Kaikkien osaaminen käyttöön: Ammattisegregaation purku vaatii rakenteellisia muutoksia

Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja Susanna Sulkunen piti seuraavan puheen Eduskunnan naisverkoston tilaisuudessa 14.10.2026, jonne hänet oli kutsuttu Liiton puheenjohtaja Jutta Hartikaisen kanssa.

Kiitos kutsusta tulla esittelemään hallitusohjelmatavoitteemme Eduskunnan naisverkostolle. Korkeakoulutettujen naisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusjärjestönä Suomen Akateemisten Naisten Liitto kantaa erityistä huolta suomalaisen koulutuksen ja työelämän tilasta.

Kiitos teille, joiden puolueiden vaaliohjelmissa on jo koulutuksen ja työelämän sukupuolen mukaisen eriytymisen eli segregaation purkaminen. Teille muille haluan vielä kertoa tänään, miksi segregaation purkaminen on niin tärkeää.

Koulutus periytyy edelleen Suomessa voimakkaasti eivätkä korkeakouluopiskelijat heijasta suomalaisen yhteiskunnan moninaisuutta. Korkeakouluopintojen pariin päätyvät ennen kaikkea korkeakoulutettujen vanhempien lapset. Korkeakoulukelpoiset työläis- ja maahanmuuttajaperheiden nuoret ovat aliedustettuja ryhmiä yliopistoissa. Samoin miesten määrä vähenee yliopistoissa.

Miehet opiskelevat kuitenkin edelleen enemmistönä tekniikan aloilla ja tietojenkäsittelyssä, kun taas naiset ovat enemmistönä kasvatus-, sekä sosiaali- ja terveysaloilla.

Suomalainen tasa-arvokehitys on erityisen heikkoa luonnontieteissä ja insinööritieteissä. Ns. STEM-aloilla (Science, Technology, Engineering and Mathematics) työskentelevistä naisten osuus on meillä edelleen vain alle kolmannes, kun taas muualla Euroopassa naisten osuus on tuplaantunut sitten vuoden 2008. Samoin Pohjoismaissa ja Baltiassa naisten osuus STEM-aloilla työskentelevistä on selvästi korkeampi kuin Suomessa. Kyse ei siis ole tasa-arvoisen Pohjolan ”luonnollisesta” ja ”muuttumattomasta” sivutuotteesta.

Kun tarkastellaan suomalaista työelämää kokonaisuudessaan, kuva on vielä synkempi. Neljässä vuosikymmenessä ääripäissä eli täysin naisten ja miesten ammateissa on tapahtunut lientymistä nais- ja miesenemmistöisiksi ammateiksi, mikä on hyvä, joskin hidas kehityskulku, mutta kokonaiskuva on edelleen se, että vain alle 10 prosenttia suomalaisista palkansaajista työskentelee ns. tasa-ammateissa. Tässä EU-tilastossa olemme pohjalla.

Ammattisegregaatio ei katoa itsestään. Sen purkaminen vaatii pysyviä ja valtakunnallisia ratkaisuja.

Koko yhteiskunta hyötyy, kun kaikkien osaaminen saadaan käyttöön ja tuottavuus paranee. Segregaation purkaminen auttaa vastaamaan osaajapulaan, parantaa alueellista elinvoimaa sekä edistää yhdenvertaisuutta ja työyhteisöjen hyvinvointia. Eri aloista tulee houkuttelevampia kaikille, kun puretaan sukupuolittuneita käsityksiä siitä, kenelle ala sopii. 

Olisi myös koko kansantalouden etu, jos alat eivät olisi niin eriytyneitä. Microsoftin selvityksen mukaan EU:n bruttokansantuote voisi kasvaa 9 miljardilla eurolla, jos teknologia-alalla olisi yhtä paljon naisia kuin miehiä.

Sukupuolen mukainen eriytyminen alkaa jo tyttöjen ja poikien erilaisista oppiaine- ja koulutusalavalinnoista kouluissa ja oppilaitoksissa.

Opinto-ohjaus on tärkeää, mutta opo on vain yksi opettaja muiden joukossa. Koko opettajakunnan pitäisi kantaa vastuuta siitä, miten he kannustavat nuorta. Nuoret tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista peruskouluun eikä kaikkien nuorten vanhemmilla ole samoja valmiuksia lapsensa koulunkäynnin tukemiseen ja seuraamiseen.

Segregaatiota ei pureta vain kannustamalla tyttöjä teknisille aloille tai naisia paremmin palkattuihin tehtäviin. Tarvitsemme muutoksia ohjaukseen, koulutuksen käytäntöihin, rekrytointiin ja työelämän toimintamalleihin.

Meidän huolenamme on, että segregaation purku jää jatkossakin hankkeiksi ja selvityksiksi. Nyt valtiolla käynnissä olevat hankkeet Kansallinen segregaation seuranta ja tietopohja ja Koulutuksen, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelma ovat tärkeitä vain, jos niiden tuloksia hyödynnetään myös seuraavalla hallituskaudella ja jos saamme luvatun poikkihallinnollisen, kansallisen segregaation torjuntaohjelman. Toivomme, että se tarkoittaa pysyviä rakenteita kaikille koulutusasteille. Toivomme, että katsomme muihin Pohjoismaihin ja kokeilemme rohkeasti niissä onnistuneita käytäntöjä.

Lopuksi korostamme, että ammattisegregaatio ylläpitää myös palkkaepätasa-arvoa. Naisen euron kehitys tasa-arvolain voimaantulosta 1986 tähän päivään on kuin kuolleen ihmisen sydänkäyrä, niin heikkoa kehitys on ollut.

Palkkaerot ja palkkauksen eriarvoisuutta ylläpitävät rakenteet heikentävät naisten taloudellista itsenäisyyttä, pienentävät eläkkeitä ja lisäävät köyhyysriskiä erityisesti vanhuudessa.

Odotamme, että EU:n palkka-avoimuusdirektiivi toimeenpannaan seuraavalla hallituskaudella kunnianhimoisesti ja varmistetaan, että palkkaeroja voidaan tunnistaa ja korjata käytännössä. Tasa-arvovaltuutetun esiin nostamat ongelmat direktiivin toimeenpanossa Suomessa tulee ottaa vakavasti. Samalla on hyvä katsoa jälleen muihin Pohjoismaihin kuten Islantiin, jossa palkkatasa-arvo ja ammattisegregaation lieventäminen on pidemmällä kuin täällä.

Kiitos.

Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusohjelmatavoitteet 2027-2031 löytyvät osoitteesta https://akateemisetnaiset.fi/