Kesäsuvanto - En sommar för återhämtning och framtidstro

Talvet ovat yleensä työn- ja velvollisuudentäyteisiä, eikä viime talvi varmaankaan ollut poikkeus useimmille meistä. Talvi oli myös maailmanpoliittisesti kaoottinen ja jatkumoa tapahtumille, jotka tuntuvat kiihdyttäneen epäjärjestystä, epätasapainoa ja järkyttäneen vanhaa maailmanjärjestystä aina presidentti Donald Trumpin toisen hallintokauden alusta saakka. Vanha maailmanjärjestys, johon olimme tottuneet, oli paremmin ennakoitavissa, eikä muutosten ja järjettömältä vaikuttavien tapahtumien tahti ollut yhtä nopea. Nyt sotaa käydään eri puolilla maailmaa, ja kyteviä konflikteja näyttää olevan sen lisäksi. Nälänhätä on suurempi kuin pitkään aikaan.

Maailmanpolitiikassa on kuitenkin tiettyjä valopilkkuja; vaikuttaa siltä, että Trump ja Vladimir Putin ovat nyt suosionsa pohjalla. Yhdysvaltojen ja Venäjän kansat alkavat ehkä saada silmänsä auki nykyisen valtapolitiikan vaikutuksista maidensa lisääntyvään ahdinkoon. Myös yhteistyö Suomen perinteisten ja uusien liittolaisten kanssa tiivistyy ja Eurooppa näyttää tekevän tuloaan varteenotettavana globaalina vaikuttajana.

Me Akateemiset Naiset olemme sitoutuneet sivistyksen, tasa-arvon ja rauhan edistämiseen. Emme ehkä suoraan ja yksinään pysty vaikuttamaan asioiden kehitykseen, mutta olemalla aktiivisia ja aloitteellisia jäseniä paikallisyhdistyksissämme sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja toimimalla yhteistyössä liittolaistemme, University Women of Europe-kattojärjestön, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus-verkoston ja Suomen YK-liiton kanssa voimme saada muutoksia aikaan.

Jotta voimme jatkaa vaikuttamistyötämme, meidän on välillä ladattava akkujamme. Nyt on sen aika. Toivottavasti te kaikki pystytte nauttimaan aurinkoisista, vapaa-ajan ohjelmien ja virikkeiden täyteisistä päivistä, sekä laiskottelusta uusien elämysten välillä. Nauttikaa täysin rinnoin kaikista sosiaalisista kontakteista, jotka ehkä ovat jääneet vähemmälle talvella ja huolehtikaa itsestänne sekä läheisistänne. Unohtamatta puutarhanhoitoa. Leppoisaa kesää kaikille ja tapaamisiin loppukesästä ja alkusyksystä!

**************

Vintrarna är i allmänhet fyllda av arbete och plikter, senaste vinter har säkert inte varit ett undantag för de flesta av oss. Senaste vinter har varit kaotisk i världspolitiken, en fortsättning på händelserna från början av president Donald Trumps andra regeringsperiod, vilka tycks ha accelererat oredan och obalansen och satt den gamla världsordningen i gungning. Under den gamla världsordningen var händelser mera förutsägbara, och tempot för händelserna som tycks sanslösa var inte så högt. Krig förs på många håll i världen, och konflikter pyr också utöver dem. Hungersnöden är större än på mycket länge.

I skrivande stund finns ändå en del ljuspunkter; Trumps popularitet är i botten, liksom Vladimir Putins (hans efterföljare kan tyvärr vara ändå värre), ryska folket, vid sidan av invånarna i USA, tycks ha fått upp ögonen för den nuvarande regimens verkningar på folkets ökade misär, och samarbetet med Finlands traditionella och nya allierade tätnar, och Europa verkar vara på frammarsch som en makt att ta i beaktande.

Medlemmarna i Kvinnliga Akademiker, vilka är engagerade i att förverkliga våra målsättningar, bildning, jämlikhet och fred, kan som enskilda individer kanske inte påverka i hög grad, men genom att vara aktiva och ta initiativ inom sina lokalföreningar, i Förbundet, och genom att verka i samarbete med Förbundets allierade, University Women of Europe, Finlands FN-förbund, Finlands kvinnor, fred och säkerhet-nätverk och Kvinnoorganisationernas Centralförbund kan vi få mera till stånd.

För att vi ska ha energi att fortsätta påverka bör vi pausa och ladda våra batterier och nu är tiden inne för det. Hoppas att alla våra medlemmar har möjlighet till det, och tar vara på soliga dagar med intressanta aktiviteter, varvade med lata, sköna dagar. Njut för fullt av alla sociala kontakter som kanske blivit negligerade under vintern, sköt om er själva och era närmaste. Utan att glömma trädgården. Önskar er alla en gemytlig sommar! Vi ses på sensommaren eller tidig höst!

Kristina Heikel

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja ruotsinkielinen sihteeri

Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.

Aotearoan opit – mitä maorien kulttuuri voi opettaa meille tasa-arvosta

Kävin viime talvena Uudessa-Seelannissa autoillen kummankin saaren läpi. Ihanan luonnon, ystävällisten ihmisten ja huikeiden maisemien lisäksi tutustuin Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, maorien, erittäin kiehtovaan kulttuuriin, josta muilla kansoilla ympäri maailman voisi olla oppia otettavaksi.

Tarina Arohasta ja maailmasta, jossa naisen ääntä arvostettiin

Kauan ennen kuin eurooppalaiset purjehtijat saapuivat Uuden-Seelannin rannoille, maorit elivät vahvassa yhteydessä maahan, mereen ja esi-isiinsä. He kutsuivat kotiaan nimellä Aotearoa – Pitkän valkoisen pilven maa. Jokainen heimo, iwi, kantoi mukanaan tarinoita, jotka sitoivat heidät vuoriin, jokiin ja tähtiin.

Eräässä rannikkokylässä eli nuori nainen nimeltä Aroha. Hän oli päällikkösuvun tytär, mutta hänen arvonsa ei perustunut pelkkään syntyperään. Maorien maailmassa naisen asema saattoi olla vahva ja arvostettu: sukulinja, mana (henkinen voima ja arvovalta) ja viisaus kulkivat sekä miesten että naisten kautta. Arohan isoäiti kertoi usein tarinaa Papatūānukusta, maasta itsestään – suuresta äidistä, josta kaikki elämä versoi. “Muista”, isoäiti sanoi, “että me kaikki synnymme äidin sylistä. Siksi naisen voimaa ei voi erottaa maan voimasta.”

Aroha oppi puhetaidon salat ja seisoi rohkeasti maraella, kylän kokoontumispaikalla, ilmaisten ajatuksiaan heimon neuvotteluissa. Vaikka tietyt seremonialliset roolit saattoivat olla perinteisesti miesten tehtäviä, naiset saattoivat toimia johtajina, parantajina ja tietäjinä. Heidän äänensä kuului päätöksenteossa, erityisesti silloin kun kyse oli maasta, perheestä ja tulevista sukupolvista.

Kun naapurikylän kanssa syntyi kiista kalavesistä, Aroha ehdotti rauhanomaista ratkaisua. Hän muistutti, että heidän esiäitinsä olivat opettaneet tasapainoa ja yhteisvastuuta. Hänen puheensa oli niin vaikuttava, että molemmat osapuolet suostuivat jakamaan alueen ja vahvistamaan liittoaan avioliiton ja lahjojen vaihdon kautta.

Vuosien kuluttua Arohasta tuli itse arvostettu johtaja. Hänen tarinansa eli lauluissa, joita lapset oppivat nuotion äärellä. Ja jokaisessa säkeessä toistui ajatus: maorien kulttuurissa voima ei ole vain miehen ominaisuus. Se virtaa maasta, esi-isistä – ja aivan yhtä vahvasti esiäideistä.

Naisten äänioikeudesta tämän päivän haasteisiin

Naisen asema Uudessa-Seelannissa on historiallisesti ja kansainvälisesti tarkasteltuna vahva. Vuonna 2025 Uusi-Seelanti sijoittui viidenneksi Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Report -vertailussa. Maa tunnetaan tasa-arvon edelläkävijänä, ja naisten oikeudet ovat kehittyneet varhain verrattuna moneen muuhun valtioon. Tästä huolimatta täydellinen tasa-arvo ei ole vieläkään täysin toteutunut, ja yhteiskunnassa esiintyy edelleen rakenteellisia haasteita.

Merkittävä käännekohta Uuden-Seelannin historiassa oli vuosi 1893, jolloin maasta tuli ensimmäinen valtio maailmassa, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämän uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa tasa-arvoaktivisti Kate Sheppard, jonka työ loi pohjan naisten poliittiselle osallistumiselle. Seuraava askel otettiin vuonna 1919, jolloin naiset saivat asettua vaaleissa myös ehdolle.

Sittemmin naiset ovat olleet merkittävässä roolissa Uuden-Seelannin politiikassa. Maalla on ollut kolme naista pääministerinä, joista tunnetuin lienee Jacinda Ardern. Hänen kautensa 2017–2023 vahvisti entisestään kuvaa maasta, jossa naiset voivat toimia korkeimmissa mahdollisissa johtotehtävissä. Myös parlamentissa naisten osuus on kansainvälisesti vertaillen korkea (45,5 %), mikä kertoo poliittisen osallistumisen suhteellisen tasapuolisesta jakautumisesta.

Jacinda Ardern. Kuva: Newzild, Wikipedia CC BY-SA 4.0

Työelämässä uusiseelantilaiset naiset ovat hyvin koulutettuja, ja korkeakouluissa heitä on usein enemmän kuin miehiä. Lainsäädäntö tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi samapalkkaisuuden periaatteella. Käytännössä palkkaeroa esiintyy kuitenkin edelleen, ja ylimmissä yritysjohtotehtävissä miehet ovat yhä enemmistönä. Lisäksi perhe- ja hoivavastuu jakautuu usein enemmän naisille, mikä voi vaikuttaa urakehitykseen. (Lisätietoja: https://data.unwomen.org/country/new-zealand)

Erityisen tärkeä näkökulma on maorinaisten asema. Perinteisessä maorikulttuurissa naisilla on ollut vahva hengellinen ja yhteiskunnallinen rooli. Nyky-yhteiskunnassa maorinaiset ovat aktiivisia politiikassa, kulttuurissa ja koulutuksessa, mutta he kohtaavat keskimäärin enemmän sosiaalisia ja taloudellisia haasteita kuin muu väestö. Tämä osoittaa, että tasa-arvon kysymykset liittyvät myös etniseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että naisen asema Uudessa-Seelannissa on monella mittarilla vahva ja kehittynyt. Maa on ollut tasa-arvon suunnannäyttäjä jo yli sadan vuoden ajan, ja naiset osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo vaatii yhä jatkuvaa kehittämistä.

Kesälukemista

Jos haluat upottautua vahvemmin tarinan muodossa Uuden-Seelannin historiaan ja maorien ja valkoisten yhteiselämään, suosittelen lukemaan Sarah Larkin trilogian, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Valkoisen pilven maa, tai muita hänen yksittäisiä teoksiaan, joista useat sijoittuvat Uuteen-Seelantiin.

Ihanaa kesää ja lukuiloa!

Marjo Kaarteenaho-Kaukonen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Oulun Akateemiset Naiset ry.

Yhtiökokoukset kertovat paljon yrityskulttuurista

Olen jo pari vuotta keväisin kiertänyt pörssiyhtiöiden yhtiökokouksia, joten tätä voisi sanoa jo jokakeväiseksi harrastuksekseni.

Olen hajauttanut suorat osakeomistukseni reiluun kymmeneen yhtiöön ja kahteen indeksirahastoon. Tavoitteeni on ollut mennä suomalaislähtöisiin yhtiökokouksiin paikan päälle, vaikka etänä osallistuminenkin olisi mahdollista.

Yhtiökokousten mielenkiintoisin osuus on toimitusjohtajan katsaus, joskus myös hallituksen puheenjohtajan puheenvuoro. Muuten kokoukset ovat hyvin vakiomuotoisia yhtiöstä toiseen.

Monimuotoisuus näkyy, mutta ei vielä ylimmässä johdossa

Harmillisesti vain yhdessä seuraamassani yhtiössä on nainen toimitusjohtajana. Hallituksen puheenjohtajat ovat kaikki miehiä. Myönteistä taas on, että isojen pörssiyhtiöiden hallituksissa ovat nykyisin naiset hyvin edustettuina, sama koskee myös yritysten johtoryhmiä. Toki johtoryhmissä naiset usein johtavat tukifunktioita, mutta tämäkin on selvästi muuttumassa niin, että naisilla on isoja liiketoimintavastuita. Tämä edistänee naisten nousua tulevaisuudessa isommalla joukolla toimitusjohtajiksi. Nykyisistä toimitusjohtajista moni on ulkomaalainen, myös hallitusten kokoonpanot ovat hyvinkin kansainvälisiä.

Toimittuani itse vuosia mm. henkilöstöjohtajana olen tyytyväinen, että yhtä seuraamaani yritystä lukuun ottamatta henkilöstöjohtaja kuuluu yhtiön johtoryhmään. Henkilöstö nähdään siis tärkeänä tekijänä yrityksen menestykselle. Ja muutamissa yhtiöiden hallituksissa istuu henkilöjohtamisen ammattilaisia.

Yrityskulttuuri näkyy pienissä yksityiskohdissa

Yhtiökokoukset itsessään ovat kiinnostavia tilaisuuksia. Useat niistä ajoittuvat päiväaikaan, jolloin päivätyötä tekevien on hankala niihin osallistua. Paikalla olevat osakkeenomistajat ovatkin iäkkäämmästä päästä. Joku voisi kuvailla kokouksia myös puuduttaviksi, mutta olen eri mieltä.

Kokouksissa on vakiomuotoisuudesta huolimatta mielenkiintoisia mikroeroja, jotka viestivät itselleni yrityksestä kokonaisuutena sekä sen ja hallituksen tavasta toimia. 

Istuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kokouksen ajan ns. lavalla yleisön edessä, puhuvatko hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja suoraan paperista vai vapaamuotoisesti, kiittääkö hallituksen puheenjohtaja toimitusjohtajaa ja toimivaa johtoa menneestä vuodesta, esitteleekö toimitusjohtaja johtoryhmänsä.

Nämä pienet asiat kertovat hyvässä tilanteessa hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan toimivasta yhteistyöstä, sama koskee myös yrityksen johtoryhmää. Arvostus on luottamusta toisten tekemiseen ja luo kuulijalle tunteen vahvasta asioiden eteenpäin viennistä yhdessä. Vapaamuotoinen kertominen yrityksen tilanteesta luo kuulijalle tunteen, että voi luottaa yrityksen strategian toimintakelpoisuuteen.

Johtamisen tyyli ja geopolitiikka

Yhtä lailla on kiinnostavaa, mikä on toimitusjohtajien tapa kertoa menneestä vuodesta. Keskittyykö hän sisäisten asioiden / muutosten kuvaamiseen vai onko esitys rakennettu asiakas- tai markkinanäkökulmasta? Ja onko esitys rakennettu motivoimaan osakkeenomistajaa jatkamaan tai lisäämään omistustaan?

Hyvä markkinatilanteen analyysi luo tunteen, että toimitusjohtajalla on selvä tahtotila yrityksen suunnasta. Tämä synnyttää luottamusta osakkeenomistajalle kasvusta ja tuottavuudesta ja näin osakekurssin myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessa.

Mielenkiintoista on myös seurata, miten hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja selviävät osakkeenomistajilta tulevista kysymyksistä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa kaikki arvioivat sen merkitystä yrityksen menestymiselle, mikä antaa itsellekin monipuolisesti muita näkemyksiä normaalien median välittämien näkemysten lisäksi.

Yritysten geopoliittiset analyysit tuovat tunteen, että maailman tilanne ei ole niin synkkä kuin miltä se joskus uutisvirtoja seuratessa tuntuu. Yritysten ympärillä on ollut haasteita aina, mutta useimmiten ne ovat kuitenkin löytäneet ratkaisuja, joko lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä

Yhtiökokoukset ovat myös kohtaamisia

Istuin kevään viimeisessä yhtiökokouksessa iäkkäämmän pariskunnan vieressä. Ehdimme ennen kokouksen alkua käydä läpi asuntomarkkinoita, soten toimivuutta, yritysten tilanteita ja kulttuurikokemuksia. Kokouksen päättyessä pariskunta totesi, että tapaamisiin ensi vuonna, samat istumapaikat! Kannustan siis kaikkia osakesijoittajia sisällyttämään pörssiyhtiöiden yhtiökokoukset kevätkalentereihinsa.

Tiina Mellas, KTM
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja rahastonhoitaja

Kuulkaas sedät!

Tyttäreni opiskeli Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokalla 1990-luvulla, ja olen tottunut käymään säännöllisesti tuon musiikkiluokan konserteissa. Ilokseni saatoin katsoa tämänkertaisen Kuulkaas sedät! -musikaalin maaliskuussa Kainuun Sanomien tarjoamana livelähetyksenä, vaikka en päässyt paikan päälle.

Kuulkaas sedät! -musikaalin lähtökohtana ovat oppilaiden omat kokemukset, haaveet, toiveet ja pelot. Musikaalin tehneet 20 oppilasta ovat käyneet koulua yhdessä seitsemän vuotta ja sinä aikana maailman ja heidän oman arkensa ovat mullistaneet koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Jo maailmantapahtumissa olisi tarpeeksi, mutta nuorten arkeen vaikuttavat kielteisesti monet muutkin tapahtumat – ja ne sedät.

Kolme tyttöä aloittaa kertomalla: ”Olen 13 vuotta ja olen kesälomareissulla suvun kanssa. Menen toisen tytön kanssa pellon poikki meren rantaan katsomaan suuria aaltoja.” Heidän perässään tulee kolme miestä, jotka kommentoivat heidän kehojaan ja pyytävät tulemaan heidän luokseen. Kertoja kertoo, miten hänessä herää raivo ja tarve suojella ystäväänsä.

Kerronta saa uuden sisällön, kun tarinan tyttö kertoo istuvansa sängyssä ja järkyttyneenä katsoo, kun se, johon hän luottaa eniten, käyttää häntä hyväksi. Hän kuvaa, miten hän antoi aina anteeksi, kunnes lopulta aikuisen tuella sai tehtyä tapahtuneesta rikosilmoituksen. Hän oli ylpeä itsestään pystyttyään tekemään sen.

Sitten tulee uusi tarina, jossa tyttö pohtii, että kuuluuko hän tänne. Häntä kiusataan ihonvärinsä vuoksi ja hän häpeää erilaista taustaansa, vaikka ei voi mitään omalle kulttuuritaustalleen.

Pian yleisö kuulee kahdesta listasta, joiden sanoista on jäänyt meihin jälkiä. Ensimmäinen lista alkaa sanoista, jotka ovat meille tytöille ja naisoletetuille surullisen tuttuja. (Tässä en halua toistaa niitä.) Nämä 13-vuotiaat tytöt joutuvat kokemaan niitä arjessaan jatkuvasti!

Mutta on olemassa myös toinen lista sanoista: kiitos, ole hyvä, anteeksi, rohkea, nätti ja rohkea, on ollut ikävä jne.

Kuulkaas sedät! -musikaali on hätkähdyttävä. Miten taitavia ja rohkeita nämä oppilaat ovat! Liikutuin syvästi esitystä kuunnellessani.

On tärkeää, että nuoria kuullaan. Mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan tekoja, jotta nämä tarinat eivät toistu ja jotta seuraavien sukupolvien ei tarvitse enää kokea samaa. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että suomalainen toimintakulttuuri muuttuu ja että ongelmatilanteisiin puututaan.

Koululuilla on työvälineitä, joilla edistetään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kuten toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Ne sisältävät konkreetteja toimenpiteitä, joilla voidaan luoda ja ylläpitää ystävällistä ja toisia kunnioittavaa oppimisympäristöä. Rasismia ja kiusaamista ei pidä suvaita.

Nuorten itse kirjoittaman musikaalin ohjauksesta vastasi Eino Saari ja musiikin sovittamisesta ja harjoittamisesta Minna Tikkanen ja Mikko Ylönen. Toivon kaikkea hyvää Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokan oppilaille ja opettajille.

Marja-Leena Haataja
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Kajaanin Akateemiset Naiset ry.

J.k. Kuulkaas sedät! -musikaali esitetään vielä kerran tiistaina 5.5.2026. Sinne minäkin suuntaan. Syksyllä 2026 pääsen seuraamaan musiikkiluokan arkea jälleen hieman lähempää, kun lapsenlapseni aloittaa samalla luokalla.

20. Helvi Sipilä -seminaari YK:ssa: Naisten johtajuus, verkostot ja yhteistyö

YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan kokous (CSW70) oli meille Akateemisille Naisille tänä vuonna erityisen merkityksellinen, sillä järjestimme kokouksen yhteydessä jo 20. kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin. Kiitos upeille yhteistyökumppaneillemme Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt yhteistyössä - Nytkis ry., Suomen NNKY-liitto ja Suomen UN Women, joiden kanssa olemme tämän seminaarin vuosittain järjestäneet. Erityiskiitos kuuluu Akateemisten Naisten jäsenelle Leena-Maija Laurénille, jonka aloitteesta koko seminaarisarja sai alkunsa - unohtamatta tietenkään itse Helvi Sipilää (1915–2009), joka teki uraauurtavaa tasa-arvotyötä Suomessa ja YK:ssa. Me kaikki seisomme jättiläisen harteille, mitä tasa-arvotyöhön tulee.

Kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarimme tämänkertaisena teemana oli naisten johtajuuden globaali edistäminen epävakaina aikoina. Ukraina-instituutin juhlasali täyttyi kuulijoista, jotka halusivat oppia lisää teemasta. Elämmehän jälleen aikaa, jolloin naisten oikeudet ovat vastatuulessa ja naisten edustus ylimmissä päätöksentekoelimissä on alkanut maailmanlaajuisesti laskea. 

UN Womenin mukaan vain 16 maata johtaa nainen. Edelleen naiset muodostavat vain 27,2 prosenttia parlamenttien jäsenistä ja vain runsas viidennes ministereistä on naisia. (Lähde: https://www.unwomen.org/en/articles/facts-and-figures/facts-and-figures-womens-leadership-and-political-participation#_edn1) Suomessa naiset pääsevät jo vallan hyvin ministereiksi, mutta mediassa edelleenkin asiantuntijuus herkästi sukupuolittuu: naisia kutsutaan keskustelemaan tasa-arvosta ja sotesta, kun taas miehiä kuullaan taloudesta ja militaristisesta turvallisuudesta.

Helvi Sipilä oli rohkea edelläkävijä

Kaikki seminaarin puhujat ministeri Sanni Grahn-Laasosesta UN Womenin varapääjohtajaan Kirsi Madiin ylistivät puheenvuoroissaan Helvi Sipilän poikkeuksellista uraa. Sipilä ei ollut ainoastaan ensimmäinen nainen YK:n apulaispääsihteerinä ja Suomen presidenttiehdokkaana, hän oli visionääri, joka ymmärsi, että naisten koulutus ja taloudellinen itsenäisyys ovat koko ihmiskunnan kehityksen edellytys.

Sanni Grahn-Laasonen

Suomikin tarvitsee uusia oppeja

Puhujat myös kiittivät vuolaasti meitä seminaarijärjestäjiä siitä, että olemme yhdessä pitäneet Helvi Sipilän saavutuksia ja perintöä esillä jo kahden vuosikymmenen ajan. Seminaarimme on muodostunut yhdeksi CSW-viikkojen arvostetuimmista oheistapahtumista, jossa globaali tasa-arvo-osaaminen kohtaa ja kehittyy. 

Helposti ajatellaan, että Suomella ei ole muilta mailta tasa-arvossa opittavaa, mutta poliittisen päätöksenteon tasa-arvon edistämisessä voisimme ottaa oppia esimerkiksi Ruandasta, joka on ensimmäinen maailman maa, jossa naiset ovat muodostaneet enemmistön parlamentissa. Suomessa emme ole päässeet vielä edes 50 prosenttiin.

Joko vihdoin nainen YK:n pääsihteeriksi?

Yksi seminaarin voimakkaimmista viesteistä tuli Suomen YK-suurlähettiläs Elina Kalkulta, joka kysyi, joko vihdoin saisimme naisen YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi. Kalkku muistutti, että maailmanjärjestön tulisi näyttää esimerkkiä johtajuudesta, joka heijastaa koko väestöä, erityisesti nyt, kun globaalit kriisit vaativat moniäänistä ja inklusiivista päätöksentekoa.

Elina Kalkku

Solidaarisuus on selviytymisstrategia

Seminaarin paneelikeskustelu "Women’s leadership in difficult times" toi yhteen vaikuttajia Ruandasta, Ukrainasta ja Uudesta-Seelannista. Paneelissa peräänkuulutettiin erityisesti naisten välistä solidaarisuutta. Rose Rwabuhihi (Ruanda) ja Yuliya Kusher (Ukraina) muistuttivat, että kriisien keskellä naisten verkostot ovat ne, jotka pitävät yhteiskunnan rakenteita pystyssä. Lushomo Thebe (Uusi-Seelanti) toi nuoren polven juristin näkökulman: solidaarisuus ei saa olla vain juhlapuheita, vaan sen tulee tarkoittaa resurssien jakamista, mentorointia ja tilan tekemistä vähemmistöille ja nuorille naisille.

Vasemmalta: Rose Rwabuhihi, Yuliva Kusher ja Lushomo Thebe

 
Katse tulevaisuuteen

Voimme seminaarin järjestäjinä olla ylpeitä siitä, että Akateemisten Naisten 20 vuotta sitten tekemä aloite kantaa edelleen. Osaamisellamme ja verkostoillamme on valtava voima. Emme ainoastaan analysoi ongelmia, vaan luomme alustoja, joissa voi syntyä uusia johtajuuden malleja.

 
Tästä meidän on hyvä jatkaa vaikuttavaa yhteistyötä. Kuten Helvi Sipilä aikanaan osoitti: kun yksi ovi avataan, on meidän tehtävämme varmistaa, ettei se enää koskaan sulkeudu.

Jutta Hartikainen
Puheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin valmisteluryhmä

Kuvat: Luis Enrique Rivera Cuyar

Voit katsoa kansainvälisen Helvi Sipilä -seminaarin tallenteen osoitteessa https://youtu.be/I78Wm5Dtb10?si=xs4o6akkjbsBc2e2

Johtajuutta uudessa ajassa: aineettoman pääoman merkitys

Yhteiskunnan suurissa muutoksissa toimiminen edellyttää rohkeutta toimia ja pyrkiä vaikuttamaan julkisesti erilaisin menetelmin ja kannanotoin. Muutokset koskevat usein myös organisaatioiden kulttuuristen muotojen ja strategian uudistamista. Jotta voimme sopeutua muuttuvaan ympäristöömme, joudumme hallitsemaan monenlaisia asioita älyllisesti sekä tunnetasolla. Tämä edellyttää riittävän korkeatasoista koulutusta uusille sukupolville sekä jo työelämässä toimiville.

Suuret globaalit muutokset, teknologian kehittyminen sekä taloudellis- teknografinen ajattelutapa on tuonut mukanaan haasteita myös organisaatioiden hyvinvoinnille. Tärkeäksi muutosten hallinnan tueksi on noussut aineeton pääoma. Aineettomat pääomat muodostuvat organisaation psykologisesta ja sosiaalisesta pääomasta, osaamispääomasta sekä rakennepääomasta. Psykologinen pääoma näkyy organisaatiossa oma-aloitteellisuutena, yritteliäisyytenä, toimeliaisuutena ja vastuunkantona. Psykologisen pääoman on todettu olevan yhteydessä sitoutumiseen, suoriutumiseen, työtyytyväisyyteen ja sitä kautta hyviin vuorovaikutustaitoihin. Psykologisen pääoman kasvattaminen vaatii yksilöltä itseluottamusta, realistista optimismia, sitkeyttä ja tavoitteellisuuta.

Kollektiivinen psykologinen pääoma tarkoittaa organisaation jäsenten yhteistä luottamuksellista vuorovaikutuksellista suhdetta. Kollektiivinen psykologinen pääoma kasvattaa organisaatiossa toimijoiden luottamusta ja lisää tehokkuutta sekä tuottavuutta. Toimijat, joiden kollektiivinen psykologinen pääoma on suuri, herättävät yhteisössä innovatiivisuutta, positiivisuutta sekä tasapuolisuutta. He kykenevät ratkomaan ongelmia, suhtautuvat ympäristöönsä myönteisesti ja kannustavat ongelmatilanteista selviämiseen sekä kiinnittävät huomion kanssatoimijoiden vahvuuksiin.

Organisaation pääoma muodostuu aineellisista sekä aineettomista ominaisuuksista. Inhimillinen tietopääoma ei aina kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan rakennepääomaa. Rakennepääomaa ohjaavat aina yhteisön arvot, työskentelyn ilmapiiri, päätöksentekomallit ja prosessit. Yksilön sekä yhteisöjen aineettoman pääoman kasvun myötä myös taloudellinen tuottavuus kasvaa. Yhdistystoiminta sinänsä on oiva tapa hyödyntää ja kasvattaa omaa aineetonta pääomaa.

Lisää aiheesta kirjassani Sateenvarjon alla, tutkimusmatka johtajuuteen (2024).

Tarja Ruoholinna-Jakonen

KL, ESH, Johdon valmentaja 

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Porin Akateemiset Naiset ry:n varapuheenjohtaja

 

CSW70: Erään aikakauden loppu

Maaliskuinen New York ja YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 70. istunto (Commission on the Status of Women, CSW70) tarjosivat tänä vuonna jotain aivan muuta kuin tasa-arvon edistysaskelia. Viikko oli minulle henkisesti raskas ja monella tapaa hälyttävä: anti-gender-liikkeen vaikuttaminen tuli varjoista suoraan iholle!

Historiallinen välirikko ja ponnettomia puheita

Historiallinen välirikko koettiin jo ensimmäisenä kokouspäivänä, jolloin perinteisen tavan mukaan oli tarkoitus hyväksyä CSW-kokouksen päätelmät. Yhdysvallat ei kuitenkaan hyväksynyt päätelmiä, vaan vaati niistä poistettavaksi kaikki sellaiset termit, joiden se katsoi kuuluvan ns. gender-ideologiaan.

Mitään “gender-ideologiaahan” ei oikeasti ole olemassa, vaikka käsitettä kuulee käytettävän jo Suomessakin, vaan anti-gender-liike käyttää tuota termiä lietsoakseen mielikuvaa salaliitosta, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet muka uhkaavat jollain tavoin naisten ja miesten ihmisoikeuksia.

Yhdysvaltojen avaus CSW-kokouksessa oli historiallinen harppaus poispäin sen aikaisemmin edistämistä länsimaisista, liberaaleista arvoista. Lopulta Yhdysvallat jäi vaatimassaan äänestyksessä yksin: 37 maata seisoi CSW-kokouksen päätelmien puolella. 14 maata oli poissa ja kuusi maata äänesti tyhjää.

Nähtäväksi jää, saako Yhdysvallat kerättyä itselleen anti-gender-liittolaisia seuraavaan CSW-kokoukseen. YK:n tukijaksi Yhdysvaltoja voi tuskin enää kutsua. Maa on vetäytynyt jo 30 YK-elimestä, mukaan lukien YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta.

Tämän shokeeraavan kokousviikon aloituksen jälkeen monet virallisista maapuheenvuoroista jäivät varsin ponnettomiksi. Oli hämmentävää kuunnella, miten YK:n jäsenvaltiot keskittyivät lähinnä kertaamaan menneitä tasa-arvotyön saavutuksia, vaikka tasa-arvon maailmanlaajuinen takapakki edellyttäisi keskustelua naisten ja vähemmistöjen kohtaamista ongelmista esimerkiksi Afganistanissa.

Aggressiiviset käytäväpuheet ja Helvi Sipilä -seminaarin herättämä toivo

Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia haastettiin viikon mittaan myös kokouspaikan käytävillä ja CSW:n sivutapahtumissa. Aborttioikeuden kieltäminen, perheväkivallan palauttaminen ”perheen sisäiseksi asiaksi” ja sota-alueilla seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten syyllistäminen olivat osa tätä synkkää retoriikkaa. Pysäyttävintä oli nähdä, miten tähän työhön oli värvätty nuoria naisia, jotka silmät palaen toistivat oppimaansa anti-gender-propagandaa. Heidän kohteinaan olivat erityisesti Pohjoismaat ja muut jäljellä olevat liberaalit demokratiat.

Raskaan viikon keskellä valoa toi 20. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarimme, jonka aiheena oli tällä kertaa naisjohtajuus. Anti-gender-liikehdinnän ulkopuolella elää edelleen vahva tahto rakentaa kestävämpää ja tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Seminaarissa korostui vahva toive siitä, että YK:n seuraava pääsihteeri olisi vihdoin nainen.

Anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit

CSW-viikon tapahtumat eivät koskaan jää vain New Yorkiin. Ne antavat aina esimakua siitä, mitkä ilmiöt tulevat rantautumaan myös Suomeen ja omaan arkeemme. Nostan kärkeen seuraavat anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit:

(1) Naisten kehon politisoituminen. Aborttioikeudesta yritetään tehdä perhepoliittinen kysymys. Suomen laskevasta syntyvyydestä tullaan syyttämään naisia ja heidän kehollista itsemääräämisoikeuttaan.

(2) Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen vaikeutuu tahallisen vastakkainasettelun myötä. Naisia tullaan syyllistämään entistä enemmän kokemastaan väkivallasta ja asian tiimoilta tehtyjä lakialoitteita pyritään torppaamaan.

(3) Demokratian horjuttaminen. Naisten poliittista osallistumista ja jopa äänioikeutta yritetään kyseenalaistaa maalittamisen ja häirinnän keinoin.

(4) Arvokuilun syveneminen. Liberaalien naisten ja konservatiivisten miesten välinen kuilu kasvaa, ja tasa-arvon edistäminen yritetään kehystää virheellisesti miesten oikeuksien kaventamiseksi.´

Naisten on puolustettava oikeuksiaan yhdessä

Naisten välinen solidaarisuus on nyt elintärkeää. Vaikka olisimme yksityiskohdista eri mieltä tai emme itse olisi vielä kokeneet oikeuksiemme suoraa haastamista, monille se on jo arkipäivää. Meitä kaikkia tarvitaan muodostamaan vahva yhteinen rintama.

Maailmanlaajuisesti ajatellen meillä on kuitenkin asiat melko hyvin, vaikka paljon on vielä tehtävää ja sitäkin enemmän puolustettavaa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: CSW70 antoi meille varoitussignaaleja, joita analysoimme koko loppuvuoden. Samalla työmme tasa-arvon puolesta jatkuu.

TtT Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja