IFUW:n lokakuun UP DATE:issa (www.ifuw.org) on afganilaisten naisten Akateemisten Naisten Maailmanliiton presidentille Marianne Haslegravelle esittämä vetoomus, että Bonnissa 5.12. kokoontuvassa Afganistan-kokouksessa kuuluisi myös naisten ääni.
Viesti toi elävästi mieleeni vuoden 2009 CSW- kokouksen oheistapahtuman, jonka Afganistanin naiset olivat järjestäneet. Puhujina paikalla oli kaksi upeaa naista, toinen opetusministeri ja toinen rohkeaa kieltä käyttävä naisjärjestöjen edustaja. Kolmas oli maan YK-suurlähettiläs, mies tietenkin. Kaikki kolme puhuivat naisten keskeisestä roolista rauhanprosessissa. Kun tuli kysymysten vuoro, yleisöstä nousi nainen, joka tiedusteli suurlähettiläältä: ”Kun kerran naisten panos on niin tärkeä rauhan aikaansaamisessa, miksi Lontoon Afganistan-kokouksessa ei ollut ainuttakaan afgaaninaista?” Suurlähettiläs pyöritteli sanoja ja lopuksi tuli esiin varmaan alitajunnasta todellinen löytö: ”Jos naiset esittäisivät asiansa selkeämmin, niin..” En ollut uskoa korviani ja niin vahvistin vielä vierustoverilta, olinko kuullut oikein. Olimme sanattomia.
Nyt ollaan samanlaisen kokouksen kynnyksellä. Marraskuun kolmantena IFUW:N presidentti vetosi kirjeellään kaikkiin akateemisten naisten järjestöihin. On äärettömän tärkeää, että Bonnin kokousta edeltävässä kansalaisfoorumissa kuuluu myös Afganistanin naisten ääni ja että heidän viestinsä tulee myös kokoontuvien ulkoministerien tietoon.
On helppo vetäytyä sen luulon suojaan, että kukapa Suomen Akateemisten Naisten Liittoa kuulisi. Onneksi meillä on jo kokemusta siitä, että EU-elimissä olevat suomalaisedustajat huomaavat saamansa viestit. Toinen asia toki on, miten kuultu muuttuu positiivisiksi teoiksi. Silti aina kannattaa yrittää.
Marianne Haslegrave pyysi jokaista maajärjestöä selvittämään, onko maan ulkoministeri niiden yhdeksänkymmenen maaedustajan joukossa, jotka kokoontuvat Bonniin. Niinpä nyt vain kiireesti nettiin tutkimaan Suomen osanottajatilannetta ja laatimaan kirjelmää!
ML Toivanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti