Olen 1950-luvulla syntynyt nainen ja näin eläkeuudistus koskettaa myös minua.
Ylioppilaaksitulon jälkeen olin muutaman vuoden hanttihommissa, jonka jälkeen opiskelin kaksi vuotta yo-merkonomiksi.
Opiskelujen jälkeen menin naimisiin, sain kolme lasta ja hoidin heitä kotona yhteensä kymmenen vuotta. Tarhapaikat eivät olleet itsestäänselvyys 80-luvulla, joten kotihoito oli minulle silloin ainoa mahdollisuus.
Kun lapset olivat aloittaneet koulun, tein usean vuoden osa-aikaista toimistotyötä ollakseni mahdollisimman paljon kotona ja lasten tavoitettavissa. Iltapäiväkerhoja ei ollut.
Valmistuin maisteriksi 2007 työn ohessa opiskellen. Sen jälkeen olen saanut suomalaisen keskipalkan tasoista palkkaa.
Arvioitu eläkkeeni on ollut laskelmissa koko ajan hyvin pieni ja nyt uudistuksen myötä vain pienenee.
Rangaistaanko minua nyt siitä, että olen aikoinani opiskellut opintolainalla ilman opintorahaa, hoitanut itse lapseni ilman kotihoidontukea ja päivähoitopaikkoja, panostanut aikaan jälkikasvun kanssa ja lisäksi tyytynyt vaatimattomaan elintasoon?
Itse olin ajatellut, että nyt tulevina vuosina minulla on mahdollisuus tehdä työtä yli eläkeiän kohtuullisella palkalla ja saada tulevaisuudessa jonkintasoista eläkettä, mutta toisin taitaa käydä?
Onneksi Akava ei tullut mukaan sopimukseen. Poliitikoistakin ainoastaan Carl Haglund (r) on nostanut esille sen seikan, ettei suunniteltu eläkeuudistus ole tasa-arvoinen ja koulutettujen naisten asema huononee.
Ja ketkä olivatkaan neuvottelemassa eläkeuudistuksesta – keski-ikäiset, isopalkkaiset miehet!
Leena Lestelä
Espoo
Mielipidekirjoitus on julkaistu blogissamme kirjoittajan luvalla. Alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 1.10.2014 Helsingin Sanomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti