Terveisiä Nepal-hankkeesta

Nepalin Akateemiset Naiset lähettävät paljon terveisiä Suomen Akateemisille Naisille ja kaikille teille, jotka olette tukeneet heidän koulutusprojektejaan eri kylissä. 

Thaiban ja Chapagaon kylien yhteensä 38 naisen koulutusprojekti päättyi alkuvuodesta 2023. Naiset ovat  hyödyntäneet hienosti projektin aikana saamiaan oppeja. He myyvät nyt torilla pikkelsejä ja saippuaa hankkien näin tarvittavia lisätuloja perheilleen. Yhteistyöprojektimme on saanut aikaan pysyvän jalanjäljen naisten elämässä. Tästä voimme olla iloisia ja ylpeitä.

Satungalin projektihenkilöstöä ja kouluttajia

Thaiban kylässä opeteltiin pikkelsin tekoa.

Thaiban ja Chapagaon projektin hyvien tulosten kannustamana ja meidän toisen joulukeräysavustuksen tukemana Nepalin Akateemiset Naiset aloitti helmikuussa 2023 vuoden kestävän vastaavan ohjelman Satungal-kylässä. Se sijaitsee Chandragirin hallinnollisella alueella Kathmandun lähellä.

Tällä  kertaa mukana on 26 naista, joiden koulunkäynti on jäänyt kesken aikaisen naimisiinmenon ja lasten hankinnan vuoksi.  Projektilla on Akateemisten Naisten oma projektinjohto ja projektikoordinaattori sekä paikallisen kylän edustus.  Kouluttajat ovat Nepal Association of University Women, NAUW:n omasta verkostosta.

Alkuvuodesta  parannettiin luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja 3 kk kestävällä jaksolla. Sen jälkeen opeteltiin eri käytännön taitojen kuten saippuan sekä pesu- ja puhdistusaineiden tekoa. Näillä tuotteilla on kylissä kysyntää, joten niiden valmistamiseen kannattaa panostaa. Ohjelmassa on ollut markkinoinnin sekä säästämisen ja rahan lainaamisen perustietoja.  Loppuvaiheessa on vielä ryhmätyöskentelytaitojen kehittämistä. Naiset saavat lisäksi pienen rahallisen alkupääoman, jonka avulla he voivat aloittaa tuotteidensa myynnin.

Nepalin sisarjärjestömme seuraa tiivisti koulutuksen onnistumista eri vaiheissa. Väliarviointien lisäksi koulutuksen päättyessä pidetään koko ohjelman arviointikokous.  Erityistä huomiota kiinnitetään kestävään kehitykseen ja todellisiin tuloksiin. Projekti Satungal-kylässä päättyy helmikuussa 2024, jolloin myös Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitus saa loppuraportin.

Liiton 2022 - 2023 joulukeräys mahdollistaa jälleen ensi vuonna naisten koulutusprojektin toteuttamisen seuraavassa uudessa kylässä. Kylää on jo alustavasti kartoitettu ja lopullinen valinta tapahtuu piakkoin. Tästä kuulemme sitten ensi vuonna lisää.

Tänä jouluna keräystä Nepalin naisten tukemiseksi ei poikkeuksellisesti järjestetä, koska viime vuoden keräystuotto on ollut säästössä ja se käytetään vuonna 2024. Mutta ensi vuonna sitten taas uusi joulukeräys!

Nepalin sisarjärjestön puheenjohtaja Ramita Suwall ja kaikki projektissa mukana olevat lähettävät Suomeen suuret kiitokset ja terveiset oheisten kuvien kera. 

Teksti: Heli Isohookana (Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry.) ja Christine Ek-Kommonen (Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.)

Kuvat: NAUW ja Ramita Suwall 

HÄLSNINGAR OCH TACK FRÅN NEPAL

Nepal Association of University Women, NAUW, hälsar så mycket till Finlands Akademiska Kvinnor och alla som har understött deras utbildningsprojekt i olika byar.

I början av år 2023 slutfördes ett utbildningsprojekt för inalles 38 kvinnor i byarna Chapagao och Thaiba. Deltagarna har kunnat dra nytta av det de lärt sig under projektet och säljer nu inlagda grönsaker och tvål på torgen. Därmed bidrar de med nödvändiga inkomster till sina familjer.

Personal och utbildare från projektet i Satungal.

I byn Thaiba lärde sig kvinnorna att framställa pickles.

Sporrade av de goda resultaten i Thaiba och Chapagao samt med bidraget från vår andra julinsamling påbörjade Akademiska Kvinnor i Nepal i februari 2023 ett motsvarande årslångt projekt i byn Satungal. Byn ligger inom distriktet Chandragiri i närheten av huvudstaden Katmandu.

Denna gång deltar 28 kvinnor som varit tvungna att avbryta sin skolgång på grund av att de gift sig och fått barn som mycket unga. Projektet har en egen administration inom NAUW och en projektkoordinator, därtill deltar en representant för byn. Personerna som står för undervisningen tillhör NAUW:s eget nätverk.

Under den första perioden, i början av året, koncentrerade man sig på att förbättra läs- och skrivkunnigheten och kunskaperna i räkning. Därefter undervisades kvinnorna i praktiska färdigheter som att framställa tvål och rengöringsmedel. Efter frågan på dessa produkter är stor i byarna vilket gör att det lönar sig att satsa på dem. Inom projektet har man ytterligare förklarat grunderna för marknadsföring och att spara och låna pengar. I slutet av perioden  kommer man ännu att satsa på att utveckla färdigheter i grupparbete. Slutligen får kvinnorna ett litet finansiellt bidrag med vars hjälp de kan påbörja produktionen hemma och försäljningen av sina produkter.

NAUW följer noga med de olika skedena inom utbildningen. Utöver en halvtidsutvärdering gör man en bedömning av hela projektet i samband med att projektet är slutfört. Man fäster stor vikt vid hållbar utveckling och faktabaserade resultat. Projektet i Satungal avslutas i februari 2024 och i samband med det får FKAF en slutrapport.

FKAFs julinsamling i fjol möjliggör ytterligare ett utbildningsprojekt för kvinnor i en ny by. NAUW har redan preliminärt undersökt lämpliga byar och det slutgiltiga valet sker inom en snar framtid. Vi får höra mera om detta nästa år.

I år anordnas undantagsvis inte en julinsamling till förmån för understöd av kvinnor i Nepal eftersom intäkterna från fjolårets insamling har sparats och kommer att användas 2024. Nästa år tar vi igen itu med en ny julinsamling!

Ramita Suwall, President of NAUW och alla som varit delaktiga i projektet skickar härmed ett stort tack och många hälsningar till medlemmarna i FKAF.

Text: Heli Isohookana (Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry.) och Christine Ek-Kommonen (Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.)

Bild: NAUW och Ramita Suwall

Sitkeys ja halu oppia uutta vie eteenpäin

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan.  OTM, FM, MSSc. Terhi Raikas (Kouvolan Akateemiset Naiset ry.) sai oman alan töitä ensimmäistä kertaa silloin, kun hän aloitti ympäristöteknologian opinnot ammattikorkeakoulussa. Lue Terhin monipuolisesta urapolusta ja  tutustu hänen uusimpaan aluevaltaukseensa, keväällä 2023 julkaistuun ensimmäiseen romaaniin.

Mitkä ovat olleet työurasi käännekohtia?

Työurani tärkein käännekohta oli, kun palasin pahalaatuisen kasvaimen leikkaamisen jälkeen sairauslomalta töihin. Sen lisäksi, että työkaveri valitteli kovaan ääneen, kuinka kehtasin tulla töihin, vaikka olin jäänyt lomalle ja jättänyt muut ihmiset hoitamaan työni, koko ajatus vanhoihin töihin palaamisesta tuntui henkisesti väärältä. Olin useamman vuoden työskennellyt rikos- ja ulkomaalaislakimiehenä, koska en ollut löytänyt työtä ympäristölakimiehenä. Niinpä soitinkin kotipuoleen ja ilmoitin vanhemmilleni, että en jaksaisi enää, vaan hakisin ympäristöinsinööriksi ammattikorkeakouluun. Meni alle kaksi kuukautta opintojeni aloituksesta, kun sain ensimmäisen oman alan työpaikan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristölakimiehenä. Nyt olen ollut siellä vähän yli vuoden ja voin vihdoin sanoa, että olen oikeassa paikassa.

Millaisia ura- tai opiskeluvalintoja olet tehnyt, jotka näin jälkikäteen katsottuna ovat auttaneet sinua saamaan työsi?

Olin aiemmalta koulutukseltani ympäristölakimies (OTM), venäjän kääntäjä (FM) ja kv. oikeuteen erikoistunut valtiotieteilijä (M.Soc.Sc.) sekä hallintotieteen tohtoriopiskelija, mutta tällä tutkintoyhdistelmällä en ollut saanut oman alan töitä. Ensimmäisen oman alan työn ympäristölakimiehenä sain, kun aloitin ympäristöteknologian AMK-opinnot. Parhaat valinnat ovatkin olleet erikoistua ympäristöoikeuteen, tehdä ympäristötieteen sivuaine- ja opinnot AMK:ssa. Syksyllä 2023 jatkan kiertotalouden diplomi-insinööriopinnoissa sekä alan opettaa ympäristötiedettä Turun yliopistossa.

Mitkä tekijät ja/tai ominaisuudet ovat auttaneet sinua työllistymisessäsi korkeakoulusta valmistumisen jälkeen?

Sitkeys. Olen hakenut aktiivisesti työpaikkoja sekä halunnut oppia koko ajan uutta. En ole jättänyt opintoja ensimmäiseen tutkintoon, vaan olen aina katsonut, että voin jatkaa oppimista opiskelemalla lisää. Parasta on ollut koko ajan selkeästi tietää, mitä haluan elämälläni tehdä. Jo ala-asteen 4H-kerhossa ympäristöasiat olivat mielenkiintoisia, ja lukion ympäristöryhmästä alkaen on ura ympäristölakimiehenä ollut ns. se oma juttu. Siksi onkin ollut parasta aina yrittää eteenpäin, vaikkei olisi saanutkaan elämässä mieleisiä asioita tehdyksi.

Mikä sai sinut aikoinaan innostumaan järjestötoiminnasta?

Kiinnostus yhteiskunnallisista ja tärkeistä asioista ja toive saada vaikuttaa. Biologiäiti on kasvattanut minut kiinnostumaan ympäristöstä, ja niinpä kiinnostuin jo lukioon mennessä koulun ympäristöryhmästä.

Miten varmistat oman jaksamisesi työn, luottamustehtävien ja harrastusten ristipaineessa?

Isäni sanoisi, että painan täysillä koko ajan osaamatta rentoutua, mutta todellisuudessa nautin järjestövaikuttamisesta täysin rinnoin ja se on parasta vapaa-ajan tekemistä (tosin hieman pelottaa, jos hän onkin oikeassa). Aihepiiri on niin rakas, että teen väitöskirjaanikin ympäristöjärjestöjen roolista Suomen lainvalmistelussa ja -käytössä. Jaksamista tukee myös kirjoittaminen. Vilkas mielikuvitukseni on aina saanut minut rakastamaan fiktion kirjoittamista, ja niinpä sainkin toukokuussa 2023 julkaistuksi ensimmäisen oman romaanini.

Mistä haaveilet?

Haaveilen siitä, että voin jatkossa vaikuttaa paremmin siihen, että Suomessa otetaan tarkemmin huomioon ympäristöasiat ja ihmisoikeudet.

Terhi Raikas

Kansainvälinen arkemme

Suomen Akateemisten Naisten Liitto yhdistää 18 paikallisyhdistystä ja kolme sukupolvea eri alojen osaajia ympäri Suomen. Lisäksi meillä on 65 sisarjärjestöä, joiden kanssa teemme yhteistyötä EU:ssa ja YK:ssa. Liiton kansainvälisyystyöryhmässä toimivat vapaaehtoiset lupautuivat kertomaan, millaista heidän kansainvälinen arkensa on Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaamme täällä ja maailmalla!

 

"Kuulun Oulun Akateemisten Naisten hallitukseen ja toimin  yhdistyksen kansainvälisten asioiden yhteyshenkilönä. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja terveystieteiden maisteri. Opiskeluaikana sain mahdollisuuden työskennellä kesäisin Ruotsissa. Se oli minulle ensimmäinen kosketus kansainvälisyyteen. Siitä lähtien sydämeni on sykkinyt kansainvälisyydelle.

Viimeiset parikymmentä vuotta toimin ammattikorkeakoulussa lehtorin työn ohella myös kansainvälisenä koordinaattorina. Työnkuvaani kuului lähettää suomalaisia opiskelijoita ulkomaille ja toivottaa ulkomaiset vaihto-opiskelijat tervetulleiksi Suomeen. 

On ollut hienoa nähdä, miten opiskelijavaihto tekee opiskelijoista avoimempia ja ymmärtäväisempiä muita kulttuureja kohtaan. Samoin opettajavaihdot eri maiden yliopistoissa ovat olleet avartavia kokemuksia.

Lehtorin työn ohella tein vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestössä  ja hoidin kansainvälisiä suhteita. Niinpä perheessämme on ollut vaihto-oppilaita Amerikasta, Kanadasta, Australiasta ja Euroopan eri maista.

Eläkkeelle jäätyäni kansainvälisyys kiehtoo edelleenkin. Osaamisalueeni liittyy hyvinvointiin, valmentamiseen ja yrittäjyyskasvatukseen. Tavoitteenani on edistää köyhien naisten hyvinvointia ja tasa-arvoa yhteistyössä heidän kanssa."

Helinä

 

"Kansainvälisintä arjessani lienee kotikielemme ranska, mieheni kieli. Valitettavasti tällä hetkellä tapaamme pääasiassa Whatsapp-puheluissa, koska hän on töissä kotimaassaan, Guineassa, Länsi-Afrikassa.

Vapaaehtoisena tapaan maahanmuuttajia, turvapaikanhaijoita ja paperittomia. Annan käännösapua ja tuen suomen opettelussa ja työnhaussa. Lisäksi olen mukana keskustelemassa muutamissa Afrikkaan suunnitteilla olevissa kehityshankkeissa.

Mutta kyllähän tavallinen arki Helsingissä on kuitenkin aika suomalaista, valitettavasti. Maahanmuuttajat ja me täällä aina olleet kohtaamme lähinnä palveluissa. Minulla on ilokseni ystäviä, joita olen tavannut työskennelläni eri puolilla Afrikkaa ja Eurooppaa. On upeaa, että voin tavata heitä  paitsi Suomessa myös Euroopassa liikkuessani. Esimerkiksi nyt viikonloppuna menen Frankfurtiin, koska mieheni on siellä työmatkalla. Tapaamme myös entisen kollegani, ystävämme Etelä-Saksasta ja saksalais-ranskalaisen ystavämme Kinshasan ajoilta. Ihania keskusteluja tiedossa! Ja viime viikonloppuna olin totta kai mielenosoituksessa rasismia vastaan.

Antoisia ovat myös viestittely ja puhelut afrikkalaisten ystävieni ja entisten kollegoitteni kanssa silloin tällöin. Tässä huomaan valtavan kehityksen internetin saatavuuden paranemisessa Afrikassa. Kun 2005 aloitin Etiopiassa, silloin oli vain puhelin ja kalliit puhelut, 2006 loppuvuodesta saimme työpaikalle Skypen. Nyt jokaisella on älypuhelin."

Leena

 

"Tänään voi mennä Internetiin. Päivittäin. Yötä päivää. Arkena, viikonloppuna ja pyhisin. Missä päin Suomea vain. Saada lähes koko maailma kylään, jopa syrjäiseen kesäpaikkaan.

Voi istua nojatuoliin ja lukea, katsoa, kuunnella www-sivuilla tietoverkkojen tarjontaa.

Olla kiitollinen aikansa kieltenopetuksesta. Joskus myös ylen (sic) annista.

Lisätä tieto-tuskaansa viiveettä, raaoilla uutisilla. Olla pohdittujen vaikuttamisten kohde. Tai osallistua.

Kun seuraa reaaliajassa eri maissa, eri kohderyhmille tarkoitettuja uutisia, asemoi yhtäkkiä omaa arkea, verkostoja ja osallistumista uudella tavoin.

Kun aiemmin, hitauden aikana, työnä oli kansainvälinen koordinointi, ehti vierailijasta tulla oma yksilönsä. Myöhempi yhteydenpito olisi siten pohjannut henkilökohtaiseen tuntemiseen ja tiedonvaihdon luotettavuus olisi ollut korkea. Kai harmi, että kynnys vierailunjälkeiseen kanssakäymiseen oli puhelimitse, kirjeitse, sähkeitse suomalaisen korkea. Omia kansainvälisiä kontaktihenkilöitä on vähän.

Onneksi on yhdistyksiä. Suomen Akateemisten Naisten Liitossa voi tutustua niin oman maan itä-pohjois-etelä -jäsenistöön kuin ulkomaisten sisarjärjestöjen korkeakouluttautuneisiin. Tavataan ja tervehditään, verkossa.

Näin tuumaili kansainvälisestä arjestaan tänään Maarit"

 

"Olen ammatiltani ammattikorkeakoulun kielten opettaja, joten kansainvälisyys kuuluu olennaisena osana jokapäiväiseen arkeeni. Opetan kieliä ja kulttuuritietoutta, minkä tavoitteena on saada opiskelijat solmimaan kansainvälisiä suhteita ja työllistymään kansainvälisissä yrityksissä. Osa opiskelijoista tulee Suomen ulkopuolelta.

Maailman politiikka on vaikuttanut työhöni paljon, sillä venäjän kielen opettaminen ja Venäjä-yhteistyö on muuttunut enemmän pohjoismaiseksi yhteistyöksi. Olen toiminut monissa hankkeissa, joissa on luotu verkostoja ja yhteistyömahdollisuuksia eri maiden korkeakoulujen välille. Olen ollut monta kertaa opettajavaihdossa parantamassa omaa kielitaitoani ja oppimassa uutta ja kehittämässä omaa ammattitaitoani.

Tällä hetkellä olen mukana myös maahanmuuttajien työllistymistä edistävässä hankkeessa, joka ei varsinaisesti liity kielitaidon parantamiseen vaan enemmän kotouttamisen ja työllistymisen tukemiseen. Toisen hankkeen kautta pääsen käymään Islannissa kartoittamassa pohjoismaisen yhteistyön laajentamismahdollisuuksia.

Toimin Kouvolan Akateemisissa Naisissa ja haluan omalta osaltani edistää kotikansainvälistymistä ja olla mukana kehittämässä suomalaisnaisten ja maahanmuuttajanaisten verkostoja.

Suomen Akateemisten Naisten Liiton kansainvälisyysryhmään liityin siksi, että saan vähän laajempaa perspektiiviä SANLin toimintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin.

Minulla on neljä tytärtä, joiden toivon kauttani oppivan avointa ja ennakkoluulotonta suhtautumista kansainvälisyyteen ja naisten aseman kehittämiseen."

Marja-Liisa

 

 

Ihmettelyn taito vie eteenpäin

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. TtT Päivi Vuokila-Oikkosen (Oulun Akateemiset Naiset ry.) nykyiseen tutkimustyöhön voit tutustua lähemmin torstaina 14.9.2023 klo 17.00 - 18.30, jolloin kokoonnumme Tutkija kylässä -zoomiin. Lue lisää: https://akateemisetnaiset.fi/tapahtumat/tulevat/. 

