perjantai 10. elokuuta 2012

Sukupuolineutraali suomalainen yhteiskunta?


Yhteiskuntamme saattaa vaikuttaa sukupuolineutraalilta, tasa-arvoiselta ja suvaitsevaiselta – jopa siinä määrin, että jotkut asettavat naisliikkeiden olemassaolonkin kyseenalaiseksi. Kuitenkin tänä vuonna keskikesälläkin on ollut esillä tätä kuvaa vastaan puhuvia uutisia palkkauksesta, väkivallasta ja suomalaisuudesta.

Palkkaus
Suoraan sukupuolten tasa-arvoon liittyvänä kysymyksenä on ollut esillä naisjohtajien miespuolisia kollegojaan kehnompi palkkatilanne. Vaikka sukupuolten väliset palkkaerot ovat esimiestehtävissä kaventuneet, on naisjohtajien mediaanipalkka edelleen vain 77 prosenttia miesjohtajien palkasta. Naisjohtajien pätevyydestä on tutkimusnäyttöä sekä ihmisten johtamisessa, päätöksenteossa että tuottavan tuloksen saavuttamisessa, joten heikommalla johtamisen laadulla ei eroa voida selittää.

Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat todellisuutta myös muissa tehtävissä, ja yksityisellä sektorilla joillakin aloilla palkkaerot ovat jopa kasvaneet. Tilastokeskuksen selvityksistä käy ilmi, että vaikka naiset ovat aiempaa vaativammissa tehtävissä, palkkapussi on ennallaan. Naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt viimeisen 15 vuoden ajan lähes ennallaan huolimatta siitä, että suurin osa yliopistokoulutuksen saaneista on naisia, että naiset ja miehet hakeutuvat entistä tasaisemmin samoihin ammatteihin, että naisten osuus erityisesti korkeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä on kasvanut, ja että johtajista jo reilu kolmannes on naisia..

Akateeminen koulutustaso tai ammatinvalinta ei siis olekaan ratkaisu naisten tasa-arvoiseen palkkaukseen. Kaikkein tasa-arvoisinta palkkaus näyttää sen sijaan olevan perinteisesti naisvaltaisilla, vähän koulutusta ja ammattitaitoa vaativissa tehtävissä kuten keittiöapulaisilla ja henkilökohtaisilla avustajilla. Heikomman statuksen ammateissa naisten ja miesten palkkaerot ovat olemattomat – korkeamman statuksen omaavissa suuremmat. Suomalainen työelämäkulttuuri näyttäisikin olevan palkkauksen osalta sukupuolisesti ja hierarkkisesti arvottunutta.

Väkivalta
Suomalaisessa kulttuurissa väkivalta on vahvasti ja monimuotoisesti läsnä niin kaduilla, työpaikoilla kuin kodeissakin. Perheissään ja parisuhteissaan naiset joutuvat miehiä useammin väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Useilla paikkakunnilla turvakodit olivat tänä kesänä monta viikkoa viimeistä paikkaa myöden täynnä. Viimeaikaiset useat naisiin ja lapsiin kohdistuvat perhesurmat lienevät saaneet viranomaiset ja naiset valpastumaan perheväkivallan uhatessa.

Lähisuhdeväkivalta on edelleen vahvasti tabu: salattu ja kielletty, häpeää herättävä puheenaihe, vaikka monet - myös akateemisesti koulutetut - naiset kohtaavat sitä päivittäin. Lähes puolet naisista on kohdannut väkivaltaa vähintään kerran entisessä suhteessaan. Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on tilanne, jossa entinen tai nykyinen parisuhdekumppani surmaa naisen – Suomessa kuolee 20 - 26 naista vuosittain parisuhdeväkivallan vuoksi. Lähisuhdeväkivalta suomalaisessa kulttuurissa estää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Suomalaisuus
Suomalaisuus on kertomuksissa ja mielikuvissa vahvasti maskuliinista. Tämä käy ilmi Sanna Kivimäen väitöskirjasta ’Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen. Suomalaisuuden kulttuurisia järjestyksiä’*, joka tarkastetaan 11.8 Tampereen yliopistossa. Suomalaisuudella on viitattu moniin asioihin: itsenäisyyspäivän paraateihin, saunomiseen, synkkämielisyyteen, Koskenkorvaan ja Kaurismäen elokuviin. Luulisin, että myös perinteisiin sisuun ja Sibeliukseen – perin miehisiin käsitteisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tavoitteena purkaa suomalaisuuteen liittyviä ajattelutapoja ja tehdä näkyväksi ennen kaikkea sukupuoleen, mutta myös sukupuoleen ja luokkaan liittyviä suomalaisuuden järjestyksiä erilaisissa media-aineistoissa. Media ja tutkimus luovat meille vahvoja mielikuvia ja suuntaavat osaltaan ajatteluamme, usein huomaamattammekin. Tärkeää onkin - myös akateemisten naisten näkökulmasta - väitöskirjaan liittyvä pohdinta siitä, miten sukupuoli ja luokka eriarvoisuutta tuottavina kategorioina voitaisiin tehdä näkyväksi mediatutkimuksen opetuksessa. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyessä olisi aiempaa tärkeämpää kiinnittää huomiota myös sukupuolen ja yhteiskuntaluokan yhteisvaikutukseen suomalaisessa kulttuurissa.

Mirja Saarni
SANL:n hallituksen jäsen
Tulevaisuustoimikunnan puheenjohtaja
Luetaan yhdessä -verkoston ohjausryhmän puheenjohtaja

*Kivimäen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1751, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8872-6 ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1224, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8873-3, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti