Uusia ajatuksia, uusia ystäviä – Akateemiset Naiset Tartossa 7. – 9.10.2016

Viron Akateemiset Naiset kutsuivat Baltian ja Pohjoismaiden Akateemiset Naiset juhlistamaan 90-vuotista taivaltaan järjestämällä asiantuntijakonferenssin lokakuussa 2016. Suomesta Tarttoon lähti parisenkymmentä Akateemista Naista, ja moni meistä valitsi perjantai-iltapäivän suoran lennon Helsingistä Tarttoon. Oli kiva tavata heti matkan alussa uusia ja vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea, ja todeta jälleen kerran, että jäsenistössämme on mukavasti eri-ikäisiä osaajia hyvin monelta eri alalta.

Tartossa meille konferenssivieraille oli perjantai-illaksi järjestetty vastaanotto Tarton kaupungintalolle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi Mai Maser Viron Akateemisista Naisista sekä Jarno Laur, kaupungin varapormestari.

Kaupungiintalon edustalla on Tarton kuuluisa symboli, Suutelevat opiskelijat -patsas.

Jarno Laur ja Mai Maser toivottivat konferenssivieraat tervetulleiksi Tarttoon. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Tuija Brax kuuntelee taustalla.

Tarttoon oli saapunut runsaat viitisenkymmentä Akateemista Naista Baltiasta ja Pohjoismaista. Tässä ruotsalaisdelegaatio.

Vastaanoton tarjoilut hellivät konferenssivieraita.

Eurooppalaiset tasa-arvokysymykset puhuttivat kansainvälistä koordinaattoriamme Marita Saloa, puheenjohtajaamme Tuija Braxia ja Euroopan Akateemisten Naisten puheenjohtajaa Edith Lommersea.

Viron kaksi itsenäisyyttä, kaksi järjestöhistoriaa

Lauantaina konferenssiesitelmissä oli tarjolla kiinnostava kattaus Itämeren naisjärjestöistä. Mai Maser kertoi meille Viron Akateemiset Naiset -järjestön historiasta. Järjestö perustettiin monien muiden Akateemisten Naisten maajärjestöjen tavoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron vuonna 1940, Viron järjestötoiminta hiljeni. Moni Akateeminen Nainen pakeni tuolloin Virosta Ruotsiin ja ylläpiti siellä Viron Akateemisten Naisten toimintaa. Ruotsin Akateemisten Naisten esitelmässä Tartossa muisteltiinkin virolaisten maahanmuuttajien aktiivista roolia Ruotsissa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Surulliselta tuntui kuulla, miten Virosta paenneet naiset eivät olleet Ruotsissa purkaneet matkalaukkujaan ensimmäiseen viiteen vuoteen, koska toivo kotiinpaluun mahdollisuudesta oli elänyt heissä niin vahvana. Ruotsissa toimivilla virolaisilla Akateemisilla Naisilla ei ollut kansainvälisen yhteisön tunnustusta roolinsa poliittisen arkaluontoisuuden vuoksi, ja järjestön toiminta voitiin käynnistää jälleen Virossa lopulta vasta vuonna 1991, jolloin maa itsenäistyi uudestaan.

Nyt Viron Akateemisilla Naisilla on paikallisyhdistykset Tallinnassa ja Tartossa, ja myös Narvaan, Pärnuun ja Viljandiin on suunnitteilla uudet paikallisyhdistykset. Järjestön pääpaikkana toimii Tartto, jossa on 110 jäsentä. Pääkaupungin paikallisyhdistyksessä on tällä hetkellä 25 jäsentä. Viron Akateemiset Naiset jakaa stipendejä, järjestää luentoiltoja ja toimii verkostona maan eri alojen korkeasti koulutetuille naisille. Tarton paikallisyhdistys on viimeksi käynyt Suomessa Turun Akateemisten Naisten vieraana. Seuraavaksi kutsu käynee Tampereelta, joka on Tarton ystävyyskaupunki.

Konferenssi järjestettiin lauantaina yliopiston päärakennuksessa.

Lounastauolla kävimme kauniissa Ülikooli kohvik -ravintolassa.

Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus näkyy alhaisena syntyvyytenä

Iltapäivällä konferenssissa kuultiin tutunkuuloinen tarina tiedemaailmasta: Virossa enemmistö korkeakouluopiskelijoista on naisia, mutta yliopistojen viroissa naiset ovat edelleen vähemmistössä. Edelleen Virossa puhuttaa maan alati laskeva syntyvyys. 1,3 miljoonan kokoinen väestö tarvitsisi kipeästi lisää kansalaisia. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Tuija Brax muistutti omassa esityksessään, että korkean syntyvyyden avuksi tarvitaan hyvä päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että naiset voivat halutessaan saada sekä perheen että mielekkään uran. Virossa kunnallisia päiväkotipaikkoja ei tällä hetkellä riitä kaikille. On tavallista, että virolaisvanhemmat ryhtyvät jonottamaan lapselleen päiväkotipaikkaa jo ennen lapsensa syntymää.

Uusia ystäviä, uusia ajatuksia

Lauantain illanvietossa pidettiin puheita ja onniteltiin Viron Akateemisia Naisia. Olin todennut saman jo Istanbulin 2013 ja Kapkaupungin 2016 maailmankonferensseissa kuin mitä sain todeta nyt Tartossa: on hyvin innostavaa tavata Akateemisia Naisia eri maista, kuulla miten tasa-arvo- ja järjestötyössä edetään muualla ja ylipäänsä jutella oman, tavanomaisen ”kuplan” ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa. Samaa mieltä kanssani oli Marketta Holopainen Lappeenrannan Akateemisista Naisista: - Täällä on voinut solmia paljon uusia kontakteja. Ne eivät ehkä ole pysyviä, mutta jos vielä joskus tapaamme, ne on kuitenkin jo solmittu. Oli myös helpottavaa huomata, että jokainen puhuu sillä kielitaidolla, joka on. Kaikki muutkaan eivät ole täydellisiä! Marketalle Tarton kokouksessa oli kyse myös yksittäistä järjestöä suuremmasta asiasta: - Mieleeni tuli täällä Akateemisten Naisten maailmanjärjestön perustajien ajatus: Jos eri maiden ihmiset tuntevat toisiaan, rauha säilyy maailmassa. Tästä se lähtee – pienestä toiminnasta ruohonjuuritasolla.

Lappeenrannan Akateemisia Naisia Tartossa edustivat Marketta Holopainen (vas.) ja Raija Heikkonen. Heidän kanssaan kuulumisia vaihtoi Marita Salo Espoon-Kauniaisten Akateemisista Naisista.

Tuija Brax ja Mai Maser lauantai-illan juhlahumussa.

Malja kansainväliselle yhteistyölle! 

Sunnuntaina ehdimme käydä vielä tutustumassa Viron uuteen hienoon kansallismuseoon Tartossa.

Uuden museon suomalais-ugrilaisia kansoja esittelevä pysyväisnäyttely on vuosikymmenen kulttuuriteko!

Myös yliopiston kasvitieteellinen puutarha kasvihuoneineen oli mieleenpainuva nähtävyys. Tartto on kuulemma kukkeimmillaan toukokuun lopulla. Tämä vinkkinä, mikäli suunnittelet matkaa Tarttoon!

Syksyllä 2017 tapaamme Kaunasissa

Sosiaalisissa riennoissa vahvistui myös ajatus siitä, että Itämeren alueen yhteistyötä on ehdottomasti jatkettava. Sunnuntaiaamun virallisessa Kvinnliga Akademikers Nordiska Nätverk (KANN) -verkoston kokouksessa sovittiin, että ensi vuonna KANN-kokous pidetään Kaunasissa, Liettuassa. Kaunas sijaitsee vain tunnin junamatkan päässä Vilnasta, jonne on suoria lentoja Helsingistä. Kokouksen aikataulu tarkentuu keväällä 2017, ja siitä tiedotetaan jäsenillemme erikseen. Lähdethän ensi kerralla mukaan siis Sinäkin!

Susanna Sulkunen
SANL-FKAF

Luetaan yhdessä -ryhmissä opiskellaan suomea ja tutustutaan yli kulttuurirajojen

Entinen opiskelutoverini pyysi minut mukaan Suomen Akateemisten Naisten Liiton Luetaan yhdessä -toimintaan vuonna 2011. Vapaaehtoisia opettajia oli Turussa jo aikaisemmin toiminut virallisissa Koto-opetusryhmissä lisäopettajina. Nyt oli tarkoitus perustaa uusi opetusryhmä Varissuon kaupunginosaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskus Touhulaan. Siellä tarjottiin maahanmuuttajanaisille työharjoittelu- ja työkokeilupaikkoja. Siellä toimi myös lapsiparkki, johon pikkulapset voi jättää hoitoon äitien mennessä asioille.

Mitä opetusryhmässä tehdään?

Ryhmän perustamisen lähtökohtana oli se, että työharjoittelussa olevat naiset saisivat samalla suomen kielen opetusta ja myös lähiseudun naiset voisivat tulla opiskelemaan. Lapset voisi ottaa mukaan ja perhekeskuksen muut työntekijät hoitaisivat heitä äitien opiskelun ajan maksutta.

Ryhmä on toiminut nyt viisi vuotta ja kerran viikossa opiskelemaan on kokoontunut muutama nainen. Joskus heitä on kaksi, joskus taas kahdeksan. Meillä opettajilla ei ole etukäteen tarkkaa tietoa, montako opiskelijaa on paikalla. Opettajia on aina vähintään kaksi. Suurin osa opiskelijoista on tullut alun perin turvapaikanhakijoina. Mukana on myös ollut esimerkiksi yliopiston tutkijoina toimivien miesten vaimoja. Heidän kotimaansa on ollut Libanon, Nepal, Sri Lanka, Bangladesh jne. Myös Venäjältä on tullut meille opiskelijoita inkeriläisinä paluumuuttajina.

Yksilölliset erot huomioidaan opetuksessa

Opiskelijat osaavat yleensä jonkin verran suomea ja he ovat osallistuneet Koto-koulutukseen ainakin jonkin aikaa. Monilta kurssit ovat jääneet kesken lasten syntymän vuoksi.

Mitä me naisille opetamme? Olemme lähteneet siitä, että he ovat aikuisia ja tarvitsevat erilaista oppimateriaalia kuin lapset. Aapiskirjoja on luettu sen verran, että suomen kielen aakkoset on selvitetty. Olemme valmistaneet suuren osan oppimateriaalista itse. Olemme pyrkineet laatimaan materiaalia, jonka avulla opiskellaan suomalaisessa arkielämässä tarpeellisia tietoja. Me opetamme kielioppia, mutta samalla yhteiskuntaoppia. Tekstien sisällöt valikoimme niin, että ne liittyvät arkipäivän elämään.

Opettamisessa otamme huomioon opiskelijoiden erilaiset taidot. Olemme tarkkoja siitä, että kukaan ei joudu nolostumaan tai häpeämään heikkoja taitojaan. Opiskelijatoverit ovat yleensä hienotunteisia ja auttavat aloittelijoita, jos heillä on yhteinen kieli.

Oppimisen haasteet

Voinko opettajana olla tyytyväinen oppilaiden saavutuksiin? Kyllä ja ei. Usein havaitsee hienoja oivalluksia, kun jokin asia tulee ymmärretyksi. Toisaalta me suomalaiset peräänkuulutamme pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä opiskelussa. Sitä ei valitettavasti aina ole. Opiskelijat jäävät pois tunneilta, kun harjoittelu- tai työjakso loppuu, vaikka heillä olisi mahdollisuus jatkaa.

Suomalaisina voimme nimetä tällaisen ilmiön sitoutumisen puutteeksi. Emme kuitenkaan tunne riittävästi kulttuurisia tekijöitä, jotka määrittävät naisten perhe-elämää ja toimintaa perheen ulkopuolella.

Olemme opettajina pohtineet sitä, että pyrimme olemaan mahdollisimman ”hereillä” opetustilanteissa ja vastaamaan opiskelijoiden reaktioihin. Näin toimien olemme päässeet selittämään asioita, jotka eivät varsinaisesti ole olleet harjoittelun kohteina, mutta ovat opiskelijoille epäselviä. Tällaiset tilanteet tuottavat opettajalle tyydytystä.

Opetamme naisia vapaaehtoisesti. Selvitämme tämän asian myös heille. Opettajana tällaisessa asemassa on selvä puute, kun ei ole virallista yhteistyöverkostoa. Jos yrittää auttaa opiskelijoita viranomaisasioinnissa, joutuu usein toimimaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Esimerkiksi virallisen todistuksen saaminen opiskelijalle oppimisvaikeuden todentamisesta on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Oppimisvaikeus voi estää kansalaisuuden saamisen edellyttämän kielitestin läpäisemisen. Ellei sitä voida millään tavalla ottaa huomioon, jää Suomen kansalaisuus ikuiseksi haaveeksi.

Mitä ajattelen työstäni vapaaehtoisena opettajana?

Tehtävä on hyvin mielenkiintoinen. Olen tavannut eri kansoja ja kulttuureja edustavia naisia ja saanut tietoa kulttuurieroista. Olen voinut käyttää osaamistani ja opiskelu- ja työkokemusta monipuolisesti. Aiemmin kokemani perusteella suhtaudun tehtävään uteliaasti ja rauhallisesti. Olen ymmärtänyt, että tämän tehtävän kautta olen antanut Suomessa elävän ja toimivan naisen mallin. Maahanmuuttajanaisilla on edelleen valitettavan vähän kontakteja suomalaisten kanssa.

Eila Puhakka
eila.puhakka2(a)luukku.com
VTM, psykologi, työnohjaaja
Turun Akateemiset Naiset ry

Akateemiseen koulutukseen investointi tukee yhteiskunnan tasapainoista kehitystä

Kehitimme Suomessa huipputason peruskoulumallin, josta useat maat ovat käyneet ottamassa oppia. Tämä osoittaa, että maassamme osataan koulutussuunnittelu.

Korkeakoulut ovat nyt uudistuksen tarpeessa. Vahva korkeakoulutus ja tutkimukseen panostaminen on ollut yksi Suomen menestystekijöitä. Korkeatasoisen tutkimuksen ja siihen perustuvan laadukkaan opetuksen kehittäminen on edellytys sille, että Suomi pärjää myös tulevaisuudessa.

Globaali haaste

Murroksessa oleva koulutusmaailma vaatii uudenlaisia rakenteita ja opetusmenetelmiä kaikkialla maailmassa. Jo yliopistojen tiivistyvä kansainvälistyminen ja digitaalisen opiskelun tuoma muutos edellyttävät rakenteiden ja opetuksen sisältöjen ajanmukaistamista.

Monet yliopistot etsivät tulevaisuuden opiskelumalleja tilanteessa, jossa opiskelijat voivat esim. seurata kansainvälisten huippuyliopistojen opetusta netistä. Ovatko perinteiset yliopistokampuksetkin historiaa vai onko kyseessä vain virtuaalinen välivaihe? Mikä malli tuottaa parhaan tuloksen?

Samansuuntaisia kyselemme Suomessakin, etenkin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen esiteltyä hallituksen leikkaukset yliopistojen rahoitukseen. Miten ja kenen varoin luotsaamme tulevaisuuteen? Miten yliopistojen mahdollinen yksityisrahoitus ohjaa tutkimuksen objektiivisuutta ja suuntaa?

Huolta on maassamme kannettu myös siitä, pysyykö korkeakoulutus tulevaisuudessa kaikkien ulottuvilla. Yliopistommehan perustuivat alunperin kansansivistyslaitoksen universaalille aatteelle, jonka mukaan kansalaiset on koulutettava ja sivistettävä, yksilöiden taustoista riippumatta.

Käytännön uudistuksia on tehty: ensihakijoiden pääsyä korkeakouluihin on helpotettu. Tähän on syytäkin. Suomessa korkeakouluopinnot aloittaneiden keski-ikä on ollut jopa huikeat 24 vuotta. Samoin on tehty suunnitelmia yliopistojen koulutusohjelmien muuttamisesta laajapohjaisemmiksi. Laitosten opettajat ja opiskelijat toimivat niinikään enemmän yhteistyössä tulevina vuosina ja kansainvälisiä verkostoja ja tutkijoiden sekä tiedon vaihtoa voimistetaan.

Investointi yhteiskunnan tasapainoon

Maamme aikuisväestö on keskimäärin hyvin koulutettua, vaikka Suomi ei johdakaan OECD:n tilastoja. Tulevaisuudessa onkin investoitava vahvasti siihen, että ihmisillä on mahdollisuus parantaa koulutuksen kautta asemaansa niin työ- kuin työn ulkopuolisessa elämässä. Onhan Suomen huippuluonnonvara edelleen sen osaava ja korkeasti koulutettu väestö.

Yhteiskunnan rakenteita kannattelevat tyytyväiset ihmiset. Akateemiseen koulutukseen investointi tukee myös yhteiskunnan tasapainoista kehitystä. Yhteisö, jonka jokaisella jäsenellä on mahdollisuus avoimeen tiedonsaantiin ja osaamisensa kehittämiseen pohjustaa kestävää tulevaisuutta.

Ei kuitenkaan riitä, että kehitämme vain oman maamme koulutusresursseja. Globaalitalous edellyttää kaikkien yhteiskuntien mukana pysymistä. Suomen Akateemisilla Naisilla on ollut useita kansainvälisiä projekteja akateemisen kehityksen tukemiseksi eri maissa. Erityisen ajankohtainen on kansainvälinen Uganda-projekti, jonka puitteissa kehitetään maaseudun naisten mahdollisuuksia kouluttautua opettajiksi.

Niini Vartia-Paukku
SANL:n hallitujäsen

Perhevapaiden uudistamiseen tarvitaan poliittista tahtoa

Koulutuksessa ja opiskelussa on runsaassa vuosisadassa tapahtunut vallankumous: naiset voivat opiskella samanarvoisina miesten kanssa. Nuoripari vielä jakaa kotityöt, mutta kun ensimmäinen lapsi syntyy, palataan vanhaan järjestykseen. Vaimo/äiti vastaa kotitöistä, lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Silloinkin kun äiti on kokopäivätyössä, hän tekee puolisoaan enemmän kotitöitä ja on pääasiallisesti vastuussa lastenhoidosta.

Näillä äänenpainoilla keskusteltiin 18.-20.4.2016 Amsterdamissa järjestetyssä konferensissa Sustainable Development Goals and Gender Equality: the Role of Familypolicies and exhance of good practices. Järjestelyistä vastasivat EU:n perhejärjestöjen liitto COFACE, Amsterdamin yliopisto sekä YK:n alainen Talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC.

Etelä-Euroopassa valitaan perhe tai ura, pohjoisessa tehdään osa-aikatyötä

Euroopan Unionissa on monenlaisia perhepoliittisia ratkaisuja. Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa isoäidit ovat merkittävä lasten päivähoidon voimavara. Ellei lähiomaisista apua löydy, joutuu moni eteläeurooppalaiinen nainen oikeasti valitsemaan, haluaako uran vai perheen. Omaa kieltään puhuu maanosan alhaisimpiin kuuluva syntyvyys. Vanha malli, jossa mies tuo leivän kotiin ja vaimo huolehtii perheestä, ei enää toimi.

Keski-Euroopassa ratkaisu on äitien osa-aikatyö. Näin on helpompi sovittaa yhteen työn ja perhe-elämän tarpeet. Isäntämaassa, Hollannissa  naisten osa-aikatyö on  yleistä. Myös miehet tekevät osa-aikatyötä, mutta useimmiten työuran alussa tai lopussa. Samoin Pohjoismaissa, Suomea lukuun ottamatta, pienten lasten äidit ja yhä useammin myös isät ovat osa-aikatyössä. Suomessa naisten kokopäivätyö on muuta Eurooppaa yleisempää myös silloin, kun lapset ovat pieniä.

Konferenssin osanottajien mielestä onnistuneinta perhepolitiikkaa harjoitetaan Pohjoismaissa. Seurauksena syntyvyys on maanosan korkeimpiin kuuluvaa ja naisten työssäkäynti yleistä. Tasa-arvon kannalta laadukas päivähoito on välttämätön, mutta ei yksin riittävä ehto. Perhevapaan pituus, korvaustaso, mahdollisuus jakaa vapaa toisen vanhemman kanssa, lasten lukumäärä sekä mahdolliset erityistarpeet vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja perheissä tehdään.

Islannissa ja Ruotsissa isille on toimivat perhevapaakiintiöt

Pohjoismaissa lanseerattiin ensimmäisenä perhevapaaseen isäviikko, jota on sittemmin asteittain pidennetty. Pisimmälle tasa-arvossa on päästy Islannissa, jossa isälle ja äidille on varattu oma kolmen kuukauden jakso, jota ei voi luovuttaa toiselle. Lisäksi kolmen kuukauden jakso on vapaasti valittavissa. Ruotsissa perhevapaapäivistä äidille on kiintiöity kaksi kuukautta, samoin isälle. Loput ajasta vanhemmat voivat valita haluamallaan tavalla. Perhevapaapäiviä voi käyttää joustavasti, kunnes lapsi on kouluiässä, joten ruotsalaisvanhemmat tekevät usein lyhennettyä viikkoa tai osapäivätyötä.

Ruotsissa  suurin osa isistä käyttääkin oikeutensa perhevapaaseen täysimääräisesti. Merkitystä on sillä, missä vaiheessa isä käyttää perhevapaansa. Tutkimuksessa todettiin, että mikäli isä käyttää perhevapaaosuutensa  vauvan ensimmäisen kahdeksantoista kuukauden aikana,  se vaikuttaa positiivisesti parisuhteeseen, edistää naisten työhön paluutta ja vieläpä  lisää halukkuutta toisen lapsen hankintaan. Toisaalta jos isä jää kotiin hoitamaan myös toista lasta, kolmannen lapsen todennäköisyys pienenee. Tutkija arveli, että Ruotsissa isäkiintiön pitäminen on sosiaalinen normi samoin kuin kahden lapsen perhe.

Suomessa asenteet muuttuvat liian hitaasti

Suomen perhevapaa on jäykkä ja monimutkainen eikä se kohtele vanhempia tasa-arvoisesti. Se on paikka paikan päälle - tyyliin vuosien varrella moneen kertaan korjailtu malli. Uusia avauksia on viime kuukausien aikana tullut ammattiyhdistysliikkeeltä.  Akava haluaa parempaa kompensaatiota  perhevapaisiin, STTK esittää 6+6+6 –mallia ja SAK koko järjestelmän uusimista ja modernisointia. Myös Väestöliitto on esittänyt omaa joustomalliaan.

Perhevapaa vaikuttaa työelämään, naisten ja miesten tasa-arvoon sekä luonnollisesti lasten hyvinvointiin. Suomessa ihmetellään ja ihaillaan ruotsalaisisien perhevapaiden käyttöä. Miksi suomalaismiehet  eivät ole yhtä perhemyönteisiä? Tutkimuksen mukaan isien oma kiintiö, kunnollinen korvaustaso ja joustavuus vaikuttavat positiivisesti perhevapaan käyttöön. Kulttuurin ja asenteiden muuttaminen vie vuosikymmeniä. Laki sen sijaan on yksinkertainen muuttaa, kuten toisessa ajankohtaisessa seminaarissa Naisen nakerrettu euro (28.4.2016) todettiin. Hyviä malleja on, muuta ei tarvita kuin poliittista tahtoa!

Helena Hiila-O´Brien
SANL-FKAF:n hallitusjäsen
Helsingin Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja
hiilahelena[a]gmail.com

Yliopistoissa tarvitaan avoimet kriteerit irtisanomisille

Akateemisten Naisten maailmanjärjestön Graduate Women Internationalin tiedotteesta osui äsken silmääni minulle entuudestaan tuntemattoman verkoston, Scholars at Risk, seminaari. Aikaisemmin niin innolla koulutuksen nimeen vannoneessa Suomessa otsikko on ollut tänä keväänä täyttä totta. Tuskin meillä tutkijat ovat hengenvaarassa, mutta turvalliselta ei todellakaan tunnu yliopistoissamme työskentelevien tilanne. Irtisanomiset ovat vieneet yliopistoista työnilon, ehkä pahiten Helsingistä.

Omasta kokemuksesta tiedän, että irtisanomistiedon välittäminen ei ollut helppoa 1990-luvullakaan. Minulla ei ollut mitään ennakkokoulutusta asian hoitamiseen, mutta jo terve maatiaisjärki sanoi, että sähköposti/kirjelappunen tai työtilan aula tiedotustilana ei tullut kysymykseen. Veronmaksajana kyselen, mitä on saatu aikaan johtamiskoulutukseen upotetuilla varoilla, jos yliopiston työntekijä saa tiedon irtisanomisestaan sähköpostilla, jota voi odottaa klo 15.00 - 15.15 tai jos tietoa jaetaan suuressa salissa, missä ei ole minkäänlaista yksityisyydensuojaa. Ei todellakaan voi puhua HR-osaamisen korkeasta laadusta!

Ainakin osa tehtäviin jääneistä oli saanut Helsingin yliopistolta myös ohjeen olla puhumatta irtisanomista. Miksi tällainen salaperäisyys? Yliopistojen virkojen täytössä arvioinneista ja arvioijien soveltuvuudesta ollaan tarkkoja. Avoimet, selvät kriteerit tarvitaan myös irtisanomisiin.  Ei kuka tahansa pysty arvioimaan kenen tahansa kompetenssia.

Sukupuolten tasa-arvon nimiin vannotaan myös yliopistojen hallinnossa. Jos irtisanomisien perusteista ei saa puhua, niin miten voimme olla varmoja, että kohteeksi joutuneet ovat vain ”sattumalta” 50+ naisia.

Irtisanotuissa on ymmärtääkseni runsaasti hallintohenkilöstöä. On helppo sanoa, että Helsingin yliopiston hallinto on paisunut vuosien kuluessa. Ajateltiinko tehtävien yhdistämistä? Olisiko ollut mahdollista siirto toiseen yksikköön?  En tunne riittävästi yliopistojen hallintoa, mutta kokemuksesta tiedän, että ”teknisen hallintohenkilöstön” vähentäminen harvoin lisää tehokkuutta. Taitava tutkija ei aina ole loistava matkalaskujen tai tiedotteen tekijä.

Olen onnellisesti eläkkeellä. Silti ajattelen, että sen paremmin minä kuin muutkaan SANL-FKAF:n jäsenet emme saisi pysyä hiljaa. En missään tapauksessa vastusta Suomen hallituksen ajatuksia siitä, että Suomessa on säästettävä. En vaadi eläkeläisten taitetun indeksin poistamista. Puhun innokkaasti palvelujen ostamisen puolesta. En vain usko, että koulutuksessa säästäminen tuottaa hyvän tuloksen. Sisaret, vastataan myös silloin, kun ei kysytä!

Marja Liisa Toivanen
Vantaan Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtaja

marjatoivanen[a]hotmail.com

Terveisiä Kosovosta: Suomen peruskoulu mallina maailmalla

Toisinaan on mukavaa olla suomalainen ulkomailla. Tunsin suurta ylpeyttä, kun Kosovossa käydessäni EU:n tiedotustoimisto mainosti suomalaista peruskoulua. Aiheesta järjestettiin 7.4.2016 elokuvanäytös: The Finland Phenome - Inside the World´s Most Suprising School System. Virkailijat innostuivat, kun kuulivat että olen Suomesta. Mikä se salaisuus on, kerro meille, minulta tivattiin. Kertasin kaiken muistamani: opettajien hyvä taso ja yleinen arvostus yhteiskunnassa, lämmin koululounas, välitunnit jolloin on mentävä ulos virkistäytymään, ja ennen kaikkea yleinen ilmainen koulu, joka on kaikille oppilaille sama. Ei yksityiskouluja, ei koulupukuja. Toki myös ongelmia, joista ehkä keskeisin koulushoppailun yleistyminen, joka voi merkitä jakoa hyviin ja ei- niin-hyviin kouluihin. Valtaosa vanhemmista kuitenkin valitsee lapsilleen lähikoulun.

Tapasin  Kosovossa myös Kirsi Lindroosin, joka johtaa suurta Twinning-projektia. Kyseessä on EU:n rahoittama, noin kolmen miljoonan euron hanke. Se on jatkunut vuodesta 2014 ja päättyy vuoden 2017 alussa. Tavoitteena on koulutuksen tasa-arvon edistäminen ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Erityistä huomiota kiinnitetään koulutuksen laatuun ja opetus- ja oppimisvälineisiin ja opettajien täydennyskoulutukseen. Koulutus on ollut keskeinen keino, jolla Suomi on nostettu takapajulasta yhdeksi maailman hyvinvoivimmaksi maaksi. Eipä siis ihme, että Suomi voitti kilpailun Twinning-projektista ja toteuttaa sitä nyt yhdessä Itävallan kanssa. 

Oikealta: Helena Hiila-O'Brien, Learning together -projektin johtaja Kirsi Lindroos ja hänen assistenttinsa Alberta Alihajdari.

Lindroos mainitsi, että projektin ansiosta Kosovossa on kiinnitetty erityistä huomiota inkluusioon eli yhtäläiseen ja yhteiseen oppioikeuteen kaikille oppilaille olipa sitten kyseessä vammainen tai vähemmistöön kuuluva lapsi. Sodan jäljiltä Kosovon albaanien ja serbien välit saattavat vielä olla tulehtuneet. Romanien tilanne on kaikkein heikoin. Pristinan kaduilla näkee jatkuvasti romanitaustaisia kerjäläislapsia. Rehtorin ja opettajien asenteesta riippuu, pääsevätkö kaikki kouluun vai ei. Kosovolainen erikoisuus on, että rehtorit valitaan poliittisin perustein neljäksi vuodeksi, jota aikaa voi pidentää vielä toisella neljän vuoden jaksolla. Ongelmana on  että saavutetut hyvät käytännöt eivät välttämättä jatku.

Lindroosin mukaan Kosovossa on saatu paljon edistystä aikaan koulurintamalla, joskin myös ongelmia on. Luottamus ja yhteistyö ministeriön ja paikallistason välillä ei ole paras mahdollinen. Lisäksi opetusmateriaalista on puutetta, ja erityisesti tämä koettelee tietotekniikkaa. Tietokoneita ei ole läheskään riittävästi ja monin paikoin internetyhteys on heikko, jopa sähköt katkeilevat aika-ajoin. Koulut pursuavat oppilaita ja siksipä useissa kouluissa on vuoroluku. Sanomattakin selvää on, että luokat ovat isoja. Tilanne taitaa olla samanlainen kuin Suomessa 1950-luvulla. Haasteita siis riittää, mutta eipä Twinning-projektia tarvittaisi, jos kaikki olisi kunnossa.

Itselleni vaikeinta Kosovossa on kohdata romaanilapsia, jotka kerjäävät kaduille ja ravintoloissa. Jos annan rahaa, tuenko vain omalta osaltani asiantilan jatkumista? Jos en anna, olenko vain itsekäs ulkomaalainen kun samalla näen, että paikalliset antavat lanttejaan? Mitä Kirsi Lindroos neuvoo tekemään? - En tiedä itsekään, hän vastaa. Yleensä en anna, mutta toisinaan kuitenkin annan. Kirsi kertoo, että toiminta on organisoitua  ja rahat menevät aikuisille. - Näiden lasten pitäisi olla koulussa eikä kerjuulla! Niinpä.

Koulu ei toimi erillisenä saarakkeena yhteiskunnassa, toteavat EU-tiedotustoimiston virkailijat. Kun koko yhteiskunta kehittyy ja ottaa vastuuta kaikista ihmisistä, voi koulukin kehittyä. Kuitenkin juuri lapsiin ja nuoriin kannattaa panostaa. He ovat tulevaisuus niin Kosovossa kuin Suomessa. Toivottavasti kruununjalokivemme peruskoulu voi säilyttää tasonsa jatkossakin ja olla mallina myös muille maille.

Helena Hiila-O´Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
(hiilahelena[a]gmail.com)

CSW60-kokous YK:ssa: Naiset muuttavat maailman

Naisten asema ja oikeudet osana kestävää kehitystä oli teemana vuosittaiselle YK:n Commission on the Status of Women -kokoukselle, joka ruuhkautti jälleen YK:n päämajan New Yorkissa 14 - 24.3.2016.

- Olette täällä muuttaaksenne maailmaa, totesi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon avajaispuheessaan innostuneelle CSW60:n kokousyleisölle. Yhdeksän vuotta YK:ta luotsannut pääsihteeri korosti, että niin hallitusten, yksityissektorin, yhteisöjen kuin yksilöidenkin on kaikkien yhdessä osallistuttava kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen.

Tuhansia kokousedustajia ympäri maailmaa kerännyt istunto käsitteli naisten poliittista ja taloudellista asemaa osana globaalia kestävää kehitystä. CSW-kokous antaa myös kansalaisjärjestöille mahdollisuuden vaikuttaa istunnon loppupäätelmiin.

CSW60-istunnon viralliset oheistapahtumat (side events) ja kaikille avoimet rinnakkaistapahtumat (parallel events) sekä viralliset ministeritason istunnot keskittyivät naisten voimaannuttamisen ja kestävän kehityksen teemaan useista eri lähtökohdista. Maailmanjärjestömme Graduate Women International ja Suomen Akateemisten Naisten Liitto painottavat koulutuksen tärkeyttä ja etenkin tyttöjen koulutusmahdollisuuksien edistämistä kaikissa YK:n jäsenvaltioissa.

Koulutus on suorastaan perusta YK:n syyskuussa 2015 julkaisemille Kestävän kehityksen ohjelmalle, jossa on 17 tavoitetta. Tavoiteohjelma kattaa laajan skaalan globaaleja pyrkimyksiä köyhyyden poistamisesta planeettamme suojeluun, naisten tasa-arvoon ja hyvinvoinnin takaamiseen kaikille.
Puheenvuoroissaan kokousedustajat toivat esille naisten kohtaamia haasteita tasa-arvopyrkimyksissään eri maissa. – Tasa-arvosta hyötyvät kaikki yhteiskunnan osapuolet, puhujat muistuttivat toistuvasti. – Nyt on fokusoitava ja investoitava resursseja nuorisoon, kuului useissa puheenvuoroissa. Myös naisten asema työelämässä, erityisesti STEM-sektorilla, nousi esiin kansainvälisissä puheenvuoroissa. Esimerkiksi Tanskassa 20 prosenttia it-alan paikoista jää täyttämättä pätevien hakijoiden puutteessa.  – Tässä on naisilla mahdollisuus, etenkin kun teknisen alan työpaikat yhä lisääntyvät vuosittain, korostivat puhujat.

CSW60 -kokouksen yhteydessä järjestetyssä Helvi Sipilä -seminaarissa oli tänä vuonna aiheena Naiset rauhan ja turvallisuuden keskiössä. Ajankohtainen aihe keräsi konferenssihuoneen täyteen kansainvälistä yleisöä kuulemaan esityksiä rauhanprosesseista eri puolilla maailmaa.

CSW60 -kokouksen loppupäätelmissä todetaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus taloudelliseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen kehittymiseen. Päätelmä suosittaa vahvistamaan naisten osuutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaikilla sektoreilla, myös turvallisuuteen ja rauhaan liittyvissä kysymyksissä.

CSW60 -kokouksen suuri huolenaihe on edelleen YK:n sovittujen päätöslauselmien noudattaminen käytännössä. Kokous antoi kuitenkin myös uskoa muutoksen mahdollisuuteen. – Yksi lapsi, yksi opettaja voi muuttaa maailman, painotti GWI:n aktiivijäsen, professori Shirley Randall Nobelin rauhanpalkinnon saanutta Malala Yousafzaita siteeraten. – Katsoessani koulutusprojektissamme miten nuori ensimmäistä kertaa otti kynän käteensä, ajattelin, että juuri hän voi muuttaa maailman, yksi kerrallaan!  kertoi Randall kokemuksistaan uraauurtavassa koulutusprojektissaan Bangladeshissa.

Niini Vartia-Paukku
SANL-FKAF:n hallitusjäsen
cultureconnecting(a)gmail.com

Naiset rauhan ja turvan keskiössä - 11. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaari YK:ssa

Nyt on aika muuttaa käytäntöjä ja ottaa myös naiset mukaan rauhanprosesseihin. Tutkimusten mukaan naisten läsnäolo neuvotteluissa vaikuttaa positiivisesti rauhansopimusten pysyvyyteen.

Naisten asemaa rauhan rakentamisessa tarkasteltiin New Yorkissa YK:n Commission on the Status of Women -kokouksen yhteydessä pidetyssä Helvi Sipilä -seminaarissa. Vuosittaisen seminaarin teemana oli tällä kertaa Naiset rauhan ja turvallisuuden keskiössä.

- YK:n yksi tärkeä tavoite on estää konflikteja ja luoda rauhaa, totesi seminaarin avannut Suomen YK edustuston suurlähettiläs Kai Sauer. Helvi Sipilä -seminaarin moderaattorina toiminut Naisjärjestöjen Keskusliiton (NJKL) tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet kehotti naisia ottamaan haltuun oman tilansa ja muistutti, että naisten osuutta yhteiskunnallisilla johtopaikoilla, diplomatiassa ja rauhanneuvotteluissa tulisi edelleen vahvistaa. – Meidän on seisottava niiden naisten takana, joilla on rohkeutta taistella naisten oikeuksien puolesta, vetosi Biaudet kansainväliseen yleisöön, joka täytti YK:n konferenssihuoneen ääriään myöten.

Eva Biaudet.

Helvi Sipilä, ensimmäinen naispuolinen YK:n apulaispääsihteeri, antoi vahvan esikuvan naisille, jotka tekevät työtä tasa-arvon saavuttamiseksi. YK:n nykyisen pääsihteerin kauden päättyessä 2016 lopulla keskusteluja mahdollisista naisehdokkaista käydään YK:n käytävillä. – Helvi Sipilä olisi ollut innolla mukana tässä keskustelussa, huomautti avauspuheenvuorossaan suurlähettiläs Sauer.

Naisten asemaa rauhan ja turvallisuuden keskiössä käsiteltiin seminaarissa eri lähtökohdista ja myös eri maantieteellisiltä alueilta. Puheosuuden aloittanut UN Womenin rauhan ja turvallisuuden yksikön päällikkö  Päivi Kannisto perusteli, miksi naisten tulee osallistua rauhanprosesseihin: kansainväliset tutkimukset osoittavat selkeästi, mikä positiivinen vaikutus naisten osallistumisella on esimerkiksi rauhansopimusten pysyvyyteen. Tutkimus 31 rauhanprosessista, jotka käytiin vuosina 1992-2011, osoittaa kuitenkin, että vain noin yhdeksän prosenttia rauhanneuvottelijoista oli naisia. – Mutta rauhaa ei luoda sillä, että allekirjoitetaan rauhansopimus. Rauhaa tulee rakentaa, muistuttaa Päivi Kannisto.

Nuorten korkeatasoinen koulutus luo pohjaa tasapainoiselle yhteiskunnalle. Graduate Women International -organisaation DR Kongon järjestön edustaja Jolie Massay kertoi Helvi Sipilä -seminaarin yleisölle tavoitteestaan ilmaisen koulutuksen takaamiseksi DR Kongon kaikille lapsille, myös tytöille. Hän painottaa, että rauhaa rakentavia sopimuksia voidaan ratifioida, mutta käytäntöönpano usein puuttuu. Jolie Massay vetosi myös kansainväliseen yhteisöön pysyvän rauhan saamiseksi DR Kongoon.

Andrea Gradiz, nuori YWCA:n (Young Women’s Christian Association) varapresidentti, kertoi Helvi Sipilä -seminaarissa esimerkkejä kotimaansa Hondurasin nuorten naisten kokemista monista epäkohdista kuten turvattomuudesta, seksuaalisesta väkivallasta ja köyhyydestä. Hän peräänkuuluttaakin nuorten naisten voimaantumista niin kotona, työelämässä kuin politiikassa. Andrea Gradiz vetoaa sukupuolten tasa-arvon 50-50 -tavoitetta hallituksiin ja myös yksityiselle sektorille, jossa naisten mukanaolon on todettu edistävän tehokkuutta kaikilla osa-alueilla.

Puheenjohtaja Eva Biaudet pahoitteli, että rauhaa edistävien sopimusten ja niiden käytäntöön ottamisessa on yhä suuri kuilu. - Naisilla on nyt mahdollisuus saada aikaan muutos ja edesauttaa kestävien rauhansopimusten aikaansaamista, painotti Biaudet.

Andrea Michelle Gradiz Diaz, Kai Sauer, Eva Biaudet, Jolie Massay Duye ja Päivi Kannisto.

Suurlähettiläs Sauer huomautti Helvi Sipilä Seminaarin olevan jälleen hyvä osoitus suomalaisesta käytännöstä, jonka mukaan asioita tehdään yhdessä. Seminaarin järjestävät vuosittain Suomen Akateemisten Naisten Liitto yhdessä Suomen YK-edustuston, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestö yhteistyössä - NYTKISin, NNKY-liiton sekä Suomen UN Womenin kanssa. Ensi vuonna taas!

Niini Vartia-Paukku

Teksti ja kuvat:
Niini Vartia-Paukku,
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

(cultureconnecting(a)gmail.com

Women at the Heart of Peace and Security - CSW60 Helvi Sipilä Seminar March 17th 2016

A new approach is required, where women are given a greater role in peace-building efforts. Recent studies indicate that more sustainable peace agreements are reached when women are included in the peace processes.

The theme “Women at the Heart of Peace and Security” was discussed at the 11. Helvi Sipilä Seminar that was held at the CSW60 at the UN in New York on March 17th 2016.  Helvi Sipilä, a Finnish lawyer and diplomat, was the first female Assistant Secretary-General of the UN.

- Women could make a change for building lasting peace, said the chair of the Seminar Eva Biaudet, President of the National Council of Women of Finland and Representative at the Finnish Parliament. – There still remains a huge implementation gap between resolutions made and their implementation, said Biaudet.

Eva Biaudet, the chair of the seminar.

In the opening remarks of the seminar Ambassador Kai Sauer noted that Helvi Sipilä gave a lasting legacy to women in their efforts to achieve gender equality. He added that Helvi Sipilä would surely have been interested in the debates presently taking place about the possibility of a female successor for the UN Secretary-General in 2017.

According to Päivi Kannisto, Chief of the Peace and Security Unit of UN Women, The Global Study and other recent studies provide evidence confirming that women’s meaningful participation and representation in decision-making enhances the quality of peace and security work and outcomes – not to mention that it is also a human right.  Yet, a study of 31 peace processes, which took place from 1992 to 2011, revealed that less than 9 per cent of those at the peace table were women. Kannisto reminded that peace does not happen when you sign an agreement, it needs to be built.

Quality education helps develop a balanced future society. Jolie Massay, CIR, the Congolese Federation of University Women hopes that in the future all girls in the D.R. Congo could be given free schooling. - How can we build peace and security without women? Asks Jolie Massay. She urges women to organize themselves to make a better future for themselves and their families. Jolie Massay says that the international community can also help in finding ways to develop sustainable peace in the D.R. of Congo.

Andrea Gradiz, Vice President, World YWCA described the many challenges that young women face in her home country Honduras, such as sexual harassment and poverty. Womens’ empowerment is needed in peace-building efforts, but also at home and in the labor market. Women are also needed in politics and Andrea Gradiz hopes to see the equal gender balance of 50-50 both in the government and in the private sector, where the presence of women has been proven to develop better functioning in all sectors.

Andrea Michelle Gradiz Diaz, Kai Sauer, Eva Biaudet, Jolie Massay Duye and Päivi Kannisto.

Ambassador Sauer, Permanent Representative of Finland to the United Nations, reminded that the Helvi Sipilä Seminar is a good example of a Finnish tradition of doing things together. The event was organized by the Finnish Federation of Graduate Women together with the Permanent Mission of Finland to the UN and four other women’s organizations in Finland.

Niini Vartia-Paukku, our representative at the CSW60

Niini Vartia-Paukku
Finnish Federation of Graduate Women
cultureconnecting(a)gmail.com

Miesten kotimarkkina-asemaa on parannettava

Olemme viime aikoina lukeneet lehdistä miten miesten asema kotona ja parisuhteessa on huono - jopa huonompi kuin perheen koiran. Asialle onkin tehtävä jotain sukupuolten onnellisuuden ja kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi. Saattaahan tuolla koiran asemalla olla jopa yhteys Suomen nälkävuosien tasolle vajonneeseen syntyvyyteenkin.

Paljon puhutaan naisten työmarkkina-aseman heikkoudesta ja samalla jää huomiotta, että ilmiön peilikuva on miesten heikko kotimarkkina-asema. Miehet käyttävät vanhempainvapaasta edelleen huomattavasti vähemmän kuin naiset. Kotihoidon tukea käyttää noin 10% miehistä. Akateemisistakin miehistä, jotka sentään käyttävät osan isille korvamerkitystä vapaastaan, vain harva käyttää koko jaksoa. 90% kaikista perhevapaista on äitien pitämiä.

Kaikilla markkinoilla tarvitaan taitoja, niin kotimarkkinoillakin. Parhaiten mies kasvattaa omia vanhemmuustaitojaan käyttämällä oman osuutensa perhevapaista, jäämällä hoitamaan sairasta lasta siinä kuin vaimonsakin, osallistumalla neuvolakäynteihin ja vanhempainiltoihin. Tasa-arvo kotitöissä ja lastenkasvatuksessa indikoi tasa-arvoa työssä ja toimeentulossa.

Tarvitaankin uutta ajattelua sekä työpaikoilla että kotona. Esimerkki luo ilmapiirin, jossa mies uskaltaa käyttää hänelle lakisääteisiä perhevapaaetuuksia. Tervetuloa uudenlaiset pomot, joilla on pieniä lapsia ja jotka tunnustatte sen myös omilla valinnoillanne perheiden hyväksi. Tervetuloa uudenajan työkaverit, jotka ette katso vinoon työkaveria, joka jää isyysvapaalle tai hoitamaan sairasta lasta. Voitte itse tarvita samaa joustoa, jos ette lastenne takia niin vaikkapa ikääntyvien vanhempienne vuoksi. Kun antaa niin jossain vaiheessa saakin.

Perheessäkin tarvitaan joustoa - asenteissa. Kyllä isäkin osaa sen vaipan vaihtaa tai pukea lapsen päiväkotia varten. Hän ehkä tekee sen eri tavalla, mutta  tarpeeksi hyvin. Isät tarvitsevat luottamusta ja kannustusta siihen, että heitä tarvitaan kotona ja he osaavat hoitaa hommat. Lapsen ja isän kiintymyssuhde voimistuu -  eipä olekaan niin helppoa jättää isää pelkäksi elatusvelvolliseksi, jos ero kohtaa. Ja ehkäpä eron riskikin pienenee.

Yhteiskunnalta vaaditaan isälle tarkoitetun perhevapaan pidentämistä. Mahdollinen tapa on edetä kohti 6+6+6 -mallia, jossa on selvät kiintiöt kummallekin vanhemmalle. Ruotsin malli on mielestäni paras: siinä syntyvää vauvaa varten on 480 perhevapaapäivää isän ja äidin jaettavaksi suhteellisen pitkällä aikavälillä. Äidit ja myös monet isät toivovat lisää osa-aikatyömahdollisuuksia, siitäkin on naapurimaassa hyviä kokemusia.

Miehen hyvä kotimarkkina-asema vahvistaa naisten työmarkkina-asemaa ja koko perheen hyvinvointia.

Yllä olevat ajatukset pohjautuvat STTK:n Naisten päivän seminaariin ”Työn ja Perhe” 8.3. 2016.

Helena Hiila-O'Brien
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja
Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja

The Home Language of Finnish-speaking Children in Sweden: Project Digitalisera-Revitalisera

There are 200,000 Finnish-speaking inhabitants in Sweden and Finnish is one of Sweden’s official minority languages. Huddinge Municipality is one of the 23 Finnish language administrative regions, which means that children there have the right to speak Finnish in pre-school. There is also a Finnish pre-school in Huddinge, which is open to all children – not just Finnish-speakers. However, in spite of that, many Finnish children go to Swedish-speaking day care/pre-school groups. To investigate ways to improve support for minority languages, the University of Uppsala and the municipality of Huddinge instigated the Digitalisera-Revitalisera project, led by Research Director, Petra Petersen. All pre-schools that used Finnish had the opportunity to participate in this Digitalisera-Revitalisera project and 12 pre-school groups from the municipality of Huddinge participated did so.

Collecting the data

The research data were collected from three pre-schools. With the aid of Skype and tablet computers children were given wider access to Finnish children's culture and Finnish children's songs. The tablet computers enabled multimedia communication with other day care centres in which the language of communication is Finnish. However, this type of project requires not only pedagogical support, but backing for the development of such working methods, for example, because Skype calls were used for communicating in Finnish, setting up the practicalities of that required some preliminary work. For example, the sharing of Skype numbers must be made in advance and who to call and when needs be agreed on and scheduled beforehand. Skype is obviously required and so are tablet computers – as there was also a need to communicate with children and grandparents who lived abroad. The advantages of digital technology and the Internet for such language support is that they facilitate a meeting place and provide a democratic arena. Thus, this research offers children who speak a minority language practical experience in the use of digital media as well as practical experience in communicating online beyond a nation’s borders.

Digitalisera - Revitalisera Project:  the practical implementation of the project

Petra Petersen’s Digitalisera-Revitalisera project affords children the opportunity to move around and play and talk in their native language. There were about 15 pupils in the pre-school groups – in groups of five or six. The children were able to talk and dance and be interconnected via Skype. They also chatted and discussed with each other, and told and came up with fairy tales in their native language,

Petra Petersen

Petersen has researched other minority languages and used digital projects to do so. However, Finnish has received particular attention and led to her being interviewed on Sisu, Finnish-language radio, and in local Finnish magazines in Sweden. Petra’s research experiments and her activities to find better ways to support the use of minority languages have continued for three years, so far. She sees the use of minority languages ​​in pre-school and day care as being related to the issues of equality and democracy. Her research has also been used for determining day care and pre-school material supplies. More importantly, because this project is practical and relatively easy to implement, it is significant for maintaining minority languages ​​and also for promoting integration into Swedish society. However, such projects must be planned and be pedagogically correct.

Teachers at day care and pre-school have, however, complained that they do not have enough time to conduct such research experiments and projects. The solution to that has been to schedule Finnish-speaking activities into their weekly events’ timetable. Parents were also encouraged to increase the amount of activities they undertook in their own language. For example, Finnish parents in this experiment read Moomin stories at home.

The children became very interested in the Moomin stories, which led to other children in the pre-school environment wanting to hear the Moomin stories in Finnish. This results in the increase of equality between children, while also encouraging children to learn words from the languages spoken by others in their group. The easiest words to learn were numbers. In the photograph, all the children in the group – native and non-native speakers – can follow the same story on a whiteboard (see the pictures below).

From theory to practice and experiment

Petersen's research can be applied in Finland as well. For example, in the suburb of Hervanta, in the city of Tampere, many children are also taught their home languages at school; the languages include Albanian, Armenian, Bosnian, Kurdish, Persian, Somali, Russian and Vietnamese. Playing and singing in their own native language actually strengthens a child's self-esteem and integration into Finnish society. The Skype discussions and songs are relevant and significant for children, demonstrating the importance of learning and the having the means of creation in their native language.

As planned teaching. this research into digitally enabled, mother-tongue education revealed the importance of facilitating multi-literacy through information and communication technology and using technology to participate in and influence the field of activity (National core Curriculum 2016). The first experiments in Finland between two day care/pre-school centres began in January 2016. The home language of the preschool children is Russian. However, this research model is also suitable for rarer languages – spoken by children whose day care centres are located far away from each other – because connections can be built via Skype or Adobe Connection. In the Russian language groups, a teacher involves the children by using Adobe Connect to enable them to play and sing with each other for approximately 30 minutes at a time. The children attend two day care/pre-school centres in Hervanta.

Writer: Auli Ojala PhD, Lis of Ed.
Ojala works as a researcher at Early Childhood and Basic Education City of  Tampere.
auli.ojala2[a]gmail.com

References:
Bjönsson, I Kylhammar & Battai (red) (2003) På väg mot en kommunativ demokrati? Sexton humanister om makten, medierna och medborgarkompetensen, Carlson förlag s. 304-305.
Experiment day-care centres: Pallopuiston päiväkoti, (director of kindergarten Riitta Sirola) ja Helapuiston päiväkoti (director of kindergarten Päivi Makinen, Hervanta Tampere) Early Childhood and Basic Education in City of Tampere.
Interviews 2015: prof. Iiris Attorps (Högskolan Gävle, Sverige Uppsala), forskaren Petra Petersen Uppsalan Universitet, utvecklingsledare Heidi Wasén, Huddige kommun, Sverige/Hagen day care centrum.
Kjällander, S. (2011) Designs for Learning in an Extended Digital Environment Case Studies of Social Interaction in the Social Science Classroom Department of education, Stockholm University.
National core curriculum 2016 (curriculum for pre.primary education) Finnish National Board of Education.
Petersen, P. (2014) Digitalisera - Revitalisera raport. Upsala Universitet.
Rantanen, T (2005) The media and globalization, Sage. s 8, 46-47.
Selander, S & Kress,G. (2010) Desing för  lärände - ett multimodalt perspektiv, Stockholm.                      

Omassa yrityksessä ei tarvitse olla lasikattoa

Suomen Akateemisten Naisten Liitto - Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. järjesti 17.2.2016 Eduskunnan naisverkoston kanssa asiantuntijaseminaarin naisyrittäjyydestä. Liiton puheenvuoron piti Liiton hallitusjäsen ja Helsingin Akateemisten Naisten puheenjohtaja Helena Hiila-O’Brien.
 

Helena Hiila-O'Brien

Hyvät kuulijat, onko yrittäjyys vaihtoehto akateemiselle naiselle? Opiskelin 70-luvulla. En muista, että kenenkään haaveena olisi ollut ryhtyä yrittäjäksi. Haave oli päästä johonkin julkiseen virkaan tai suureen yhtiöön. Niissä leipä olisi turvattu. Valtion leivän sanottiin olevan pitkä mutta kapea. Kun leipä sittemmin osoittautui sekä kapeaksi että lyhyeksi moni joutuikin varttuneilla vuosillaan perustamaan yrityksen.

Itse en ole koskaan ollut yrittäjä, mutta työssäni sosiaali- ja terveysjärjestön toimitusjohtajana oli ainakin joitakin yrittämisen elementtejä: piti saada ajamansa asia kaupaksi, piti hankkia rahoitusta ja resursseja ja  henkilökunnasta piti huolehtia, myös siitä, että jokainen sai palkkapäivänä palkkansa. Mutta omia rahoja työhön ei tarvinnut sijoittaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan yrittäjyys on in. Vuoden 2013 nuorisobarometrissa yritteliäs asenne näkyy. Kyselytutkimukseen vastanneista nuorista 55,6 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä” Haluaisin kokeilla yritystoimintaa jossain työurani vaiheessa”. Ero on dramaattinen, kun vertaa lukua vuoden 1995 barometriin. Tuolloin 2,2% haaveili perustavansa oman yrityksen viiden vuoden kuluessa ja jokseenkin kiinnostuneita oli 18 %. Vajaassa 20 vuodessa jo yli puolet vastaajista oli yrittäjämyönteisiä.

Monen mielestä yrittäjyys on nyt kiinnostava, mutta tässä kohtaa kannattaa myös kysyä miksi. Onko se mahdollisuus toteuttaa omia unelmia vai onko se pakkoraossa tehty ratkaisu?  Peruskouluissa jo aletaan antamaan yrittäjyyskasvatusta, mutta millaisia käytännön kaluja opiskelija saa yliopistosta tai korkeakoulusta?

Edustan täällä Suomen Akateemisia Naisia. Onko jaottelu nais- ja miesyrittäjiin vanhanaikaista, eikö yrittäjyys ole pikemminkin persoonallisuuskysymys kuin sukupuolikysymys? Tärkeintähän on näkemys, rohkeus käynnistää, sitkeys jatkaa ja uskallus ottaa riskejä.  

Yksi asia erottaa mies- ja naisyrittäjät: kaikesta tasa-arvon edistymisestä huolimatta naiset kohtaavat työn ja perheen haasteet kovempina kuin miehet. Vain naiset synnyttävät ja vain he pystyvät imettämään. Muu hoiva ja hoito olisi toki jaettavissa paremmin vanhempien kesken, mutta käytännössä äiti ottaa isoimman vastuun useimmiten.

Luin tätä varten Suomen Akateemisten Naisten Liiton historian Korkeasti koulutetut naiset (SKS 2013) ja yritin etsiä sieltä missä vaiheessa akateemiset naiset alkavat yrittäjiksi. Historiansa aikana naisten on ensin pitänyt puolustaa oikeutta yleensä opiskeluun ja koulutusta vastaavan työn tekoon. Perheen tarpeet on tiedostettu alusta asti jopa niin hyvin,  että lasten saannnin jälkeen ei katsottu sopivaksi ottaa kodin ulkopuolista työtä. Sittemmin puolipäivätyö katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Niinpä naisen oli sopivaa kouluttautua esimerkiksi hammaslääkäriksi, koska oman vastaanoton avulla saattoi itse  hallita paremmin aikaansa. Kirjasta ei löydy sitä käännekohtaa, milloin naiset innostuivat yrittämisestä.

Paljon puhutaan lasikatosta ja monta lasikattoa on nainen jo murtanut. Sitkeimmät lasikatot sijaitsevat yritysmaailmassa. Huomionarvoista on, että omassa talossa, eli yrityksessä,  ei tarvitse olla lasikattoa lainkaan!

Julkisuudessa on jonkin verran on keskusteltu siitä, miten naisvaltaisilla aloilla työnantaja, monesti naisyrittäjä, kustantaa naisalaistensa  perhevapaat. Vähemmän on pohdittu sitä onko itsellään naisyrittäjällä saumaa hankkia lapsia. Milloin on  sopiva hetki firman kannalta ja osuuko se yhteen henkilökohtaisen elämän kanssa. Hedelmälliset vuodet menevät pian ohi ja moni joutuu liian myöhään huomaamaan, että lasten aika ei koskaan tullutkaan. Tämä asia ei koske pelkästään yrittäjiä, vaan monia muitakin esimerkiksi pätkätöiden epävarmuudessa eläviä. Syntyvyys onkin laskenut samalle tasolle, jolla se oli 1860-luvun nälkävuosina! Syvästi henkilökohtaisilla ratkaisuille on siten laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Yrittäjyys on tätä päivää , siksi sen pitää olla reilu vaihtoehto myös koulutetulle naiselle -  silloin kun hän itse siihen haluaa ryhtyä.

Seminaari keräsi viitisenkymmentä asiantuntijaa ja poliitikkoa keskustelemaan naisyrittäjien asemasta ja sen kehittämisestä.

Teksti: Helena Hiila-O’Brien (hiilahelena(a)gmail.com)
Kuvat: Marja-Leena Ruostesaari

Twitterissä seminaarikeskustelua käytiin tunnuksella #naisyrittäjyys.