torstai 30. kesäkuuta 2011

Koulutus maksulliseksi?


Tasaisin väliajoin maassamme nousee esiin ajatus koulutuksen maksullisuudesta. Viimeksi Helsingin Sanomissa 12.6. taloustieteen professori Matti Virén ehdottaa Britannian mallia, jossa on koulutusmaksuja aletaan periä valmistumisen jälkeen.

Tässä mallissa on useita ongelmia. Ensinnäkin, jos vain korkeakoulutus olisi maksullinen, se voisi vähentää halukkuutta kouluttautua pitkälle, vaikka lahjakkuutta ja motivaatioita muuten olisikin. Hyvä koulutus kuitenkin hyödyttää paitsi yksilöä itseään, koko yhteiskuntaa. Toisekseen, nyky-yhteiskunnassa korkeakoulutus ei todellakaan ole mikään tae työllistymiselle. Korkeakoulutus itsessään on riski jo nytkin, sillä moni joutuu ottamaan opintolainaa, minkä maksaminen on hankalaa pätkä- ja silpputöiden sekä työttömyyden vuorotellessa valmistumisen jälkeen. Harva pystyy nytkään keskittymään opiskeluun ilman lainaa tai työntekoa: yleensä opiskelijat päätyvät tekemään huonosti palkattuja hanttihommia. Sellaisissa maissa, joissa koulutus on maksullista, opiskelijatyttöjen työskentely seksialalla ei ole lainkaan tavatonta.

Kolmas ongelma on sukupuolten välinen tasa-arvo. Yhä suurempi osa korkeakouluopiskelijoista on naisia, mutta naisten on erityisen vaikea työllistyä valmistumisen jälkeen varsinkin vakituisiin työsuhteisiin. Syynä on tietysti työnantajien syrjintä lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan. Jos lapsi tai lapset on jo tehty, syrjintä  perustuu pienen lapsen äitiyteen.

Minä aloitin yliopisto-opiskelun monen mutkan jälkeen vasta 25-vuotiaana ja valmistuin kolmikymppisenä laajalla tutkinnolla sekä kiitettävillä papereilla yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Pian valmistumiseni jälkeen sain lapsen. Vauvavuoden jälkeen alkoi armoton työnhaku. Pitkään ja tuloksetta. Lapseni on nyt 2,5-vuotias, ja kotiäitiyden lisäksi olen tehnyt satunnaisia kirjoitustöitä kotoa käsin sekä hieman kouluttajan keikkoja viikonloppuisin. Tuloni ovat jääneet todella mitättömiksi: lähinnä kyse on taskurahoista kotihoidontuen päälle. Tässä työnhaun varrella on itketty monet itkut ja olen pohtinut, kannattiko todella opiskella. Nyt onneni on kuitenkin kääntynyt, sillä syksyllä pääsen töihin. Mikä lottovoitto!

Olen lähtöisin työläisperheestä ja olen lähisukuni ensimmäinen maisteri. Arvostan todella paljon sitä, ettei Suomessa ole lukukausimaksuja. Toki koulutus maksaa yhteiskunnalle, mutta emmeköhän me suomalaiset maksa mielellämme veroja maksuttoman koulutuksen takaamiseksi.


Riina Simonen

2 kommenttia:

  1. tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus. "synnytysiässä" (mikä kamala termi!) olevien naisten syrjintää rekrytöintitilanteissa tapahtuu tutkitussti paljon mutta suurempi ongelma on, etteivät nämä naiset pääse edes haastetteluun. Koulutuksen maksullisuuden ongelmat ovat toki monisyisemmät ja kohdistuvat myös miehiin. maksullinen korkeakoulutus tarkoittaa mielestäni sivistysvaltion ideaalista luopumista ja ei tarvitse kuin katsoa muiden maiden esimerkkiä huomatakseen että lukukausimaksujenkaan nostaminen ei ole osoittautunut korkeakouluille kannattavaksi.

    Tästä aiheesta tulee toki keskustella ja käydä läpi erilaisia laskennallisia skenaarioita sekä huomata, ettei kaikkea voi laskean kvartaalitalouden matematiikalla.

    VastaaPoista
  2. Suomalaisen sivistyksen historia on verrattain nuori. Keskeisena kantavana periaatteena on ollut koulutuksen maksuttomuus ja sen myötä koulutuksellinen tasa-arvo. Tästä olemme saaneet me muutamat itsenäisen Suomen naissukupolvet nauttia.
    Uskoakseni ainakin osittain koulutuksen maksuttomuuden ansiosta olemme nousseet vahvaksi sivistysvaltioksi maailman edistyneimpien kansakuntien joukkoon. Kuka tahansa lahjakas nuori on voinut tarjota osaamisensa ja oppimisensa yhteiskunnan, tieteiden ja taiteiden käyttöön. Varallisuushan ei aina takaa lahjakkuutta.
    Tehtävämme mielestäni on huolehtia, että myös tulevat sukupolvet ovat tasavertaisia kanssamme ja saamme yhteiskuntana edelleenkin kaikki lahjakkuudet esiin.
    Ns. suurten ikäluokkien siirtyessä pois työlämästä vapautuu runsaasti eri alojen työpaikkoja eri puolilla Suomea. Suurin kisa työpaikoista on aina käyty Etelä-Suomen kasvukeskuksissa mutta pohjoisemmassa Suomessa on jo pitkään ollut vajetta mm. lääkäreistä ja pyskologeista. Koulutukseen hakeutuminen on aina valinta samoin kuin koulutuksen jälkeisen asuinpaikan valinta.
    Kasvukeskusten ulkopuolellakin voi elää hyvää elämää ja viihtyä jopa paremmin kuin ruuhkassa. Hyvin kouluttautuneille nuorille pienet kaupungit, kirkonkylät ja jopa maaseutu voivat tarjota etenemismahdollisuuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia, joita kasvukeskuksissa voi joutua turhaan odottamaan.

    Aune Kariluoto

    VastaaPoista