikallisyhdistyksen vaalipaneeliin.

Vuoden Jäsentekopalkinto 2020: Vaalipaneeli

Tänä keväänä tutustumme Liiton Torstai on toivoa täynnä -verkkokahveilla Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020 saaneisiin toimintamuotoihin. Palkinnonsaajia oli neljä. Esittelemme palkinnonsaajat myös blogissamme. Tammikuun 2021 verkkokahveilla Espoon-Kauniaisten (EKAN) yhdistyksen puheenjohtaja Armi Westin jakoi EKANIN vinkkejä onnistuneen vaalipaneelin järjestämisestä. Kiitos, Armi! Muut tämän kevään kokontumiskerrat ovat: 4.2., 4.3., 1.4., 6.5. ja 3.6. Lisätietoja: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Kunnallisvaalit pidetään 18.4.2021, joten nyt on hyvä alkaa valmistella tätä helppoa paikallisen vaikuttamistyön tapaa ja ottaa yhteyttä puolueisiin. Tasa-arvo tehdään kunnissa!

Kuva: Armi Westin

Tässä Armi Westinin vinkit yhdistyksille:

• On todella tärkeää olla ajoissa liikkeellä. Ennen vaaleja ehdokkaita pyydetään moniin tilaisuuksiin. Myös onnistunut tilavaraus onnistuu vain ajoissa.
• Tilaa kannattaa etsiä esimerkiksi kirjastoista tai mainostilaa vastaan sopivan paikallisyrityksen tai oppilaitoksen tiloista. Mikäli koronarajoitukset jatkuvat, myös hybridimalli on mahdollinen. Tällöin vain pieni joukko on paikan päällä ja muut osallistuvat verkon välityksellä. IT-tukea kannattaa kysyä tilan tarjoavalta taholta. Tämäniltaisessa keskustelussa mainittiin myös mahdollisuus mennä jututtamaan puolueita yhdistysaktiivien voimin paikkakunnan torille. Liitossa selvitellään mahdollisen IT-tuen myöntämistä tilaisuuksiin.
• Akateemisten Naisten kunnallisvaaliteesit ja taustaineistoa paneeliin saa Liitolta helmikuussa. Pyrimme nostamaan yhdessä kaikenikäisten naisten tasa-arvo-ongelmat keskusteluun ja ratkottavaksi. Kysymyksiä kannattaa pyytää etukäteen myös oman yhdistyksen jäseniltä.
• Panelisteille on hyvä kertoa kysymykset ja sallittu puheenvuorojen pituus etukäteen. Kannattaa myös miettiä, edistäisikö tasa-arvoa se, että jokaisesta puolueesta kutsuttaisiin myös miesedustaja mukaan. Yksin naisten voimin emme saa muutosta aikaan. Sopivia panelisteja voi kysyä jokaisen puolueen valtuustoryhmän puheenjohtajalta. Huom. kaikki puolueet tulee kutsua tilaisuuteen jotta säilytämme puolueettomuutemme.
• Paneelin vetäjän tulee olla sujuvasanainen ja napakka. Moni politiikko puhuu ummet ja lammet, jos siihen suodaan tilaisuus. Vetäjä kannattaa myös briifata tilaisuuden sisällöistä ja tavoitteista hyvin etukäteen.
• Markkinointiin ei voi panostaa liikaa. Yhdistyksen somekanava ja jäsenkirjeet tavoittavat nykyiset jäsenet, mutta potentiaalisia uusia jäseniä kannattaa kosiskella paikallismedian ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta. Osallistujille kannattaa antaa myös yhdistyksen oma esite.
• Kiitoskirjeillä voi jälkikäteen myös vielä kertoa yhdistyksestä ja kutsua mukaan toimintaan. Tilaisuudesta kannattaa kirjoittaa muistiin myös yhdistyksen someen juttu tai jos kyseessä on verkkotilaisuus, jakaa sen video, koska tällaiset tilaisuudet ovat erinomaista mainosta yhdistykselle myös vielä pitkään tilaisuuden jälkeenkin.

EKAN ry. on järjestänyt vaalipaneelin 2017 kunnallisvaalien ja 2019 eduskuntavaalien alla ja sai toimintamuodosta Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020.

Rouva Einstein

”Mitä? Oliko Albert Einsteinilla rouvakin?” Näin reagoi muuan ystäväni, kun kerroin hänelle lukuvuorossa olevasta kirjastani. Kysymys nauratti, sillä aivan samalla tavalla olin ajatellut, kun näin kirjan nimen ensimmäistä kertaa. Vastaus on kyllä, jopa kaksi vihittyä vaimoa, ja tämän kirjan päähenkilö oli niistä ensimmäinen.

Mileva ”Mitza” Maric oli syntynyt Serbiassa v. 1875. Kirjan mukaan hänellä oli synnynnäinen lonkkavaurio, jonka vuoksi hän ontui. Tämä esti vanhempien mukaan avioliittomahdollisuudet, sillä vanhoillisessa Serbiassa ei yksikään mies halunnut ”epämuodostunutta” vaimoa. Isä Maric oli kuitenkin edistyksellinen mies ja huomasi jo varhain tyttärensä älykkyyden, ja kannusti tätä käymään koulua. Perhe muutti jopa pienestä kotikaupungistaan Zagrebiin, jotta Mitza pääsisi lukioon.

Vuonna 1898 Mileva onnistui rikkomaan yhden lasikaton: hän läpäisi Zürichin teknillisen korkeakoulun pääsytutkinnon ja lähti opiskelemaan fysiikkaa ainoana naisena vuosikurssillaan. Aika pian alkoi samalla kurssilla opiskeleva Albert Einstein kiinnittää huomiota nuoreen naiseen, jota hän piti jopa lahjakkaampana kuin itseään. Opiskelu ei ollut helppoa, sillä ennakkoluulot naisten opiskelua kohtaan yleensä ja varsinkin matematiikan ja fysiikan opintoja kohtaan olivat vahvat. Lisäksi innokas kosija häiritsi Milevan mielenrauhaa, sillä hän oli lujasti päättänyt, ettei mikään saa estää häntä luomasta omaa uraa.

Viimein tunteet kasvoivat liian voimakkaiksi, ja Milevan oli annettava periksi. Lisäksi Albert lupasi, että heistä tulisi erilainen, boheemi aviopari, joka tekisi jatkossakin työtä yhdessä. Mutta ei enempää juonipaljastuksia!

Marie Benedict on vuonna 1968 syntynyt juristi, joka on ryhtynyt kirjoittamaan osittain fiktiivisiä romaaneja miehensä varjoon jääneistä naisista. Mileva Maricin lisäksi hän on kirjoittanut Clementine Churchillista, elokuvatähti Hedy Lamarrista ja nyt tammikuussa pitäisi ilmestyä romaani Agatha Christiestä. Mielestäni kirjailija tavoittaa ajankuvan erittäin hyvin. Tapojen muodollisuus, jäykkä puhuttelutyyli, tervehdykset niiauksineen ja kumarruksineen tuntuvat juuri sellaisilta kuin 1800-1900 -lukujen taitteessa voi kuvitella niiden olleen. Esimerkiksi kihlaukseensa saakka nämä kaksi opiskelijatoveria ovat Neiti Maric ja Herra Einstein – ja nämä tiedot perustuvat heidän kirjeisiinsä.

Myös opiskelu, professorien ennakkoluulot ja naisopiskelijan väheksyminen sekä toisaalta opiskelijoiden vilkkaat keskustelut Zürichin kahviloissa, tuntuvat erittäin todellisilta. Kuin huomaamattaan kirjaa alkaa lukea kuin faktaa.

Mutta entä sitten, kun monien vaikeuksien jälkeen avioliiton arki koittaa? Muuttuiko nerokas Albert Einstein luonteeltaan todella niin paljon kuuluisuuden myötä? Oliko Milevan oma lahjakkuus todella vielä suurempaa kuin Albertin? Siinä tuskin on mitään kummeksumista, että Milevan nimi jätettiin julkaisuista pois – hänhän oli ”vain nainen” – mutta olisiko Albert sallinut sen vastustelematta tapahtua tai jopa tahallaan tehnyt niin? Albert, joka oli luvannut tukea vaimonsa uraa? Nerouteen liittyy hyvin usein itsekeskeisyys, ja romaanin edetessä Albert Einstein muuttuu todella narsistiseksi paskiaiseksi (anteeksi sanavalinta, mutta osuvampaa en keksi). Mikä on fiktiota, mikä faktaa? Raja hämärtyy, mutta faktan puolesta puhuu ehkä se, että avioeron myötä Mileva vaati ja sai itselleen kaikki Albertin Nobel-palkinnon tuottamat tulot. Tai ei vain itselleen, sillä näillä rahoilla hän varmisti pojilleen hyvän koulutuksen.

Vaikka hieman epäilyjä kirjan todenmukaisuudesta nousee mieleen, romaani oli mielestäni erittäin kiinnostavaa luettavaa. Milevan tarina on uskottava ja surullinenkin, mutta se kertoo myös sinnikkyydestä ja siitä, että jos valitsee elämässä väärin, on aina mahdollisuus tehdä uusi valinta.

Marketta Holopainen

Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä - Satu Keiski-Tonin puhe Liiton vuosikokouksessa 28.11.2020

Julkaisemme VTM Satu Keiski-Tonin (Helsingin Akateemiset Naiset ry.) Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) vuosikokouksessa 28.11.2020 pitämän puheen kokonaisuudessaan tässä Akateemiset naiset -blogissamme, johon kaikki jäsenemme ovat tervetulleita tarjoamaan tekstejään koulutuksen ja työelämän tasa-arvosta. Lähetäthän tekstisi osoitteeseen: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.  

Arvoisat kunniapuheenjohtaja ja liiton puheenjohtaja, hyvät kuulijat ja katsojat, kära vänner!

Olen iloinen, että saan esitellä SANLin vuosikokouksessa Naisjärjestöjen Keskusliiton (NJKL) vaikuttamistyötä ja tulevan vuoden toimintalinjauksia.

Tämän vuoden lopussa tulee kuusi vuotta täyteen NJKL:n hallituksessa. Kaikki kiitos professori Helena Rannalle ja Siv Dahlin-Janssonille, jotka aikoinaan kannustivat hallitusehdokkaaksi.

Olen saanut toimia keskusliiton varapuheenjohtajana, työvaliokunnassa sekä viestintä-, vaikuttaminen ja kansainvälisen toimikunnan puheenjohtajana.

Työ on ollut innostavaa ja palkitsevaa. Loistavat ihmiset ja ajan hermolla toimiminen ovat imaisseet ja koukuttaneet.

NJKL:n asema Suomessa on viime vuosien aikana muuttunut merkittävästi. Keskusliitto on tullut näkyväksi.

Olenkin erityisen iloinen siitä, että minut on pyydetty jatkamaan viestintätoimikunnan puheenjohtajana. Näin akateemistenkin naisten yhteistyö on mahdollista jatkua NJKL:n ytimessä.

Liitto perustettiin vuonna 1911 nimellä Suomen Naisten Kansallisliitto.

Perustaja oli Aleksandra Gripenberg ja 7 perustajajärjestöä.

Tavoitteena oli jo tuolloin vuonna 1911 vaikuttaa lainsäädäntöön, saada naiset mukaan komiteoihin ja päätöksentekoelimiin, politiikkaan ja edistää naisten oikeuksia avioliitossa.

Pykäliin oli kirjattu: sama palkka samasta työstä huolimatta työntekijän sukupuolesta

Varsin osuvat tavoitteet. Vieläkö joudumme odottamaan seuraavat 110 vuotta?

Tekemistä tasa-arvon eteen on vielä paljon, vaikka paljon on jo saavutettukin.

Vuonna 1919 eduskuntaan valittiin 19 naista eli naisten osuus oli 9,5 %. Viime eduskuntavaaleissa jo 93 naista eli 47 %.

Tänään Naisjärjestöjen Keskusliitossa on 66 jäsenjärjestöä ja yli 400 000 jäsentä! 

Tämä lause avaa jo useita päätöksentekijöiden ja median ovia.

Suurimpia jäsenjärjestöjä ovat esimerkiksi suomen- ja ruotsinkieliset Martat, Sairaanhoitajaliitto, Naisten Kartano.

Nykyisin varsin pieniäkin, nuoria yhdistyksiä on liittynyt jäseneksi. Yhteistyökumppanuutta ja näkyvyyttä etsitään vaikutusvaltaisen keskusliiton kautta. Esimerkiksit SYLI ry, Tunne rintasi ry, Korento ry, Kaivos- ja kaivannaisalalla toimivien naisten yhdistys WIMFinland, Vaasan somalinaiset.

Voidaankin kysyä, onko järjestökenttä murroksessa eikä ainoastaan koronan myötä. Hakeutuvatko ihmiset läheiseksi tuntemiinsa ns. yhden asian liikkeisiin? Yhteisöllisyyden merkitys korostuu pienissä organisaatioissa. Ihmiset liittyvät yhdistyksiin, jotka tarjoavat tällä hetkellä myös läheisen, omanlaisen, omaakin asiaa koskettavan yhteisön puhtaan vaikuttamistyön sijaan.

NJKL:n toiminta-ajatuksena on: 

Naisten aseman ja oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistäminen yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.

Toiminta on siis ihmisoikeusperusteista ja yhdessä kaikkien naisjärjestöjen kanssa.

Arvot ja toimintaperiaatteet ovat:

1. Sukupuolten tasa-arvo
2. Avoimuus ja yhdenvertaisuus
3. Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton - sitoutumattomuus
4. Moniäänisesti yhteistyössä toimiva - moniäänisyys
5. Rohkeasti kantaa ottava

Vaikuttamistyö on laaja-alaista, monikanavaista; lausuntopyyntöjä, kuulemistilaisuuksia, tiedotteita, kannanottoja, julkilausumia, seminaareja, julkisen keskusteluun reagointia päivittäin ja viikoittain.

Noin kolme vuotta sitten NJKL asetti 7 hallitusohjelmatavoitetta vuosille 2019–2023.

1. Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä
2. Tasa-arvo lähtee kasvatuksesta
3. Työelämä tarvitsee tasa-arvotekoja

4. Naisten hyvinvointi on tasa-arvokysymys
5. Tasa-arvoa urheiluun ja kulttuuriin
6. Tytöt ja naiset kehitysyhteistyön keskiöön
7. Naiset mukana kokonaisturvallisuudessa

Lähes kaikki on kirjattu hallitusohjelmaan: perhevapaauudistus, samapalkkaisuustoimet, suostumuksen puute raiskauksen tunnusmerkiksi, translain uudistus sekä väkivallan vastaiselle työlle kohdistettava lisärahoitus, segregaatioon puuttuminen, aborttilainsäädäntö ja sukupuolivaikutuksen ennakkoarviointi kaikkien ministeriöiden toimialoille ja budjetointiin.

Väkivallan torjuntaohjelma, itsenäinen ja riippumaton naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä, perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat tasaisemmin molempien vanhempien kesken, täysipäiväinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja pienentäminen 

Valtioneuvoston tavoitteena on aikaan saada Suomesta sukupuolten tasa-arvon mallimaa.

Työtä on edessä kuitenkin varsin paljon. 

Viime viikon NJKL:n vuosikokous hyväksyi viisi toimintalinjausta, jotka perustuvat keskusliiton aiempiin strategisiin linjauksin, ajankohtaisiin tutkimuksiin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen

Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä!

Tämä vaikuttamisviesti onkin mainiosti monistunut jo median pääotsikointiin.

Suomi ei ole tasa-arvon kärkimaa. Niin koronakriisi kuin populismi ja taantumukselliset arvot uhkaavat edelleen naisten asemaa niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.

Tulevien vuosien harppaukset on oltava huimia, jos tavoitteena tasa-arvon kärkimaa:

Suomi junnaa edelleen 4. sijalla Euroopan tasa-arvoa mittaavan EIGEn indeksin perusteella Ruotsin, Tanskan ja Ranskan jäljessä. Eurooppalaisessa keskustelussa Suomi saa sapiskaa palkkatasa-arvon puutteesta, segregaatiosta, väkivallasta.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on edelleen hankalaa. Naiset pitävät yli 90 % perhevapaista

Tämän vuoden indeksissä ei selvitetty Suomen pahinta ongelmaa perheväkivaltaa. Tulokset valmistuvat vasta vuonna 2022. Väkivaltakysymyksissä Suomi on sijoittunut aiemman selvityksen perusteella 27. sijalle - toiseksi viimeiseksi EU-maiden joukossa.

Suomi on räikeästi jakautunut miesten ja naisten aloihin. Koulutuksen suhteen Suomi on segregoitunein maa Euroopassa. Koulutusalojen ammatillinen jakautuminen on todellinen ongelma.

Naiset ovat aliedustettuina niin kuntapäättäjien joukossa kuin pörssiyhtiöissä.

Maahanmuuttajanaisten euro on 62 senttiä suomalaismiehen eurosta. Vammaisten naisten euroa ei ole edes laskettu.

Hallitusohjelman toteutuksella on siis kiire ja tekoihin olisi myös resursoitava riittävästi.

Tasa-arvo vaatii tekoja!

Tasa-arvoasiainneuvottelukunnan TANEn kanssa on toteutettu Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -yhteishanke, joka käynnistyi jo viisi vuotta sitten nimellä 100 tasa-arvotekoa. Hanke on ylittänyt toden teolla odotukset. Tekoja on satoja.

Nyt tasa-arvotekoja toivotaan naisten johtajuuden, median ja teknologian aloilta.

Tänä syksynä olemmekin voineet kuulla jo varsin kattavia esityksiä suurilta suomalaisilta teknologiayrityksiltä esim. Nokia on käynnistänyt monipuolista ja laaja-alaista työtä, samoin mukana Wärtsilä, Valmet.

Väkivalta ja vihapuhe on lopetettava – naiset vapaiksi!

Suomi ei ole turvallinen maa naisille.

Väkivalta ja vihapuhe on Suomen suurin ihmisoikeusloukkaus. Kotonaolo ja etätyö ovat entisestään lisänneet parisuhdeväkivaltaa, jonka uhreista 80 prosenttia on naisia. Joka kolmas 15-vuotias on kokenut seksuaalista väkivaltaa

Vihapuheelle erityisen alttiita ovat nuoret naiset ja julkisuudessa toimivat naiset niin mediassa, kuin politiikassa, toimittajat ja tutkijat.

Vihapuheet ovat kunnianloukkauksia, ne heikentävät naisten turvallisuutta ja halua osallistua julkisuudessa keskusteluun tai vaikuttamiseen. Jopa 60 prosenttia tytöistä epäröi osallistua somekeskusteluun väkivallan pelossa

Nettiviha on uhka sananvapaudelle ja demokratialle.

Jokaisen naisjärjestön olisi lisättävä valmiuksia reagoida vihapuheen seurauksin ja vastattava populismin nousuun.

Aktiivisia toimia toivotaan kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisilta häirinnän lopettamiseksi. Myös turvakotien määrä tulisi kaksinkertaistaa ja lisätä matalan kynnyksen palveluita.

Naisjärjestöjen vahvuus on moninaisuus.

Liitossa on edustettuna naiset varsin laajasti: vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, eri kieliryhmiin, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset sekä naiset eri koulutus, työ- ja kokemustaustoista.

Naisjärjestöt vaativat moninaisten naisten kuulemista ja osaamisen hyödyntämistä kaikessa päätöksenteossa. Avainasemassa tässäkin ovat jäsenjärjestöjen puheenjohtajat.

Naiset ratkaisevat vaalit 2021.

Liitto haluaa nostaa naisten roolin päätöksenteossa. Sama tavoite kuin jo vuonna 1911.

Viestintäryhmä työstää kuntavaalitavoitteita ja suunnittelee parhaillaan vaalikampanjaa, jota järjenjärjestöt voivat hyödyntää.

Ehdokasasettelu, tasa-arvokysymykset ja naisten nostaminen kuntien johtotehtäviin ovat avainasemassa.

Onhan vain meidän kaikkien mielestä oikein, että puolet valtuutetuista olisi naisia _ nyt vain 40 prosenttia. Olisihan vain oikein, että puolet kunnanjohtajista on naisia. Nyt kunnanjohtajista naisia on vain joka neljäs, 25 prosenttia.

Verkostot, hyvä yhteistyö, lobbaus, nopea reagointi ovat vaikuttamisviestinnän perusta.

NJKL:ssä toimii nykyisin jäsenjärjestön johdon foorumi, jäsenjärjestöjen viestintäverkosto, viestintätapahtumat ja -koulutustilaisuudet viestinnän ammattilasille ja korkeatasoinen Tasa-arvoteot -foorumi, jonka puheenjohtajana istuu presidentti Tarja Halonen.

Tänään liitto on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, ajankohtainen viestijä, laaja-alaisesti verkostoitunut ja hyvä yhteistyökumppani, edelläkävijä digiloikassa ja koronasta huolimatta keskeinen vaikuttaja.

Se tukee jäsenjärjestöjä ja tuo esiin jäsenjärjestöjen hyviä käytäntöjä.

Avoimia webinaareja käynnistettiin ensimmäisenä jo maaliskuussa. Tuolloin esiteltiin jäsenjärjestöjen ainutlaatuista työtä huolehtia ruohonjuuritasolla omasta jäsenkunnasta heti kriisin puhjettua.

Syksyllä toteutui jo ensimmäinen kansainvälinen webinaari.

Naisjärjestöjen Keskusliitto ei todellakaan ole hyytynyt koronakriisin keskellä.

Pari vuotta sitten liitto onnistu nostamaan medianäkyvyyden aivan uudelle tasolle. Potentiaalisen medianäkyvyyden mainosarvo ylsi jopa 700 000 euroon. Liitto sai kaikkiaan 97 mediaosumaa kirjoitetuissa uutisissa Suomessa ja ulkomailla. Näiden lisäksi lukuisat television ajankohtaisohjelmat.

Nyt pohditaankin uudenlaista pop up -tyyppistä digitalisaatioon perustuvaa vaikuttamistapaa.

Rahoitus kasvoi 2019 ja vuonna 2020 se ylsi puoleen miljoonaan euroon. Parhaimmillaan toimiston väkeä on ollut yhteensä 10 sukupuolen tutkimuksen ja viestinnän asiantuntijoita.

Vaikuttamisen ja viestinnän suurimmat harppaukset on tehty viestinnän perusteiden mukaisesi: toimintaympäristön jatkuva seuranta, nopea reagointi, proaktiivinen toiminta, lobbauksen merkityksen ymmärtäminen ja mediayhteistyökumppanuus.

Tunnettuus on kasvanut, NJKL:n puoleen käännytään, liiton asiantuntijat otetaan mukaan niin lainvalmisteluun kuin toimikuntiin, NJKL:ltä kysytään neuvoa.

NJKL:n yhteistyökumppaneita ovat muun muassa:

• Tasa-arvolain neuvottelukunta
• Naisjärjestöt yhdessä – Nytkis
• Eduskunnan naisverkosto
• SITRAn johtamiskoulutus
• Maanpuolustuksen neuvottelukunta MONK
• THL:n tasa-arvotiedon keskuksen asiantuntijaryhmä
• LUMA-keskuksen Suomi-verkosto
• We all Finland – hankkeen kumppanuusverkosto HY, Hanken Jyväskylän yo:n kauppakorkeakoulu.
• Suomen UN Womenin 1325-verkosto

Vuosi 2021 on naisjärjestöjen 110 v juhlavuosi.

Teemaksi on valittu yhteistyökumppanien Ylen, Hanasaaren kulttuurikeskuksen ja Wihuri -säätiön kanssa:

Miksi naisjärjestöjen työ on tärkeää? Millainen Suomi olisi ilman tätä työtä?

Miksi järjestöt ovat korvaamattomia pilareita suomalaisessa yhteiskunnassa ja miksi naiset hoitavat paljon yhteiskunnallisia tehtäviä.

Naisjärjestöt ovat muutakin kuin tavoitteiden edistämistä ideasta laiksi. Naisjärjestöt ovat paikkoja ihmisten kokoontumiselle ja perustuksia ihmisten väliselle jatkuvalle kanssakäymiselle. Ne vahvistavat parhaimmillaan ihmisten sosiaalisia suhteita ja antavat mahdollisuuden verkostoitua sekä vahvistaa rivejä.

Juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimii Riikka Vacker ja professori Aura Korppi-Tommola kirjoittaa parhaillaan viime vuosikymmenen historiikkia.

Juhlavuotta juhlitaan koko vuoden ajan: teemaseminaareja, webinaareja, somekampanjoita tiiviissä yhteistyössä.

Merkitys on tasa-arvon kiihdyttämisessä ei vain saavutusten ihailussa.

Juhlatilaisuus on Hanasaaressa toukokuun alussa ja pohjoismaisten naisjärjestöjen kesken tavataan syksyllä 2021. Syksyn teema on naiset ja vihapuhe.

Kiitos kaikille kuulijoille, kiitos akateemisille naisille!


SANLin vuosikokouksessa 28.11.2020

Satu Keiski-Toni
satu.keiski(a)gmail.com