perjantai 30. heinäkuuta 2021

Akateemiset Naiset kansainvälisyyden ja YK-yhteistyön airueina: Maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978)

Elokuussa 1939 Akateemiset Naiset eri puolilta maailmaa kokoontuivat Tukholmassa pidettyyn International Federation of University Women, IFUW:n (nyk. Graduate Women International, GWI:n) konferenssiin. Tilaisuuden viimeisenä iltana yhteishenkeä nostatettiin laulamalla yhteislauluja eri kielillä. Kun maailmanjärjestön perustajajäsen Virginia Gildersleeve matkusti laivalla Tukholmasta takaisin Yhdysvaltoihin, Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi. Vain muutama kuukausi myöhemmin ammuttiin Mainilan laukaukset ja sota laajeni Suomeen. Suomen Akateemisten Naisten Liitto sai länsimaisilta sisarjärjestöiltä avustuksia ja paketteja, joiden tulo lakkasi jatkosotaan, jolloin Suomi liittoutui natsi-Saksan kanssa. Kotiliesi-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana tunnetuksi tulleen Alli Wiherheimon johdolla Liitto elvytti onnistuneesti kansainväliset suhteensa jatkosodan jälkeen ja osallistui aktiivisesti Akateemisten Naisten yhteistyöhön YK:n kanssa.

Sotavuosina 1939–1945 Suomen Akateemisten Naisten Liiton toiminta oli hyvin pienimuotoista, ja jäsentilaisuuksista järjestettiin vain sääntömuotoiset vuosikokoukset. Monet Akateemiset Naiset osallistuivat Lotta Svärd -järjestön toimintaan ja osa ilmoittautui Naisten työvalmiusliiton välittämiin tehtäviin. Helsingforsin paikallisyhdistys järjesti ensiapukursseja, joille otettiin myös Liiton ulkopuolisia osallistujia.

Liiton sotavuosien voimahahmo oli filosofian maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978), joka toimi Liiton puheenjohtajan vuosina 1939–1947. Jälkipolvet tuntevat Wiherheimon parhaiten Kotiliesi-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana, mutta Akateemisissa Naisissa hänet muistetaan monipuolisesta kielitaidostaan ja uutterasta työstään kansainvälisillä yhteistyöfoorumeillamme. Wiherheimo allekirjoitti maailmanjärjestön vuonna 1919 perustaneiden naisten näkemyksen, jonka mukaan korkeakoulutus velvoitti Akateemisia Naisia toimimaan paremman maailman eteen. Liiton tuli Wiherheimon mielestä tukea naisia myös niissä maissa, joissa naiset olivat vasta aloittelemassa akateemisuuden tavoittelua. 

Kun sota päättyi vuonna 1945, Liitto otti Wiherheimon johdolla yhteyttä maailmanjärjestöön ja toivoi maailman naisilta keskinäistä ymmärrystä. Maailmanjärjestö halusi uudistaa yhteytensä Euroopan ja maailman Akateemisten Naisten kanssa, jotta naiset voisivat taas työskennellä yhdessä edistääkseen kansainvälistä ystävyyttä ja ymmärrystä. Suomen jatkosodan aikainen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa oltiin valmiita ohittamaan, mutta Liiton hallitusjäsenen, filosofian maisteri Armi Hallstén-Kallian maailmanjärjestön johto vaati eroamaan henkisen yhteistyön komitean puheenjohtajan tehtävästä. Hallstén-Kallian natsisympatiat olivat liikaa sodan voittaneiden liittoutuneiden valtioiden naisille. Hallstén-Kallia suljettiin pois myös Suomen Naisten Kansallisliiton (nyk. Naisjärjestöjen Keskusliiton) toiminnasta. 

Kansallissosialisteja tukevissa akselivaltioissa ei ollut suvaittu arjalaiseen järjestelmään kuulumattomia yhdistyksiä ja monien Akateemisten Naisten maajärjestöjen toiminta oli hiipunut. Maailmansodan päätyttyä Akateemiset Naiset järjestäytyivät uudestaan Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa ja Saksassa. Rautaesiripun taakse jäävissä maissa (Bulgaria, Jugoslavia, Puola, Tšekkoslovakia ja Unkari) Akateemisten Naisten toiminta puolestaan hyytyi nyt pitkäksi aikaa. 

Alli Wiherheimon puheenjohtajakauden lopulla Akateemisten Naisten maailmanjärjestö sai tarkkailija-aseman YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOCista ja sittemmin myös neuvoa-antavan aseman kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta. Lisäksi IFUW sai huomioitsijat kaikkiin YK:n elimiin. YK keräsi kansalaisjärjestöjen verkostojen avulla tietoja eri maiden oloista, ja IFUW:n pysyvän päämajan pystyttäminen Geneveen vahvisti yhteistyötä YK:n kanssa entisestään. Akateemisten Naisten erityisen huomion kohteena oli YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW), jossa varatuomari Helvi Sipilä toimi Suomen edustajana koko 1960-luvun. Sipilä oli tuttu vieras myös Akateemisten Naisten tapahtumissa 1970- ja 1980-luvulla ja tätä historiaa Liitto kunnioittaa edelleen järjestämällä vuosittain International Helvi Sipilä Seminar -tilaisuuden CSW-kokouksen yhteydessä New Yorkissa. Liiton yhteistyökumppaneita tapahtumassa ovat Naisjärjestöjen Keskusliitto, NYTKIS, Suomen NNKY-liitto ja Suomen UN Women.

Myöskään Alli Wiherheimoa ei Akateemisissa Naisissa unohdettu. Puheenjohtajakautensa jälkeen Wiherheimo kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi vuonna 1955. Hänen työnsä naisjärjestökentällä jatkui ja toi hänelle vuonna 1972 myös Naisjärjestöjen Keskusliiton kunniapuheenjohtajuuden. Naisten kouluttautumisen puolesta puhunut Wiherheimo testamenttasi omaisuuttaan Suomen Akateemisten Naisten Liitolle ja Suomen Kulttuurirahastolle ja hänen perintönsä turvin naisten tekemää kielten tutkimusta tuetaan edelleenkin. 

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Lähde:
Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.


torstai 15. heinäkuuta 2021

Naisten koulutusprojekti Nepalissa aloitettiin Akateemisten Naisten tuella

Nepalin Akateemisten Naisten puheenjohtaja Ramita Suwal lähettää kaikille Suomen Akateemisten Naisten Liiton jäsenille lämpimät kiitokset Liiton joulukeräyksestä ja arvokkaasta rahallisesta panoksesta Nepalin naisten hyväksi. Keräyksen tuotto on mahdollistanut naisten koulutusprojektin aloittamisen Kathmandun lähellä Godawarin hallinnollisella alueella.  

Nepalin Akateemisten Naisten pj  Mrs. Ramita Suwal (3. vas), Godawarin alueen vara-aluejohtaja (2. vas), opettajia ja järjestön jäseniä.

Projekti on kokonaisuudessaan kolmivuotinen ja ensimmäinen vuosi 2021 on nyt lähtenyt käyntiin. Huhtikuun alussa toteutettiin ensin kouluttajakoulutus (Training of Trainers, ToT), jossa oli seitsemän osallistujaa, joilla on kokemusta lukutaidottomien naisten opettamisesta.

Kolmivuotinen projekti alkoi kouluttajien koulutuksella ja perehdytyksellä.

Godawarin alueella koulutus toteutetaan sekä Chapagaun että Thaiban kylässä. Molempiin ryhmiin on valittu 20 naista, joilla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta käydä koulua. Niinpä ensimmäisessä kolmen kuukauden jaksossa keskitytään lukutaidon kehittämiseen. Tämän jälkeen perehdytään työllistymisen parantamiseen ja mikroyrittäjyyden perusteisiin (economic empowerment).

Chapagaun kylän osallistujanaisia kouluttajien (vas) ja Ramita Suwalin sekä projektikoordinaattori Bina Maharjanin seurassa (oik).

Chapagaun kylässä projekti aloitettiin huhtikuun alkupuolella ja Thaiban kylässä huhtikuun loppupuolella. Valitettavasti koronan vuoksi projekti on toistaiseksi keskeytetty, mutta sitä jatketaan heti kun mahdollista. 

Thaiban kylässä naisten koulutus alkoi huhtikuun lopulla 2021.

On hienoa, että projekti ehti organisoitua ja alkaa – valittiin opettajat ja osallistujat, löydettiin sopivat koulutustilat, hankittiin kirjoja ja koulutarvikkeita ja ehdittiin kokoontua muutaman kerran. Myös alueen julkisen hallinnon johto on pitänyt avauksissa tervehdyksensä. 

Tästä on helppo jatkaa, kun koronatilanne sen sallii. Toivotaan, että se on pian, joten kuulemme heistä sitten jälleen.

Teksti:  Heli Isohookana ja Christine Ek-Kommonen
Kuvat:  Ramita Suwal ja Nepalin Akateemiset Naiset


Utbildningsprojektet för kvinnor i Nepal har startat med stöd från Kvinnliga Akademiker


Ordföranden för Nepals akademiska kvinnor, Ramita Suwal, sänder ett varmt tack till alla medlemmar i Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund för Förbundets julinsamlingen och för det värdefulla ekonomiska stödet för Nepals kvinnor. Insamlingens medel har gjort det möjligt att starta utbildningsprojekt för kvinnor i närheten av Katmandu i Godawari området.

Nepals akademiska kvinnors ordförande Mrs. Ramita Suwal (tredje från vänster), vice kommunchefen för Godawari (andra från vänster), de övriga är lärare och föreningens medlemmar.

Projektet sträcker sig över tre år med början år 2021. I början av April förverkligades först utbildningen av sju lärare (Training of Trainers, ToT) som alla har erfarenhet av att undervisa kvinnor som inte kan läsa.
Det treåriga projektet började med lärarnas utbildning och introduktion.

På Godawari området förverkligas undervisningen i två byar, Chapagau och Thaiba. Till vardera gruppen har valts 20 kvinnor som inte har haft möjlighet att gå i skola tidigare. Sålunda koncentreras undervisningen under de tre första månaderna på att utveckla läskunnigheten. Efter denna period bekantar man sig med möjligheterna att förbättra sysselsättningen och grunderna till mikroföretagsamhet (economic empowerment).

Deltagarna i byn Chapagau och lärarna (till vänster),  Ramita Suwal och projekt kordinator Bina Maharajani (till höger).

Enligt planerna startade projektet i byn Chapagau i början av April och i byn Thaiba i slutet av April. Tyvärr har man på grund av koronaviruset varit tvungen att avbryta projektet men det kommer att fortsätta genast då det är möjligt.

I byn Thaiba började projektet i slutet av april 2021.

Det är positivt att man hann planera och påbörja projektet – välja lärarna och deltagarna, hitta lämpliga undervisningslokaliteter, skaffa böcker och annat undervisningsmaterial. Lyckligtvis hann man till och med samlas några gånger.

Vid öppnandet av kurserna har ledare för den regionala förvaltningen deltagit med hälsningstal.
Nu är det lätt att fortsätta när koronasituationen gör det möjligt. Vi hoppas att det blir snart och att vi får höra mera om hur projektet löper.

Text: Heli Isohookana och Christine Ek-Kommonen
Bilder: Ramita Suwal och Kvinnliga Akademiker i Nepal