Luullakseni äidinmaidossa minulle siirtyi ajatus heikomman puolella olemisesta. Asuimme vanhempieni työn vuoksi kehitysvammalaitoksen ja mielisairaalan alueilla. Lapsena leikin kaikenlaisten lasten kanssa. Jokaista tarvittiin, että saimme pelin tai leikin aikaan. Opin erilaisuutta kasvamalla erilaisten ihmisen kanssa.

Äitini ohjeisti, että naisella pitää olla ammatti, työ ja oma tili.  Minulle tärkeää on myös mielenterveys. Mielenterveys on ihmisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn perusta. Jokaisella, myös mielenterveyssairaudesta kärsivällä, on mielenterveyttä. Mielenterveyden osaaminen kiehtoi ja menin sairaanhoitajakouluun, mutta tiesin erikoistuvani psykiatriaan. Ihmisen mieli kiehtoi, ja sitä olenkin sitten opiskellut vuosia ja aina on saanut oppia uutta.

Yksi urani merkittävä tapahtuma oli, kun isäni suositteli minua Kemin terveydenhoito-oppilaitokseen opettajaksi ja aloitin opettajauran sijaisena ilman opettajan koulutusta.  Havaitsin, että kalvojani kopioimalla opiskelijat eivät opi. Havainto vei minut Oulun yliopistoon oppimaan oppimista, ja sen mahdollisti aikuisopintoraha. Professori Sirpa Janhoselta opin, että oppiminen vaatii työtä ja ajattelun kehittymistä.  Kalvot ja tussin väri eivät olleet merkittäviä, vaan opiskelijoiden oppimisen mahdollistaminen.  Perehdyin vuoropuheluun ja opetusmenetelmäni vaihtuivat opiskelijoita osallistaviin työpajoihin. Opettajaksi valmistumisen jälkeen uudistin seminaarit osallistavimmiksi.   

Kiinnostukseni yhteistyötä kohtaan kasvoi edelleen. Muistelin psykiatrisessa sairaalassa työskentelyäni.  Muistelin, että harvoin minulla oli tunne yhteistyön onnistumisesta, siis siitä, että potilas ja hänen läheisensä tulivat kuulluiksi.  Minusta tuntui, asiat oli jo päätetty ja tulos oli määritelty etukäteen.  Siispä aloin tutkia psykiatrisen hoidon hoitoneuvotteluja, mitä siellä puhutaan ja mitä on sanaton viestintä.  Aiheesta syntyi väitöskirja, jossa kehitin yhteistyöosaamisesta. Tein väitöskirjan Oulun yliopistossa ja päätin lähteä ammattikorkeakouluun edistämään yhteistyöosaamisen oppimista. Halusin muuttaa työskentelytapoja ja menetelmiä potilas- ja asiakaslähtöisiksi siis ihmislähtöisiksi.

Ammattikorkeakoulun yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on työelämän kehittäminen, ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa olen saanut kehittää erilaisia muutosta vaativia asioita yhdessä niiden kanssa, joita muutos koskee. Opin työssäni, etten kiinnostu ongelmista, vaan tavoitteista, positiivisuudesta ja ratkaisuista.  Tärkein asia on muutoksessa ihmisten ajattelutavan muutos. Niinpä opiskelin edelleen ratkaisukeskeiseksi työelämän kehittäjäksi, työnohjaajaksi ja valmentajaksi.  Kehittämisessä haluan korostaa mielenterveyttä ja sen edistämistä, yhdessä tekemistä, kokeilemista, ratkaisujen mahdollistamista ja osallisuutta. Ratkaisukeskeisyyteen liitin myös voimavaralähtöisyyden, systeemisyyden ja resilienssin. Huomasin saaneeni välineitä ymmärtää maailmaa ja muuttaa sitä yhdessä muutosta haluavien kanssa. 

Monet asiat, joita olen ihmetellyt, ovat kuljettaneet minua uuden oppimiseen.  Uusi kehittämisen aihio antaa mahdollisuuden hypätä tuntemattomaan ja oppia uutta.  Kun pääsen uuteen kehittämishankkeeseen, se on uskomattoman kiehtova tunne tuntemattoman edessä. Kuin hyppäisin kylmään veteen. Aluksi on epämääräisyys ja kaaos, ja kuitenkin toivo ja tieto, että yhdessä tekeminen kantaa ja yhteinen prosessi synnyttää lopputuloksen.  

Erityisasiantuntija, TtT Päivi Vuokila-Oikkonen
X (Twitter): @paivivo
LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/paivi-vuokila-oikkonen/ 

Juhlapuheissa tasa-arvo ja jatkuva oppiminen, hallitusohjelmassa naisten hyödyntämän aikuiskoulutustuen leikkaus

Hallitusohjelmaan kirjattu päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki on herättänyt laajalti vastustusta. Aikuiskoulutustuki on ollut vuosittain noin 30 000 suomalaiselle tärkeä työssä jaksamisen tuki, koska sen avulla on ollut mahdollista pätevöityä oman alan muihin tehtäviin tai kouluttautua kokonaan uudelle alalle. 

Työministeri Arto Satonen (HS 31.7.2023) on puolustanut leikkauspäätöstä sillä, että valtiovarainministeriö on arvioinut aikuiskoulutustuen lakkauttamisen lisäävän työllisyyttä 8 000 hengellä. Lisäksi koulutukseen ja työmarkkinoihin perehtynyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen (Yle 12.7.2023) arvioi, että tuki valuu nykyisin isolta osin niille, joilla menee työelämässä jo ennestään hyvin. Tällä viitataan siihen, että työssäkäyville tarkoitettua aikuiskoulutustukea ovat käyttäneet enimmäkseen (61 %) jo valmiiksi korkeakoulutetut. On arvioitu, että korkeakoulutetuilla lisäkoulutus ei keskimäärin nosta ansiotasoa tai paranna työllisyyttä.

Leikkauspäätöksestä seurannut vastalauseiden myrsky on tuonut mediassa esiin tukea käyttäneiden omat kokemukset tuen hyödyllisyydestä. Hallituksen laskelmissa olisikin ollut hyvä arvioida jo etukäteen myös sitä, paljonko enimmillään 15 kuukauden poissaolon työmarkkinoilta salliva aikuiskoulutustuki on lisännyt tukea käyttäneiden työssäjaksamista, siis työelämässä mukana pysymistä. Työllisyysrahaston kyselyn vastaajista yli puolet kertoi kuormituksen nykytyössä olleen syy lähteä opiskelemaan. (IL 29.7.2023) Olisiko parempi, että jatkossa siirryttäisiinkin sairaslomalle tai ennenaikaiselle eläkkeelle? 

Etlassa tehty selvitys (2018) osoittaa, että aikuiskoulutustuki edistää merkittävästi koulutukseen osallistumista ja lisää ammatinvaihtoa. Etlan lehdistötiedotteessa todettiin, että "Suomessa on käynnissä laaja ammattirakenteiden muutos. Aikuiskoulutustuki voisi auttaa siihen sopeutumisessa, jos sitä käyttäisivät nykyistä useammin ihmiset, joiden työllisyyttä uhkaa teknologinen kehitys tai toimintojen siirtäminen ulkomaille." 

Ongelma ei siis olekaan aikuiskoulutustuessa, vaan siinä ketkä sitä käyttävät. Sen sijaan, että palkansaajien ja työnantajien maksamista työttömyysvakuutusmaksuista rahoitettavaa aikuiskoulutustukea pyrittäisiin kehittämään nykyistä inklusiivisemmaksi, se viedään pois sitä jo nyt hyödyntäviltä koulutushaluisilta naisilta, joita on 76 % tuen käyttäjistä. 

Samalla tullaan vaikeuttaneeksi sote-alojen työvoimapulaa. Aikuiskoulutustukea jakavan Työllisyysrahaston tutkimuksen mukaan kolmannes tuen saajista hakee sitä sote-alan koulutukseen. Heistä yli 60 prosenttia kouluttautuu kokonaan toiselta alalta. (Yle 2.8.2023)

Julkisessa keskustelussa verovaroin kustannettavat, naisvaltaiset hoiva-alat nähdään usein pelkkinä kuluerinä. Varsinkin silloin, kun palkankorotuksiin pitäisi löytyä rahaa. On häpeällistä, että jatkossa näillä aloilla oma pätevöityminenkin pitäisi maksaa itse. Miten käynee alojen jo nyt heikolle vetovoimalle. Harva perheellinen tai asuntovelallinen selviää opintovapaalla opintotuella, jonka määrä on 1.8.2023 alkaen ollut 279,38 euroa kuussa. Opiskella voi myös työttömänä, jos TE-toimisto valintaa puoltaa, mutta opinnot on keskeytettävä, mikäli työllistyy ennen niiden loppuunsaattamista. 

Nämä vaihtoehdot eivät kuulosta pohjoismaiselta mahdollisuuksien tasa-arvolta eivätkä myöskään niiltä poliitikkojen juhlapuheilta, joissa jatkuvan oppimisen on katsottu olevan vastaus osaajapulaan.

Susanna Sulkunen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja

Korkeakoulutetut naiset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä ihmisoikeuksien ja rauhan asialla

Vuosi 2022 oli Suomen Akateemisten Naisten Liiton 100. juhlavuosi. Tuolloin mm. päivitimme sekä Liiton säännöt että paikallisyhdistysten mallisäännöt paremmin tähän aikaan sopiviksi. Varsinaiset muutokset tulivat sääntöjen kohtiin 2–3, joissa korostuu tehtävä kansainvälisellä ja kansallisella sekä paikallisella tasolla edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä puolustaa ihmisoikeuksia ja rauhaa. Liiton toimijat ja osa paikallisyhdistysten aktiiveista on jo täydessä työn touhussa näiden edellä mainittujen isojen ja tärkeiden asioiden parissa. Liiton uuden kansainvälisen strategian ja rakenteilla olevan Liiton uuden strategian (v 2024-2026) tavoitteellisen toiminnan ytimessä ovat sääntömuutoksen sisältämät asiat. Toivottavasti kaikki paikallisyhdistykset muuttavat vuoden 2023 puolella sääntönsä uusien mallisääntöjen mukaisiksi (PRH:n muutosmaksun saa Liitolta takaisin) sekä suuntaavat mahdollisuuksien mukaan omaa ja yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävää toimintaa muutosten edellyttämään suuntaan. Liiton keskushallituksen jäsenet ja paikallisyhdistysten hallitusten jäsenet sekä muut aktiivit voivat tässä tehdä tiiviisti nyt syyskauden alkaessa yhteistyötä. Tukea saa myös Liiton toimistosta. 

Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi, että sinä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskeleva tai jo tutkinnon suorittanut nainen liityt jäseneksi joko oman paikkakuntasi paikallisyhdistykseen tai Liiton jäseneksi ja tulet mukaan kehittämään toimintaa. Saman toiveen voi myös suunnata teille jo jäseninä oleville, joiden aktiivista panosta kaivataan ympäri valtakunnan.  

Liitto on toiminut jo pitkään eri yhteistyökumppaneiden (esimerkiksi YK:n tasa-arvojärjestö Suomen UN Womenin ja Naisjärjestöjen Keskusliiton kanssa) ja paljon onkin saatu aikaiseksi. Tosiasia on kuitenkin se, että maailman tila haastaa meitä yhä monimutkaisemmilla asioilla, joten tulevaisuudessa meillä ja yhteistyökumppaneillamme riittää edelleen runsaasti töitä. Tosiasia on myös se, että tarvitsemme lisää toimijoita mukaan edistämään etenkin tyttöjen ja naisten asemaa sekä maailmalla että meillä kotimaassa. 

Ja vielä viittaus tämän kesän jo perinteeksi käyneeseen Helena Ranta Forumiin, jossa käsiteltiin tällä kertaa Ukrainan sotaa ja millä edellytyksillä Ukrainaan saadaan kestävä rauha. Erittäin tärkeäksi mainittiin mm. sotarikollisten rankaiseminen, traumojen purkaminen, henkinen ja fyysinen jälleenrakentaminen sekä naisten osallistuminen rauhansopimisen muotoiluun. Saimme muistutuksen myös siitä, miten me kaikki yksilöinä, kansalaisjärjestöinä ja valtioiden tasolla voimme vaikuttaa. Pidetään keskustelua yllä. Ei turruta tilanteeseen eikä väsytä tukemiseen. Katso Helena Ranta Forumin kiinnostavasta keskustelusta jälkitiedote HRF:n sivuilta.

Naiset muutosvoimana maailmassa
Merja Leppänen
Liiton hallitusjäsen ja Vantaan Akateemiset Naiset ry:n hallitusjäsen

Akateemiset Naiset EU:n ja eurooppalaisen rauhanrakentamisen syntysijoilla Metzissä

Vuonna 1980 perustettu University Women of Europe, UWE edistää Akateemisten Naisten eurooppalaisten maajärjestöjen yhteistyötä sekä tekee vaikuttamistyötä eurooppalaisen koulutuksen, rauhan ja tasa-arvon puolesta. Suomen Akateemisten Naisten Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattori Jutta Hartikainen ja toimitusjohtaja Susanna Sulkunen osallistuivat Liiton edustajina UWEN Meet and Greet -tapahtumaan, jota emännöi tänä vuonna Lorrainen paikallisyhdistys Ranskan Metzissä. 

Järjestömme jäsenkyselyt ovat kertoneet jo vuosia samaa: kansainvälinen toiminta kiinnostaa eniten niitä jäseniä, jotka ovat joskus rohkaistuneet osallistumaan Akateemisten Naisten kansainvälisiin tapahtumiin. Tämän olen saanut huomata itsekin. Kun Liitto lähti mukaan Italian maajärjestön vetämään Erasmus+-hankkeeseen syksyllä 2019, odotin yhteistyöltä lähinnä uusia oppeja omaan tasa-arvotyöhömme. Kolmessa vuodessa tiedon määrä toki kasvoi, mutta samalla monista hankepartnereistamme tuli hyviä ystäviäni, joiden tapaamisesta Metzissä sain iloa ja virtaa moneksi viikoksi ennen ja jälkeen tapaamisen. Eri-ikäisten ja eritaustaisten naisten kohtaamiset, elämäntarinat ja ajatustenvaihto on Akateemisten Naisten vahvuus niin Suomessa kuin kansainvälisillä areenoillakin. Nämä UWEN vuosittaiset Meet and Greet -tapahtumat sekä vuosikokoukset ja konferenssit ovat avoimia kaikille Akateemisille Naisille. Kannustan lämpimästi lähtemään mukaan viihtymään, verkostoitumaan ja vaikuttamaan! UWEN seuraava konferenssi ja vuosikokous järjestetään Turkin Izmirissä 5. - 7.10.2023. Early bird -ilmoittautuminen on avoinna 25.8.2023 saakka.

Metzissä meitä oli kesä-heinäkuun vaihteessa koolla yli 40 jäsentä eri puolilta Eurooppaa. Perjantaina kokoonnuimme yhteiselle iltapalalle, jossa Catherine Thuet, Lorrainen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja, ja Anne Negre, UWEN puheenjohtaja, toivottivat meidät tervetulleiksi ja kertoivat meille tulevan viikonlopun ohjelmasta. 

Perjantai-illan tunnelmaa. Kuva: Jutta Hartikainen

Catherine ja Anne

Liiton toimitusjohtaja Susanna Sulkunen ja UWEN entinen rahastonhoitaja Auli Ojala
Kuva: Auli Ojala

Viihdyimme Jutta Hartikaisen ja Auli Ojalan kanssa ranskalais-irlantilaisen delegaation seurassa, kunnes yhteinen iltamme päättyi ikävän lyhyeen Metziin julistetun ulkonaliikkumiskiellon vuoksi. Eri puolilla Ranskaa järjestettiin tuolla viikolla mellakoiksi yltyneitä tukimielenosoituksia, koska liikennepoliisi oli surmannut 17-vuotiaan rodullistetun pojan ilman minkäänlaista syytä. Rasismi oli illalla puheenaiheena useimmissa ellei kaikissa pöytäseurueissa.

Auli Ojala tilaisuuden ranskalaisten emäntien kanssa.
Kuva: Auli Ojala

Lauantaina tutustuimme EU:n syntyhistoriaan ja eurooppalaiseen rauhanrakentamiseen Robert Schumanin kotimuseossa Metzin ulkopuolella. Ranskan ulkoministerinä toisen maailmansodan jälkeen toiminutta Schumania kutsutaan Euroopan yhdentymishankkeen isäksi, sillä hän laati kuuluisan Schumanin julistuksen (1950) Euroopan yhdistämiseksi ja tulevien sotien estämiseksi. Vanhat viholliset Ranska ja Saksa muodostavat nykyään EU:n ytimen ja Schumanin julistuksen toukokuista julkaisupäivää juhlitaan vuosittain Eurooppa-päivänä. Schumanin tarina antoi meille toivoa rauhan takaisinsaamisesta Eurooppaan ja muistutti miten paljon positiivista yksikin ihminen voi saada aikaan tehtäväänsä sitoutuessaan.   

Saimme opastuksen Schumanin kotimuseoon.

Jutta Hartikainen Suomesta ja Roxana Petrescu Romanian maajärjestöstä.

Schumanin kodin puutarha ihastutti vehreydellään.

Lorrainen alueen naiset eivät juuri jää Schumanille toiseksi. Schumanin kotimuseossa kuulimme myös historioitsija Pierre Brasmen esitelmän Lorrainen alueen lasikattojen rikkojista, joista hän on kirjoittanut teoksen Femmes d'exception en Lorraine (Le Papillon rouge éditeur, 2018). Akateemisille Naisille luennon mieleenpainuvin osa oli toimittaja Julie-Victoire Daubién tarina. Daubié oli ensimmäinen ranskalaisesta yliopistosta valmistunut nainen, joka joutui taistelemaan opiskelupaikastaan naisilta vielä 1800-luvulla kielletyssä yliopistomaailmassa. Lyonin yliopisto lopulta hyväksyi hänen hakemuksensa, mutta tutkintotodistuksensa hän sai vasta, kun Ranskan keisarinna Eugénie puuttui virkamiehistön viivyttelyyn vuonna 1862. Daubié jatkoi myöhemmin työtään tasa-arvon parissa, ja vaati naisille äänioikeutta ja samaa palkkaa kuin miehille. Daubién tohtorintutkielma jäi kesken hänen menehdyttyä tuberkuloosiin. 

Pierre Bresme ja Catherine Thuet.
Kuva: Roxana Petrescu

Luennon herättämistä ajatuksista keskusteltiin yhteisellä lounaalla ja myöhemmin illallisella, jossa myös kypsyttelimme uutta Erasmus+-hankeideaa. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen, ns. Istanbulin sopimus on ollut viime vuosina vastatuulessa Euroopassa, ja olemme pohtineet, josko saisimme eurooppalaisten sisarjärjestöjemme kanssa sen toimeenpanoon lisää vauhtia nyt, kun EU liittyi mukaan sopimukseen. Järjestämme hankeideasta syksyllä vielä erillisen verkkokeskustelutilaisuuden. Jos olet kiinnostunut aiheesta, olethan yhteydessä minuun: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

UWEN uutisista pysyt parhaiten ajan tasalla, kun otat UWEN seurantaan Facebookissa tai Twitterissä.

Susanna Sulkunen