Vierailin joulun alla lomamatkallani Sri Lankan Akateemisten Naisten Liiton hallituksen kokouksessa. Kymmenen vuotta sitten olin Colombossa asuessani käynyt muutaman kerran yhdistyksessä, joka tuntui kovin suljetulta. Toki olin saanut silloinkin ystävällisen vastaanoton. Nyt muutos oli valtava. Tontille, josta kymmenen vuotta puhuttiin, oli noussut talo, jossa oli kokoushuone, suurehko sali ja talonmiehen asunto. Rakennusoikeutta on jäljellä ja sen käyttö puhutti hallitusta. Tontti on, mutta ei rahaa rakentaa. Salia vuokrataan ulkopuolisille ja näin koetetaan saada ylläpitokulut maksettua. Uusi puheenjohtaja Udula Krishnaratne vaikutti todelliselta tarmon pesältä ja sitä ehkä osoitti hänen ammattinsakin. Hammaslääkäritutkinnon lisäksi hän on kenraali! Ymmärsin, että hän toimii armeijan hammaslääkärinä.
Hallituksen
kokousta edelsi alueen varattomille lapsille järjestetty joulujuhla, jossa minäkin
sain ojentaa muutaman lahjan. Ihailin
naisten tarmoa, sillä kaikki sata lahjaa oli saatu lahjoituksina ja varustettu
saajansa nimellä.
Tänään sain
viestin, että he ovat perustaneet uuden paikallisyhdistyksen Moratuwaan. Se ei
olekaan ihan tavallinen paikallisyhdistys, vaan kokoaa yhteen naisia, joilla on
yhteinen ongelma. He joko näkevät
heikosti tai eivät ollenkaan. Uuden yhdistyksen nimi on Sri Lanka Visually Handicapped Women
Graduate Association (SLVHWG).
Sri Lankan Akat. Naiset joutui tsunamin vuoksi eroamaan IFUW:sta, mutta nyt he hakevat jäsenyyttä uudelleen taloudellisista ongelmistaan huolimatta.
Meidän
paikallisyhdistyksillemme voisi olla kiinnostavaa löytää yhteistyökumppani maapallon
toiselta laidalta. Sen ei tarvitse tarkoittaa taloudellisen tuen keräämistä,
vaan ideoiden ja ajatusten vaihtoa. Helppo tapa solmia tällaisia yhteyksiä on IFUW:n
ensi kesän konferenssi Istanbulissa. Kun on tavannut henkilökohtaisesti, yhteydenpito
sähköpostitse tuntuu aivan toiselta. Ollaan tuttuja ja yhteisellä asialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti