CSW70: Erään aikakauden loppu

Maaliskuinen New York ja YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 70. istunto (Commission on the Status of Women, CSW70) tarjosivat tänä vuonna jotain aivan muuta kuin tasa-arvon edistysaskelia. Viikko oli minulle henkisesti raskas ja monella tapaa hälyttävä: anti-gender-liikkeen vaikuttaminen tuli varjoista suoraan iholle!

Historiallinen välirikko ja ponnettomia puheita

Historiallinen välirikko koettiin jo ensimmäisenä kokouspäivänä, jolloin perinteisen tavan mukaan oli tarkoitus hyväksyä CSW-kokouksen päätelmät. Yhdysvallat ei kuitenkaan hyväksynyt päätelmiä, vaan vaati niistä poistettavaksi kaikki sellaiset termit, joiden se katsoi kuuluvan ns. gender-ideologiaan.

Mitään “gender-ideologiaahan” ei oikeasti ole olemassa, vaikka käsitettä kuulee käytettävän jo Suomessakin, vaan anti-gender-liike käyttää tuota termiä lietsoakseen mielikuvaa salaliitosta, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet muka uhkaavat jollain tavoin naisten ja miesten ihmisoikeuksia.

Yhdysvaltojen avaus CSW-kokouksessa oli historiallinen harppaus poispäin sen aikaisemmin edistämistä länsimaisista, liberaaleista arvoista. Lopulta Yhdysvallat jäi vaatimassaan äänestyksessä yksin: 37 maata seisoi CSW-kokouksen päätelmien puolella. 14 maata oli poissa ja kuusi maata äänesti tyhjää.

Nähtäväksi jää, saako Yhdysvallat kerättyä itselleen anti-gender-liittolaisia seuraavaan CSW-kokoukseen. YK:n tukijaksi Yhdysvaltoja voi tuskin enää kutsua. Maa on vetäytynyt jo 30 YK-elimestä, mukaan lukien YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta.

Tämän shokeeraavan kokousviikon aloituksen jälkeen monet virallisista maapuheenvuoroista jäivät varsin ponnettomiksi. Oli hämmentävää kuunnella, miten YK:n jäsenvaltiot keskittyivät lähinnä kertaamaan menneitä tasa-arvotyön saavutuksia, vaikka tasa-arvon maailmanlaajuinen takapakki edellyttäisi keskustelua naisten ja vähemmistöjen kohtaamista ongelmista esimerkiksi Afganistanissa.

Aggressiiviset käytäväpuheet ja Helvi Sipilä -seminaarin herättämä toivo

Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia haastettiin viikon mittaan myös kokouspaikan käytävillä ja CSW:n sivutapahtumissa. Aborttioikeuden kieltäminen, perheväkivallan palauttaminen ”perheen sisäiseksi asiaksi” ja sota-alueilla seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten syyllistäminen olivat osa tätä synkkää retoriikkaa. Pysäyttävintä oli nähdä, miten tähän työhön oli värvätty nuoria naisia, jotka silmät palaen toistivat oppimaansa anti-gender-propagandaa. Heidän kohteinaan olivat erityisesti Pohjoismaat ja muut jäljellä olevat liberaalit demokratiat.

Raskaan viikon keskellä valoa toi 20. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarimme, jonka aiheena oli tällä kertaa naisjohtajuus. Anti-gender-liikehdinnän ulkopuolella elää edelleen vahva tahto rakentaa kestävämpää ja tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Seminaarissa korostui vahva toive siitä, että YK:n seuraava pääsihteeri olisi vihdoin nainen.

Anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit

CSW-viikon tapahtumat eivät koskaan jää vain New Yorkiin. Ne antavat aina esimakua siitä, mitkä ilmiöt tulevat rantautumaan myös Suomeen ja omaan arkeemme. Nostan kärkeen seuraavat anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit:

(1) Naisten kehon politisoituminen. Aborttioikeudesta yritetään tehdä perhepoliittinen kysymys. Suomen laskevasta syntyvyydestä tullaan syyttämään naisia ja heidän kehollista itsemääräämisoikeuttaan.

(2) Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen vaikeutuu tahallisen vastakkainasettelun myötä. Naisia tullaan syyllistämään entistä enemmän kokemastaan väkivallasta ja asian tiimoilta tehtyjä lakialoitteita pyritään torppaamaan.

(3) Demokratian horjuttaminen. Naisten poliittista osallistumista ja jopa äänioikeutta yritetään kyseenalaistaa maalittamisen ja häirinnän keinoin.

(4) Arvokuilun syveneminen. Liberaalien naisten ja konservatiivisten miesten välinen kuilu kasvaa, ja tasa-arvon edistäminen yritetään kehystää virheellisesti miesten oikeuksien kaventamiseksi.´

Naisten on puolustettava oikeuksiaan yhdessä

Naisten välinen solidaarisuus on nyt elintärkeää. Vaikka olisimme yksityiskohdista eri mieltä tai emme itse olisi vielä kokeneet oikeuksiemme suoraa haastamista, monille se on jo arkipäivää. Meitä kaikkia tarvitaan muodostamaan vahva yhteinen rintama.

Maailmanlaajuisesti ajatellen meillä on kuitenkin asiat melko hyvin, vaikka paljon on vielä tehtävää ja sitäkin enemmän puolustettavaa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: CSW70 antoi meille varoitussignaaleja, joita analysoimme koko loppuvuoden. Samalla työmme tasa-arvon puolesta jatkuu.

TtT Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja

Arjen vuorovaikutuksesta päätöksentekoon: naiset rauhanrakentajina

Naisen mahdollisuudet edistää maailmanrauhaa ovat sekä rakenteellisia että hyvin arkisia. Rauha ei synny vain valtioiden välisissä neuvotteluissa, vaan myös kodeissa, työpaikoilla, yhteisöissä ja järjestöissä. Nainen voi vaikuttaa näihin kaikkiin tasoihin omalla toiminnallaan, valinnoillaan ja esimerkillään.

Hyvin usein aliarvostettu rauhanteko on arjen vuorovaikutus. Nainen voi rakentaa rauhaa kuuntelemalla, sovittelemalla ja vahvistamalla yhteisöjen luottamusta. Pienet teot kuten oikeudenmukainen kohtelu, empaattinen puhe ja kyky nähdä toisen näkökulma, leviävät ympäristöönsä ja luovat kulttuuria, jossa konflikteja ratkaistaan ilman väkivaltaa. Rauha alkaa siitä, miten kohtelemme toisiamme.

Naisia oli paljon mukana ns. laulavassa vallankumouksessa, joka toteutui Baltiassa vuosina 1987–1991. Tämä pitkä, rauhanomainen, kulttuurinen ja poliittinen liike johti Viron, Latvian ja Liettuan uudelleenitsenäistymiseen. Laulu oli keino ilmaista omaa identiteettiä ja vastarintaa ilman väkivaltaa.

Nainen voi edistää rauhaa koulutuksen ja osaamisen kautta. Vanha sanonta Kun koulutat naisen, koulutat koko kylän juontaa juurensa 1840–1880 lukujen ajattelijoiden sanontoihin. Ensimmäisiä lienee amerikkalainen kasvatusajattelija Catherine E. Beecher. Ajatus tuli esille myös 1800-luvun lopulla vanhana afrikkalaisena sananlaskuna. Kylä ei ole vain paikka. Se voi tarkoittaa yhteisöä, verkostoa, yhteistä tulevaisuutta tai kansakuntaa.

Koulutettu nainen vaikuttaa paitsi omaan elämäänsä myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimukset osoittavat, että naisten koulutustason nousu vähentää köyhyyttä, vahvistaa demokratiaa, edistää terveyttä ja ehkäisee konflikteja. Nainen, joka käyttää osaamistaan yhteiseksi hyväksi; opettajana, yrittäjänä, tutkijana tai poliittisena toimijana, rakentaa vakaampaa maailmaa.

Nainen, joka toimii aktiivisesti päätöksenteossa, rauhanneuvotteluissa ja kansalaisjärjestöissä lisää kestävien ratkaisujen todennäköisyyttä. Kun päätöksenteko heijastaa koko väestön kokemuksia, syntyy politiikkaa, joka huomioi sekä turvallisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että ihmisoikeudet. Naiset ovat usein keskeisiä toimijoita myös ruohonjuuritason rauhanpyrkimyksissä.

Nainen edistää rauhaa taloudellisen itsenäisyytensä kautta. Kun naisilla on mahdollisuus omaan toimeentuloon, yhteiskunnat ovat vakaampia ja vähemmän alttiita väkivaltaisille konflikteille. Taloudellinen toimijuus antaa naiselle myös vaikutusvaltaa.

Rauha on sekä tekoja että asenteita. Nainen voi edistää maailmanrauhaa elämällä arvojensa mukaisesti: vahvistamalla oikeudenmukaisuutta, puolustamalla heikompia ja rakentamalla siltoja erilaisten ihmisten välille. Rauha ei ole abstrakti ihanne, vaan jokapäiväinen valinta, jonka nainen voi tehdä yhä uudelleen.

Aulikki Kuisma
II varapuheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto

Suomi jää jälkeen – ammattisegregaatio ei ole valinta vaan rakenne

Helsingin Sanomat uutisoi 18.2.2026, että harvempi kuin joka kolmas luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevä on Suomessa nainen. Muualla Euroopassa osuus on tuplaantunut sitten vuoden 2008, Suomessa ei.

Kyse ei ole vain STEM-aloista. Kaikista suomalaisista palkansaajista enää alle 10 % työskentelee niin sanotuissa tasa-ammateissa, joissa eri sukupuolta olevien osuus on vähintään 40 %. Työmarkkinamme ovat hyvin vahvasti sukupuolittuneet.

Keskustelussa vedotaan usein “pohjoismaiseen tasa-arvon paradoksiin”: ajatukseen siitä, että Suomessa jokainen on voinut vapaasti valita alansa ja että nykytilanne kuvastaa yksilöiden aitoja mieltymyksiä.

Paradoksi ei kehitystä kuitenkaan selitä. Norjassa luonnontieteen ja tekniikan aloilla työskentelevistä yli puolet on naisia, Tanskassa ja Ruotsissakin lähes puolet. Myös Latvia ja Viro ovat tilaston kärkipäässä, Suomi taas tilaston pohjalla.

Kyse ei ole pohjoismaisesta kulttuurista, hyvinvointivaltiosta tai koulutustasosta. Kyse on rakenteista.

Stereotypiat “naisten” ja “miesten” töistä rajaavat koulutus- ja ammatinvalintoja jo varhaislapsuudesta alkaen. Ne ohjaavat opinto-ohjausta, rekrytointia, urapolkuja ja johtamisrakenteita. Lopputuloksena työmarkkinat jäykistyvät, ja suomalaisten osaaminen jää vajaakäyttöön.

Ammattisegregaatio ei katoa itsestään. Sen purkaminen vaatii pysyviä ja valtakunnallisia ratkaisuja.

Järjestömme hallitusohjelmatavoitteissa 2027–2031 edellytämme, että viimeistään seuraavalla hallituskaudella Suomessa mm.:

• Laaditaan ja toimeenpannaan valtakunnallinen segregaation purku ja ehkäisy -toimenpideohjelma, joka luo pysyvät segregaatiota purkavat rakenteet. Toteutetaan ohjelma valtion, alueiden ja kuntien hallinnon sekä koulutusjärjestelmän kaikilla asteilla.
• Selvitetään muissa Pohjoismaissa toteutettuja koulutuksen segregaation purkutoimenpiteitä ja niiden soveltavuutta Suomeen. Näitä toimenpiteitä ovat mm. miehille suunnattu sukupuolitietoinen hoiva-alan aikuiskoulutus ja korkeakoulujen opiskelijavalinnan sukupuolipisteet.
• Kirjataan käytännön keinot sukupuolitietoisen kasvatuksen ja opetuksen edistämiseksi ja segregaation purkamiseksi varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten toiminnallisiin tasa-arvosuunnitelmiin. Suunnitelmien laatimiseen tulee tarjota koulutusta ja niiden toteutumista tulee valvoa aktiivisesti.

Suomi ei saa jäädä jälkeen. Koulutuksen ja työelämän tasa-arvon edistäminen on keskeinen edellytys Suomen kilpailukyvylle, talouskasvulle ja kestävälle rauhalle. 

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja

Yksityisten gynekologien hoidot pitää saada TK-lääkärihoidon hinnalla

Syöpien määrä kasvaa väestön ikääntyessä. Hoitojen kehittyessä syöpiin kuolleisuus onneksi laskee. Varhainen toteaminen parantaa hoidon tuloksia. Gynekologisia syöpiä ei useinkaan havaita varhaisessa vaiheessa, koska gynekologisissa tarkastuksissa käydään yhä vähemmän. Tarkastuskäynnit maksavat paljon ja naiset joutuvat säästämään.

Suomen perusterveydenhuollossa on riittämättömästi gynekologista asiantuntemusta. Naistentautien hoitoa pitää hakea yksityiseltä sektorilta. Yksityisten naistentautilääkärien perimät hinnat ovat nousseet 40% kymmenessä vuodessa, kaksinkertaisesti yleiseen kustannusnousuun verrattuna. Hoitomaksut laboratorio- ja kuvantamistutkimuksineen sekä toimistomaksuineen ovat useita satoja euroja käyntikerralta, 70 euron Kela-korvauksen jälkeenkin.

Naisten pitää elämänsä varrella turvautua gynekologin palveluihin raskauden ehkäisyssä, ajoittaisten tarkastusten vuoksi, vaihdevuosina hormonikorvaushoitojen aloittamiseksi ja seuraamiseksi sekä koettujen oireiden vuoksi. Gynekologisten hoitojen tarpeen vuoksi naisten terveydenhoito on kalliimpaa kuin miesten terveydenhoito. Tämä sukupuolia eriarvoisesti kohteleva epäkohta pitää korjata. Tärkeää on myös parempi sosiaalinen tasa-arvo. Gynekologisten hoitojen Kela-korvaukset painottuvat ylempiin tuloluokkiin. Pienituloisilla ei ole varaa hoitoihin.  Yhteiskunnalle ja työnantajille on kuitenkin etua siitä, jos naisten tauteja hoidetaan ajallaan ja asiantuntevasti.

Suomen valtion tulee huolehtia siitä, että gynekologisia hoitoja tarvitsevat naiset saavat hoitoa tk-kustannustasolla. Silloin naiset saavat asianmukaista hoitoa tasa-arvoisella tavalla ja tulotasosta riippumatta. Vaihtoehtoja epäkohdan ratkaisuun voi olla monia: esim. Kela-korvausten nostaminen, hoitokäyntien hinnoittelu samalla tavalla kuin yksityislääkärikäynnit hinnoitellaan 65 vuotta täyttäneille, naistentautien hoidon sisällyttäminen työterveyshoitoon. Tärkeintä on saada asian valmistelu käyntiin sosiaali- ja terveysministeriössä. Meidän naisten on yhdessä varmistettava se.

Helena Aaltonen
Kajaanin Akateemiset Naiset ry.

Helvi Sipilä – suomalainen tienraivaaja YK:ssa ja naisten oikeuksien puolustaja

Suomen Akateemisten Naisten Liitto järjestää vuosittain International Helvi Sipilä Seminar -tilaisuuden YK:n naisten asiaa käsittelevän toimikunnan kokouksen yhteydessä New Yorkissa. Tänä keväänä tilaisuus järjestetään jo 20. kertaa yhdessä Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä – Nytkis ry:n, Suomen NNKY-liiton ja Suomen UN Womenin kanssa. Mutta kuka oli Helvi Sipilä?

Helvi Sipilä (1915–2009) oli Suomen ensimmäisiä naisjuristeja ja ensimmäinen presidenttiehdokkaana ollut nainen. Merkittävimmän uransa hän teki YK:n apulaispääsihteerinä – ensimmäisenä naisena maailmassa. Sipilälle myönnettiin 12 kunnia-tohtorin arvoa sekä ministerin arvonimi. Hän toimi johtavissa tehtävissä useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten naisjuristien kansainvälisessä liitossa (International Federation of Women Lawyers) ja kansainvälisessä naisneuvostossa (International Council of Women).

Rohkea uravalinta

Asianajajan ammatti oli 1930- ja 1940-luvuilla naiselle harvinainen. Kun Helvi Sipilä ilmoitti vuonna 1943 perustavansa oman asianajotoimiston, hänestä tuli vasta toinen nainen Suomen historiassa, joka teki niin. Hän toimi yksityisenä asianajajana yli 30 vuoden ajan.

Yksityisyrittäjyys antoi hänelle myös mahdollisuuden osallistua laajasti yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän palveli muun muassa Suomen valtion tehtävissä ulkomailla ja rakensi samalla vahvaa kansainvälistä verkostoaan, joka kantoi pitkälle hänen myöhemmällä urallaan.

YK-ura ja historiallinen naisten maailmankonferenssi

Helvi Sipilä teki historiaa, kun hänet valittiin ensimmäisenä naisena hoitamaan YK:n apulaispääsihteerin tehtävää (1972 - 80). Hänet nimitettiin myös YK:n ensimmäisen naisten maailmankonferenssin (Mexico City, 1975) pääsihteeriksi. Konferenssi käynnisti YK:n naisten vuosikymmenen (1976–1985), jonka aikana perustettiin YK:n naisten asemaa edistävä rahasto (UNIFEM). Sipilä oli keskeisesti mukana sen synnyssä.

Myöhemmin, 2. heinäkuuta 2010, neljä YK:n naistoimijaa yhdistettiin uudeksi kokonaisuudeksi, UN Womeniksi. Myös UNIFEM sulautui osaksi tätä uutta organisaatiota. Sipilän työn vaikutukset näkyvät siis yhä globaalissa tasa-arvotyössä.

Vaikuttava puhe 90-vuotiaana

Helvi Sipilä oli laajalti arvostettu tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolestapuhuja. Vuonna 2005 90-vuotias Sipilä kutsuttiin pääpuhujaksi YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) yhteydessä järjestettyyn YK:n apulaispääsihteerien erityisistuntoon. Korkean ikänsä vuoksi hänen esityksensä oli ennakkoon nauhoitettu – mutta se lumosi yleisön YK:n konferenssisalissa Manhattanilla.

Tilaisuutta oli seuraamassa Kvinnliga Akademiker i Åboland rf:n jäsen Leena-Maija Laurén, joka toimi tuolloin Akateemisten Naisten maailmanjärjestön, International Federation of University Women, IFUWin (nyk. Graduate Women International, GWI) -järjestön naisten asemaa käsittelevän komitean puheenjohtajana. Hän sai omin silmin nähdä, kuinka syvästi Sipilän viisaus ja arvovalta koskettivat kansainvälistä yleisöä.

Tämä kokemus synnytti idean kansainvälisestä seminaarisarjasta, joka kantaisi Helvi Sipilän nimeä. Ehdotus esiteltiin Sipilälle Suomessa ja Sipilältä pyydettiin lupaa käyttää hänen nimeään tulevien seminaarien otsikoissa sekä omistaa sarja hänelle YK:n CSW-kokousten yhteydessä. Sipilä piti ajatuksesta ja antoi suostumuksensa.

Kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarisarja

Vuosien varrella seminaarisarjan perusajatus on pysynyt samana. Seminaarin teema valitaan YK:n CSW-kokouksen ajankohtaisista teemoista, ja puhujiksi kutsutaan sekä suomalaisia että kansainvälisiä asiantuntijoita.

Useimpina vuosina seminaarin avauspuheenvuoron on pitänyt se Suomen ministeri, joka on toiminut Suomen CSW-valtuuskunnan johtajana New Yorkissa. Järjestelyistä on vastannut sama viiden suomalaisen naisjärjestön yhteistyöryhmä. Nykyisin valmisteluryhmää johtaa Liiton puheenjohtaja Jutta Hartikainen, joka on toiminut aikaisemmin myös Liiton kansainvälisten asioiden koordinaattorina.

Ensimmäinen seminaari demokratian juhlavuonna

Ensimmäinen kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaari järjestettiin vuonna 2006 CSW50-kokouksen yhteydessä teemalla She Has Power in Her Hands. Seminaarilla juhlistettiin Suomen historiallista merkkivuotta: sata vuotta aikaisemmin Suomesta oli tullut ensimmäinen maa maailmassa, joka myönsi täydet poliittiset oikeudet kaikille yli 24-vuotiaille kansalaisille.

Helvi Sipilän elämäntyö muistuttaa meitä siitä, että yhden ihmisen rohkeus, sitkeys ja visio voivat muuttaa kansainvälisiä rakenteita.

Tänä keväänä kartoitamme Helvi Sipilä -seminaarilla oppeja naisjohtajuuden edistämiseen. Pyrimme samalla myös lisäämään nostetta ensimmäisen naispuolisen pääsihteerin valinnalle. Sitä YK:n lasikattoa ei ole vieläkään rikottu.

International Helvi Sipilä Seminar -seminaarisarjan esittelytekstin muokkasi blogipostaukseksi:

Susanna Sulkunen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja  

Olisinko tehnyt toisin? Mitä opin johtamisesta matkan varrella

Päivääkään en vaihtaisi pois ja mikä ei tapa se vahvistaa, mutta… Etsintäni vastaus on: ”En muuttaisi, mutta..”. Uudessa tehtävässä kannattaa tehdä harkiten mutta aikailematta ne toimenpiteet, jotka todennäköisimmin ovat oikeita. On oltava yhteen toimiva ryhmä. Muuten johtamisesta ei tule mitään. Johtaminen on työtä, jota tehdään muiden avulla. Ryhmän ei tarvitse olla yksituumainen. Jos ryhmää ei tarvitse vaihtaa, on valmennuksella saatavissa porukasta lisää kierroksia. Avainhenkilöiden valmiuksia ja toimintaa tulee arvioida rutiininomaisesti. Riittävätkö tähän kehityskeskustelut?

Johtajan vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa. Kannattaa olla nöyrä, mutta luottaa itseensä. Palautteen kerääminen ja saaminen omasta työstä on tärkeää. ”Kun minä kuulin, että yksikkömme siirretään Mäkäräisen ryhmään, menin huoltoasemalle. Ostin sellaisen sähköllä toimivan mäkäräislätkän. Nyt minun täytyy kertoa johdolle, että lätkää ei ole tarvinnut käyttää.” Voitte vain arvailla mitä kaikkea tuon lauseen syntyyn on tarvittu. Puhumisen merkitys työn onnistumiselle on suuri. Ihmisillä on asemastaan riippumatta tarve ja halu ymmärtää oman tekemisensä merkitys toiminnalle.

Toiminnan raportointijärjestelmien pitää olla kunnossa – ehdottomasti. Se on tärkeä osa toimivaa sääntöpohjaista järjestelmää. "Hyvistä parhaiksi kehittyneet organisaatiot loivat johdonmukaisen järjestelmän, johon kuului selkeitä rajoituksia, mutta ne antoivat ihmisille myös vapautta ja vastuuta järjestelmän rajoissa. Ne rekrytoivat kurinalaisia ihmisiä, joita ei tarvinnut johtaa, ja johtivat sitten ihmisten sijasta järjestelmää." (Jim Collins 2003: Hyvästä paras: miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät?).

Yleisin johtajien tunnistama virhe on ollut hidastelu ja jahkailu vaikeissa päätöksissä. Jokaisessa organisaatiossa on mokia, sillä suuren onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero on hiuksenhieno. Ilman riskin ottoa kumpikaan ei toteudu. Menestystarinan takana on systemaattinen, pitkäjänteinen perusasioiden kehittäminen. Kun ymmärtää toiminnan, voi määritellä päämäärän.

Strategian käytännön toteutus on jatkuvaa työtä. Strateginen suunnittelu (10 % työstä) ja toteutus (90 % työstä) menevät limittäin. Mieluummin yksi askel sadalle, kuin sata askelta yhdelle. Jotta tekemisemme olisivat enemmän proaktiivisia kuin reaktiivisia, johdon pitää suunnata organisaation ajattelua tulevaisuuden ennakointiin. Mitkä ovat mahdollisuutemme ja uhkamme?

Johtaminen on viestintää. Organisaatiotasojen määrän oltava mahdollisimman vähäinen, jotta kontakti "jalkaväkeen" säilyy. Organisaatiossa on panostettava kaksisuuntaiseen viestintään (top down ja bottom up) ja verkostoitumiseen. Tarvitaan monipuolista dialogia ja sen onnistumista mittaavat mm. henkilöstön ja jäsenten tyytyväisyyskyselyt - niilläkin kuunnellaan ihmisiä.

Johtaminen ilman luottamusta ei onnistu. Toisaalta, jos on luottamusta, kaikkea ei tarvitse perin pohjin perustella. Jos esihenkilön sanat ja teot ovat ristiriidassa – ihmiset uskovat tekoihin. Luottamus vaatii tekoja. Johtajan onnistumisen edellytys on oman esihenkilön luottamus.

Johtaminen on vaikuttamista. Johtajan pitää tykätä johtamisesta. Erilaiset tilanteet vaativat erilaisia johtamistyylejä. Joskus johdetaan kokonaisvaltaisesti ja joskus yksityiskohtien kautta. Ja lopuksi; organisaation menestys perustuu sen vahvuuksiin. Toki heikkoudet tulee tunnistaa ja niiden vaikutus minimoida.

Hanna Mäkäräinen
Dos., eMBA, HHJ
Suomen Akateemisten Naisten Liiton I varapuheenjohtaja

Mäkäräinen toimi uransa aikana yli 25 vuotta erilaisissa johtamistehtävissä Oulun ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa ja hyödyntää edelleen osaamistaan useissa luottamustehtävissä.

Tekoäly voi auttaa edistämään tasa-arvoa

Tekoälyyn perustuvat laskentakaavat eli algoritmit ohjaavat nykyisin tärkeitä yhteiskunnallisia asioita kuten rekrytointia, lainojen myöntämistä ja resurssien jakoa. Koska nämä järjestelmät eivät ole puolueettomia, on niiden oikeudenmukaisuuden kannalta välttämätöntä, että kehitystyö on avointa kaikille. 

Tasa-arvon toteutuminen vaatii, että naiset osallistuvat teknologian kehittämiseen kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää ennakoivaa valvontaa ja järjestelmien säännöllistä tarkastamista. Julkisen sektorin tekoälyhankkeissa on arvioitava niiden vaikutukset tasa-arvoon ja velvoitettava kehittäjät raportoimaan käytetyn tiedon kattavuudesta, jotta järjestelmät eivät syrji ketään.

Tekoäly heijastaa aina tekijöidensä arvostuksia sekä sitä tietoa, jota sille syötetään. Jos tekoälyn kehittäjät ovat liian samanlaisia, järjestelmiin rakentuu vinoumia, jotka voivat vahvistaa olemassa olevia syrjiviä malleja. Tämän riskin pienentämiseksi meidän on varmistettava kehittäjien monipuolisuus ja eri alojen osaaminen. Nykyisessä epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa teknologian monimuotoisuus on myös turvallisuus- ja demokratia-asia. Kun järjestelmiä on kehittämässä eri taustoista tulevia ihmisiä, ne kestävät paremmin manipulointia ja tiedolla vaikuttamista. Inhimillinen ja eettinen näkökulma onkin liitettävä osaksi teknistä työtä.

STEM-alojen (tiede, teknologia, tekniikka ja matematiikka) koulutus on tärkein työkalu teknologiseen vaikuttamiseen. Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) raportit kuitenkin osoittavat, että Suomessa työmarkkinat ovat edelleen jyrkästi jakautuneet miesten ja naisten aloihin. Suomi on EU-vertailussa hännillä, kun katsotaan STEM-alojen sukupuolijakaumaa. Onkin välttämätöntä purkaa ne rakenteet, jotka ohjaavat uravalintaa ja lisätä panostuksia naisten STEM-opintoihin sekä alanvaihtoon. 

Jotta voimme houkutella tyttöjä ja naisia näille aloille, tarvitsemme myös näkyviä, julkisia esimerkkejä menestyneistä naisista, jotka toimivat esikuvina ja raivaavat tietä alan huipulle, rikkovat lasikattoja. Ei kuitenkaan riitä, että tytöt ja naiset hakeutuvat STEM-aloille. Kriittistä on myös heidän pysyminen alalla. Tämä vaatii alan sisäisten käytänteiden päivittämistä ja harjoittelu- ja työskentelyolosuhteiden muokkaamista siten, että myös naiset kokevat voivansa toimia alalla, eivätkä koe osaamisensa vähättelyä tai syrjintää työtehtävissä, uralla etenemisessä tai työpaikan yleisessä ilmapiirissä.

Naisten mukanaolo ei ole vain tasa-arvokysymys, vaan välttämättömyys yhteiskunnan kestävyyden vahvistamiseksi.

Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja
jutta.hartikainen@akateemisetnaiset.fi