torstai 24. marraskuuta 2022

Vuoden jäsentekopalkinnot 2022

Suomen Akateemisten Naisten Liitto palkitsee vuosittain sellaisia paikallisyhdistysten luomia hyviä käytäntöjä, jotka auttavat Akateemisia Naisia järjestönä ja jotka kaikkien Akateemisten Naisten yhdistysten kannattaisi ottaa ohjelmaansa.

Vuoden 2022 palkinnonsaajat (á 250 euroa) ovat Helsingforsin, Meri-Lapin ja Vantaan yhdistykset. Lisäksi Espoon-Kauniaisten ja Lappeenrannan yhdistykset saivat kunniamaininnat (á 125 euroa).

Helsingfors palkittiiin laaja-alaisen tietoisuuden lisäämisestä yhteistyössä verkostokumppaneiden erityisasiantuntijoiden kanssa pidetyllä seminaarilla, johon oli mahdollisuus osallistua myös etäyhteydellä. Seminaarin aiheena oli kierrätystalous.

Meri-Lappi palkittiin vuosikokouksen pitämisestä Kemin Lumilinnassa, joka toteuttaa käytännössä kestävän kehityksen toimintatapoja. Näitä perusteluita voisivat muutkin jäsenyhdistykset käyttää hyväksi kokouspaikkoja valitessa.  Kestävän kehityksen teot ja tulevaisuuden rakentaminen ovat osa yhdistyksen "DNA:ta", mistä on osoituksena lukiolaisille yhdistyksessä sen perustamisesta saakka vuosittain jaossa oleva stipendi. Stipendi tuo Akateemisten Naisten toimintaa näkyväksi paikkakunnalla, yhdistää sukupolvia ja kannustaa nuoria naisia.

Vantaa palkittiin jäsenmääränsä kasvattamisesta. Yhdistyksen oman arvion mukaan tehtävässä onnistumista auttoi monipuolinen ohjelmatarjonta, ml. vaalipaneelien järjestäminen sekä aktiivinen tapahtumista tiedottaminen. Lisäksi jäsenistön toiveita on kuultu ja toteutettu säännöllisten jäsenkyselyiden avulla.

Kunniamaininnan saanut Espoon-Kauniaisten verkkotapahtumasarja MatkaUnelmia kutsuu kaikki Akateemiset Naiset ulkomaanmatkoille, jotka onnistuvat kotisohvalla istuen. Lappeenrannan yhdistys palkittiin kunniamaininnalla yhdistyksen Zoom-osaamisen harjoittamisesta. 

Palkintoehdotukset tulee jättää huhtikuun loppuun mennessä. Yhdistyksissä voi jo hyvin alkaa valmistella omaa vuoden 2023 palkintoehdotusta. Lisätietoja Liiton verkkosivuilta.

perjantai 4. marraskuuta 2022

Euroopan neuvosto: Suomi ei ole edistänyt riittävästi maan palkkatasa-arvoa

Tänään 4.11.2022 vietetään naisten palkkapäivää. Palkkapäivä kertoo, milloin naisten palkanmaksu laskennallisesti päättyy. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen toisen vuosineljänneksen tietoihin. STTK:n ja naisjärjestöjen vuodesta 2011 esilläpitämä päivä havainnollistaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa Suomessa; toisin sanottuna laskennallisesti naiset työskentelevät loppuvuoden palkatta.

Palkkaepätasa-arvo on maailmanlaajuinen ongelma ja sen kitkentä tarvitsee kansainvälistä yhteistyötä. Suomen Akateemisten Naisten Liiton eurooppalainen kattojärjestö, University Women of Europe (UWE) teki kesällä 2016 kantelun Euroopassa vallitsevasta sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta, joka loukkaa Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Peruskirja on Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jolla säädetään taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista. Kantelun otti tutkittavakseen Euroopan neuvoston puolueeton tutkintaelin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea.

Suomea koskevassa päätöksessään (2020) komitea totesi, että Suomi ei ole edistänyt riittävästi maan palkkatasa-arvoa. Naisten ja miesten välinen palkkaero (16 %) on edelleen yli EU:n keskiarvon, ja palkkaeroa ylläpitävä koulutuksen ja työelämän segregaatio on vain syventynyt.

Edelleen komitea totesi, että Suomen lainsäädännön tulisi tunnistaa myös tapaukset, joissa työntekijä irtisanotaan vastatoimenpiteenä tämän esittämään samapalkkavaateeseen. Lisäksi tasa-arvolain tulisi edellyttää tasa-arvosuunnitelman tekoa myös alle 30 työntekijän organisaatioilta. 93 prosenttia suomalaisyrityksistä on alle 10 hengen mikroyrityksiä, jotka työllistävät jopa 23 prosenttia suomalaisesta työvoimasta.

Euroopan neuvoston ministerikomitea suositteli maaliskuussa 2021 Suomea arvioimaan uudelleen nykyiset toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään ja poistamaan sukupuolten välistä palkkaeroa sekä harkitsemaan sellaisten uusien toimenpiteiden hyväksymistä, jotka voivat saada aikaan mitattavissa olevaa edistystä kohtuullisessa ajassa. Suomen tulee raportoida tämän järjestökantelun täytäntöönpanosta osana loppuvuodesta 2022 annettavaa 18. määräaikaisraporttia. Raportin laatimisesta vastaa ulkoministeriö ja se tehdään yhteistyössä asian kannalta keskeisten ministeriöiden kanssa ja myös kuullen työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Euroopan neuvoston edellä mainittujen suositusten lisäksi Suomen tulisi vauhdittaa palkka-avoimuutta perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi. Vuonna 2018 tehdyssä selvityksessä todettiin, että palkka-avoimuuden kehittämisessä lainsäädännölliset toimet ovat ensisijaisia, koska ne koskevat myös kollektiivisopimusten ulkopuolelle jäävää osaa työmarkkinoita. Palkka-avoimuuden edistämiseen tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa, jota nykyisiltä päättäjiltämme ei ole kahdella hallituskaudella löytynyt. STTK:n teettämän kyselyn mukaan myönteisimpiä palkka-avoimuudelle ovat alle 35-vuotiaat (70 %) eikä suhtautumisessa ole juurikaan eroa miesten ja naisten välillä. Tässä on yksi lisäsyy nuorille aktivoitua ensi kevään eduskuntavaaleissa. Muutos on mahdollinen!


Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi




tiistai 13. syyskuuta 2022

Suomen kielen opetusta ja ystävätoimintaa - Akateemiset Naiset Ukrainan naisten tukena

Kuva: Pexels

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022 ja pakotti tuhannet ukrainalaiset pakenemaan kodeistaan. Suomen Akateemisten Naisten Liitto liittyi Suomen 1325 -verkoston vetoomukseen rauhan puolesta vielä samana päivänä. Naisten turvallisuuteen otettiin kantaa International Helvi Sipilä Seminarin yhteydessä maaliskuussa. Monet kansainväliset järjestöt alkoivat kerätä rahaa Ukrainan sisäisten ja muualle lähtemään joutuneiden pakolaisten avuksi, ja myös Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksissä kannustettiin rahan ja arjen tarvikkeiden keräykseen pakolaisille. Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Helena Aaltonen järjesti omana merkkipäivänään hyväntekeväisyyskonsertin Ukrainasta Sotkamoon tulleiden pakolaisten hyväksi. Lisäksi esimerkiksi Vantaalla Akateemiset Naiset olivat luottamustoimissaan mukana vaikuttamassa kaupungin järjestämään tukitoimintaan.

Turussa Akateemisilta Naisilta pyydettiin apua työväenopiston ja kaupungin järjestämän kielikurssin käytännön järjestelyihin, ja yhdistys onnistui rekrytoimaan kurssille toistakymmentä vapaaehtoisia apuopettajaa, muistelee Luetaan yhdessä -toiminnassa mukana oleva Heli Forssell.

Lahden Luetaan yhdessä -vapaaehtoiset kokivat yllätyksen huhtikuussa, kun tiistai-illan ryhmään saapui yllättäen 29 uutta ukrainalaista opiskelijaa. Alkoi vanhojen ja uusien vapaaehtoisten aktiivinen rekrytointi pika-aikataululla, samalla kun venäjää taitava ryhmän entinen oppilas hyppäsi apuopettajan ja tulkin rooliin. Lahden kolmen eri opetusryhmän vapaaehtoiset yhdistivät voimansa, ja luovivat äkillisen osallistujaryntäyksen läpi, kunnes tilanne tasaantui loppukeväästä. Nyt kiinnostusta on ollut jälleen syksyllä jatkuvia ryhmiä kohtaan, kertoo Kirsti Heikkilä, yksi vapaaehtoisista.

- Puoli vuotta on kulunut julman hyökkäyssodan alkamisesta. Suomeen tulleet pakolaiset saavat apua kansallisesta ja kuntien yllä pitämästä pakolaisavusta. Ystävän tukea ei varmasti ole pakolaisilla liikaa, joten Akateemisten Naisten Luetaan yhdessä- ja muu ystävätoiminta on arvokasta, muistuttaa Helena Aaltonen Kajaanista.

Vapaaehtoistyön haasteena on usein kohderyhmän tavoittaminen. Elokuun alkuun mennessä Suomeen on tullut yli 35 000 ukrainalaista. Oulun paikallisyhdistyksessä heitä tavoitellaan yhteistyössä Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistys ry:n Moninaisilla poluilla-hankkeen avulla, kertoo Liiton ja Oulun yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Jokikokko

Luetaan yhdessä -toimintaan kaivataan lisää vapaaehtoisia erityisesti Forssassa, Lappeenrannassa, Oulussa, Turussa, Vantaan Hakunilassa ja Tikkurilassa sekä Helsingissä Töölössä, Pitäjänmäellä ja Vuosaaressa. Myös Zoom-etäryhmiin voi tarjoutua. Lisätietoja antaa verkoston asiantuntija Salla Tieva: salla.tieva(a)luetaanyhdessa.fi tai 045 872 3929.

Susanna Sulkunen
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Juttu on julkaistu alun perin Minervan numerossa 2/2022.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Miten järjestöharrastus voi auttaa työllistymisessä?

Suomen Akateemisten Naisten Liitto tuo yhteen eri-ikäiset Suomessa asuvat koulutetut naiset, jotka haluavat viihtyä, verkostoitua ja vaikuttaa positiivisesti korkeakoulutuksen ja työelämän tasa-arvoon. Vastavalmistuneille jo opintojen aikaan harrastuksissa kerrytetty osaaminen ja monialainen verkosto ovat kultaakin arvokkaampia.


Tässä ylisukupolvisesta jäsentoiminnastamme nousseita hyötyjä:

Uudet ajatukset - Oletko kyllästynyt vatuloimaan työllistymistäsi yksin? Ryhmässä kokemuksia vaihtamalla ideoita löytyy aivan uudella tavalla. 

Uudet kontaktit - Mietityttääkö alanvalinta tai -vaihto? Haluaisitko tietoa jostain tietystä ammatista, josta sinulla ei ole vielä kokemusta? Haluaisitko kuulla kokemuksia mainosbrosyyrien sijasta suoraan heiltä, jotka työskentelevät tuossa ammatissa? Akateemisissa Naisissa on ammattilaisia useilta eri aloilta ja eri elämänvaiheesta. Tule tutustumaan meihin!

Uudet taidot - Haluaisitko monipuolistaa ansioluetteloasi? Luottamustehtävissä voit kartuttaa mm. johtamis-, organisoimis-, ongelmanratkomis-, viestintä- ja taloustaitoja, joita myös työnantajat arvostavat. Harrastuksesi voi olla paljon enemmän kuin vain yksi lisäviiva CV:ssä!

Uudet työllistymismahdollisuudet - Eivätkö avoimet hakemukset nappaa? Tarvitsisitko kontakteja unelmien työpaikkaasi? Akateemisissa Naisissa voit auttaa organisoimaan omalle paikallisyhdistyksellesi esimerkiksi yritysvierailun, jossa voit kerätä tietoja organisaatiosta työpaikkana samalla, kun tulet itse tutuksi ko. yritykselle. Yritysvierailun jälkeen tehty hakemus on paremmin räätälöity ja vaikeampi ohittaa.

Etänäkin onnistuu - Voit myös luoda kontakteja unelmatyöpaikkaasi haastattelemalla ko. organisaation edustajaa Liiton jäsenlehteen tai blogiin vaikkapa työelämän tasa-arvokysymyksistä. Edelleen voit tuoda omaa ammatillista osaamistasi esille Liiton blogissa sekä koulutus- ja tasa-arvopolitiikkaan kohdistuvassa vaikuttamistyössämme.

Mitä sinä lisäisit tähän listaan?

Kerro se meille: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Voit tutustua toimintaamme lähemmin osoitteessa https://akateemisetnaiset.fi.

Susanna Sulkunen


torstai 8. syyskuuta 2022

In Memoriam Katarina Piha

Turussa 26. joulukuuta 1923 suutarimestari Frans ja Jenny Nurmi saivat tyttären, ainokaisena, Katarinan.

Hän kävi Kerttulin kansakoulua ja Turun Suomalaista Yhteiskoulua tullen ylioppilaaksi 17- vuotiaana. Katarina Piha aloitti akateemiset opintonsa ensin Turun Yliopistossa fysiikan, kemian ja matematiikan parissa ja siirtyi jatkamaan opintojaan Helsingin kauppakorkeakoulussa valmistuen ekonomiksi 1947.

Vuonna 1946 hän avioitui Kalevi Pihan kanssa, joka vaikutti myöhemmin liiketaloustieteen professorina Turussa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Korkeakoulututkinnostaan huolimatta Katarina valitsi uran kotiäitinä, miehensä työn tukijana ja myöhemmin yhdistysvaikuttajana ollen mukana yli kahdessakymmenessä yhdistyksessä. 

Katarina Piha oli mukana yliopistojen piirissä toimivissa naistoimikunnissa, osakuntien senioriyhdistyksissä, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun senioreissa, Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksessä perustajajäsenenä ja Turun Akateemisissa Naisissa. Innostus matematiikkaan ja ekonomitaustan vuoksi tilien tarkastaminen, yhdistysten rahoitukseen ja tilinpitoon liittyvät tehtävät olivat luontaisia Katarina Pihalle. 

Katarina Piha piti tärkeänä ”osaansa sukupolvien välisen yhteyden säilyttäjänä, turvallisen laajennetun perheyhteyden tarjoajana ja perinteen siirtäjänä”. Ansioistaan kasvattajana hän sai vuonna 1999 äitienpäivämitalin.

Sota-ajalla oli ratkaiseva merkitys nuoren Katarinan arvomaailmaan. Jatkosodan syttyessä Katarina liittyi Lotta Svärd -järjestöön, jossa tehtävät vaihtelivat kenttäpostikonttorin sotasensuurista muonitukseen ja Sotasairaala V:n toimistotyöhön. Maanpuolustusasiat olivatkin hänelle tärkeitä koko elämän pituisen ajan. Katarina Piha oli aina aktiivinen ja kiinnostunut asioista sekä ihmisistä.

Katarina Pihalle Akateemisten Naisten yhteisö arvoineen sekä paikallisesti että valtakunnallisesti oli tärkeä. Vuonna 1918 kolme akateemista naista New Yorkissa pohtivat, miten naiset voisivat rakentaa maailmanrauhaa yhteisvoimin. Kysymys rauhasta, turvallisuudesta ja naisten osallisuudesta niissä on jälleen ajankohtainen. Katariinan läheisten mukaan koti, perhe ja isänmaa olivat hänen elämänsä kivijalka.

Katariina Piha seurasi elinaikanaan (1923-2022) valtavaa naisen roolin ja aseman kehitystä sekä perheessä että yhteiskunnassa. Hänelle molemmat asiat olivat tärkeitä. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Enne-Maija Järvi vahvisti liiton rakenteita keskushallituksen yhteyteen ja perusti eri toimikuntia kuten finanssitoimikunnan, jossa Katarina Piha vaikutti ja antoi akateemisen osaamisena yhteisömme  käyttöön. Hän johti puhetta ja toimintaa Liiton finanssitoimikunnassa vuosina 1975-1981. Näinä vuosina toiminta ja osallistuminen kansallisesti ja kansainvälisesti oli vilkasta puheenjohtajien dosentti, MMT Ritva-Liisa Karvetin (1974-1977) ja ekonomi Suoma Pohjanpalon (1978-1982) viitoittamana.

Katarina Piha toimi ansioituneesti Turun Akateemisten Naisten rahastonhoitajana vuosina 1973-1992. Yhdistyksen puheenjohtajina toimivat hänen aikanaan LL Enne-Maija Järvi, lääninasessori Pirjo-Riitta Auranen, FM Anna-Liisa Bergfors ja FL Seija Jumppanen.

Jos ihminen haluaa elää, ei hän voi luopua eilisen muistoista eikä huomisen toivosta. Eilisen muistot ja huomisen toivo kantavat eteenpäin.

Katarina Pihaa ajatellessamme meidän kaikkien sanamme kuvaavat elämäntehtävänsä loppuun saattaneen ihmisen  elämän päättymistä ja ansaittua siirtymistä ikuisuuteen.

V.A. Koskennimen runollisin sanoin:

”Te soihdun kauemmaksi viedä saatte
ja laulun löydätte suuremman.”



Katarina Pihan muistoa kunnioittaen,

Ritva Tammivaara ja Maritta Tammio

Turun Akateemiset Naiset ry.


In Memoriam Kyllikki Ohela

Kyllikki Ohela o.s. Krohn (1923-2022) syntyi Viipurissa Krohnin kulttuurisuvun jäseneksi.  Hänen isänsä oli säveltäjä Felix Krohn ja lähisukua olivat mm. Julius, Ilmari ja Helmi Krohn sekä Aino Kallas.

Kyllikki pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941, minkä jälkeen hän toimi lottana. Sodan jälkeen hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1950. Päivää ennen valmistumista hänet vihittiin avioliittoon kurssitoverinsa Kalervo Ohelan kanssa.

1950-luvun lopussa, kun Kyllikki oli jo erikoistunut ihotauteihin, Kalervo sai viran kotikaupunkinsa Lappeenrannan keskussairaalan sisätautiosastolta ja perhe muutti Lappeenrantaan. Omalla vaatimattoman hiljaisella mutta sitkeällä tavallaan Kyllikki alkoi kohentaa ihotautien hoitotasoa Lappeenrannassa. Hänen väitöskirjansa (1977) käsitteli perinnöllistä turvotustautia seitsemässä suomalaisessa suvussa. Kyllikin vaiheista on luettavissa Naisten ääni -sarjassa ansiokas kirjoitus.

Kyllikki oli aktiivinen joka suuntaan. Työnsä lisäksi Oheloilla oli kolmelapsinen perhe ja Kyllikki liittyi lähes kaikkiin Lappeenrannan naisyhdistyksiin: Akateemisiin Naisiin, Soroptimisteihin, Zontiin, Lottien perinneyhdistykseen – ja naisyhdistysten lisäksi muihinkin, kuten vaikka Musiikin ystäviin. Sekä Kyllikki että Kalervo harrastivat musiikkia ja Kalervon valinta kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi toi mukanaan monenlaisia edustustehtäviä Kyllikillekin.

Akateemisissa Naisissa Kyllikki piti useita esitelmiä eri aiheista ja tarjosi ison, kauniin kotinsa tiloja monesti käyttöön. Vielä lokakuussa 2019 hän jaksoi ottaa kotonaan vastaan kolmattakymmentä vierasta, kun saimme Suomen Akateemisten Naisten Liitosta (SANL) vieraan kertomaan Auroras-toiminnasta. Hän sai SANLin kultaisen ansiomerkin pitkäaikaisesta toiminnastaan vuonna 2010. 

Vaikka Kyllikin näkö heikkeni viimeisten elinvuosien aikana, henkinen vireys säilyi, ja kotiavustajien tukemana hän pystyi asumaan kotonaan loppuun saakka. Kun tietokoneet yleistyvät, Kyllikki myös opetteli käyttämään niitä ja omassa ikäluokassaan hän oli suoranainen virtuoosi hallitessaan tabletin avulla käytävät videopuhelutkin, joilla hän piti yhteyttä lastenlastensa kanssa.

Kun Akateemisten Naisten 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunniteltiin videohaastatteluja, ajattelimme, että Kyllikin muistoja on ehdottomasti saatava talteen. Soitin hänelle asiasta tammikuun lopussa, ja hän oli heti valmis yhteistyöhön. Sovimme, että otan uudelleen yhteyttä, kun saamme hieman tarkempia tietoja Liitosta. Vain kymmenkunta päivää myöhemmin sain kuulla, että Kyllikin lähtövuoro oli tullut.

Kyllikki siunattiin omaisten läsnä ollessa haudan lepoon, mutta maaliskuun lopussa julkaistussa kuolinilmoituksessa hänet tunteneita pyydettiin osallistumaan Kyllikin Elämän juhlaan 20.5.2022. Paikalle saapui arviolta lähemmäs sata henkeä, mikä kertoo siitä, kuinka paljon Kyllikillä oli ystäviä nuoremmissa ikäluokissa ja kuinka paljon häntä arvostettiin ystävänä, kollegana ja yhdistystoverina. 

Juhlassa kuultiin monia tarinoita Kyllikin elämästä, ja kun lopuksi Lappeen Ruustinnan pihalla yhdessä laulettiin Karjalaisten laulu, Kyllikki lauloi mukana viime kesänä nauhoitetulla videolla. Hän oli edelleen keskuudessamme!

Marketta Holopainen

Terveiset Turusta: Kiittäen Suomen Akateemisten Akateemisen Naisten Liittoa kunniajäsenyydestä

Kuva: Mari Waegelein

Arvoisat akateemiset sisaret ja ystävät!

Voimme onnitella liittoamme eli meitä itseämme siitä, että Liittomme edelleenkin on elinvoimainen 100-vuotias, joka on ylittänyt suomalaisen naisen odotetun eliniän. Se on tällä hetkellä noin 83 vuotta kun miesten vastaava on noin 76 vuotta. Olen pohtinut syitä tähän eroon. Niitä on tietysti monia, mutta olisiko yksi syy kuitenkin se, että useimmat naiset tekevät työtä vuorotta ja montaa asiaa yhtä aikaa. Poikkeuksia tietysti on molemmissa sukupuolissa. Ihminen on myös fysiologisesti luotu liikkuvaksi ja raskaampiakin fyysisiä suorituksia tekemään. Todennäköisesti myös yhdessä muiden kanssa kuin yksin, ei ole voitu kaikesta suoriutua. Siksi kannankin yhä suurempaa huolta siitä, että teknisen kehityksen myötä meidät sidotaan yhä enempi istumaan television, tietokoneen ja muiden vempaimien ääreen. Vaikka aivokapasiteetin käyttäminen ja näppäily saattaakin lisätä aivojen ja käsien liikkeiden koordinaatiota ja vaikka verkon kautta voidaankin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja oikeastaan koko maailmaan, on tällä kehityksellä myös huomattava määrä negatiivisia puolia.

Nyt sain sanottua sen mitä kolme vuotta 2010 - 2012 Liiton puheenjohtajana koetin viestittää siinä onnistumatta. Keskushallituksen kokouksissa oli niin paljon asioita, jotka keskittyivät niin oman liittomme kuin kansainvälisten liittojen taloudenhoitoon, strategioiden ja säännösten laatimiseen eli erilaiseen byrokratiaan, ettei yhteiskunnalliselle keskustelulle tai edes keskushallituksen jäsenten toisiinsa tutustumiseen, riittänyt aikaa.

Tietysti joku voisi sanoa, että mikset ole katsonut netistä, mutta siihenkin tarvitaan aikaa. Parhaiten tutustuin 8 vuotta liiton puheenjohtajana toimineeseen FM Riitta-Maija von Weissenberg - Hartialaan, jonka nimikin alusta alkaen tuntui tutulta.

Tutustuin silloiseen SANL:n varapuheenjohtajaan FM Carita Martiniin, tuolloiseen turkulaiseen Kvinnliga Akademiker i Åboland’in jäseneen pääasiassa autokyytien aikana kun menimme lauantaisin keskushallituksen kokouksiin tai saadessani häneltä tarvittaessa yösijan hänen muutettuaan Helsinkiin.

Rahastonhoitajaksi suostunut KL Sirkka Eurén (aik. Oksanen) entisenä turkulaisena ja äitini oppilaana lähestyi minua Turun vierailunsa yhteydessä, silloin kun suostuin I varapuheenjohtajasta liiton puheenjohtajaksi.

Vuoden 2009 lopulla oltiin pattitilanteessa, kun huolimatta siitä, että olin ensimmäinen varapuheenjohtaja en katsonut voivani, pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevana, ottaa puheenjohtajuutta vastaan. Kun puheenjohtajaehdokkaita ei ollut, tarvittiin kokous, jossa niin MML Ritva-Liisa Karvetti, VM Sirkka-Liisa Hollmén ja PhD Karmela Bélinki olivat pohtimassa, mistä saataisiin liitolle puheenjohtaja. Painostuksen alla suostuin saatuani Riitta-Maijalta lupauksen, että hän Helsingin seudulla asuvana hoitaisi toimistoa ja auttaisi 3 vuoden kauteni yli. Kyseinen tilanne aktivoi myös keskushallituksen ulkopuolisia akateemisesti korkeasti koulutettuja. Perustettiin Tulevaisuuden- ja Strategiatoimikunnat monen muun toimikunnan ohella. Onneksi huomasin viime tipassa vuosikokouksessa myös ehdottaa Riitta-Maijaa hallituksen jäseneksi, jolloin yhdessä toimiminen oli mahdollista. Liiton taloudellinen tilanne saatiin talouden hoidosta vastaavan Sirkan ja monen muun toimenpiteen johdosta kuntoon. Sen jälkeen tilanne muuttui niin, että puheenjohtajaksi haki kolme kokenutta eli keskushallituksen jäsen YTM, Huk Mirja Saarni Tampereen Akateemiset naiset ry:stä, Helsingin Akateemiset Naiset ry:n silloinen puheenjohtaja MuT Leena Tiitu ja Kvinnliga Akademiker i Helsingfors’in jäsen professori Helena Ranta, joka valittiin.

Turun Akateemisten Naisten yhdistyksen tilanne olikin hyvässä hallinnassa paitsi sen suhteen, että keskushallituksessa ei ollut yhtään turkulaista jäsentä. Tosin liiton viestintäkomiteaan on kuulunut VTM, psykologi Eila Puhakka, joka kunnostautui Luetaan yhdessä -verkostossa ja käynnisti Turun Auroras-toiminnan ensimmäisenä.

Turun yhdistyksen hallituksen jäsenistä mainittakoon jäsenrekisteriä hoitanut varapuheenjohtaja DI Helena Hallannoro ja aktiivinen hallituksen jäsen FM Aino Mansikkamäki, joka mm. vastasi Tarttoon suuntautuvasta matkastamme Viron akateemisten naisten vieraiksi. Ansiokkaasti Luetaan yhdessä -verkoston alkuvaiheen koordinoijana Turussa toimivien suomenkielen opetusta antavien yhdistysten välillä toimi PsL Päivi Lehtinen. Viron kirjallisuuskerhon muututtua kirjallisuuskerhoksi sitä veti Leena Lassander, kunnes Tuula Korhonen otti vastuun yhteensä 14 vuoden ajaksi. Hän valmistautui perusteellisesti kirjallisuuskerhossa käsiteltyihin teoksiin. Seniorikerhoa vetivät vuosia Liiton silloinen kunniapuheenjohtaja Ritva-Liisa Karvetti ja lääninasessori Pirjo-Riitta Auranen. Edelliset puheenjohtajat VT Tiina Aalto ja HLL Päivi Antila johtivat tarmokkaasti yhdistystä ja taloudesta on huolehtinut vankasti toisen polven jäsen rahastonhoitaja ekonomi Maija Euranto.

”Last, but not least” muistutan parista tärkeästä yhdistystemme ja liittomme elinkelpoisuuteen ja toimintamahdollisuuksiin vaikuttavista asioista. Meillä on monipuolista ohjelmaa sijoitettuna eri päiviin jokaisena kuukauden viikkona ja erilaisina aikoina päivällä sekä illalla. Meillä on aktiivinen ydinjoukko, jonka kontaktien perusteella saamme pro bono -asiantuntijaluentoja. Pyrkimyksemme on lisätä verkostoyhteyksiä monialaisella yhteistyöllä. Kiinnostuneet osallistujat ovat elintärkeitä innostavan toiminnan jatkumiselle.

Maritta Pohlsin Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia (SKS 2013) - teoksessa kerrotaan vuosisadan ajan yhteiskunnan muutoksista, arvoista, teemoista ja tapahtumista, joissa olemme olleet mukana kansallisesti ja kansainvälisesti. Ihmeellistä on, että tarinamme sai alkunsa vuonna 1919 siitä, miten akateemiset naiset voisivat rakentaa maailmanrauhaa yhteisvoimin. Pohdinta ei ole sadan vuoden aikana menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Ketään unohtamatta toivotan meille kaikille hyvää terveyttä. Kiitän kaikista kohtaamisista ja kokemuksista sekä kunniajäsenyydestäni. Olkaamme ylpeitä siitä, että liittomme 100 vuotta kestäneen taipaleensa aikana on selvinnyt eri lamavuosista ja että nykyisestä maailman menosta huolimatta seuraavillekin ikäpolville avautuu mahdollisuus Oppimiseen kaiken ikää.

Ritva Tammivaara, LKT, dos