Meille Akateemisille Naisille Jalavisto on tuttu Liiton pitkäaikaisena puheenjohtajana (1956 - 1963) ja vanhainkotirahastomme taustavaikuttajana. Laajemmalti hänet tunnetaan uraauurtavana vanhuudentutkijana ja vanhusten terveydellisten ja sosiaalisten olojen aktiivisena puolestapuhujana. Ne teemat, joista Jalavisto puhui väsymättä 1940- ja 1950-luvulla, ovat nykyään suomalaisen vanhustyön valtavirtaa.
Tie fysiologian professoriksi
Eeva Jalaviston (ent. Elmgren) innostus luonnon- ja lääketieteeseen lienee jo lapsuudenkodin peruja, sillä hänen isänsä Robert Elmgren toimi tuberkuloosiparantolan ylilääkärinä. Jalavisto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1919 ja tohtoriksi vuonna 1935.
Jalaviston väitöskirja käsitteli lihastuntoa ja työskennellessään Helsingin yliopiston fysiologian laitoksella hän teki useita opintomatkoja ulkomaille. Jalavisto kokosi ympärilleen joukon innostuneita oppilaita, joiden vastuulla fysiologian tieteellinen kehitys Suomessa tuli seuraavina vuosikymmeninä suurelta osin olemaan. Myös fysiologian opetus uudistettiin Jalaviston johdolla ajan tarpeita vastaavaksi. Vuonna 1949 hänet nimitettiin fysiologian ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi ja tuota virkaa hän hoiti ennenaikaiseen kuolemaansa saakka.
Gerontologian uranuurtaja ja Vanhustyön keskusliiton perustaja
Sotavuosien jälkeen Eeva Jalavisto kiinnostui maailmalla orastavasta vanhuuden ja vanhenemisen tutkimuksesta, gerontologiasta. Jalavisto tarkasteli vanhenemista sekä biologisena että sosiaalisena ilmiönä. Perustavanlaatuisissa, pääosin tilastollisin menetelmin suoritetuissa tutkimuksissa hän selvitteli pitkäikäisyyteen vaikuttavia perinnöllisiä ja toiminnallisia tekijöitä. Fyysisen ja henkisen aktiivisuuden säilyttämisen merkitys elinkyvylle oli hänen tärkeimpiä tutkimustuloksiaan ja lempiteemojaan.
Jalavisto toimi pitkään vanhuustutkimuksen edistämiseksi perustetussa Societas Gerontologica Fennicassa, ja seura jakaa edelleen Eeva Jalavisto -palkintoja sekä järjestää Eeva Jalavisto -symposiumeja. Jalaviston aloitteesta perustettu Vanhainsuojelun keskusliitto (sittemmin Vanhustyön keskusliitto) edistää vanhusten terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia oloja. Jalavisto toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana 1949–1954.
Akateemisten Naisten vanhainkotihanke
1940-luvulla Jalavisto nousi myös Helsingin Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtajaksi ja vuonna 1956 hänet valittiin Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi. Myös Akateemisissa Naisissa Jalavisto edisti ikääntyvien asiaa, ja tarttui toimeen, kun Tampereen Akateemiset Naiset ry:n jäsen, lehtori Anna-Liisa Heikinheimo ehdotti Liitolle vuonna 1962 oman vanhainkodin perustamista. Liiton vuosikokous asetti komitean viemään asiaa eteenpäin Jalaviston puheenjohdolla. Hanketta perusteltiin sillä, että ”yhteiskunnan ylläpitämiin vanhainkoteihin ei ’meikäläinen’ hevin pääse.” Todettiin myös, että moni jäsen tekee vielä eläkkeellä ollessaan tutkimustyötä, jolloin on hyvä olla vapaana taloudenpidosta.
Hankkeen tavoitteena oli rakentaa vanhainkoti 40-50 yksinasuvalle jäsenelle ja sen alustavaksi kustannusarvioksi laskettiin 1,5 miljoonaa markkaa. Suunniteltu vanhainkoti nimettiin Emma Irene -kodiksi. Tällä haluttiin kunnioittaa Suomen ensimmäisen naismaisterin (1882) Emma Irene Åströmin muistoa. Samaa nimeämisperinnettä noudatettiin vuonna 1966, jolloin Jalavisto kuoli, ja rahaston nimeksi tuli Eeva Jalaviston vanhainkotirahasto.
Akateemisen Naiset uskoivat vanhainkotihankkeeseen ja keräsivät siihen ahkerasti rahaa 1960-luvun puolivälissä. Vuosikymmenen lopulla vanhainkodille saatiin tonttilahjoitus Liitossa aktiivisesti toimineelta ekonomi Kyllikki Leinolta. Vantaan Hiekkaharjussa sijainneelle tontille ei kuitenkaan valitettavasti saatu tarvittua rakennuslupaa, joten Leinon luvalla tontti myytiin 1980-luvun alussa ja varoilla ostettiin kolme huoneistoa, kaksi Kalevankadun senioritalosta ja yksi Tammisalon palvelutalosta. Keskustelu Liitossa oli jo siirtynyt vanhainkodista kohti senioritaloja ja palveluasuntoja, koska rahaston vähäriskinen omaisuuden kerryttäminen ei näyttänyt ehtivän saavuttaa yhä suuremmiksi karkaavia oman vanhainkodin kustannuksia.
2021: Ikääntyvien Akateemisten Naisten fyysiset ja henkiset voimavarat
Vuonna 2021 keskustelu vanhainkotirahaston tarkoituksesta on elvytetty jälleen, kun rahastolle on laadittu strategia. Samalla rahaston hoitokunta on laatinut juristin kanssa rahastolle uudet säännöt. Niissä rahaston pääpainoa ehdotetaan siirrettäväksi asumisen tukemisesta ikääntyvien naisten henkisten ja fyysisten vomavarojen lisäämiseen.
Fyysisen ja henkisen aktiviteetin säilyttämisen merkitys elinkyvylle oli Eeva Jalaviston tärkeimpiä tutkimustuloksia ja lempiteemoja. Hänen mukaansa ”tieteen tehtävä ei ollut vain lisätä vuosia elämään, vaan mikä tärkeämpää, elämää vuosiin”. Professori Jalavisto oli aikaansa edellä puhuessaan vanhusten määrän lisääntymisestä ja eliniän pidentymisestä sekä varoittaessaan eteen tulevista ongelmista, jos ikäihmisten terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
Keskustelu jatkuu Liiton 99. vuosikokouksessa, joka järjestetään 20.11.2021 Kemissä. Tervetuloa mukaan!
Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi
Lähteet:
Hirsjärvi, Eva: "Jalavisto, Eeva". Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 30.9.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-006846 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.
- Akateemiset Naiset vertaistuen tarjoajina: Professori ja ministeri Inkeri Anttila (1916–2013)
- Akateemiset Naiset kansainvälisyyden ja YK-yhteistyön airueina: Maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978)
- Akateemiset Naiset yliopistokoulutuksen lasikattojen särkijöinä: Professori Laimi Leidenius (1877–1938)
- Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti