Minun urapolkuni: Oppimisenhalu vie eteenpäin

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu siilinjärveläisen tradenomi, YAMK Iida Lukanderin tarinaan. Hänen esimerkkinsä kannustaa kehittämään omaa osaamista ja etsimään rohkeasti uutta suuntaa.

Olen kasvanut akateemisessa perheessä. Äitini oli ekonomi, enoni ekonomi ja varatuomari ja äidin puolen ukkini oli myös ekonomi. Toisaalta taas isän puolelta perintönä on kaupallinen ala muutoin. Asuimme äitini kanssa kahden Nurmeksessa, jonne hän 1980-luvun alussa muutti saatuaan kauppaoppilaitoksesta lehtorin viran. Hänen piti jäädä Nurmekseen vain vuodeksi, mutta vuosi venyikin loppuelämäksi.

Minä parkaisin ensikiljaisuni Pohjois-Karjalan keskussairaalassa syyskuisen pakkasyön jälkeen aikaisin aamulla vuonna 1988. Äiti oli juuri hankkinut 1900-luvun alussa rakennetun talon kauniilta Puu-Nurmeksen alueelta ja remontti valmistui parahiksi meidän kotiinpaluuseemme. Sanoisin, että kotoa tuli kovin vahva opinto-ohjaus kohti ammatillisia opintoja. Olin vielä 2000-luvun alussa sikäli poikkeus, että lukuaineiden keskiarvolla 9 valitsin ammatilliset opinnot. Päädyin kuitenkin ikäluokkani ainoana suorittamaan kaksoistutkinnon ja niinpä valmistuin keväällä 2007 sekä ylioppilaaksi että matkailupalvelujen tuottajaksi. Jo koko kaksoistutkinnon opiskelun ajan olin viikonloput ja loma-ajat töissä paikalliselle liikenneasemalla.

Heinäkuussa 2007 sain tiedon, että olin tullut valituksi Kajaanin ammattikorkeakouluun tradenomiopintoihin sijoituksella 12/250. Pari viikkoa ennen Kajaaniin muuttamistani sain kuulla, että äitini oli sairastunut syöpään, johon hän menehtyi kesäkuussa 2008. Elämäni luonnollisesti heitti kärrinpyöriä tässä vaiheessa, mutta jotenkin sain suruni ja ahdistukseni keskellä kuitenkin rämmittyä tradenomiopinnot kasaan suunniteltuun määräaikaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Tein pari vuotta töitä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, kunnes sain päähäni ryhtyä rekkakuskiksi. En ollut ikinä ennen edes käynyt kuorma-auton kopissa sisällä, mutta hain ja pääsin Ylä-Savon ammattiopistoon yhdistelmäajoneuvonkuljettajan tutkintoa suorittamaan.

Rekkakuskista yrittäjäksi ja jälleen uusiin suuntiin

Rekkakuskin työt alkoivat tammikuussa 2013 saatuani CE-ajoluvan. Ajoin rekkaa siihen saakka, kunnes silloisen työnantajani kuljetussopimus päättyi. Halusin syventää ammattitaitoani lisää ja niinpä suoritin Pohjois-Karjalan ammattiopiston (nyk. Riveria) Valtimon yksikössä puutavaran autokuljetuksen ammattitutkinnon. Taas tein muutaman vuoden töitä rekkahommissa, kunnes väsyin pitkiin työvuoroihin ja aamuöisiin herätyksiin. Seuraavaksi aloin opiskella liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa Jyväskylän Gradialla. 

Tein opintoihin kuuluvat harjoitteluni Nurmeksessa vanhassa tutussa autokoulussa, jonka lopulta päädyin ostamaan liiketoimintakaupalla omakseni. Maailma kuitenkin muuttui vauhdilla: tuli koronaepidemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Yrittäjyyttäni kesti lähes kaksi vuotta, kunnes omalla päätökselläni ajoin osakeyhtiöni konkurssiin. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen sain töitä Savon koulutuskuntayhtymästä suunnittelusihteerinä. Havahduin pian siihen, että minulla on työlleni paljon annettavaa ja halusin kehittyä työssäni mahdollisimman hyväksi. Elokuussa 2024 aloitin tradenomi yamk -opinnot Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa toimivan LAB-ammattikorkeakoulun verkkokampuksella.

Opintoni olivat varsin mielenkiintoisia ja olen sen tyyppinen ihminen, että kun joku on mielenkiintoista, paneudun asiaan täysillä. Niinpä sain vaadittavat 90 opintopistettä kokoon jo alle vuodessa ja tutkintotodistuksen toukokuun 2025 lopussa. 

Jatkuva oppiminen on osa minua 

Valtava tiedon- ja itseni kehittämisen halu ovat määrääviä tekijöitä elämässäni ja niinpä jatkuvasti mietinkin, mitä seuraavaksi opiskelisin. Olen pohtinut tohtoriopintoja, mutta eniten toivoisin, että niitä voisi suorittaa työelämälähtöisesti ammattikorkeakoulussa. Tämän täytyy tulla verenperintönä, sillä äitini oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (nyk. Karelia amk) Nurmeksen yksikön lehtori ja puolusti viimeisiin päiviinsä saakka ammattikorkeakoulun pysymistä paikkakunnalla. Äidin kuoltua yksikkö kuitenkin lakkautettiin parin vuoden kuluttua.

Jännittävää nähdä, mihin elämä vielä vie, mitä opintoja vielä opiskelen ja minkälaisiin tehtäviin suuntaudun. Urapolkuni on täynnä muutoksia ja pidän niitä rikkautena, olen saanut toimia kovin erilaisissa tehtävissä kovin erilaisten ihmisten joukossa, enkä kadu päivääkään. Mitään en tekisi toisin. Ansioluetteloni on tästä syystä pitkä ja hyvin polveileva, eikä se välttämättä työnhaussa näyttäisi hyvältä, mutta itse koen niin, että urapolkuni on ollut jännittävä ja rikas. 

Kohti uusia ihmisiä, haasteita ja mahdollisuuksia

Yksinhuoltajaäidin lapsena olen hyvin tietoinen naisiin kohdistuvista ristipaineista. Olen myös urallani miesvaltaisilla aloilla saanut omakohtaisesti kokea, millaista on olla naisena töissä perinteisesti miesten ammatteina pidetyissä tehtävissä. Törmäsin sattumalta Suomen Akateemisten Naisten Liiton somemainokseen vasta pari viikkoa sitten ja tutustuttuani liittoon enemmän huomasin jakavani samat arvot. Päätin siis heti liittyä mukaan. Järjestötoiminnasta minulla ei juurikaan ole kokemusta, mutta odotan innolla, mitä kaikkea uutta tämän myötä elämääni saapuukaan.

Harrastan luonnossa liikkumista, voimailulajeja ja ylipäätään liikuntaa paljon ja näin karvan alta nelikymppisenä minusta on kuoriutunut kilpaurheilija vahvalajeissa. Laji on vaativa sekä voimantuoton mutta myös aerobisen kestävyyden kannalta. Se pakottaa keskittymään hetkeen ja unohtamaan kaiken muun. Pidän tätä harrastusta suoranaisena henkireikänäni.

Tulevaisuudelta toivon, että saan mielekkäitä työtehtäviä osakseni, pääsen kouluttautumaan aina vaan lisää ja että pysyisin näin hyvässä fyysisessä kunnossa, jossa nyt olen. Olen vasta löytänyt nimenomaan tämän lajin pariin ja rakastunut siihen hiusten latvoja myöten, joten toivon voivani jatkossakin harrastaa. Toivon myös, että saan elämääni uusia upeita ihmisiä ja kiinnostavia keskusteluja ja että pääsen jollain tavalla vaikuttamaan parempaan tulevaisuuteen erityisesti naisnäkökulmasta.

Iida Lukander

Vaikuttavaa yhteistyötä

Kuten jokainen on varmasti uutisista lukenut, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) joutuu leikkaamaan järjestöjen rahoitusta. Koska Suomen Akateemisten Naisten Liitto hallinnoi STEA-rahoitteisia kotoutumistoimintoja, emme ole immuuneja näille leikkauksille. Ensi vuoden rahoituspäätökset tulevat joulukuussa, jolloin olemme tätä hetkeä viisaampia sen suhteen, osuvatko leikkaukset Aurorakseen ja Luetaan yhdessä -verkostoon. STEAn vuosittaisissa tuloksellisuusarvioinneissa kotoutumistoiminnot ovat pärjänneet erittäin hyvin. Olisi erittäin lyhytnäköistä leikata laadukkaasta ja tarpeellisesta kotoutumistyöstä.

Yhtä kaikki kesän ja alkaneen syksyn aikana olen saanut useamman kerran vastata siihen miten järjestöjen tekemä vaikuttamistyö näkyy käytännössä. Koska puolustamme Suomen Akateemisten Naisten Liitossa tasa-arvoa, sivistystä ja rauhaa, meiltä kysytään usein, mitä vaikuttamistyöllämme on saatu aikaan. Samaan aikaan kun yhteiskunta ja rahoittajat peräänkuuluttavat selkeitä suoritepohjaisia mittareita ja nopeita tuloksia, yhteiskunnallisen vaikuttamisen luonne pakenee niitä.

Aivan aluksi haluan kannustaa kaikkia vaikuttamistyöstä kiinnostuneita Akateemisia Naisia asettumaan ehdolle Liiton hallitukseen seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2027 - 2029. Hallitusehdokkaiden haku päättyy 1.9., joten tässä on vielä lähes viikko aikaa asettua ehdolle. Liitossa on avoinna myös haku vaikuttamistyöryhmään, jonka tehtävänä on päivittää vaikuttamistyömme paletti jokaisen jäsenemme käyttöön. Vastuuta vaikuttamistyöstä ei voida ulkoistaa sille kuuluisalle Jollekulle Muulle, ei yksin Liiton hallitukselle eikä työntekijälle. Meistä ihan jokaista tarvitaan paremman maailman rakentamisessa. Lue lisää hauista osoitteesta akateemisetnaiset.fi.

Kesän alussa tapasin Liiton toimitusjohtajan Susanna Sulkusen kanssa Eduskunnan naisverkoston, ja olemme sittemmin saaneet verkostolta kutsun jatkokeskusteluun, jossa esittelemme eduskuntapuolueille järjestömme hallitusohjelmatavoitteet. Kyseessä on keskeinen avaus matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja.

Nämä tapaamiset kansanedustajien kanssa ovat oppikirjaesimerkki vaikuttamistyöstä, sitkeästä maaperän muokkauksesta, jonka lopulliset tulokset voivat näkyä vasta useamman vaalikauden kuluessa. Mutta miten todentaa vaikuttavuus maailmassa, jossa arvot ja rakenteet muuttuvat hitaasti ja jossa uusien tavoitteiden ohella jo saavutettujakin oikeuksia joudutaan taas puolustamaan? Myös poliittiset reunaehdot vaikuttavat: vaikka saimme tärkeimmät tavoitteemme nykyiseen hallitusohjelmaan, niiden tämänhetkinen resurssointi tuskin takaa tavoittelemiamme tuloksia. Joten vaikuttamistyömme jatkuu.

Toisekseen, vaikuttamistyötä tehdään yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Kun jokin yhteinen tavoite saavutetaan, yksittäisen järjestön tarkkaa osuutta on lähes mahdotonta erottaa. Yhteistyö kuitenkin moninkertaistaa vaikuttavuuden, sillä yhteinen rintama tuo asialle monin verroin enemmän painoarvoa, resursseja ja näkyvyyttä kuin mitä yksittäinen toimija saavuttaisi.

Kolmanneksi, vaikuttamistyön suurimmat voitot liittyvät usein asioihin, jotka saatiin torjutuksi. Uhkien ennaltaehkäisy kuten joidenkin leikkausten peruminen voi näyttäytyä nollatuloksena, vaikka kyseessä on merkittävä voitto.

Neljänneksi, yhteiskunnallinen muutos vaatii pitkää aikajännettä ja sitkeyttä. Kansainvälisissä pöydissä ja kansallisessa politiikassa saavutettu tulos voi olla vuosikymmenten raivaustyön tulos, jolloin vuosittaisissa tarkasteluissa arviointi jää helposti pelkkien suoritteiden laskemiseen.

Vaikuttamistyön arvioinnissa voidaan toki käyttää myös erilaisia laadullisia menetelmiä. Tuloskartoitus esimerkiksi keskittyy lopputuloksen sijaan muutoksiin avaintoimijoiden toiminnassa ja puhetavoissa. Sen avulla voimme seurata sitä, mitä odotamme ja mitä haluaisimme näkevämme päättäjien toiminnassa eduskuntatapaamisen jälkeen. Prosessijäljitys taas toimii analyyttisena todisteiden keräämisenä. Jos naisjärjestöjen määrittelemä vaalitavoite, käsite tai tutkimustieto päätyy puolueiden vaaliohjelmiin tai hallituksen esityksen perusteluihin, prosessijäljitys osoittaa kytköksen työmme ja päätöksen välillä.

Vaikuttamistyö on siis pikemminkin maaperän muokkausta kuin suoraviivaista suorittamista. Emme aina näe heti, mikä kylvetty siemen itää ja milloin, mutta ilman jatkuvaa läsnäoloamme, asiantuntemustamme, järjestöjen välistä yhteistyötä ja verkostoitumista mikään ei muutu. Ajassa, jossa naisten itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa haastetaan Suomessa ja maailmalla, sitkeä ja laajassa rintamassa tehty vaikuttamistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Meitä jokaista tarvitaan pitämään huolta siitä, että koulutettujen naisten asiantuntemus kuuluu niissä pöydissä, joissa tulevaisuudestamme päätetään.


Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Puheenjohtaja

Miksi haluaisin eläkkeelle juuri silloin, kun työ on antoisinta?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tahtovat eläköityä nuorena. Firettäminen (Financial indepence, retire early), ja varsinkaan tuo jälkimmäinen osa ei ole minusta ollut lainkaan tavoiteltavaa. Säästäminen vanhuuden varalle on tietysti järkevää, mutta jos elää satavuotiaaksi, jää ihan reilusti niitä eläkevuosiakin.

Nuorempana sain kuulla varsinkin keskieurooppalaisilta miehiltä ihmettelyjä siitä, miten neljän lapsen äiti voi Suomessa olla töissä, eikö teillä miehet ansaitse tarpeeksi. Kysyin heiltä, voisiko olla mahdollista, että haluan olla töissä ja että en ole opiskellut pitkää koulutustani turhaan. Tietysti joskus koin syyllisyyttä työssäkäynnistäni, mutta lapsistani kasvoi onneksi itsenäisiä, vastuuntuntoisia aikuisia.

Miten sitten voi pitää itsensä työkykyisenä? Koko työuran ajan on pidettävä huolta omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Olen ajatellut, ettei sitä kukaan tee puolestani. Työura ei ole pikamatka vaan ultrajuoksu, joten voimia pitää sopivasti säästellä ja huolehtia riittävästä levosta ja palautumisesta.

Vaikka kirjoitankin työn tekemisen ilosta, tiedostan hyvin, että juuri nyt moni haluaisi tehdä työtä, mutta ei löydä sitä. Motivaatio ja osaaminen eivät aina riitä, jos työmarkkinat eivät vedä. Siksi pidän tärkeänä, että puhumme paitsi työurien pidentämisestä, myös siitä miten yhä useammalla olisi mahdollisuus päästä tekemään merkityksellistä työtä ja kokea osallisuutta. 

Näin yli kuusikymppisenä juuri työpaikkaa vaihtaneena olen innoissani, Uuden oppiminen onnistuu läpi elämän ja sopivat haasteet pitävät ihmisen mielen virkeänä. Oman työuran tähtihetkiä, onnistumisia ja lasikattojen murtamisia on kiva muistella ja miettiä mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään oppia. Työssä voi saada myös sellaisia onnistumisen kokemuksia, joita muilla elämänalueilla ei ehkä saisi.

Mitä työelämässä pitää tapahtua, että ihmiset viihtyisivät pidempään? Tutkimusten mukaan nuoria huolestuttaa työhön, toimeentuloon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Kestävyys, terveellisyys, toimiva työyhteisö ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä arvoja, ja niiden toivoisin tulevan työkulttuurimme kulmakiviksi. 

Liisa Koskinen #uramummo

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Lahden Akateemiset Naiset ry.

Kuva: Heli Mielonen

Kesäsuvanto - En sommar för återhämtning och framtidstro

Talvet ovat yleensä työn- ja velvollisuudentäyteisiä, eikä viime talvi varmaankaan ollut poikkeus useimmille meistä. Talvi oli myös maailmanpoliittisesti kaoottinen ja jatkumoa tapahtumille, jotka tuntuvat kiihdyttäneen epäjärjestystä, epätasapainoa ja järkyttäneen vanhaa maailmanjärjestystä aina presidentti Donald Trumpin toisen hallintokauden alusta saakka. Vanha maailmanjärjestys, johon olimme tottuneet, oli paremmin ennakoitavissa, eikä muutosten ja järjettömältä vaikuttavien tapahtumien tahti ollut yhtä nopea. Nyt sotaa käydään eri puolilla maailmaa, ja kyteviä konflikteja näyttää olevan sen lisäksi. Nälänhätä on suurempi kuin pitkään aikaan.

Maailmanpolitiikassa on kuitenkin tiettyjä valopilkkuja; vaikuttaa siltä, että Trump ja Vladimir Putin ovat nyt suosionsa pohjalla. Yhdysvaltojen ja Venäjän kansat alkavat ehkä saada silmänsä auki nykyisen valtapolitiikan vaikutuksista maidensa lisääntyvään ahdinkoon. Myös yhteistyö Suomen perinteisten ja uusien liittolaisten kanssa tiivistyy ja Eurooppa näyttää tekevän tuloaan varteenotettavana globaalina vaikuttajana.

Me Akateemiset Naiset olemme sitoutuneet sivistyksen, tasa-arvon ja rauhan edistämiseen. Emme ehkä suoraan ja yksinään pysty vaikuttamaan asioiden kehitykseen, mutta olemalla aktiivisia ja aloitteellisia jäseniä paikallisyhdistyksissämme sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja toimimalla yhteistyössä liittolaistemme, University Women of Europe-kattojärjestön, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus-verkoston ja Suomen YK-liiton kanssa voimme saada muutoksia aikaan.

Jotta voimme jatkaa vaikuttamistyötämme, meidän on välillä ladattava akkujamme. Nyt on sen aika. Toivottavasti te kaikki pystytte nauttimaan aurinkoisista, vapaa-ajan ohjelmien ja virikkeiden täyteisistä päivistä, sekä laiskottelusta uusien elämysten välillä. Nauttikaa täysin rinnoin kaikista sosiaalisista kontakteista, jotka ehkä ovat jääneet vähemmälle talvella ja huolehtikaa itsestänne sekä läheisistänne. Unohtamatta puutarhanhoitoa. Leppoisaa kesää kaikille ja tapaamisiin loppukesästä ja alkusyksystä!

**************

Vintrarna är i allmänhet fyllda av arbete och plikter, senaste vinter har säkert inte varit ett undantag för de flesta av oss. Senaste vinter har varit kaotisk i världspolitiken, en fortsättning på händelserna från början av president Donald Trumps andra regeringsperiod, vilka tycks ha accelererat oredan och obalansen och satt den gamla världsordningen i gungning. Under den gamla världsordningen var händelser mera förutsägbara, och tempot för händelserna som tycks sanslösa var inte så högt. Krig förs på många håll i världen, och konflikter pyr också utöver dem. Hungersnöden är större än på mycket länge.

I skrivande stund finns ändå en del ljuspunkter; Trumps popularitet är i botten, liksom Vladimir Putins (hans efterföljare kan tyvärr vara ändå värre), ryska folket, vid sidan av invånarna i USA, tycks ha fått upp ögonen för den nuvarande regimens verkningar på folkets ökade misär, och samarbetet med Finlands traditionella och nya allierade tätnar, och Europa verkar vara på frammarsch som en makt att ta i beaktande.

Medlemmarna i Kvinnliga Akademiker, vilka är engagerade i att förverkliga våra målsättningar, bildning, jämlikhet och fred, kan som enskilda individer kanske inte påverka i hög grad, men genom att vara aktiva och ta initiativ inom sina lokalföreningar, i Förbundet, och genom att verka i samarbete med Förbundets allierade, University Women of Europe, Finlands FN-förbund, Finlands kvinnor, fred och säkerhet-nätverk och Kvinnoorganisationernas Centralförbund kan vi få mera till stånd.

För att vi ska ha energi att fortsätta påverka bör vi pausa och ladda våra batterier och nu är tiden inne för det. Hoppas att alla våra medlemmar har möjlighet till det, och tar vara på soliga dagar med intressanta aktiviteter, varvade med lata, sköna dagar. Njut för fullt av alla sociala kontakter som kanske blivit negligerade under vintern, sköt om er själva och era närmaste. Utan att glömma trädgården. Önskar er alla en gemytlig sommar! Vi ses på sensommaren eller tidig höst!

Kristina Heikel

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja ruotsinkielinen sihteeri

Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.

Aotearoan opit – mitä maorien kulttuuri voi opettaa meille tasa-arvosta

Kävin viime talvena Uudessa-Seelannissa autoillen kummankin saaren läpi. Ihanan luonnon, ystävällisten ihmisten ja huikeiden maisemien lisäksi tutustuin Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, maorien, erittäin kiehtovaan kulttuuriin, josta muilla kansoilla ympäri maailman voisi olla oppia otettavaksi.

Tarina Arohasta ja maailmasta, jossa naisen ääntä arvostettiin

Kauan ennen kuin eurooppalaiset purjehtijat saapuivat Uuden-Seelannin rannoille, maorit elivät vahvassa yhteydessä maahan, mereen ja esi-isiinsä. He kutsuivat kotiaan nimellä Aotearoa – Pitkän valkoisen pilven maa. Jokainen heimo, iwi, kantoi mukanaan tarinoita, jotka sitoivat heidät vuoriin, jokiin ja tähtiin.

Eräässä rannikkokylässä eli nuori nainen nimeltä Aroha. Hän oli päällikkösuvun tytär, mutta hänen arvonsa ei perustunut pelkkään syntyperään. Maorien maailmassa naisen asema saattoi olla vahva ja arvostettu: sukulinja, mana (henkinen voima ja arvovalta) ja viisaus kulkivat sekä miesten että naisten kautta. Arohan isoäiti kertoi usein tarinaa Papatūānukusta, maasta itsestään – suuresta äidistä, josta kaikki elämä versoi. “Muista”, isoäiti sanoi, “että me kaikki synnymme äidin sylistä. Siksi naisen voimaa ei voi erottaa maan voimasta.”

Aroha oppi puhetaidon salat ja seisoi rohkeasti maraella, kylän kokoontumispaikalla, ilmaisten ajatuksiaan heimon neuvotteluissa. Vaikka tietyt seremonialliset roolit saattoivat olla perinteisesti miesten tehtäviä, naiset saattoivat toimia johtajina, parantajina ja tietäjinä. Heidän äänensä kuului päätöksenteossa, erityisesti silloin kun kyse oli maasta, perheestä ja tulevista sukupolvista.

Kun naapurikylän kanssa syntyi kiista kalavesistä, Aroha ehdotti rauhanomaista ratkaisua. Hän muistutti, että heidän esiäitinsä olivat opettaneet tasapainoa ja yhteisvastuuta. Hänen puheensa oli niin vaikuttava, että molemmat osapuolet suostuivat jakamaan alueen ja vahvistamaan liittoaan avioliiton ja lahjojen vaihdon kautta.

Vuosien kuluttua Arohasta tuli itse arvostettu johtaja. Hänen tarinansa eli lauluissa, joita lapset oppivat nuotion äärellä. Ja jokaisessa säkeessä toistui ajatus: maorien kulttuurissa voima ei ole vain miehen ominaisuus. Se virtaa maasta, esi-isistä – ja aivan yhtä vahvasti esiäideistä.

Naisten äänioikeudesta tämän päivän haasteisiin

Naisen asema Uudessa-Seelannissa on historiallisesti ja kansainvälisesti tarkasteltuna vahva. Vuonna 2025 Uusi-Seelanti sijoittui viidenneksi Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Report -vertailussa. Maa tunnetaan tasa-arvon edelläkävijänä, ja naisten oikeudet ovat kehittyneet varhain verrattuna moneen muuhun valtioon. Tästä huolimatta täydellinen tasa-arvo ei ole vieläkään täysin toteutunut, ja yhteiskunnassa esiintyy edelleen rakenteellisia haasteita.

Merkittävä käännekohta Uuden-Seelannin historiassa oli vuosi 1893, jolloin maasta tuli ensimmäinen valtio maailmassa, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämän uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa tasa-arvoaktivisti Kate Sheppard, jonka työ loi pohjan naisten poliittiselle osallistumiselle. Seuraava askel otettiin vuonna 1919, jolloin naiset saivat asettua vaaleissa myös ehdolle.

Sittemmin naiset ovat olleet merkittävässä roolissa Uuden-Seelannin politiikassa. Maalla on ollut kolme naista pääministerinä, joista tunnetuin lienee Jacinda Ardern. Hänen kautensa 2017–2023 vahvisti entisestään kuvaa maasta, jossa naiset voivat toimia korkeimmissa mahdollisissa johtotehtävissä. Myös parlamentissa naisten osuus on kansainvälisesti vertaillen korkea (45,5 %), mikä kertoo poliittisen osallistumisen suhteellisen tasapuolisesta jakautumisesta.

Jacinda Ardern. Kuva: Newzild, Wikipedia CC BY-SA 4.0

Työelämässä uusiseelantilaiset naiset ovat hyvin koulutettuja, ja korkeakouluissa heitä on usein enemmän kuin miehiä. Lainsäädäntö tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi samapalkkaisuuden periaatteella. Käytännössä palkkaeroa esiintyy kuitenkin edelleen, ja ylimmissä yritysjohtotehtävissä miehet ovat yhä enemmistönä. Lisäksi perhe- ja hoivavastuu jakautuu usein enemmän naisille, mikä voi vaikuttaa urakehitykseen. (Lisätietoja: https://data.unwomen.org/country/new-zealand)

Erityisen tärkeä näkökulma on maorinaisten asema. Perinteisessä maorikulttuurissa naisilla on ollut vahva hengellinen ja yhteiskunnallinen rooli. Nyky-yhteiskunnassa maorinaiset ovat aktiivisia politiikassa, kulttuurissa ja koulutuksessa, mutta he kohtaavat keskimäärin enemmän sosiaalisia ja taloudellisia haasteita kuin muu väestö. Tämä osoittaa, että tasa-arvon kysymykset liittyvät myös etniseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että naisen asema Uudessa-Seelannissa on monella mittarilla vahva ja kehittynyt. Maa on ollut tasa-arvon suunnannäyttäjä jo yli sadan vuoden ajan, ja naiset osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo vaatii yhä jatkuvaa kehittämistä.

Kesälukemista

Jos haluat upottautua vahvemmin tarinan muodossa Uuden-Seelannin historiaan ja maorien ja valkoisten yhteiselämään, suosittelen lukemaan Sarah Larkin trilogian, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Valkoisen pilven maa, tai muita hänen yksittäisiä teoksiaan, joista useat sijoittuvat Uuteen-Seelantiin.

Ihanaa kesää ja lukuiloa!

Marjo Kaarteenaho-Kaukonen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Oulun Akateemiset Naiset ry.

Yhtiökokoukset kertovat paljon yrityskulttuurista

Olen jo pari vuotta keväisin kiertänyt pörssiyhtiöiden yhtiökokouksia, joten tätä voisi sanoa jo jokakeväiseksi harrastuksekseni.

Olen hajauttanut suorat osakeomistukseni reiluun kymmeneen yhtiöön ja kahteen indeksirahastoon. Tavoitteeni on ollut mennä suomalaislähtöisiin yhtiökokouksiin paikan päälle, vaikka etänä osallistuminenkin olisi mahdollista.

Yhtiökokousten mielenkiintoisin osuus on toimitusjohtajan katsaus, joskus myös hallituksen puheenjohtajan puheenvuoro. Muuten kokoukset ovat hyvin vakiomuotoisia yhtiöstä toiseen.

Monimuotoisuus näkyy, mutta ei vielä ylimmässä johdossa

Harmillisesti vain yhdessä seuraamassani yhtiössä on nainen toimitusjohtajana. Hallituksen puheenjohtajat ovat kaikki miehiä. Myönteistä taas on, että isojen pörssiyhtiöiden hallituksissa ovat nykyisin naiset hyvin edustettuina, sama koskee myös yritysten johtoryhmiä. Toki johtoryhmissä naiset usein johtavat tukifunktioita, mutta tämäkin on selvästi muuttumassa niin, että naisilla on isoja liiketoimintavastuita. Tämä edistänee naisten nousua tulevaisuudessa isommalla joukolla toimitusjohtajiksi. Nykyisistä toimitusjohtajista moni on ulkomaalainen, myös hallitusten kokoonpanot ovat hyvinkin kansainvälisiä.

Toimittuani itse vuosia mm. henkilöstöjohtajana olen tyytyväinen, että yhtä seuraamaani yritystä lukuun ottamatta henkilöstöjohtaja kuuluu yhtiön johtoryhmään. Henkilöstö nähdään siis tärkeänä tekijänä yrityksen menestykselle. Ja muutamissa yhtiöiden hallituksissa istuu henkilöjohtamisen ammattilaisia.

Yrityskulttuuri näkyy pienissä yksityiskohdissa

Yhtiökokoukset itsessään ovat kiinnostavia tilaisuuksia. Useat niistä ajoittuvat päiväaikaan, jolloin päivätyötä tekevien on hankala niihin osallistua. Paikalla olevat osakkeenomistajat ovatkin iäkkäämmästä päästä. Joku voisi kuvailla kokouksia myös puuduttaviksi, mutta olen eri mieltä.

Kokouksissa on vakiomuotoisuudesta huolimatta mielenkiintoisia mikroeroja, jotka viestivät itselleni yrityksestä kokonaisuutena sekä sen ja hallituksen tavasta toimia. 

Istuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kokouksen ajan ns. lavalla yleisön edessä, puhuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja suoraan paperista vai vapaamuotoisesti, kiittääkö hallituksen puheenjohtaja toimitusjohtajaa ja toimivaa johtoa menneestä vuodesta, esitteleekö toimitusjohtaja johtoryhmänsä.

Nämä pienet asiat kertovat hyvässä tilanteessa hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan toimivasta yhteistyöstä, sama koskee myös yrityksen johtoryhmää. Arvostus on luottamusta toisten tekemiseen ja luo kuulijalle tunteen vahvasta asioiden eteenpäin viennistä yhdessä. Vapaamuotoinen kertominen yrityksen tilanteesta luo kuulijalle tunteen, että voi luottaa yrityksen strategian toimintakelpoisuuteen.

Johtamisen tyyli ja geopolitiikka

Yhtä lailla on kiinnostavaa, mikä on toimitusjohtajien tapa kertoa menneestä vuodesta. Keskittyykö hän sisäisten asioiden / muutosten kuvaamiseen vai onko esitys rakennettu asiakas- tai markkinanäkökulmasta? Ja onko esitys rakennettu motivoimaan osakkeenomistajaa jatkamaan tai lisäämään omistustaan?

Hyvä markkinatilanteen analyysi luo tunteen, että toimitusjohtajalla on selvä tahtotila yrityksen suunnasta. Tämä synnyttää luottamusta osakkeenomistajalle kasvusta ja tuottavuudesta ja näin osakekurssin myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessa.

Mielenkiintoista on myös seurata, miten hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja selviävät osakkeenomistajilta tulevista kysymyksistä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa kaikki arvioivat sen merkitystä yrityksen menestymiselle, mikä antaa itsellekin monipuolisesti muita näkemyksiä normaalien median välittämien näkemysten lisäksi.

Yritysten geopoliittiset analyysit tuovat tunteen, että maailman tilanne ei ole niin synkkä kuin miltä se joskus uutisvirtoja seuratessa tuntuu. Yritysten ympärillä on ollut haasteita aina, mutta useimmiten ne ovat kuitenkin löytäneet ratkaisuja, joko lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä

Yhtiökokoukset ovat myös kohtaamisia

Istuin kevään viimeisessä yhtiökokouksessa iäkkäämmän pariskunnan vieressä. Ehdimme ennen kokouksen alkua käydä läpi asuntomarkkinoita, soten toimivuutta, yritysten tilanteita ja kulttuurikokemuksia. Kokouksen päättyessä pariskunta totesi, että tapaamisiin ensi vuonna, samat istumapaikat! Kannustan siis kaikkia osakesijoittajia sisällyttämään pörssiyhtiöiden yhtiökokoukset kevätkalentereihinsa.

Tiina Mellas, KTM
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja rahastonhoitaja

Kuulkaas sedät!

Tyttäreni opiskeli Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokalla 1990-luvulla, ja olen tottunut käymään säännöllisesti tuon musiikkiluokan konserteissa. Ilokseni saatoin katsoa tämänkertaisen Kuulkaas sedät! -musikaalin maaliskuussa Kainuun Sanomien tarjoamana livelähetyksenä, vaikka en päässyt paikan päälle.

Kuulkaas sedät! -musikaalin lähtökohtana ovat oppilaiden omat kokemukset, haaveet, toiveet ja pelot. Musikaalin tehneet 20 oppilasta ovat käyneet koulua yhdessä seitsemän vuotta ja sinä aikana maailman ja heidän oman arkensa ovat mullistaneet koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Jo maailmantapahtumissa olisi tarpeeksi, mutta nuorten arkeen vaikuttavat kielteisesti monet muutkin tapahtumat – ja ne sedät.

Kolme tyttöä aloittaa kertomalla: ”Olen 13 vuotta ja olen kesälomareissulla suvun kanssa. Menen toisen tytön kanssa pellon poikki meren rantaan katsomaan suuria aaltoja.” Heidän perässään tulee kolme miestä, jotka kommentoivat heidän kehojaan ja pyytävät tulemaan heidän luokseen. Kertoja kertoo, miten hänessä herää raivo ja tarve suojella ystäväänsä.

Kerronta saa uuden sisällön, kun tarinan tyttö kertoo istuvansa sängyssä ja järkyttyneenä katsoo, kun se, johon hän luottaa eniten, käyttää häntä hyväksi. Hän kuvaa, miten hän antoi aina anteeksi, kunnes lopulta aikuisen tuella sai tehtyä tapahtuneesta rikosilmoituksen. Hän oli ylpeä itsestään pystyttyään tekemään sen.

Sitten tulee uusi tarina, jossa tyttö pohtii, että kuuluuko hän tänne. Häntä kiusataan ihonvärinsä vuoksi ja hän häpeää erilaista taustaansa, vaikka ei voi mitään omalle kulttuuritaustalleen.

Pian yleisö kuulee kahdesta listasta, joiden sanoista on jäänyt meihin jälkiä. Ensimmäinen lista alkaa sanoista, jotka ovat meille tytöille ja naisoletetuille surullisen tuttuja. (Tässä en halua toistaa niitä.) Nämä 13-vuotiaat tytöt joutuvat kokemaan niitä arjessaan jatkuvasti!

Mutta on olemassa myös toinen lista sanoista: kiitos, ole hyvä, anteeksi, rohkea, nätti ja rohkea, on ollut ikävä jne.

Kuulkaas sedät! -musikaali on hätkähdyttävä. Miten taitavia ja rohkeita nämä oppilaat ovat! Liikutuin syvästi esitystä kuunnellessani.

On tärkeää, että nuoria kuullaan. Mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan tekoja, jotta nämä tarinat eivät toistu ja jotta seuraavien sukupolvien ei tarvitse enää kokea samaa. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että suomalainen toimintakulttuuri muuttuu ja että ongelmatilanteisiin puututaan.

Koululuilla on työvälineitä, joilla edistetään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kuten toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Ne sisältävät konkreetteja toimenpiteitä, joilla voidaan luoda ja ylläpitää ystävällistä ja toisia kunnioittavaa oppimisympäristöä. Rasismia ja kiusaamista ei pidä suvaita.

Nuorten itse kirjoittaman musikaalin ohjauksesta vastasi Eino Saari ja musiikin sovittamisesta ja harjoittamisesta Minna Tikkanen ja Mikko Ylönen. Toivon kaikkea hyvää Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokan oppilaille ja opettajille.

Marja-Leena Haataja
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Kajaanin Akateemiset Naiset ry.

J.k. Kuulkaas sedät! -musikaali esitetään vielä kerran tiistaina 5.5.2026. Sinne minäkin suuntaan. Syksyllä 2026 pääsen seuraamaan musiikkiluokan arkea jälleen hieman lähempää, kun lapsenlapseni aloittaa samalla luokalla.