CSW70: Erään aikakauden loppu

Maaliskuinen New York ja YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 70. istunto (Commission on the Status of Women, CSW70) tarjosivat tänä vuonna jotain aivan muuta kuin tasa-arvon edistysaskelia. Viikko oli minulle henkisesti raskas ja monella tapaa hälyttävä: anti-gender-liikkeen vaikuttaminen tuli varjoista suoraan iholle!

Historiallinen välirikko ja ponnettomia puheita

Historiallinen välirikko koettiin jo ensimmäisenä kokouspäivänä, jolloin perinteisen tavan mukaan oli tarkoitus hyväksyä CSW-kokouksen päätelmät. Yhdysvallat ei kuitenkaan hyväksynyt päätelmiä, vaan vaati niistä poistettavaksi kaikki sellaiset termit, joiden se katsoi kuuluvan ns. gender-ideologiaan.

Mitään “gender-ideologiaahan” ei oikeasti ole olemassa, vaikka käsitettä kuulee käytettävän jo Suomessakin, vaan anti-gender-liike käyttää tuota termiä lietsoakseen mielikuvaa salaliitosta, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet muka uhkaavat jollain tavoin naisten ja miesten ihmisoikeuksia.

Yhdysvaltojen avaus CSW-kokouksessa oli historiallinen harppaus poispäin sen aikaisemmin edistämistä länsimaisista, liberaaleista arvoista. Lopulta Yhdysvallat jäi vaatimassaan äänestyksessä yksin: 37 maata seisoi CSW-kokouksen päätelmien puolella. 14 maata oli poissa ja kuusi maata äänesti tyhjää.

Nähtäväksi jää, saako Yhdysvallat kerättyä itselleen anti-gender-liittolaisia seuraavaan CSW-kokoukseen. YK:n tukijaksi Yhdysvaltoja voi tuskin enää kutsua. Maa on vetäytynyt jo 30 YK-elimestä, mukaan lukien YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta.

Tämän shokeeraavan kokousviikon aloituksen jälkeen monet virallisista maapuheenvuoroista jäivät varsin ponnettomiksi. Oli hämmentävää kuunnella, miten YK:n jäsenvaltiot keskittyivät lähinnä kertaamaan menneitä tasa-arvotyön saavutuksia, vaikka tasa-arvon maailmanlaajuinen takapakki edellyttäisi keskustelua naisten ja vähemmistöjen kohtaamista ongelmista esimerkiksi Afganistanissa.

Aggressiiviset käytäväpuheet ja Helvi Sipilä -seminaarin herättämä toivo

Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia haastettiin viikon mittaan myös kokouspaikan käytävillä ja CSW:n sivutapahtumissa. Aborttioikeuden kieltäminen, perheväkivallan palauttaminen ”perheen sisäiseksi asiaksi” ja sota-alueilla seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten syyllistäminen olivat osa tätä synkkää retoriikkaa. Pysäyttävintä oli nähdä, miten tähän työhön oli värvätty nuoria naisia, jotka silmät palaen toistivat oppimaansa anti-gender-propagandaa. Heidän kohteinaan olivat erityisesti Pohjoismaat ja muut jäljellä olevat liberaalit demokratiat.

Raskaan viikon keskellä valoa toi 20. kansainvälinen Helvi Sipilä -seminaarimme, jonka aiheena oli tällä kertaa naisjohtajuus. Anti-gender-liikehdinnän ulkopuolella elää edelleen vahva tahto rakentaa kestävämpää ja tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Seminaarissa korostui vahva toive siitä, että YK:n seuraava pääsihteeri olisi vihdoin nainen.

Anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit

CSW-viikon tapahtumat eivät koskaan jää vain New Yorkiin. Ne antavat aina esimakua siitä, mitkä ilmiöt tulevat rantautumaan myös Suomeen ja omaan arkeemme. Nostan kärkeen seuraavat anti-gender-liikkeen vahvistamat trendit:

(1) Naisten kehon politisoituminen. Aborttioikeudesta yritetään tehdä perhepoliittinen kysymys. Suomen laskevasta syntyvyydestä tullaan syyttämään naisia ja heidän kehollista itsemääräämisoikeuttaan.

(2) Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen vaikeutuu tahallisen vastakkainasettelun myötä. Naisia tullaan syyllistämään entistä enemmän kokemastaan väkivallasta ja asian tiimoilta tehtyjä lakialoitteita pyritään torppaamaan.

(3) Demokratian horjuttaminen. Naisten poliittista osallistumista ja jopa äänioikeutta yritetään kyseenalaistaa maalittamisen ja häirinnän keinoin.

(4) Arvokuilun syveneminen. Liberaalien naisten ja konservatiivisten miesten välinen kuilu kasvaa, ja tasa-arvon edistäminen yritetään kehystää virheellisesti miesten oikeuksien kaventamiseksi.´

Naisten on puolustettava oikeuksiaan yhdessä

Naisten välinen solidaarisuus on nyt elintärkeää. Vaikka olisimme yksityiskohdista eri mieltä tai emme itse olisi vielä kokeneet oikeuksiemme suoraa haastamista, monille se on jo arkipäivää. Meitä kaikkia tarvitaan muodostamaan vahva yhteinen rintama.

Maailmanlaajuisesti ajatellen meillä on kuitenkin asiat melko hyvin, vaikka paljon on vielä tehtävää ja sitäkin enemmän puolustettavaa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: CSW70 antoi meille varoitussignaaleja, joita analysoimme koko loppuvuoden. Samalla työmme tasa-arvon puolesta jatkuu.

TtT Jutta Hartikainen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja

Arjen vuorovaikutuksesta päätöksentekoon: naiset rauhanrakentajina

Naisen mahdollisuudet edistää maailmanrauhaa ovat sekä rakenteellisia että hyvin arkisia. Rauha ei synny vain valtioiden välisissä neuvotteluissa, vaan myös kodeissa, työpaikoilla, yhteisöissä ja järjestöissä. Nainen voi vaikuttaa näihin kaikkiin tasoihin omalla toiminnallaan, valinnoillaan ja esimerkillään.

Hyvin usein aliarvostettu rauhanteko on arjen vuorovaikutus. Nainen voi rakentaa rauhaa kuuntelemalla, sovittelemalla ja vahvistamalla yhteisöjen luottamusta. Pienet teot kuten oikeudenmukainen kohtelu, empaattinen puhe ja kyky nähdä toisen näkökulma, leviävät ympäristöönsä ja luovat kulttuuria, jossa konflikteja ratkaistaan ilman väkivaltaa. Rauha alkaa siitä, miten kohtelemme toisiamme.

Naisia oli paljon mukana ns. laulavassa vallankumouksessa, joka toteutui Baltiassa vuosina 1987–1991. Tämä pitkä, rauhanomainen, kulttuurinen ja poliittinen liike johti Viron, Latvian ja Liettuan uudelleenitsenäistymiseen. Laulu oli keino ilmaista omaa identiteettiä ja vastarintaa ilman väkivaltaa.

Nainen voi edistää rauhaa koulutuksen ja osaamisen kautta. Vanha sanonta Kun koulutat naisen, koulutat koko kylän juontaa juurensa 1840–1880 lukujen ajattelijoiden sanontoihin. Ensimmäisiä lienee amerikkalainen kasvatusajattelija Catherine E. Beecher. Ajatus tuli esille myös 1800-luvun lopulla vanhana afrikkalaisena sananlaskuna. Kylä ei ole vain paikka. Se voi tarkoittaa yhteisöä, verkostoa, yhteistä tulevaisuutta tai kansakuntaa.

Koulutettu nainen vaikuttaa paitsi omaan elämäänsä myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimukset osoittavat, että naisten koulutustason nousu vähentää köyhyyttä, vahvistaa demokratiaa, edistää terveyttä ja ehkäisee konflikteja. Nainen, joka käyttää osaamistaan yhteiseksi hyväksi; opettajana, yrittäjänä, tutkijana tai poliittisena toimijana, rakentaa vakaampaa maailmaa.

Nainen, joka toimii aktiivisesti päätöksenteossa, rauhanneuvotteluissa ja kansalaisjärjestöissä lisää kestävien ratkaisujen todennäköisyyttä. Kun päätöksenteko heijastaa koko väestön kokemuksia, syntyy politiikkaa, joka huomioi sekä turvallisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että ihmisoikeudet. Naiset ovat usein keskeisiä toimijoita myös ruohonjuuritason rauhanpyrkimyksissä.

Nainen edistää rauhaa taloudellisen itsenäisyytensä kautta. Kun naisilla on mahdollisuus omaan toimeentuloon, yhteiskunnat ovat vakaampia ja vähemmän alttiita väkivaltaisille konflikteille. Taloudellinen toimijuus antaa naiselle myös vaikutusvaltaa.

Rauha on sekä tekoja että asenteita. Nainen voi edistää maailmanrauhaa elämällä arvojensa mukaisesti: vahvistamalla oikeudenmukaisuutta, puolustamalla heikompia ja rakentamalla siltoja erilaisten ihmisten välille. Rauha ei ole abstrakti ihanne, vaan jokapäiväinen valinta, jonka nainen voi tehdä yhä uudelleen.

Aulikki Kuisma
II varapuheenjohtaja
Suomen Akateemisten Naisten Liitto