Minun urapolkuni: Oppimisenhalu vie eteenpäin

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Urapolkuja-sarjassa Akateemiset Naiset kertovat omasta työurastaan, sen kiinnostavista ja joskus odottamattomistakin käänteistä sekä pohtivat niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä etenemään omalla urallaan. Tutustu siilinjärveläisen tradenomi, YAMK Iida Lukanderin tarinaan. Hänen esimerkkinsä kannustaa kehittämään omaa osaamista ja etsimään rohkeasti uutta suuntaa.

Olen kasvanut akateemisessa perheessä. Äitini oli ekonomi, enoni ekonomi ja varatuomari ja äidin puolen ukkini oli myös ekonomi. Toisaalta taas isän puolelta perintönä on kaupallinen ala muutoin. Asuimme äitini kanssa kahden Nurmeksessa, jonne hän 1980-luvun alussa muutti saatuaan kauppaoppilaitoksesta lehtorin viran. Hänen piti jäädä Nurmekseen vain vuodeksi, mutta vuosi venyikin loppuelämäksi.

Minä parkaisin ensikiljaisuni Pohjois-Karjalan keskussairaalassa syyskuisen pakkasyön jälkeen aikaisin aamulla vuonna 1988. Äiti oli juuri hankkinut 1900-luvun alussa rakennetun talon kauniilta Puu-Nurmeksen alueelta ja remontti valmistui parahiksi meidän kotiinpaluuseemme. Sanoisin, että kotoa tuli kovin vahva opinto-ohjaus kohti ammatillisia opintoja. Olin vielä 2000-luvun alussa sikäli poikkeus, että lukuaineiden keskiarvolla 9 valitsin ammatilliset opinnot. Päädyin kuitenkin ikäluokkani ainoana suorittamaan kaksoistutkinnon ja niinpä valmistuin keväällä 2007 sekä ylioppilaaksi että matkailupalvelujen tuottajaksi. Jo koko kaksoistutkinnon opiskelun ajan olin viikonloput ja loma-ajat töissä paikalliselle liikenneasemalla.

Heinäkuussa 2007 sain tiedon, että olin tullut valituksi Kajaanin ammattikorkeakouluun tradenomiopintoihin sijoituksella 12/250. Pari viikkoa ennen Kajaaniin muuttamistani sain kuulla, että äitini oli sairastunut syöpään, johon hän menehtyi kesäkuussa 2008. Elämäni luonnollisesti heitti kärrinpyöriä tässä vaiheessa, mutta jotenkin sain suruni ja ahdistukseni keskellä kuitenkin rämmittyä tradenomiopinnot kasaan suunniteltuun määräaikaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Tein pari vuotta töitä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, kunnes sain päähäni ryhtyä rekkakuskiksi. En ollut ikinä ennen edes käynyt kuorma-auton kopissa sisällä, mutta hain ja pääsin Ylä-Savon ammattiopistoon yhdistelmäajoneuvonkuljettajan tutkintoa suorittamaan.

Rekkakuskista yrittäjäksi ja jälleen uusiin suuntiin

Rekkakuskin työt alkoivat tammikuussa 2013 saatuani CE-ajoluvan. Ajoin rekkaa siihen saakka, kunnes silloisen työnantajani kuljetussopimus päättyi. Halusin syventää ammattitaitoani lisää ja niinpä suoritin Pohjois-Karjalan ammattiopiston (nyk. Riveria) Valtimon yksikössä puutavaran autokuljetuksen ammattitutkinnon. Taas tein muutaman vuoden töitä rekkahommissa, kunnes väsyin pitkiin työvuoroihin ja aamuöisiin herätyksiin. Seuraavaksi aloin opiskella liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa Jyväskylän Gradialla. 

Tein opintoihin kuuluvat harjoitteluni Nurmeksessa vanhassa tutussa autokoulussa, jonka lopulta päädyin ostamaan liiketoimintakaupalla omakseni. Maailma kuitenkin muuttui vauhdilla: tuli koronaepidemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Yrittäjyyttäni kesti lähes kaksi vuotta, kunnes omalla päätökselläni ajoin osakeyhtiöni konkurssiin. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen sain töitä Savon koulutuskuntayhtymästä suunnittelusihteerinä. Havahduin pian siihen, että minulla on työlleni paljon annettavaa ja halusin kehittyä työssäni mahdollisimman hyväksi. Elokuussa 2024 aloitin tradenomi yamk -opinnot Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa toimivan LAB-ammattikorkeakoulun verkkokampuksella.

Opintoni olivat varsin mielenkiintoisia ja olen sen tyyppinen ihminen, että kun joku on mielenkiintoista, paneudun asiaan täysillä. Niinpä sain vaadittavat 90 opintopistettä kokoon jo alle vuodessa ja tutkintotodistuksen toukokuun 2025 lopussa. 

Jatkuva oppiminen on osa minua 

Valtava tiedon- ja itseni kehittämisen halu ovat määrääviä tekijöitä elämässäni ja niinpä jatkuvasti mietinkin, mitä seuraavaksi opiskelisin. Olen pohtinut tohtoriopintoja, mutta eniten toivoisin, että niitä voisi suorittaa työelämälähtöisesti ammattikorkeakoulussa. Tämän täytyy tulla verenperintönä, sillä äitini oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (nyk. Karelia amk) Nurmeksen yksikön lehtori ja puolusti viimeisiin päiviinsä saakka ammattikorkeakoulun pysymistä paikkakunnalla. Äidin kuoltua yksikkö kuitenkin lakkautettiin parin vuoden kuluttua.

Jännittävää nähdä, mihin elämä vielä vie, mitä opintoja vielä opiskelen ja minkälaisiin tehtäviin suuntaudun. Urapolkuni on täynnä muutoksia ja pidän niitä rikkautena, olen saanut toimia kovin erilaisissa tehtävissä kovin erilaisten ihmisten joukossa, enkä kadu päivääkään. Mitään en tekisi toisin. Ansioluetteloni on tästä syystä pitkä ja hyvin polveileva, eikä se välttämättä työnhaussa näyttäisi hyvältä, mutta itse koen niin, että urapolkuni on ollut jännittävä ja rikas. 

Kohti uusia ihmisiä, haasteita ja mahdollisuuksia

Yksinhuoltajaäidin lapsena olen hyvin tietoinen naisiin kohdistuvista ristipaineista. Olen myös urallani miesvaltaisilla aloilla saanut omakohtaisesti kokea, millaista on olla naisena töissä perinteisesti miesten ammatteina pidetyissä tehtävissä. Törmäsin sattumalta Suomen Akateemisten Naisten Liiton somemainokseen vasta pari viikkoa sitten ja tutustuttuani liittoon enemmän huomasin jakavani samat arvot. Päätin siis heti liittyä mukaan. Järjestötoiminnasta minulla ei juurikaan ole kokemusta, mutta odotan innolla, mitä kaikkea uutta tämän myötä elämääni saapuukaan.

Harrastan luonnossa liikkumista, voimailulajeja ja ylipäätään liikuntaa paljon ja näin karvan alta nelikymppisenä minusta on kuoriutunut kilpaurheilija vahvalajeissa. Laji on vaativa sekä voimantuoton mutta myös aerobisen kestävyyden kannalta. Se pakottaa keskittymään hetkeen ja unohtamaan kaiken muun. Pidän tätä harrastusta suoranaisena henkireikänäni.

Tulevaisuudelta toivon, että saan mielekkäitä työtehtäviä osakseni, pääsen kouluttautumaan aina vaan lisää ja että pysyisin näin hyvässä fyysisessä kunnossa, jossa nyt olen. Olen vasta löytänyt nimenomaan tämän lajin pariin ja rakastunut siihen hiusten latvoja myöten, joten toivon voivani jatkossakin harrastaa. Toivon myös, että saan elämääni uusia upeita ihmisiä ja kiinnostavia keskusteluja ja että pääsen jollain tavalla vaikuttamaan parempaan tulevaisuuteen erityisesti naisnäkökulmasta.

Iida Lukander

Vaikuttavaa yhteistyötä

Kuten jokainen on varmasti uutisista lukenut, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) joutuu leikkaamaan järjestöjen rahoitusta. Koska Suomen Akateemisten Naisten Liitto hallinnoi STEA-rahoitteisia kotoutumistoimintoja, emme ole immuuneja näille leikkauksille. Ensi vuoden rahoituspäätökset tulevat joulukuussa, jolloin olemme tätä hetkeä viisaampia sen suhteen, osuvatko leikkaukset Aurorakseen ja Luetaan yhdessä -verkostoon. STEAn vuosittaisissa tuloksellisuusarvioinneissa kotoutumistoiminnot ovat pärjänneet erittäin hyvin. Olisi erittäin lyhytnäköistä leikata laadukkaasta ja tarpeellisesta kotoutumistyöstä.

Yhtä kaikki kesän ja alkaneen syksyn aikana olen saanut useamman kerran vastata siihen miten järjestöjen tekemä vaikuttamistyö näkyy käytännössä. Koska puolustamme Suomen Akateemisten Naisten Liitossa tasa-arvoa, sivistystä ja rauhaa, meiltä kysytään usein, mitä vaikuttamistyöllämme on saatu aikaan. Samaan aikaan kun yhteiskunta ja rahoittajat peräänkuuluttavat selkeitä suoritepohjaisia mittareita ja nopeita tuloksia, yhteiskunnallisen vaikuttamisen luonne pakenee niitä.

Aivan aluksi haluan kannustaa kaikkia vaikuttamistyöstä kiinnostuneita Akateemisia Naisia asettumaan ehdolle Liiton hallitukseen seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2027 - 2029. Hallitusehdokkaiden haku päättyy 1.9., joten tässä on vielä lähes viikko aikaa asettua ehdolle. Liitossa on avoinna myös haku vaikuttamistyöryhmään, jonka tehtävänä on päivittää vaikuttamistyömme paletti jokaisen jäsenemme käyttöön. Vastuuta vaikuttamistyöstä ei voida ulkoistaa sille kuuluisalle Jollekulle Muulle, ei yksin Liiton hallitukselle eikä työntekijälle. Meistä ihan jokaista tarvitaan paremman maailman rakentamisessa. Lue lisää hauista osoitteesta akateemisetnaiset.fi.

Kesän alussa tapasin Liiton toimitusjohtajan Susanna Sulkusen kanssa Eduskunnan naisverkoston, ja olemme sittemmin saaneet verkostolta kutsun jatkokeskusteluun, jossa esittelemme eduskuntapuolueille järjestömme hallitusohjelmatavoitteet. Kyseessä on keskeinen avaus matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja.

Nämä tapaamiset kansanedustajien kanssa ovat oppikirjaesimerkki vaikuttamistyöstä, sitkeästä maaperän muokkauksesta, jonka lopulliset tulokset voivat näkyä vasta useamman vaalikauden kuluessa. Mutta miten todentaa vaikuttavuus maailmassa, jossa arvot ja rakenteet muuttuvat hitaasti ja jossa uusien tavoitteiden ohella jo saavutettujakin oikeuksia joudutaan taas puolustamaan? Myös poliittiset reunaehdot vaikuttavat: vaikka saimme tärkeimmät tavoitteemme nykyiseen hallitusohjelmaan, niiden tämänhetkinen resurssointi tuskin takaa tavoittelemiamme tuloksia. Joten vaikuttamistyömme jatkuu.

Toisekseen, vaikuttamistyötä tehdään yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Kun jokin yhteinen tavoite saavutetaan, yksittäisen järjestön tarkkaa osuutta on lähes mahdotonta erottaa. Yhteistyö kuitenkin moninkertaistaa vaikuttavuuden, sillä yhteinen rintama tuo asialle monin verroin enemmän painoarvoa, resursseja ja näkyvyyttä kuin mitä yksittäinen toimija saavuttaisi.

Kolmanneksi, vaikuttamistyön suurimmat voitot liittyvät usein asioihin, jotka saatiin torjutuksi. Uhkien ennaltaehkäisy kuten joidenkin leikkausten peruminen voi näyttäytyä nollatuloksena, vaikka kyseessä on merkittävä voitto.

Neljänneksi, yhteiskunnallinen muutos vaatii pitkää aikajännettä ja sitkeyttä. Kansainvälisissä pöydissä ja kansallisessa politiikassa saavutettu tulos voi olla vuosikymmenten raivaustyön tulos, jolloin vuosittaisissa tarkasteluissa arviointi jää helposti pelkkien suoritteiden laskemiseen.

Vaikuttamistyön arvioinnissa voidaan toki käyttää myös erilaisia laadullisia menetelmiä. Tuloskartoitus esimerkiksi keskittyy lopputuloksen sijaan muutoksiin avaintoimijoiden toiminnassa ja puhetavoissa. Sen avulla voimme seurata sitä, mitä odotamme ja mitä haluaisimme näkevämme päättäjien toiminnassa eduskuntatapaamisen jälkeen. Prosessijäljitys taas toimii analyyttisena todisteiden keräämisenä. Jos naisjärjestöjen määrittelemä vaalitavoite, käsite tai tutkimustieto päätyy puolueiden vaaliohjelmiin tai hallituksen esityksen perusteluihin, prosessijäljitys osoittaa kytköksen työmme ja päätöksen välillä.

Vaikuttamistyö on siis pikemminkin maaperän muokkausta kuin suoraviivaista suorittamista. Emme aina näe heti, mikä kylvetty siemen itää ja milloin, mutta ilman jatkuvaa läsnäoloamme, asiantuntemustamme, järjestöjen välistä yhteistyötä ja verkostoitumista mikään ei muutu. Ajassa, jossa naisten itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa haastetaan Suomessa ja maailmalla, sitkeä ja laajassa rintamassa tehty vaikuttamistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Meitä jokaista tarvitaan pitämään huolta siitä, että koulutettujen naisten asiantuntemus kuuluu niissä pöydissä, joissa tulevaisuudestamme päätetään.


Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liitto
Puheenjohtaja