Miksi haluaisin eläkkeelle juuri silloin, kun työ on antoisinta?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tahtovat eläköityä nuorena. Firettäminen (Financial indepence, retire early), ja varsinkaan tuo jälkimmäinen osa ei ole minusta ollut lainkaan tavoiteltavaa. Säästäminen vanhuuden varalle on tietysti järkevää, mutta jos elää satavuotiaaksi, jää ihan reilusti niitä eläkevuosiakin.

Nuorempana sain kuulla varsinkin keskieurooppalaisilta miehiltä ihmettelyjä siitä, miten neljän lapsen äiti voi Suomessa olla töissä, eikö teillä miehet ansaitse tarpeeksi. Kysyin heiltä, voisiko olla mahdollista, että haluan olla töissä ja että en ole opiskellut pitkää koulutustani turhaan. Tietysti joskus koin syyllisyyttä työssäkäynnistäni, mutta lapsistani kasvoi onneksi itsenäisiä, vastuuntuntoisia aikuisia.

Miten sitten voi pitää itsensä työkykyisenä? Koko työuran ajan on pidettävä huolta omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Olen ajatellut, ettei sitä kukaan tee puolestani. Työura ei ole pikamatka vaan ultrajuoksu, joten voimia pitää sopivasti säästellä ja huolehtia riittävästä levosta ja palautumisesta.

Vaikka kirjoitankin työn tekemisen ilosta, tiedostan hyvin, että juuri nyt moni haluaisi tehdä työtä, mutta ei löydä sitä. Motivaatio ja osaaminen eivät aina riitä, jos työmarkkinat eivät vedä. Siksi pidän tärkeänä, että puhumme paitsi työurien pidentämisestä, myös siitä miten yhä useammalla olisi mahdollisuus päästä tekemään merkityksellistä työtä ja kokea osallisuutta. 

Näin yli kuusikymppisenä juuri työpaikkaa vaihtaneena olen innoissani, Uuden oppiminen onnistuu läpi elämän ja sopivat haasteet pitävät ihmisen mielen virkeänä. Oman työuran tähtihetkiä, onnistumisia ja lasikattojen murtamisia on kiva muistella ja miettiä mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään oppia. Työssä voi saada myös sellaisia onnistumisen kokemuksia, joita muilla elämänalueilla ei ehkä saisi.

Mitä työelämässä pitää tapahtua, että ihmiset viihtyisivät pidempään? Tutkimusten mukaan nuoria huolestuttaa työhön, toimeentuloon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Kestävyys, terveellisyys, toimiva työyhteisö ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä arvoja, ja niiden toivoisin tulevan työkulttuurimme kulmakiviksi. 

Liisa Koskinen #uramummo

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Lahden Akateemiset Naiset ry.

Kuva: Heli Mielonen

Kesäsuvanto - En sommar för återhämtning och framtidstro

Talvet ovat yleensä työn- ja velvollisuudentäyteisiä, eikä viime talvi varmaankaan ollut poikkeus useimmille meistä. Talvi oli myös maailmanpoliittisesti kaoottinen ja jatkumoa tapahtumille, jotka tuntuvat kiihdyttäneen epäjärjestystä, epätasapainoa ja järkyttäneen vanhaa maailmanjärjestystä aina presidentti Donald Trumpin toisen hallintokauden alusta saakka. Vanha maailmanjärjestys, johon olimme tottuneet, oli paremmin ennakoitavissa, eikä muutosten ja järjettömältä vaikuttavien tapahtumien tahti ollut yhtä nopea. Nyt sotaa käydään eri puolilla maailmaa, ja kyteviä konflikteja näyttää olevan sen lisäksi. Nälänhätä on suurempi kuin pitkään aikaan.

Maailmanpolitiikassa on kuitenkin tiettyjä valopilkkuja; vaikuttaa siltä, että Trump ja Vladimir Putin ovat nyt suosionsa pohjalla. Yhdysvaltojen ja Venäjän kansat alkavat ehkä saada silmänsä auki nykyisen valtapolitiikan vaikutuksista maidensa lisääntyvään ahdinkoon. Myös yhteistyö Suomen perinteisten ja uusien liittolaisten kanssa tiivistyy ja Eurooppa näyttää tekevän tuloaan varteenotettavana globaalina vaikuttajana.

Me Akateemiset Naiset olemme sitoutuneet sivistyksen, tasa-arvon ja rauhan edistämiseen. Emme ehkä suoraan ja yksinään pysty vaikuttamaan asioiden kehitykseen, mutta olemalla aktiivisia ja aloitteellisia jäseniä paikallisyhdistyksissämme sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa ja toimimalla yhteistyössä liittolaistemme, University Women of Europe-kattojärjestön, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus-verkoston ja Suomen YK-liiton kanssa voimme saada muutoksia aikaan.

Jotta voimme jatkaa vaikuttamistyötämme, meidän on välillä ladattava akkujamme. Nyt on sen aika. Toivottavasti te kaikki pystytte nauttimaan aurinkoisista, vapaa-ajan ohjelmien ja virikkeiden täyteisistä päivistä, sekä laiskottelusta uusien elämysten välillä. Nauttikaa täysin rinnoin kaikista sosiaalisista kontakteista, jotka ehkä ovat jääneet vähemmälle talvella ja huolehtikaa itsestänne sekä läheisistänne. Unohtamatta puutarhanhoitoa. Leppoisaa kesää kaikille ja tapaamisiin loppukesästä ja alkusyksystä!

**************

Vintrarna är i allmänhet fyllda av arbete och plikter, senaste vinter har säkert inte varit ett undantag för de flesta av oss. Senaste vinter har varit kaotisk i världspolitiken, en fortsättning på händelserna från början av president Donald Trumps andra regeringsperiod, vilka tycks ha accelererat oredan och obalansen och satt den gamla världsordningen i gungning. Under den gamla världsordningen var händelser mera förutsägbara, och tempot för händelserna som tycks sanslösa var inte så högt. Krig förs på många håll i världen, och konflikter pyr också utöver dem. Hungersnöden är större än på mycket länge.

I skrivande stund finns ändå en del ljuspunkter; Trumps popularitet är i botten, liksom Vladimir Putins (hans efterföljare kan tyvärr vara ändå värre), ryska folket, vid sidan av invånarna i USA, tycks ha fått upp ögonen för den nuvarande regimens verkningar på folkets ökade misär, och samarbetet med Finlands traditionella och nya allierade tätnar, och Europa verkar vara på frammarsch som en makt att ta i beaktande.

Medlemmarna i Kvinnliga Akademiker, vilka är engagerade i att förverkliga våra målsättningar, bildning, jämlikhet och fred, kan som enskilda individer kanske inte påverka i hög grad, men genom att vara aktiva och ta initiativ inom sina lokalföreningar, i Förbundet, och genom att verka i samarbete med Förbundets allierade, University Women of Europe, Finlands FN-förbund, Finlands kvinnor, fred och säkerhet-nätverk och Kvinnoorganisationernas Centralförbund kan vi få mera till stånd.

För att vi ska ha energi att fortsätta påverka bör vi pausa och ladda våra batterier och nu är tiden inne för det. Hoppas att alla våra medlemmar har möjlighet till det, och tar vara på soliga dagar med intressanta aktiviteter, varvade med lata, sköna dagar. Njut för fullt av alla sociala kontakter som kanske blivit negligerade under vintern, sköt om er själva och era närmaste. Utan att glömma trädgården. Önskar er alla en gemytlig sommar! Vi ses på sensommaren eller tidig höst!

Kristina Heikel

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen ja ruotsinkielinen sihteeri

Kvinnliga Akademiker i Helsingfors r.f.

Aotearoan opit – mitä maorien kulttuuri voi opettaa meille tasa-arvosta

Kävin viime talvena Uudessa-Seelannissa autoillen kummankin saaren läpi. Ihanan luonnon, ystävällisten ihmisten ja huikeiden maisemien lisäksi tutustuin Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, maorien, erittäin kiehtovaan kulttuuriin, josta muilla kansoilla ympäri maailman voisi olla oppia otettavaksi.

Tarina Arohasta ja maailmasta, jossa naisen ääntä arvostettiin

Kauan ennen kuin eurooppalaiset purjehtijat saapuivat Uuden-Seelannin rannoille, maorit elivät vahvassa yhteydessä maahan, mereen ja esi-isiinsä. He kutsuivat kotiaan nimellä Aotearoa – Pitkän valkoisen pilven maa. Jokainen heimo, iwi, kantoi mukanaan tarinoita, jotka sitoivat heidät vuoriin, jokiin ja tähtiin.

Eräässä rannikkokylässä eli nuori nainen nimeltä Aroha. Hän oli päällikkösuvun tytär, mutta hänen arvonsa ei perustunut pelkkään syntyperään. Maorien maailmassa naisen asema saattoi olla vahva ja arvostettu: sukulinja, mana (henkinen voima ja arvovalta) ja viisaus kulkivat sekä miesten että naisten kautta. Arohan isoäiti kertoi usein tarinaa Papatūānukusta, maasta itsestään – suuresta äidistä, josta kaikki elämä versoi. “Muista”, isoäiti sanoi, “että me kaikki synnymme äidin sylistä. Siksi naisen voimaa ei voi erottaa maan voimasta.”

Aroha oppi puhetaidon salat ja seisoi rohkeasti maraella, kylän kokoontumispaikalla, ilmaisten ajatuksiaan heimon neuvotteluissa. Vaikka tietyt seremonialliset roolit saattoivat olla perinteisesti miesten tehtäviä, naiset saattoivat toimia johtajina, parantajina ja tietäjinä. Heidän äänensä kuului päätöksenteossa, erityisesti silloin kun kyse oli maasta, perheestä ja tulevista sukupolvista.

Kun naapurikylän kanssa syntyi kiista kalavesistä, Aroha ehdotti rauhanomaista ratkaisua. Hän muistutti, että heidän esiäitinsä olivat opettaneet tasapainoa ja yhteisvastuuta. Hänen puheensa oli niin vaikuttava, että molemmat osapuolet suostuivat jakamaan alueen ja vahvistamaan liittoaan avioliiton ja lahjojen vaihdon kautta.

Vuosien kuluttua Arohasta tuli itse arvostettu johtaja. Hänen tarinansa eli lauluissa, joita lapset oppivat nuotion äärellä. Ja jokaisessa säkeessä toistui ajatus: maorien kulttuurissa voima ei ole vain miehen ominaisuus. Se virtaa maasta, esi-isistä – ja aivan yhtä vahvasti esiäideistä.

Naisten äänioikeudesta tämän päivän haasteisiin

Naisen asema Uudessa-Seelannissa on historiallisesti ja kansainvälisesti tarkasteltuna vahva. Vuonna 2025 Uusi-Seelanti sijoittui viidenneksi Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Report -vertailussa. Maa tunnetaan tasa-arvon edelläkävijänä, ja naisten oikeudet ovat kehittyneet varhain verrattuna moneen muuhun valtioon. Tästä huolimatta täydellinen tasa-arvo ei ole vieläkään täysin toteutunut, ja yhteiskunnassa esiintyy edelleen rakenteellisia haasteita.

Merkittävä käännekohta Uuden-Seelannin historiassa oli vuosi 1893, jolloin maasta tuli ensimmäinen valtio maailmassa, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämän uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa tasa-arvoaktivisti Kate Sheppard, jonka työ loi pohjan naisten poliittiselle osallistumiselle. Seuraava askel otettiin vuonna 1919, jolloin naiset saivat asettua vaaleissa myös ehdolle.

Sittemmin naiset ovat olleet merkittävässä roolissa Uuden-Seelannin politiikassa. Maalla on ollut kolme naista pääministerinä, joista tunnetuin lienee Jacinda Ardern. Hänen kautensa 2017–2023 vahvisti entisestään kuvaa maasta, jossa naiset voivat toimia korkeimmissa mahdollisissa johtotehtävissä. Myös parlamentissa naisten osuus on kansainvälisesti vertaillen korkea (45,5 %), mikä kertoo poliittisen osallistumisen suhteellisen tasapuolisesta jakautumisesta.

Jacinda Ardern. Kuva: Newzild, Wikipedia CC BY-SA 4.0

Työelämässä uusiseelantilaiset naiset ovat hyvin koulutettuja, ja korkeakouluissa heitä on usein enemmän kuin miehiä. Lainsäädäntö tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi samapalkkaisuuden periaatteella. Käytännössä palkkaeroa esiintyy kuitenkin edelleen, ja ylimmissä yritysjohtotehtävissä miehet ovat yhä enemmistönä. Lisäksi perhe- ja hoivavastuu jakautuu usein enemmän naisille, mikä voi vaikuttaa urakehitykseen. (Lisätietoja: https://data.unwomen.org/country/new-zealand)

Erityisen tärkeä näkökulma on maorinaisten asema. Perinteisessä maorikulttuurissa naisilla on ollut vahva hengellinen ja yhteiskunnallinen rooli. Nyky-yhteiskunnassa maorinaiset ovat aktiivisia politiikassa, kulttuurissa ja koulutuksessa, mutta he kohtaavat keskimäärin enemmän sosiaalisia ja taloudellisia haasteita kuin muu väestö. Tämä osoittaa, että tasa-arvon kysymykset liittyvät myös etniseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että naisen asema Uudessa-Seelannissa on monella mittarilla vahva ja kehittynyt. Maa on ollut tasa-arvon suunnannäyttäjä jo yli sadan vuoden ajan, ja naiset osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo vaatii yhä jatkuvaa kehittämistä.

Kesälukemista

Jos haluat upottautua vahvemmin tarinan muodossa Uuden-Seelannin historiaan ja maorien ja valkoisten yhteiselämään, suosittelen lukemaan Sarah Larkin trilogian, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Valkoisen pilven maa, tai muita hänen yksittäisiä teoksiaan, joista useat sijoittuvat Uuteen-Seelantiin.

Ihanaa kesää ja lukuiloa!

Marjo Kaarteenaho-Kaukonen

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen

Oulun Akateemiset Naiset ry.