Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tahtovat eläköityä nuorena. Firettäminen (Financial indepence, retire early), ja varsinkaan tuo jälkimmäinen osa ei ole minusta ollut lainkaan tavoiteltavaa. Säästäminen vanhuuden varalle on tietysti järkevää, mutta jos elää satavuotiaaksi, jää ihan reilusti niitä eläkevuosiakin.
Nuorempana sain kuulla varsinkin keskieurooppalaisilta
miehiltä ihmettelyjä siitä, miten neljän lapsen äiti voi Suomessa olla töissä, eikö teillä miehet
ansaitse tarpeeksi. Kysyin heiltä, voisiko olla mahdollista, että haluan olla
töissä ja että en ole opiskellut pitkää koulutustani turhaan. Tietysti joskus koin syyllisyyttä työssäkäynnistäni, mutta lapsistani kasvoi onneksi itsenäisiä, vastuuntuntoisia aikuisia.
Miten sitten voi pitää itsensä työkykyisenä? Koko työuran ajan on pidettävä huolta omasta
henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Olen ajatellut, ettei sitä kukaan tee puolestani. Työura
ei ole pikamatka vaan ultrajuoksu, joten voimia pitää sopivasti säästellä ja
huolehtia riittävästä levosta ja palautumisesta.
Vaikka kirjoitankin työn tekemisen ilosta, tiedostan hyvin, että juuri nyt moni haluaisi tehdä työtä, mutta ei löydä sitä. Motivaatio ja osaaminen eivät aina riitä, jos työmarkkinat eivät vedä. Siksi pidän tärkeänä, että puhumme paitsi työurien pidentämisestä, myös siitä miten yhä useammalla olisi mahdollisuus päästä tekemään merkityksellistä työtä ja kokea osallisuutta.
Näin yli kuusikymppisenä juuri työpaikkaa vaihtaneena olen innoissani, Uuden oppiminen onnistuu läpi elämän ja sopivat haasteet pitävät ihmisen mielen virkeänä. Oman työuran tähtihetkiä, onnistumisia ja lasikattojen murtamisia on kiva muistella ja miettiä mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään oppia. Työssä voi saada myös sellaisia onnistumisen kokemuksia, joita muilla elämänalueilla ei ehkä saisi.
Mitä työelämässä pitää tapahtua, että ihmiset viihtyisivät pidempään? Tutkimusten mukaan nuoria huolestuttaa työhön, toimeentuloon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Kestävyys, terveellisyys, toimiva työyhteisö ja hyvä johtaminen ovat tärkeitä arvoja, ja niiden toivoisin tulevan työkulttuurimme kulmakiviksi.
Liisa Koskinen #uramummo
Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen
Lahden Akateemiset Naiset ry.
![]() |
| Kuva: Heli Mielonen |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti