Minna Helle: Järki ja tunteet

Kirjan nimi on sama kuin Jane Austenin romaanissa, mutta siihen yhtäläisyys päättyy. Vai päättyykö sittenkään? Romaanihan tämä teos ei ole, mutta kirjoittajassa on ehkä hieman samaa kuin Austenin päähenkilöissä: tarmokkuutta, omapäisyyttä, aloitekykyä.

Minna Helle on tullut suurelle yleisölle tutuksi valtakunnansovittelijana; ensimmäisenä naisena siinä virassa. Hän hoiti työtään menestyksekkäästi ja kohautti sitten ainakin iltapäivälehtiä ja ammattiyhdistysliikettä siirtymällä teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi keväällä 2018, kesken nelivuotiskauttaan. Silloisista lehtiotsikoista saattoi saada sen käsityksen, että hänen menettelynsä olisi ollut epäeettistä. Hän oli sovitellut lakkoja ja samalla oli ollut tähtäimessä uusi työ toisen osapuolen palveluksessa. Kukaan valtakunnansovittelija ei kai aiemmin ollut vaihtanut työtään muuhun kuin eläkkeeseen.

Minna Helle kirjoitti tänä vuonna myös tämän kirjan. Omien sanojensa mukaan hän halusi jakaa sen, mitä on viimeisten vuosien aikana oivaltanut ja toivoo pystyvänsä vaikuttamaan siihen, että Suomessa pystytään saamaan aikaan fiksuja ja tulevaisuuden kannalta hyviä ratkaisuja.

Toden totta, kun kirjaa lukee, alkaa lukija väkisinkin muistella oman elämänsä ristiriitatilanteita ja miettiä omaa käytöstään. Miten menettelin silloin? Juuri tuohon olen tainnut syyllistyä. Olisiko pitänyt tehdä noin? Ja tietysti nyt, kun hallitus ja ammattiyhdistysliike käyvät isoa taistelua irtisanomislaista, kirjan anti tuntuu erittäin ajankohtaiselta.

Kirjan alkupuolella Helle kertoo lyhyesti lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskelustaan, mutta ei jää niihin muistoihin kovin pitkäksi aikaa. Oikeustieteen opintojen jälkeen hän rakensi uraansa tarmokkaasti kuuden vuoden ajan, mutta sitten alkoi biologinen kello tikittää. Jos halusi perhettä, sen aika oli nyt. Samaan aikaan hän sai ensimmäisen suuren työtehtävänsä Akavan edustajana tupo-neuvottelujen työryhmässä. Hyvällä tahdolla molemmat urakat pystyttiin hoitamaan, niin raskaat neuvottelut kuin odottavan äidin jaksaminen niiden aikana.

Lapsen synnyttyä Helle palasi mahdollisimman pian takaisin työelämään. Hän törmäsi ennakkoluuloihin ja epäilyihin, ettei todella välitä lapsestaan ja asettaa uransa perheen edelle. Hyvällä itsetunnolla varustettu Helle päätti elää omaa elämäänsä, sulkea korvansa kritiikiltä ja itse luoda rajansa. Lämpimän kiitoksen arjen sujumisesta hän antaa ex-miehelleen. Vanhemmat erosivat tyttären ollessa 3-vuotias, ja sen jälkeen molemmat vanhemmat ovat vastanneet lapsenhoidosta vuoroviikoin.

Loppuosa eli n. 2/3 kirjasta on jaettu neuvottelutaitoja ja –tilanteita pohtiviin lukuihin. Miten riidat syntyvät? Miten riidat ratkaistaan? Uutta sopimuskulttuuria tarvitaan muuttuvassa maailmassa ja lopuksi annetaan vielä ohjeita otsikolla Muista ainakin nämä.

En tässä ala näitä tarkemmin eritellä, mutta niihin kannattaa kyllä perehtyä. Tämän kirjan antaisin luettavaksi työelämänsä alkuvaiheessa olevalle nuorelle, joka joutuu osallistumaan erilaisiin neuvotteluihin ja palavereihin. Neuvottelutaitoa meillä ei vielä opeteta läheskään tarpeeksi oppilaitoksissa ja tässä on oiva apu tutustua lähemmin sen tekniikkaan.

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

Muistot talteen

Monet Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset ovat juhlineet äskettäin pyöreitä vuosiaan. Meidän yhdistyksemme Lappeenrannassa vietti viimeksi kolme vuotta sitten 60-vuotisjuhlaansa.

Juhlaa valmistellessa tuli mieleen, että yhdistyksen toiminnasta pitäisi tehdä historiikki. Tuumasta toiseen: retki kaupunginarkistoon, jossa oli tallella kokoustietoja vuosikymmenten takaa. Ihan alkuvuosien pöytäkirjoja ei löytynyt, mutta muuten monia mielenkiintoisia papereita ja lehtileikkeitä.

Päätimme toteuttaa historiikin digitaalisena kuvakirjana. Sellaisen teko on helppoa. Tietokoneelle saa ladata valmiita ohjelmia netistä ilmaiseksi. Maksuttomia ne ovat tietysti siksi, että kun ihmiset lataavat niitä koneelle, tekevät kuvakirjan ja tilaavat, valmiiksi painettu tuote tietysti maksaa. Ihan halpoja valmiit kirjat eivät ole, mutta ainakin Ifolorilla, jota olen itse käyttänyt, voi jokainen tilaaja itse päättää, haluaako kalliimman de luxe-version vai vaikka edullisemman kierrekantisen kirjan. Esimerkiksi sidottu, pehmeäkantinen 36-sivuinen kirja A4-kokoisena maksaa n. 25 €

Kirjan tehneelle yhdistykselle suurin hyöty tulee siitä, että kirjoja voidaan tilata täsmälleen se määrä kuin halukkaita ostajia on. Varastoon ei siis jää lojumaan jo maksettuja kappaleita. Ja jos joku tilaamatta jättänyt tulee katumapäälle myöhemmin, uuden kappaleen voi tilata vielä vuosien kuluttua – kunhan vaan tiedostot siirretään koneen vaihdon yhteydessä uuteen koneeseen.

Koska meidän kirjamme julkaisusta on jo kolme vuotta, en enää muista, montako kirjaa tarkalleen meni, mutta aika moni jäsenistä halusi sen muistoksi itselleen. Kirjan voi myös ladata julkaistavaksi ja katsottavaksi nettiin. Tästä linkistä pitäisi löytyä meidän kirjamme katsottavaksi. Aikaisemmin linkki säilyi netissä kuukauden ajan, mutta nyt en huomannut sivuilla mainintaa aikarajoituksesta.

Kuvakirjojen teko on myös hauskaa puuhaa. Ohjelmat kehittyvät ja tekniikan oppii nopeasti. Sivumäärä täytyy valita, esim. 36 s tai 48 sivua, ja siksi jouduimme keksimään hieman täytejuttuja, jotta saatiin joka sivulle jotain. Jos aloitusvaiheessa on valinnut liian pienen sivumäärän, sitä voi muuttaa työn edistyessä. Välillä ohjelma ilmoittaa, että kuvan resoluutio on liian heikko, mutta kyllä ne heikommatkin kuvat aika hyvin valmiissa kirjassa näkyvät.

Suosittelen ehdottomasti ainakin pienille yhdistyksille kuvahistoriikin tekoa. Onpa mielessä käynyt, että uuden kirjan voisi tehdä vaikka kymmenen vuoden välein. Siellähän ne kaupunginarkistossa säilyvät, ja kenties joku tutkija niistä joskus hyötyy.

Marketta Holopainen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset

Digitalisaatio voi edistää sukupuolten tasa-arvoa

Digitalisaatio esitetään usein mörkönä, joka uhkaa hävittää monia  ammatteja, myös asiantuntijatehtäviä, jotka työllistävät akateemisia naisia. Tekoäly paitsi suomentaa myös kirjoittaa artikkeleita, ratkoo juridisia ongelmia ja tekee sijoituspäätöksiä. Uhkaako koulutetuilta asiantuntijanaisilta loppua työ? 

Naisjärjestöjen Keskusliiton 2.5.2018 järjestämä seminaari valoi uskoa digitalisaation mahdollisuuksiin. Digitalisaatio edistää sukupuolten tasa-arvoa, jos naiset ja tytöt ottavat asian tehtäväkseen. Työtehtäviä ja uramahdollisuuksia on koulutetuille naisille runsain mitoin, mikäli koulutus on oikeaa. Diplomi-insinööreistä, matemaatikoista ja muista luonnontieteellisen koulutuksen saaneista ja osaavista naisista on huutava pula jo nyt. Seminaarin alustajat ihmettelivät, miksi matematiikka, tiede ja tekniikka eivät kiinnosta tyttöjä ja naisia. PISA- tutkimuksen mukaan 15-vuotiaat helsinkiläistytöt ovat matemaattisissa taidoissa jopa maailma huippuluokkaa. Taito ei kuitenkaan realisoidu jatko-opintovalinnoissa eikä myöhemmin työelämässä. Teknillisen Korkeakoulun opiskelijoista vain kymmenen prosenttia on naisia. Älynlahjoista asia ei siis ole kiinni vaan pikemminkin asenteista. Ehkä ei oikein tiedetäkään millaisia töitä diplomi-insinööri (DI) voisi tehdä. Tiedoksi, että DI voi päästä esimerkiksi Valtiovarainministeriön ylijohtajaksi kuten eräs seminaarin esiintyjistä.

Digitalisaatio helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista , kun moni työ ei enää ole paikkaan sidottua. Myös terveydenhuollossa ja sosiaalityössä digitalisaation avulla voidaan kehittää helposti saatavilla olevia palveluja. Kehitysmaiden naiset ovat hyötyneet, kun digitalisaation ansiosta yrittäjyys on helpompaa. Työelämä muuttuu, ja kuka tahansa voi perustaa yrityksen. Pomoa ei tarvita, ainoastaan asiakkaita.

Kuulostaako tämä siltä kuin taivas kohta laskeutuisi maan päälle, jos vain tytöt menisivät opiskelemaan teknisiä- tai luonnontieteitä ja päätyisivät töihin ICT-yrityksiin? Näin helppoa se ei ole. Seminaarissa tuli esille huoli maahanmuuttajanaisten pääsystä osalliseksi digitaalisaatiosta. Monet eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa edes omalla äidinkielellään. Heille jo nykyisetkin digitaaliset palvelut, veroilmoitus, pankkiasioiminen, lääkäriajan tilaaminen jne.  voivat olla ylivoimaisia. Vaikka suomen kielikin jo sujuisi, voi tietokoneen ja mobiililaitteiden puuttuminen tehdä digipalvelujen käytön mahdottomaksi.

Mikä koskee maahanmuuttajia, koskee myös monia vammaisia ja ikääntyneitä kansalaisia. Miten varata aika lääkärille, miten hoitaa pankkiasioitaan miten täyttää veroilmoitus tai vahinkoilmoitus vakuutuslaitokseen, miten pysyä mukana yhteiskunnassa? Moni iäkäs turvautuu tietokoneen ja älypuhelimen äärellä lapsiinsa tai  lapsenlapsiinsa. Entä ne yksinäiset, joilla ei ole lähipiirissään diginatiiveja?

Digitalisaatio luo loistavia mahdollisuuksia, mutta myös riskin syrjäytyä oman elämän hallinnasta. Digitalisaatiota vastaan ei kannata taistella, vaan pitää huoli siitä, että digipalvelut ovat helppoja käyttää ja että laitteita on tarjolla myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa. Voitaisiinko esimerkiksi taloyhtiöihin varata yhteinen laite kaikkien käyttöön, kuten seminaarissa ehdotettiin.

Joukossa on voimaa! Seminaarin puhujat yhteiskuvassa.

Kaikkien tyttöjen ei myöskään tarvitse ryhtyä insinööreiksi, mutta kaikkien insinöörien pitäisi oppia muotoilemaan palvelut käyttäjäystävällisiksi. Tytöillä ja naisilla on siinä paljon annettavaa!


Helena Hiila-O'Brien

Kirjoittaja on tyttökoulun lyhyen matematiikan suorittanut eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteilija, entinen Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja, jota 8- ja 10-vuotiaat tyttärenpojat mielellään neuvovat digitaalisten laitteiden käytössä.

”Tuliko läksyjä?” kysyvät Anneli ja Raija - Lappeenrannan Akateemiset Naiset auttavat koululaisia Me-talossa

Lappeenrannassa kauppakeskus Oprin toiseen kerrokseen avattiin kaksi vuotta sitten Me-talo, joka on tarkoitettu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön ja sen tarkoitus on edistää asukkaiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Eri puolelle Suomea perustetuissa Me-taloissa pyritään katkaisemaan lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymiskierre. Lappeenrannassa toimintaa johtaa ja koordinoi Lappeenrannassa ennestään toimiva Nicehearts-yhdistys. Lappeenrannan Me-talo tarjoaa kahtena päivänä viikossa iltapäivätoimintaa alakouluikäisille. Koululaiset saavat välipalaa ja paikan vakituinen henkilökunta järjestää heille erilaista ikäisilleen sopivaa toimintaa klo 13-16.

Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja Raija Heikkonen huomasi Me-taloon tutustuessaan ilmoituksen läksynurkkatoiminnasta osana iltapäivätoimintaa. Raija hoksasi, että siinäpä yhdistyksellemme oiva tilaisuus auttaa ja edistää opiskelumyönteisyyttä. Yhdistyksestämme löytyi heti neljä vapaaehtoista tutustumisjaksolle Me-talon toimintaan ja läksynurkkaan, ja seuraavana syksynä aloimme auttaa tarvitsevia läksytehtävien tekemisessä. Kymmenisen lasta kaupungin keskustan alueen kouluista käy viikoittain siellä koulun jälkeen. 

Koululaiset ovat olleet vastaanottavaisia ja myönteisiä. He eivät ole varsinaisesti tarvinneet suurtakaan apua tehtävien tekemisessä eikä kyse ole tukiopetuksesta. Joskus lapset tarvitsevat apua tehtäviin rauhoittumiseen. Useinkin he vastaavat: ”Ei tullut läksyä”, ”Tein jo koulussa” tai ”Teen ne kotona”. Nuo vastaukset hyväksymme ja myös sen, että lapsi lapsella voi tarve vain levätä vähän aikaa koulusta tultuaan. Meillä on aina takataskussa jotakin kielellisesti kehittävää; sanaleikkejä tai pikku tietokilpailuja. Annelilla on opetustyönsä ajoilta hyviä kokemuksia sanakilpailuista kielen oppimisen innostajana ja häneltä syntyy myös helposti materiaalia niihin. Vietämme usein iltapäivää läksyjen jälkeen pöydän ääressä juttelemassa ja seuraamassa koululaisten askartelua. Hauskaa on ollut osallistua vaikka pienenpienien helmien yhdistämiseen kuvioiksi (Hama-helmet) ja iloita siitä, että sorminäppäryys on vielä eläkkeellä ollessa tallella. Joskus tärkein antimme lapsille on kuuntelevan aikuisen läsnäolo koulupäivän jälkeen.

Olemme itsekin oppineet yhtä sun toista. Mielenkiintoista on ollut seurata esimerkiksi nykyisten alakoululaisten matematiikan tehtävien ratkaisumalleja yhtälölaskuissa. Eräs ekaluokkalainen rakensi kerran läksyjen jälkeen loistavan temppuradan. Siihen kuului hulavanne, yhdellä jalalla hyppiminen, kärrynpyörä, roomalainen kärrynpyörä ja tasapainolauta. Raija lähti kotiin päivän jumppatreenit tehneenä!

Me-talossa tapahtuu paljon ja myös iltapäivähoitopäivinä siellä on samanaikaisesti muutakin toimintaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijat pitävät terveyskioskia, jossa saa mittauttaa verenpaineen tai verensokerin. Runebergin päivänä mielenterveysseura tarjosi hyvän mielen torttukahvit. Joskus kuuluu takahuoneesta yhteislaulua tai pianonsoittoa. Joskus siellä on ollut taidenäyttely. Me-talossa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, ohikulkumatkalla olevia kaupunkilaisia, alan ammattilaisia sekä opiskelijoita harjoittelujaksoillaan. Tervetuloa tutustumaan!

Anneli Kankkunen ja Raija Heikkonen
Lappeenrannan Akateemiset Naiset ry.

”Tasa-arvon saavuttaminen koko maailmaan kestää nykyvauhdilla 270 vuotta” - YK:n CSW62-istunnon pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen asema

Naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (Commission on the Status of Women, CSW) kokous on YK:n toiseksi suurin  tapahtuma ja tänä vuonna CSW62-kokouksen tapahtumamäärä kasvoi edelleen viime vuodesta ja sivu- ja rinnakkaistapahtumien määräksi ilmoitettiin jo yli 700.

CSW62:n pääteemana maaseudun naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen

Päällimmäisenä aiheena ensimmäisen CSW-viikon tapahtumien sisällöistä nousi esiin tyttöjen heikko asema.  Eri kehitysohjelmien toimenpiteet kohdistuvat usein joko lapsiin, jolloin päähuomio helposti kiinnittyy poikiin, tai aikuisiin naisiin, jolloin tyttölapset ja teini-ikäiset tytöt jäävät näkymättömiksi. Kuitenkin juuri tytöt ovat usein kaikkien haavoittuvimmassa asemassa ja tarvitsisivat siksi erityishuomiota ja erityistoimenpiteitä.

Maaseudun tyttöjen asema on vielä erityisen ongelmallinen ja heidän asemaansa heikentämään kasautuvat monet tekijät kuten köyhyys, lapsiavioliitot, varhaiset raskaudet ja niihin liittyvät riskit, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden heikko saatavuus tai niiden puuttuminen kokonaan, väkivalta, koulupudokkuus, vastuu veden ja ravinnon hankinnasta, silpominen. Lista on pitkä ja lopputulos melkein musertavaa kuultavaa.

CSW62:n seurantateemana naisten osallistuminen ja pääsy mediaan sekä tieto- ja viestintäteknologiaan

Viikon aikana osallistuin useisiin tapahtumiin, joissa nousi esiin naisten ja tyttöjen asema mediassa. Toimittajina toimiviin naisiin kohdistetaan erilaista painostusta kuin miehiin, se on usein seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkaamista tai perheeseen kohdistuvaa uhkailua. Lisäksi naisiin kohdistuu ulkonäköön tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvaa häirintää selvästi enemmän kuin miehiin. Naistoimittajien lisäksi häirintää ja uhkailua kohdistetaan myös niihin toimittajiin, jotka tutkivat ja kirjoittavat ”naisten asioista”.  Huolenaiheena nähtiin se, että naisten ”tila” mediassa on pienenemässä – se näkyy naistoimittajien työn vaikeutumisena mutta myös naisia koskevien asioiden vähäisenä huomiona, mutta toisaalta myös naisten esittämisenä mediassa perinteisissä rooleissa, perheenäiteinä tai vaikka automainosten yhteydessä (mutta ei kuljettajina vaan vähäpukeisina koristeina).

SANLin Helvi Sipilä-seminaari 

Kansainvälinen Helvi Sipilä –seminaari järjestettiin nyt jo 13. kertaa. Tänä vuonna seminaari järjestettiin rinnakkaistapahtumana. Seminaarin tapahtumapaikka oli melko kaukana YK:n päärakennuksesta (4 W 43rd street), mutta osallistujia oli silti paikalla lähes 40.  Seminaarin otsikko oli tänä vuonna pääteemaan liittyen ”Rural Women in a Changing Word”. 

Seminaarin avasi Suomen NNKY-liiton pääsihteeri Anne Pönni, joka toimi myös seminaarin moderaattorina. Ensimmäisenä puhujana oli Kati Partanen, joka on maanviljelijä Iisalmesta ja toimii lisäksi maailman viljelijäjärjestön WFO:n naisten komitean puheenjohtajana. Hänen puheenvuoronsa toi esiin konkreettisella tavalla esiin mm. maanomistukseen ja tuotantovälineiden omistukseen liittyvät globaalit ongelmat naisten osalta. YWCA:n edustajina oli maailmanjärjestön pääsihteeri Malayah Harper sekä Nepalin YWCA:n edustajana Nirmala Gurung. Malayahin puheenvuorossa nousi esiin se, että kansallisissa politiikoissa ja ohjelmissa maaseudun naiset ja tytöt ohitetaan.  Kaiken kaikkiaan nuoret tytöt ja heidän tarpeensa jäävät näkymättömiksi, kun päätöksiä tehdään ja siksi tarvitaankin elämänkaariajattelua, jolloin tarpeet arvioidaan erikseen eri elämänvaiheissa. Nirmalan piti koskettavan puheenvuoron omasta matkastaan kastiyhteiskunnan pohjalta esikuvaksi ja aktiiviseksi toimijaksi. Tasa-arvosuurlähettiläs Anne Meskanen kertoi omia kokemuksiaan Kosovosta ja Afganistanista ja nosti esiin naisten matalan osallistumien työelämään sekä monet maanomistukseen ja naisten taloudelliseen päätöksentekoon liittyvät ongelmat. Seminaarin päätteeksi käytiin vilkas keskustelu, johon yleisö osallistui aktiivisesti.

Vasemmalta: Malayah Harper, Nirmala Gurung, Anne Meskanen ja Kati Partanen.

Tasa-arvo etenee aivan liian hitaasti

Tasa-arvokysymykset ovat näkyvästi esillä YK:ssa kahden viikon ajan vuosittain, mutta UN Womenin pääjohtajan Phumzile Mlambo-Ngcukan mukaan tällä vauhdilla tasa-arvon saavuttaminen koko maailmassa kestää 270 vuotta. Missä muussa asiassa olisimme valmiit hyväksymään tavoitteelle tällaisen aikataulun?

Marita Salo
Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry.