perjantai 14. toukokuuta 2021

Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa

Suomen Akateemisten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. juhlii toukokuussa 2022 satavuotista taivaltaan. Olemme aloittaneet juhlavalmistelut uudistamalla verkkosivumme ja logomme. Uutta sivustoamme tullaan päivittämään aktiivisesti seuraavina viikkoina. Jos huomaat sivustossa olennaisia puutteita, kuulemme niistä mielellämme: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Kolmen viisaan naisen kohtaaminen

Järjestömme synnystä voimme kiittää kolmea viisasta naista: newyorkilaista Barnard Collegen johtajaa Virginia Gildersleeveä sekä kirjallisuuden professori Caroline Spurgeonia ja historian lehtori Rose Sidgwickiä Britanniasta. Nämä korkeasti koulutetut ystävykset miettivät ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, mitä he voisivat tehdä ehkäistääkseen uuden sodan syttymisen. He olivat vakuuttuneita siitä, että sodat loppuisivat, kun eri maiden ihmiset tutustuisivat toisiinsa henkilökohtaisesti. 

Gildersleeven, Spurgeonin ja Sidgwickin vahva usko verkostoitumiseen ja naisten kouluttautumisen haluun johti vuonna 1919 Akateemisten Naisten maailmanjärjestön, International Federation of University Women, IFUW (nyk. Graduate Women International, GWI), perustamiseen. Kattojärjestön ensimmäisiksi jäseniksi tulivat Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Kanadaan vastikään perustetut Akateemisten Naisten maajärjestöt.

IFUW:n konferenssi 1921

Anglosaksisista maista kutsu kiiri ympäri maailman, ja kutsu on otettu ilolla vastaan: tänä päivänä Akateemiset Naiset toimivat jo 65 maassa. 

Suomen maajärjestön synty

Suomessa Akateemiset Naiset järjestäytyivät Helsingin ruotsinkielisen tyttölyseon englannin kielen lehtorin Carin Roseniuksen aloitteesta. Hän oli kuullut maailmanjärjestön synnystä Lontoon matkallaan vuonna 1921 ja saman vuoden toukokuussa noin 30 korkeakoulutettua naista kokoontui Helsingissä. Kokouksessa laadittiin Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Yhdistys - Finlands Akademiskt Bildade Kvinnors Föreningin sääntöluonnos. Samalla tehtiin periaatteellinen päätös liittymisestä kansainväliseen liittoon. 

Järjestön ensimmäinen pöytäkirjallinen kokous pidettiin vuotta myöhemmin 11.5.1922, ja tätä päivämäärää pidämme Liiton perustamispäivänä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun kielten opettaja, tohtori Jenny af Forselles. Kesällä 1922 Suomen maajärjestö osallistui ensimmäistä kertaa maailmanjärjestön konferenssiin, joka pidettiin Pariisissa. Liittoa konferenssissa edusti lehtori Rosenius. 

Nykyisen liittomuotonsa järjestömme sai vuonna 1927, jolloin puheenjohtaja, tohtori Kaino W. Oksasen johdolla perustettiin Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto ry. - Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund rf. Samalla helsinkiläiset Akateemiset Naiset jakaantuivat kieliryhmittäin erillisiin paikallisyhdistyksiin, jotka liittyivät Liiton jäseniksi. Liiton nimi vakiintui nykyiseen muotoonsa ilmeisesti 1950-luvulla.

Edelläkävijöiden tie vapauteen ja vastuuseen

Liiton ensimmäisten vuosikymmenten puheenjohtajat olivat oman alansa edelläkävijöitä. Heidän johtamanaan Liitto ja sen jäsenyhdistykset kannustivat naisia opiskelemaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Se tehtiin verkostoitumalla ja nostamalla esikuvallisia naisia yleiseen tietoisuuteen.

Usko naisten kouluttautumisen haluun ja koulutuksen tärkeys elämän rakenteissa ovat olleet suomalaisen naisliikkeen ydintä. Koulutus oli tie vapauteen ja irti perhevallasta, koska se tarjosi naisille mahdollisuuden päästä työelämään, jos avioliittoa ei tullut solmituksi. Koulutuksesta muodostui tytöille annettava aineeton perintö. Koulutuksen avulla naiset myös pyrkivät saamaan jalansijan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kansainvälinen yhteistyö oli suomalaisille Akateemisille Naisille hyvin tärkeää, kun ensimmäiset naiset raivasivat tietään akateemiseen maailmaan ja pitivät yllä kielitaitoaan. Myöhemmin YK-yhteydet pitivät jäsenemme kansainvälisen tasa-arvokeskustelun aallonharjalla.

Tiedon ja ystävyyden lamppu

Akateemisten Naisten lamppulogon suunnitteli GWI:n mukaan Norjan maajärjestö Oslossa vuonna 1924 pidettyyn Akateemisten Naisten konferenssiin. Samassa tilaisuudessa logosta tehtiin maailmanjärjestön ja sen jäsenjärjestöjen virallinen logo. 

Öljylamppu on maailmalla varsin yleinen tunnus erilaisissa akateemisissa palkinnoissa. Yliopistojen ohella sitä ovat käyttäneet myös monet sairaanhoitajien ammattiin yhdistettävät järjestöt. Lampun tarina pohjaa tarinaan muinaisesta Egyptistä, jossa lamppu ja sen valo symboloivat tiedon ikuista liekkiä. Kerrotaan myös, että antiikin Kreikan filosofi Diogenes kantoi tällaista lamppua etsiessään rehellistä ihmistä, tietoa ja totuutta. Akateemisissa Naisissa lamppua on kutsuttu tiedon ja ystävyyden lampuksi.



Verkkosivu-uudistuksemme yhteydessä halusimme uudistaa logomme perinteitä kunnioittaen. Uuden logon on suunnitellut meille Johanna Vuorinen

Susanna Sulkunen
Liiton toimitusjohtaja

Lähteet:

GWI 2019: "GWI History". https://graduatewomen.org/who-we-are/our-story/ (Käyty sivustolla 14.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. SKS: (Tätä historiateosta voi tilata Liiton toimistolta jäsenhintaan 10 euroa. Posti- ja lähetyskulut lisätään hintaan.) 


Kvinnliga Akademiker – 100 år vänskap, bildning och jämställdhet

Vår organisation blev till tack vare tre kloka kvinnor: Ledaren av Barnard College, Virginia Gildersleeve, litteraturprofessorn Caroline Spurgeon och historielektorn Rose Sidgwick. De här högt utbildade vänner funderade efter slutet av första världskriget att vad de skulle kunna göra för att förebygga början av ett nytt krig. De var övertygade av att krig skulle ta slut när människor från olika världsdelar skull lära känna till varandra personligt.

Gildersleeves, Spurgeons och Sidgwicks starka tro på betydelsen av nätverk och kvinnornas utbildning ledde till att år 1919 grundades Kvinnliga Akademikers världsorganisation, International Federation of University Women, IFUW (nuförtiden Graduate Women International, GWI). De första medlemmar i takorganisationen var nya Kvinnliga Akademikers landsorganisationer i USA, Stora Britannien och Kanada.

Kallelsen från de anglosaxiska länderna togs emot med glädje runt världen: idag har Kvinnliga Akademiker verksamhet i 65 länder.

Uppkomsten av landsorganisationen i Finland

I Finland kom initiativet till Kvinnliga Akademikers landsorganisation från Carin Rosenius, lektor i engelska vid Helsingfors svenskspråkiga flicklyceum. Hon hade hört om grundandet av världsorganisationen under sin resa till London år 1921 och redan samma år samlades ca. 30 högt utbildade kvinnor i Helsingfors. I sammanträdet utarbetade de ett förslag till reglerna för Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Yhdistys - Finlands Akademiskt Bildade Kvinnors Föreningen. Samtidigt gjordes det ett beslut att gå med i det internationella förbundet. 

Den första sammanträdet med protokoll tog plats ett år senare den 11 maj 1922 och det här betraktar vi som datumet för Förbundets grundande. Som den första ordföranden valdes doktor Jenny af Forselles, språklektorn i Helsingfors privata svenskspråkiga flickskola.

Sommar 1922 deltog Finlands landsorganisation i världsorganisationens konferens för första gången i Paris. Lektor Rosenius representerade Förbundet i konferensen.  

Vår organisation fick den nuvarande förbundsformen år 1927 då med ledning av ordföranden doktor Kaino W. Oksanen grundades Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto ry. - Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund rf. Samtidigt delades helsingforsbor enligt språkgrupper till skilda lokalföreningar som blev medlemmar i Förbundet. Förbundets namn blev vedertaget tydligen under 1950-talet.

Banbrytarnas väg till frihet och ansvar

Ordförandena under Förbundets första årtiondena var föregångare i sina egna yrkesgrenar. Under deras styrelse uppmuntrade Förbundet och dess medlemsföreningar kvinnor att studera och påverka i samhället.  Det gjorde man genom att nätverka och lyfta fram kvinnliga förebilder till allmän kännedom.

Tron på att kvinnor vill utbilda sig och att utbildning spelar en viktig roll i livets strukturer har varit i kärnan av den finska kvinnorörelsen. Utbildning var en väg till frihet från familjens makt över kvinnor för att det gav en möjlighet att komma in till arbetslivet om man inte gifte sig. Utbildning blev till en immateriell arv för flickorna och genom utbildningen kunde kvinnor sträva efter möjligheter att påverka i samhället.

Internationellt samarbete var viktigt för Kvinnliga Akademiker när de första kvinnorna som försökte komma in i den akademiska världen och upprätthålla sina språkkunskaper. Senare har kontakterna till FN hållit våra medlemmar med i den aktuella internationella diskussionen om jämställdhet.

Lampan av kunskap och vänskap

Kvinnliga Akademikers logo var enligt GWI designad av Norges landsorganisation till Kvinnliga Akademikers konferens i Oslo år 1924. I samma evenemang gjordes lampan till världsorganisationens och medlemsorganisationernas officiella logo.

Oljelampan är en rätt så vanlig symbol i olika akademiska priser. Utöver olika universitet har lampan använts också av många organisationer som knytts ihop med sjuksköterskeyrken. Lampans historia går tillbaka till gamla Egypten var lampan och dess ljus symboliserade kunskapens eviga låga. Dessutom berättas det att den grekiska filosofen Diogenes bar en sådan lampa när han letade efter en ärlig människa, kunskap och sanning. I Kvinnliga Akademiker har man kallat lampan för kunskapens och vänskapens lampa.

Under jubileumsåret ville vi förnya vår logo men samtidigt respektera traditionerna. Den nya logon var designad av Johanna Vuorinen

Svensk översättning: Saara Telinkangas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti